Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Kun sain esikoiseni ja jäin äitiyslomalle, miehen sisko oletti että minua voi käyttää päivähoitona "kun nyt joka tapauksessa olet kotona niin eihän se mitään tee jos katsot samalla 2 muunkin alle kouluikäisen perään. Mies joutui ottamaan siskonsa puhutteluun isänsä kanssa ennenkuin viesti meni perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ja minä olimme nuorina melkoisia nörttejä, tapasimme shakki-kerhossa ja ystävyys johti lopulta perheen perustamiseen. Kumpaakin meistä kiusattiin koulussa ja kun seurustelemme tuli julki, niin olimme jatkuvan ivailun kohteena koko lukion ajan. Lukion jälkeen nostimme kytkintä, muutimme Helsinkiin opiskelemaan ja saimme ihan ok kaksion opiskelijakylästä. Vanhat luokkakaverit nauroivat meille ja lupasivat pitää juhlat kun palaamme tajuttuamme, että emme tule pärjäämään.
Valmistuimme ja kumpikin sai ihan ok työn. Ostimme ensimmäisen oman kodin, kauniin omakotitalon. Nyt meillä yhtäkkiä olikin useita "ystäviä" kotipaikkakunnalla, kumma vain että nämä "ystävät" olivat kaikki vailla nukkumispaikkaa. He olivat tulossa meille kylään kun halusivat muka pitää yhteyttä, tavata, mutta parin lauseen jälkeen tuli kysymys olisiko meillä mahdollisuutta majoittaa pari-kolme-neljä henkeä kun he ovat menossa Korkeasaareen, Linnanmäelle, lentokentällle tms. paikkaan Hesassa. Ja kummasti, kun me olimme vanhempiamme tapaamassa niin kukaan "ystävistä" ei ollut kiinnostunut näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja minä olimme nuorina melkoisia nörttejä, tapasimme shakki-kerhossa ja ystävyys johti lopulta perheen perustamiseen. Kumpaakin meistä kiusattiin koulussa ja kun seurustelemme tuli julki, niin olimme jatkuvan ivailun kohteena koko lukion ajan. Lukion jälkeen nostimme kytkintä, muutimme Helsinkiin opiskelemaan ja saimme ihan ok kaksion opiskelijakylästä. Vanhat luokkakaverit nauroivat meille ja lupasivat pitää juhlat kun palaamme tajuttuamme, että emme tule pärjäämään.
Valmistuimme ja kumpikin sai ihan ok työn. Ostimme ensimmäisen oman kodin, kauniin omakotitalon. Nyt meillä yhtäkkiä olikin useita "ystäviä" kotipaikkakunnalla, kumma vain että nämä "ystävät" olivat kaikki vailla nukkumispaikkaa. He olivat tulossa meille kylään kun halusivat muka pitää yhteyttä, tavata, mutta parin lauseen jälkeen tuli kysymys olisiko meillä mahdollisuutta majoittaa pari-kolme-neljä henkeä kun he ovat menossa Korkeasaareen, Linnanmäelle, lentoken
Toivottavasti ette majoittaneet vanhoja ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja minä olimme nuorina melkoisia nörttejä, tapasimme shakki-kerhossa ja ystävyys johti lopulta perheen perustamiseen. Kumpaakin meistä kiusattiin koulussa ja kun seurustelemme tuli julki, niin olimme jatkuvan ivailun kohteena koko lukion ajan. Lukion jälkeen nostimme kytkintä, muutimme Helsinkiin opiskelemaan ja saimme ihan ok kaksion opiskelijakylästä. Vanhat luokkakaverit nauroivat meille ja lupasivat pitää juhlat kun palaamme tajuttuamme, että emme tule pärjäämään.
Valmistuimme ja kumpikin sai ihan ok työn. Ostimme ensimmäisen oman kodin, kauniin omakotitalon. Nyt meillä yhtäkkiä olikin useita "ystäviä" kotipaikkakunnalla, kumma vain että nämä "ystävät" olivat kaikki vailla nukkumispaikkaa. He olivat tulossa meille kylään kun halusivat muka pitää yhteyttä, tavata, mutta parin lauseen jälkeen tuli kysymys olisiko meillä mahdollisuutta majoittaa pari-kolme-neljä henkeä kun he ovat menossa Korkeasaareen, Linnanmäelle, lentoken
Meille on tapahtunut samankaltainen tapaus, kun perimme Helsingistä tätini pienen yksiön. Emme ole myyneet sitä, kun on hyvä olla yöpymispaikka Hesassa kun käymme teatterissa ja ravintoloissa syömässä. Vastiketta siitä menee 311 euroa kuukaudessa, eli saman verran kuin jos kaksi ihmistä yöpyisi hotellissa pari yötä.
Nyt tuttavat ovat sen huomanneet, ja ovat useita kertoja halunneet mennä sinne yöpymään, mutta emme ole siihen suostunut, koska siellä on meidän sängyt vuodevaatteineen ja muut huonekalut meitä varten. Aikamoista nyrpistelyä ja kiukkuisia tekstiviestejä on ollut ihan riittävästi.
Velheni ja uusi vaimonsa asuvat kuolinpesässä ja vaimo ei halua ottaa osaa asumiakustannuksiin koska hänen lapsensa eivä peri ko.taloa.Naiselle ehdotettu että osta puolet talosta mutta ei kiinnosta.Näinhän hänen lapsensa perisivät puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä klassiset "voitko lähteä kuskiin, oltais johonkin puoleen yöhön ja meitä tulee kaksi ihmistä kyytiin." Lopulta kello 5 aamulla ollaan edelleen kyydissä ja näiden kahden kaverin pari muutakin kaveria ja tutun tuttua on ängennyt takapenkille.
EN lähde
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä klassiset "voitko lähteä kuskiin, oltais johonkin puoleen yöhön ja meitä tulee kaksi ihmistä kyytiin." Lopulta kello 5 aamulla ollaan edelleen kyydissä ja näiden kahden kaverin pari muutakin kaveria ja tutun tuttua on ängennyt takapenkille.
EN lähde
Maaseudulla on välillä pakko olla illan kuski, jos haluaa itsekin joskus viihteelle ja kyydin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä klassiset "voitko lähteä kuskiin, oltais johonkin puoleen yöhön ja meitä tulee kaksi ihmistä kyytiin." Lopulta kello 5 aamulla ollaan edelleen kyydissä ja näiden kahden kaverin pari muutakin kaveria ja tutun tuttua on ängennyt takapenkille.
EN lähde
Maaseudulla on välillä pakko olla illan kuski, jos haluaa itsekin joskus viihteelle ja kyydin kotiin.
Silloinhan se on vastavuoroista eikä ollenkaan härski vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä klassiset "voitko lähteä kuskiin, oltais johonkin puoleen yöhön ja meitä tulee kaksi ihmistä kyytiin." Lopulta kello 5 aamulla ollaan edelleen kyydissä ja näiden kahden kaverin pari muutakin kaveria ja tutun tuttua on ängennyt takapenkille.
EN lähde
Maaseudulla on välillä pakko olla illan kuski, jos haluaa itsekin joskus viihteelle ja kyydin kotiin.
Silloinhan se on vastavuoroista eikä ollenkaan härski vaatimus.
Kyllä ja jos on sovittu tietty aika niin se pitää. Kuski lähtee, kun aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."
"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.
Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö
Sukulaiset kannattaa unohtaa. Kaikki!
Naapurin lapsella oli rippijuhlat. Naapuri soitteli ja kysyi voisiko osa vieraista pysäköidä meidän pihaan. Ei mitenkään härski tai kohtuuton pyyntö, ja annoin ilomielin luvan. Oltiin itse reisussa ja tulossa kotiin juuri juhlapäivänä. Pyysin, että katsovat autot parkkiin niin, että me pääsemme pihan puolelle. Näin sovittiin.
Arvaatte varmaan... Kun tultiin kotia autot oli pysäköity niin, että liittymästä mahtuu, paitsi se yksi joka tukki liittymän. Soitin naapurille, kesti pitkään ennen kuin vastasi. Pyysin ystävällisesti, että XX auton omistaja tulisi siirtämään autoa. Naapuri lupasi hoitaa. Kului 20min, ketään ei näy. Kävelin naapurin ovelle pimputtamaan ovikelloa. Naapuri lupasi ovella että "ihan heti tulee siirtämään". Meni reilu viisi minuuttia, ketään ei näy. Sen jälkeen kävelin naapurin takapihalle, esittelin itseni ja pyysin, että XX auton omistaja tulisi siirtämään auton. Kaikki vieraat vain tuijottivat minua ja naapuripariskunta hätisteli minut pois, luvaten taas "että tullaan tullaan". Odotin vielä viisi minuttiia, ja sitten parkkeerasin autoni poikittain liittymäni eteen.
Reilua tuntia myöhemmin olin saunassa kun puhelin soi. Siellä on vihainen naapurin rouva, joka valittaa ettei vieraat pääse pois meidän pihasta. Totesin olevani saunassa, ja löin luurin korvaan. Saunan jälkeen kun menin ulos, siellä olikin aikamoinen sirkus. Siinä keskusteltiin isoilla sanoilla puolin ja toisin ennen kuin siirsin auton. Sille XX autollekin löytyi omistaja, punakka ukkeli, joka paljastui naapurin pomoksi :D Ei ollut halukas kertomaan miksi oli tyhmä ja kuuro. Minulle ei koskaan selvinnyt miksi naapurit eivät voineet vain hoitaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vanhin serkku pyysi että toisten serkkujen vanhemmat tekisivät testamentit hänen tyttärelle! En ymmärrä miten tuommoinen tulee edes mieleen! Että eno ja täti antaisivat omaisuutensa hänen tyttärelle eikä omilleen!
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhin serkku pyysi että toisten serkkujen vanhemmat tekisivät testamentit hänen tyttärelle! En ymmärrä miten tuommoinen tulee edes mieleen! Että eno ja täti antaisivat omaisuutensa hänen tyttärelle eikä omilleen!
Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaan perinnöstä, vaikka vainaja olisi määrännyt omaisuudestaan testamentilla.
Vierailija kirjoitti:
Velheni ja uusi vaimonsa asuvat kuolinpesässä ja vaimo ei halua ottaa osaa asumiakustannuksiin koska hänen lapsensa eivä peri ko.taloa.Naiselle ehdotettu että osta puolet talosta mutta ei kiinnosta.Näinhän hänen lapsensa perisivät puolet.
Neljäsosan.
Meille on tapahtunut samankaltainen tapaus, kun perimme Helsingistä tätini pienen yksiön. Emme ole myyneet sitä, kun on hyvä olla yöpymispaikka Hesassa kun käymme teatterissa ja ravintoloissa syömässä. Vastiketta siitä menee 311 euroa kuukaudessa, eli saman verran kuin jos kaksi ihmistä yöpyisi hotellissa pari yötä.
Nyt tuttavat ovat sen huomanneet, ja ovat useita kertoja halunneet mennä sinne yöpymään, mutta emme ole siihen suostunut, koska siellä on meidän sängyt vuodevaatteineen ja muut huonekalut meitä varten. Aikamoista nyrpistelyä ja kiukkuisia tekstiviestejä on ollut ihan riittävästi.
Oliko teidän pakko hölöttää siitä asunnosta muulle suvulle? Olisitte vain väittäneet myyneenne sen. Mitä se kenellekään kuuluu onko totta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain esikoiseni ja jäin äitiyslomalle, miehen sisko oletti että minua voi käyttää päivähoitona "kun nyt joka tapauksessa olet kotona niin eihän se mitään tee jos katsot samalla 2 muunkin alle kouluikäisen perään. Mies joutui ottamaan siskonsa puhutteluun isänsä kanssa ennenkuin viesti meni perille.
Siis käyttikö miehesi siskoaan päivähoitona?
Vierailija kirjoitti:
Mun sukulaiset päätti jostain syystä että minä (26v) olen ainoa oikea vaimo ehdokas minua 8 vuotta vanhemmalle työttömälle jätkälle joka asui vanhmpiensa luona ja oli tarpeeksi kaukaista sukua. Asun omillani ja käyn töissä ja yhtäkkiä nämä tyypit keksivät että minä muutan keskelle ei mitään ja alan hoitaa sen miehen vanhempia sekä laittaa vanhaa maalaistaloa kuntoon, kyllä se mieskin piristyy ja kömpii hommiin kun saa naisen. Juu, ei...
Minulla ei ollut nuorena kiire vakavaan eikä vakituiseen parisuhteeseen. Halusin nauttia vapaudestani, tehdä töitä, opiskella, matkustella, ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin ilman seksuaalista tarkoitusta.
Asuin vielä vanhempieni taloudessa, samoin muut sisarukseni.
Kun täytin 25 vuotta kyläpahasemme puhemiehet- ja naiset aktivoituivat. Olin heidän mielestään epätoivoinen Vanhapiika joka ei löytänyt itselleen miestä ilman heidän apuaan.
Joten he kuvittelivat että kuka tahansa kelpaa! Tuli kirjeitä ja puheluita kaikenmaailman "taivaanrannanmaalareilta", ikuisilta opiskelijoilta, ase- ja erähulluilta, ja naistennaurattajilta. Olipa porukassa yksi piilohomokin joka olisi halunnut kulissiliittoon minun kanssani.
Olin raivoissani, ja isänikin hermostui joillekuille sulhasehdokkailleni. Hän, siis isäni, uhkasi ilmoittaa poliisille kotirauhanhäirinnästä, mikäli he eivät jättäisi minua rauhaan.
Vähän ennen kolmeakymmentä ikävuottani kohtasin elämäni miehen, kunnollisen ja perhekeskeisen, toisilla paikkakunnalla. Nyt olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta.
Kyllä sun nyt muuttaa pitää, muttei sinne maalle vaan toiseen osoitteeseen, jonka unohdat antaa sukulaisille. Puhelinnumeronkin voisi vaihtaa ja muuttaa salaiseksi (tai estot päälle).
Eihän ne nyt tosissaan usko, että suostuisit, ehkä vain kiusaavat. Mutta mokomaa ei kukaan viitsi kuunnella, joten täydellinen radiohiljaisuus vapauttaa.