Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhin serkku pyysi että toisten serkkujen vanhemmat tekisivät testamentit hänen tyttärelle! En ymmärrä miten tuommoinen tulee edes mieleen! Että eno ja täti antaisivat omaisuutensa hänen tyttärelle eikä omilleen! 

Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaan perinnöstä, vaikka vainaja olisi määrännyt omaisuudestaan testamentilla.

 

 

Ei pidä paikkaansa. Perillinen voidaan kyllä sulkea pois testamentilla.

Kurkatkaa itse pykälät asiasta.

Tietysti silloin voi sivuuttaa, jos perillinen on käyttäytynyt sopimattomasti ja rikollisesti perittävää isäänsä tai äitiänsä kohtaan.

Näissä on aika kova todistustaakka, pitää olla vakava rikos - ihan pieni sopimattomuus ei riitä - yleensä menee kai oikeudessa nurin ja perillinen saa lakiosansa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa sovittiin, että ostetaan hänen tutultaan lasten vaatteita. Yhtä paljon kummallekin ja puoliksi maksetaan. Oli ostanut vaatteet ja kun menin sitten hakemaan omaa osuuttani niin olin niin järkyttynyt etten saanut sanaa suustani. Oli valinnut jo itselleen ja mulle oli jättänyt reikäisiä ja kulahtaneita vaatteita. 

Toinen kaveri tiesi, että mulla on ompelukone. Kun menin käymään hänen luonaan niin ensimmäiseksi esitteli hameen, jota pitäisi kaventaa. Sanoin vaan etten nyt kerkeä, on muutakin tekemistä.

Autoton kaveri sai kyydin joltain ja tuli yllättäen kylään. Sanoi heti tullessaan ettei ole kyytiä kotiin. Ei siinä auttanut kun kuskata sitten kaveri kotiinsa, 20 km.

Olisit tilannut taksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhin serkku pyysi että toisten serkkujen vanhemmat tekisivät testamentit hänen tyttärelle! En ymmärrä miten tuommoinen tulee edes mieleen! Että eno ja täti antaisivat omaisuutensa hänen tyttärelle eikä omilleen! 

Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaan perinnöstä, vaikka vainaja olisi määrännyt omaisuudestaan testamentilla.

 

 

Ei pidä paikkaansa. Perillinen voidaan kyllä sulkea pois testamentilla.

Kurkatkaa itse pykälät asiasta.

Tietysti silloin voi sivuuttaa, jos perillinen on käyttäytynyt sopimattomasti ja rikollisesti perittävää isäänsä tai äitiänsä kohtaan.

Käyköhän perusteeksi se että perillinen on homo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tapahtunut samankaltainen tapaus, kun perimme Helsingistä tätini pienen yksiön. Emme ole myyneet sitä, kun on hyvä olla yöpymispaikka Hesassa kun käymme teatterissa ja ravintoloissa syömässä. Vastiketta siitä menee 311 euroa kuukaudessa, eli saman verran kuin jos kaksi ihmistä yöpyisi hotellissa pari yötä.

Nyt tuttavat ovat sen huomanneet, ja ovat useita kertoja halunneet mennä sinne yöpymään, mutta emme ole siihen suostunut, koska siellä on meidän sängyt vuodevaatteineen ja muut huonekalut meitä varten. Aikamoista nyrpistelyä ja kiukkuisia tekstiviestejä on ollut ihan riittävästi.

Oliko teidän pakko hölöttää siitä asunnosta muulle suvulle? Olisitte vain väittäneet myyneenne sen. Mitä se kenellekään kuuluu onko totta vai ei.

Mulla on tuollainen asunto kaupungissa. Oli joskus vuokrallakin mutta nyt käytän itse kun olen re

Mä en ymmärrä miksi ihmiset on näin itsekkäitä ja epäanteliaita. Itse haluan olla hyvä ystävä ja reilu ja annan ystäville hyviä asioita jos pystyn. Kuka tykkää itsekkäistä mulk3roista? 

Vierailija kirjoitti:

Kun sain esikoiseni ja jäin äitiyslomalle, miehen sisko oletti että minua voi käyttää päivähoitona "kun nyt joka tapauksessa olet kotona niin eihän se mitään tee jos katsot samalla 2 muunkin alle kouluikäisen perään. Mies joutui ottamaan siskonsa puhutteluun isänsä kanssa ennenkuin viesti meni perille.

Mun kuopus aloitti koulunsa. Itse olin ollut jo vuosia yksinhuoltajana kahdelle pojalle ja todella kaipasin vähän hengähdystaukoa. No eikö oven taakse tullut nainen naapuritaloyhtiöstä ehdottamaan, että hänen poikansa tulisi meille kuopukseni seuraksi. Ei ollut siis saanut omaa poikaansa mihinkään kerhoon tms. Kieltäydyin. Olisko mun pitänyt ottaa lisähälinää meille, kun omasta takaa oli jo kaksi meluisaa poikaa. Tää naine oli melko hämmästynyt etten suostunut.

Toinen tapaus oli se, kun naapuriin muutti toinen yksinhuoltaja kahden poikansa kanssa. Hänelle kuulemma sopisi hienosti että poikansa tulisivat meille siksi aikaa että hän itse pääsisi lenkille. Olin hyvin kuormittunut jo muutenkin enkä saanut apua mistään ja nyt olisi pitänyt vielä päästää ventovieraatkin lenkille.

Eniten ärsyttää kaverit, jotka eivät ole vuosiin pitäneet yhteyttä (mikä on ihan jees, ei kaikkien kanssa tarvitse olla väleissä) -- mutta sitten äkkiä alkaa tulla yhteydenottoja, kun kaverit ovat haksahtaneet johonkin verkostomarkkinointiin ja pitäisi saada tuotetta kaupaksi. Näin on käynyt useamman kerran, en ole lämmennyt.

Kun lapsemme ylioppilaana pääsi opiskelemaan yliopistoon, niin naapuri oli sitä mieltä, että yksi heidän lapsistaan voisi asua meillä kun on tyhjä huone. Emme suostuneet, ja siitähän naapuri veti herneen nenäänsä eikä enää edes tervehdi. Aika härskiä edes esittää tuollaista, sillä käyhän lapsemme lähes viikoittain kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tapahtunut samankaltainen tapaus, kun perimme Helsingistä tätini pienen yksiön. Emme ole myyneet sitä, kun on hyvä olla yöpymispaikka Hesassa kun käymme teatterissa ja ravintoloissa syömässä. Vastiketta siitä menee 311 euroa kuukaudessa, eli saman verran kuin jos kaksi ihmistä yöpyisi hotellissa pari yötä.

Nyt tuttavat ovat sen huomanneet, ja ovat useita kertoja halunneet mennä sinne yöpymään, mutta emme ole siihen suostunut, koska siellä on meidän sängyt vuodevaatteineen ja muut huonekalut meitä varten. Aikamoista nyrpistelyä ja kiukkuisia tekstiviestejä on ollut ihan riittävästi.

Oliko teidän pakko hölöttää siitä asunnosta muulle suvulle? Olisitte vain väittäneet myyneenne sen. Mitä se kenellekään kuuluu onko totta vai ei.

Mulla on tuollainen asunto kaupungissa. Oli jos

No voin kertoa, että olin itsekin sinisilmäinen ja naiivi kun aikoinaan kuvittelin, että apua saa tarvittaessa vastavuoroisesti eikä niitä tarvitse laskea. Ystävinä pitämäni ihmiset kaikkosivat siinä vaiheessa kun itselläni olisi ollut tarvetta avulle.

Jos omistaisit ylimääräisen asunnon tai mökin jota olisit lainannut muutaman kerran- olisit lopettanut lainaamisen kun olisit saanut ensin siivota muiden jälkiä ja huomannut sitten, että vastavuoroisesti et saa mitään.

Kutsu polttareihin silloin, kun hädin tuskin tunnen koko morsianta ja tarkoituksena on saada vaan maksajia. Mut kutsuttiin 500 km päähän polttareihin, jonka ohjelma oli kolmepäiväinen. Majoitus ja matkat itse tietenkin. Olisi uponnut tuohon ihan kauhea summa ja morsian oli vanha luokkakaverini, johon en ollut edes itse ollut yhteydessä vuosiin. Sanoin, etten pääse osallistumaan, niin kysyttiin silti, että haluanko osallistua lahjaan.

Toiset olivat isot ja näyttävät babyshowerit nyyttärimeiningillä. Tämän jälkeen tuli vielä ryhmäviesti, että haluatteko osallistua vielä kustannuksiin. Ilmeisesti juhlatilan ja koristeluiden, koska nuo tarjoiluthan nyt jo hoidettiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tapahtunut samankaltainen tapaus, kun perimme Helsingistä tätini pienen yksiön. Emme ole myyneet sitä, kun on hyvä olla yöpymispaikka Hesassa kun käymme teatterissa ja ravintoloissa syömässä. Vastiketta siitä menee 311 euroa kuukaudessa, eli saman verran kuin jos kaksi ihmistä yöpyisi hotellissa pari yötä.

Nyt tuttavat ovat sen huomanneet, ja ovat useita kertoja halunneet mennä sinne yöpymään, mutta emme ole siihen suostunut, koska siellä on meidän sängyt vuodevaatteineen ja muut huonekalut meitä varten. Aikamoista nyrpistelyä ja kiukkuisia tekstiviestejä on ollut ihan riittävästi.

Oliko teidän pakko hölöttää siitä asunnosta muulle suvulle? Olisitte vain väittäneet myyneenne sen. Mitä se kenellekään kuuluu onko totta vai ei.

Mulla on tuollainen asunto kaupungissa. Oli jos

Mä en ymmärrä miksi ihmiset on näin itsekkäitä ja epäanteliaita. Itse haluan olla hyvä ystävä ja reilu ja annan ystäville hyviä asioita jos pystyn. Kuka tykkää itsekkäistä mulk3roista? 

Ehkä se johtuu kavereista? Jos on paskoja kavereita, niin ei niihin voi luottaa.

Mulla oli erään kaupungin keskustassa hetken aikaa tyhjänä yksiö ennen kuin sen annoin vuokralle. Siellä kävi muutaman kerran yövieraita ja vaikka sovittiin se ihan kiitoskaupalla (ja toki sillä, että se pitää jättää siistiin kuntoon) niin silti suunnilleen puolet maksoi siitä muutaman kympin. Toki näiden kaikkien kanssa oli toiminta muutenkin vastavuoroista.

Jokainenhan saa omaisuudestaan päättää, mutta en kyllä ihan täysin ymmärrä tuon alkuperäisen lainatun ajatuksia. Sängyt vuodevaatteineen ja muut huonekalut teitä varten? Ihan oikeasti, sängyistä voi nopeasti kääräistä pois teidän vuodevaatteet ja yön jälkeen takaisin ja miten ne muut huonekalut on niin huonoja, ettei niitä voi muut käyttää? Toki jos kaverit luulee hotelliksi josta voi lähteä siivoamatta tai teillä on siellä joku p'rnoluola jota hävettää esitellä, niin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sain esikoiseni ja jäin äitiyslomalle, miehen sisko oletti että minua voi käyttää päivähoitona "kun nyt joka tapauksessa olet kotona niin eihän se mitään tee jos katsot samalla 2 muunkin alle kouluikäisen perään. Mies joutui ottamaan siskonsa puhutteluun isänsä kanssa ennenkuin viesti meni perille.

Mun kuopus aloitti koulunsa. Itse olin ollut jo vuosia yksinhuoltajana kahdelle pojalle ja todella kaipasin vähän hengähdystaukoa. No eikö oven taakse tullut nainen naapuritaloyhtiöstä ehdottamaan, että hänen poikansa tulisi meille kuopukseni seuraksi. Ei ollut siis saanut omaa poikaansa mihinkään kerhoon tms. Kieltäydyin. Olisko mun pitänyt ottaa lisähälinää meille, kun omasta takaa oli jo kaksi meluisaa poikaa. Tää naine oli melko hämmästynyt etten suostunut.

Toinen tapaus oli se, kun naapuriin muutti toinen yksinhuoltaja kahden poikansa kanssa. Hänelle kuulemm

"Toinen tapaus oli se, kun naapuriin muutti toinen yksinhuoltaja kahden poikansa kanssa. Hänelle kuulemma sopisi hienosti että poikansa tulisivat meille siksi aikaa että hän itse pääsisi lenkille. Olin hyvin kuormittunut jo muutenkin enkä saanut apua mistään ja nyt olisi pitänyt vielä päästää ventovieraatkin lenkille."

Tuohan olisi ollut ihan win-win diili, mikäli se olisi ollut vastavuoroinen. Mutta et varmaan edes ehdottanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appivanhemmat ovat ajamassa meitä eroon aika kovaa vauhtia. Mieheni on siitä porukasta ainoa kouluttautunut, ja kun siskonsa muksut ovat nyt amisputkessa saamassa omaa rahaa, se kerjääminen loppui heiltä. Appivanhemmat sen sijaan pyytävät satoja euroja lainaa. Meillä itsellä on tilanne missä mä opiskelen ja teen töitä, ja piti vaihtaa pienempään asuntoon, että pärjätään. Viimeksi oli lapsen lääkkeet loppu ja mies ilmoitti, että hällä ei ole penniäkään rahaa mutta oli silti lainannut useita satoja anopille.

Mies kokee silti velvollisuudekseen maksaa vanhemmilleen jos pyytävät, vaikka vanhempansa eivät ole ikinä auttaneet miestä vaan keskittyneet dokaamiseen ja tappelemiseen. Mies maksaa jotain lapsuutensa traumaa varmaan.

yleensä perinpohjainen pieksäminen selkeyttää tilanteen, väkivalta lopettaa vittuilun, kokemusta on, t: mies61 vee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appivanhemmat ovat ajamassa meitä eroon aika kovaa vauhtia. Mieheni on siitä porukasta ainoa kouluttautunut, ja kun siskonsa muksut ovat nyt amisputkessa saamassa omaa rahaa, se kerjääminen loppui heiltä. Appivanhemmat sen sijaan pyytävät satoja euroja lainaa. Meillä itsellä on tilanne missä mä opiskelen ja teen töitä, ja piti vaihtaa pienempään asuntoon, että pärjätään. Viimeksi oli lapsen lääkkeet loppu ja mies ilmoitti, että hällä ei ole penniäkään rahaa mutta oli silti lainannut useita satoja anopille.

Mies kokee silti velvollisuudekseen maksaa vanhemmilleen jos pyytävät, vaikka vanhempansa eivät ole ikinä auttaneet miestä vaan keskittyneet dokaamiseen ja tappelemiseen. Mie

Tähän outoon ilmiöön olen törmännyt usein. Niille ketkä ovat kettumaisia ja hyväksikäyttäjiä ollaan mielin kielin ja ne jotka on kunnon ihmisiä ja osaa käyttäytyä, niin niitä yritetään sitten jättää vähemmälle ja käyttää jopa hyväksi. Onko ihmiset niin tottuneita näihin hyväksikäyttäjiin että eivät osaa arvostaa niitä jotka kohtelevat heitä hyvin?

Sun on laitettava loppu tolle, sanot että oma perhe on ykkössijalla ja jos joskus jotain ylimääräistä jää, niin nekin voi laittaa lapsille säästöön, omille lapsille.

 

Auttaisikohan miehesi ongelmaan muutama käynti Al-Anonissa niin ymmärtäisi, että ne päihderiippuvaiset vanhemmat on ihan ok jättää pärjäämään omillaan. Miehesi on vanhemmilleen mahdollistaja, eli pahentaa tätä riippuvuusongelmaa syytämällä rahaa siihen pohjattomaan kaivoon.

Ensimmäinen ja tärkein asia mikä siellä opetetaan: etäänny rakkaudella addiktin vaikeuksista.

Eli älä auta, älä anna rahaa, älä siivoa jälkiä, älä selittele muille vaan anna addiktin riippuvuuden seurausten koko painon laskeutua hänen itsensä harteille. Älä ole mahdollistaja.

Miksi ihmisten pitäisi toimia muiden ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi omalla kustannuksellaan ja näiden ihmisten vaatimusten mukaisesti?

Voisihan sitä vaihteeksi soittaa naapurin ovikelloa, ja ilmoittaa että nyt tulen teidän sänkyynne nukkumaan eikä minua saa häiritä. Aamulla kello 9.00 aikaan odotan aamiaista, jonka tarjoatte minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhin serkku pyysi että toisten serkkujen vanhemmat tekisivät testamentit hänen tyttärelle! En ymmärrä miten tuommoinen tulee edes mieleen! Että eno ja täti antaisivat omaisuutensa hänen tyttärelle eikä omilleen! 

Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaan perinnöstä, vaikka vainaja olisi määrännyt omaisuudestaan testamentilla.

 

 

Ei pidä paikkaansa. Perillinen voidaan kyllä sulkea pois testamentilla.

Kurkatkaa itse pykälät asiasta.

Tietysti silloin voi sivuuttaa, jos perillinen on käyttäytynyt sopimattomasti ja rikollisesti perittävää isäänsä tai äitiänsä kohtaan.

Näissä on aika kova todistustaakka, pitää olla vakava rikos - ihan pieni sopimattomuus ei riitä - yleensä menee kai oikeudessa nurin ja perillinen saa lakiosansa.

Menee ohi aiheen, mutta minusta tämä on niin väärin, niin väärin. Minun mielestäni siinä mennään väärään suuntaan, että oikeusasteissa aletaan arpomaan, että "mahtoiko se nyt sitten olla riittävän iso sopimattomuus", mikä on peruste jättää testamentin ulkopuolelle. Ihmisillä pitäisi olla oikeus omiin mielipiteisiinsä ja tunteisiinsa siinä määrin, että vaikka olisi testamentin antaja miten vanhakantainen ajatuksiltaan, niin niitäkin ajatuksia pitäisi kunnioittaa ja jos testamentin antaja on omasta mielestään niin loukkaantunut, että haluaa jättää perillisensä perinnöttömäksi, niin siihen pitäisi olla oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Myös 10 v. vanhempi serkkuni on tällainen. Esimerkiksi sisarukseni ylioppilasjuhlat oli muistaakseni ilmoitettu alkavaksi klo 14. Serkkua ei kuulunut. Hänelle laitettiin iltapäivän aikana parikin viestiä, mutta mitään tarkkaa saapumisaikaa ei saatu. Lopulta hän saapui kuuden aikaan alkuillasta. Sisarukseni oli siinä jo tekemässä lähtöä juhlimaan. Hän viivytti lähtöään jonkin verran, kun ei viitsinyt heti häipyä, mutta reilun tunnin jälkeen hän sanoi, että nyt hänen on kyllä pakko mennä, kun häntä odotetaan jo. Serkku jäi sitten meille muiden vieraiden ja päivänsankarin jo poistuttua. Kyseessä ei ole mikään elämänhallintansa menettänyt tyyppi, vaan perheellinen ja asiantuntijatehtävissä työskentelevä ihminen. 

Tästä tuli mieleen omat valmistujaiseni. Kutsuun oli laitettu juhlien alkavan klo 12 ja kaikki kutsutut vieraat saapuivat ajallaan, paitsi eräs kaverini. Kello alkoi lähentyä iltapäivä kolmea, eikä tyyppiä vielä näkynyt. Osa vieraista teki kotiinlähtöä ja itsellä oli suunnitelmissa lähteä juhlimaan yöelämään. Juhlat järjestettiin siis vanhemmillani, tarkoituksena oli et olisin valmistautunut iltaan omassa asunnossa mun ja silloisen poikaystävän kanssa.

Laitoin pari kertaa viestiä, että onko kaveri edes tulossa. Joo, on, tulen pian. Tunnin jälkeen laitoin uuden viestin, tuli vastaus että syö ensin. Vastasin, että meidän olisi tarkoitus lähteä minun luokse, osa vieraista oli ehtinyt lähteä jo kotiin ja kyyti olisi valmis hakemaan meidät. Kello oli lopulta melkein 16:30, kun kaveri sai itsensä paikalle. Siinä vaivautuneena joi seurassani kahvit, jonka itse kylläkin kiskaisin nopeasti alas. Jäi seurustelemaan vanhempieni kanssa joksikin aikaa, kun meidän kyyti tuli, jota piti siirtää tämän yhden takia. 



Vanhempani ihmetteli jossain välissä myös, että onko kaverini tulossa vai ei. He olisivat nimittäin halunneet pikkuhiljaa lähtemään mökille, kun oltiin alunperin varauduttu vieraiden poistuvan muutaman tunnin jälkeen.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sain esikoiseni ja jäin äitiyslomalle, miehen sisko oletti että minua voi käyttää päivähoitona "kun nyt joka tapauksessa olet kotona niin eihän se mitään tee jos katsot samalla 2 muunkin alle kouluikäisen perään. Mies joutui ottamaan siskonsa puhutteluun isänsä kanssa ennenkuin viesti meni perille.

Mun kuopus aloitti koulunsa. Itse olin ollut jo vuosia yksinhuoltajana kahdelle pojalle ja todella kaipasin vähän hengähdystaukoa. No eikö oven taakse tullut nainen naapuritaloyhtiöstä ehdottamaan, että hänen poikansa tulisi meille kuopukseni seuraksi. Ei ollut siis saanut omaa poikaansa mihinkään kerhoon tms. Kieltäydyin. Olisko mun pitänyt ottaa lisähälinää meille, kun omasta takaa oli jo kaksi meluisaa poikaa. Tää naine oli melko hämmästynyt etten suostunut.

"Toinen tapaus oli se, kun naapuriin muutti toinen yksinhuoltaja kahden poikansa kanssa. Hänelle kuulemma sopisi hienosti että poikansa tulisivat meille siksi aikaa että hän itse pääsisi lenkille. Olin hyvin kuormittunut jo muutenkin enkä saanut apua mistään ja nyt olisi pitänyt vielä päästää ventovieraatkin lenkille."

Tuohan olisi ollut ihan win-win diili, mikäli se olisi ollut vastavuoroinen. Mutta et varmaan edes ehdottanut?"

 

Hänhän kirjoittaa, että oli tuolloin "hyvin kuormittunut", eikä kaivannut enää yhtään mitään lisää.

Uuden naapurin ehdotukseen suostuminen olisi tiennyt ehkä pitkällistä vastentahtoista "sosiaaliseen kanssakäymiseen" sitoutumista ja olisiko edes ollut vastavuoroista? Ap halusi tilanteessa vain omaa rauhaa, ei edes tilapäisiä hoitolapsia.

Paljon lapsia myös työkseni hoitaneena ymmärrän oikein hyvin, ettei väsyneenä jaksa tehdä vaihtokauppoja. Yleensäkin lähinaapureiden kanssa on parasta pitää suhteet "hyvää päivää, kaunis ilma tänään" -tasolla.

Ei tällaisia ihmisiä tarvitse odotella. En ihan ymmärrä tuota useampaan kertaan perään kyselemistäkään. Kerta riittää sen varmistamiseksi, ettei toiselle ole käynyt mitään ikävää.

Juhlat alkaa ja päättyy isäntäväen aikataulun mukaisesti ja jos joku vieras ei saa aikaiseksi tulla ajoissa paikalle, niin ensi kerralla sitten uusi yritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa sovittiin, että ostetaan hänen tutultaan lasten vaatteita. Yhtä paljon kummallekin ja puoliksi maksetaan. Oli ostanut vaatteet ja kun menin sitten hakemaan omaa osuuttani niin olin niin järkyttynyt etten saanut sanaa suustani. Oli valinnut jo itselleen ja mulle oli jättänyt reikäisiä ja kulahtaneita vaatteita. 

Toinen kaveri tiesi, että mulla on ompelukone. Kun menin käymään hänen luonaan niin ensimmäiseksi esitteli hameen, jota pitäisi kaventaa. Sanoin vaan etten nyt kerkeä, on muutakin tekemistä.

Autoton kaveri sai kyydin joltain ja tuli yllättäen kylään. Sanoi heti tullessaan ettei ole kyytiä kotiin. Ei siinä auttanut kun kuskata sitten kaveri kotiinsa, 20 km.

Olisit tilannut taksin.

Persaukisille voi aina sanoa auto on rikki, en uskalla ajaa metriäkään