Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11854)
Lopettakaa Fataljille kommentoiminen tässä ketjussa. Lupasin poistua inttämästä asioita ja niin teen. Voitte olla mitä mieltä tahansa, kuitenkin oikeuteen menen huomenna. Ei enää jaksa ja pilaamme koko hyvän viestiketjun. Kunnioitetaan toisten pyyntöä asian vänkäämisestä,
Fatalji
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin mieluummin tekisin niitä metsähommia, halonhakkuuta ja pikkuremontteja kuin olisin piikana muiden juhliessa. Alapeukutin siksi että katsot itsesi päteväksi määrittelemään suvussasi mitkä hommat kuuluu naisille ja mitkä miehille. Ja teen jo nykyään kaikkia neljää eli remontteja, metsätöitä, halkoja ja autan sukujuhlissa.
Eli pari kertaa tiskikoneen täyttö on raskaampaa, kuin puiden kaato, sahaaminen, traktoriin lastaaminen ja metsästä pois ajaminenhirvikärpästen seassa, lastin purku ja muutaman päivän halon hakkuu.
Ok.
En minä niin sanonut vaan että minun mielestä metsätyöt, halonhakkuu ja remontointi ovat hauskaa puuhaa, jota teen mielelläni vaikka nainen olenkin. Juhlissa piikana toimiminen ei ole hauskaa varsinkin kaltaistesi miesten komennellessa minua 'naisten töihin'. Jos se tiskikoneen käyttö ei ole raskasta, niin mikset sinä tee sitä muiden keskittyessä juhlintaan? Minä muuten täytän sen tiskikoneen, koska en halua jättää vain emäntää raatamaan keittiössä muiden pitäessä hauskaa. Mikä sinun syysi on olla auttamatta emäntää/isäntää?
Vierailija kirjoitti:
. Niinpä sain tekstiviestin sairaalaan jossa kuolinhetki oli ihan käsillä että olen epäluotettava jos en heti maksa velkaani. Järjestin ystävän avulla että maksu meni samana päivänä, mutta puolituttu sai jäädä ja tämän muisteleminen inhottaa vieläkin.
Anteeksi. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei sinun olisi pitänyt ottaa mitään ylimääräisiä muistettavia asioita/ostoksia tällaisessa elämän tilanteessa. Kerroitko puolitutullesi kutsuille mennessä, että ystäväsi on vakavasti sairas ja maksu voi vähän kestää? Parempi olisi ollut tekemättä minkäänlaisia ostoksia ystäväsi puolesta. Tiedän, että tarkoitit hyvää, mutta toisaalta et voi mennä väkisin tarjoamaan jotain ihmejauhoa ystävällesi, jos tämä ei ole sitä nimenomaan sinulta tilannut.
Olen itse ollut elämän tilanteessa, missä mieheni on joutunut teho-osastolle. Kaikki laskut jäivät hoitamatta siltä ajalta, jopa vuokra, josta vuokraemäntä nosti hirveän metelin (olin yhden päivän myöhässä). Oli ihan tarpeeksi miettimistä miehen voinnista ja pakollisista arkipäivän kuvioista; en olisi halunnut siihen enää yhtään mitään ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.
Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.
Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.
En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.
Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.
Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.
Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?
Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.
Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.
Sorry meni vähän aiheen ohi.Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?
Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.
Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.
Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.
Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.
Ei tämä mitenkään erityisen härskiä ole, mutta huvitti, kun naapurin mies tuli kysymään, saisiko lainata meidän koiraa, että saisi tsemppikaverin lenkille. Parempihan se noin on kuin niin kuin joillakin, että hommataan ensin koira ja sitten ulkoilutetaan sitä hihnasta auton ikkunasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä mitenkään erityisen härskiä ole, mutta huvitti, kun naapurin mies tuli kysymään, saisiko lainata meidän koiraa, että saisi tsemppikaverin lenkille. Parempihan se noin on kuin niin kuin joillakin, että hommataan ensin koira ja sitten ulkoilutetaan sitä hihnasta auton ikkunasta.
Aika hauska :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:
Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.
Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.
Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.
Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!
Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.
Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.Ei ole tarkoitus puolustella moukkamaista äitiä, mutta tuossa oli varmaan paljon enemmän taustalla, kuin miltä näyttä. Esimerkiksi katkonainen yö, "vaikea" vauva, väsymystä, ehkä riita miehen kanssa, lapsiperheen huolet. Tuo kolahdus vain sattui tulemaan paikkaan, joka laukaisi kiukun ulos. Varmasti häpesi ja harmitteli käytöstään kotona. Olihan tuo silti moukkamaisesti toimittu, mutta halisin vain sanoa ettei kaikkea aina näe päälle. Ehkä hän oli rauhoittumassa tai saanut vihdoin lapsen nukahtamaan pitkän kävelyn seurauksena.
Niinpä. Mä muistan kerran, kun olin kahden tunnin vaunuttelun jälkeen viimein saanut vauvan nukkumaan ja vastaan käveli naapuruston juoppo. Ihan harmiton ukkeli, joka aina huikkasi mullekin kovaan ääneen "PÄIVÄÄ!! KAUNIS PÄIVÄ TÄNÄÄN!!" tms. Silloin oli vaan huono hetki ja just kun ukkeli avasi suunsa, karjaisin kiukkuisena että "Nyt älä saatana sano yhtään mitään!" Hävetti kyllä jälkeenpäin 😁
eli rääkäisit sitte ite sen kersas hereille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.
Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.
Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.
En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.
Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.
Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.
Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?
Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.
Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.
Sorry meni vähän aiheen ohi.Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?
Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.
Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.
Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.
Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.
Pitää olla iittalaa ja tarra tallella jotta palstamammalle kelpaa. Ei mitään väliä kuinka käyttökelpoinen, siisti, ehjä ja ajaton tuote, jos ei ole tarra tallella. :)
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä mitenkään erityisen härskiä ole, mutta huvitti, kun naapurin mies tuli kysymään, saisiko lainata meidän koiraa, että saisi tsemppikaverin lenkille. Parempihan se noin on kuin niin kuin joillakin, että hommataan ensin koira ja sitten ulkoilutetaan sitä hihnasta auton ikkunasta.
Miksi tämä ei teille käynyt? Kun oltiin siskon kanssa teinejä, ulkoiltimme naapureiden koiria, eikä valituksen sanaa kuulunut, päinvastoin. Tuokin naapurin mies varmasti olisi saanut lisäintoa kuntoilluun, kun siinä sivussa olisi lenkittänyt koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.
Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.
Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.
En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.
Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.
Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.
Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?
Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.
Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.
Sorry meni vähän aiheen ohi.Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?
Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.
Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.
Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.
Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.
Aivan. Sekös köyhää (lue: sinua) ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.
Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.
Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.
En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.
Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.
Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.
Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?
Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.
Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.
Sorry meni vähän aiheen ohi.Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?
Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.
Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.
Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.
Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.
Pitää olla iittalaa ja tarra tallella jotta palstamammalle kelpaa. Ei mitään väliä kuinka käyttökelpoinen, siisti, ehjä ja ajaton tuote, jos ei ole tarra tallella. :)
Palstamammat voi ystävällisesti ilmoittaa osoitteensa, laitan lautasia tulemaan kun äitini niitä seuraavan kerran tyrkyttää.
Eikö kelpaa? Sitähän minäkin. Ei kelvannu mullekaan. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.
Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.
Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.
En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.
Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.
Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.
Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?
Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.
Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.
Sorry meni vähän aiheen ohi.Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?
Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.
Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.
Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.
Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.
Pitää olla iittalaa ja tarra tallella jotta palstamammalle kelpaa. Ei mitään väliä kuinka käyttökelpoinen, siisti, ehjä ja ajaton tuote, jos ei ole tarra tallella. :)
Palstamammat voi ystävällisesti ilmoittaa osoitteensa, laitan lautasia tulemaan kun äitini niitä seuraavan kerran tyrkyttää.
Eikö kelpaa? Sitähän minäkin. Ei kelvannu mullekaan. =)
Tästä tuli mieleen sukulaisten härski käyttäytyminen vanhoihin "romuihin" liittyen.
Mieheni lapsuudenkoti jäi aikoinaan tyhjilleen ja laitettiin myyntiin. Mies sitten halusi säilyttää paikan suvussa, joten osti sen kaikkine "romuineen" sisaruksiltaan, koska olisi mennyt pilkkahinnalla, ja kaikki tekstiilit (räsymatot, liinavaatteet jne.), astiat, huonekalut ynnä muut vanhat tavarat jätteenä kaatopaikalle.
No, nyt on eräskin sisko käynyt peräkärryn kanssa peräämässä "perintöään", kun ovat huomanneet, missä hinnoissa nuo retroromut ovat nykyisin. Onneksi kauppakirjassa on eritelty myös irtaimisto varsin tarkasti, joten tyhjin käsin ovat saaneet poistua. Katkerina, totta kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.
Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.
Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.
En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.
Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.
Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.
Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?
Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.
Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.
Sorry meni vähän aiheen ohi.Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?
Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.
Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.
Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.
Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.
Aivan. Sekös köyhää (lue: sinua) ärsyttää.
Ei ärsytä, enemmänkin naurattaa. Erittäin moni aiemmin roskaksi, kitchiksi tai ihan vain vanhanaikaiseksi roinaksi tuomittu tavara on myöhemmin osoittautunut hyvinkin halutuksi aarteeksi, josta maksetaan käsittämättömiä summia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka aiemmin suunnilleen ongelmajätteeksi luokitellut lavakaulukset, joita nyt hingutaan ja himoitaan kasvilaatikoiksi ja joita jopa pykätään uustuotantona hyvään hintaan kaltaisillesi "laatua arvostaville" mammoille. Kuka tietää, vaikka äitisi lautaset olisivat seuraava hittiretro. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.
Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.
Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.
En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.
Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.
Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.
Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?
Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.
Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.
Sorry meni vähän aiheen ohi.Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?
Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.
Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.
Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.
Valkoinen peruslautanen on jotenkin liian vanhanaikanen sinulle, ei ole ulkonäöllisesti sellainen kuin haluat? Tai ei ole sitä merkkitarraa reunassa, vaan on jotain ihan perushalpissarjaa? Voi pojat.
Pitää olla iittalaa ja tarra tallella jotta palstamammalle kelpaa. Ei mitään väliä kuinka käyttökelpoinen, siisti, ehjä ja ajaton tuote, jos ei ole tarra tallella. :)
Palstamammat voi ystävällisesti ilmoittaa osoitteensa, laitan lautasia tulemaan kun äitini niitä seuraavan kerran tyrkyttää.
Eikö kelpaa? Sitähän minäkin. Ei kelvannu mullekaan. =)
Tästä tuli mieleen sukulaisten härski käyttäytyminen vanhoihin "romuihin" liittyen.
Mieheni lapsuudenkoti jäi aikoinaan tyhjilleen ja laitettiin myyntiin. Mies sitten halusi säilyttää paikan suvussa, joten osti sen kaikkine "romuineen" sisaruksiltaan, koska olisi mennyt pilkkahinnalla, ja kaikki tekstiilit (räsymatot, liinavaatteet jne.), astiat, huonekalut ynnä muut vanhat tavarat jätteenä kaatopaikalle.
No, nyt on eräskin sisko käynyt peräkärryn kanssa peräämässä "perintöään", kun ovat huomanneet, missä hinnoissa nuo retroromut ovat nykyisin. Onneksi kauppakirjassa on eritelty myös irtaimisto varsin tarkasti, joten tyhjin käsin ovat saaneet poistua. Katkerina, totta kai.
Tuttua. Meilläkin mummon vanha mökki, homeinen ja ränsistynyt, jäi heittopussiksi, kun kukaan perillisistä ei halunnut osallistua kuluihin. Sähköt katkaistiin jo aikaa sitten, ja jatkuva napina oli kiinteistöveroista ja tiehoitomaksuista. Kaikkea oltiin kippaamassa kaatikselle. Minä sitten lopulta lunastin koko roskan itselleni, kun kerran olin jo muutenkin vuosia yksin maksanut kaikki kulut. Muita ei kiinnostanut. Mökki homeisena piti purkaa, mutta kaiken mahdollisen irtaimen pelastin. Pesin liinavaatteet ja matot, pakkasin asitat varastoon, kunnostelin varovasti kalusteita. Ja nyt on sitten ottajia joka oksalla, kun tavarat ovatkin osoittautuneet muodikkaiksi ja osa arvokkaiksikin.Etenkin vanhat maatalousesineet, tonkat sekä heinäseipäät muunmuassa. Että tämmöstä meilläkin. Vaivaa ei viitsitä nähdä tai euroakaan sijoittaa, mutta ollaan kyllä sitten käsi ojossa ottamassa jos joku muu perinnöstä huolehtii.
No en tiedä onko tämä muista niin härskiä mutta.. Pari vuotta sitten piti mennä toiselle paikkakunnalle synnyttämään kuopusta, ja koska mies halusi olla tukenani saimme esikoiselle hoitopaikan tädiltäni.
Kun palasimme vauvan kanssa sairaalasta hakemaan esikoistamme, tätini ei antanut hänen edes vilkaista uutta pikkuveljeään. Tyrkkäsi tylysti pois kun oli kuulemma serkkujeni "tiellä" . Kivahti vielä että on sulla kuule kotona aikaa ihmetellä! Itse olin niin järkyttynyt etten saanut sanaa suusta..
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko tämä muista niin härskiä mutta.. Pari vuotta sitten piti mennä toiselle paikkakunnalle synnyttämään kuopusta, ja koska mies halusi olla tukenani saimme esikoiselle hoitopaikan tädiltäni.
Kun palasimme vauvan kanssa sairaalasta hakemaan esikoistamme, tätini ei antanut hänen edes vilkaista uutta pikkuveljeään. Tyrkkäsi tylysti pois kun oli kuulemma serkkujeni "tiellä" . Kivahti vielä että on sulla kuule kotona aikaa ihmetellä! Itse olin niin järkyttynyt etten saanut sanaa suusta..
Olipas inhottava! Ikään kuin esikoiselle ei helposti muutenkin tulisi ulkopuolisuuden ja mustasukkaisuuden tunteita kun vauva syntyy. Pitää vielä oikein lietsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä mitenkään erityisen härskiä ole, mutta huvitti, kun naapurin mies tuli kysymään, saisiko lainata meidän koiraa, että saisi tsemppikaverin lenkille. Parempihan se noin on kuin niin kuin joillakin, että hommataan ensin koira ja sitten ulkoilutetaan sitä hihnasta auton ikkunasta.
Miksi tämä ei teille käynyt? Kun oltiin siskon kanssa teinejä, ulkoiltimme naapureiden koiria, eikä valituksen sanaa kuulunut, päinvastoin. Tuokin naapurin mies varmasti olisi saanut lisäintoa kuntoilluun, kun siinä sivussa olisi lenkittänyt koiraa.
Minä ihmettelen kanssa, että miksi moinen mustankipeys koirasta? Meillä on naapurissa iso saksanpaimenkoira ja äiti, jolla on kaksi pientä lasta ja vuorotyötä tekevä mies. Tutustuin heihin rappukäytävässä ja kysyin, että saisinko lainata koiraa lenkkikaveriksi, kun en oikein ehdi lenkille kuin iltauutisten jälkeen, ja yksinään on vähän pelottavaa jo siihen aikaan. Rouva ilahtuu kovasti, kun otan koiran iltalenkille mukaani pari kertaa viikossa. Juoksemme, sidon remmin vyötärölle ja sitten mennään.
Minulla ei voi olla omaa koiraa poikani astman vuoksi. Kokemusta kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä mitenkään erityisen härskiä ole, mutta huvitti, kun naapurin mies tuli kysymään, saisiko lainata meidän koiraa, että saisi tsemppikaverin lenkille. Parempihan se noin on kuin niin kuin joillakin, että hommataan ensin koira ja sitten ulkoilutetaan sitä hihnasta auton ikkunasta.
Miksi tämä ei teille käynyt? Kun oltiin siskon kanssa teinejä, ulkoiltimme naapureiden koiria, eikä valituksen sanaa kuulunut, päinvastoin. Tuokin naapurin mies varmasti olisi saanut lisäintoa kuntoilluun, kun siinä sivussa olisi lenkittänyt koiraa.
Minä ihmettelen kanssa, että miksi moinen mustankipeys koirasta? Meillä on naapurissa iso saksanpaimenkoira ja äiti, jolla on kaksi pientä lasta ja vuorotyötä tekevä mies. Tutustuin heihin rappukäytävässä ja kysyin, että saisinko lainata koiraa lenkkikaveriksi, kun en oikein ehdi lenkille kuin iltauutisten jälkeen, ja yksinään on vähän pelottavaa jo siihen aikaan. Rouva ilahtuu kovasti, kun otan koiran iltalenkille mukaani pari kertaa viikossa. Juoksemme, sidon remmin vyötärölle ja sitten mennään.
Minulla ei voi olla omaa koiraa poikani astman vuoksi. Kokemusta kyllä löytyy.
Eihän tuossa viestissä mainittu mitenkään sitä, suostuttiinko miehen pyyntöön vai ei. Eli älkää heti tuomitko :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka
Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 + alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :DFatalji
Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.
Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.Tässä ketjunpätkässä muuten ei ole yhtään asianajajaa eikä yhtään kääntäjää.
Samaa mietin. Varsinkaan kääntäjän kirjallinen ulosanti ei vakuuta. Ellei sitten ole kyse suomenruotsalaisesta, joka kääntää kohti ruotsia.
t: juristiksi opiskeleva kääntäjä
Missäs opiskelet? Eli pykäläläisiä vai lexiläisiä? Rovaniemen porukkaa en muista, mitä ovat.... Itse vannoutunut LEX -kannattaja. Valmistunut Caloniasta v. 97.... Turha alkaa mulle vinkumaan, mikä mun ammatti on, luulen jopa, että itse tiedän sen paremmin.... AA, OTM, VT, syyttäjätutkinnon läpikäynyt juristi....
Fatalji
Päätin vielä vastata ja tällä kertaa kirjakielellä. Edelleen, ainakin itselleni, jäi epäselväksi opiskelupaikkanne; Turku, Helsinki vai peräti Rovaniemi? Valitettavasti muilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta opiskella oikeustieteen korkeampaa tutkintoa. Ei ollut vuonna -91, kun hain sisään eikä ole nytkään.
Edelleen totean, että valitettavasi, jäätte allekirjoittaneelle kiinni, mikäli päätettä jostain syystä feikata opiskelupaikkaanne. Syy tähän on se, että olen itse syntyisin Kittilästä ja työskennellyt Rovaniemen kihlakunnanvirastossa syyttäjänä, joten Rovaniemi tuttu. Opiskelin Turussa ja asuin siellä 7 vuotta. Oma toimisto Helsingissä 10 vuotta, joten Helsinkikin tuttu.
Missä opiskelet? Pahoittelen omaa närkästymistäni, mutta tuntuu erittäin hölmöltä, jos joku alkaa näillä sivustoilla epäilemään ammattiani ja koulutustani, sillä minulla ei ole mitään syytä asiaa keksiä. Enkä edes kykenisi, sillä tiedot, mitä kirjoitan, on vain alaan perehtyneiden tiedossa.
Fatalji, se, joka muka feikkaa
Netissä väittely on kuin kilpailisi paraolympialaisissa: vaikka voitat, olet silti jälkeenjäänyt
Tämähän se on palstan wt-edustajien meininki. Kukaan täällä ei voi oikeasti olla insinööri, juristi tai lääkäri. Aina epäillään. Kun sitten joku kertoo olevansa lähihoitaja, ei kukaan epäile mitään.