Huonoin/törkein asiakaspalvelukokemuksenne?

Vierailija kirjoitti:

Vallilan Stoorissa diivaileva tyyppi kahviossa töissä. Muutenkin törkeet hinnat niin kahville kuin kirppisvaatteille.

Sama kokemus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin henkilökohtaisessa kriisissä ja puhuin puhelimeen itkien ja hieman kiihtyneenä. Sisarukseni oli joutunut hirvikolariin ja oli teholla. Menin ärrä kiskalla käymään ja tilasin normaalin kameli askin ojentaen paperini myyjälle ja laskin puhelimen täksi ajaksi korvalta ja katsoin myyjää silmiin puhuessani. Laitoin pöytään tasarahan. Myyjä kävelee hyllylle ja kysyy mikä kameli. Vastaan että tavallinen normaali kameli kiitos. Ja yritän jatkaa puhelua jossa kerrotaan siskoni leikkauksen tarpeesta. Nainen oikein v mäisellä äänella toistaa että minkä kamelin ja tiuskaisen että varmasti näet että aivan sama minkä annat. Nainen kävelee askin kanssa tiskille ja ilmoittaa ettei myy sitä minulle. nappaan askin kädestä ja ilmoitan että siinä on tasa raha ja paperit on nähty hyvää pv jatkoa. Nainen jää viellä rääpimään suutaan vittumaisista asiakkaista ja käännyn kävelen takaisin ja räkäisen tiskiin ja ilmoitan nyt valituksen olevan aiheellinen ja tunteen molemminpuoleinen. Kukaan noin vanha akka ei voi omata näin vähän pelisilmää ettei ymmärtäisi pitää päätään kiinni. Ikinä en ole mennyt takaisin. Hietsun lähellä oleva pikku kiska

.

Ei kannata välittää alapeukuista, ymmärrän tunteen täysin. Minä olisin räkäissyt myyjää naamaan, en pelkästään tiskiin. Joidenkin ihmisten empatian puute herättää stressitilanteessa raivotilan ja silloin kaatuu aitaa vaikka ei olisi väkivaltainen ihminen. Kaikki ihmiset pystyvät väkivaltaan. Räkäisy on pientä, toivottavasti oli edes kunnon klöntti.

Ja sinä, joka kommentoit ettei kolariin joutuneen lähiomainen saisi näyttää muille ihmisille pahaa päivänsä niin toivon todella, että pääset omakohtaisesti testaamaan stressinsietokykysi vastaavassa tilanteessa mahdollisimman pian. Ja samaa toivon sinun kommenttiasi peukuttaneille. On hyvä käsittää konkreettisesti oman mielipiteensä merkitys. Peukut sille!

Minä joudun joka päivä olemaan näyttämättä pahaa oloani muille ihmisille. Eivät he välitä että minulla on vammainen lapsi jonka kanssa olemme enemmän sairaalassa kuin kotona. Olen siis usein tuossa tilanteessa että joku purkaa huonoa päiväänsä minuun ja tiedän että minulla on varmasti ollut vielä huonompi päivä. Enkä silti sylkäisisi edes sinua päin vaikka noin ihanasti toivoit että siskoni joutuisi leikkaukseen ja minä jollekin ärrä-tädille purkamaan stressiäni. Eli mieti oman mielipiteesi merkitystä nyt oikein kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme lapseni kanssa vaatekaupassa ja lapselle oli tarvetta ostaa vähän isompi satsi vaatteita - pari mekkoa, hame, housuja, paitoja, toppeja jne. Oletuksena oli, että lapsi saa valita mieleisensä tietyissä rajoissa. Kun tarvittiin sitten myyjän apua (mm. tiedusteltiin, onko oikeaa kokoa yms.) oli lapsi myyjälle kuin ilmaa. Vaikka lapsi itse kyseli asioita, myyjä vastasi minulle, vaikka olin tullut mukaan vain maksamaan ja kantoavuksi. Sanoin itsekin myyjälle useampaan kertaan, että lapsi se tässä asiakas on mutta siitä huolimatta kaikk kommunikaatio kulki vain ja ainoastaan minun kautta.

En minä kyllä alentuisi puhumaan _lapsen_ kanssa. Sinä se oikea asiakas olit, olithan maksaja.

Kyllä se lapsi kasvaa ja muistaa huonon asiakaspalvelun ja saattaa hyvinkin viedä rahansa aivan toiseen kauppaan. Ketään ei pitäisi olla varaa aliarvioida.

Tuntui varmaan siitä myyjästä aika kyykyttämiseltä. Rouva Rikas halusi että myyjän pitäisi nöyristellä Junioriitta Rikkaan edessä kun kerran ovat ostoksilla ja myyjä heidän alapuolella kaikin tavoin.

Siis mitä vittua juuri luin?

Jos et tajua että asiakkaalle kuuluu vastata niin sitten et...

Oletko muuten iltalukion käynyt?

Itse et varmaan ole käynyt edes iltalukiota kun et kerran tajunnut mitä juuri luit. Eli opettele lukemaan ja palataan asiaan.

Turun Eurokankaassa kävin joskus opiskeluaikoinani etsimässä paljettikangasta hameeseen. Yhdessä pöydässä oli tosi lupaavan näköinen rulla, mutta pöydän ääressä hääräsi pari asiakasta myyjän kanssa, joten en viitsinyt tunkea siihen väliin. Hääräsivät pitkään. No, kun he sitten vihdoin siirtyivät muualle, kävin katsomassa kangasta, totesin sopivaksi ja siirryin rullan kanssa jonoon odottamaan leikkuuta. Kohta tämä aiemmin asiakkaiden kanssa pöydän ääressä touhottanut myyjä kiirehti takavasemmalta nykäisemään rullan käsistäni, sanoi vain että "mä tarviin tämän" ja syöksyi siitä taas hirveetä kyytiä pois. Ei pahoittelua tai tiedustelua siitä paljonko olisin kangasta tarvinnut (olisi varmasti riittänyt muillekin 40cm siivuni jälkeen). En ole sen jälkeen Eurokankaaseen astunut, pitäkööt loimensa.

Toinen paikka jossa koin itseni hyvin ala-arvoiseksi oli yllättäen TE-toimisto. Menin juttelemaan yrityksen perustamisesta ja starttirahakuvioista, sillä olin jo pitkään harkinnut ompelimon perustamista. Kanssani jutellut miekkonen latisti tunnelmat aika tehokkaasti, toistuvasti lausui sanat "no jos sä nyt jotain rättei ompelet" ja puhui muutenkin koko ajan siihen sävyyn, etten tulisi pärjäämään ja koko juttu olisi hänestä aivan naurettava. Okei, olin silloin 19-vuotias enkä viisikymppisen raavaan miehen silmissä ehkä kovin vakavastiotettava, mutta olisi voinut silti hoitaa hommansa tahdikkaammin.

Ihmiset pidättelivät tunteitaan eri tavalla. Totta kai joku tempaisi vammaiskortin. Sinä olet tehnyt valintasi ja olet siihen aikaa myöten tottunut, lapsesi on elossa. Jos joku kuulee puhelimessa, että läheinen on teholla ja samaan aikaan ärrätäti vittuilee tupakka-askista niin saattaa mennä hermo helposti. Eikä edes tilanne mene ärrätädille perille vaikka itkuinen ihminen yrittää kuvata selkeästi artikuloiden ettei sillä askilla nyt niin väliä. Virkainto peitti empatian, hienoa. Pthyi sanon minä.

Olen lähtenyt töistä taksilla kun sain kuulla, että omaiseni on kuolemassa teholla. Vanhempi taksikuski naureskeli itkulleni, luuli varmaan pikkusydänsuruiksi. En pystynyt sanomaan mitään, nyt varmaan räkäisisin konepeltiin ellen saisi tarpeeksi tappavaa lausetta muotoiltua. Olen hakenut pelästyneenä apua teholla kun mummoni lyyhistyi odotushuoneeseen, paha sairauskohtaus. Kun joku hoitsu mäkätti, että odottakaa vuoroanne niin karjaisin, että nyt on kiire. Helvetin tilannetajuton virkaintoilija kun lattialla on oikea tajuton ihminen. Olin niin vihainen, että olisin voinut sylkeä ja sähistä.

Jos sinulla on hätä niin et sinä siinä mitään painostusta enää kaipaa. Tai typeryksiä. Käsittämätöntä miten ihmiset ovat tekopyhiä ja epäempaattisia. Primitiivinen reaktio lievänä kuten sylkeminen on ihan ymmärrettävää kun hädässä sanat (ja hermo) loppuvat tahalliseen ymmärtämättömyyteen. En minä käske sellaista ihmistä häpeämään, häpeä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme lapseni kanssa vaatekaupassa ja lapselle oli tarvetta ostaa vähän isompi satsi vaatteita - pari mekkoa, hame, housuja, paitoja, toppeja jne. Oletuksena oli, että lapsi saa valita mieleisensä tietyissä rajoissa. Kun tarvittiin sitten myyjän apua (mm. tiedusteltiin, onko oikeaa kokoa yms.) oli lapsi myyjälle kuin ilmaa. Vaikka lapsi itse kyseli asioita, myyjä vastasi minulle, vaikka olin tullut mukaan vain maksamaan ja kantoavuksi. Sanoin itsekin myyjälle useampaan kertaan, että lapsi se tässä asiakas on mutta siitä huolimatta kaikk kommunikaatio kulki vain ja ainoastaan minun kautta.

En minä kyllä alentuisi puhumaan _lapsen_ kanssa. Sinä se oikea asiakas olit, olithan maksaja.

Kyllä se lapsi kasvaa ja muistaa huonon asiakaspalvelun ja saattaa hyvinkin viedä rahansa aivan toiseen kauppaan. Ketään ei pitäisi olla varaa aliarvioida.

Tuntui varmaan siitä myyjästä aika kyykyttämiseltä. Rouva Rikas halusi että myyjän pitäisi nöyristellä Junioriitta Rikkaan edessä kun kerran ovat ostoksilla ja myyjä heidän alapuolella kaikin tavoin.

Ei kukaan sanonut, että pitäisi nöyristellä, asiallinen vastaaminen ei ole nöyristelyä. Jos lapsi kysyy, "onko vaatetta x pienemmässä koossa?", niin eikö silloin ole asiallista vastata lapselle ko. kysymykseen tilanteen mukaan joko "kyllä" tai "ei" sen sijaan, että selittää äidille tuon asian?

Minusta on lapsellista, että aikuisen myyjän pitää leikkiä kaupankäyntiä lapsen kanssa, keskustella ja vastailla hänelle kuin aikuiselle. Samaa porukkaa kuin ne joiden taaperot seisovat kassan paikkauspäässä lähmimässä niitä tavaroita ja pakkaamassa myös viereisen hihnan herkkuja omiin pusseihin jos ei silmä kovana vahdi. Ja voi että kun Petteri-Pirkon pitää myös purkaa se oma pikku kärryliini siellä toisessa päässä ja yhteen tavaraan menee noin 4 mn kun Petteri-Pirkko ei ihan edes vielä pysy pystyssä. Mut kun kato tahtoo ja kyll kassasta on kivaa ja asiakkaista.

Sinun mielestäkö 14-vuotias rinnastuu päiväkoti-ikäiseen? Minkä ikäisenä sitten lapsi saa itse tehdä vaateostoksia? Onko kyseinen toimenpide K18?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pidättelivät tunteitaan eri tavalla. Totta kai joku tempaisi vammaiskortin. Sinä olet tehnyt valintasi ja olet siihen aikaa myöten tottunut, lapsesi on elossa. Jos joku kuulee puhelimessa, että läheinen on teholla ja samaan aikaan ärrätäti vittuilee tupakka-askista niin saattaa mennä hermo helposti. Eikä edes tilanne mene ärrätädille perille vaikka itkuinen ihminen yrittää kuvata selkeästi artikuloiden ettei sillä askilla nyt niin väliä. Virkainto peitti empatian, hienoa. Pthyi sanon minä.

Olen lähtenyt töistä taksilla kun sain kuulla, että omaiseni on kuolemassa teholla. Vanhempi taksikuski naureskeli itkulleni, luuli varmaan pikkusydänsuruiksi. En pystynyt sanomaan mitään, nyt varmaan räkäisisin konepeltiin ellen saisi tarpeeksi tappavaa lausetta muotoiltua. Olen hakenut pelästyneenä apua teholla kun mummoni lyyhistyi odotushuoneeseen, paha sairauskohtaus. Kun joku hoitsu mäkätti, että odottakaa vuoroanne niin karjaisin, että nyt on kiire. Helvetin tilannetajuton virkaintoilija kun lattialla on oikea tajuton ihminen. Olin niin vihainen, että olisin voinut sylkeä ja sähistä.

Jos sinulla on hätä niin et sinä siinä mitään painostusta enää kaipaa. Tai typeryksiä. Käsittämätöntä miten ihmiset ovat tekopyhiä ja epäempaattisia. Primitiivinen reaktio lievänä kuten sylkeminen on ihan ymmärrettävää kun hädässä sanat (ja hermo) loppuvat tahalliseen ymmärtämättömyyteen. En minä käske sellaista ihmistä häpeämään, häpeä itse.

Mikä ihmeen sinä olet valintasi tehnyt? Ja muuttiko se että joku räkäisi kohti ärrä- tätiä sen siskon tilannetta? Entä sun kohdalla? Olisiko maailmasta tullut aurinkoinen ja heti parempi ja kaikki pipit parantunut kun olisit räkäissyt konepeltiin? Itku on primitiivinen reaktio suruun, sylkeminen on huonoa wt-käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Olin Valintatalossa ja ostin sellaisen valmiiksi pakatun parsakaalin jossa on viivakoodi. Koodi oli sitten revennyt sen verran, että sitä ei pystynyt lukemaan käsin eikä koneella. Myyjä sitten kysyi, että miksi otin tällaisen risalla koodilla olevan parsakaalin ja arveli, että tarkoitukseni oli pilata hänen päivänsä. Sanoin, että en valitettavasti huomannut asiaa vihannestiskillä, josta tämä myyjä silminnähden raivostui. Sitten aivan yllättäen hän nousi siihen tiskille, laski housunsa ja väänsi paskan minun päälleni. Olin aivan äimän käkenä, että mitäs tässä nyt tapahtui ja lähdin kaupasta ulos. Olin ihan kamalan näköinen ja haisin pahalta kun oli kaikki vaatteet ripulissa. En enää ikinä asioi siellä uudestaan.

Ei herranen aika! Tuohan on ihan hirveää. Mikä valintatalo oli kyseessä? Kai laitoit palautetta?

Käykää Venäjällä, niin tiedätte mitä on HUONO asiakaspalvelu... huh-huh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme lapseni kanssa vaatekaupassa ja lapselle oli tarvetta ostaa vähän isompi satsi vaatteita - pari mekkoa, hame, housuja, paitoja, toppeja jne. Oletuksena oli, että lapsi saa valita mieleisensä tietyissä rajoissa. Kun tarvittiin sitten myyjän apua (mm. tiedusteltiin, onko oikeaa kokoa yms.) oli lapsi myyjälle kuin ilmaa. Vaikka lapsi itse kyseli asioita, myyjä vastasi minulle, vaikka olin tullut mukaan vain maksamaan ja kantoavuksi. Sanoin itsekin myyjälle useampaan kertaan, että lapsi se tässä asiakas on mutta siitä huolimatta kaikk kommunikaatio kulki vain ja ainoastaan minun kautta.

En minä kyllä alentuisi puhumaan _lapsen_ kanssa. Sinä se oikea asiakas olit, olithan maksaja.

Kyllä se lapsi kasvaa ja muistaa huonon asiakaspalvelun ja saattaa hyvinkin viedä rahansa aivan toiseen kauppaan. Ketään ei pitäisi olla varaa aliarvioida.

Tuntui varmaan siitä myyjästä aika kyykyttämiseltä. Rouva Rikas halusi että myyjän pitäisi nöyristellä Junioriitta Rikkaan edessä kun kerran ovat ostoksilla ja myyjä heidän alapuolella kaikin tavoin.

Tiedoksi että sellaisetkin prolet kuin lastenlääkärit puhuttelevat nimenomaan lasta. En ole ikinä kuullut heidän valittavan sen olevan nöyryyttävää.

"Olisiko maailmasta tullut aurinkoinen ja heti parempi ja kaikki pipit parantunut kun olisit räkäissyt konepeltiin? Itku on primitiivinen reaktio suruun, sylkeminen on huonoa wt-käytöstä."

Epäilen ettei maailma olisi siitä muuttunut Disney-elokuvaksi mutta olisin saanut lopetettua lohduttoman itkuni, karautettua kurkkuni auki ja saanut sanottua sinulle selkeästi artikuloiden "painu vittuun harakka" ja minulla olisi ollut välittömästi vähän parempi olo.

Vierailija kirjoitti:

"Olisiko maailmasta tullut aurinkoinen ja heti parempi ja kaikki pipit parantunut kun olisit räkäissyt konepeltiin? Itku on primitiivinen reaktio suruun, sylkeminen on huonoa wt-käytöstä."

Epäilen ettei maailma olisi siitä muuttunut Disney-elokuvaksi mutta olisin saanut lopetettua lohduttoman itkuni, karautettua kurkkuni auki ja saanut sanottua sinulle selkeästi artikuloiden "painu vittuun harakka" ja minulla olisi ollut välittömästi vähän parempi olo.

Kenelle sä nyt oikein raivoat? Olinko minä nyt se taksikuski tietämättäni? Ja en ole se joka veti vammaiskortin esille. Olen vain samaa mieltä ettei sylkemisessä ole järkeä, mutta ei taida olla sinullakaan. Taidat olla mt-ongelmainen. Pahoitteluni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylivoimaisesti huonoin kokemus on ollut (yllättäen?) tk-päivystyksessä. Tk-lääkäri ei viitsinyt suurentaa 2-vuotiaan jalan röntgenkuvaa ruudulla, josta olisi huomannut jalassa olleen murtuman. Äärimmäisen vaikesti havaittava murtuma ei ollut, kun röntgenhoitajat sen näkivät. Kun tämän sanoin lääkärille, hän erittäin alentuvasti lupasi laittaa kuvan röntgenlääkärin lausuttavaksi. Sunnuntaina ei ollut juuri muuta tehtävissä. Menimme takaisin maanantaina, jolloin murtuma havaittiin ja jalka sai kipsin. Onneksi parantui tosi hyvin, mut !!!

Ei julkisen puolen tehtävä olekaan palvella. Miksi niillä olisi mitään motiivia kohdella asiakasta hyvin, kun työpaikka on joka tapauksessa turvattu?

Röntgenhoitajilla ei ole lupa tulkita kuvia potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen muslimi ja käytän hiukset, kaulan ja niskan peittävää huivia, mutta olen täysin suomalainen (=hyvin vaaleaihoinen). Asun ulkomailla ja olin tulossa käymään Suomessa, kun jouduin yllättäen pistotarkastukseen. Tää tullinainen oli tosi mukava ja rento tyyppi, eikä myöskään sanonut mitään siitä että mulla oli pari ylimäärästä askia tupakkaa.

Se mikä tilanteesta teki hieman jos ei nyt törkeän mutta huvittavan, oli se että olen lentänyt elämäni aikana monia monia kertoja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin huivia tullessani Suomeen, ja jouduin "satunnaiseen pistotarkastukseen" :D Mutta niin kuin sanoin, nainen oli tosi mukava ja ystävällinen, mutta tilanteesta jäi sellanen "mitäs tähän nyt sanois"- fiilis. Saas nähä joudunko pistotarkastukseen seuraavallakin kerralla :D

Mikä oli sun pointti?

"Kenelle sä nyt oikein raivoat? Olinko minä nyt se taksikuski tietämättäni? Ja en ole se joka veti vammaiskortin esille. Olen vain samaa mieltä ettei sylkemisessä ole järkeä, mutta ei taida olla sinullakaan. Taidat olla mt-ongelmainen. Pahoitteluni."

Raivoan? En vaan kerron mitä mieltä olen ihmisluonnetta ja elämää käsittämättömästä pyhäkoulutädeistä. Hätääntynyttä ihmistä ei oman oikeustajuni mukaan saa kiusata, se on väärin tehty ja empatian puutteeseen turhaantuneen ihmisen primitiivinen reaktio väärin palstalla "tuomittu". Tietääkseni minulla tai suvussani ei ole mielenterveysongelmia ellei av-palstailusi sellaiseksi lasketa.

Et taida tietää hädästä, pelosta, empatiasta, primitiivireaktioista tai ihmisluonteesta paljoakaan. Pahoitteluni läheisillesi, heillä voi olla joskus vaikeaa. Opettele sinä syvempi ymmärrys, se on käytöstapoja arvokkaampaa.

Turun Edison.

Olimme viettämässä iltaa, pari siideriä oli alla eli emme todellakaan olleet edes humalassa. Tiskillä oli töissä vanhempi harmaahiuksinen nainen, jolta saimme ERITTÄIN huonoa palvelua. Hän puhui meille kuin lapsille (olimme 25-vuotiaita), ei katsonut silmiin ja kohteli muutenkin kuin ilmaa. Vieläkin puistattaa koko ihminen ja paikka. 

Koskaan ei tule enää käytyä.

Olin kaupassa 12-vuotiaana ja jostain syystä minua epäiltiin näpistelijäksi. Minut vietiin takahuoneeseen, jossa mut tutkittiin perinpohjin. Ryhdyin itkemään, mutta mitään ei löytynyt. Pääsin lähtemään pois ja sen jälkeen en käynyt siellä kuin vanhempien kanssa.

Tampereella asuttiin opiskelija-asunnossa ja jääkaappi lakkasi toimimasta. Sitä tuli tarkastamaan viimeisen päälle humalassa oleva huoltomies. Painoi nappia ja sanoi ettei tunnu toimivan. Sanoin, ettei johto ole seinässä, ja silti jatkoi ja jatkoi sen napin painamista. Lähti sitten pois. Soitin TOAS:lle ja seuraavana päivänä selvin päin olevat huoltomiehet toivat uuden jääkaapin.

Olin masennuksen vuoksi sairaalahoidossa. Siinä sivussa minulle tehtiin diagnoosi epävakaasta persoonallisuudesta. Kysyin kahdelta eri psykiatrilta mitä se tarkoittaa, ja miksi se diagnoosi on minulle tehty. Kumpikin sanoi: Katso googlesta.

Turun Börssin yökerho tai oikeastaan siellä oleva portsari kuvitteli kai olevansa kuningas ja kaikki asiaakaat hänen alamaisiaan. Myönnän, että itselläni meni silloin 2- kymppisenä hiukan liian lujaa kyseisessä baarissa, ja joskus jopa poistettiin baarista. (Häpeän.) Eräs kerta olin kaveri kanssa kyseisessä baarissa ja hän päätti, että haluaakin jo aika aikaisessa vaiheessa kotiin. Ajattelin, että jään itsekseni kuitenkin vielä hetkeksi baariin ja menin 'saattamaan' kaverini ulko-ovelle, olin ottanut askeleen jo ulos ja seisoin heippojen ajan ulkona. Kun olin menossa baariin sisälle ja näytin leimaani, jolla pitäisi siis päästä takaisin sisälle. Niin portsaripa sanoikin, että en ole tervetullut sisälle. Olin siis hyvässä kunnossa silloin ja sama portsari oli meidät aiemmin päästänyt sisään. Kysyin, että saan kai kuitenkin hakea takkini narikasta niin se ei kuulemma käynyt, kysyin että voisiko kenties joku henkilökunnasta tuoda sen niin sekään ei portsarille käynyt. Silloin oli siis lokakuu ja yöllä taisi olla jopa vähän pakkasta. Päälläni taisi olla vain ohut paita. Otin sitten taksin hytistellen kotiin, vaikka siinäkin tuli odottamista. Jälkeenpäin olen ajatellut, että miksi ihmeessä en tehnyt kyseisestä portsarista valitusta, mielestäni todella heiteillejättöä lähettää nuori tyttö ohuessa paidassa pakkasyöhön. Mietin, että mitä jollei olisi ollut taksirahaa, olisinko kulkenut hypotermian partaalla kotiin. Sillon sitä jotenkin ajatteli, että jos teen valituksen niin henkilökunta on kuitenkin portsarin puolella, koska olin aiemmin ollut kyseisessä ravintolla niin huonossa kunnossa. Vieläkin jotenkin puistatus tapauksesta mutta portsarille tuli ilmeisesti hyvä mieli.