Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsemme ylioppilaana pääsi opiskelemaan yliopistoon, niin naapuri oli sitä mieltä, että yksi heidän lapsistaan voisi asua meillä kun on tyhjä huone. Emme suostuneet, ja siitähän naapuri veti herneen nenäänsä eikä enää edes tervehdi. Aika härskiä edes esittää tuollaista, sillä käyhän lapsemme lähes viikoittain kotonaan.

 

Ennen koronaa mun tuttu hehkutti, kun heidän 5 henkinen perhe mahtuu asumaan alle 60 neliön asunnossa, kallis sijainti. Me muutettiin n km päähän, pienempi perhe, n tuplasti enemmän neliöitä. 

Koronan tullessa ilmoitti mies tulee meille etätöihim. Vastasin huoneen vuokra 600 e. Maksu etukäteen. Ei näkynyt, mutta muisti haukkua mua ahneeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sain esikoiseni ja jäin äitiyslomalle, miehen sisko oletti että minua voi käyttää päivähoitona "kun nyt joka tapauksessa olet kotona niin eihän se mitään tee jos katsot samalla 2 muunkin alle kouluikäisen perään. Mies joutui ottamaan siskonsa puhutteluun isänsä kanssa ennenkuin viesti meni perille.

Mun kuopus aloitti koulunsa. Itse olin ollut jo vuosia yksinhuoltajana kahdelle pojalle ja todella kaipasin vähän hengähdystaukoa. No eikö oven taakse tullut nainen naapuritaloyhtiöstä ehdottamaan, että hänen poikansa tulisi meille kuopukseni seuraksi. Ei ollut siis saanut omaa poikaansa mihinkään kerhoon tms. Kieltäydyin. Olisko mun pitänyt ottaa lisähälinää meille, kun omasta takaa oli jo kaksi meluisaa poikaa. Tää naine oli melko hämmästynyt etten suostunut.

Toinen tapaus oli se, kun naapuriin muutti toinen yksinhuoltaja kahden poikansa kanssa. Hänelle kuulemma sopisi hienosti että poikansa tulisivat meille siksi aikaa että hän itse pääsisi lenkille. Olin hyvin kuormittunut jo muutenkin enkä saanut apua mistään ja nyt olisi pitänyt vielä päästää ventovieraatkin lenkille.

Eikö tässä olisi ollut loistava tilaisuus vuorotteluun vapaissa ja hoitovastuussa? Olisit voinut ehdottaa, että vuorotellen otatte toistenne pojat hoitoon ja kummallekin tulee se oma hetki lenkkeilyyn tai muuhun latautumiseen. 

Naapurin muka-mukava mies, joka on yhteydessä kun tarvitsee jotain, lähestyi wa-viestillä. Halusi jutella yhdestä pikkujutusta eli onhan ok, jos heidän valokuitukaapelinsa vedetään meidän tonttimme kautta, kun heidän tontillaan kukkapenkki on tiellä. Kun kerroin, ettei onnistu, seurasi alfa-urosmainen tuijotus ja aggressiivinen jankkaaminen, että onko noin pienestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhin serkku pyysi että toisten serkkujen vanhemmat tekisivät testamentit hänen tyttärelle! En ymmärrä miten tuommoinen tulee edes mieleen! Että eno ja täti antaisivat omaisuutensa hänen tyttärelle eikä omilleen! 

Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaan perinnöstä, vaikka vainaja olisi määrännyt omaisuudestaan testamentilla.

Ei pidä paikkaansa. Perillinen voidaan kyllä sulkea pois testamentilla.

Kurkatkaa itse pykälät asiasta.

Tietysti silloin voi sivuuttaa, jos perillinen on käyttäytynyt sopimattomasti ja rikollisesti perittävää isäänsä tai äitiänsä kohtaan.

Joo mut jätettiin perinnöttömäksi kun olen kait niin hirveä ihminen. Jatkuvasti siellä pitää kyllä rampata auttamassa ja kuunnella miten elämä on niin kamalaa ja auttaa rahallisesti. Mutta joo, olen paska ja tiennyt sen vuosia.

Tietysti silloin voi sivuuttaa, jos perillinen on käyttäytynyt sopimattomasti ja rikollisesti perittävää isäänsä tai äitiänsäkohtaan

Joo mut kirjoitettiin ulos koska olen niin paska ihminen. Jatkuvasti vaan pitää siellä nyt rampata ja kuunnella miten elämä on kauheaa ja kuolla haluaisi ja pitää auttaa rahallisestikin. Mutta joo, olen tiennyt olevani paska vuosia, joten ei toisaalta yllättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sain esikoiseni ja jäin äitiyslomalle, miehen sisko oletti että minua voi käyttää päivähoitona "kun nyt joka tapauksessa olet kotona niin eihän se mitään tee jos katsot samalla 2 muunkin alle kouluikäisen perään. Mies joutui ottamaan siskonsa puhutteluun isänsä kanssa ennenkuin viesti meni perille.

Mun kuopus aloitti koulunsa. Itse olin ollut jo vuosia yksinhuoltajana kahdelle pojalle ja todella kaipasin vähän hengähdystaukoa. No eikö oven taakse tullut nainen naapuritaloyhtiöstä ehdottamaan, että hänen poikansa tulisi meille kuopukseni seuraksi. Ei ollut siis saanut omaa poikaansa mihinkään kerhoon tms. Kieltäydyin. Olisko mun pitänyt ottaa lisähälinää meille, kun omasta takaa oli jo kaksi meluisaa poikaa. Tää naine oli melko hämmästynyt etten suostunut.

Toinen tapaus oli se, kun naapuriin muutti toinen yk

 

 "Eikö tässä olisi ollut loistava tilaisuus vuorotteluun vapaissa ja hoitovastuussa? Olisit voinut ehdottaa, että vuorotellen otatte toistenne pojat hoitoon ja kummallekin tulee se oma hetki lenkkeilyyn tai muuhun latautumiseen."

Uusi naapuri? Heti hyväksi käyttämässä? Ehkäpä ap:n tilanne olisi vain pahentunut. Olisi saattanut huomata olevansa lenkkeilyhoitaja ja viikonloppuhuoltaja ilman vastavuoroisuutta. Yhtäkkiä 4 poikaa omien kahden asemesta siinä vaivattomasti "leikkimässä".

Itse suostuin kerran painostuksen alla tilapäiseksi hoitotädiksi lyhyehköksi ajaksi. Piti olla niiin helppo lapsi. Minulla kaksi isompaa ja taapero.

Helppo hoitolapsi suostui leikkimään vain isomman kanssa, vaikka nuorempi oli hänen ikäisensä. Ilmoitti lapselleni, kun vietiin isompi kerhoon ja harrastukseen, että "mä en leiki sun kanssa, eikä leiki Minna-Petterikään". Eikä yhteiset leikit todellakaan sujuneet - hoitopäivät olivat tavallisesti klo 7-18.

Oma lapseni alkoi pissata housuun, kun sisarus ei leikkinyt - ei siis saanut leikkiä - hänen kanssaan kuin viikonloppuisin. Piti tutkia neuvolassa, onko tulehdusta. Ei ollut vaan tämä psyykkinen stressi pienellä.

Oli elämäni pisimmät kuukaudet, enkä olisi suostunut, jos olisin arvannut. - Kun tilapäispesti päättyi, hoitolapsi pääsi perhepäivähoitoon. Olisivat halunneet vielä jatkaa sitten meillä, koska ph:lla oli tiukemmat säännöt...

On oikein, että ap kuuntelee ensisijaisesti omaa jaksamistaan, kuten hän on tehnytkin.

Hänhän kirjoittaa, että oli tuolloin "hyvin kuormittunut", eikä kaivannut enää yhtään mitään lisää.

Uuden naapurin ehdotukseen suostuminen olisi tiennyt ehkä pitkällistä vastentahtoista "sosiaaliseen kanssakäymiseen" sitoutumista ja olisiko edes ollut vastavuoroista? Ap halusi tilanteessa vain omaa rauhaa, ei edes tilapäisiä hoitolapsia.

Paljon lapsia myös työkseni hoitaneena ymmärrän oikein hyvin, ettei väsyneenä jaksa tehdä vaihtokauppoja. Yleensäkin lähinaapureiden kanssa on parasta pitää suhteet "hyvää päivää, kaunis ilma tänään" -tasolla.

 

No, ei se silti ehdotuksesta härskiä tee, vaikka naapuri ei arvannut hänen olleen hyvin kuormittunut ja vaikka hänellä ei ollut voimia sopia ehdoista tarkemmin. Joo, en jaksa jankata enempää, mutta siinä olisi saattanut olla edellytykset molempia hyödyttävälle yhteistyölle härskin hyväksikäytön sijaan.

Tästä jo vuosia, mutta varoitukseksi toisille. Oma isompi lapsi oli 3h kerhossa ja pienempi kanssani. Oltiin hiekkiksella jossa oli naapuri saman ikäisen taaperon kanssa. Muksut tykkäsi touhuta yhdessä ja koska huomiseksi oli luvattu sadetta, niin keksin pyytää heidät meille leikkimään. Ajatuksena se että myös saisin juttu seuraa. Aamu tuli ja naapuri heitti tämän 3v lapsen meille lähtien itse asioille. En hämmästykseltäni osannut sanoa mitään... Tuli kyllä parin tunnin päästä hakemaan. Seuraavalla viikolla ehdotti että lapsensa tulisi aamulla klo 7. En jotenkin taaskaan osannut kieltäytyä. Kai sitä yksinhuoltajaa pitää auttaa. Aamulla nousin hyvissä ajoin. Omat lapset vielä nukkui ja kyllä unet olisi itsellenikin kelvanneet...Klo tulee 10 eikä muksua näy. Lähdetään pihalle leikkimään. Tuli naapurikin muksunsa kanssa. Kerto että lapsensa ei jaksanut herätä, mutta jos huomenna. Sanoin että me nukutaan pitkään...En sitten tiedä onko yksinhuoltajilla jotenkin luontevaa heittää muksu toisten hoiteisiin...Itse käsitin kyläkutsut 3v kanssa eikä niin että koskisi vain pientä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen kyseli tosissaan että laitammeko joulukuusen pois heti kun joulupukki on käynyt ja voiko hän saada sen siten kotiinsa.

Meillä yksi sukulainen vaati että annamme hänelle meidän tekokuusemme kun purimme sitä loppiaisena. Perusteluna oli, että se oli jo käytetty, meidän olisi pitänyt ostaa uusi tekokuusi seuraavaksi jouluksi, hnelle kelpaisi käytettykin. Sama kuusi on nytkin tuossa olohuoneen nurkassa, jo 7 kertaa käytettynä.

Menimme naimisiin 1993 joulun alla ja ostimme heti ekaksi jouluksi muovikuusen = 31 vuotta sitten. Se on vieläkin käytössä ja ihan tuuhea. En edes rahaa vastaan antaisi sitä pois.

-mekin hankimme heti ensimmäiseen omaan yhteiseen kotiin jouluksi 1986 muovikuusen ja se on ollut kasattuna & koristeltuna aina jouluisin aatosta loppiaiseen jo 39 vuoden ajan 😱

-kyllä siinä ovat jo noiden "viherpiipertäjien" hiilijalanjäljet 👣 hävinneet taivaan tuuliin verrattuna siiheen että hankitaan ihan oikea kuusi joka jouluksi 😉

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsemme ylioppilaana pääsi opiskelemaan yliopistoon, niin naapuri oli sitä mieltä, että yksi heidän lapsistaan voisi asua meillä kun on tyhjä huone. Emme suostuneet, ja siitähän naapuri veti herneen nenäänsä eikä enää edes tervehdi. Aika härskiä edes esittää tuollaista, sillä käyhän lapsemme lähes viikoittain kotonaan.

"Vuokra on 12 000 € vuodessa. Plus takuuvuokra 3000 €. Ei saa käyttää keittiötä. Maksu etukäteen, kiitos."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppi. Muutti yksin entiseen kotitaloon, jonka laitatutti kokonaan uusiksi. Ainoa vaan että rahat loppui luksuskeittiöön ja loppu saatananmoinen urakka jäi meille. Maksoi palkkaa miehen veljen tyttöystävälle, mutta ei minulle, koska "sinähän käyt töissä". Meni siis koko neljän viikon kesäloma aamusta myöhään iltaan rempatessa, ja vielä valitukset päälle, kun ei ole jo valmista. 

 

Nyt ei kyllä 40 alapeukkua ihan aukea. 

 

-kaikki eivät varmaan enää nykyään ymmärrä lukemaansa tekstiä 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppi. Muutti yksin entiseen kotitaloon, jonka laitatutti kokonaan uusiksi. Ainoa vaan että rahat loppui luksuskeittiöön ja loppu saatananmoinen urakka jäi meille. Maksoi palkkaa miehen veljen tyttöystävälle, mutta ei minulle, koska "sinähän käyt töissä". Meni siis koko neljän viikon kesäloma aamusta myöhään iltaan rempatessa, ja vielä valitukset päälle, kun ei ole jo valmista. 

 

Nyt ei kyllä 40 alapeukkua ihan aukea. 

 

-kaikki eivät varmaan enää nykyään ymmärrä lukemaansa tekstiä 😉

Varmaan alapeukut oli tarkoitettu anopille.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan härskeintä on aina ollut muiden tapa olettaa, että pystyn hirveistä kivuista huolimatta toimimaan normaalisti ja jossen ole, niin toinen on hoputtanut kärsimättömänä et mikä on kun en liiku/tee jotain/tai pysty johonkin. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui yläasteella. Vatsaani sattui aivan hirveästi kuukautisten aikaan, ja oli ihme, että pysyin järjissäni hirveissä krampeissa. Kerrankin makasin koulun käytävällä aivan puolikuolleena, kun opettaja simputti minut luokkaan "Tule nyt, että voin aloittaa tunnin!" ja hän oli vielä biologian opettaja, jonka pitäisi tietää että kuukautiskivut voivat olla todella lamauttavat. Muija ei ohjannut terkkarille, ei kysynyt tarvitsisiko päästä jonnekin lepäämään, voisiko soittaa äidille, vaan hän pakotti minut koko luokan seuratessa vartin väsytystaistelun jälkeen luokkaan istumaan ja melkein veti minut ylös sieltä lattialta. Kaveri tajusi tilanteen, otti minua kädestä ja seurasi tunnin kulkua "puo

Olisi kyllä helpompi lukea noin pitkää tekstiä jos jaksottaisit sen!

Menkkakivut voivat olla aivan kaameita eikä mikään tunnu auttavan ja olen kärsinyt vuosien ajan niistä kunnes homeopatia auttoi ja sekin sitten vasta melkein aikuisena! Vieläkin sapettaa se vuosien kärsimys!

Entinen työkamu lupasi omasta firmastaan pari ylimääräistä käytettyä tuolia(omisti firman). Varmistin monesti onko varma että haluaa niistä luopua, mitä maksaa?? Ei maksa mitään vie pois vaan oli vastaus. Meni vuosi ja toinen työkaveri käski palauttaa ne tuolit. En tiedä syytä mitä hyötyi tempusta, en halua karkkiakaa tuolta tyypiltä

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkamu lupasi omasta firmastaan pari ylimääräistä käytettyä tuolia(omisti firman). Varmistin monesti onko varma että haluaa niistä luopua, mitä maksaa?? Ei maksa mitään vie pois vaan oli vastaus. Meni vuosi ja toinen työkaveri käski palauttaa ne tuolit. En tiedä syytä mitä hyötyi tempusta, en halua karkkiakaa tuolta tyypiltä

Olisi kannattanut kysyä tältä, joka antoi tuolit, jos se kerta oli oma firma.

Up up up

Tietokoneenpäivityskeikka mullakin.

Avovaimon kaveri kutsui meidät kylään. Minut ohjattiin kaverin miehen huoneeseen fixaamaan tietokonetta. Avo kavereineen meni kahville.

Aha, kiva. Kävin sanomassa että pitäis päästä kirjautuun koneelle. Kaveri ei tiennyt mitä tarkoitin.

Koska en saanut kahvia, lähdin huoltikselle. Myöhemmin avopuoliso oli katkera kun olin pettänyt hänet ja saanut hänen näyttämään huonolta kaverinsa silmissä.

Ei enää olleet väleissä.

Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Tietokoneenpäivityskeikka mullakin.

Avovaimon kaveri kutsui meidät kylään. Minut ohjattiin kaverin miehen huoneeseen fixaamaan tietokonetta. Avo kavereineen meni kahville.

Aha, kiva. Kävin sanomassa että pitäis päästä kirjautuun koneelle. Kaveri ei tiennyt mitä tarkoitin.

Koska en saanut kahvia, lähdin huoltikselle. Myöhemmin avopuoliso oli katkera kun olin pettänyt hänet ja saanut hänen näyttämään huonolta kaverinsa silmissä.

Ei enää olleet väleissä.

Voi voi.

Jatkoakin tuli. Avovaimon kaverin mies soitti vihaisena että olin sotkenut hänen tietokoneensa. Avovaimon kaveri oli ilmeisesti yrittänyt tehdä koneelle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokoneenpäivityskeikka mullakin.

Avovaimon kaveri kutsui meidät kylään. Minut ohjattiin kaverin miehen huoneeseen fixaamaan tietokonetta. Avo kavereineen meni kahville.

Aha, kiva. Kävin sanomassa että pitäis päästä kirjautuun koneelle. Kaveri ei tiennyt mitä tarkoitin.

Koska en saanut kahvia, lähdin huoltikselle. Myöhemmin avopuoliso oli katkera kun olin pettänyt hänet ja saanut hänen näyttämään huonolta kaverinsa silmissä.

Ei enää olleet väleissä.

Voi voi.

Jatkoakin tuli. Avovaimon kaverin mies soitti vihaisena että olin sotkenut hänen tietokoneensa. Avovaimon kaveri oli ilmeisesti yrittänyt tehdä koneelle jotain.

Jaajaa. Mitäköhän asiaa avovaimon kaverilla oli miehensä tietokoneelle, jossa mahdollisesti ei edes ollut mitään vikaa... Sai nyt alibin sanomalla, että "kaverin mies on sen sotkenut".

Vierailija kirjoitti:

Näemmä epärehellisyys on lähtöolettama. En itse ainakaan mieti ravintolassa ruokaa tilatessani, että maksanko minä vai joku muu. Porukalla voi olla vaan helpompaa, että yksi maksaa ja seuraavalla kerralla joku muu. Itselle tämä käy, kun useimmiten kuitenkin suht samanlaiset tilaukset eikä minun puolestani ole tarpeen sentilleen laskea, että kenen ruuat maksoivat mitäkin. Eri asia sitten, jos joku haluaa jotain poikkeuksellisen hintavaa. Mutta kommentit kertovat, että kusettaminen on sitten hyvinkin tavallista.

Kyllä se on ainakin meillä iäkkäämmällä sukupolvella ihan oletus, että jokainen maksaa tasan omansa. Itseäni ahdistaisi oikeasti, jos ravintolalaskuni ei menisi ihan tasan sentilleen niin kuin pitääkin. Tarkistan myös joka kerta kuitin, että summat ovat ruokalistan mukaiset.  Myös miehen kanssa ravintolassa ollessa kumpikin ihan automaattisesti maksaa omansa.