Esimerkkejä narsistin toiminnasta?

JooTiedönMitöTarkoitat kirjoitti:

"Nykyisin anoppi puhuu sillein teennäisesti kunkatkaisin häneen välit."

-Niin totta! Omalle pojalleenkin kirjoittamat viestinsä olivat aivan kapulakieltä. Ihme virallista tekstiä.

Ei kai toi nyt mikään narsistin merkki ole, vaikka narsistikin voi noin toimia. Mä olen yrittänyt avautua toiselle ihmiselle hänen teoistaan ja se tarttui heti mun puhetapaan, miten olen sekaisin ja kuulostan ylimieliseltä. Pikemminkin narsistin merkki on se, että sisällön sijaan tarttuu siihen, miten toinen kirjoittaa. Todella turhauttavaa, kun ei tiedä miten sen asian sitten voisi sanoa, kun toinen tarttuu aina siihen, mikä toisen puhe- tai kirjoitustavassa on pielessä.

Yksi pahimmista tietämistäni tapauksista on narsistivanhempi, joka lähti kotoa pois lapsensa syntymäpäivänä, koska ei kestänyt sitä, että sinne tulee vieraita lapsen takia, onnittelemaan ja ihastelemaan sitä lasta.

Olen ollut avioliitossa narsistin kanssa.  Ei tietenkään mitään lääkärin diagnoosia ole olemassa, mutta olen tasavarma siitä, että mies oli puhdas narsisti.  Jouduin hänen vaikutuspiiriinsä 16-vuotiaana.  Hän suorastaan rakastutti minut itseensä.  En päässyt hänestä eroon ennen kuin 12 vuoden kuluttua. 

Se oli sellainen vuoristorata, että vieläkin, kohta eläkeikäisenä, tulee puistatuksia.  En voi käsittää, miten kaikki oikein meni.  Hän jyräsi minut ihan sananmukaisesti.  Teki minusta täysin hölmön.  En lopulta uskaltanut kunnolla suutani kaukaista, kun hän kovaan ääneen alkoi aina puhua päälle.  Minun puheeni oli aina tyhjää akkojen höpinää. 

Mies oli mielestään kaikessa paras, aina.  Ystävyyssuhteita hänellä ei ollut, ja nyt ymmärrän, miksi ei.  Naisystäviä hänellä taas omien puheittensa mukaan oli suunnattomasti.  Hän saisi milloin vain kenet vain.  Kaikkia toisia naisia hän ihailikin estottomasti myös minun läsnäollessani.  Minua hän taas mitätöi ja kohteli huonosti.  En tullut kaikkien niiden vuosien aikana huomanneeksi hänen olevan mitenkään erityisen vetoava muiden naisten mielestä, mutta omasta mielestään hän oli kaikkein paras.  Aina piti saada olla kukkona tunkiolla.  Minä minä -ihminen oikein todenteolla.  Jos hän jossain seurassa ei päässytkään keskipisteeksi, hän vetäytyi syrjään mököttämään ja kaikki ne ihmiset olivat hänen mielestään täysiä paskoja.  Eivät hänen seuransa arvoisia.  Useimmiten minua nolotti hänen käytöksensä, mutta itse hän ei osannut hävetä ollenkaan. 

Narsisti osaa olla ovela.  Jos hän näki, että olin oikeasti lähtemässä hänen luotaan, hän kyllä osasi sillä hetkellä muuttaa käytöstään ja olla mahdollisimman rakastettava.  Tuhannet kerrat hän vannoi muuttuvansa sellaiseksi kuin halusin.  Kaikki valui hiekkaan ja myöhemmin hän vain nauroi, kuinka tyhmä olen ja kuinka uskon mitä vaan.

Uskomaton ajanjakso elämässäni,  josta palkaksi sain vain erittäin hyvän vaiston ja tuntemuksen siitä, millaista ihmistä on vältettävä.  Erotan aika hyvin vieläkin hänen tyyppisensä ihmisen, ihan joistakin pienistä yksityiskohdista vain.  Se harmittaa, että parhaat nuoruusvuodet meni siinä.  En päässyt opiskelemaankaan sinne, minne olisin voinut silloin mennä ja olisin päässyt.  Hän esti lähtöni.  Myöhemmin samaa tilaisuutta ei enää tullut. 

No, elämäni on nyt hyvää hyvän ihmisen rinnalla, ollut jo kauan.

Kun lukee määritelmiä narsistista niin suurinpiirtein kaikki naiset  ovat narsisteja..... 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti "imeytyy" elämääsi ja harrastuksiisi. Eli OMII ne tavallaan itselleen. Jossain vaiheessa huomaat olevasi vain "sivuosassa" esim omassa harrastusyhteisössäsi, koska narsisti on ottanut pääroolin. Sama tapahtuu ystäviesi kanssa; yhtäkkiä narsisti sopiikin tapaamisia SINUN ystäviesi kanssa.

Kyllä, kyllä! Eräs ihminen lipui elämääni sisälle ja omi kaiken, mitä minä olin tai tein. Omaksui tyylini, työni ja harrastukseni, matki kaikessa. Luulin, että hän on se kiehtova ihminen, joka väitti olevansa, kertoi nimittäin todella mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja! Tunsi jänniä ihmisiä, matkusteli ja joutui erikoisiin tilanteisiin. Hänellä oli kuulemma paljon ystäviä, tunsi nimekkäitä julkkiksiakin.

Kaikki alkoi selvitä vähitellen, kun aloin tuntea häntä paremmin. Tarinoissa oli jotakin tuttua: olin lukenut tästä jostakin, nähnyt jossakin elokuvassa tai netissä saman... kun selvisi, että hän valehtelee, alkoi lisätarinointi. Silmää räpäyttämättä hän keksi uutta pajunköyttä, eikä suostunut myöntämään, että valehteli.

Oikeastaan hän eli mielikuvitusmaailmassa: oli rikas sijoittaja, jolla oli luksuselämää, sukukartano ja huippuseurapiirit ympärillään. Oikeasti hän oli p.a. ja lainaili pankista, tutuilta, keneltä vain, eli luotolla. Ja ne julkkistutut olivat tietenkin satua. Kaikki omaperäiset harrastukset ja tekemiset oli omittu aiemmilta ystäviltä ja tutuilta. Tämä selvisi, kun heihin jossakin törmäsi ja keskusteli hieman enemmän.

Uskomaton tyyppi. Onneksi entistä elämää, kun tein täydellisen pesäeron. Ei todennäköisesti itsekään tajua, miltä hän ulospäin vaikuttaa. Uskon kyllä, että uppoaa joihinkin aina hetkisen aikaa, muttei kovin kauaa. Pelottavaa, että tällaisia on.

Sukujuhlissa kaikki katsovat kulmien alta, omituisesti sinua mitään sanomatta. Ihmettelet, että miksi he vaikuttavat oudoilta. Narsisti on valehdellut selkäsi takana sinun teoista, puheistasi, mielenterveydestäsi, kaikesta. Narsisti tahtoo, että suku syrjii ja hylkii sinua, jotta totuus ei paljastuisi.

Vierailija kirjoitti:

Esimiehenä  viesti " ... tämä asia pitäisi olla itsestään selvä eikä siitä tarvitsisi sanoa..."

 Joo, olikin, mutta jostakin syystä hän oli sitä mieltä että kaikki menee väärin. Sovitaan että tehdään tavalla A, ja jälkeenpäin syytetään siitä, kun olisi pitänyt tietää, että hän teki sen tietenkin tavallaB itse , kun muista ei ollut mihinkään.

Niin tuttua. Mulla on kysymys sekä esimiehestä että eräästä työtoverista. Esimies sanoo ensin jutun A, sitten se muuttuu B:ksi eikä mitään selityksiä. Kyseessä oli työsopimuksen kesto, jonka uskoin kun hän sen lupasi. Kun sanoin että sinä lupasit, että sehän piti olla A, että teillä aina tehdään näin, niin sanoo että nyt ei, ilman kummempia selityksiä. Näitä samoja on paljon tullut häneltä.

Työtoveri kysyessäni jotain sanoo ensin että joo näin, jonka jälkeen sanoo että ei noin eikä kerro kuitenkaan miten piti tehdä. Valehtelee ihan kirkkain silmin ja pistää kaiken minun syykseni. Huutaa minulle. Kun nostin asian esille, niin hän ei ole koskaan huutanut ja sitten kysellään onko todistajia. Todistajia! Keskeytellään koko ajan ja vasta viime viikolla ymmärsin, että jos tarvitsen joltakin vastauksia, saan ne siten että tulen huutamaan päälle vielä kovemmin. Kaikki tietävät kaiken ja minä en tiedä mitään vasta-aloittaneena ja syykseni pannaan milloin mitäkin. Minusta siis tehdään typerystä. Olen kuulemma hyökkäävä kun joudun kysymään ohjeita työntekoon ja lisäksi työpatapani ovat vanhanaikaiset. Näitä ei minulle selitetty, minkä pohjalta näin sanotaan.

Jos jotain on mennyt väärin kohdallani, niin se on vain oman mielikuvitukseni tuotantoa ja minun on kuulemma nöyrryttävä. Nöyränä olen elänyt koko elämäni. Mikään ei siis muutu.

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhlissa kaikki katsovat kulmien alta, omituisesti sinua mitään sanomatta. Ihmettelet, että miksi he vaikuttavat oudoilta. Narsisti on valehdellut selkäsi takana sinun teoista, puheistasi, mielenterveydestäsi, kaikesta. Narsisti tahtoo, että suku syrjii ja hylkii sinua, jotta totuus ei paljastuisi.

Ja samalla narsisti jo on toiminut sen eteen, että saisi suvun perinnön itselleen.

Hän kun on niin säälittävä, köyhä ja orpo ressukka, että ansaitsisi kerrankin elämältään päähänpotkimisen sijaan ruhtinaallisen perinnön! Ja se tulee sinun tädiltäsi, enoltasi ja mummoltasi. Paperit on jo allekirjoitettuna kaapin kätköissä.

Narsku alistaa, mitätöi, eristää ystävistä ja sukulaisista, haluaa hyötyä kaikista, nostaa itsensä muita ylemmäs, ulkokuori tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhlissa kaikki katsovat kulmien alta, omituisesti sinua mitään sanomatta. Ihmettelet, että miksi he vaikuttavat oudoilta. Narsisti on valehdellut selkäsi takana sinun teoista, puheistasi, mielenterveydestäsi, kaikesta. Narsisti tahtoo, että suku syrjii ja hylkii sinua, jotta totuus ei paljastuisi.

Mua ei enää teini-iän jälkeen kutsuttukaan mihinkään sukuhommeleihin. Mm. naapurissa asunut serkkuni - samanikäinen kuin minä ja jonka kanssa oltiin hyviä kavereita - meni melko nuorena naimisiin. Minua ei kutsuttu. Ei ole pidetty yhteyttä mistään päin. Monta vuotta ihmettelin tätä, olin muuttanut pois kotoa nuorena, mutta olisin silti tarvinnut tunnetta että kuulun johonkin.

Vasta useamman vuoden jälkeen minulle selvisi, että äitini oli se, joka antoi minusta negatiivisen kuvan, haukkui, arvosteli, panetteli, halveksi ja mm. sanoi että olen niin ylpeä ja komea, ettei minua kannata edes kutsua eikä minuun kannata olla yhteyksissä. Itse olin sen verran nuori ja ujo, etten uskaltanut lähestyä itse. MInut erotettiin ihan noin vain suvustani ja entisistä elinpiiristäni. Kyse ei ole uskonnollisuudesta.

Minusta tuntui uskomattomalta, että oma äitini teki minulle tämän.

Myöhemmin katkaisin välini häneen. Lapseni ovat nyt aikuisia ja heille olen osan asioista kertonut. Minulla ei ole koskaan ollut itse asiassa äitiä eli äidin tukea ja ymmärrystä missään vaiheessa elämääni. Vauvana oloa en tietenkään muista, mutta kyykyttämisen muistan jo hyvin pienestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehenä  viesti " ... tämä asia pitäisi olla itsestään selvä eikä siitä tarvitsisi sanoa..."

 Joo, olikin, mutta jostakin syystä hän oli sitä mieltä että kaikki menee väärin. Sovitaan että tehdään tavalla A, ja jälkeenpäin syytetään siitä, kun olisi pitänyt tietää, että hän teki sen tietenkin tavallaB itse , kun muista ei ollut mihinkään.

Niin tuttua. Mulla on kysymys sekä esimiehestä että eräästä työtoverista. Esimies sanoo ensin jutun A, sitten se muuttuu B:ksi eikä mitään selityksiä. Kyseessä oli työsopimuksen kesto, jonka uskoin kun hän sen lupasi. Kun sanoin että sinä lupasit, että sehän piti olla A, että teillä aina tehdään näin, niin sanoo että nyt ei, ilman kummempia selityksiä. Näitä samoja on paljon tullut häneltä.

Työtoveri kysyessäni jotain sanoo ensin että joo näin, jonka jälkeen sanoo että ei noin eikä kerro kuitenkaan miten piti tehdä. Valehtelee ihan kirkkain silmin ja pistää kaiken minun syykseni. Huutaa minulle. Kun nostin asian esille, niin hän ei ole koskaan huutanut ja sitten kysellään onko todistajia. Todistajia! Keskeytellään koko ajan ja vasta viime viikolla ymmärsin, että jos tarvitsen joltakin vastauksia, saan ne siten että tulen huutamaan päälle vielä kovemmin. Kaikki tietävät kaiken ja minä en tiedä mitään vasta-aloittaneena ja syykseni pannaan milloin mitäkin. Minusta siis tehdään typerystä. Olen kuulemma hyökkäävä kun joudun kysymään ohjeita työntekoon ja lisäksi työpatapani ovat vanhanaikaiset. Näitä ei minulle selitetty, minkä pohjalta näin sanotaan.

Jos jotain on mennyt väärin kohdallani, niin se on vain oman mielikuvitukseni tuotantoa ja minun on kuulemma nöyrryttävä. Nöyränä olen elänyt koko elämäni. Mikään ei siis muutu.

Narsku toimii suljettujen ovien takana. Hulluudet hoidetaan siten, ettei ole todistajia paikalla. Pyrkii hajottamaan ja hallitsemaan.

Valehtelee täysin pokkana.

Alustaa ihmiset pitkillä monologeilla toimimaan narskun haluamaa kohdetta kohtaan tietyllä tavalla.

Jatkuva kontrolli. Ei luota, eikä anna tilaa. Pelkää muiden taitoja ja osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimiehenä  viesti " ... tämä asia pitäisi olla itsestään selvä eikä siitä tarvitsisi sanoa..."

 Joo, olikin, mutta jostakin syystä hän oli sitä mieltä että kaikki menee väärin. Sovitaan että tehdään tavalla A, ja jälkeenpäin syytetään siitä, kun olisi pitänyt tietää, että hän teki sen tietenkin tavallaB itse , kun muista ei ollut mihinkään.

Niin tuttua. Mulla on kysymys sekä esimiehestä että eräästä työtoverista. Esimies sanoo ensin jutun A, sitten se muuttuu B:ksi eikä mitään selityksiä. Kyseessä oli työsopimuksen kesto, jonka uskoin kun hän sen lupasi. Kun sanoin että sinä lupasit, että sehän piti olla A, että teillä aina tehdään näin, niin sanoo että nyt ei, ilman kummempia selityksiä. Näitä samoja on paljon tullut häneltä.

Työtoveri kysyessäni jotain sanoo ensin että joo näin, jonka jälkeen sanoo että ei noin eikä kerro kuitenkaan miten piti tehdä. Valehtelee ihan kirkkain silmin ja pistää kaiken minun syykseni. Huutaa minulle. Kun nostin asian esille, niin hän ei ole koskaan huutanut ja sitten kysellään onko todistajia. Todistajia! Keskeytellään koko ajan ja vasta viime viikolla ymmärsin, että jos tarvitsen joltakin vastauksia, saan ne siten että tulen huutamaan päälle vielä kovemmin. Kaikki tietävät kaiken ja minä en tiedä mitään vasta-aloittaneena ja syykseni pannaan milloin mitäkin. Minusta siis tehdään typerystä. Olen kuulemma hyökkäävä kun joudun kysymään ohjeita työntekoon ja lisäksi työpatapani ovat vanhanaikaiset. Näitä ei minulle selitetty, minkä pohjalta näin sanotaan.

Jos jotain on mennyt väärin kohdallani, niin se on vain oman mielikuvitukseni tuotantoa ja minun on kuulemma nöyrryttävä. Nöyränä olen elänyt koko elämäni. Mikään ei siis muutu.

Ratkaisu: pyydä kirjallisesti kaikki, mustaa valkoisella. Sähköpostiin voit vedota sitten, kun tulee taas syytöksiä.

Kivikissa on konkreettinen esimerkki

Uhrien toivo on kuuklaus ja sitkeys.

Up

Vierailija kirjoitti:

Uhrien toivo on kuuklaus ja sitkeys.

Kyllä, ja järki sekä oleminen askeleen edellä narskua.

Tuntemani narsisti:

Haluaa aina toimia "viestin viejänä", jotta voi muuttaa viestin itselleen mieleiseksi ja siten kontrolloida muiden ihmisten suhteita.

Puhuu siitä miten esim. vanhemmuus on elämän tärkein asia - todellisuudessa lapset ovat olemassa vain hänen omia tarpeitaan varten. Jos aikuinen lapsi ei toimi hänen haluamallaan tavalla, eli hän ei onnistu manipuloimaan niin syyttää lapsen muita läheisiä manipuloinnista.

On omassa mielessään ja puheissaan aina uhri ja sankari. Ei koskaan tee mitään väärin.

Jos ei toimita hänen haluamallaan tavalla niin uhriudutaan, syyllistetään, vedotaan annettuihin lahjoihin "minäkin ostin sinulle...", ja keksitään uusia sääntöjä, joita kaikkien pitää noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset sä ap osaa googlata? Aiheesta on tuhansia sivuja netisssä.Oletko noin laiska?

En ole aloittaja, mutta  lohdullista lukea naisten omia kokemuksia juuri tässä ja nyt .

Ehkä tämä on vähän OT, mutta pidetään mielessä myös se, että naisetkin voivat olla narsisteja (kuten täällä on käynytkin ilmi) ja miehet uhreja. Valitettavasti miehet vaikenevat kärsimyksistään vielä visummin kuin naiset.

Huomasin vasta myöhään erään piirteen narsistissa. Hän puhuu suureen ääneen joistakin periaatteista toistuvasti, kuten "minä en ainakaan koskaan....", "minä kohtelen kaikkia tasa-arvoisesti...", "minä ainakin olen aina....". Totuus on että juuri näistä painottamistaan asioista hän valehtelee, eli toimii täysin toisin. Kaikki ihmiset puhuvat joskus "minä en ainakaan", mutta normaalit ihmiset tarkoittavat sitä ja puhuvat totta, narsisti ei. Narsistilla on aina tarve kiillottaa omakuvaansa ulkopuolisille.

Omantunnon puute. Katumus on näyteltyä ja kun tarkkaan katsoo niin huomaa että katumuksessa ja tunteiden näyttämisessä on jotain näyteltyä. Narsistia kiinnostaa loppujen lopuksi vain se mitä hän itse saa ja mitä hyötyy.

Esimies edellisellä viikolla: "Joo, mä selvitän tän asian sulle, voitko toimittaa (aiheeseen liittyvän) paperin." Toimitan paperin seuraavana päivänä. Viikko menee, esimies käytävällä: "Ooksä jo selvittäny sen asian?". Eikä hänelle voi sanoa, että hän itse viime viikolla lupasi tehdä sen ja olen odottanut vastausta. Kysymykset tulevat aina piilohyökkäävällä sävyllä - oletuksella, että olen jo mokannut kuitenkin. Jatkuvasti tilanteita, joissa tänään käsketään yhtä ja huomenna päinvastaista, samalla syyttäen siitä, että teen ensimmäisllä tavalla. Töiden kannalta olennaisia välineitä ja tietoa ei saa ajoissa, pyytämisestä joko suututaan tai aletaan "neuvottelemaan" siitä, miksi en oikeasti tarvitsekaan kyseisiä asioita. Olen ollut tässä tilanteessa niin monta vuotta, että olen ehtinyt analysoimaan tapausten rakennetta ja omaa psykettäni. Jollain hämmentävällä tavalla hän onnistuu saamaan minut epävarmaksi siitä, muistanko oikein, teinkö oikein, miten asia oikeastaan meni. Vaikka olen toiminut juuri niinkuin edellisellä kerralla sovittiin. Todellisuus ympärilläni muuttuu ihan miten sattuu ja minun vihjataan olevan syypää. Onneksi en ole ainoa tässä tilanteessa - kaikki kärsivät samasta kuviosta. Hän tekee itse paljon virheitä, mutta onnistuu syyttämään niistä muita - eihän hän voinut muuta kuin epäonnistua, kun muut ovat sotkeneet kaiken. Tai virhe on suoraan jonkun toisen. Ja välillä sitten olemmekin hienoja työntekijöitä ja tunnelma on yhtäkkiä kovasti hyväksyvä. Eikä kukaan tee mitään sen kummemmin toisin, huonommin tai paremmin. Palaute ja esimiehen reaktiot eivät ole suhteessa työntekijän todelliseen toimintaan.