Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani on sairastunut masennukseen ja muitakin vaivoja on. No, hän on melko systemaattisesti onnistunut järjestämään kaiken niin, ettei hänen tarvitse itse eväänsä liikauttaa, kaikki tehdään hänen puolestaan. Tämä selvisi minulle vähän liian myöhään :D hän kutsui minut luokseen kylään. Minulla on innostusta erääseen asiaan, mitä kovin moni ei viitsi tehdä, mitä nyt en tähän voi kirjoittaa kun piirit on pienet. Tuttu asuu 4h automatkan päässä. Menin kyläilemään, ja vasta paikalla selvisi, että hän oli suunnitellut että teen tämän homman hänen puolesta kun kerran olin paikalla. No, ajattelin auttaa sitten kuitenkin kaveria hädässä. Ryhdyin hommiin ja kaveri ei auttanut OLLENKAAN vaikka olisin tarvinnut apukäsiä tässä hommassa. Hän vain istui vieressä "työnjohtajana" huutelemassa ja varmistamassa että menee kaikki hänen mielensä mukaisesti, oli muutenkin tosi epäkohtelias minua kohtaan. Puolessavälissä meni hermo lopullisesti ja katsoin parhaaksi ottaa auton alle ja lähteä kotiin. Mitään kiitosta ei kuulunut, saati sitten mitään korvausta nähdystä vaivasta, ja homma oli oikeasti ihan mahdoton suorittaa yhdessä päivässä kun asiat oli päässeet niin pahasti rempalleen. Miten ihmiset oikeasti kehtaa kyläkutsun varjolla pistää pahaa-aavistamattomat vieraat ns. likaisiin hommiin ja olla vielä itse niin kiittämätön saamastaan suuresta avusta? No, tiedänpä jatkossa olla käyttämättä vapaapäiviäni hänen hommiinsa.
Järkyttäviä kusipäitä tuollaiset ihmiset.
Itselläni ollut vaikeaa masennusta kymmeniä vuosia, enkä voisi kuvitellakaan käyttäytyväni noin.
Jotenkin olen luullut että masennus tulee vain liian kilteille, tunnollisille ja alistuville ihmisille.
Onkohan "kaverillasi" edes masennus oikeasti, vaan pelkkä mulkkuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajanut traktoria siitä asti kun jalat ylsi polkimille ja tyttö olen. Ei se kuulkaa poijat ole mitään rakettitiedettä.
Niinpä. Huonoitsetuntoiset miehet yrittävät pitää yllä sellaista illuusiota että kaikki traktorit, moottorisahat ynnä muut pörisevät ja pärisevät laitteet toimivat vain jos käyttäjällä on pippeli.
Oikeasti missään "miesten"koneessa ei ole sellaista paikkaa mihin se muna pitäisi työntää että kone lähtisi käyntiin.
Apinapelle miehet pelkäävät kauhuissaan että salaisuus paljastuu naisille, ja sitten miehillä ei ole mitään millä päteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
En ymmärrä ensinnäkään mitä yläasteikäinen (=13-14v) tekee poikaystävän luona YÖTÄ viikonloppuna. Olet tekstisikin perusteella juuri sellainen uhmaikäinen kiukutteleva kakara, joka on väkisin jankannut ja huutanut äidilleen niin kauan, että on saanut luvan lähteä yökylään pojan luokse tai sitten lähtenyt vain ilman lupaa. Ja kun äiti "kahvittelu"-tekosyyn varjolla huolissaan soittaa että onko tyttö hengissä ja tallessa vai makaako sammuneena ja/tai raiskattuna katuojassa, niin sinä kehtaat vielä lyödä luurin korvaan. Sympatiani ovat kyllä täysin äitisi puolella!
Tuota tuota... Yläasteikäinen on kyllä 13-16-vuotias, enkä oikein näe, miksei esim. 16-vuotias saisi yöpyä poikaystävän luona...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani on sairastunut masennukseen ja muitakin vaivoja on. No, hän on melko systemaattisesti onnistunut järjestämään kaiken niin, ettei hänen tarvitse itse eväänsä liikauttaa, kaikki tehdään hänen puolestaan. Tämä selvisi minulle vähän liian myöhään :D hän kutsui minut luokseen kylään. Minulla on innostusta erääseen asiaan, mitä kovin moni ei viitsi tehdä, mitä nyt en tähän voi kirjoittaa kun piirit on pienet. Tuttu asuu 4h automatkan päässä. Menin kyläilemään, ja vasta paikalla selvisi, että hän oli suunnitellut että teen tämän homman hänen puolesta kun kerran olin paikalla. No, ajattelin auttaa sitten kuitenkin kaveria hädässä. Ryhdyin hommiin ja kaveri ei auttanut OLLENKAAN vaikka olisin tarvinnut apukäsiä tässä hommassa. Hän vain istui vieressä "työnjohtajana" huutelemassa ja varmistamassa että menee kaikki hänen mielensä mukaisesti, oli muutenkin tosi epäkohtelias minua kohtaan. Puolessavälissä meni hermo lopullisesti ja katsoin parhaaksi ottaa auton alle ja lähteä kotiin. Mitään kiitosta ei kuulunut, saati sitten mitään korvausta nähdystä vaivasta, ja homma oli oikeasti ihan mahdoton suorittaa yhdessä päivässä kun asiat oli päässeet niin pahasti rempalleen. Miten ihmiset oikeasti kehtaa kyläkutsun varjolla pistää pahaa-aavistamattomat vieraat ns. likaisiin hommiin ja olla vielä itse niin kiittämätön saamastaan suuresta avusta? No, tiedänpä jatkossa olla käyttämättä vapaapäiviäni hänen hommiinsa.
Järkyttäviä kusipäitä tuollaiset ihmiset.
Itselläni ollut vaikeaa masennusta kymmeniä vuosia, enkä voisi kuvitellakaan käyttäytyväni noin.
Jotenkin olen luullut että masennus tulee vain liian kilteille, tunnollisille ja alistuville ihmisille.
Onkohan "kaverillasi" edes masennus oikeasti, vaan pelkkä mulkkuus?
Minulla on kokemusta vähän samanlaisesta masentuneesta. Häntä piti olla koko ajan auttamassa, lähtemässä viikolla keskellä yötä terveysasemalle seuraksi kun ahdistaa, auttaa kotitöissä, lainata rahaa, ulkoiluttaa koiraa puolestaan ja yleensäkin kuunnella koko ajan hänen ongelmiaan. Välillä hän iski luokseni raskaan opinto/työviikon jälkeen ennen seitsemää aamulla vapaapäivänäni kun tarvitsi terapeuttia tai vaihtoehtoisesti puolenyön aikaan. Palkaksi sain kiitoksen sijaan haukut ja huudot useammin kuin jaksan muistaa, useimmiten silloin kun kehtasin pyytää lainaamiani rahoja takaisin. Olisin ihan tosissaan halunnut tukea häntä vaikeana aikana, mutta se kävi vain liian raskaaksi. Ennen masennustaan hän oli kuin eri ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani on sairastunut masennukseen ja muitakin vaivoja on. No, hän on melko systemaattisesti onnistunut järjestämään kaiken niin, ettei hänen tarvitse itse eväänsä liikauttaa, kaikki tehdään hänen puolestaan. Tämä selvisi minulle vähän liian myöhään :D hän kutsui minut luokseen kylään. Minulla on innostusta erääseen asiaan, mitä kovin moni ei viitsi tehdä, mitä nyt en tähän voi kirjoittaa kun piirit on pienet. Tuttu asuu 4h automatkan päässä. Menin kyläilemään, ja vasta paikalla selvisi, että hän oli suunnitellut että teen tämän homman hänen puolesta kun kerran olin paikalla. No, ajattelin auttaa sitten kuitenkin kaveria hädässä. Ryhdyin hommiin ja kaveri ei auttanut OLLENKAAN vaikka olisin tarvinnut apukäsiä tässä hommassa. Hän vain istui vieressä "työnjohtajana" huutelemassa ja varmistamassa että menee kaikki hänen mielensä mukaisesti, oli muutenkin tosi epäkohtelias minua kohtaan. Puolessavälissä meni hermo lopullisesti ja katsoin parhaaksi ottaa auton alle ja lähteä kotiin. Mitään kiitosta ei kuulunut, saati sitten mitään korvausta nähdystä vaivasta, ja homma oli oikeasti ihan mahdoton suorittaa yhdessä päivässä kun asiat oli päässeet niin pahasti rempalleen. Miten ihmiset oikeasti kehtaa kyläkutsun varjolla pistää pahaa-aavistamattomat vieraat ns. likaisiin hommiin ja olla vielä itse niin kiittämätön saamastaan suuresta avusta? No, tiedänpä jatkossa olla käyttämättä vapaapäiviäni hänen hommiinsa.
Järkyttäviä kusipäitä tuollaiset ihmiset.
Itselläni ollut vaikeaa masennusta kymmeniä vuosia, enkä voisi kuvitellakaan käyttäytyväni noin.
Jotenkin olen luullut että masennus tulee vain liian kilteille, tunnollisille ja alistuville ihmisille.
Onkohan "kaverillasi" edes masennus oikeasti, vaan pelkkä mulkkuus?
Minulla on kokemusta vähän samanlaisesta masentuneesta. Häntä piti olla koko ajan auttamassa, lähtemässä viikolla keskellä yötä terveysasemalle seuraksi kun ahdistaa, auttaa kotitöissä, lainata rahaa, ulkoiluttaa koiraa puolestaan ja yleensäkin kuunnella koko ajan hänen ongelmiaan. Välillä hän iski luokseni raskaan opinto/työviikon jälkeen ennen seitsemää aamulla vapaapäivänäni kun tarvitsi terapeuttia tai vaihtoehtoisesti puolenyön aikaan. Palkaksi sain kiitoksen sijaan haukut ja huudot useammin kuin jaksan muistaa, useimmiten silloin kun kehtasin pyytää lainaamiani rahoja takaisin. Olisin ihan tosissaan halunnut tukea häntä vaikeana aikana, mutta se kävi vain liian raskaaksi. Ennen masennustaan hän oli kuin eri ihminen.
Kokemusta samanlaisesta. Olen tänä keväänä tajunnut kirkkaasti sen että sukulaisen tai ystävän ei kuulu olla masentuneen terapeutti. Ei kukaan jaksa sitä pitemmän päälle itsekin sairastumatta. Kyllä se terapia-apu on haettava ammattilaiselta ja lähipiiri voi auttaa normaalin kanssakäymisen kautta.
Muutama viikko sitten sukulainen oli ilmestynyt etukäteen ilmoittamatta meille kun mies oli jo kotona. Tulin itse illalla vasta kotiin kun olin ollut yhteistyökumppaneitten kanssa syömässä. Olin hirveän väsynyt ja seuraavaksi päiväksi piti vielä koota materiaalia.
No tuo sukulainen tarvitsi keskusteluapua ja lohdutusta. En oikein ehtinyt johon hän tuumasi että voi hän lähteä kotiinkin jos on täällä tiellä. Sanoin että voi olla meillä mutta että minulla on oikeasti tekemistä mikä on ennen nukkumaanmenoa pakko tehdä valmiiksi eli en ehdi keskittymään häneen ja että on meillä muillakin hänestä ulkopuolinen elämä eikä meidän oma elämä voi aina pysähtyä siinä kun hän tulee.
No suuttui ja lähti eikä ole nyt mitään kuulunut vähään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesämökkimme läheltä (2 mökkiä välissä) osti pariskunta halvan kovelevymökin ja ryhtyi muokkaamaan paikasta edustavaa. Käytössä oli vanha traktorikaivuri, jossa ilmeisesti oli väljät puslat sillä joka kerran kauhan osuessa maahan se piti kovan kolauksen. No, saahan silläkin mutaisen rannan kaivettua ja tehtyä hiekkarantaa :)
No, tätä kolinaa saimme sitten kuunnella koko heinäkuun olessamme mökillä, aamusta iltaan, oli arki tai sunnuntai. Samoin saivat kuunnella mökklahden kymmenet muut mökkiläiset.
Venetsialaisissa ammuimme ihan sallittuun aikaan 10 rakettia. Kahdeksatta ampuessamme kaivurin omistaja huuteli rannaltaan että voisko sen rakettien ampumisen lopettaa että kapset ja kaksi koiraa saa nukuttua. Huusin vastaan että onko se se koira mikä räköttää aamuisin yhdeksän aikaan? Seuraavana sunnuntaina kaivurin kolina jatkui... ja jatkui...
Ilmeisesti vesikasvien ja hyttysten määrä yllätti uudet mökkiläiset, koska paikka on myytävänä. Ei ole vielä mennyt kaupaksi. Varastorakennuksessa näyttää ilmoituksessa olevan keittiö ja makuuhuone, pitänee varmistaa kunnan rakennusvalvonnasta että onhan se laillista ja pitäisikö kiinteistöveroa korottaa ;)
Niin kyllähän sillä traktorilla kuka tahansa ajaa osaa. Työkoneiden paikalleen kytkeminen ja käyttäminen jää kyllä varmasti useimmalta täälläkin traktorin ajamisen helppoudesta huutelevalta tekemältä. Nykytraktorit ovat niin monimutkaisia ja hienoja laitteita että saattaisipa jäädä minultakin tekemättä vaikka olen maataloustöissä joskus kauan sitten ollutkin ja traktoreita runsaastikin käytellyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos osaat lukea niin se ei silloin tuntunut uhrautumiselta ja hoidin kaason tehtävät juuri niin hyvin kuin olisin hoitanut ilman vauvaakin. Vauva ei häirinnyt ketään häissä eikä polttareissa, joissa kävin sivummalla imettämässä ja taas jatkettiin. Enkä puhunut vauvasta yhtään.
Tämä kaverini, silloinen hyvä lapsuudenystäväni, ei vain viitsinyt lähteä pieniin häihimme. Jälkeenpäin hän ihmetteli onko meillä hääkuvakin. Juhlastamme parin viikon päästäolivat joulunvietossa mummoloissa ja jollain tapaa ymmärrän ettei edestakainen ajaminen prin viikon välein innostanut mutta silti yllätti.
Ja heillä oli normaali helppo vauva, hyvä toimeentulo ja auto ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms.
Ja en kokenut uhrautuvani mutta koin pahana että hän ikään kuin unohti kuinka mekin matkustimme vaivan kanssa.
Ap
Siis täh. Luuletko oikeasti että toimeentulolla ja masennuksella on joku yhteys.?
Krooninen masennus vie usein kyvyn tehdä töitä tai opiskella, mikä vaikuttaa suoraan toimeentuloon.
Tässä puhuttiin raskausmasennuksesta ja lainaamani kirjoittaja näyttää uskovan, ettei henkilö voi olla masentunut mikäli hänellä on hyvä toimeentulo, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
En minä ainakaan lukenut viestiä noin vaan ymmärsin, että siinä oli vain peräkkäin lueteltu kaikki syyt mitä vastakommentoijat olisivat voineet käyttää syynä ettei tule paikalle eli:
-normaali helppo vauva = ei koliikkivauva, jonka kanssa olisi ollut hankala matkustaa
-hyvä toimeentulo = matkustaminen mahdollista koska rahaa on hyvin käytettävissä
-auto = helppo matkustaa vaikka omalla autolla
-ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms. = ei ollut masennusta tai muuta sellaista syytä
Meillä oli yhteinen miespuolinen kaveri, joka vietti meillä paljon aikaa - täydellä ylöspidolla tietysti. Muutettiin sitten Helsinkiin, niin hän kävi meillä noin kerran kuussa 2-3 päivää täysihoidossa, toki kävi kavereillaan, mutta söi ja nukkui meillä. Sitten hän pääsi itsekin Helsinkiin töihin ja samaan aikaan me muutettiin noin 45 km:n päähän Helsingistä. Siihen loppui hänen meillä käynnit, kun asumme niin periferiassa, ettei hänellä ole rahaa matkustaa meille. No, taisipa paremminkin olla niin, ettei meistä ollut enää hyötyä hänelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä mitenkään erityisen härskiä ole, mutta huvitti, kun naapurin mies tuli kysymään, saisiko lainata meidän koiraa, että saisi tsemppikaverin lenkille. Parempihan se noin on kuin niin kuin joillakin, että hommataan ensin koira ja sitten ulkoilutetaan sitä hihnasta auton ikkunasta.
Mä olisin ihan mielelläni lainannut koiraa. Nyt maksan naapurin teinille että vie muutaman kerran viikossa ulos pidemmälle lenkille kun en itse metsiin oikein tuplarattaiden kanssa pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.
Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!
Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.
Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.
Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.
En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.
Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.
Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.Mä olen useimmiten autolla töissä. Joskus ollaan vaikka kokouksessa tai koulutuksessa päätyöpisteen ulkopuolella. Mulle on täysin luontevaa tarjota kyytiä toisillekin. Ei se oo multa pois, jos autossani matkustaa itseni lisäksi joku muu. Saatan laittaa sähköpostinkin , että "tarjolla kyyti kolmelle mukavasti tai neljälle ahtaasti" tms. Joskus työkaverit antaa vaikka parkkirahaa tms, mikä on toki ihan ok mut en sitä edellytä. Kun se auto kulkis matkan joka tapauksessa. Ja jos en ole autolla, niin sit tuumaan että "en ole autolla" ja sit jokainen vastatkoon itsestään.
Eikä tulis mieleenkään puhua paskaa toisista tämän takia. Jos ollaan pidemmillä matkoilla niin otan vastaan bensarahaa tai kaveri tarjoaa kahvit tai safkan. Ollaan hyvin toimeentulevia kaikki, joten rahasta ei sinänsä ole kiinni, vaan periaatteesta.
Työnantaja korvaa tuollaiset ajot kilometrien mukaan ja vielä jokaisesta matkustajasta lisää.
En ole alkuperäinen kirjoittaja mutta vastaan kuitenkin. Kilometrejä ei makseta alle 10km matkoista. Eli jos esim pidetään lounaspalaveri työpaikan ulkopuolella, ei tipu kilometrejä jos matkaa tulee alle 10 km. Ihan sama onko kyydissä muita tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä mitenkään erityisen härskiä ole, mutta huvitti, kun naapurin mies tuli kysymään, saisiko lainata meidän koiraa, että saisi tsemppikaverin lenkille. Parempihan se noin on kuin niin kuin joillakin, että hommataan ensin koira ja sitten ulkoilutetaan sitä hihnasta auton ikkunasta.
Mä olisin ihan mielelläni lainannut koiraa. Nyt maksan naapurin teinille että vie muutaman kerran viikossa ulos pidemmälle lenkille kun en itse metsiin oikein tuplarattaiden kanssa pääse.
Mäkin lainaisin koiraani mielelläni jos tuntisin naapurin ennestään ja olisi osoittanut olevansa täysijärkinen ihminen. :D kyllä se koiran mukaan tuleminen auttaa nostamaan perseen penkistä jos laiskottaa
Kerran menin muuttoavuksi, ajattelin tietenkin että kyseessä oli laatikoiden pakkaaminen autoon ja niiden kuskaaminen ja kantaminen uuteen kotiin. Perillä olikin melkoinen yllätys, kun muuttolaatikot seisoivat pinossa eteisessä ja mitään ei ollut pakattu, vaan kaikki tavarat seisoivat yhä paikoillaan kuin ei muutosta olisi tietoakaan. Talon isäntä siinä sitten juuri heränneenä ilmoitti, että voin alkaa pakkaamaan tavaroita laatikoihin, hän menee paskalle. Hetken ihmeteltyäni totesin, etten ole mikään ilmainen muuttopalvelu ja käskin soittaa kun tavarat ovat valmiina autoon pakattavaksi. Isäntä suuttui tästä ja oli sitä mieltä että siinä samallahan ne tavarat pakkaa kun niitä vie autoonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli niin outo pyyntö silloiselta kaveriltani, että kerrotaan nyt sitten tänne, vaikka sinänsä kyseessä ei ollutkaan mikään "odotus tai vaatimus". Eli ollessamme n. parikymppisiä, kaverini pyysi minua iskemään poikaystävänsä! Pelin henki olisi siis ollut se, että kaveri olisi poikarukan tietämättä jossain lähistöllä ja minun olisi pitänyt yrittää iskeä tätä (ei siis mennä loppuun asti vaan kokeilla että lähteekö heppu mukaan juttuun), ja näin kaverini olisi saanut tietää onko poikkis uskollista laatua. :D En todellakaan suostunut lähtemään mukaan noin sairaaseen leikkiin, ja ihmettelen edelleen että kukaan aikuinen ihminen edes saa tuollaista päähänsä. Ja kyllä sitä mietti pitkään sen kaverin kohdalla että millä muilla tavoin hän läheisiään "testailee".
Jos nyt jotain kaverin hyväksi voi sanoa niin ei ollut kuitenkaan mikään vaatija- tai kiukuttelijatyyppi vaan tyynesti hyväksyi asian kun ei hänen pyyntöihinsä suostuttu. Oli varmaan jo tottunut kieltäviin vastauksiin kun oli muutenkin kova pyytelemään kaikenlaista... :D yllä oleva kuitenkin oudoin esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kokemusta toiselta puolelta. Mulla on yksi ystäväpariskunta, jolta olen pyytänyt autottomana paljon auto- ja kuljetusapua, sekä muuta apua eri asioihin. Aina ovat suostuneet. Olen yrittänyt monta kertaa kysyä paljonko haluavat korvaukseksi ja myös tyrkyttää rahaa, mutta eivät suostu koskaan ottamaan vastaan, edes polttoainekustannuksia. Sanovat että koska olen köyhempi opiskelija, eivät kehtaa. Olen myös tarjonnut apuani eri asioissa, muutoissa, siivoamisessa tai vaikka koirien vahtimisessa, että ottakaa yhteyttä ehdottomasti, jos tarvitsevat missä tahansa. Koskaan eivät ole ottaneet näissä yhteyttä. Olen myös aina kiittänyt kovasti avustaan ja näemme muutenkin kuin silloin kuin tarvitsen apua, mutta kuulin sitten tässä että heitä ärsyttää mun käytös, että hyväksikäytän. Miksi ei voi sanoa ei, miksi ei voi ottaa korvausta vastaan tai vuorostaan pyytää apuani, mutta sitten takanapäin avaudutaan??
Minulle usea työkaveri ihan minun pyytämättäni tarjosi kyytiä bussipysäkilleni kun ainut tie pois työpaikalta meni juuri sen pysäkin ohi että samalla pääset. Tarjosin rahaa mutta kaikki ihan kaikki sanoivat että ei tietenkään tarvi maksaa kun hän muutenkin menee sitä tietä. No en sitten maksanut.
Loppukeväästä sain vahingossa kuulla että työkavereita ärsyttää kun kuljen ilmaiseksi kyydissä käytän hyväksi kun he kuitenkin ostavat autoon bensaa yms. Olin kyllä ihan että mitä ihmettä!
Jotta meni vielä hullummaksi niin osa haukkujista ihan itse taas tarjosi kyytiä pysäkille. En muuten mennyt vaikka kuinka oli työtä kotiin vielä kannettavaksi.Minäkin joskus tarjoan kyytiä jollekin kertaluontoisesti jos on sama matka ja kun itse ehdotan, niin en ota rahaa vaikka toinen kysyy mitä on velkaa. Ongelma tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun seuraavilla kerroilla samat ihmiset kysyy, että pääseekö taas kyydissä ja olettaa, että kuljetan jatkossakin ilmaiseksi. Silloin se muodostuu jo hyväksikäytöksi.
Käyn yhdessä harrastuksessa ja olisi pitänyt pitää vaan suu kiinni kun kerran eräälle ihmiselle ehdotin, että pääsee kyydissäni kotiin, kun hän valitti, että busseilla on poikkeusajat ja joutuu odottamaan niin kauan ja kelikin oli huono. Nyt niitä kuljetettavia on sitten koko autollinen. Jokainen säästää pari euroa bussilipussa ja minä maksan bensat. Ei oo reilua mielestäni ja tosiaan ensimmäisellä kerralla sanoin, ettei ole mitään velkaa matkasta, mutta luulisi nyt toisten tajuavan, etten jatkuvasti ilmaisin kuljeta kun itse kyytiin tunkevat.
Itse jos jatkuvasti toisen kyydissä kulkisin, niin heittäisin kuskille automaattisesti aina muutaman euron minä olisin varannut bussiin, enkä edes kysyisi, että tarviiko maksaa.
En ikinä en yhden yhtä kertaa pyytänyt yhdeltäkään työtoverilta kyytiä mihinkään vaan minut aina pyytämällä pyydettiin kyytiin ja jopa kun olin jo kävelemässä sinne pysäkille. Ja se pysäkki johon kävelin oli aivan ensimmäinen pysäkki. Eli minä.en voinut mennä sille pysäkille millään bussilla vaan kävelin sinne. Pysäkille oli reilu kilometri matkaa.
Joskus joku työtoveri kysyi että miten olen niin hyvässä ja sutjakassa kunnossa. Sanoin että kävelen paljon. Mietin että ihan kateuttaanko ne kyytiin pyysivät ettänen saisi kävelyliikuntaa työmatkasta.
Niin ja minua pyydettiin sinne auton kyytiin myös aamulla kun olin kävekemässä työpaikalle.Mä olen useimmiten autolla töissä. Joskus ollaan vaikka kokouksessa tai koulutuksessa päätyöpisteen ulkopuolella. Mulle on täysin luontevaa tarjota kyytiä toisillekin. Ei se oo multa pois, jos autossani matkustaa itseni lisäksi joku muu. Saatan laittaa sähköpostinkin , että "tarjolla kyyti kolmelle mukavasti tai neljälle ahtaasti" tms. Joskus työkaverit antaa vaikka parkkirahaa tms, mikä on toki ihan ok mut en sitä edellytä. Kun se auto kulkis matkan joka tapauksessa. Ja jos en ole autolla, niin sit tuumaan että "en ole autolla" ja sit jokainen vastatkoon itsestään.
Eikä tulis mieleenkään puhua paskaa toisista tämän takia. Jos ollaan pidemmillä matkoilla niin otan vastaan bensarahaa tai kaveri tarjoaa kahvit tai safkan. Ollaan hyvin toimeentulevia kaikki, joten rahasta ei sinänsä ole kiinni, vaan periaatteesta.
Työnantaja korvaa tuollaiset ajot kilometrien mukaan ja vielä jokaisesta matkustajasta lisää.
En ole alkuperäinen kirjoittaja mutta vastaan kuitenkin. Kilometrejä ei makseta alle 10km matkoista. Eli jos esim pidetään lounaspalaveri työpaikan ulkopuolella, ei tipu kilometrejä jos matkaa tulee alle 10 km. Ihan sama onko kyydissä muita tai ei.
Eipä tuo kirjoittaja maininnut sitä, minkä pituisista matkoista on kyse.
Olin lyhyen ajan sisään kahdessa eri muutossa auttamassa. Ekassa muutossa oli kaikki pakattu viimisen päälle. Koko asunto oli ihan tyhjä, lukuunottamatta asukkaan käsilaukkua lattialla. Hän oli teipannut kaikki kaapit ja hyllytkin yhteen että on helpompi kantaa. Plus oli vielä laittanut kaikki laatikot mahdollisimman lähelle ovea. Todella miellyttävä muutto.
Toinen muutto sitten. Oli toki laatikoita mutta oli kaappeja joissa oli tavaraa, irtonaisia koriste-esineitä ja keittiössä oli kaikki kodinkoneet ja muut tavarat paikoillaan, verhot paikoillaan jne. Vaikka olikin yksiö niin voin sanoa että aikaa meni tosi kauan.
Vierailija kirjoitti:
Toinen muutto sitten. Oli toki laatikoita mutta oli kaappeja joissa oli tavaraa, irtonaisia koriste-esineitä ja keittiössä oli kaikki kodinkoneet ja muut tavarat paikoillaan, verhot paikoillaan jne. Vaikka olikin yksiö niin voin sanoa että aikaa meni tosi kauan.
Kuulostaa tutulta. Tuohon lisäksi vielä parin päivän tiskit tiskaamatta ja isäntä näppäilee muuton ajan puhelintaan, kun "pitää selvitellä asioita".
Minäkin olin kerran muuttoapuna. Miehet lähtivät hakemaan muuttokuormaa vanhalta asunnolta ja me naiset jäimme siivoamaan uutta remonttipölystä. Onneksi olin ottanut omat siivousvälineet mukaan sillä ystävälläni ei ollut itsellä minkäänlaisia siivousvälineitä. Milläköhän hän oli ajatellut siivota? Saatiin ihan kivasti asunto siivottua niillä minun siivousvälineillä koska asunto oli ihan tyhjä. Pestiin ikkunat ja kaikki. Sitten alettiin odottamaan sitä muuttokuormaa. Kesti ja kesti. Lopulta ääneen ihmettelin, että mikä niillä miehillä kestää. Kuitenkin yksiön tavaroista oli kyse eikä matka ollut pitkä. Siihen tämä lady tokaisi, että täytyyhän niiden pakata. Eivät siis olleet yhtään pakanneet muuttoa varten. Myöhemmin kuulin, että edes laatikoita ei oltu hankittu. Miehet olivat marketista käyneet hakemassa laatikoita, että saivat tavarat pakattua. Kun sitten muuttokuorma saatiin viimein uuteen osoitteeseen, nosti tämä lady hirveän metelin, että uudessa kodissa piti saada puhtaat lakanat sänkyyn. Ei niitä siinä iltahämärässä sitten meinannut mistään löytyä, koska laatikoihin ei oltu tietenkään kiireessä kirjoitettu mitä missäkin oli. Muuttoapuna ollut tämän ladyn isä vain pyöri ympäri kämppää ja mietti mihin mikäkin koriste-esine laitetaan. Ei ollut ihan akuutein ongelma sillä oli jo ilta ja piti saada kämppä edes jonkinlaiseen kuntoon, että asukkaat pääsivät nukkumaan.
Yksi parhaista ystävistäni oli menossa naimisiin. Hän pyysi kaasoiksi sisarensa ja kaksi muuta meidän yhteistä ystävää. Minulle soitti että enhän varmasti loukkaannu kun en pääse kaasoksi (tiesi siis itsekin että olin vähän toivonut sitä), mutta olisi silti paljon hommia missä voin auttaa. Kävi ilmi että minun olisi silti pitänyt auttaa mm. hääohjelmassa, polttareiden järjestämisessä. Lopulta hommia olisi ollut niin paljon että ihan periaatteesta sanoin hänelle ja kaasoille että kun en kerran morsiusseurueeseen kuulu , niin tulen häihin vain ja ainoastaan vieraan roolissa. Kivat häät olivat ja oikeastaan nautin ettei tarvinnut hääpäivänä stressata mistään!
Noin miljoonas kerta: Kaikki kypsytetyt juustot ovat laktoosittomia. Minä voin mainiosti syödä juustoja, koska niissä ei ole laktoosia. En ole maidolle allerginen. Ohis.
Kypsytetyt juustot joo. Sen sijaan ainakin kesäisin suomalaisten ravintoloiden juustotarjotin on trendikäs ja sisältää paikallisia tuotteita... Perinteinen "Ilvesjuusto", munajuusto ("maalaisjuusto") sekä tuorejuustot, kuten valkosipulijuusto, yrttijuustot ja osa pippurijuustoista sisältävät laktoosia siinä missä maito ja kermakin. Valio tekee osasta näitä vähälaktoosisia versioita, mutta mitä ravintolat tarjoavat onkin sitten eri asia. Sen olen saanut huomata ihan käytännössä - eikä siihen tarjoilijaankaan voi ikävä kyllä aina luottaa.