Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Eräs ajokortiton ystäväni oli aina pyytämässä kyytiä milloin mihinkin. Usein piti päästä paikasta x kotiin, ja laittoikin minulle aina viestin voinko kuskata. No en voi. En todellakaan lähde kuskaamaan varta vasten ystävääni kotiin, jos en ole edes samassa suunnassa. Pari ensimmäistä kertaa tähän suostuin, kunnes tajusin etten tule saamaan minkäänlaista korvausta bensoista. Mainitsin sitten asiasta ystävälleni, joka onneksi tajusikin lopettaa kyytien kyselemisen.

Voin toki kuskata ystäviäni, jos ollaan menossa samaan suuntaan tai samassa paikassa. En kuitenkaan ole mikään ilmainen taksi edes ystävilleni, vaikka auton omistankin.

Silloinen poikaystävä vaati, että siivoan hänen vuokra-asuntonsa, koska hän oli muuttamassa ulkomaille vaihtoon eikä itseään kiinnostanut siivota, muttei olisi saanut takuurahoja muuten takaisin. Olin tuolloin ihan älyttömän kipeä aikuisiän vesirokon takia...

Ensin kieltäydyin, sitten keksi, että hänhän on minulle rahaa velkaa, että ilmoittaa vuokrayhtiölle, että voivat antaa takuuvuokran minulle suoraan kun tuon avaimen. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin siivota, opiskelijana kun oli rahat vähissä. Lisäksi oli jättänyt kämppään kaikenlaista rojua, joka piti raahata roskiin ja itse häipyi siis sinne ulkomaille.

Poikaystävä ei ymmärtänyt ollenkaan miksi suutuin, vaikka melkein taju lähti siinä touhussa. On todellakin ex.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan mieheni kanssa jo ammattiemmekin puolesta oikeita hyväksikäyttäjä-kuppaajien unelmatuttuja, mutta lisäksi ollaan oltu ihan liian kilttejä. Itse olen siis lääkäri ja mieheni on valokuvaaja. 

Varmaan jokaiselle lääkärille on tuttua reseptejä ja neuvoja ruinaavat sukulaiset ja tuttavat. Itse olen kyllä omille ja miehen vanhemmille ja sisaruksille sekä kaikista läheisimmille ystäville sanonut, että soittakaa vaan, jos apua tarvitaan, mutta valitettavasti ammatistani tietää aika moni muukin. Yksi viime aikojen parhaista stooreista on naapurissani asuva pariskunta, joka odottaa ensimmäistä lastaan. Tällä viikolla rouva on käynyt oven takana kahdesti, viime viikolla taisi käydä neljä kertaa - joka kerta joko ihan paniikissa dopplerinsa kanssa tai sitten ruinaamassa tietoa synnytystavoista/mahdollisista riskitekijöistä/mahdollisuudesta saada perhehuonetta/you name it. Minä kun en varsinaisesti noista asioista erityisen paljon tiedä, kun erikoistun himppasen eri alalle, mutta naapuri ei ota kuuleviin korviinsa kehotuksia kysellä asioista neuvolassa. Ne kun ei kuulemma tiedä, kun eivät ole lääkäreitä. No, taatusti tietävät yksityiskohtaisemmin kuin minä. 

Mieheni sen sijaan saa palveluspyyntöjä vieläkin härskimmin kuin minä. Hän tekee työkseen pääasiassa muoti- ja editorial-kuvauksia ja sehän on sitten ihan uskomattoman mahtavaa monen tuttavan mielestä. Milloin mies saisi olla ottamassa perhekuvia, valmistujaiskuvia, profiilikuvia, auton tai asunnon myyntikuvia, ja tietysti huokeaan sopuhintaan eli ilmaiseksi. Periaatteessa kun me saadaan kutsu joihinkin juhliin, sisältyy kutsuun automaattisesti oletus, että mieheni kuvaa juhlat. Ja niitä kutsujahan tulee sitten paljon. Meidät on esimerkiksi kutsuttu miehen pikkuserkun pieniin ja intiimeihin 30 hengen häihin miltein ainoina sukulaisina, vaikka emme ole tämän pikkuserkun kanssa mitenkään erityisen läheisiä. Päivää ennen tuli vielä pyyntö, että ei kamalaa valokuvaaja on sairastunut, että voiko mieheni ottaa kuvia juhlissa. Voihan se toki näinkin olla, mutta laskemalla yksi plus yksi, uskon, että meidän kutsumiselle oli tasan tarkkaan yksi syy.

Kerran me mentiin tuttavamme lapsen ristiäisiin ja jo ovella lapsen äiti tuli hössöttämään sitä, miten tilaisuuden jälkeen voitaisiin ottaa perhekuvat läheisessä puistossa, jossa kirsikankukat olivat täydessä loistossa.  Me oltiin siinä taas kerran huuli pyöreänä, että mitä ihmettä, onko jompi kumpi meistä sopinut tällaisesta ja kun tuttavalle selvisi, että ainut kuvausväline, joka miehellä oli mukana oli puhelin, sai hän aivan järkyttävän raivokohtauksen, passitti meidät pihalle juhlista ja julkaisi vielä haukkumakirjoituksen facebookissa. 

Oma lukunsa ovat myös lähipiirin nuoret neidot, jotka olettavat, että mieheni voi ottaa heille laadukkaita blogikuvia lähes ilmaiseksi. Paras tapaus oli eräs, joka promosi bloginsa tuovan varmasti tulevaisuudessa mahdollisuuksia näkyvyyden hankinnassa miehelleni, jonka kuvia on löytynyt jo aika monta monituista vuotta muotilehdistä, mainoksista yms. 

ainahan kameran laturi unohtunut tai koko kamera jäänyt töihin/korjattavana.

Olen ammatiltani lääkäri ja kohtuullisen usein joku ystävä, naapuri, sukulainen, työkaveri tms. pyytää palvelusta. Joskus tehdään ajokorttitarkastuksia kotona, katsotaan lasten korvia, kirjoitetaan sairauslomaa, tehdään lähetteitä erikoissairaanhoitoon tms. Nykyään joistakin tehtävistä voi kohteliaasti kieltäytyä kun ei kotona ole sähköistä sairauskertomusta käytössä. Eipä siinä mitään, toisinaan homma tuntuu aivan luontevalta, varsinkin kun ollaan muutenkin tekemisissä. Silloin kun ei ole vuosiin pidetty yhteyttä tuntuu kuitenkin aika kummalliselta alkaa ihmisiä kotona tutkimaan. Kaiken huippuna kotiini saapui kerran puolen kilometrin päässä asuva ulkonäöltä tuttu mies. Kuuntelin kohteliaasti kertomusta terveydellisistä ongelmista mutta kantaa en kyllä mihinkään ottanut.

Joitaki vuosia sitten lukioaikanen tuttu yhtäkkiä rupes kuulumisia kyseleen feisbuukissa,vaikkei mitään yhteyksiä ei oltu pidetty sitte lukiovuosien.

Ihmettelin kyllä mutta vähän ilahduin että häntä kiinnostaa kuulumiset. Ilahtuminen muuttu hyvin nopeasti suureksi ketutukseksi ku selvisi yhteyden oton syy. Kehuskeli meän autoa että on hieno ja viimein pokkana kyseli josko vaikka sattumoisin oltais juurikin hänen hääpäivänä jenkkiautollamme käymässä paikkakunnalla,että samalla sais hienon hääauton!!(muutin sieltä pois jo vuosia sitten n.300km päähän.) Vastasin että tuskimpa kuule ollaan ja vaikka oltaiski ni ei se ilmaseksi irtoa oudoille ja selvensin et mitä kustannukset olis jos vartavasten tultais= bensat eestaas+muu korvaus. Eipä kiinnostanu enää auto ku maksaa ois pitäny. Ja varmaan sanomattaki selvää et ei koskaan enää niitä kuulumisiakaan uudelleen kyselly...

Vierailija kirjoitti:

Silloinen poikaystävä vaati, että siivoan hänen vuokra-asuntonsa, koska hän oli muuttamassa ulkomaille vaihtoon eikä itseään kiinnostanut siivota, muttei olisi saanut takuurahoja muuten takaisin. Olin tuolloin ihan älyttömän kipeä aikuisiän vesirokon takia...

Ensin kieltäydyin, sitten keksi, että hänhän on minulle rahaa velkaa, että ilmoittaa vuokrayhtiölle, että voivat antaa takuuvuokran minulle suoraan kun tuon avaimen. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin siivota, opiskelijana kun oli rahat vähissä. Lisäksi oli jättänyt kämppään kaikenlaista rojua, joka piti raahata roskiin ja itse häipyi siis sinne ulkomaille.

Poikaystävä ei ymmärtänyt ollenkaan miksi suutuin, vaikka melkein taju lähti siinä touhussa. On todellakin ex.

Siskoni muutti vuodeksi ulkomaille. Ajoin hänet pitkästä matkasta lentokentälle (useampi tunti) ja siinä matkalla kysyi voisinko vielä katsoa, että asuntoon ei jäänyt tavaraa ja viedä vanhemmille säilytykseen jos jotain jäi ja lakaista kämpän.

Järkytys oli suuri, kun avasin kämpän oven. Asunnosta (kaksi huonetta ja keittiö) oli yli puolet muuttamatta. Ei ollut pakkustarvikkeita, laatikoita, yhtään mitään. Siinä sitten kaverini pikkuautolla ajoimme edestakaisin. En edes tajua, miten saimme isommat tavarat vietyä. Kokonaista 100 MARKKAA oli muuttopalkkio "muutamasta tavarasta". Siis kaikki astiat, kirjat, ihan kaikki piti pakata ja siirtää. Lisäksi kämpässä piti tehdä suursiivous.

Sama sisko kävi ostamassa huonekalut velaksi pikkukylän huonekalukaupasta, kun muutti ihan pääkaupunkiin. Mun vanhemmat sitten makseli tarjoiluvaunut ja muun tarpeellisen. Hesasta tuskin olisi saanut velaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani lääkäri ja kohtuullisen usein joku ystävä, naapuri, sukulainen, työkaveri tms. pyytää palvelusta. Joskus tehdään ajokorttitarkastuksia kotona, katsotaan lasten korvia, kirjoitetaan sairauslomaa, tehdään lähetteitä erikoissairaanhoitoon tms. Nykyään joistakin tehtävistä voi kohteliaasti kieltäytyä kun ei kotona ole sähköistä sairauskertomusta käytössä. Eipä siinä mitään, toisinaan homma tuntuu aivan luontevalta, varsinkin kun ollaan muutenkin tekemisissä. Silloin kun ei ole vuosiin pidetty yhteyttä tuntuu kuitenkin aika kummalliselta alkaa ihmisiä kotona tutkimaan. Kaiken huippuna kotiini saapui kerran puolen kilometrin päässä asuva ulkonäöltä tuttu mies. Kuuntelin kohteliaasti kertomusta terveydellisistä ongelmista mutta kantaa en kyllä mihinkään ottanut.

Sinä olet itse ottanut tämän linjan. Syytä itseäsi. Minä en katso kuin oman lapsen korvat ja hoidan miehen verenpainelääkityksen. Äidille saatan kirjoittaa pissatulehdukseen lääkkeen ja uusia vanhemmilleni reseptejä, jotka toiset lääkärit ovat kirjoittaneet. Ikinä en ole kirjoittanut sairaslomia tai ajokorttitarkastuksia tuttaville tai sukulaisille "kotivastaanotolla".

terveyskeskuslääkäri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.

Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.

Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.

En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.

Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.

Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.

Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?

Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.

Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.

Sorry meni vähän aiheen ohi.

Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?

Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.

Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.

Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.

Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.

Aivan. Sekös köyhää (lue: sinua) ärsyttää.

Ei ärsytä, enemmänkin naurattaa. Erittäin moni aiemmin roskaksi, kitchiksi tai ihan vain vanhanaikaiseksi roinaksi tuomittu tavara on myöhemmin osoittautunut hyvinkin halutuksi aarteeksi, josta maksetaan käsittämättömiä summia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka aiemmin suunnilleen ongelmajätteeksi luokitellut lavakaulukset, joita nyt hingutaan ja himoitaan kasvilaatikoiksi ja joita jopa pykätään uustuotantona hyvään hintaan kaltaisillesi "laatua arvostaville" mammoille. Kuka tietää, vaikka äitisi lautaset olisivat seuraava hittiretro. :)

Mitä on lavakaulukset joita kaikki hinkuu? Neva höörd.

Esim. Biltemasta näköjään saa, ihan kympin maksaa http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Puutarha/Istuttaminen/Viljely/Kasvi…

Taitaa tuo "arvoretrosta" vuodattanut olla juuri näitä roskan hamstraajia jotka loukkaantuvat kun muut eivät ymmärrä aarteidensa päälle.

ahahhahahahahahahahahahaha

Vierailija kirjoitti:

Kaverillani ja minulla on samanikäiset esikoiset ja kyläilimme paljon hoitovapaalla ollessamme. Ystäväni sai töitä pariksi kuukaudeksi ja järjesti lapsen hoidon niin, että hänen vanhemmat ja sisaret hoitivat n. 3 vuotiaan. Minulta kysyttiin hoitoapua viikoksi ja suostuin, koska olimme silloin paljon tekemisissä. Viikko oli rankka: Lapsi tuli hoitoon klo6 (omani nukkui yhdeksään) ja nouto sovittiin klo16ja hänen miehensä piti hakea lapsi. Kävi pian ilmi, että mies haki lapsen vasta n. Klo18. Vaikka lapsi oli tuttu, olin viikon jälkeen poikki. Korvausta en tietenkään saanut, koska eihän silloin olisi ollut mitään järkeä edes mennä niihin töihin (rahallisesti). Vastavuoroisesti sovittiin että vaimo hoitaa omani lapsen kun olimme menossa viettämään ystäväni hääjuhlaa. Peruutus hoitopaikasta tuli edellisenä päivänä, emmekä saaneet enää hoitajaa lapselle. Otimme vilkkaan lapsen häihin ja ilta oli hieman erilainen kuin olimme suunnitelleet. Koskaan hoitoapuvelkaa ei kuitattu. Harmitti, koska turvaverkkoa perheellämme ei ollut. Kuopuksen syntymän lähestyessä mietimme tosissaan kehdataanko kysyä esikoisen perhepäivähoitajalta hoitaisiko lasta synnytyksen ajan. Emme kehdanneet.

Olisit kysynyt perhepäivähoitajalta!

Ei ole uutta nämä tilanteet.

Hoitaja kykenee itse kieltäytymään jos ei passaa.

Olen Pph ja monesti lapset ovat hoidossa erikoistilanteissa

Vuosia sitten olin lomailemassa pohjoisessa. Olin päässyt mukaan, koska mökissä oli tilaa, alun perin sinne oli siis lähdössä tätini perheineen, äitini ja veljeni.

Tätini lapset olivat tuolloin molemmat alle kouluikäisiä. Itse olin parikymppinen. Kerran kaikki muut olivat lähdössä päiväretkelle, jonne pienempiä lapsia ei oikein haluttu ottaa mukaan. Minulla oli siinä sitten lomaviikon aikana puhjennut varsin ikävä yskä, flunssa ja kuume. En siis päässyt lähtemään retkelle. Joten tätini mies sitten keksi, että minähän hoidan heidän lapsiaan, väsyneenä ja kipeänä. Kieltäydyin, koska en olisi jaksanut edes kävellä saati sitten kaitsea kahta energistä lasta.

Muut eivät ensin ottaneet kantaa asiaan, ja tätini mies vihaisesti sitten tarjosi minulle rahaa lasten kaitsemisesta. Kieltäydyin myös rahasta, mutta lopulta jouduin kuitenkin kaitsemaan lapsia, koska äitini ja tätini olivat myös sitä mieltä, että minun pitäisi kaitsea lapsia ja viedä heidät vaikka leikkipuistoon, kun en kerran retkellekään lähde. Ei auttanut kun sanoin, että minulla on yskän ja flunssan lisäksi varmasti myös kuumetta. Kuumemittaria ei kuitenkaan ollut, joten en voinut todistaa väitettäni.

Siinä sitten vahdin kahta lasta, vein heidät leikkipuistoon ja kärsin ikävästä yskästä kuukauden matkan jälkeenkin. Myös perheen toinen lapsi sai tuon flunssan ja yski myös pitkän aikaa. Jälkikäteen kuulin kuinka lapset puhisivat siitä että minun piti lähteä kipeänä reissuun tartuttamaan lapset. Joo, ihan kun olisin tiennyt etukäteen, että tulen kipeäksi...

Pääsin ylioppilaaksi ja juhlat oli tarkoitus järjestää äitini luona, josta olin jo jokunen vuosi aiemmin muuttanut pois. Äidin miehen tyttäret, jotka olivat samoja ikiä minun kanssa tulivat juhlia edeltäväksi yöksi äidin ja tämän miehen luo, sillä heillä oli isänsä kanssa aamulla lähtö sukulaispoikansa juhliin. Olimme äitini kanssa puunanneet taloa, laittaneet ruokaa ja hoitaneet muita järjestelyjä jo usean päivän, jotta juhla-aamuna itsessään pystyisi ottamaan vähän rauhallisemmin. Kuitenkin aamulla nämä tytöt eivät suostuneet nousemaan patjalta ylös, heitä väsytti ja he ajattelivat ettei heidän nyt ole pakko mihinkään juhliin mennä. Isänsä kuitenkin yritti laittaa tyttöjen laiskottelulle lopun ja viimein he alkoivat laittaa itseään valmiiksi. He lukittautuivat toinen talon toiseen ja toinen toiseen kylpyhuoneeseen ainakin tunniksi, ja vaikka yritin (kilttinä...) pyytää, että pääsisin itsekkin välissä meikkamaan, se ei käynyt, koska enhän minä ollut menossa sukulaisten juhliin näytille, joten miksi minun olisi tarvinnut kunnostautua. Lopulta, kun nämä siskokset viimein luovuttivat vähän tilaa minulle ja äitilleni peilin edessä olivat he saaneet aivan älyttömän sotkun aikaiseksi. Kylppärit olivat ripsari- ja meikkivoidetahroja täynnä (en ihan oikeasti tiedä miten he niin hyvin siinä onnistuivat), yksi lavuaari oli lähes tukossa hiuksista ja kaikki vaatteet, joita he olivat kokeilleet olivat ympäriinsä lattioilla koska "hyvinhän ne voi täällä iltaan asti odottaa". Äitini kanssa saatiin sitten lopulta talo takaisin kuntoon. Olin oikeastaan jo yhdessä välissä alkamassa hermostua vähän kovempaan ääneen näille siskoksille, mutta muut toppuuttelivat etten "pilaa iloisen päivän tunnelmaa". Nämä tytöt ovat edelleenkin näin todella monen vuoden jälkeen aivan samanlaisia, mutta ihan hyvin kaikki silloin toimeen tullaan kun harvoin nähdään.

pio kirjoitti:

Terkkuja vanhalla ja entiselle ystävälle! Ei haittaa vaikka tunnistaisit itsesi, en kaipaa. Ystävystyimme opiskeluaikana ja itsekin piheilin vähissä rajoissa. Sinulle se vaan jäi päälle ja työssä käyvänäkin perseilit. Kutsutit itsesi ja perheesi meille kyläilemään ja aina saitte ateriat, saunat, oluet jne.. Vadtakutsua emme mökillenne saaneet, vaikka ylimalkaisesti asiasta puhuttiin. Kun erosit saimme auttaa monissa muutoissasi ilman ruokaa tai juomaa. Samalla siivoten ja pakaten toki. Hoidin myös lapsiasi, vaikka "yyhoona" (jota et kyllä ollut) sinulla oli joka toinen viikonloppu vapaata (lapset isällään). Autoin sinua käymään kaupassa kun loukkasit itsesi. Laitoit Facebookiin kiitoksen työkaverille, joka kävi iltakahvilla luonasi. Taisit unohtaa, että paria tuntia aijemmin kuskasin sinua ympäri kylää eri kaupoissa ja kannoin ostoksesi kotiisi. Minä ja mieheni ajeltiin ilta etsimässä sinulle sopivaa sohvaa. Tupareihin pääsi työkamusi. Niinpä päätin ottaa etäisyyttä ja se päätös on pitänyt. Olen onnellinen, että minulla on monta vanhaa, hyvää ystävää, sinulla taitaa olla enää jäljellä työkaverisi.

Tuskin sinua lohduttaa, mutta kuviosi on hyvin yleinen. Niin yleinen, että aiheesta on tehty useita elokuviakin. On se kiltti auttaja, joka aina "unohdetaan", sitten on ne "hyvät kaverit", joiden kanssa ollaan. Mauri on tehnyt tehtävänsä...

Edellinen jatkaa vielä vähän. Unohdin mainita, että eniten minua ärsytti, miten nuorempi tytöistä oli pitänyt isänsä ja äitini luona itse omat juhlansa edellisvuonna. Häntä ei ollu kiinnostanut pätkän vertaa osallistua ruokien laittoon eikä muuhun järjestelyyn, koska kyllähän äitini (joka tytöstä toki kovasti pitää) voi tehdä kaiken ilmaiseksikin. Hän ei tätä tosin auttamaan luvatessaan ymmärtänyt, ennen kuin oli jo myöhäistä. Jotenkin epäilen että tämä oli tytön oman äidin salajuoni, että isän luona pitää hänen luonaan asuvan tytön juhlat pitää, jotta välttyy itse maksamiselta ja järjestelemiseltä. Minullehan tyttö suuttui kun en juhliin päässyt tulemaan oman kumppanini juhlien takia (jossa itseasiassa jouduin aiemmin tässä ketjussa kuvatuksi keittiöorjaksi ilman että edes kahvikupposta kerkesin nauttia)

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa vielä vähän. Unohdin mainita, että eniten minua ärsytti, miten nuorempi tytöistä oli pitänyt isänsä ja äitini luona itse omat juhlansa edellisvuonna. Häntä ei ollu kiinnostanut pätkän vertaa osallistua ruokien laittoon eikä muuhun järjestelyyn, koska kyllähän äitini (joka tytöstä toki kovasti pitää) voi tehdä kaiken ilmaiseksikin. Hän ei tätä tosin auttamaan luvatessaan ymmärtänyt, ennen kuin oli jo myöhäistä. Jotenkin epäilen että tämä oli tytön oman äidin salajuoni, että isän luona pitää hänen luonaan asuvan tytön juhlat pitää, jotta välttyy itse maksamiselta ja järjestelemiseltä. Minullehan tyttö suuttui kun en juhliin päässyt tulemaan oman kumppanini juhlien takia (jossa itseasiassa jouduin aiemmin tässä ketjussa kuvatuksi keittiöorjaksi ilman että edes kahvikupposta kerkesin nauttia)

kerkesikin joku väliin, eli ei ihan edellinen mutta melkein:)

Törkeintä,mitä tiedän.Ostimme omakotitalon puolisoni kanssa,olemme lapseton pariskunta.Nyt sukulaiset kilvan vihjailevat testamentuista :heidän hyväkseen.Sukulaiset ovat samaa ikäpolvea kanssamme.Samoin autot,on ostettu uutena,asuntovaunu ja moottorikelkka.Sukulaishenkilö,muistaa mainita aina tavatessamme,kyllä rikkailla on varaa,etenkin kun ei ole niitä lapsia,testamentti hänelle!!!Kielsin häntä kadehtimasta,OMALLA TYÖLLÄMME JA ELINTAVALLAMME OLEMME OMAISUUTEMME HANKKINEET,siispä omastamme myöskin nautimme,etelänmatkat+muuta.

Aina olemme sukulaiset majoittaneet ja kustantaneet vierailu kirjoitti:

Törkeintä,mitä tiedän.Ostimme omakotitalon puolisoni kanssa,olemme lapseton pariskunta.Nyt sukulaiset kilvan vihjailevat testamentuista :heidän hyväkseen.Sukulaiset ovat samaa ikäpolvea kanssamme.Samoin autot,on ostettu uutena,asuntovaunu ja moottorikelkka.Sukulaishenkilö,muistaa mainita aina tavatessamme,kyllä rikkailla on varaa,etenkin kun ei ole niitä lapsia,testamentti hänelle!!!Kielsin häntä kadehtimasta,OMALLA TYÖLLÄMME JA ELINTAVALLAMME OLEMME OMAISUUTEMME HANKKINEET,siispä omastamme myöskin nautimme,etelänmatkat+muuta.

Levitä huhua että kaikki omaisuutenne on jo testamentattu löytökissoille paitsi se osa joka menee Pelastusarmeijalle.

Vierailija kirjoitti:

Aina olemme sukulaiset majoittaneet ja kustantaneet vierailu kirjoitti:

Törkeintä,mitä tiedän.Ostimme omakotitalon puolisoni kanssa,olemme lapseton pariskunta.Nyt sukulaiset kilvan vihjailevat testamentuista :heidän hyväkseen.Sukulaiset ovat samaa ikäpolvea kanssamme.Samoin autot,on ostettu uutena,asuntovaunu ja moottorikelkka.Sukulaishenkilö,muistaa mainita aina tavatessamme,kyllä rikkailla on varaa,etenkin kun ei ole niitä lapsia,testamentti hänelle!!!Kielsin häntä kadehtimasta,OMALLA TYÖLLÄMME JA ELINTAVALLAMME OLEMME OMAISUUTEMME HANKKINEET,siispä omastamme myöskin nautimme,etelänmatkat+muuta.

Levitä huhua että kaikki omaisuutenne on jo testamentattu löytökissoille paitsi se osa joka menee Pelastusarmeijalle.

Suosittelisin tekemään noin ihan oikeasti! Jos teille kävisi huonosti, voisitte taivaassa hihitellä tappeleville sukulaisille.

Entinen, työssäkäyvä poikaystäväehdokas minulle, opiskelijalle:

"Voitko maksaa mun bensat, kun tänne oli matkaa aika paljon?" En maksanut, kun tyhjensi jääkaapinkin. Ei nähty enää, meni arvostus, kun muitta mukisematta käytti satasia baari-iltoihin.

Entinen ystävä: "Voitko maksaa puolet bensoista?" Tämä siis yhden, ensimmäisen ja ainoan kerran, kun nousin kyytiin ja oletin, että matkan (saman kaupungin sisällä) varrelle jäämisestä ei aleta jälkeenpäin periä maksuja. Ei olla enää väleissä, kun olisi pitänyt tarjota kaikenlaista, vaikka siihen aikaan taloudellinen tilanne oli yhtä heikko molemmilla, paitsi sillä tietty oli rikkaat vanhemmat ja työssäkäyvä mies...

Mieheni on kätevä käsistään ja meille onkin kertynyt/jäänyt kaikenlaista rakentamiseen liittyvää tavaraa. Lähinaapureistamme jokainen on "lainannut" jotakin tarviketta/työkalua/peräkärryä. Eipä siinä mitään, mutta ikinä ei vastapalvelusta ole herunut saatikka maksua silloin kun on maksusta sovittu. Eihän mekään niitä tavaroita ilmaiseksi olla saatu. Jos pihalla on sepelikasa, eikös joku heti ilmaannu kottikärryjen kanssa kinuamaan. Tiedoksi vaan kaikille, sepelikin on aikas hintavaa. Ainoastaan yksi naapuri on ollut fiksu ja pyytämättä antanut pienen korvauksen lainasta. Muiden jäljiltä olemme itse hakeneet tavaroita takaisin pitkin pihoja. Nyt saa riittää ja enää emme lainaa mitään, ostakaa itse tarvikkeenne.