Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Ei nyt sinänsä härskiä, mutta yksi kaveri aikoinaan kyseli pariinkin otteeseen että pidetäänkö pienet illanistujaiset. Sitten kun suostuin niin tämä kaveri vain totesi että voinko käydä ostamassa juomat kun hänellä ei ole rahaa...
Ja kerran tämä samainen kaveri pyysi lähtemään käymään terassilla yhdellä, no matkalla hän sitten kysyi otinko lompakon mukaan kun hänellä ei ole rahaa mukanaan muuta kuin siihen yhteen juomaan. Kaverin naama vähän venähti kun sanoin että otin vain kaksikymppisen mukaan ja pärjään sillä ihan hyvin.
Muutenkin tämän tyypin rahankäyttö oli melko leväperäistä, pieniä parin kympin vippejä kyseli yhtenään ja maksaminen takaisin oli työn ja tuskan takana. Lopulta tein niin että kun annoin kaksi kymppiä lainaan tietäen että takaisinmaksua saa odottaa, ja kun kaveri kysyi lisää rahaa lainaan sanoin että saat heti kun maksat vanhan velat takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ilmaisen risteilyn Helsingistä Tukholmaan A-luokan hytissä ja päätin kysäistä mukaan ystävää, jolla ei olisi ollut varaa matkustaa muutoin. Lähtö oli vieläpä perjantaina, jolloin risteilyt ovat yleensä kalleimmillaan, mutta usein ainoita vaihtoehtoja työssäkäyville.
Tukholmassa kävimme kahvilla ja olin juuri käyttänyt viimeiset kruununi, joten pyysin ystävää lainaamaan kahvirahat. Palattuamme laivalle ystävä muistutti minua, etten vain unohda velkaani. En tietenkään unohtanut, annoin 10 euroa, että varmasti riitti ja seteli otettiin tyytyväisenä vastaan. Olisiko kahvini maksanut edes kolmea euroa.Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit saanut kutsun Silja Linen viikonloppuristeilylle Tukholmaan?
Olisitko raaskinut tarjota kaverillesi edes kahvit kiitokseksi?En ymmärrä, että jos ystävä mainostaisi, että on ilmaiseksi saanut matkan molemmille, niin minä joutuisin siitä maksamaan vaikka nyt vain kahvin, mutta kuitenkin. Ilmainen matka on ilmainen matka. En itse ainakaan mitään maksua odottaisi jos itsekään en ole matkasta maksanut.
Ex-miesystäväni oli saanut sanomalehden tilaajalahjana ilmaisen sisäänpääsyn kahdelle kylpylään. Kärtti minua mukaan, kun kortin voimassaoloaika oli menossa umpeen, eikä yksinkään halunnut mennä. Lopulta suostuin. Kylpylässä jonkin aikaa polskittuamme ihmettelin, miksi mies näytti niin synkältä. Ja selvisihän syykin (otti ihan itse puheeksi); kun olin saanut aivan ilmaiseksi tulla kylpylään hänen lahjakortillaan, niin minun piti korvata se ostamalla hänelle oluet allasbaarista.
No mä kuvittelin että on itsestäänselvyys että tehdään kivoja asioita puolin ja toisin. Jos pääsisin ilmaiselle matkalle jonkun kanssa, tottakai tarjoaisin hänelle vaikka viinilasillisen, ruuan tms matkan luonteesta ja hinnasta riippuen. Kiva elehän se on.
Härskeintä on kyllä se, kun naapurissa remontoitiin ja ihan vakavissaan kysyivät, voisivatko heidän virolaiset rakennusmiehensä asua MEILLÄ remontin ajan, ilmaiseksi. "Kun teillä on sitä tilaa." Eikä ollut siis kyse mistään parista päivästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ilmaisen risteilyn Helsingistä Tukholmaan A-luokan hytissä ja päätin kysäistä mukaan ystävää, jolla ei olisi ollut varaa matkustaa muutoin. Lähtö oli vieläpä perjantaina, jolloin risteilyt ovat yleensä kalleimmillaan, mutta usein ainoita vaihtoehtoja työssäkäyville.
Tukholmassa kävimme kahvilla ja olin juuri käyttänyt viimeiset kruununi, joten pyysin ystävää lainaamaan kahvirahat. Palattuamme laivalle ystävä muistutti minua, etten vain unohda velkaani. En tietenkään unohtanut, annoin 10 euroa, että varmasti riitti ja seteli otettiin tyytyväisenä vastaan. Olisiko kahvini maksanut edes kolmea euroa.Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit saanut kutsun Silja Linen viikonloppuristeilylle Tukholmaan?
Olisitko raaskinut tarjota kaverillesi edes kahvit kiitokseksi?En ymmärrä, että jos ystävä mainostaisi, että on ilmaiseksi saanut matkan molemmille, niin minä joutuisin siitä maksamaan vaikka nyt vain kahvin, mutta kuitenkin. Ilmainen matka on ilmainen matka. En itse ainakaan mitään maksua odottaisi jos itsekään en ole matkasta maksanut.
Ex-miesystäväni oli saanut sanomalehden tilaajalahjana ilmaisen sisäänpääsyn kahdelle kylpylään. Kärtti minua mukaan, kun kortin voimassaoloaika oli menossa umpeen, eikä yksinkään halunnut mennä. Lopulta suostuin. Kylpylässä jonkin aikaa polskittuamme ihmettelin, miksi mies näytti niin synkältä. Ja selvisihän syykin (otti ihan itse puheeksi); kun olin saanut aivan ilmaiseksi tulla kylpylään hänen lahjakortillaan, niin minun piti korvata se ostamalla hänelle oluet allasbaarista.
No mä kuvittelin että on itsestäänselvyys että tehdään kivoja asioita puolin ja toisin. Jos pääsisin ilmaiselle matkalle jonkun kanssa, tottakai tarjoaisin hänelle vaikka viinilasillisen, ruuan tms matkan luonteesta ja hinnasta riippuen. Kiva elehän se on.
eli se toinen ikäänkuin tienaa sillä ilmaiseksi itsekin saaneella vapaalipuilla? Hölmöä. jos annat jotain ilmaiseksi se on ilmainen. Samoja nuo ilmaisen vatteen tarjoajat jotka sitten kuitenkin kinuaa: suklaalevyn ottaisin, tai kahvipaketin hinnalla, tms.Suklaalevy voi maksaa 2 euroo ja sun rievut ei ole sen hintaisia roskiksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ilmaisen risteilyn Helsingistä Tukholmaan A-luokan hytissä ja päätin kysäistä mukaan ystävää, jolla ei olisi ollut varaa matkustaa muutoin. Lähtö oli vieläpä perjantaina, jolloin risteilyt ovat yleensä kalleimmillaan, mutta usein ainoita vaihtoehtoja työssäkäyville.
Tukholmassa kävimme kahvilla ja olin juuri käyttänyt viimeiset kruununi, joten pyysin ystävää lainaamaan kahvirahat. Palattuamme laivalle ystävä muistutti minua, etten vain unohda velkaani. En tietenkään unohtanut, annoin 10 euroa, että varmasti riitti ja seteli otettiin tyytyväisenä vastaan. Olisiko kahvini maksanut edes kolmea euroa.Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit saanut kutsun Silja Linen viikonloppuristeilylle Tukholmaan?
Olisitko raaskinut tarjota kaverillesi edes kahvit kiitokseksi?En ymmärrä, että jos ystävä mainostaisi, että on ilmaiseksi saanut matkan molemmille, niin minä joutuisin siitä maksamaan vaikka nyt vain kahvin, mutta kuitenkin. Ilmainen matka on ilmainen matka. En itse ainakaan mitään maksua odottaisi jos itsekään en ole matkasta maksanut.
Ex-miesystäväni oli saanut sanomalehden tilaajalahjana ilmaisen sisäänpääsyn kahdelle kylpylään. Kärtti minua mukaan, kun kortin voimassaoloaika oli menossa umpeen, eikä yksinkään halunnut mennä. Lopulta suostuin. Kylpylässä jonkin aikaa polskittuamme ihmettelin, miksi mies näytti niin synkältä. Ja selvisihän syykin (otti ihan itse puheeksi); kun olin saanut aivan ilmaiseksi tulla kylpylään hänen lahjakortillaan, niin minun piti korvata se ostamalla hänelle oluet allasbaarista.
No mä kuvittelin että on itsestäänselvyys että tehdään kivoja asioita puolin ja toisin. Jos pääsisin ilmaiselle matkalle jonkun kanssa, tottakai tarjoaisin hänelle vaikka viinilasillisen, ruuan tms matkan luonteesta ja hinnasta riippuen. Kiva elehän se on.
eli se toinen ikäänkuin tienaa sillä ilmaiseksi itsekin saaneella vapaalipuilla? Hölmöä. jos annat jotain ilmaiseksi se on ilmainen. Samoja nuo ilmaisen vatteen tarjoajat jotka sitten kuitenkin kinuaa: suklaalevyn ottaisin, tai kahvipaketin hinnalla, tms.Suklaalevy voi maksaa 2 euroo ja sun rievut ei ole sen hintaisia roskiksessa.
Niinpä. Jos toinen pyytää johonkin tilaisuuteen mukaansa tai sanoo tarjoavansa jotain tai lahjoittaa jotain, niin kyllähän olettaa voisi, että kyse on vilpittömästä hyvän tahdon osoituksesta. Sen voi sitten myöhemmin vastaavasti kuitata jollain omalla auttamisella tai vastaavalla tarjoamisella/lahjoituksella. Eikä niin, että kierrellään ja kaarrellaan tai sanoa töksäytetään, että oli kuitenkin ajatellut heti samalla kertaa jotain korvausta saavansa (mistä ei olla mainittu ennemmin).
Yksi hankala asia on myös ystävältä saatavat tavarat/palvelut, jotka sovitaan korvattavaksi, mutta toinen ei suostu heti kertomaan hintaa tai kompensoivaa työsuoritusta. Niitä apuja voi sitten joutua moneen kertaan korvaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroin tämän joskus jo johonkin toiseen ketjuun, mutta sopinee tähän myös.
Olin luvannut hoitaa kaverin puolesta erään homman. Asuimme eri paikkakunnilla, ja olin laskeskellut että työhön menisi noin viikonlopun verran. Olin luvannut auttaa häntä ilmaiseksi koska työ ei ollut mitenkään raskasta vaan sellaista, että voisimme jutustella siinä samalla ja se olisi ollut ihan ok. Tulin paikalle (ihan omalla kustannuksellani) ja ensimmäisenä iltana kaupassa käydessä kaveri laski tarkasti että jakoi ostokset tasan meille molemmille maksettavaksi, mitä pidin ehkä vähän hassuna koska olisin itse ainakin tarjonnut toiselle ruoat avusta. Seuraavana päivänä minulle tuli tarve käydä apteekissa (n. kymmenen kilometrin päässä), jonne menimme kaverin autolla, ja kaveri pyysi käynnin jälkeen minulta bensarahaa kun kerran hänen bensojaan kulutettiin minun asioillani käymiseen. Ja sitten eikun taas jatkamaan hänen töitään :)
Auts! Meillä oli pari kaveria auttamassa viikonlopun ajan isossa remontissa ja vaikka palveluksia on tehty puolin ja toisin, niin todellakin vastasimme kuluista. Talkoojuomia ja naposteltavaa oli jatkuvasti, kunnon lämmin aamiainen & pari ruokaa kaikille. Kiitokseksi vielä paremmat viskipullot & autoon täysi tankki. Ja silti mietitytti olisiko vielä jotain pitänyt keksiä.
Tapahtui n. kymmenen vuotta sitten. Mainitsin ystävälleni, että pitäisi ostaa uusi puhelin. Ystävä innostui, että hänellä on lähes käyttämätön turha kakkoskapula, jonka on lahjaksi saanut. Sanoi laittaneensa sen nettiin myyntiin, mutta voisi kaupata sen minulle hintaan 80 euroa. Sanoin miettiväni asiaa.
Kotona päätin vielä tarkistaa, mitä tietoa on nettiin luurista laittanut. Helpostihan se löytyi, kuvailut tosin jäi lukematta, kun huomasin että hintapyyntö oli 60 euroa, sis. postikulut. En kertonut syytä, mutta ilmoitin ettei kauppoja tule. Hiukan mietin, olisiko vain pitänyt pokkana tilata se netin kautta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ilmaisen risteilyn Helsingistä Tukholmaan A-luokan hytissä ja päätin kysäistä mukaan ystävää, jolla ei olisi ollut varaa matkustaa muutoin. Lähtö oli vieläpä perjantaina, jolloin risteilyt ovat yleensä kalleimmillaan, mutta usein ainoita vaihtoehtoja työssäkäyville.
Tukholmassa kävimme kahvilla ja olin juuri käyttänyt viimeiset kruununi, joten pyysin ystävää lainaamaan kahvirahat. Palattuamme laivalle ystävä muistutti minua, etten vain unohda velkaani. En tietenkään unohtanut, annoin 10 euroa, että varmasti riitti ja seteli otettiin tyytyväisenä vastaan. Olisiko kahvini maksanut edes kolmea euroa.Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit saanut kutsun Silja Linen viikonloppuristeilylle Tukholmaan?
Olisitko raaskinut tarjota kaverillesi edes kahvit kiitokseksi?En ymmärrä, että jos ystävä mainostaisi, että on ilmaiseksi saanut matkan molemmille, niin minä joutuisin siitä maksamaan vaikka nyt vain kahvin, mutta kuitenkin. Ilmainen matka on ilmainen matka. En itse ainakaan mitään maksua odottaisi jos itsekään en ole matkasta maksanut.
Ex-miesystäväni oli saanut sanomalehden tilaajalahjana ilmaisen sisäänpääsyn kahdelle kylpylään. Kärtti minua mukaan, kun kortin voimassaoloaika oli menossa umpeen, eikä yksinkään halunnut mennä. Lopulta suostuin. Kylpylässä jonkin aikaa polskittuamme ihmettelin, miksi mies näytti niin synkältä. Ja selvisihän syykin (otti ihan itse puheeksi); kun olin saanut aivan ilmaiseksi tulla kylpylään hänen lahjakortillaan, niin minun piti korvata se ostamalla hänelle oluet allasbaarista.
No mä kuvittelin että on itsestäänselvyys että tehdään kivoja asioita puolin ja toisin. Jos pääsisin ilmaiselle matkalle jonkun kanssa, tottakai tarjoaisin hänelle vaikka viinilasillisen, ruuan tms matkan luonteesta ja hinnasta riippuen. Kiva elehän se on.
Tottakai, kiva ele, mutta se ei tunnu enää kivalle, vapaaehtoiselle eleelle, kun toinen alkaa itse paikan päällä esittämään ehtoja "ilmaiselle".
Meillä Ex työntekijä jätti konttorille linttaan poljetut haisevat kengät. 1/2 v oli nurkissa ja laitetiin textari että pitää hakea heti tai roskiin. No, 1,5 v jälkeen tuli kyselleen niitä mun kenkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka
Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 + alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :DFatalji
Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.
Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.Tässä ketjunpätkässä muuten ei ole yhtään asianajajaa eikä yhtään kääntäjää.
Samaa mietin. Varsinkaan kääntäjän kirjallinen ulosanti ei vakuuta. Ellei sitten ole kyse suomenruotsalaisesta, joka kääntää kohti ruotsia.
t: juristiksi opiskeleva kääntäjä
Missäs opiskelet? Eli pykäläläisiä vai lexiläisiä? Rovaniemen porukkaa en muista, mitä ovat.... Itse vannoutunut LEX -kannattaja. Valmistunut Caloniasta v. 97.... Turha alkaa mulle vinkumaan, mikä mun ammatti on, luulen jopa, että itse tiedän sen paremmin.... AA, OTM, VT, syyttäjätutkinnon läpikäynyt juristi....
Fatalji
Päätin vielä vastata ja tällä kertaa kirjakielellä. Edelleen, ainakin itselleni, jäi epäselväksi opiskelupaikkanne; Turku, Helsinki vai peräti Rovaniemi? Valitettavasti muilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta opiskella oikeustieteen korkeampaa tutkintoa. Ei ollut vuonna -91, kun hain sisään eikä ole nytkään.
Edelleen totean, että valitettavasi, jäätte allekirjoittaneelle kiinni, mikäli päätettä jostain syystä feikata opiskelupaikkaanne. Syy tähän on se, että olen itse syntyisin Kittilästä ja työskennellyt Rovaniemen kihlakunnanvirastossa syyttäjänä, joten Rovaniemi tuttu. Opiskelin Turussa ja asuin siellä 7 vuotta. Oma toimisto Helsingissä 10 vuotta, joten Helsinkikin tuttu.
Missä opiskelet? Pahoittelen omaa närkästymistäni, mutta tuntuu erittäin hölmöltä, jos joku alkaa näillä sivustoilla epäilemään ammattiani ja koulutustani, sillä minulla ei ole mitään syytä asiaa keksiä. Enkä edes kykenisi, sillä tiedot, mitä kirjoitan, on vain alaan perehtyneiden tiedossa.
Fatalji, se, joka muka feikkaa
Netissä väittely on kuin kilpailisi paraolympialaisissa: vaikka voitat, olet silti jälkeenjäänyt
Ei paraolympialaisissa kisaile jälkeenjääneet.
Voi hyvä luoja sun kanssas!
Vierailija kirjoitti:
Meillä Ex työntekijä jätti konttorille linttaan poljetut haisevat kengät. 1/2 v oli nurkissa ja laitetiin textari että pitää hakea heti tai roskiin. No, 1,5 v jälkeen tuli kyselleen niitä mun kenkiä.
No oisitte heittäneet roskiin suoraan eikä mitään tekstareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin au pair -perheeni vanhemmille ja kahdelle lapselle syntymäpäivä- ja joululahjat ja käytin lahjoihin (aivan liikaa) rahaa, koska halusin ilahduttaa heitä.
Lähdin kotiin oltuani heillä kahdeksan kuukautta, joten he eivät juhlineet syntymäpäiviäni.
Sain heiltä - ainoaksi - lahjaksi lehtitilauksen kylkiäisenä tulleen (halvan) kameran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka
Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 + alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :DFatalji
Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.
Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.Tässä ketjunpätkässä muuten ei ole yhtään asianajajaa eikä yhtään kääntäjää.
Samaa mietin. Varsinkaan kääntäjän kirjallinen ulosanti ei vakuuta. Ellei sitten ole kyse suomenruotsalaisesta, joka kääntää kohti ruotsia.
t: juristiksi opiskeleva kääntäjä
Missäs opiskelet? Eli pykäläläisiä vai lexiläisiä? Rovaniemen porukkaa en muista, mitä ovat.... Itse vannoutunut LEX -kannattaja. Valmistunut Caloniasta v. 97.... Turha alkaa mulle vinkumaan, mikä mun ammatti on, luulen jopa, että itse tiedän sen paremmin.... AA, OTM, VT, syyttäjätutkinnon läpikäynyt juristi....
Fatalji
Päätin vielä vastata ja tällä kertaa kirjakielellä. Edelleen, ainakin itselleni, jäi epäselväksi opiskelupaikkanne; Turku, Helsinki vai peräti Rovaniemi? Valitettavasti muilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta opiskella oikeustieteen korkeampaa tutkintoa. Ei ollut vuonna -91, kun hain sisään eikä ole nytkään.
Edelleen totean, että valitettavasi, jäätte allekirjoittaneelle kiinni, mikäli päätettä jostain syystä feikata opiskelupaikkaanne. Syy tähän on se, että olen itse syntyisin Kittilästä ja työskennellyt Rovaniemen kihlakunnanvirastossa syyttäjänä, joten Rovaniemi tuttu. Opiskelin Turussa ja asuin siellä 7 vuotta. Oma toimisto Helsingissä 10 vuotta, joten Helsinkikin tuttu.
Missä opiskelet? Pahoittelen omaa närkästymistäni, mutta tuntuu erittäin hölmöltä, jos joku alkaa näillä sivustoilla epäilemään ammattiani ja koulutustani, sillä minulla ei ole mitään syytä asiaa keksiä. Enkä edes kykenisi, sillä tiedot, mitä kirjoitan, on vain alaan perehtyneiden tiedossa.
Fatalji, se, joka muka feikkaa
Netissä väittely on kuin kilpailisi paraolympialaisissa: vaikka voitat, olet silti jälkeenjäänyt
Olin nielaista kieleni hämmästyksestä! Haluaisin oikeasti nähdä minkänäköinen ihminen päästää tuollaista paskaa päästään paralympialaisten osallistujista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoja miten huumorintajutonta porukkaa! Kyseessä on vanha meemi!!! Ja kyllä, vammaisolympialaisissa on vammaisia, eläkää sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen itse nössö ja minua on kaikenlaiseen nakitettu, niin sentään jopa mulle on selvää, että jos hinnasta ei ole sovittu (kuten noissa kuskaamisissa ja muissa kuvatuissa tapauksissa) ETUkäteen, niin mitään ei tietysti tarvitse maksaa. Jälkikäteislaskut on laittomia, sillä koko EU:n alueella hinnat pitää olla esillä etukäteen. Jälkikäteishinnoittelu ja yllätyshinnoittelu ei ole oikeudellisesti pätevää.
Höpö-höpö tarinaa. Puhut kuluttajansuojasta, tapauksesta, jossa elinkeinonharjoittaja myy jotain kuluttaja-asiakkaalle. Tämä ei koske kahden kuluttajan välistä tilannetta, siihen sovelletaan kauppalakia. Laki sanoo silloin yksiselitteisesti:
"Jos tavaran hintaa ei voida katsoa sovitun, ostajan on maksettava hinta, joka on kohtuullinen ottaen huomioon tavaran laatu ja ominaisuudet, kaupantekohetken käypä hinta sekä muut olosuhteet."
Hintaa ei siis tarvitse sopia etukäteen. Tämä tosiaankin lukee laissa, joten erilaiset "mun mielestäni" -kommentit ovat merkityksettömiä ja arvottomia.
Todellinen ongelma on näyttää toteen kaupan syntyminen. Pohjoismaalainen oikeusjärjestelmä tulkitsee kaupan syntyneen, kun "osapuolten mielet yhtyvät". Siis kun heidän voidaan olettaa olevan samaa mieltä asiasta. Koska näissä yksityishenkilöiden riidoissa ei yleensä ole todisteita, niin oikeudella on edessään ongelma. Tähän löytyy ratkaisu oikeuskäytännön jokeri-kortista: "yleisen elämänkokemuksen mukaan": oikeus harkitsee ihan maalaisjärjellä mikä on todennäköistä, mikä ei, mikä on yleinen käytäntö, mikä ei, millaiset olivat tapahtuman olosuhteet, osapuolten keskinäinen asema ja ymmärrys aiheesta, jne.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ohi aiheen , mutta Ihmiset älkää ottako näitä noin henkilökohtaisesti, menee hyvät ketjut pilalle turhan jankkaamisen takia.( btw myös Joensuussa on oikkis. )
Niin, ja Helsingin yliopisto on järjestänyt oikiksen koulutusta Vaasassa jo yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten huumorintajutonta porukkaa! Kyseessä on vanha meemi!!! Ja kyllä, vammaisolympialaisissa on vammaisia, eläkää sen kanssa.
Noin yleensä ottaen vammaiset eivät kuitenkaan ole jälkeenjääneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin mieluummin tekisin niitä metsähommia, halonhakkuuta ja pikkuremontteja kuin olisin piikana muiden juhliessa. Alapeukutin siksi että katsot itsesi päteväksi määrittelemään suvussasi mitkä hommat kuuluu naisille ja mitkä miehille. Ja teen jo nykyään kaikkia neljää eli remontteja, metsätöitä, halkoja ja autan sukujuhlissa.
Eli pari kertaa tiskikoneen täyttö on raskaampaa, kuin puiden kaato, sahaaminen, traktoriin lastaaminen ja metsästä pois ajaminenhirvikärpästen seassa, lastin purku ja muutaman päivän halon hakkuu.
Ok.
En minä niin sanonut vaan että minun mielestä metsätyöt, halonhakkuu ja remontointi ovat hauskaa puuhaa, jota teen mielelläni vaikka nainen olenkin. Juhlissa piikana toimiminen ei ole hauskaa varsinkin kaltaistesi miesten komennellessa minua 'naisten töihin'. Jos se tiskikoneen käyttö ei ole raskasta, niin mikset sinä tee sitä muiden keskittyessä juhlintaan? Minä muuten täytän sen tiskikoneen, koska en halua jättää vain emäntää raatamaan keittiössä muiden pitäessä hauskaa. Mikä sinun syysi on olla auttamatta emäntää/isäntää?
Sinusta voi olla hauskaa. Mutta tuntemistani naisista suurin osa ei pysty edes traktoria ajamaan metsässä, saati moottorisahalla kaatamaan puita ja karsimaan ja halkomaan. Sinne metsään muutamaksi päiväksi hikoilemaan, kun ei voimat riitä edes pölkyn nostoon ja rakennekynnet menee pilalle ja pihka ja hiki pilaa hiukset.
Oikeasti en usko, että edes tiedät, mitä nuo hommat ovat, jos vertaat niitä tiskikoneen täyttöön. Se ei ole samaa, kuin pilkotaan pari klapia ja maalataan terassituoli ja kehutaan, että meidän suvussa naiset tekee miesten työt.
Ex-miesystäväni oli saanut sanomalehden tilaajalahjana ilmaisen sisäänpääsyn kahdelle kylpylään. Kärtti minua mukaan, kun kortin voimassaoloaika oli menossa umpeen, eikä yksinkään halunnut mennä. Lopulta suostuin. Kylpylässä jonkin aikaa polskittuamme ihmettelin, miksi mies näytti niin synkältä. Ja selvisihän syykin (otti ihan itse puheeksi); kun olin saanut aivan ilmaiseksi tulla kylpylään hänen lahjakortillaan, niin minun piti korvata se ostamalla hänelle oluet allasbaarista.