Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Pekka Koskela kirjoitti:

Jossain tarinassa mummo teki perinnöttömäksi kun ei suostunut omaishoitajaksi. Suomessa vaan lapsenlapset eivät muutenkaan peri isovanhempiaan vaan lapset vanhempansa. Lisäksi lakiosaan on lapsilla aina laillinen oikeus. Jos faktat ei oo hallussa niin epäilen et moniko näistä tarinoista on muutenkaan tosi.

Itse en lukenut tuota niin kirjaimellisesti, vaan ajattelin, että kirjoittaja ei tarkoitakaan lakiosaa vaan sitä osuutta, jonka henkilö saa vapaasti testamentata. Ja tämä mummo olisi siis tehnyt uuden testamentin jolla ei määrääkään tuota osaa lapsenlapselleen, kun tämä ei suostunut omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha luokkakaveri, jonka kanssa ei olla enää kuin hyvänpäiväntuttuja pyytelee rahaa lainaksi. Kuulemma aina tukala tilanne jne. En lainaa, mutta silti näitä pyyntöjä vaan tulee ja tulee. Tyyppi on ihan asiallinen, työssäkäyvä. Sukua ja perhettäkin on, joten en ymmärrä miksi pyytelee tutuilta, varmaan ne läheisemmät vois paremmin lainailla. Voihan toki olla etteivät lainaa, mutta silti ihmetyttää miksi ruinaa puolitutuilta. Ja jatkaa vaikka vastaus on ei. Taas muutaman kuukauden kuluttua yrittää taas.

Varmasti jäänyt suvulle lainat maksamatta, niin pitää kysellä muiltakin. Millaisista summista on kyse?

Pyytelee 50-100 euroa. Pyynnöt tulee aina facen kautta, olen jo miettinyt kaveruuden päättämistä, kun ei noita pyyntöjä oikein jaksa. Ymmärtäisin jos olisimme oikeasti kavereita, mutta kun emme ole. Emme edes koulussa aikanaan olleet kuin hyvänpäiväntuttuja. On inhottavaa kieltäytyä, mutta en kyllä ala lainailla puolitutuille. Itse en ikinä kehtais pyydellä facekavereilta lainaa.

jos ei hänellä ole ihan hengenhätä kyseessä, niin laita julkisiksi ne hänen viestit, ja vastaa julkisesti siinä kaikkien nähden että olet niin usein jo pyytänyt että usko jo että en pysty rahoittamaan sinun elämääsi.

Ei facebookin viestejä voi mitenkään "laittaa julkisiksi". 

Serkkuni on peliaddikti. Hän sai mummun ja papan rahat ja pelasi ne. Äitinsä ja sisaruksensa olivat taanneet lainojaan, arvatkaa, kuka ne maksoi. Kun mummu ja pappa kuolivat eikä äidiltä ja sisaruksilta herunut enää penniäkään ja serkun tytär tarvitsi talvitakin ja -saappat yms., seuraava kohde äitini. Halusi myös, että kallis autonsa laitetaan äitini nimiin velkajärjestelyn ajaksi yms. Ymmärtääkseni tällainen on rikos, josta äitini saisi seuraamuksia, jos olisi kiinni jäännyt. Jatkuvaa "lainan" pyytämistä. En usko, että äiti on edes kertonut minulle kaikkea. Ja joo, äitini "lainasi" rahaa, en tiedä, saiko koskaan takaisin, koska ei vastannut kysymykseeni. Epäilen, ettei saanut, koska olisi helppo ollut vastata rehellisesti kyllä.

Jos olisin syytettynä, en kyllä haluaisi sinua kirjoittamaan puolustuspuheenvuoroa...

Vierailija kirjoitti:

Sain sukulaiseltani kymmenisen vuotta sitten legoja lapsellemme.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kyseli, että olisko sulla ne legot missä, hän voisi nyt ottaa ne takaisin. (!?)

En osannut kyllä millään arvata, että ne pitäis joskus palauttaa.

Haha sama juttu! Alle kymmenvuotiaana sain sukulaisilta legoja ja nyt kun heidän omat lapsensa ovat kasvaneet samaan ikään niin kyseltiin, että voisiko niitä legoja vaikka erotella vaikka minun ikiomista legoista.

Meillä oli juhlat viikonloppuna ja kaksikin eri vierasta ilmoitti, että voisivat jokupäivä tulla hakemaan jakopalat tuosta ja tuosta kasvista. Juu, en anna.

Me ollaan sponssattu erään tuttavaperheen lasta vuosia, siis viety lomamatkoille omaan piikkiin ja käytetty syömässä ulkona, lahjottu yms. koska on säälittänyt se, ettei perheen vanhemmat (uusioperhe) huomioi rahallisesti lastaan mitenkään vaan antavat kaikki jutut yhteisille lapsilleen (isä ja äitipuoli asetelma). Me on myös haettu tämä lapsi meille 20km suuntaansa vuosien ajan eivätkä kertaakaan ole hakeneet lasta meiltä. Lupasin tuttavaperheen vanhemmille että toimitan heille kotiin laatikollisen mansikoita, eli kustantaa 18e.

Ei ollut todellakaan ajoa siellä päin vaan satuin olemaan torilla kun nainen soitti.Vähän tietysti mietin, että tämä ei koske lasta nyt ja koin pyynnön vähän vaivaannuttavaksi.. Vein ne mansikat niille himaan ja nainen antoi 20e. Se oli ihan ok. Sain sitten myöhemmin tilinumeron viestillä ja pyynnön, että voisin siihen maksaa sen 2e. ???

 Millainen hiton idiootti ihminen oikeasti tekee noin.. pidin itsestäänselvyytenä, että koska vien ne sinne 20km päähän omalla bensallani niin se pari euroa voin pitää eikä tullut mieleenkään antaa vaihtorahaa, perhe kun ei ole köyhä. Ja puhumattakaan tästä sponssista lapselle joka on siis meidän lapsen kaveri, ja olemme sitten kohdelleet kuin omaamme että saisi jotain etuoikeuksia suhteessa muihin lapsiin.

Mulle tuli jotenkin ihan hemmetin paha mieli, että ei tee mieli tehdä enää mitään sen lapsenkaan eteen,vaikka syytönhän se on että ne vanhempansa vievät siltä kaikki stipendirahatkin itselleen. Jotkut ihmiset on vaan niin hemmetin sokean itsekkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan sponssattu erään tuttavaperheen lasta vuosia, siis viety lomamatkoille omaan piikkiin ja käytetty syömässä ulkona, lahjottu yms. koska on säälittänyt se, ettei perheen vanhemmat (uusioperhe) huomioi rahallisesti lastaan mitenkään vaan antavat kaikki jutut yhteisille lapsilleen (isä ja äitipuoli asetelma). Me on myös haettu tämä lapsi meille 20km suuntaansa vuosien ajan eivätkä kertaakaan ole hakeneet lasta meiltä. Lupasin tuttavaperheen vanhemmille että toimitan heille kotiin laatikollisen mansikoita, eli kustantaa 18e.

Ei ollut todellakaan ajoa siellä päin vaan satuin olemaan torilla kun nainen soitti.Vähän tietysti mietin, että tämä ei koske lasta nyt ja koin pyynnön vähän vaivaannuttavaksi.. Vein ne mansikat niille himaan ja nainen antoi 20e. Se oli ihan ok. Sain sitten myöhemmin tilinumeron viestillä ja pyynnön, että voisin siihen maksaa sen 2e. ???

 Millainen hiton idiootti ihminen oikeasti tekee noin.. pidin itsestäänselvyytenä, että koska vien ne sinne 20km päähän omalla bensallani niin se pari euroa voin pitää eikä tullut mieleenkään antaa vaihtorahaa, perhe kun ei ole köyhä. Ja puhumattakaan tästä sponssista lapselle joka on siis meidän lapsen kaveri, ja olemme sitten kohdelleet kuin omaamme että saisi jotain etuoikeuksia suhteessa muihin lapsiin.

Mulle tuli jotenkin ihan hemmetin paha mieli, että ei tee mieli tehdä enää mitään sen lapsenkaan eteen,vaikka syytönhän se on että ne vanhempansa vievät siltä kaikki stipendirahatkin itselleen. Jotkut ihmiset on vaan niin hemmetin sokean itsekkäitä.

Tuollainen ämmä pitäisi haukkua kunnolla pystyyn ja antaa tulla takaisin kaikki kerralla, mitä röyhkeyksiä on tehnyt. Lähes lastensuojeluasia tuollainen vuosien epäoikeudenmukainen kohtelu lasta kohtaan. Olisi voinut kusipään edes säikäyttää. Voit vieläkin mainita asiasta, mielestäni on jopa velvollisuutesi lasta kohtaan. Tee se vaikka viestillä jos niin on helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai puolensa pitää pitää. Olen itse fysioterapeutti ja aina joku kyselee, mitä pitäis tehdä, kun on välilevynpullistuma tai niska jumissa. Sanon aina, että tilaa aikaa, 45 minuuttia maksaa 50 euroa, niin annan sinulle venyttely-ja jumppaohjeet.

Miestäni saatan joskus hieroa ja manipuloida selkärankaa, mutta toivoisin, että mieskin kävisi jonkun muun luona ja hommaisi lähetteen ja maksaisi reilusti hoidosta. Koen, että se on harmaata taloutta, jos hieron miehen selkää.

Hieron aina vaimoni kipeitä jalkoja, selkää ja niskoja vaikka hän haluaisi mennä maksulliselle hierojalle. Teen sen mielelläni vaikka oli huonosti nukuttu yö ja työpäivä takana. Hän ei haluaisi rasittaa minua mutta haluan tehdä sen, rakkaudesta...

[

Vierailija kirjoitti:

Miestäni saatan joskus hieroa ja manipuloida selkärankaa, mutta toivoisin, että mieskin kävisi jonkun muun luona ja hommaisi lähetteen ja maksaisi reilusti hoidosta. Koen, että se on harmaata taloutta, jos hieron miehen selkää.

Totta puhut. Olen miettinyt noita sänkytouhuja, nyt mies saa ilmaiseksi, vaikka joutuisi vapailla markkinoilla maksamaan 200 euroa kerta. Minulla on paha olla, koen sen olevan harmaata taloutta. Samoin imurointi, siivousliike ottaa siitä 38 e/tunti. Nyt teen sitä harmaana. Lomalla imuroin miehen auton sisältä. Koen, että sekin on harmaata taloutta, kun ei siitä maksanut, eikä tilittänyt sotu-maksuja. Nyt en saa nukutuksi, kun pelkään että verottajalta tulee hirveät mätkyt.

Hyvää viihdettä tämä keskustelu, oon lukenut jo ensimmäiset 68 sivua ja tulen lukemaan vielä lisää kun on aikaa! Todella hauskoja ja uskomattomia tarinoita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen perinyt mummulta lomapaikan ulkomailla ja en todellakaan ole mikään rikas muuten. Pärjään omillani kyllä. Vanha tuttu, kaipa häntä voi vanhaksi ystäväksikin sanoa, halusi mun kanssa sinne matkalle. No, ei mitään lähdetään sitten hänen aikataulunsa mukaan viikon reissuun. Kumpikin maksoi lentonsa ja tietysti minä tarjosin asunnon, kun ei nyt siitä mulle mitään tarvi maksaa. Tietysti keskikesän helteillä hurahtaa ilmastointiin viikossa äkkiä useampi kymppi, mutta sekin sai puolestani olla. Mielestäni kaverini pääsi edullisesti matkalle, koska asunto on tosi kivassa taloyhtiössä, erinomaisella paikalla jne. Lennotkin saatiin halvalla.

Mutta se loisiminen alkoi siellä heti. Jo matkalla asunnolle narisi, että olis kiva, kun tehtäis itse ruokia enimmäkseen, kun se ravintolasyöminen maksaa niin hirveästi. Kyllä se mulle kävi ja niinpä mentiin ruokakauppaan. Kaveri katosi yhtäkkiä ruokakaupassa ja ilmaantui vasta kassoilla näkyville. Hänellä oli kädessä kaksi (!) omenaa ja mulle hirveä kasa ruokaa. Minä maksoi ruuat ja kaveri ne kaksi omppua itselleen. Tätä jatkui ihan koko viikon. Kertaakaan ei tarjoutunut maksamaan ruokaa kaupassa ja teki tuon katoamistemppunsa joka kerta. Silti syö kuin hevonen, paljon enemmän kuin minä. Kertakaan viikon aikana ei auttanut keittiössä, ei tarjoutunut edes kantamaan vesitonkkia kaupasta kotiin. Siinä minä kipitin kummassakin kädessä 5 litran vesitonkat ja selkärepussa muut ruuat, niin tää harppoi pikkukassin kanssa. Hänellä ei oikeasti mennyt viikossa rahaa juuri mitään ja oli kuin täyshoidossa. Jopa loppusiivouksen tein aivan yksin, tämä makasi sängyllä, kun minä imuroin.

Vettä joi tajuttomia määriä ostamatta sitä kertaakaan. Koko ajan täytti pulloaan ja vasta viimeisenä päivänä sain suuni auki, että oon ostanut tän viikon aikana 9 vesitonkkaa ja se on taas loppu. "Ai, pitääkin ostaa sitä tänään lisää" oli vastaus. Ja taas kaupan kohdalla heitti, että "pitikö sun ostaa se vesi?". Että mun piti se Eurokin laittaa sinne + tietysti kantaa taas kerran raskasta vesipulloa.

No, reissu päättyi ja kiitteli kovin, että oli mukava matka. Ei ollut kyllä mun mielestä. Muutenkaan ei oikein enää seura iske kuin nuorena ja näen punaista tuosta loisimisesta ja laiskottelusta. Ja kun kyse ei ole rahasta. Hänellähän on työpaikka, omistusasunto jne. Myöhemmin kuulin, että perintöäkin on tullut vähän eri luokkaa kuin mun yksi loma-asunto. Ettei nyt ihan siitäkään ollut kiinni, ettei olisi varaa maksaa omaa osuuttaan ruuista.

Haluaisitko mies seuraa etelään? (Jos olet nainen) maksan ainakin ruuat autankin jos tarvitsee ja jos haluat voin maksaa muutakin, ruokaa en osaa laittaa.

T.M40v

Hyvä esimerkki härskistä pyynnöstä. Hyvin keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini odotti että olisin uhrannut terveyteni ja elämäni poikansa pelastamiseen. Miehelläni oli siis vaikea mielenterveys ja alkoholiongelma, meillä kaksi pientä lasta. Tätä oli jatkunut kolmisen vuotta ja olin aivan poikki, aivan kaikki minun vastuulla. Kun ilmoitin muuttavani lasten kanssa pois, anoppi ehdotti että annetaan lapset huostaan josko jaksaisin sitten keskittyä mieheni hoitamiseen. Itsellä ei siis mitään ongelmia ollut lastenhoidossa. Myöhemmin käydessäni miehen luona, yritti humalassa käydä käsiksi. Tästä kerroin anopille, oli sitä mieltä että olisi pitänyt antaa hakata, jospa mies olisi siitä havahtunut onhelmansa vakavuuteen! Muitakin "hyviä" neuvoja antanut.. Nyt onneksi asiat menossa parempaan suuntaan, mies päihdekuntoutuksessa ja mielenterveysongelmat helpottaneet, ja ihan ilman itseni uhraamista :)

Kuulostaa ihan minun ex-anopiltani. Eli vain poikiansa varten niin oletti että koko muu maailma tekisi niin myös.

Miehen sisko laittoi aina lapsensa anopilleni mummolaan viikkokausiksi, saattoivat olla 1,5 kk 5-vuotiaasta saakka. Itsellään sinne pitkä matka. Kerran, kun mummoa tarvittiin muutamaksi päiväksi tietyistä syistä hoitamaan kahta toisen perheen lasta, sisko suuttui, kun ei saanut lapsia heti kesäloman aluksi mummolaan ja hänellä olisi ollut töitä. Haukkui toisen härskiksi hyväksikäyttäjäksi. Siskon ja veljen muutenkin viileät välit loppuivat tuohon. Itselämme ei vielä tuossa vaiheessa lapsia mutta kun oli, päätin ettei lapsia viedä hoitoon mummolaan ollenkaan. Ei mummo pyytänytkään, koska sai noita muiden lapsia jo hoitaa yllin kyllin ja meidän esikoinen oli jo lapsenlapsi nro 19. Isosta perheestä siis mieheni ja monella sisaruksella kolme lasta, yhdellä viisi. 

Vegaani ystäväni keksi kerran pitää toisen ystäväni kanssa brunssin, joten he kävivät yhdessä kaupassa ja tulivat sen jälkeen luokseni ruokakassien kanssa kylään. Olivat ostaneet omien mieltymystensä mukaan tavallisten aamupalatarvikkeiden lisäksi kalliimpia ja erikoisempia vegaanivaihtoehtoja, joita en itse syönyt. Sovittiin kuitenkin, että maksan osuuteni niistä ruoista joita söin itsekin. Noh, _monen kuukauden_ päästä tuli sitten rahapulaiselta vegaanilta napakka viesti kuitin ja tilinumeron kanssa, jossa hän pyyti maksamaan puolet koko brunssista. Olin kuitenkin osallistunut brunssiin, ja minulta olisi luonnollisesti ollut törkeää a) yrittää vaikuttaa siihen mitä ostamme ja b) maksaa vain omista ruoistani. Kolmannen kaverin taas ei tietenkään tarvinnut maksaa hänelle mitään. No, en maksanut kuin oman osuuteni ja hieman myöhemmin pistin välit poikki kyseiseen "ystävään"

sillä vastaavia röyhkeitä vaatimuksia, kuukausia vanhoja kuitteja ja yleistä dominointia alkoi tulla koko ajan useammin. Toisilla vaan sitä pokkaa riittää.

Semmosta.

Vierailija kirjoitti:

Vegaani ystäväni keksi kerran pitää toisen ystäväni kanssa brunssin, joten he kävivät yhdessä kaupassa ja tulivat sen jälkeen luokseni ruokakassien kanssa kylään. Olivat ostaneet omien mieltymystensä mukaan tavallisten aamupalatarvikkeiden lisäksi kalliimpia ja erikoisempia vegaanivaihtoehtoja, joita en itse syönyt. Sovittiin kuitenkin, että maksan osuuteni niistä ruoista joita söin itsekin. Noh, _monen kuukauden_ päästä tuli sitten rahapulaiselta vegaanilta napakka viesti kuitin ja tilinumeron kanssa, jossa hän pyyti maksamaan puolet koko brunssista. Olin kuitenkin osallistunut brunssiin, ja minulta olisi luonnollisesti ollut törkeää a) yrittää vaikuttaa siihen mitä ostamme ja b) maksaa vain omista ruoistani. Kolmannen kaverin taas ei tietenkään tarvinnut maksaa hänelle mitään. No, en maksanut kuin oman osuuteni ja hieman myöhemmin pistin välit poikki kyseiseen "ystävään"

sillä vastaavia röyhkeitä vaatimuksia, kuukausia vanhoja kuitteja ja yleistä dominointia alkoi tulla koko ajan useammin. Toisilla vaan sitä pokkaa riittää.

Haluatko kertoa miksi maksoit ruuista joita et tilannut etkä syönyt? Oletko Joo-tyyppi? Oletko hieman yksinkertainen?

night kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu mies oli naimisissa itseään vähävaraisemman yksinhuoltajanaisen kanssa. Olivat avioliitossa pari vuotta ja mies oli tosi vaativa ja dominoiva, mitätöi naista koko ajan. Nainen opiskeli ja mies osti tälle sitten kouluun liittyviä juttua (isotuloinen mies) ja esimerkiksi auton omiin nimiinsä, mutta nainen sai sitä käyttää työmatkoihinsa opintojen ohella. Miehelläkin oli lapsia, joita nainen hoiti kuin omiaan miehen työmatkojen aikana. Nainen väsähti jossain vaiheessa ja halusi erota koska oli saanut burn outin (koulu, työ, uusperhe jne.) ja mies ei halunnut erota. Nainen piti kuitenkin päänsä ja muutti pois.

Mies sai asianajansa kanssa ajoiksi vaatimuksen missä naisen tulee maksaa miehelle koko yhteiselon aikana saamansa asiat, mies oli säilyttänyt kuitit kaikesta pienestäkin ja maksatti naisella auton ja kaikki tarvikkeet, asumiskuluja yms. ja vaatimussumma kohosi lähes 10 000 euroon. Naisella ei tietysti ollut mitään vastaavia kuitteja eikä hälle ollut tullut edes mieleen moisia laskea, aviossa kun olivat. Mies uhkaili naista niin, että tämä luopui kaikista vaatimuksista erossa ja suostui ymmärtämättömänä allekirjoittamaan sopimuksen, missä lupaa maksaa erissä miehelle takaisin kaiken. Oikeudessa nainen koitti saada sopimusta kohtuullistettua ja että huomioitaisiin hänen varallisuutensa olevan nollassa, mutta koska oli allekirjoittanut itse, se oli pitävä.

Mies on täysin narsistinen ja itseriittoinen ja julma. Sääliksi käy sitä naista, joka menetti liitossa kaiken itsenäisyytensä ja käytännössä oli miehen lastenhoitaja ja sisäkkö, mutta eihän sitä laskettu. Nainen kun luuli, että miehen avunanto oli rakkautta ja kiitokseksi siitä koitti tehdä töitä ja opiskella pian, että pääsisi auttamaan yhteisissä menoissa.

Voiko olla totta?! Eikö nimenomaan ole niin, että kohtuuton sopimusehto on mitätön. Kyllä tähän olisi tuomarin pitänyt puuttua ja vähintään kohtuullistaa tuota sopimusta ja yleensä eron ositus ilmeisesti tehdä uudestaan. Vaimohan oli kuitenkin hoitanut kodin ja lapset. Tämä tulee ottaa huomioon. Vaikea niellä tätä. Eikö naisella ollut asianajajaa? Tuomarilta kyllä väärin hyväksyä tällainen.

Ongelma lienee ollut tuo allekirjoitus, joka ilmeisesti eron hetkellä tehty. Missään tapauksessa miehellä ei olisi ollut perusteita vaateisiin, joten todella ikävää, että sopimuksen sai tehtyä, kun toinen oli heikoilla. Avioliiton aikana puolisolle annettu taloudellinen tuki on sellainen, että sitä ei ole mitään perusteita vaatia takaisin. Kohtuutonta sopimusehtoa jäin itsekin miettimään, mutta ilmeisesti on katsottu, että yhteinen sopimus on syntynyt yhteisymmärryksessä ja omasta halusta. Todella raju tilanne ja ikävä.

T. eri

Oma juttuni on varsin mitätön näihin verrattuna. Autoin ystävää parissa muutossa ja mm. eron jälkeen hoidin usein lapsia, jotta hän pääsisi viihteelle. Kerran sitten hän oli luonani ja kysyin, voisiko hän auttaa, kun pitäisi viedä n. 5 säkillistä tavaraa erääseen paikkaan n. 10 min matkan päässä. Kyyti siis minun autollani ja vielä lupasin tarjota kahvit. Vastauksena oli naurua ja "en todellakaan"... Oloni oli aika hölmistynyt....

up