Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa sovittiin, että ostetaan hänen tutultaan lasten vaatteita. Yhtä paljon kummallekin ja puoliksi maksetaan. Oli ostanut vaatteet ja kun menin sitten hakemaan omaa osuuttani niin olin niin järkyttynyt etten saanut sanaa suustani. Oli valinnut jo itselleen ja mulle oli jättänyt reikäisiä ja kulahtaneita vaatteita. 

Toinen kaveri tiesi, että mulla on ompelukone. Kun menin käymään hänen luonaan niin ensimmäiseksi esitteli hameen, jota pitäisi kaventaa. Sanoin vaan etten nyt kerkeä, on muutakin tekemistä.

Autoton kaveri sai kyydin joltain ja tuli yllättäen kylään. Sanoi heti tullessaan ettei ole kyytiä kotiin. Ei siinä auttanut kun kuskata sitten kaveri kotiinsa, 20 km.

Olisit tilannut taksin.

Persaukisille voi aina sanoa auto on rikki, en uskalla ajaa metriäkään

Niin tai juoda lasillisen olutta ja todeta, että voi voi kun ei nyt satu just olemaan ketään ajokunnossa

 

Kun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaarina75 kirjoitti:

Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, e

-niin tuo kela-taksin omavastuu-osuuden (25€) kalleus on suhteellista eli jos on pidempi matka sairaalan ja kodin välillä niin silloinhan se on jo todella edullinen vaihtoehto

-mullakin eno pääsi 25 €:lla sairaalasta kotiin 150 kilsan matkan niin ei se minusta paha hinta siitä ole

Yksi tuttu jonka kanssa jossain vaiheessa vietin paljon aikaa oli kylässä ja parvekkeella katseli keraamisia kukkaruukkuja, jotka olivat itsellä keväisen mullanvaihdon takia leviänään. Kyseli voisiko saada niitä itselleen kun tarvitsisi omille kukilleen. Oli todella hämmentävää. Sanoin, että tarvitsen niitä itse, koska kasvattelen taimista isompia. Hän jatkoi kyselemistään, että etkö kuitenkin voisi tuota tai tuota antaa, mihin sinä tuota aiot käyttää. Jäi antamatta.

Meillä on mökillä kasvihuone ja kasvimaa ja viime kesänä teimme myös perunamaan. Kaikki kasvatukset pitää suojata todella hyvin, koska emme ole mökillä koko ajan, esim. perunamaan ympärillä on sähköaita peurojen vuoksi ja kasvimaa on korotetuissa penkeissä joiden päälle saan nostettua kehykset, joissa on valmiit verkot. 

Nyt pari sukulaista on keksinyt että kasvatan ilmaisia kasviksia ja kyselivät milloin varsinkin perunat ovat nostovalmiita,  kun juhannuksen uudet perunat ovat niin kalliita... Suuttuivat kun kerroin että kasvattamani perunat ja muut kasvit ovat meille ja kutsutuille vieraille ruuaksi kasvatettuja, en kasvata niitä tarpeeksi paljon että voin jakaa kaikille halukkaille.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen pyysi maksua käytetyistä lastenvaatteista.. Kyseessä oli suunnilleen 2 jätesäkillistä 52-86cm vaatetta eli aikalailla ekalle vuodelle kaikki sisävaatteet, mitä tarvii.. Rahaa pyysi 70e.

Ei siinä mitään, mutta olivat tasan samat vaatteet, jotka me oltiin hänelle annettu ILMAISEKSI pari vuotta aiemmin, kun kuviteltiin lapsiluvun olevan täynnä... ja vielä itse myönsi, ettei siellä ole kuin pari bodyä, jotka ei ole meiltä peräisin! Rahaa vaati, koska joku hänen oma kaveri olisi niistä vaatteista ollut valmis maksamaan satasen eikä siksi halunnut ilmaiseksi kellekään antaa...

Ja tuo meni vielä silleen,että soitettiin tälle sukulaiselle,että onko hällä enää vaatteille käyttöä.. vastasi, että ei ole, tulkaa vaan hakemaan..sit vasta mainitsi maksusta, kun oltiin saatu säkit nakattua takakonttiin.. vähän tuli yllärinä :D

       Maksoitteko Omistanne ?? Ite En ole maksanu kun osituksessa.

Tämä kaivelee vieläkin, vaikka tapahtui 80-luvun alussa. Tarvittiin kurahanskat, siihen aikaan oli vain Rukka-merkkisiä ja olivat kalliita. Kirpputoreja ei vielä oikein ollut, mutta muutama pieni käytettyjen lastenvaatteiden kauppa oli avattu ja niistä saattoi tehdä ihan hyviä löytöjä. Menin Turun Kerttulinkadulla olevaan pikkuputiikkiin, jota piti harrastuksenaan tunnettu seurapiirirouva. Rukkaset löytyivät, niissä ei ollut hintalappua, joten kysyin hintaa. 10 markkaa vastasi rouva. Sanoin ottavani rukkaset, jolloin hän ilmoitti 10 markkaa kappale! Nuorena, köyhänä, nöyränä ja kiireisenä opiskelijaäitinä maksoin, vaikka kirveli, uudet olisi saanut vaatekaupasta alle 30.lla kympillä, mutta ei ollut varaa! Kaiken lisäksi rukkaset vuotivat! Onneksi ei tarvittu kenkiä, varmaan nekin olisi myyty kappalehintaan! Putiikki ei ollut kauaa pystyssä.

En tiedä odottiko ex-kaveri ajatustenlukua tai selvänäköä, mutta kävin muutaman kerran soittamassa ovikelloaan (asuimme naapureina) ja kun seuraavan kerran näimme, hän piti minulle kauhean räpätyksen kuinka olen läheisriippuvainen yms. kun olin käynyt häntä tavoittelemassa. Hän oli siis ollut kotona muttei avannut ovea.

Olin järkyttynyt purkauksesta ja kun viimein sain suunvuoron, kerroin saaneeni liput keikalle tai tapahtumaan mistä hän oli intoillut kuukauden ainakin ja halusin tarjota sen hänelle, kun hän siitä niin tykkäsi mutta ei ollut varaa lippuihin. Kerroin menneeni toisen kaverin kanssa kun en tavoittanut häntä. Muistan vieläkin kun kaveri istui myrtyneen näköisenä sohvalla ja tuijotti lattiaa. Ei edes anteeksi pyytänyt.

Kerran hän syytti minua kavereidensa riidasta. Olimme (4 hlö) pubissa ja ko. pariskunta oli riidellyt jostain aiheesta mistä olimme puhuneet. Olin ihmeissäni ja sanoin, etten voi sitten sillä logiikalla puhua ikinä mitään, kun enhän minä sitä voi tietää, mistä muut saavat riidan aikaiseksi. En ole toisten riitelemisistä missään vastuussa. Ex-kaveri ei sanonut tähän mitään. Ko. pariskunta on eronnut aikoja sitten. Jälkikäteen ajateltuna se mies saattoi flirttailla minulle, olen vähän tyhmä havaitsemaan sellaista.

Näitä huonon käytöksen kohtauksia hän sai muutaman muunkin. Lopulta päätin että nyt tämä läheisriippuvainen lakkaa ottamasta yhteyttä kuin mitään ei olisi tapahtunut, nyt on hänen vuoronsa. Tästä on yli 10 vuotta aikaa mutta yhteydenottoa ei ole kuulunut ja vasta vähän aikaa sitten tajusin, että tämä ex-kaveri oli alkoholisti ja ollut varmaan krapulassa kun pimpottelin ovikelloaan. Se selittäisi myös oudot huonon käytöksen puuskat ja juoppojen miesten kanssa seurustelun, kerta toisensa jälkeen. Mielestäni on kohtuutonta odottaa sietämistä tuollaiselle käytökselle, saati että alkaisi miettimään mistä joku muu voisi alkaa riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä klassiset "voitko lähteä kuskiin, oltais johonkin puoleen yöhön ja meitä tulee kaksi ihmistä kyytiin." Lopulta kello 5 aamulla ollaan edelleen kyydissä ja näiden kahden kaverin pari muutakin kaveria ja tutun tuttua on ängennyt takapenkille.

EN lähde

Tämä on niin tuttua. Mulla loppui kuskailu (lähikaupungin ravintoloihin 100 km:n päähän) kun kuskattavat ehdottivat aamulla neljältä, että etsisin yöpaikan jostain ja lähdettäisiin sitten aamusta. Ajelin kotiin, sen jälkeenkin kyllä kuljin autolla ravintolassa kaukana, mutta yksin.  Itse en käyttänyt silloin juurikaan alkoholia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tapahtunut samankaltainen tapaus, kun perimme Helsingistä tätini pienen yksiön. Emme ole myyneet sitä, kun on hyvä olla yöpymispaikka Hesassa kun käymme teatterissa ja ravintoloissa syömässä. Vastiketta siitä menee 311 euroa kuukaudessa, eli saman verran kuin jos kaksi ihmistä yöpyisi hotellissa pari yötä.

Nyt tuttavat ovat sen huomanneet, ja ovat useita kertoja halunneet mennä sinne yöpymään, mutta emme ole siihen suostunut, koska siellä on meidän sängyt vuodevaatteineen ja muut huonekalut meitä varten. Aikamoista nyrpistelyä ja kiukkuisia tekstiviestejä on ollut ihan riittävästi.

Oliko teidän pakko hölöttää siitä asunnosta muulle suvulle? Olisitte vain väittäneet myyneenne sen. Mitä se kenellekään kuuluu onko totta vai ei.

Jos tuttava on härski, niin sitä voi olla itsekin yhtä härski ja kieltäytyä kaikesta, mikä ei itseä miellytä. Itsekin joskus ajattelin, että jos on joskus ylimääräistä rahaa, niin voisi hankkia isommasta kaupungista sellaisen kakkosasunnon, jossa voisi yöpyä, kun käy esim. erikoislääkärillä tai ostoksilla. Miksi ihmeessä pitäisi omaa omistusasuntoa, josta maksaa vastikkeet ja vesimaksut, niin lainata ilmaiseksi sukulaisille tai tutuilleen? 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on merkitty kummiksi minulta itseltäni mitään kysymättä.

Ei ole tullut "kummilapselle" lahjoja laiteltua.

En tosin ole ollut ko perheen kanssa tekemisissäkään.

Tässä puhutaan nyt varmaan jostain epävirallisesta kummiudesta. Koska jos puhutaan kristillisistä kummeista, sehän liittyy aina kasteeseen. Kastetilaisuudessa kummit siunaavat kastettavan paikan päällä, joten kummiksi ei voi joutua tietämättään. Kummien nimet merkitään kastetodistukseen. Mihin sinun nimesi olis merkitty, jos ei ollut kasteesta kyse?

 

-itselleni ainakin kävi niin että olin tietämättäni kummi lähes kolme vuosikymmentä, asia selvisi minulle vasta kun menimme serkkupoikani häihin ja siellä pyydettiin kummit samaan kuvaan hääparin kanssa

-olin ihmeissäni kun kuulin nimeni tulla kuvaan mukaan -että mitä ihmettä-  niin siinä sitten selvisi että äitini ja tätini olivat asian näin sopineet minun ollessani armeijassa "kummivauvani" ristiäisten aikaan -olivat vain unohtaneet koskaan mainita asiasta / kummiudesta minulle 😱

-en sitten koskaan tiennyt laittaa mitään lahjoja / antaa "kristillistä kasvatusta"  😉 kummipojalleni, toisaalta asuimmekin satojen kilometrien (400 km) päässä toisistamme joten näimmekin sukulaisperhettä harvakseltaan vuoden parin välein eikä silloinkaan ollut mitään puhetta kummi-hommista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakerran naapuri valitti 15-vuotiaan tyttären askeleiden äänistä, kuuluu kuulemma kävely liian hyvin alakertaan, kun hänen analyysinsa mukaan tytär on kanta-astuja. Okei. pahoittelimme ja laitoimme mattoja lisää lattioille, mutta se ei riittänyt. Hän pommitti viesteillä, kävi oven takana valittamassa ja lopuksi ehdotti, että hän voisi ostaa tyttärellemme pehmotossut jota tämä käyttäisi kotona. Lapseton nainen ei tainnut tajuta, ettei teiniä niin vaan saa käyttämään mitään naapurin ostamia tossuja kotonaan :). Ja naapuri oli siis vielä alle kolmekymppinen...

Teillä ei sitten käynyt mielessäkään, että olisitte opettaneet teinille, miten kerrostalossa kuuluu liikkua?

 

Kyllä kerrostalossakin saa kävellä ihan normaalisti. Ei ole mitään "kerrostalokävelemistä". 

-ei kantapää-tömistely olekaan mitään normaalia kävelyä, en ymmärrä miten hentoisetkin ihmiset saavat sellaisen jytinän aikaiseksi "kävellessään" 😱

-asia ei koske vain pelkkää kerrostaloasumista, täällä koulu-maailmassakin nuo pikkuvintiöt kävelevät ihan että koko koulu tömisee kun he kanta-astuvat vaikka kyseessä on yksikerroksinen koulurakennus

Tästä on 30v aikaa.

Setä kysyi mun äidiltä ihan tosissaan, että kun rakkaalta bernhardilaiselta aika jättää, niin saako hän tehdä nahasta rukkaset?

Tais olla sedällä parikymmentä vuotta sen jälkeen porttikielto vanhempieni luo.

On se härskiä menneä naapurista lainaamaan sokeria

Kesämökkinaapuri kyseli eräs juhannus pienissä sievissä saako mennä tyttäreni kanssa saunaan.

Sukulainen tarvitsi yöpaikan, mutta alkoi vaatia laitamme koiramme vierailun ajaksi jonnekin muualle, kun hän ei tykkää elukoista, kaupungistahan löytyy koirahoitola. Meillä on kaksi malinoista ja eläköitynyt poliisikoira. Laskeskelin että koirahoitola 3-4 päiväksi tulisi maksamaan useamman satasen, eivätkä kaikki paikat edes suostu ottamaan hoitoon todella paljon liikuntaa ja virikkeitä vaativia koiria, saati että haluaisimme edes niin tehdä. Sukulainen veti herneen nokkaan eikä kelvannut että pitäisimme koirat toisessa päässä taloa tai ulkona, ei sitten tullut ollenkaan ja valitti kuinka kalliiksi tuli olla hotellissa 3 yötä. Ja ei, hän ei ole allerginen, ainoastaan hankala tyyppi joka aina keksii jonkin vaatimuksen.

Minulla on yksi sukulainen joka ei tajua vastavuoroisuutta tai ihmissuhteita sitten millään. En yhtään ihmettele että pysyy sinkkuna, koska kaikki pyörii vain hänen napansa ympärillä.

-hän saattoi aiemmin pyydellä jotain todella vaativaa apua, kuten muutto, hoida viikko kissaa, lainaa rahaa, hae hänelle yksi iso lipasto ja kanna se, etsi asunto jne. Kiitteli kyllä vuolaasti ja esitti ihanaa ihmistä- joka kerta muistutteli kuinka hänkin haluaa sitten auttaa, pyytäkää vaan vaikka lapsia tai koiraa kaitsemaan yms. Avunpyyntöjä tuli tasaisesti hänen puoleltaan.

- no lapset kasvoivat kouluikään ja tuli tarve, että joku olisi heidän kanssaan illan. Kysyimme häntä koska muitakaan tukiverkkoja ei oikeastaan ollut käytettävissä. Tämä neiti nenäkäs veti ison herneen nenäänsä kun julkesimme pyytää hänen ylhäisyydeltään niin suurta palvelusta. (2-4tuntia leffan katsomista ja iltapalan antamista) Hänelle olisi sopinut tämä mutta ei vaan huvittanut (sain tietää jälkikäteen)

- no samainen ihminen on osoittanut muillakin tavoilla nykyään äärettömän itsekkyytensä- tiedän että hän ei aina ole ollut selainen, ja on hyväkin että hän osaa sanoa ei, mutta tuntui että tuolla hetkellä hän kohdisti sen kiukkunsa epäreilulla tavalla väärään kohteeseen.

- oli siis hänen puoleltaan härskiä vedätystä pyydellä jatkuvasti apua siihen tähän ja tuohon, vedoten ystävyyteen ja vastavuoroisuuteen, kun oikeasti sitä vastavuoroista ystävää ei ollut olemassakaan. Käänsi muutenkin selkänsä kun sai imettyä hyödyt irti.

Vierailija kirjoitti:

Näin pitkästä aikaa ystävääni ja tutustuimme taas uudessaan mukavissa merkeissä pitkän ajan jälkeen. Tapasin hänen erityislapsensa, ja kerran tämä ystävä pyysikin, että olisiko mahdollista katsoa hänen lastaan, jotta hän pääsisi pitkästä aikaa illan viettoon, suostuin toki. Lapsi vietti yön luonani ja vanhempi sitten haki hänet illasta pois. Tästä meinasikin sitten muodostua tapa, aloinkin saamaan erikoisia viestejä aina vähän ennen viikonloppuja liittyen tietysti hoitoapuun. Kerran lupauduin hoitamaan tätä pienokaista taas, ja ystävä oli liikenteessä yhteisten ystäviemme kanssa, harmittelin koska en itse päässyt mukaan, hoidinhan hänen poikaa. Jossakin vaiheessa totesin itselleni, että nyt riittää, selvisi, että vanhemmalla oli jokaiselle viikonlopulle eri kumppani, eli vanhemman piti päästä ryyppäämään ja toteuttamaan omia mielihalujaan viikonloppuisin. Hänellä oli kunnon mieskaarti ketä hän tapaili, mutta ainoastaan vain hyväks

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa miten täältä poimitut keksityt tarinat pääsivät näkyville is:n juttuun :-D Ei taida siinä lehdessä pahemmin journalismi kiinnostaa tai toimittajia työntekeminen.

Olet ilmeisesti itse härski hyväksikäyttäjä ja tuntuu ikävältä lukea omasta käytöksestä?

Tai sitten et vain ymmärrä sitä kuinka röyhkeitä ihmiset voi olla. Täälläkään ei edes kehdata kertoa niitä kaikkein törkeimpiä tapauksia.

Tutullani oli mahtavat häiden jatkot vuokratulla "mökillä" joka oli aivan mahtava kaksi kerroksinen talo, upealla paikalla järven rannalla ja tilaa oli riittävästi kaikille jotka tarvitsivat yöpaikan. Tuttuni kertoi myöhemmin että muutama tyyppi oli myöhemmin kehunut häitä ja kysellyt pääsisivätkö he uudestaan käymään mökillä? Kun hän kertoi että paikka oli vuokrattu eikä oma niin eipä ollut tyypeistä kuulunut enää mitään.