Lue keskustelun säännöt.
Huonoin/törkein asiakaspalvelukokemuksenne?
Kenkä Marskissa on pystyyn kuollut tunnelma. Myyjät hiippailee oudosti tarjoamatta kuitenkaan apua. Yhdessä kukkakaupassa mulle ei myyty kukkapuskaa kun myyjä kuuli, että vien sen sairaalaan. Puhelinpalvelut hävyttömän usein ikäviä kokemuksia. Kai se puhelimessa on niin helppo (piilo)vittuilla.
Kommentit (1350)
Ikaalisen tokmannin myyjä valehteli tuotteista jottei joutuisi lyllertämään varastolle kattoo onko tullu. Ja juorus ihmisten ostoksista kylillä. Kamala ämmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopion yliopistollinen sairaala. Olin juuri tulossa tapaamisesta äitiäni teho-osastolla hoitaneen lääkärin kanssa (käytännössä juuri sulkenut oven ja lähdössä kävelemään pois päin), täysin poissa tolaltani koska äitini tila oli hyvin vakava, ja vastaan tulee keski-iän ylittänyt naisihminen siivouskärryjen kanssa ja tiuskaisee "nyt nopeasti pois siitä". Elettiin korona-aikaa ja "turha oleskelu" oli osastoilla kielletty. Kyllä järkytyin siitä epäystävällisyydestä ja tunteettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänestyspiste viime eduskuntavaaleissa. Annoin henkilökortin ensimmäiselle virkailijalle, joka oli erittäin ynseän näköinen jo valmiiksi eikä vastannut mitään kun tervehdin häntä. Sitten kun hän oli tarkistanut henkilöllisyyden, hän ei voinut mitenkään antaa korttia takaisin käteen vaikka ojensin käteni aivan hänen kätensä eteen, vaan hänen oli pakko pudottaa kortti pöydälle, josta se melkein putosi lattialle.
Seuraava tyyppi joka antoi äänestyslapun, väänsi jotain typerää vitsiä.
Viimeinen tyyppi -erittäin matala testosteroni soijapojan näköinen nuori mies btw. joka oli leimaamassa äänestyslipukkeet ei suostunut leimamaan lappua, jos sitä ei asettanut pöydälle juuri oikeaan paikkaan. Joskaan hän ei sanonut koko aikana sanaakaan, eli se piti päätellä siitä että tyyppi oli hiljaa paikallaan tekemättä mitään omahyväinen ilme kasvoillaan.
Jonkinlainen power trip. Tyyppi sai kerran elämässään kokea olevansa toisten ihmisten yläpuolella tjs.
Minulle käy noin kun käyn jellonariipukseni kaulassa äänestämässä. Koska arvaavat että tulen äänestämään "väärin" yrittävät kiivaasti saada minut poistumaan pskamaisella käytöksellä. Tai jotain että ääneni voisi hylätä. Niitä lootia eivät kai sentään uskalla avata ja heittää kuorta hevonvttuun?
Tuo on kyllä ihan todellinen ilmiö. Myös maskittomuus on joillekin merkki "väärin äänestämisestä." Yleensä vaalipaikoilla on nuoria paikallispoliitikkoja vapaaehtoisina, usein tietyistä puolueista. Yksi oli jopa omassa Facebook-profiilissaan suunnitellut muka-vitsikkäästi, kuinka voi hävittää persujen ääniliput.
Vaalitoimikunta sekä paikan vaalipäällikkö ovat keskustelleet ja sopineet toimintatavoista ajoissa. Sinne ei vaan "tulla". Paikalla on jokaisen puolueen edustajia! Vaaleissa kirjataan äänestäjät sekä tehdään muita laskelmia joiden perusteella äänten lasku saadaan ristiintarkistettua, ettei yksikään ääni ole "hukassa". Eli tulijat vs. äänestysliput. Laskettaessa paikalla on kaikki. Ilman kännyköitä. Jotenkin risoo nämä provot.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ostaa lapselleni hyvän polkupyörän ja menin läheiseen pieneen polkupyöräliikkeeseen (hki/pohjois-haaga). Siellä olikin kiinnostavan näköinen pyörä ja kysyin myyjältä hintaa. "Tosi kallis." totesi myyjä. Kysyin uudelleen, että siis paljonko pyörä maksaa. "Se on tosi kallis." sain taas vastaukseksi. Kolmanteen kysymykseen sain ihan euro-hinnan ja olisin voinut maksaa sen, mutta rahani sai ketjuliike, jossa palvelu oli edes tavallista.
Oliko fillarifiilari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rkioskin kassa vei 6e keno voittoni ja ilmeisesti myös voiton edelliseltä asiakkaalta. ei pitänyt näyttöa päällä ja sanoi vain ettei ole mitään. olin kotona tarkistanut kupongin ja olen hyvin tarkka näissä. vähän hämmästyin niin älynnyt pyytää kuponkia takaisin. edellinen asiakas pyysi voittoaan viiteen osaan ja kassa sanoi ettei ole mitään. kummassakaan tapauksessa ei antanut kuponkia takaisin tai repinyt sitä vaan piti itsellään. takaani tullut vanhempi mies pyysi kympin kassalta lisää kun oli liian vähän antanut takaisin, ei epäröinyt antaa sitä. kaikki tämä vain n.5 minuutin aikana, paljonkohan on ehtinyt vetää ohi rahaa asiakkailta. tein valituksen myyjästä, ainakin on näyttö pysynyt päällä.
Voittoa lunastaessa sitä ei voi enää jakaa osiin.
Jako on tehtävä jo silloin, kun
tekee pelin.
Terv. Veikkaus
no itse asiaahan tämä ei muuta mitenkään. Siis myyjän tekemää huiputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin saanut painoani putoamaan 180 kilosta, 100 kiloon (eli 80 kiloa) ja suunta oli edelleen alas. Olin jo siinä pisteessä että ei tehnyt mitään herkkuja mieli ja tuolloin 90 kiloinen mieheni osteli paljon sipsejä ym herkkuja itselleen ja käydessämme kaupassa, ihmettelin kun pakkaamisen jälkeen, kaupan uudehko myyjä viuhtoi minut luokseen ja menin. Siinä hän sitten alkoi kyselemään että "kai sinä nyt käyt ravintoterapeutilla kun ostelet noin paljon limsaa ja sipsejä? Tämä on jo kolmas kerta kun näen SINULLA sipsejä. EI HELVATI NÄIN!!" ja en saanut suutani auki, tai sain, mutta mitään sanoja ei tullut ulos, kunnes sitten kaupan vanhempi myyjä, meidän tuttu tuli sanomaan että "Niin, Ellahan on laihduttanut paljon ja ei syö tuollaisia enään. Hänen miehensä syö" ja tää myyjä nyökytteli, pyytäen anteeksi. Seuraavalla kerralla, taas sama toistui, kunnes miehllä meni pinna ja hän huusi tälle myyjälle "HILJAA. VAIMONI ON LAIHDUTTANUT PALJON JA LOPETTI KAIKEN TÄLLÄISEN SYÖNNIN. MINÄ EN OSAA LOPETTAA JOTEN VOISITKO SINÄ LAKATA KYYLÄÄMÄSTÄ" myyjä punastui ja pyyteli taas anteeksi. Kolmannella kerralla se taas toistui (eli minua siis syytettiin ja haukuttiin ym, ja oli pakko tehdä valitus. Nykyään ollaan molemmat miehen kanssa normimitoissa :) tuo kyylääjämyyjä sai potkut kun teki kaikkea muutakin, eli valisti alkoholista juopoille ja tupakanpoltosta ihmisille ym.
Voiko tähän vastata myös asiakaspalvelijan näkökulmasta? kokemus se asiakaspalvelutilanne kai hänellekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen raskauden aikana lihoin todella paljon. Lapsen synnyttyä laihdutin 23 kg ja etsin farkkuja. Kysyin myyjältä pienempää kokoa. Hän katsoi minua ja sanoi todella vttumaisella äänellä, että ehkä sun kannattaa ihan katsoa niitä vaatteita lastenosastolta.
Turhaa tuskin sanoakaan, että tuo myyjä oli keski-ikäinen lihava nainen.
Tuosta on on tosiaan aikaa noin 30 vuotta ja nyt olen itse ylipainoinen keski-ikäinen eikä mieleeni tulisi koskaan puhua rumasti nuorille naisille. Päinvastoin. Kypsempänä naisena haluan tukea heitä. :)
Vierailija kirjoitti:
- 16-vuotiaana, mutta jo omillani asuvana ostin Prismasta kynttilän ja tulitikkuja, myyjä sanoi ettei voi myydä niitä alaikäiselle. Olin ihan suu auki että pitääkö minun oikeasti pyytää isäni/äitini ostamaan minulle tulitikkuja? Lopulta toinen myyjä sanoi jotain että "voit sinä ne myydä".
- Odotin esikoistani kun bussikuski itketti edessäni ollutta pikkutyttöä, lapsi halusi tietää että onko oikeassa bussissa ja kuski karjaisi että "tuolla edessähän se lukee!" Moitti tyttöä myös tyhmäksi, kun ei heti tajunnut miten päin bussikortti pitää olla kädessä. Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen ja sanoin että ihminen se pieni veronmaksajakin on ja että harkitsen vakavasti valitusta noin törkeästä käytöksestä. Tästä tuohtuneena kuski lähti liikeelle talla pohjassa ennenkuin ehdin istumaan ja sain viime tipassa kiinni tolpasta etten kaatunut, ja siis raskaus selvästi näkyi jo. Tein sen valituksen ja väitin siinä kaatuneeni enkä vain meinanneeni kaatua. Ei näkynyt kys. kuskia sen jälkeen!
- Ostin ärrältä tupakka-askin ja kahvin, puhuin samalla puhelimeen ja säikähdin kun myyjä huusi " PISTÄ SE PUHELIN POIS KUN PUHUN SINULLE!" Oli kysynyt jotain tarkentavaa siitä röökiaskista, enkä ollut kuullut. Katsoin myyjää silmiin ja sanoin kylmästi että no anteeksi kun en lyönyt luuria korvaan äidilleni, joka soitti juuri kertoakseen että hänellä on syöpä.
En siedä epäoikeudenmukaisuutta, kohdistuu se sitten minuun tai muihin. Koulussa puolustin kiusattuja ja olin toistuvasti jälki-istunnossa, kun en antanut kässänmaikan hyppyyttää minua asemansa varjolla. Enkä nyt puhu mistään teinien aukroriteetti-ongelmasta, vaan tämä ope saattoi sanoa jollekin oppilaalle "Käyppä avaamassa ikkuna kun on niin kuuma. Ei se ikkuna! Tai itseasiassa käyppä sulkemassa se" jne jne
-
En usko. Ei kukaan kerro toiselle puhelimessa että "hei tytär. mulla on syöpä" kyllä se on sellainen asia mikä pitää kasvotusten sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissain liikkeissä,varsinkin elektroniikka tai autonosia myyvissä, myyjät jauhavat puhelimessa eikä heiltä voi kysyä mitään. Olet heille pelkkää ilmaa. Tuskin se puhelinkeskustelu on yhtä tuottoisa kuin maksava asiakas.
Siellä voi olla maksava asiakas langan päässä. Meidän liikkeessä ainakin monet maksavat kanta-asiakkaat soittaa suoraan myyjälle. Myyjät kun jakelevat käyntikorttejaan mieluusti ja monet sitten soittavat suoraan hyväksi todetulle myyjälle kun ovat ostamassa jotain.
Eikö pitäisi ensisijaisesti palvella sitä paikanpäälle tullutta asiakasta?
-Vein kaverini pyynnöstä televisiota paikalliseen huoltoon, kun se saatiin takaisin, niin selvisi, että "korjaus" oli mennyt päin helkuttia.
Esim. Kun television laittoi päälle, niin kesti noin 10 minuuttia, kun kuva alkoi näkymään.
Menin takaisin liikkeeseen ja annoin avoimen rehellistä palautetta.
Niin liikkeen omistaja kertoi minulle, että hän lopettaa kyseisen liikkeen ja syy on ainoastaan minun, koska hän on saanut enimmäkseen vain negatiivista palautetta toiminnastaan ja minun palaute oli se viimeinen pisara.
(Aika erikoinen logiikka, kun asiakkaat valittavat aiheellisesti tehdyn työn heikosta laadusta, niin liikkeen lopetus päätös on asiakkaiden syytä, eikä sen henkilön jonka työssä on vakavia puutteita.)
-Tämä sijoittuu aikaan, jolloin televisiot olivat erittäin lihav.. paksuja.
Olin ostamassa uutta televisiota ja menin läheiselle Expertille katsomaan vaihtoehtoja, kysyin eräältä työntekijältä missä on 60hz televisiot?
Hänen mielestään minä en tarvinnut 60hz televisiota, vaan normaalia 50hz televisiota, kun yritin kertoa että television täytyy ehdottomasti olla 60hz, niin vasta pitkän jankkaamisen jälkeen, hän kertoi, ettei heillä edes ole kyseistä versiota televisiosta. Lopulta menin läheisestä kaupungista ostamaan tarvitsemani television
(50hz TV oli siihen aikaan normaali ja 60hz TV:ssä oli parempi laatuinen kuva ja ääni.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko tähän vastata myös asiakaspalvelijan näkökulmasta? kokemus se asiakaspalvelutilanne kai hänellekin on.
Kaikki mehukkaat tarinat vain kehiin!
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran ostamaan pienestä liikkeestä pakastinta, siellä oli yksi myyjä. Kysyin saako pakastimen heti mukaan ja hän sanoi että kyllä, hän tulee luovuttamaan sen kohta tuosta takaa varastolta. Sitä ennen hän kuitenkin otti minun jälkeeni tulleen asiakkaan palveltavakseen, kaikessa rauhassa tietenkin. Ja vielä seuraavan. Huikkasin, että käyn tuolla kylillä ja tulen sitten uudestaan (arvelin että olisi siinä ajassa mahdollisesti hakenut sen pakastimen sieltä varastosta ulos luovutettavaksi). Kun tulin takaisin myyjä huomasi minut, hymyili mutta jatkoi muiden asiakkaiden palvelemista. Nostin kytkintä. Olisi edes jollekin uudelle asiakkaalle sanonut, että hetki pieni, piipahdan varastossa. Jos kerta systeeminsä on tuollainen että yksi myyjä ja kodinkoneet luovutetaan takaa varastolta mukaan.
Kun hän oli ainoa myyjä, ehkä hän ei voinut jättää muita asiakkaita yksin pyörimään liikkeeseen...? Ehkä hän odotti hetkeä, että muita ei olisi ollut, pienessä kodinkoneliikkeessä sellaisia varmaan tulee tämän tästä? Eikä voinut oikein sinulle ääneen sanoakaan, että odotetaas että nuo lähtee, ettei tarvitse vahtia niitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänestyspiste viime eduskuntavaaleissa. Annoin henkilökortin ensimmäiselle virkailijalle, joka oli erittäin ynseän näköinen jo valmiiksi eikä vastannut mitään kun tervehdin häntä. Sitten kun hän oli tarkistanut henkilöllisyyden, hän ei voinut mitenkään antaa korttia takaisin käteen vaikka ojensin käteni aivan hänen kätensä eteen, vaan hänen oli pakko pudottaa kortti pöydälle, josta se melkein putosi lattialle.
Seuraava tyyppi joka antoi äänestyslapun, väänsi jotain typerää vitsiä.
Viimeinen tyyppi -erittäin matala testosteroni soijapojan näköinen nuori mies btw. joka oli leimaamassa äänestyslipukkeet ei suostunut leimamaan lappua, jos sitä ei asettanut pöydälle juuri oikeaan paikkaan. Joskaan hän ei sanonut koko aikana sanaakaan, eli se piti päätellä siitä että tyyppi oli hiljaa paikallaan tekemättä mitään omahyväinen ilme kasvoillaan.
Jonkinlainen power trip. Tyyppi sai kerran elämässään kokea olevansa toisten ihmisten yläpuolella tjs.
Minulle käy noin kun käyn jellonariipukseni kaulassa äänestämässä. Koska arvaavat että tulen äänestämään "väärin" yrittävät kiivaasti saada minut poistumaan pskamaisella käytöksellä. Tai jotain että ääneni voisi hylätä. Niitä lootia eivät kai sentään uskalla avata ja heittää kuorta hevonvttuun?
Tuo on kyllä ihan todellinen ilmiö. Myös maskittomuus on joillekin merkki "väärin äänestämisestä." Yleensä vaalipaikoilla on nuoria paikallispoliitikkoja vapaaehtoisina, usein tietyistä puolueista. Yksi oli jopa omassa Facebook-profiilissaan suunnitellut muka-vitsikkäästi, kuinka voi hävittää persujen ääniliput.
Vaalitoimikunta sekä paikan vaalipäällikkö ovat keskustelleet ja sopineet toimintatavoista ajoissa. Sinne ei vaan "tulla". Paikalla on jokaisen puolueen edustajia! Vaaleissa kirjataan äänestäjät sekä tehdään muita laskelmia joiden perusteella äänten lasku saadaan ristiintarkistettua, ettei yksikään ääni ole "hukassa". Eli tulijat vs. äänestysliput. Laskettaessa paikalla on kaikki. Ilman kännyköitä. Jotenkin risoo nämä provot.
Jos sinulla on epäilys siitä että "joku soijapoika" tai muu vastaava on tehnyt vaalivilppiä tai muutellut ääniä ulkonäön perusteella niin juokset tietenkin kertomaan poliisille. Sellainen on rikollista. Jos taas ongelma on vain se, ettet tykännyt hänen naamastaan ja teit sen perusteella oletuksen hänen puoluekannastaan, niin sitten varmaan voit olettaa että hän teki samoin. Ei vaalivirkailijalla silti taida olla mahdollisuutta hylätä ääntäsi niin että mitä valitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- 16-vuotiaana, mutta jo omillani asuvana ostin Prismasta kynttilän ja tulitikkuja, myyjä sanoi ettei voi myydä niitä alaikäiselle. Olin ihan suu auki että pitääkö minun oikeasti pyytää isäni/äitini ostamaan minulle tulitikkuja? Lopulta toinen myyjä sanoi jotain että "voit sinä ne myydä".
- Odotin esikoistani kun bussikuski itketti edessäni ollutta pikkutyttöä, lapsi halusi tietää että onko oikeassa bussissa ja kuski karjaisi että "tuolla edessähän se lukee!" Moitti tyttöä myös tyhmäksi, kun ei heti tajunnut miten päin bussikortti pitää olla kädessä. Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen ja sanoin että ihminen se pieni veronmaksajakin on ja että harkitsen vakavasti valitusta noin törkeästä käytöksestä. Tästä tuohtuneena kuski lähti liikeelle talla pohjassa ennenkuin ehdin istumaan ja sain viime tipassa kiinni tolpasta etten kaatunut, ja siis raskaus selvästi näkyi jo. Tein sen valituksen ja väitin siinä kaatuneeni enkä vain meinanneeni kaatua. Ei näkynyt kys. kuskia sen jälkeen!
- Ostin ärrältä tupakka-askin ja kahvin, puhuin samalla puhelimeen ja säikähdin kun myyjä huusi " PISTÄ SE PUHELIN POIS KUN PUHUN SINULLE!" Oli kysynyt jotain tarkentavaa siitä röökiaskista, enkä ollut kuullut. Katsoin myyjää silmiin ja sanoin kylmästi että no anteeksi kun en lyönyt luuria korvaan äidilleni, joka soitti juuri kertoakseen että hänellä on syöpä.
En siedä epäoikeudenmukaisuutta, kohdistuu se sitten minuun tai muihin. Koulussa puolustin kiusattuja ja olin toistuvasti jälki-istunnossa, kun en antanut kässänmaikan hyppyyttää minua asemansa varjolla. Enkä nyt puhu mistään teinien aukroriteetti-ongelmasta, vaan tämä ope saattoi sanoa jollekin oppilaalle "Käyppä avaamassa ikkuna kun on niin kuuma. Ei se ikkuna! Tai itseasiassa käyppä sulkemassa se" jne jne
-
En usko. Ei kukaan kerro toiselle puhelimessa että "hei tytär. mulla on syöpä" kyllä se on sellainen asia mikä pitää kasvotusten sanoa.
En ymmärtänyt. Miksi ei puhelimessa? Mikä siinä on niin kummallista, ettet voi uskoa, että kukaan tekisi niin? Kyllä minä voisin puhelimessa sen kertoa. Juttelen muutenkin muutaman sukulaisen kanssa kaikki mahdolliset asiat puhelimessa.
Ja vaikka olisinkin outo poikkeus, niin sitten toisaalta jotkuthan esim. asuvat kaukana sukulaisistaan eivätkä pääse näkemään usein. Eivät kai hekään odottaisi tiedon kanssa seuraavaa tapaamista, kenties kuukausien päähän?
Nuorena naisena kävin apteekista ostamassa raskaustestin. Myyjä, yhtä nuori hänkin tai pikkusen vanhempi tokaisi: "No toivottavasti et ole raskaana". Niin, en tosiaan toivonut olevani raskaana, mutta tuo lausahdus ei silti tuntunut yhtään hyvältä vaan hämmennyin niin etten saanut sanaa suustani. Hänen asiansahan ei olisi ollut arvailla kuka sitä raskautta toivoo ja kuka ei, hienotunteisesti olisi voinut ihan vaan pitää turpansa kiinni.
Tapahtui joskus reilu 10 vuotta sitten kun olin opiskelija. Olin ostanut uuden puhelimen ja otin sen kotona käyttöön. Olin viikonlopun töissä eräässä tapahtumassa, jossa tarvittiin puhelinta ja ihmettelin että miksi en ikinä kuullut puhelimen soimista. Lopulta tajusin, että puhelut kyllä tulevat läpi mutta ääntä ei vaan kuulu.
Soitin myyjäliikkeeseen (yhden miehen firma) ja kysyin, että mitä puhelimelle tehdään kun siitä ei kuulu soittoääntä, lähetetäänkö puhelin huoltoon vai miten toimitaan. Myyjä suunnilleen nauroi itsensä kuoliaaksi ja väitti ettei sellaista vikaa olekaan ja kehotti minua menemään puhelimen kanssa jonkun miehen luokse, joka laittaisi asetukset kohdilleen. Yritin selittää, että tässä ei nyt miehet auta ja olen tehnyt vuosia teknispainotteista osa-aika työtä ja hallitsen kyllä tietokoneet ja puhelimet. Myyjä löi suunnilleen luurin korvaan.
Marssin seuraavana aamuna liikkeeseen, missä myyjämies jutteli jonkin kaverinsa kanssa ja pyöritteli silmiään kun menin sisään. Sanoin tiukasti, että puhelimessa ei edelleenkään ole soittoääntä ja nyt pitäisi oikeasti tietää mitä puhelimelle tehdään. Myyjä vinkkasi silmää kaverilleen ja alkoi teatraalisesti selostaa "No mikä siinä muka on vikana" ja vilkuili kaveriaan siihen tyyliin, että nyt on hyvää viihdettä naisen kustannuksella tulossa. Myyjä soitti omalla puhelimellaan puhelimeen (ei ääntä), selasi asetuksia ja soitti uudelleen (ei edelleenkään ääntä), räpläsi ja ravisteli puhelinta. Katsoin myyjää tiukasti koko ajan ja seurasin kun puna nousi pikkuhiljaa kaulasta kohti kasvoja. Lopulta tyypin oli pakko pakko tunnustaa että puhelin on rikki. Tyyppi hoiti homman loppuun, puhelin lähti huoltoon ja vara puhelin tilalle. Myyjä kuitenkin oli todella töykeä koko ajan. Tokihan se minun syyni on, että puhelin oli rikki...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- 16-vuotiaana, mutta jo omillani asuvana ostin Prismasta kynttilän ja tulitikkuja, myyjä sanoi ettei voi myydä niitä alaikäiselle. Olin ihan suu auki että pitääkö minun oikeasti pyytää isäni/äitini ostamaan minulle tulitikkuja? Lopulta toinen myyjä sanoi jotain että "voit sinä ne myydä".
- Odotin esikoistani kun bussikuski itketti edessäni ollutta pikkutyttöä, lapsi halusi tietää että onko oikeassa bussissa ja kuski karjaisi että "tuolla edessähän se lukee!" Moitti tyttöä myös tyhmäksi, kun ei heti tajunnut miten päin bussikortti pitää olla kädessä. Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen ja sanoin että ihminen se pieni veronmaksajakin on ja että harkitsen vakavasti valitusta noin törkeästä käytöksestä. Tästä tuohtuneena kuski lähti liikeelle talla pohjassa ennenkuin ehdin istumaan ja sain viime tipassa kiinni tolpasta etten kaatunut, ja siis raskaus selvästi näkyi jo. Tein sen valituksen ja väitin siinä kaatuneeni enkä vain meinanneeni kaatua. Ei näkynyt kys. kuskia sen jälkeen!
- Ostin ärrältä tupakka-askin ja kahvin, puhuin samalla puhelimeen ja säikähdin kun myyjä huusi " PISTÄ SE PUHELIN POIS KUN PUHUN SINULLE!" Oli kysynyt jotain tarkentavaa siitä röökiaskista, enkä ollut kuullut. Katsoin myyjää silmiin ja sanoin kylmästi että no anteeksi kun en lyönyt luuria korvaan äidilleni, joka soitti juuri kertoakseen että hänellä on syöpä.
En siedä epäoikeudenmukaisuutta, kohdistuu se sitten minuun tai muihin. Koulussa puolustin kiusattuja ja olin toistuvasti jälki-istunnossa, kun en antanut kässänmaikan hyppyyttää minua asemansa varjolla. Enkä nyt puhu mistään teinien aukroriteetti-ongelmasta, vaan tämä ope saattoi sanoa jollekin oppilaalle "Käyppä avaamassa ikkuna kun on niin kuuma. Ei se ikkuna! Tai itseasiassa käyppä sulkemassa se" jne jne
-
En usko. Ei kukaan kerro toiselle puhelimessa että "hei tytär. mulla on syöpä" kyllä se on sellainen asia mikä pitää kasvotusten sanoa.
Menee aiheen vierestä, mutta ei kaikki asu samassa paikassa kuin vanhempansa koko elämäänsä. Jotkut muuttaa jopa toiseen maahan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- 16-vuotiaana, mutta jo omillani asuvana ostin Prismasta kynttilän ja tulitikkuja, myyjä sanoi ettei voi myydä niitä alaikäiselle. Olin ihan suu auki että pitääkö minun oikeasti pyytää isäni/äitini ostamaan minulle tulitikkuja? Lopulta toinen myyjä sanoi jotain että "voit sinä ne myydä".
- Odotin esikoistani kun bussikuski itketti edessäni ollutta pikkutyttöä, lapsi halusi tietää että onko oikeassa bussissa ja kuski karjaisi että "tuolla edessähän se lukee!" Moitti tyttöä myös tyhmäksi, kun ei heti tajunnut miten päin bussikortti pitää olla kädessä. Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen ja sanoin että ihminen se pieni veronmaksajakin on ja että harkitsen vakavasti valitusta noin törkeästä käytöksestä. Tästä tuohtuneena kuski lähti liikeelle talla pohjassa ennenkuin ehdin istumaan ja sain viime tipassa kiinni tolpasta etten kaatunut, ja siis raskaus selvästi näkyi jo. Tein sen valituksen ja väitin siinä kaatuneeni enkä vain meinanneeni kaatua. Ei näkynyt kys. kuskia sen jälkeen!
- Ostin ärrältä tupakka-askin ja kahvin, puhuin samalla puhelimeen ja säikähdin kun myyjä huusi " PISTÄ SE PUHELIN POIS KUN PUHUN SINULLE!" Oli kysynyt jotain tarkentavaa siitä röökiaskista, enkä ollut kuullut. Katsoin myyjää silmiin ja sanoin kylmästi että no anteeksi kun en lyönyt luuria korvaan äidilleni, joka soitti juuri kertoakseen että hänellä on syöpä.
En siedä epäoikeudenmukaisuutta, kohdistuu se sitten minuun tai muihin. Koulussa puolustin kiusattuja ja olin toistuvasti jälki-istunnossa, kun en antanut kässänmaikan hyppyyttää minua asemansa varjolla. Enkä nyt puhu mistään teinien aukroriteetti-ongelmasta, vaan tämä ope saattoi sanoa jollekin oppilaalle "Käyppä avaamassa ikkuna kun on niin kuuma. Ei se ikkuna! Tai itseasiassa käyppä sulkemassa se" jne jne
-
En usko. Ei kukaan kerro toiselle puhelimessa että "hei tytär. mulla on syöpä" kyllä se on sellainen asia mikä pitää kasvotusten sanoa.
Menee aiheen vierestä, mutta ei kaikki asu samassa paikassa kuin vanhempansa koko elämäänsä. Jotkut muuttaa jopa toiseen maahan!
Olen kuullut isäni syöpä diagnoosista puhelimessa. Välimatkaa satoja kilometrejä. Olisko heidän pitänyt matkustaa satoja kilometrejä luokseni kertomaan ja sitten lähes yhtä kauas veljeni luokse?
Helsingin bussikuskeilta kaikki törkeimmät.