Huonoin/törkein asiakaspalvelukokemuksenne?

Kurikan keskustassa on kebab&pizzeria paikka, josta kerran tilasimme annokset. Meidän jälkeen tuli 4-5 seuruetta, ja kaikki ne saivat tilauksensa ennen meitä. Odotusaika meillä tunnin. Kebablihakin putosi jossain välissä vartaasta lattialle, mutta se vain nostettiin uudelleen paikoilleen ja jatkettiin annosten tekemistä.

Ei olla toiste siinä paikassa asioitu.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pidättelivät tunteitaan eri tavalla. Totta kai joku tempaisi vammaiskortin. Sinä olet tehnyt valintasi ja olet siihen aikaa myöten tottunut, lapsesi on elossa. Jos joku kuulee puhelimessa, että läheinen on teholla ja samaan aikaan ärrätäti vittuilee tupakka-askista niin saattaa mennä hermo helposti. Eikä edes tilanne mene ärrätädille perille vaikka itkuinen ihminen yrittää kuvata selkeästi artikuloiden ettei sillä askilla nyt niin väliä. Virkainto peitti empatian, hienoa. Pthyi sanon minä.

Olen lähtenyt töistä taksilla kun sain kuulla, että omaiseni on kuolemassa teholla. Vanhempi taksikuski naureskeli itkulleni, luuli varmaan pikkusydänsuruiksi. En pystynyt sanomaan mitään, nyt varmaan räkäisisin konepeltiin ellen saisi tarpeeksi tappavaa lausetta muotoiltua. Olen hakenut pelästyneenä apua teholla kun mummoni lyyhistyi odotushuoneeseen, paha sairauskohtaus. Kun joku hoitsu mäkätti, että odottakaa vuoroanne niin karjaisin, että nyt on kiire. Helvetin tilannetajuton virkaintoilija kun lattialla on oikea tajuton ihminen. Olin niin vihainen, että olisin voinut sylkeä ja sähistä.

Jos sinulla on hätä niin et sinä siinä mitään painostusta enää kaipaa. Tai typeryksiä. Käsittämätöntä miten ihmiset ovat tekopyhiä ja epäempaattisia. Primitiivinen reaktio lievänä kuten sylkeminen on ihan ymmärrettävää kun hädässä sanat (ja hermo) loppuvat tahalliseen ymmärtämättömyyteen. En minä käske sellaista ihmistä häpeämään, häpeä itse.

No huh huh! Kukaan ei ole 7 vuoden aikana syyttänyt minua jonkin vammaiskortin vetämisestä. Kiitos vaan empatiasta. Ja minä en ole vammainen joten se kortti ei edes kuuluu tähän mitenkään. Kerroin vaan ettei minulle ole missään tilanteessa ikinä tullut primitiivistä reaktiota sylkäistä myyjää ym päin. Ethän itsekään sylkäistä vaikka mieli teki.

Minun ei pitänyt enää kommentoida tähän ketjuun mutta pakko nyt sanoa että taidat samaistua liikaa ihan tuntemattomaan henkilöön jonka tilanne ei ollut sama kuin sinulla siellä taksissa. Minä vastasin hieman terävästi sen ensimmäisen valittajan kommenttiin koska hän puhui potaskaa. Mieti nyt vähän että hoitaja soittaa siskon leikkauksesta ja hän menee kesken puhelun ostamaan tupakkaa! Laittaa vielä hoitajan odottaan että hetki kun ostan nyt askin Camelia ja laittaa kännyyn pois. Taisi se aski olla tärkeämpi kuin se sisko. Ja sen Ärrän myyjään kuuluu kysyä mitä laatua haluaa, eli hän teki työtään eikä myyjä ollut ajatustenlukija että tietäisi mikä kriisi siinä oli meneillään.

Vieläkin olen sitä mieltä että se sylkeminen oli täysin ala-arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Kannelmäen juna-aseman vieressä oleva r-kioski on tunnettu huonosta asiakaspalvelusta. Kerran kortinlukija ei toiminut ja myyjä alkoi huutamaan minulle, että rikoin hänen mööpelinsä tai minulla ei ole rahaa. Väitti vielä seuraavalle asiakkaalle, että olen rikkonut hänen korttimasiinansa, kun jouduin lähteä nostamaan rahaa saadakseni matkakorttini ladattua. En asioi liikkeessä ellei ole aivan pakko.

Tällaisten myyjien pitäisi ottaa välittömästi pieni aikalisä työstään tai harkita alan vaihtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin hetki sitten kampaajalla, jonka tilat ovat Helsingin trendikkäällä alueella ja lisä näkyy hinnoissa. Ihmettelin kuitenkin että edellisen asiakkaan hiuksia ei lakaistu lattialta ennen minun vuoroani. Ja niitä oli PALJON. Kenkäni olivat pohjasta sateen jälkeen kosteat ja katselin kampaajan samalla jutellessa kuinka karvat jäivät kengänpohjaani kiinni. Tosi taitava ihminen ja muuten kiva paikka, mutta ällötti ne karvat.

Kuinka yleistä tämä on??!

Huh huh, luulisi olevan itsestäänselvyys, että edellisen asiakkaan hiukset korjattaan pois, ennenkuin seuraava asiakas tulee vuoroon.

Pidettiin IMRRn kanssa sunnuntai aamuna YO juhlien jälkeisenä aamuna onnistuneen yön jäljiltä Pata Ässässä, niin meidät heitettettiin ulos kun kertasimme yön tapahtumia. Runkkareilla ei kuulemma ole asiaa Patikseen vaikka omistaja onkin pitkänlinjan Kansallis Sosialisti ja isämmaan mies.

Vierailija kirjoitti:

Kurikan keskustassa on kebab&pizzeria paikka, josta kerran tilasimme annokset. Meidän jälkeen tuli 4-5 seuruetta, ja kaikki ne saivat tilauksensa ennen meitä. Odotusaika meillä tunnin. Kebablihakin putosi jossain välissä vartaasta lattialle, mutta se vain nostettiin uudelleen paikoilleen ja jatkettiin annosten tekemistä.

Ei olla toiste siinä paikassa asioitu.

Isämaallisilla on nykyään matulandiassa tosihankalaa asioida edes pitserioissa ku kohdellaanku halpaa makkaraa. En kävis koskaan mutta kotarissa on niin kalliit pitsat että pitää käy tossa Milanissa hakee karviksilta lätyt. Ei pitäs isämmaallisen miehen joutua kumarteleen karvareita.

No ei tää paha oo mutta kummastutti kyllä. Pistin liukuhihnalle K supermarketissa nipun tulitikkuja, ja myyjä vain otti ne pois siitä sanomatta mitään ja jatkoi muiden ostosteni piippailua. En sitten tiedä luuliko mua alaikäiseksi tms. Mutta joku selitys olisi ollut kiva, en mä silloin ihmispelkoisena nuorena neitona saanut itse edes suutani auki :D

Vierailija kirjoitti:

15-45-vuotiaissa on yli 50 000 miestä enemmän kuin naista Suomessa. Tämä asettaa miehet ja naiset eriarvoiseen asemaan parisuhdemarkkinoilla. Miehiä on pakko alkaa vähentämään. Helpoin tapa tähän on sallia eutanasia kaikille täysi-ikäisille miehille ilmaiseksi. 

Yleisestikkin se parantaisi myös yleistä turvallisuutta, kun kenenkään ei esim. tarvitsisi ajaa rekkaa päin. Mies valtaiset yhteiskunnat ovat muutenkin väkivaltaisempia.

No mitäpä helleh?

Näitä bussikuskiterroristeja on näemmä ollut enemmänkin. Itse nousin pikkulikkana, n. 8-vuotiaana ekaa kertaa bussiin yksin. Annoin rahaa ja kuski kysyi että kokonainen vai puolikas - tarkoittaen että aikuisten vai lasten lippu. No minähän en kysymystä ymmärtänyt. Kuski siinä vaan että funtsi, funtsi! Lopulta sanoin kokonainen ja kuski myi mulle tyytyväisenä aikuisten lipun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin muumimaassa käymässä ja pois lähdössä. Siinä sillan päässä oli sitten se muumijuna parkissa ja aateltiin koska oli kauhea helle että tuolla vois ottaa kyytiä bussipysäkille. Koska en ollut varma ajaako juna jotain muitakin reittejä kysyin kohteliaasti kuskilta mihin päin hän oli lähdössä. Hän naureskeli pilkallisesti että ei hän nyt ainakaan tuonne päin (muumimaa) lähde kun siellä on meri vastassa. No kysyin vain sitten että milloin hän lähtee. Taas kuski vain vastasi ylimielisesti että sitten kun häntä itseä huvittaa. En tiedä miksi mutta menimme kuitenki junaan istumaan ilman tietoa mihin päin tästä nyt lähdetään ja milloin.

Ai että raivostuttaa tämmöiset kuskit!! Muistan kun matkustin ekaa kertaa lapsena yksin bussilla ja kysyin kuskilta ujosti että pysähtyykö kys. bussi pysäkillä x, niin kuskin piti päästä siihen velmuilemaan "no enpä tiedä, katotaan saanko sen pysähtymään". x( Olin sitten epätietoinen ja itku kurkussa koko matkan.

Itselle kanssa kävi lapsena (n. 8-9 v) vähän sama, tästä tosin on sellainen 30 vuotta aikaa. Bussin edessä oli vaikkapa linjanro "123" eli juuri se linja millä mun oli tarkoitus mennä. Luulin, että myöhästyin siitä. Kysyin kuljettajalta ihan kohteliaasti, että onhan tämä linja 123. Hän vastasi: "Jos siellä niin lukee, niin sitten on". Tuon ikäiseltä menee helposti aikuisten sarkasmi vähän ohi, joten olin vain tyytyväinen etten joutunut odottamaan puolta tuntia seuraavaa 123:a.

Vähän matkaa ajettua joku matkustaja sanoi kuskille, että sulla taitaa olla väärä numero edessä? Kuljettaja vaihtoi numeron oikeaksi, vaikka 125:ksi, mutta ei tietenkään sanonut minulle mitään (ei ehkä muistanut koko asiaa). Pieni paniikki iski tietysti päälle, mutta jäin seuraavalla pysäkillä pois, ajelin takaisin lähtöpaikkaan seuraavalla mahdollisella bussilla ja lopuksi pääsin oikeaan vuoroon.

Tämä tapahtui joskus 80-luvun puolessavälissä. Nykyisin sentään omille lapsille jos kävisi noin, niin voisivat soittaa ja saada ohjeistusta.

Asian hassu puoli näin jälkeenpäin ajatellen on se, että äitini ei tästä ollut millänsäkään. Hänestä tällaista voi sattua kenelle vain - niin kuin tietysti voikin. Enemmän hän oli sitä mieltä, että olisihan minun - alle 10-vuotiaan - pitänyt tietää, ettei se kyseinen bussi vaan voi olla 123. Totta tämäkin, mutta mielestäni tossa tilanteessa alle 10-v teki just niin paljon kuin pystyi.

Ostin Kampin Anttilasta sieltä katutason kodinosastolta tyynyn. Maksoin sen sinne ylös ja menin sitten alakertaan. Tajusin että tarvitsen kempparituotteita. Otin ne hyllystä ja menin maksamaan kassalle. Ihmettelin kun myyjä kysyi tyynystä joka mimulla roikkui kädestä: onko maksettu?

Luuli kai että yritän pölliä sen, vaikka tulin siis kassalle maksamaan ne muut tuotteet. No näytin kuitin, mutta kyllä vähän ihmettelin. No kai se oli myyjän oikeus kysyä, mutta hieman kyllä möksähdin täytyy myöntää.

Tämä tapahtui joskus 2000-luvun alussa.

Olisin halunnut blondauksen hiuksiini (niissä siis oli jo blondaus eikä ihan onnistunut). Menin Kontulan ostarin erääseen kampaamoon, En päässyt tuulikaappia pidemmälle, niin sieltä ryntää jo vastaan kampaaja ja kysyy mitä haluan. Sanoin että blondausta ja että paljonko maksaisi. Muija katsoo päästä varpaisiin ja tokaisee että mjaa Maikku! Mittä maksaisi blondaus niin tämä toinen ammattilainen mulkaisee samalla tapaa päästä varpaisiin ja sanoo että en osaa sanoa kun tuollaiset KELTAISET hiukset. Tosi sillä tavalla alentavalla äänellä.

Sanoin hämmentyneenä että kiitos tiedosta ja lähdin menemään. Olin vissiin vääränlainen asiakas siihen puotiin.

Toinen huono kampaamokokemus oli Kampin Wellalla, siis siinä opetus/kurssi kampaamossa. Okei se oli ilmaista, mutta mutta. Minulla oli pitkä paksu tukka ja kun yksi kurssin vetäjistä tuli kysymään minkälaista ei ainakaan laiteta (istuin jo siis tuolissa) , niin sanoin että ei aivan lyhyttä ja punaista. Niin tämä taiteilija sitten siihen että sulle tulee lyhyt ja punainen.  Siis ihan näillä sanoin.

Sanoin että ei kiitos ja lähdin kävelemään. Ihme tyyppi kun halusi vaan päteä ja vittuilla. En ole sen jälkeen edes harkinnut hiusmalliksi ryhtymistä.

"Minun ei pitänyt enää kommentoida tähän ketjuun mutta pakko nyt sanoa että taidat samaistua liikaa ihan tuntemattomaan henkilöön jonka tilanne ei ollut sama kuin sinulla siellä taksissa. Minä vastasin hieman terävästi sen ensimmäisen valittajan kommenttiin koska hän puhui potaskaa. Mieti nyt vähän että hoitaja soittaa siskon leikkauksesta ja hän menee kesken puhelun ostamaan tupakkaa! Laittaa vielä hoitajan odottaan että hetki kun ostan nyt askin Camelia ja laittaa kännyyn pois. Taisi se aski olla tärkeämpi kuin se sisko. Ja sen Ärrän myyjään kuuluu kysyä mitä laatua haluaa, eli hän teki työtään eikä myyjä ollut ajatustenlukija että tietäisi mikä kriisi siinä oli meneillään.

Vieläkin olen sitä mieltä että se sylkeminen oli täysin ala-arvoista."[/quote].

Mikä "hoitaja" soitti teholta? Mikään hoitaja ei soittanut teholta. Joku muu omainen soitti tälle henkilölle, joka tarvitsi asian kuultuaan hermoilleen tupakkaa. Ja aski tupakkaa oli mielestäsi tämän perusteella tärkeämpi kuin teholla oleva sisko? ihminen puhuu hätääntyneenä puhelimeen, itkee, ja ärrän myyjä ei sitten sun mielestä luonnollisesti ollut ajatustenlukija, että ymmärtäisi meneillään olevan jonkin sortin kriisin. Ja sun mielestä asiakaspalvelua on vittumaisella äänellä kysyä mikä Cameli kun asiakas sanoo normaali Camel. kirjoittaja myös sanoi myyjälle, että ymmärrät varmaan ettei nyt ole niin väliä sen Cameli-askin kanssa. Ja sun mielestä asiakaspalvelua on vittumaisesti kieltäytyä myymästä ja vittumaisesti rääpiä suutaan vittumaisista asiakkaista. Kuule, kyllä mullakin olis hermo palanut, älä viitti olla tekopyhä.

Menin hervantalaiseen kampaamoon varaamaan aikaa, että puolipitkien suorien hiusteni latvat olisi tasattu. Jostain syystä ohjauduin opiskelijalle, joka minuuttitolkulla mietti ääneen, että osaakohan hän tämän homman tehdä. Antoi kuitenkin ajan. En mennyt sille ajalle.

up

Vierailija kirjoitti:

Lontoossa metro- ja juna-asemilla työskentelevät on poikkeuksetta joko hyvin ystävällisiä tai täysiä m*lkkuja, välimuotoja ei ole. Oltiin just tultu Gatwickin lentokentälle matkasta väsyneinä ja tiedusteltiin junalippuja myyneeltä mieheltä, millä junalla pääsemme hotellille, joka oli likipitäen täysin toisella puolella Lontoota, eli kaukana. Junilla kulkeminen ei oo ihan simppeliä siellä, mutta mies kieltäytyi neuvomasta, myi vain liput. Jonotettiin sitten uudelleen toiselle asiakaspalvelijalle, joka tulosti kartan ja näytti tarkkaan, millä junalla piti mennä ja missä jäädä pois. Ilman hänen apuaan ois varmaan pitänyt turvautua taksiin.

Myös myöhemmin reissumme aikana tuli törmättyä asemilla työskenteleviin. Jotkut ei suostuneet suutaan aukaisemaan, jotkut vänkäsi vyöhykkeistä, kun en suoraan sanonut, että ollaan keskustan suuntaan menossa (oletin typeränä, että se ois ollut itsestäänselvyys, kun laitakaupungilta lippua olin ostamassa). Jotkut oli taas tosi ystävällisiä ja avuliaita.

Kohdalleni sattui hyvin ystävällinen työntekijä metroasemalla kun olin menossa erääseen paikkaan joka oli myöskin syrjäisessä paikassa. Kysyin neuvoa tältä metron työntekijältä joka hyvin ystävällisesti neuvoi minua. En vain ymmärtänyt hänen vahvaa murrettaan joten kiitin neuvoista ja poistuin paikalta. Kysyin asiaa sitten uudestaan toiselta henkilöltä. Ot

Itselläni on kolme ihanaa kokemusta TE-toimistosta 2-kymppisenä. Olin aika ummikko vielä työnhaussa ja näin vain, että mol:ssa haettiin erästä työntekijää ja haastattelu oli TE-toimistossa. Virkailija haastatteli minua paikkaan, kerroin itsestäni ja kyselin vielä lisää työnkuvasta. Tähän virkailija naurahtaa sanoen, että se paikka on jo mennyt, ja sanoi palkkaaneensa henkilön, joka on aiemminkin tehnyt kyseistä hommaa. Kuulemma halusi vain haastatella mua ja laittaa nimeni "listalle."

Toinen kerta oli, kun olin aivan hakusella elämässäni ja opiskelin mielestäni väärää alaa niin päätin ilmoittautua AMK:n poissaolevaksi. Menin sitten TE-toimistoon käymään (en oikein tiedä minkä vuoksi), virkailija kävi läpi papereitani ja totesi, että parempi että pysyn siellä AMK:ssa, koska en tule niin huonoilla papereilla pääsemään minnekään muualle. (Olihan mulla yo-kokeet menneet täysin penkin alle mutta ihan kuin tulevaisuus olisi jotenkin siihen sinetöity.) Virkailija vielä valitteli, että miten hän ei voi tehdä kanssani mitään niin kauan kuin olen kirjoilla koulussa, enkä siis työtön työntekijä. Hän kyseli vielä lopuksi, että voisinkohan saada vanhempieni kautta jotakin työtä, olin siis 22-vuotias silloin.

Osoitin kuitenkin kiinnostukseni ulkomailla työskentelyyn ja sovimme uuden ajan EURES-neuvojan kanssa muutaman kuukauden päähän.

Odotin tätä TE-toimiston EURES-neuvojan kanssa käytävää jutteluhetkeä todella kuumeisesti. Parin kuukauden päästä menin tapaamiseen ja olin sisällä ehkä alle 10min, tämän ajan virkailija siis näytti koneelta miten klikkailen mol:n sivuille ja haen sieltä näitä ulkomaan työpaikkoja. Tämän jälkeen hän kysyi, että jäikö mulle vielä mahdollisesti jotain kysyttävää. Olin vain niin hölmistynyt, että vastasin "ei" ja painuin ulos. En tiedä mitä odotin tapaamiselta mutta jotain kenties hieman hedelmällisempää.

Jenkeissä TSA-turvatarkastuksessa vartia käski mun mennä huoneen nurkkaan odottamaan niin kuin koira tms.

Vierailija kirjoitti:

Itäkeskuksen Anttilassa ihan käsittämättömän nyrpeää palvelua. Olen itsekin myyjän työssä ja hymy ja reippaus ovat itselleni itsestäänselvyys jokaisen asiakkaan kohdalla. Sama asenne minulla on asiakkaanakin, tervehdin ja kiitän hymyillen jne. Itiksen Anttilan kassalla kävin kysymässä erään kirjan hintaa kun hyllyssä/kirjassa itsessään ei ollut hintalappua, yhtään jonoa ei ollut mutta sain ihan ihme katseen päälleni niiltä kahdelta myyjältä siinä tiskillä ja mitään sanomatta koppavasti saivat hinnan tarkistettua ja tokaistua sen hinnan. Olin ihan monttu auki tuon jälkeen. Leluosastolla oli ihan järkky määrä leluja ilman hintoja, mutten viitsinyt enää kyselläkään tuon jälkeen. Lopulta ostoksien kanssa kassalle mennessä vanhempi noista myyjistä hyvin tylysti "palveli" ja olin melko järkyttynyt kun lähdin - miten Kukaan aspa ammatissa toimiva edes kehtaa olla asiakkaille noin tyly. Tosin olen kerran aiemminkin lähettänyt palautetta samaan myymälään asiakaspalvelijoiden asenteesta/tylyydestä (en saanut edes tervehdystä saati mitään hymyn tapaistakaan kun kassalle menin joskus joulun tienoilla), eikä siihen edes vastattu. Tiedä sitten, tuntuu että heillä ei tuo asiakaspalvelu ole mikään juttu.. En tiedä onko tämä jokin ihan viimeisen vuoden aikana tapahtunut laadun heikkeneminen kun aiemmin muistan kyllä saaneeni joskus ihan neutraalia ja hyvääkin palvelua ko liikkeessä, mutta nykyään ei sitten millään?

Samanlaisia kokemuksia! Ja osastolla ei kukaan palvele, ainoastaan kassalla myyjä, joka ei kyllä pahemmin tuotteista mitään tiedä. Ei taida Anttilalla kovin hyvin mennä.

Vierailija kirjoitti:

235 jatkaa: Tuon takia välttelen itse nykyään näitä paikkoja, joissa ei makseta etukäteen. Niistä ei koskaan tiedä, kauanko joutuu tappelemaan laskun saadakseen. Jos sellaiseen paikkaan on kuitenkin pakko mennä, tilaan aina vain pääruoan ja pyydän tuomaan samalla laskun. Jos tarjoilija ihmettelee tätä, niin totean, että se on kokemukseni mukaan ainoa tapa saada se jossain järjellisessä ajassa. Jälkiruokaa voisin tila joskus, jos saisin kirjallisen sitoumuksen siitä, että lasku tulee esim. 5 minuutin sisällä siitä, kun olen syönyt loppuun.

Me kävellään aina tiskille maksaan, kun ei jaksa pöydässä odottaa laskua.

Siis 8/10 mennään ihan itse tiskille

Liddlissä nuori, vahvasti meikattu naismyyjä ei meinannut myydä  minulle saunasiidereitä koska mukanani oli 10 v tytär ! kysyin, luuleeko tämä tosiaan kymmenvuotiaan vetävän siideriä ja aloin vaatia esimiestä paikalle.

vastaukseksi tuli "ai se on niin pieni viel " ja sain juomani . jäi kyllä " mitä ihmettä juuri tapahtui?!"-olo.

tytär oli noin 150cm pitkä, päällä joku Monster Hight-paita ja myyjä luulee tätä siiderinhimoiseksi teiniksi, jolle ostan pokkana juomaa...