Lue keskustelun säännöt.
Huonoin/törkein asiakaspalvelukokemuksenne?
Kenkä Marskissa on pystyyn kuollut tunnelma. Myyjät hiippailee oudosti tarjoamatta kuitenkaan apua. Yhdessä kukkakaupassa mulle ei myyty kukkapuskaa kun myyjä kuuli, että vien sen sairaalaan. Puhelinpalvelut hävyttömän usein ikäviä kokemuksia. Kai se puhelimessa on niin helppo (piilo)vittuilla.
Kommentit (1347)
Menin pankkiin varatulle ajalle ja istuin odotteleen. Kello oli jo yli ajan, kun tuli virkailijamme sanomaan, että teidän aika on peruttu kun toinen virkailija on sairas ja sairastuneen työt on siirretty hänelle. Olin tyrmistynyt. Änkytti pahoitteluja, kun tivasin miten tällainen voi olla mahdollista ja miksi ei ole viitsitty edes soittaa asiasta. Ei tarjonnut edes uutta aikaa ennen kuin pyysin että voiko edes uutta aikaa saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin pankkiin varatulle ajalle ja istuin odotteleen. Kello oli jo yli ajan, kun tuli virkailijamme sanomaan, että teidän aika on peruttu kun toinen virkailija on sairas ja sairastuneen työt on siirretty hänelle. Olin tyrmistynyt. Änkytti pahoitteluja, kun tivasin miten tällainen voi olla mahdollista ja miksi ei ole viitsitty edes soittaa asiasta. Ei tarjonnut edes uutta aikaa ennen kuin pyysin että voiko edes uutta aikaa saada.
Danske? Minulla oli vuosia täällä tili, lapsesta asti, mutta huonon asiakaspalvelun vuoksi lopetin sen. Silloin kun menin tekemään tuon lopetuksen, virkailija ei saanut edes sitä hoidettua kunnialla vaan lähti sähläämään kesken asian hoitamisen ympäri salia. Palasi joidenkin minuuttien päästä, sanomatta mitään, ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olisin mielelläni antanut palautetta siitä, miten kurjaa on menettää vuosia kestänyt pankkisuhde jatkuvan mokailun vuoksi, mutta virkailijaa ei kiinnostanut edes kysyä että miksi lopetan tilini- sitä on kysytty ihan joka kerta muissa paikoissa, joten ärsytti vaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vaateliike Seppälässä myyjällä oli vaikeuksia saada viivakoodia toisesta kynsilakasta, joten mainitsin vain että niin ne oli kaksi yhden hinnalla (ettei olisi tarvinut siitä toisesta ehkä sitä viivakoodia otettua), sanoi mulle että "TIEDÄN" ja jäi vaan katsomaan mua. Olin häkeltynyt ja odotin vaan että hoitaa hommansa loppuun. Kaverini näki taustalla koko homman ja oli myös suu auki. Olin mielestäni ystävällinen...
No onhan se tuote skannattava ulos varastosta myymalla se, vaikkei se hinta siita muutu. Muuten on kiva selvitella invista jos on tuotteita hukassa kun niita ei oo myyty ulos oikein.. Toki olisi voinut olla ystavallisempi myyja kylla, mutta toisinaan on parempi jattaa myyjan neuvominen kun kaikki ei ehka ihan niin simppelisti toimi kuin asiakas luulee ja eri yritykset kayttaa eri kassajarjestelmia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta olin perustamassa omaa lakiasiantoimistoa tänne Helsinkiin ja menin hakemaan starttirahaa TE-keskuksesta. Oli bisnespläänit tehty, takataskussa OTM-tutkinto, VT -arvonimi+ EU-Itäalueprojektien asiantuntija + työkokemusta 9 vuotta eri juristialoilta. Puhun myös venäjää....
No menin papereiden kanssa varatulle ajalle keskustelemaan herran kanssa. En ollut tajunnut, että mun pitäisi lakki kourassa olla ja puhua kirjakieltä, vaan pohjoisesta kun olen niin puhuin murrettani (puhun sitä edelleen....) ja housutki oli farkut. Herra TE alkoi nauramaan mulle päin naamaan, että opettele edes puhumaan niin, että helsinkiläiset sua ymmärtää, en osaa edes pukeutua, mun todistukset väärennetty ja että Helsingissä niin monta juristitoimistoa, että alan tekemään testamentteja oluttuopin hinnalla..... Hän ei mulle starttirahaa anna.
Olin aivan hölmistyksissäni. Ja hiljaa.... Eihän se nyt noin pitäny mennä. Sain kasattua ajatukseni kokoon, nousin ylös ja vaadin TE-herran pomoa paikalle. Ei kuulemma tavoitettavissa just nyt. Pyysin pomon puhelinnroa, no sitäkään ei just nyt löytyny. Ilmoitin TE-herralle, että ei tarvitse antaa, löydän sen kyllä itsekin parilla soitolla. Totesin vaan, että toivottavasti sinäkin löydät oman työalan, kun tämä se selvästi ei ole.
Seuraavana päivänä TE-herra soitti ja halusi sopia uuden ajan mun kanssa. Totesin, että eiköhän me jo "neuvoteltu". Sanoi, että on tutkinut papereita tarkemmin ja myöntää starttirahan... :D Mistähän syystä :D Menin paikalle. Juristivaatteet päällä ja puhuin vaan kirjakieltä. Starttiraha tuli ja vielä myöhemmin jatkoa starttiin..... Edelleenkään en tee testamentteja oluttuoppia vastaan.... Yritys ollu pystyssä 10 tän kuun 18. päivä....
Pitäisköhän etsiä papereista herran nimi ja lähettää 10 v kortti... :D
Fatalji
Herranen aika!!
Joo, niin siinä kävi.... :D Nykyään homma naurattaa ja paljon. Mutta starttiraha tuli ja yritykseni sain pystyyn :D
Fatalji
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaateliike Seppälässä myyjällä oli vaikeuksia saada viivakoodia toisesta kynsilakasta, joten mainitsin vain että niin ne oli kaksi yhden hinnalla (ettei olisi tarvinut siitä toisesta ehkä sitä viivakoodia otettua), sanoi mulle että "TIEDÄN" ja jäi vaan katsomaan mua. Olin häkeltynyt ja odotin vaan että hoitaa hommansa loppuun. Kaverini näki taustalla koko homman ja oli myös suu auki. Olin mielestäni ystävällinen...
No onhan se tuote skannattava ulos varastosta myymalla se, vaikkei se hinta siita muutu. Muuten on kiva selvitella invista jos on tuotteita hukassa kun niita ei oo myyty ulos oikein.. Toki olisi voinut olla ystavallisempi myyja kylla, mutta toisinaan on parempi jattaa myyjan neuvominen kun kaikki ei ehka ihan niin simppelisti toimi kuin asiakas luulee ja eri yritykset kayttaa eri kassajarjestelmia...
Joo, ajattelin tuota samaa. Tosin tässä myyjä oli tarpeettoman tyly, miksi ei voi sanoa nätisti, että juu kiitos, mutta tuote tarvitsee silti skannata?
Myyjän näkökulmasta: Oon siis pari vuotta sittn ekstrannut ruokakaupoissa. Paistopistetuotteita ja osaa kasviksista ei lyödä kassaan viivakoodilla vaan näpyttelemällä kolminumeroinen tuotekoodi kassaan. Osassa kaupoista nää koodit löytyy siististä listasta aakkosjärjestyksessä, osasta kummallisilta lippulapuilta ympäri kassaa, eli välillä tuotteen koodia joutuu siis etsimään hetken. Yleensä siinä vaiheessa sanoin asiakkaalle, että " pieni hetki, katson millä numerolla tämä löydään kassaan" tmv. Osa ihmisistä vastaa tähän että "se maksaa 89 senttiä" ja kun (ystävälliseen sävyyn) kiitän ja sanon, että tuote lyödään kassaan koodilla eikä hinnalla, vastaus kuuluu "89 SENTTIÄ", jota sit jäädään jankkaamaan närkästyneeseen sävyyn kovenevalla volyymillä siihen saakka, että löydän sen koodin. Sit kun hinta on sen 89 senttiä, puhistaan, että "mähän sanoin että 89 senttiä". Juu. Ja minähän sanoin, että se hinnan tietäminen ei auta kassaan lyömisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin muumimaassa käymässä ja pois lähdössä. Siinä sillan päässä oli sitten se muumijuna parkissa ja aateltiin koska oli kauhea helle että tuolla vois ottaa kyytiä bussipysäkille. Koska en ollut varma ajaako juna jotain muitakin reittejä kysyin kohteliaasti kuskilta mihin päin hän oli lähdössä. Hän naureskeli pilkallisesti että ei hän nyt ainakaan tuonne päin (muumimaa) lähde kun siellä on meri vastassa. No kysyin vain sitten että milloin hän lähtee. Taas kuski vain vastasi ylimielisesti että sitten kun häntä itseä huvittaa. En tiedä miksi mutta menimme kuitenki junaan istumaan ilman tietoa mihin päin tästä nyt lähdetään ja milloin.
Ai että raivostuttaa tämmöiset kuskit!! Muistan kun matkustin ekaa kertaa lapsena yksin bussilla ja kysyin kuskilta ujosti että pysähtyykö kys. bussi pysäkillä x, niin kuskin piti päästä siihen velmuilemaan "no enpä tiedä, katotaan saanko sen pysähtymään". x( Olin sitten epätietoinen ja itku kurkussa koko matkan.
Itselle kanssa kävi lapsena (n. 8-9 v) vähän sama, tästä tosin on sellainen 30 vuotta aikaa. Bussin edessä oli vaikkapa linjanro "123" eli juuri se linja millä mun oli tarkoitus mennä. Luulin, että myöhästyin siitä. Kysyin kuljettajalta ihan kohteliaasti, että onhan tämä linja 123. Hän vastasi: "Jos siellä niin lukee, niin sitten on". Tuon ikäiseltä menee helposti aikuisten sarkasmi vähän ohi, joten olin vain tyytyväinen etten joutunut odottamaan puolta tuntia seuraavaa 123:a.
Vähän matkaa ajettua joku matkustaja sanoi kuskille, että sulla taitaa olla väärä numero edessä? Kuljettaja vaihtoi numeron oikeaksi, vaikka 125:ksi, mutta ei tietenkään sanonut minulle mitään (ei ehkä muistanut koko asiaa). Pieni paniikki iski tietysti päälle, mutta jäin seuraavalla pysäkillä pois, ajelin takaisin lähtöpaikkaan seuraavalla mahdollisella bussilla ja lopuksi pääsin oikeaan vuoroon.
Tämä tapahtui joskus 80-luvun puolessavälissä. Nykyisin sentään omille lapsille jos kävisi noin, niin voisivat soittaa ja saada ohjeistusta.
Asian hassu puoli näin jälkeenpäin ajatellen on se, että äitini ei tästä ollut millänsäkään. Hänestä tällaista voi sattua kenelle vain - niin kuin tietysti voikin. Enemmän hän oli sitä mieltä, että olisihan minun - alle 10-vuotiaan - pitänyt tietää, ettei se kyseinen bussi vaan voi olla 123. Totta tämäkin, mutta mielestäni tossa tilanteessa alle 10-v teki just niin paljon kuin pystyi.
Yksi tapaus tulee vain tällähetkellä mieleen. Oltiin porukoissa pitkän matkan ja päästä päätettiin hankkia syötävää grilliltä kävellen. Siinä ulkona mietittiin tilaukset ja odotettiin, että päästäisiin sanomaan ne. Siiellä työnbtekijä pyöräytteli niitä ruokia sisällä oleville asiakkaille jotka oletettavasti olivat kerenneet ensin, ei siinä mitään, mutta kun vierestä ajoi autoja tekemään tilaukset, meidät hypättiin yli. Siinä se meitä katseli ja hymyili muille pöperöä tehtäessä. Odotettiinkohan me ainakin 10 - 15 minuuttia ja katsottiin kun toiset tulijat pääsi meidän edelle. Jos muistan oikein niin pari yritti huhuillakkin mutta ei mitään tapahtunut. Kyllästyttiin odottamaan ja mentiin toiseen paikkaan syömään. Muuten on ollut kohtuullista, ok:ta ja hyvää asiakaspalvelua näin yleensä ottaen, mutta tuo oli kyllä erävoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marketin kassalla huomasin että ostoskoristani vuotaa jotain nestettä. Lihapakkaus oli rikkoontunut ja sanoin kassalle siitä. Muita asiakkaita ei ollut ja pyysin paperia. Myyjä tuijottaa hetken ja sanoo "ei oo", olin siinä tonkimassa koria että mikä näistä on rikki ja kysyin eikö mistään tosiaan saa paperia. Ei saa, kuulemma. Olin aikeissa jättää korin siihen ja lähteä kotiin niin toinen myyjä tulee antamaan paperia, tämän yhden vaan istuessa. Laitoin paperia lihapaketin alle että hihna ei sotkeentuisi niin myyjä heittää paketin sellaisenaan maksettujen puolelle. Piti vielä itse pyytää pussia päälle kun ne oli siellä myyjän takana. En vaan ymmärrä?!?
Jonotin joskus grillille kun olin 18-vuotias nuoren/vähän lapsekkaankin näköinen tyttö. Siististi pukeutunut ja selvinpäin. Vanhempi naismyyjä huikkasi takanani olevalle n.50-60v horjuvalle puliukolle "Otetaanhan arvojärjestyksessä eli herra sieltä ensin tilaamaan"
Jäi se hampurilainen sitten sinne :D Ja ihan 5v takaperin, ei 1950-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi työskennellä asiakaspalvelijana edes jossain vaiheessa elämää. Myyjällä voi olla takana ero, masennus, läheisen kuolema tai sairaus, rahattomuus, keskenmeno, 12h työpäivä. Myyjä ei ole ehkä ehtinyt pitää taukoa, käydä vessassa, syödä jne. Hän voi olla vaikka kuumeessa, saanut palovamman, voi olla migreeni. Ei ole ehtinyt katsoa puhelinta koko päivänä ja kun vihdoin tulee pieni hiljainen hetki ja kurkkaa puhelinta, jossa on 6 puhelua ja 7 eri viestiketjua, niin jo on joku vaari huutamassa "Kummallista työntekoa kun kännykkä kädessä kaiken aikaa!"
Te ette tiedä millainen päivä myyjällä on ollut. Myyjät ovat vain ihmisiä. Työpäivät yritetään vetää kunnialla läpi, mutta aina ei vaan PYSTY vääntää sitä hymyä naamalle, jutella turhanpäiväisiä, kuunnella valitusta jostain yhdestä kärähtäneestä ranskalaisesta, nauraa samoille tyhmille vitseille jotka on kuultu jo sata kertaa saman päivän aikana. Aamen.
T. 15h tunnin työpäivä
Postissa vuosia sitten asiakaspalvelija alkoi sättiä minua, kun olin palauttamassa kirjakerhon pakettia. Olin avannut sen kurkatakseni, mikä kirja siellä oli (muistaakseni oli tällainen kirjakerhon "kuukauden kirja", jonka lähettivät joka kuukausi, jos sitä ei muistanut peruuttaa), niin aspa oli sitä mieltä, että olin typerä, kun menin paketin aukomaan. Pienellä teippauksella siitä selvittiin, ihan suotta mulle siitä naputti.
Nyt kun muistelen, niin parikymppisenä sain aika usein huonoa tai olematonta palvelua. Varsinkaan huonekalukaupoissa ja K-raudassa ei koskaan palveltu. En kai näyttänyt oikealta asiakkaalta. (K-rautaan kannattaa muuten mennä haalarissa/ maalisissa remppavaatteissa, niin jo palvellaan!) Mietin vaan, että onkohan nuorilla ihmisillä useinkin tapana hengailla ko. kaupoissa ns. muuten vaan. Jotkut kauppakeskukset, vaatekaupat ja kempparit kyllä ymmärrän, että siellä vaan pyöritään katselemassa.
Nykyään kun ikää on 40, niin palvellaan paljon innokkaammin. Toisaalta ärsyttää nuorten puolesta, että miksei heitä nähdä oikeina asiakkaina, joita kannattaisi palvella ihan yhtä lailla. Ystävällinen ja kiltti olin silloin nuorenakin, että ei ollut siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereen Aukiassa myyjät eivät tervehdi oma-aloitteisesti, ja jos tervehtii myyjiä itse ensin, saa vastaukseksi naama peruslukemilla ja tylyllä äänensävyllä töksäytetyn hein. Tuo menisi vielä sen piikkiin, että jotkut ovat olemukseltaan vähän vakavampia, mutta sama myyjä saattaa minuutin päästä lirkuttaa iloisesti jollekin toiselle asiakkaalle, ja tervehdyksen lisäksi tarjotaan apua ja esitellään tuotteita ystävällisellä ja iloisella äänensävyllä.
Tämä on toistunut joka kerta kun kaupassa asioin ja saa välttelemään koko kauppaa, ellei sitten ole pakko löytää jotain vaatetta, eikä muualtakaan löydy.
Noin yleensä ottaen olen silti sitä mieltä, että asiakaspalvelu on viime aikoina mennyt parempaan suuntaan ja paljon vähemmän tulee sellaista oloa, että asiakas on liikkeessä vain häiriötekijä. Sen takia tämä yksi eroava kokemus varmaan jää niin hyvin mieleen.
Eräässä laukkuliikkeessä, myyjänä vanhempi rouva, minä taas olin sellainen 18-vuotias nuori nainen. Sinänsä tervehti kyllä, ja vaihtoi pari kohteliasta sanaa... mutta kun sanoin etsiväni tietynlaista laukkua, hän vaikeni kuin muuri, eikä ehdottanut yhtään mitään, ei edes sitä, onko sellaisia laukkuja vai ei. Muutuin ihan rehellisesti ilmaksi. No, yksin laukkua etsiessäni myymälään tuli äiti lapsineen, ja myyjä oli salamana tervehtimässä ja esittelemässä laukkua ja reppua toisensa perään pitkin myymälää, ja löysivätkin laukun minun seistessäni jo jonkun aikaa laukkuni kanssa kassalla. Ilman muuta myyjä hoiti ylitseni äidin ja lapsen laukkuostoksen, ja sitten lopulta tuli hoitamaan maksun minun kanssani. Minun laukkuostostani hän kehui ihan rehellisesti sanottuna niin lapselliseen sävyyn, että mietin, onko minusta tullut yhtäkkiä kuusivuotias tässä kassalla ollessani.
Tulos: ostin kyllä laukun, mutta asiakaskokemus oli niin epämiellyttävä, että käytin sitä todella harvoin, ja myöhemmin myinkin sen eteenpäin. Itse liikkeeseen en enää ole mennyt, vaikka aikaa onkin kulunut sen kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
K kirjoitti:
Marketin kassalla huomasin että ostoskoristani vuotaa jotain nestettä. Lihapakkaus oli rikkoontunut ja sanoin kassalle siitä. Muita asiakkaita ei ollut ja pyysin paperia. Myyjä tuijottaa hetken ja sanoo "ei oo", olin siinä tonkimassa koria että mikä näistä on rikki ja kysyin eikö mistään tosiaan saa paperia. Ei saa, kuulemma. Olin aikeissa jättää korin siihen ja lähteä kotiin niin toinen myyjä tulee antamaan paperia, tämän yhden vaan istuessa. Laitoin paperia lihapaketin alle että hihna ei sotkeentuisi niin myyjä heittää paketin sellaisenaan maksettujen puolelle. Piti vielä itse pyytää pussia päälle kun ne oli siellä myyjän takana. En vaan ymmärrä?!?
Mitä et ymmärrä? Hitot sitä kassaa sun ongelmat kiinnostaa. Se saa palkan ilman sun limasen lihapaketin pakkailua.
Itse olen ollut vuokrakassana pitkään, eli aina eri myymälässä. Työmotivaatio ihan nollassa, koska en KERTAAKAAN monen vuoden aikana saanut palautetta firmalta. Ei ikinä koulutusta tai edes tiedotusta. Yksi työtyytyväisyyskysely; jonka tuloksista ei edes tiedotettu. Ei työyhteisöä, ei mitään kannustusta.
Argh, nämä tuskin silmiin katsovat ja purkkaa jauhavat nuoret myyjät, jotka kiekaisevat: "kanta-asiakaskorttia!" ja "kuittia!"
Onko liikaa pyydetty, että käyttäisivät kokonaisia lauseita?
"Onko sinulla kanta-asiakaskorttia?" ja "Haluatko kuitin?"
Vierailija kirjoitti:
Olen muslimi ja käytän hiukset, kaulan ja niskan peittävää huivia, mutta olen täysin suomalainen (=hyvin vaaleaihoinen). Asun ulkomailla ja olin tulossa käymään Suomessa, kun jouduin yllättäen pistotarkastukseen. Tää tullinainen oli tosi mukava ja rento tyyppi, eikä myöskään sanonut mitään siitä että mulla oli pari ylimäärästä askia tupakkaa.
Se mikä tilanteesta teki hieman jos ei nyt törkeän mutta huvittavan, oli se että olen lentänyt elämäni aikana monia monia kertoja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin huivia tullessani Suomeen, ja jouduin "satunnaiseen pistotarkastukseen" :D Mutta niin kuin sanoin, nainen oli tosi mukava ja ystävällinen, mutta tilanteesta jäi sellanen "mitäs tähän nyt sanois"- fiilis. Saas nähä joudunko pistotarkastukseen seuraavallakin kerralla :D
Häh? Olen lentänyt paljonkin, ja viime kesänä ensimmäistä kertaa Lontooseen. Ja jostain syystä MINUT kiskaistiin siellä päässä satunnaiseen pistotarkastukseen. Ja minäkin olen ihan täysin suomalainen, en kylläkään muslimi. Jessus, en tajunnutkaan että se oli rasismia? Mikähän minussa oli vikana? Liian vaalea ja sinisilmäinen? Liian "suomalaisen näköinen"? Näkivät passista, että täältä tulee joku ulkomaalainen, pakkohan tuolla on olla jotain häikkää matkatavaroissa ja/tai pahat mielessä?
No, mitään ei tietenkään löytynyt. Itse en edes ajatellut asiaa jälkeenpäin. Että eiköhän ne satunnaiset pistotarkastukset ole ihan normaali käytäntö johon joka ikinen voi joutua. Ja minusta ihan hyvä että tällaisia tehdään, en ottanut mitenkään nokkiini. Vai saisiko niitä suorittaa vain tällaisille harmaan tasapaksun massan edustajille?
En menisi savonlinnassa erääseen italialaiseen ravintolaan kun kuuleee kyseisen ravintolan (ilmeiseti)työntekijän haukkuvan paikan asiakkaita läheisellä terassilla ympäripäissään ja kuinka toivoo etteivät illalla enää tulisi jotta itse pääsisi pian lähtemään pois töistään :o nuori naisihminen oli. Hyvää mainosta
Soitin supersaverille varatakseni neljälle hengelle yli 4000 euron matkan, sillä järjestelmä ei netin kautta toiminut. Jonotin ensin 45 min asiakaspalveluun ja linjoille päästyäni asiakaspalvelija totesi, ettei tee puhelimitse varauksia ja että "varaa matka jostain muualta jos ei meidän kautta toimi".
Eräässä ravintolassa kysyin, voisinko saada muovituopin tilalle lasituopin. Vastaus oli " no kuule et vois."
Oliko kyseessä Guess?