Valkoinen raivo

Uskoakseni löysin tyypin muutaman minuutin googlailulla. Hänhän oli kertojaääni, ihan itse, dokumentissa. Musta tuntuu että hänellä on tarve tulla esiin, mutta ei uskalla. Siis sellainen pikkuisen narsistinen tarve... Älykkäänä marttyyrinä ja hienona tiedemiehenä.

Voi olla että olen väärässä, mutta vaikka en olisi, niin hänen kohtelunsa on ollut läpikotaisin väärin ja häpeällistä.

Älykäs mies. Käsittämätöntä kohtelua saanut yliopistossa, professoreilta vieläpä?! Ei taida olla kovin normaalia ja fiksua porukkaa...

Huomaatteko? Tekin vieritätte syyn kiusatulle! USKOMATONTA!!!! Esiin haluava ylimielinen narsisti?!? Herätkää, näin tämä kiusaaminen vaan jatkuu ja toistuu! Minustakin tuli ylimielinen vasta kun tarpeeksi tallottiin, sitä ennen olin kiltti ja hiljainen. Ja ehkä "Lauri" haluaa auttaa tärkeässä asiassa eli siksi julkisuus? Tai vaikka kaipaisikin hyvitystä, olisi se täysin ymmärrettävää ja oikein!! Hän olisi todella ansainnut sen!!! Kukaan, joka ei ole kokenut vakavaa kaltoinkohtelua, ei voi mitenkään tajuta kuinka tärkeää oikeuden saaminen olisi toipumisen kannalta.

Katoin. Ja olin ihmeissäni et miten yliopistossaki viel kiusataan D: tosi lapsellista touhuu

Vierailija kirjoitti:

Älykäs mies. Käsittämätöntä kohtelua saanut yliopistossa, professoreilta vieläpä?! Ei taida olla kovin normaalia ja fiksua porukkaa...

Ei oikeastaan niin käsittämätöntä kuitenkaan, väärin ja surullista kylläkin. Yliopistossa on ihan tavallisia perustolloja jotka on vaan jaksanu lukea ja opiskella. Vain pieni vähemmistö kykenee todelliseen hyvyyteen ja aikuismaiseen käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset dokkarit saavat mammojen pöksyt märiksi. Kouluampuja on ultimaalinen jännämies.

Eikös ennemminkin kilttimies joka turvautuu jännyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset dokkarit saavat mammojen pöksyt märiksi. Kouluampuja on ultimaalinen jännämies.

Kaikki palstalla käyvät ovat av-mammoja. Puhut tuossa siis omista pöksyistäsi.

Ja jos olet mies, niin taidat vielä tarvita vaippaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko? Tekin vieritätte syyn kiusatulle! USKOMATONTA!!!! Esiin haluava ylimielinen narsisti?!? Herätkää, näin tämä kiusaaminen vaan jatkuu ja toistuu! Minustakin tuli ylimielinen vasta kun tarpeeksi tallottiin, sitä ennen olin kiltti ja hiljainen. Ja ehkä "Lauri" haluaa auttaa tärkeässä asiassa eli siksi julkisuus? Tai vaikka kaipaisikin hyvitystä, olisi se täysin ymmärrettävää ja oikein!! Hän olisi todella ansainnut sen!!! Kukaan, joka ei ole kokenut vakavaa kaltoinkohtelua, ei voi mitenkään tajuta kuinka tärkeää oikeuden saaminen olisi toipumisen kannalta.

vastuu on yksinomaan kiusaajien, mutta ei se sitä poista, että voi pohdiskella, mitkä voivat johtaa jatkuvaan kiusaamiseen. Totuus saatta olla kiperä. Eikä hän tietenkään ansainnut kohteluaan millään muotoa. Yksi punainen lanka mielestäni oli myös, että hänen kokemuksiaan vähäteltiin ja apua ei saanut ja tämäkin on vääriin, olkoon kuinka ylimielinen tahansa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että yletön ylimielisyys tai toisaalta näkyvä aggressiivisuus herättää erilaisia reaktioita toisissa ja näihin reaktioihin tulisi nimeomaan opettajat puuttua eikä jättää asiat lasten ratkottavaksi. Tietysti jos on huiman älykäs ja perhekin menestystasoa niin on tie toisten aliarvioimiseen ja vähättelyyn helppo.Olen nähnyt näitä lahjakkaita kiusattuja ja totuus on, että ei ne aina niin mukavia tyyppejä ollut mm. pari uusnatsia joukossa. 

Lienenkö sitten ainoa (yhden aiemman kirjoittajan lisäksi), jonka mielestä Lauri itsekin on aika narsistinen. En täysin purematta niellyt sitä, että häntä aina ja kaikkialla kiusattiin kun oli niin paljon parempi kaikkia muita. Ehkä hän koki asian niin, mutta joissakin tapauksissa (erityisesti myöhemmin elämässä, alakoulusta en sano mitään) kyseessä lienee ollut vain se, että ihmiset eivät arvostaneet ja palvoneet häntä niin paljon kuin olisi toivonut. Lisäksi hän on tehnyt itse itsestään erityisen tällä teoretisoinnilla valkoisesta raivosta ja esittämällä olevansa "yksi harvoja tai ainoa" potentiaalinen kouluampuja, joka on pystyy moiseen introspektioon. Tätä hän ei voi tietää eikä se varmaan pidäkään paikkaansa, kuka tahansa psykoterapeutti voi kertoa että eriasteiset väkivaltafantasiat ovat hyvin tavallisia. Höpinä itsestään kuin erikoisjoukkojen huippukoulutettuna sotilaana oli lähes suuruusharhaista.

Psykiatri Peter Langman on analysoinut massamurhaajia, ja he menevät pääosin kolmeen kategoriaan: psykopaattiser/narsistiset, psykoottiset ja traumatisoituneet. Näistä traumatisoituneiden kohdalla KOTONA koetut traumat ovat keskeisessä roolissa, ensimmäisessä persoonallisuuden erityispiirteet ja toisessa kyseessä on suoranainen psykoosi. Koulukiusaaminen on Langmanin mukaan tuskin koskaan ratkaisevat tekijä massamurhissa kuten kouluampumisissa.

Tunnistan itsestäni tuon "kiusatuksi joutumisalttiuden". Minua mitätöitiin kotona ( henkistä ja fyysistä jatkuvaa väkivaltaa, narsistista psyykkeen hajoittamista), joten uskon, että sellainen pelko ja arkuus ja itsearvostuksen puute altisti minut myös kiusaamiselle koko kouluajan. Olin helppo kohde, koska en osannut puolustautua vaan hihittelin ja olin alistunut ja yritin epätoivoisesti miellyttää myös kiusaajiani.

Joskus reilu kaksikymppisenä poikaystäväni sanoi ääneen ensimmäisen kerran, että perheeni on kamala minulle. Se avasi silmäni, tätä ennen olin aina syyttänyt itseäni (uskoin siis ansaitsevani kaiken huonon kohtelun koska olin vaan niin epäonnistunut ja paha ihminen, tämä taitavan "narsisti"-äitini aikaansaannosta, kulissit tietysti meillä kunnossa).

Muistan tämän jälkeen kerran kun eräs työkaveri yritti kyykyttää minua ja sanoinkin vastaan. Siitä,sitten pikkuhiljaa olen saanut kerättyä itsearvostusta ja sen myötä kiusaaminen on loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Lienenkö sitten ainoa (yhden aiemman kirjoittajan lisäksi), jonka mielestä Lauri itsekin on aika narsistinen. En täysin purematta niellyt sitä, että häntä aina ja kaikkialla kiusattiin kun oli niin paljon parempi kaikkia muita. Ehkä hän koki asian niin, mutta joissakin tapauksissa (erityisesti myöhemmin elämässä, alakoulusta en sano mitään) kyseessä lienee ollut vain se, että ihmiset eivät arvostaneet ja palvoneet häntä niin paljon kuin olisi toivonut. Lisäksi hän on tehnyt itse itsestään erityisen tällä teoretisoinnilla valkoisesta raivosta ja esittämällä olevansa "yksi harvoja tai ainoa" potentiaalinen kouluampuja, joka on pystyy moiseen introspektioon. Tätä hän ei voi tietää eikä se varmaan pidäkään paikkaansa, kuka tahansa psykoterapeutti voi kertoa että eriasteiset väkivaltafantasiat ovat hyvin tavallisia. Höpinä itsestään kuin erikoisjoukkojen huippukoulutettuna sotilaana oli lähes suuruusharhaista.

Psykiatri Peter Langman on analysoinut massamurhaajia, ja he menevät pääosin kolmeen kategoriaan: psykopaattiser/narsistiset, psykoottiset ja traumatisoituneet. Näistä traumatisoituneiden kohdalla KOTONA koetut traumat ovat keskeisessä roolissa, ensimmäisessä persoonallisuuden erityispiirteet ja toisessa kyseessä on suoranainen psykoosi. Koulukiusaaminen on Langmanin mukaan tuskin koskaan ratkaisevat tekijä massamurhissa kuten kouluampumisissa.

Pikkasen samoilla linjoilla, voiko olla jopa niin, että hypoteesi "valkoisesta raivosta" ei ole mennyt ihan heittämällä läpi , joku änkyrä on voinut jopa vihjailla persoonallisuushäiriöstä. narsistista pohjavvirettä oli vihjailut yliopiston proffien vihjailuihin "kotitaustasta" (ilm. proffat tiesivät?) mutta toisaalta tippuminen yksinhuoltajan lapseksi (jolla todennäköisesti oli hyvä leskeneläke, olihan mies menestynyt ja vaimo kotirouva niin mikä muu muuttui kuin "status") Traumat ja kiusauksesta aiheutuvat traumat ja syvä epäluottamus yms. voivat muodostaa elämänpituisen helvetin, sitä en epäile ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lienenkö sitten ainoa (yhden aiemman kirjoittajan lisäksi), jonka mielestä Lauri itsekin on aika narsistinen. En täysin purematta niellyt sitä, että häntä aina ja kaikkialla kiusattiin kun oli niin paljon parempi kaikkia muita. Ehkä hän koki asian niin, mutta joissakin tapauksissa (erityisesti myöhemmin elämässä, alakoulusta en sano mitään) kyseessä lienee ollut vain se, että ihmiset eivät arvostaneet ja palvoneet häntä niin paljon kuin olisi toivonut. Lisäksi hän on tehnyt itse itsestään erityisen tällä teoretisoinnilla valkoisesta raivosta ja esittämällä olevansa "yksi harvoja tai ainoa" potentiaalinen kouluampuja, joka on pystyy moiseen introspektioon. Tätä hän ei voi tietää eikä se varmaan pidäkään paikkaansa, kuka tahansa psykoterapeutti voi kertoa että eriasteiset väkivaltafantasiat ovat hyvin tavallisia. Höpinä itsestään kuin erikoisjoukkojen huippukoulutettuna sotilaana oli lähes suuruusharhaista.

Psykiatri Peter Langman on analysoinut massamurhaajia, ja he menevät pääosin kolmeen kategoriaan: psykopaattiser/narsistiset, psykoottiset ja traumatisoituneet. Näistä traumatisoituneiden kohdalla KOTONA koetut traumat ovat keskeisessä roolissa, ensimmäisessä persoonallisuuden erityispiirteet ja toisessa kyseessä on suoranainen psykoosi. Koulukiusaaminen on Langmanin mukaan tuskin koskaan ratkaisevat tekijä massamurhissa kuten kouluampumisissa.

Ohiksena, jatka keskustelua, minä en lauantaina viitsi nyt. Tunnut olevan perillä, mistä puhut.

Yksi legenda voidaan ampua alas, itsetuhoa saattaa SSRI nostaa nuorella lääkkeenä, mutta ei missään tapauksessa selitä massamurhia, ei korrelaatiota kummoisemmin.

Ja älytöntä monesti on, että kun kiusattu kerrankin nousee kiusaajia vastaan niin opettajat nostavat hirvittävän härdellin väkivallasta eli kiusattu saattaa joutua pahempaan jamaan itseään puolustaessaan. Epäoikeuden tunne vaan voimistuu, oli sitten ylimielinen tai minkälainen tahansa. Joskus jopa opet syyllistävät jos ei puolusta itseään. Nykyään opettajille tulisi laittaa virkavelvollisuus ilmoittaa polisiille kaikki väkivallan teot, automaattisesti.

Onneksi tuolloin, todennäköisesti, ei ollut SSRI-lääkkeitä eli koulupsykologin avun sijaan olisi lyöty kouraan resepti. 

Vierailija kirjoitti:

uskon, että tolkuton ylimielisyys ja muiden ihmisten halveksunta on punainen lanka päähenkilön kokemuksissa ja tämä ei tietenkään oikeuta ketään kiusaamaan, olisivat antaneet kaverin olla omassa kuplassaa tai vielä parempi, yrittäneet ystävystyä.

Jos muut ihmiset käyttäytyivät sillä tavalla niin mitä kunnioittamista heissä olisi edes ollut?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuolloin, todennäköisesti, ei ollut SSRI-lääkkeitä eli koulupsykologin avun sijaan olisi lyöty kouraan resepti. 

Siis nykyään olisi ollut käypä hoito suositus että lääkettä naamaan ja seurannat.

"Valkoinen raivo" on aivan mykistävän hyvä ja huolella tehty dokumentti erittäin arasta ja vaikeasta aiheesta.

Veti hiljaiseksi ja laittoi miettimään.

Ansaitsisi jonkun palkinnon, ellei ole jo palkittu. Monipuolisesti käsitteli aihetta.

Minusta tuo jatkuva viha kertoo jostakin muusta kuin kertojan kokemuksista, voiko olla noin pitkään kroonisesti vihainen vaikka elämässä näyttäisi menneen hyvin (arvostettu ammatti jne..) Onko kyse jo pakko-oireista (ammatinvalinta) vai mistä. Eipä silti, että puolustelisin kiusaamista, mutta tippuiko päähenkilä narsistiseen sudenkuoppaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo jatkuva viha kertoo jostakin muusta kuin kertojan kokemuksista, voiko olla noin pitkään kroonisesti vihainen vaikka elämässä näyttäisi menneen hyvin (arvostettu ammatti jne..) Onko kyse jo pakko-oireista (ammatinvalinta) vai mistä. Eipä silti, että puolustelisin kiusaamista, mutta tippuiko päähenkilä narsistiseen sudenkuoppaan.

Jos et ole kokenut samaa kuin "Lauri", et voi ymmärtää tuota vihaa. Minua kiusattiin päiväkodista 15-vuotiaaksi asti (välissä saattoi olla vuosi tai pari, että sain olla rauhassa). Minut oli kasvatettu uskovaiseksi ja joka ikinen aamu ja ilta rukoilin apua Jumalalta. Mitään ei tapahtunut. Yritin kaikkeni. Vihasin itseäni yli kaiken. Yritin tappaa itseni. 15-vuotiaana pojat kävivät kimppuuni fyysisesti. Useita kertoja. Sitten tajusin, ettei Jumalaa ole, enkä suunnannut vihaa enää itseeni, vaan kiusaajiin. Fantasioin heidän kiduttamisestaan, aivan kuten Valkoisessa raivossa. Katsoin väkivaltaisia elokuvia ja dokumentteja kidutusmenetelmistä. Haaveilin kouluampumisista, mutta se olisi ollut liian nopea kuolema kiusaajille. Sitten tajusin, että jos teen jotain sellaista, kaikki ihmiset alkavat vihata minua. Koulu päättyi, muutin muualle ja pääsin kasvattamaan itseluottamustani. Jälkeepäin tajusin, miten sairaita kiusaajani olivat. Kuinka hullu täytyy olla, että yrittää työntää 150 cm/40 kg tytön liikkuvan bussin alle?

Minulle on tapahtunut paljon asioita myös peruskoulun jälkeen, vaikka olen vielä todella nuori. Tiedostan olevani joskus liian kiltti ja muutenkin ärsyttävä. Tietenkin jokainen pitää jotakuta ihmistä ärsyttävänä. Joskus joudun käsittelemään asioita, mutta pääsen purkamaan tunteitani ja erityisesti vihaani, mikä on vain tervettä. Tiedän rajani. Voisin kertoa itsestäni sivutolkulla, mutta halusin sinun vain ymmärtävän, että kiusaaminen todellakin voi aiheuttaa tuollaista. Minulla ei ollut elämässäni tuolloin muuta traumaa kuin kiusaaminen, ja silti fantasioin täysin sairaista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo jatkuva viha kertoo jostakin muusta kuin kertojan kokemuksista, voiko olla noin pitkään kroonisesti vihainen vaikka elämässä näyttäisi menneen hyvin (arvostettu ammatti jne..) Onko kyse jo pakko-oireista (ammatinvalinta) vai mistä. Eipä silti, että puolustelisin kiusaamista, mutta tippuiko päähenkilä narsistiseen sudenkuoppaan.

Jos et ole kokenut samaa kuin "Lauri", et voi ymmärtää tuota vihaa. Minua kiusattiin päiväkodista 15-vuotiaaksi asti (välissä saattoi olla vuosi tai pari, että sain olla rauhassa). Minut oli kasvatettu uskovaiseksi ja joka ikinen aamu ja ilta rukoilin apua Jumalalta. Mitään ei tapahtunut. Yritin kaikkeni. Vihasin itseäni yli kaiken. Yritin tappaa itseni. 15-vuotiaana pojat kävivät kimppuuni fyysisesti. Useita kertoja. Sitten tajusin, ettei Jumalaa ole, enkä suunnannut vihaa enää itseeni, vaan kiusaajiin. Fantasioin heidän kiduttamisestaan, aivan kuten Valkoisessa raivossa. Katsoin väkivaltaisia elokuvia ja dokumentteja kidutusmenetelmistä. Haaveilin kouluampumisista, mutta se olisi ollut liian nopea kuolema kiusaajille. Sitten tajusin, että jos teen jotain sellaista, kaikki ihmiset alkavat vihata minua. Koulu päättyi, muutin muualle ja pääsin kasvattamaan itseluottamustani. Jälkeepäin tajusin, miten sairaita kiusaajani olivat. Kuinka hullu täytyy olla, että yrittää työntää 150 cm/40 kg tytön liikkuvan bussin alle?

Minulle on tapahtunut paljon asioita myös peruskoulun jälkeen, vaikka olen vielä todella nuori. Tiedostan olevani joskus liian kiltti ja muutenkin ärsyttävä. Tietenkin jokainen pitää jotakuta ihmistä ärsyttävänä. Joskus joudun käsittelemään asioita, mutta pääsen purkamaan tunteitani ja erityisesti vihaani, mikä on vain tervettä. Tiedän rajani. Voisin kertoa itsestäni sivutolkulla, mutta halusin sinun vain ymmärtävän, että kiusaaminen todellakin voi aiheuttaa tuollaista. Minulla ei ollut elämässäni tuolloin muuta traumaa kuin kiusaaminen, ja silti fantasioin täysin sairaista asioista.

Uskon ja pahoitteluni saamastasi kohtelusta. Ja olen vankasti sitä mieltä, että tämä kiusaaminen l. henkinen väkivalta ei lopu , jollei siihen tartuta rankalla kädellä esim, poliisinterventiolla. Toki ekaluokkalaisten kähinöintiä ei voi poliisille viedä, mutta esim. neljännestä-viidennestä luokasta eteenpäin asia on jo toinen. Tällöin opettajat ja vanhemmat ottaisivat asian vakavasti. itseäkin on kiusattu, mutta ei noin pahasti, ehkä mulla on sokean piste tässä asiassa. Vilpittömästi pyydän anteeksi.