Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Mun sairaseläkkeellä oleva veli on kanssa kaatopaikka. Lisäksi ett hän ei osaa sanoa ei, hän ei heitä mitään pois. Ihmiset vievät romujaan hänelle ja me muut sisarukset sitten kärräämme niitä pois. Emme asu samalla paikkakunnalla, mutta joskus olen sattunut olemaan paikalla sanomassa tiukan ei. Ei, veli ei tarvitse teidän sohvaanne, hänellä on jo sohva ja autotallissa kolme muuta. Ei tartte enää yhtään nykyään käyttökelvotonta putkitelkkaria seitsemän entisen liäksi, ostimme hänelle toimivan digitelkkarin synttärilahjaksi. Ei, veli ei tarvitse teidän kahdeksan vuotta vanhaa tietokonettanne. Me olemme jo hänelle yhden hommanneet ja se riittää. Mutta autotalliin tulee sitä tavaraa lisää lisää. Eikä edes yksityiset, vaan hänellä on nyt autotallissa erään yhteistön vanhoja kokoustilojen tuoleja jotain 20 kpl. Mitähän yksi mies niillä tekee? Hänellä on hyvä pirttipöytä, jonka sai kuolinpesästä, tämä oli hyvä lahjoitus ja tarpeeseen. Lisäksi on saatu sohvakalusto ja muutamia saatuja hyväkuntoisia tuoleja muutenkin. Ei tuolla tuolien lahjoittajalla mikään hyvä ollut mielessä, vai onko joku sitä mieltä, että joku köyhä, jolla on jo tarpeeksi huonekaluja, ehdottomasti tarvitsee 20 kpl kokoustuoleja, koska on köyhä? 

Tuli mieleen eräs vanhapoika naapuripitäjästä. Oli vähän jälkeenjäänyt mutta pystyi huolehtimaan itsestään jotenkuten, asui vanhemmiltaan jääneessä mökkirähjässä, joka nyt oli perikunnan omaisuutta, sisarukset asuivat muualla. Jos ei mies ollut järjen lahjoilla siunattu, oli hän sitäkin sitkeämpi työmies ja vahvakin. Tätä ominaisuutta jotkut sieluttomat sitten käyttivät hyväkseen, teettivät hepulla raskaita maatilan ja rakennustyömaiden hanttihommia, maksoivat muutaman euron ja antoivat palkaksi arvotonta tavaraa kuten loppuunajettuja auton renkaita vakuutellen, että ne olisivat arvokkaitakin, näillä hän ei tietenkään tehnyt mitään, ei hänellä autoa ollut, siis liikennekelpoista, mopolla hän päristeli, joitakin "palkaksi" saatuja auton jämiä mökin tanhuvilla kyllä ruostui. 

Muutama vuosi sitten hän kuoli, oli muuten sisaruksilla melkoinen operaatio tuon mökin ympäristön siistimisessä.

Lääkiksessä meidän kurssilla oli nuori nainen, joka klinikka klinikalta varasti itselleen tavaraa. Sinne päätyi korvalamput, stetoskoopit, jne.

Vierailija kirjoitti:

Lääkiksessä meidän kurssilla oli nuori nainen, joka klinikka klinikalta varasti itselleen tavaraa. Sinne päätyi korvalamput, stetoskoopit, jne.

Eikö kukaan puuttunut tuohon? miksi sinä et kertonut eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkiksessä meidän kurssilla oli nuori nainen, joka klinikka klinikalta varasti itselleen tavaraa. Sinne päätyi korvalamput, stetoskoopit, jne.

Eikö kukaan puuttunut tuohon? miksi sinä et kertonut eteenpäin?

Nokun se oli niin paljon parempi ihminen kun ei itse sitä harrastanut. Mitä nyt hiljaa vieressä hyväksyi.

Todella pihi tuttavapariskunta oli lähdössä ensimmäistä kertaa ulkomaanmatkalle. Halusivat lainata meidän uusia matkalaukkuja reissuun. Omiaan eivät voineet kuulemma käyttää, koska säilyttivät niissä jotain tärkeitä papereita, joita ei ilmeisesti voinut ottaa reissun ajaksi sieltä pois... ei lainattu laukkuja. Muuta kautta sitten kuultiin miten ilkeitä olemme kun emme yhtään ajattele muita ihmisiä :)

Vierailija kirjoitti:

Oon töissä isossa marketissa myyjänä.Luonnollsesti saan henilökuntaalennukset.

Pitkän aikaa sukulaiset sitten soittelivat ja pyysivät että ostaisin heille halvemmalla telkkarin,lapsille jääkiekkovarusteet,ilmakiekkopöydän,stiigaa ym.kallista...

Joka taivaan kerta sanoin,että en osta koska alennuksia seurataan tarkasti,,,

Silti jaksoivat sinnikkäästi pyytää.Lopulta jouduin kiukkuisesti ilmoittamaan että mitään en heille osta,en halua menettää alennuksiani..sain sitten kuulla että olen pihi paska.....

Toivottavasti vastasit että itse on ahne paska.

up!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.

Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.

Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁

Mun mielestä tuossa alapeukutetavaa oli:

yläaste-ikäinen, neljän tunnin yöunet ja poikakaverilla yötä. Plus se, miten kohtelet perhettäsi. Tuskin ne kahvittelujuhlat sulle mitenkään yllärinä tuli? Nimim: yläasteikäisen äiti, jonka lapselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.

Niin ja perusteles nyt vielä mikä neljän tunnin unissa hiertää, miksi käyttäydyin huonosti muka ja miksi poikaystävällä yöpyminen on niin kamalaa? Haluan kuulla koska mua ärsyttää tää teinityttöjen järkyttävässä kurissa pitäminen samaan aikaan kun kundeja ei sido mitkään velvollisuudet. Ensinnäkään et tiedä miksi mulla oli neljän tunnin yöunet taustalla, saati miksi olin poikaystävällä yötä, koska en kertonut syitä taustalta, joten ennakkoasenteestasi voi päätellä paljon. Ja siinä asenteessa on paljon parannettavaa. Kaikki teinit eivät suostu heittopusseiksi, ja aivan kuten edellä yksi ihminen kertoi esim. Koirankakkapussin viemisestä, niin tota kohtelua voisi verrata siihen. Kaikki teinit eivät myöskään elä sinun haluamaasi haave-elämää, jolloin ollaan kymmeneltä illalla nukkumassa niin lomilla kuin arkena mutta huomaa etteivät he aina myöskään siitä poiketessaan syyllisty kaikkeen riettauteen mitä todennäköisesti ekana kuvittelit eritellessäsi syitä miinustamiseen. Jostain syystä teineihin on suhtauduttu aina tosi ankarasti ilman perusteitakin ja olet tyyppiesimerkki tällaisesta mammasta mikä pitää yllä sitä ajatusmaailmaa. Miksi?

Voi lapsiparka sinua.. sulla on kyllä vielä todella paljon kasvamista tekmättä, mutta jospa sen verran vielä tätä avaan, että mulla on pelkkiä POIKIA, ja he tekevät ihan mielellään kotihommia, varsinkin kun on kyse esim. juhlien järjestämisestä.  Ja "muutaman vuden päästä täysi-ikäinen": muutama vuosi on tdella paljon tuossa sinun iässäsi. Sillä on aika paljon merkitystä onko 13v (joka on yläasteikäinen) vai 18v joka on täysi-ikäinen.

Grrr... tulee mieleen oma nuoruus, asenne sukulaisten taholta. Käytetään alaikäistä tyttöä ilmaisena lastenlikkana ja työvoimana jatkuvasti viikonloppuisin. Samalla tytötellään ja tuodaan selväksi arvojärjestys. Ei kunnioiteta pätkääkään.  jostain syystä muutin omilleni heti, kun pääsin.  Ihmisten härskiys tuli selväksi aika nuorena. Jos jollain on hädänalainen tilanne (kasvaa huonossa perheessä esim.), niin auttamisen sijaan hyödynnetään tilanne.

Ja on minullakin pelkkiä poikia, teinejä hekin, mutta eiköhän normaali kotihommien teko ole vähän eri asia kuin mistä tässä puhutaan.

Tässäkin eroja on perheissä paljon. Minun kotonani pojat joutuivat tekemään enemmän. Isän mukana oli oltava perheyrityksen töissä jo 13-14 -vuotiaasta, palkkaa ei tullut, tuli vain taskurahaa. Samaten kotona (entinen maatila, pidimme vielä jonkin verran eläimiä) oli tehtävä töitä vielä työpäivän jälkeen. Näin kuluivat kesälomat ja välillä myös viikonloput. Ainoa sisaremme oli isin kultatyttö, hänellä oli oma ratsu, jonka hoitamisessakin tarvittiin poikien apua. Hänellä ei ollut kotitöitä, ei mitään lastenhoitovelvoitteita, vaan hän sai viettää aikansa harrastustensa parissa - niitä kyllä riitti. Hän oli se, joka pääsi yläasteelta kielikurssille ja lukiosta vaihtoon. Hänelle ostettiin uusi auto, poikien ei ollut niin väliä.

Kyllä meilläkin  pojat tekee enemmän ja enemmän heidän apua pyydetään. Halon hakkuuseen ja metsänraivaustöihin ja pieniin remonttihommiin. Tytön ei tarvi sukulaisissa tehdä mitään. Mitä nyt joskus tiskikoneen on täyttänyt. Siitäkin on heti joku suvun täti marissut, että naisia käytetään hyväksi, miksi pojat ei ole tiskikonetta tyhjentämässä ja kahvia kaatamassa. No ei ole, kun ovat olleet muutaman viikonlopun ajamassa traktorilla puita metsästä ja halkoneet ne ja edellisenä päivänä korjasivat aidan ja muuta vähän isompaa hommaa, kuin kahvin kaato. 

Olisi kiva tietää miksi tällä viestilä oin näin runsaasti alapeukkuja? Ai siksi kun tyttö joutui tekemään jotain? Ne metsähommat ovat ihan, tadaa, oikeasti hieman raskaampia kuin jotkut pienet tai edes isommat taloustyöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin joskus ihmetyttää, että tällaisten juttujen takana saattaa olla ihan rehtiä palkan maksamista/ jollain muulla tavoin korvaamista. Onko se joku vääryys, että pyydetään apua? Jos asiassa ei jokin ole kohdallaan ( esim palkka ei ole sopiva ) niin kannattaa aukaista suunsa.

Yleensäkin vituttaa, että ihmiset kehtaa pyytää apua. Luulevatko he, että minulla ja monilla muilla on aikaa passata niitä. Vähän vois miettiä ja tulla jokainen toimeen omillaan. Me itse ei kenenkään apua tarvita.

Minä kyllästyin kun pyysin apua ja maksoin ja autoin vastavuoroisesti niin silti sai kuulla nillitystä. Nyt tulen toimeen yksin enkä auta muita ja saan koko ajan kuulla kuinka luulen olevani muita parempi ja ei kukaan tule yksin toimeen ja kyllä kaikki apua tarvitsee jne. Ikinä ei vaan ole hyvä.

Suomi pähkinänkuoressa.

Äitini siskolla on kaksi lasta, ikää heillä 10 ja 3.

Jo esikoisen ollessa aivan pieni, muutaman kuukauden ikäinen, soitteli tätini minulle ja pyysi lapsenvahdiksi siksi aikaa kun käy itse kaupassa. Totta kai suostuin, täti lupasi tuoda kaupasta minullekin jotain hyvää ja olin tällöin 12-vuotias. Tätä jatkui ja jatkuu edelleen, kun menen käymään perheeni luona ko. kaupungissa. Enää en kuitenkaan suostu lapsenvahdiksi. Huomasin, että kauppareissut venähtivät, kun tuli jäätyä suusta kiinni ja joskus käytiin kaverin kanssa lounaalla. Ei siinä mitään, mutta jos vietän viikonlopun perheeni luona, en todellakaan jaksa vahtia hänen lapsiaan, varsinkaan kun hän ei koskaan vahtinut veljeäni, joka on hänen esikoisensa kanssa saman ikäinen.

Toinen juttu tätiin liittyen, hän tunkeutui kerran meille miehensä kanssa hakemaan "tädin" vanhaa kehtoa. Nimenomaan tunkeutui, sillä äidilläni ja hänen siskollaan on melko tulehtuneet välit erinäisistä syistä. Kantoivat kehdon ulos heille kotiinsa ja lopulta mies oli repinyt kehdossa olevat pitsikoristeiset lakanat, jotka kummitätini oli tehnyt minulle. Äiti suuttui tästä verisesti, ihan yhtä lailla oli hänenkin kehtonsa ja vielä enemmän häntä harmitti ne lakanat.

Kaikenkaikkiaan ovat vähän kummallista sakkia, tuulella käyviä. Mies tervehtii ainoastaan silloin kun hänellä on hyvä päivä, muuten on kuin ei näkisikään.

Myös ukkini on rakennuttanut useamman kesäpaikan ja nämä kaikki ovat tätini nimissä. Äidillä ei ole mitään. Ei siinä sinänsä mitään, mutta kummallista, että toista ja sitä vanhempaa sisarusta suositaan.

Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka.

Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 +  alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :D

Fatalji

uppista

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka

Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 +  alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :D

Fatalji

Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.

Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kaveripariskunnan kanssa viettämässä viikonloppua mökillä. Käytiin yhdessä kaupassa ja sovittiin, että jaetaan lasku sitten myöhemmin. Mökillä kaverini sanoi, että hänen ei tarvitse maksaa osuuttaan, sillä monissa tuotteissa oli laktoosia. Ei sitten voinut asiaa kaupassa sanoa. Hyvin kuitenkin sipsit ym. kelpasivat ja kun lähdön aika tuli niin lastasivat melkein kaiken ylijääneen ruuan matkaansa "ai kiitos, he kyllä voivat ottaa tämän voipaketin" jne. Enää ei noilla summilla olisi niin väliä, mutta tuolloin köyhänä opiskelijana otti kyllä päähän kovasti.

Laktoosi-intoleranssi ja jopa varsinainen allergia maitoa kohtaan on hyvin monimutkainen ilmiö. Sen huomaa usein ravintoloissa. Seurueessa on aina joku, joka kailottaa niin että sali raikaa siitä miten hirveä "laktoosiallergia" hänellä on, miten huono ravintolan ruokalista on ja miten tietämätön ja tyhmä tarjoilija on. Kun päästään jälkiruokiin asti, niin silloin kyllä kelpaavat niin juustotarjottimen annit, kuin kakut ja jäätelötkin. Tämä laktoosiongelma on tosiaankin joskus maallikolle vaikea ymmärtää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka

Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 +  alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :D

Fatalji

Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.

Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.

Tässä ketjunpätkässä muuten ei ole yhtään asianajajaa eikä yhtään kääntäjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka

Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 +  alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :D

Fatalji

Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.

Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.

Tässä ketjunpätkässä muuten ei ole yhtään asianajajaa eikä yhtään kääntäjää.

Samaa mietin. Varsinkaan kääntäjän kirjallinen ulosanti ei vakuuta. Ellei sitten ole kyse suomenruotsalaisesta, joka kääntää kohti ruotsia.

t: juristiksi opiskeleva kääntäjä

Kyllä minä ainakin mieluummin tekisin niitä metsähommia, halonhakkuuta ja pikkuremontteja kuin olisin piikana muiden juhliessa. Alapeukutin siksi että katsot itsesi päteväksi määrittelemään suvussasi mitkä hommat kuuluu naisille ja mitkä miehille. Ja teen jo nykyään kaikkia neljää eli remontteja, metsätöitä, halkoja ja autan sukujuhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kaveripariskunnan kanssa viettämässä viikonloppua mökillä. Käytiin yhdessä kaupassa ja sovittiin, että jaetaan lasku sitten myöhemmin. Mökillä kaverini sanoi, että hänen ei tarvitse maksaa osuuttaan, sillä monissa tuotteissa oli laktoosia. Ei sitten voinut asiaa kaupassa sanoa. Hyvin kuitenkin sipsit ym. kelpasivat ja kun lähdön aika tuli niin lastasivat melkein kaiken ylijääneen ruuan matkaansa "ai kiitos, he kyllä voivat ottaa tämän voipaketin" jne. Enää ei noilla summilla olisi niin väliä, mutta tuolloin köyhänä opiskelijana otti kyllä päähän kovasti.

Laktoosi-intoleranssi ja jopa varsinainen allergia maitoa kohtaan on hyvin monimutkainen ilmiö. Sen huomaa usein ravintoloissa. Seurueessa on aina joku, joka kailottaa niin että sali raikaa siitä miten hirveä "laktoosiallergia" hänellä on, miten huono ravintolan ruokalista on ja miten tietämätön ja tyhmä tarjoilija on. Kun päästään jälkiruokiin asti, niin silloin kyllä kelpaavat niin juustotarjottimen annit, kuin kakut ja jäätelötkin. Tämä laktoosiongelma on tosiaankin joskus maallikolle vaikea ymmärtää...

Minulla on oikeasti laktoosivaiva ja kun luen tälläisiä juttuja niin alan ymmärtämään että kaikki ne ihmiset jotka yrittää minulle väkisten tyrkyttää laktoosiruokaa on ilmeisesti tavanneet tuollaisia tekolaktoosivaivaisia. Eli tuttuni eivät välttämättä olekaan ilkeitä.

Minun kanssani ei kannata olla esim.yötä samassa paikassa vaikka mökillä jos olen syönyt laktoosia koska pystyn pidättelemään kaasuja hereillä ja helpottamaan niitä vessassa mutta unessa en. Ja se haju on järkyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka

Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 +  alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :D

Fatalji

Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.

Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.

Tässä ketjunpätkässä muuten ei ole yhtään asianajajaa eikä yhtään kääntäjää.

Samaa mietin. Varsinkaan kääntäjän kirjallinen ulosanti ei vakuuta. Ellei sitten ole kyse suomenruotsalaisesta, joka kääntää kohti ruotsia.

t: juristiksi opiskeleva kääntäjä

No sinä et ainakaan ole yliopistoa nähnytkään muuta kuin kuvissa.

Ja kyllähän se siipeilijöitä harmittaa vaikka toisen siipeilijän puolesta kun ilmainen apu evätään.

Se kielenkääntäjä filosofian maisteri myös usean kielen opettajan pätevyydellä sekä myös sitä työtä tehnyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tulee eteen, että jos olen viihteellä (aivan sama olenko yksin esim. terassilla vai kaverin kanssa) ja mun ammatti paljastuu (asianajaja), niin tulee käytännössä jono ja kaikilla jotain kysyttävää omien tai "serkun kaiman naapurilla" ongelmista. Siinähän sitten istut asianajopäivystyksessä jakelemassa ilmaisia ohjeita ja neuvoja.... Liika kiltti ku olen, niin yleensä en kehtaa kieltäytyäkään, ku ajattelen niin, että kyse on mun korvien välistä, mitä jaan eikä konkreettista tuotetta .... Muutamia kertoja kyllä hermostunu ja todennut, että tää sessio oli tässä, jatketaan maanantaina toimistolla. Ikinä eivät tule toimistolle saakka

Paras oli yksi nettituttavuus, joka pyysi treffeille. Suostuin, ku ei ollu mitään muutakaan ja vaikutti puhelimessa ihan ok -tyypiltä. No, menin treffeille yhteen kahvilaan seuraavana päivänä, niin eikö tämä mun seuralaiseni tuonu mukanaan kasan papereita avioeroon liittyen, jotka siinä sitten piti käydä läpi... :D Ei sitä kiinnostanut minä henkilönä, vaan käytti hyväkseen ilmaista asianajopalvelua.... Kahvinkin jouduin sille ostamaan, "kun kerta olen niin hyväpalkkaisessa työssä"... Heitti sentään autolla mut kotiin ja tiedusteli, että voitaisiinko tavata uudelleen. Totesin, että voidaan hyvinkin, mutta se tapahtuu toimistolla ja maksaa 200 +  alv /h. Eipä sitä seuraavaa tapaamista koskaan tullut.... :D

Fatalji

Minä en ollut kuullut mitään yhdestä lukioaikaisesta ystävästä 20 vuoteen. Tapasimme sattumalta ja hänelle selvisi että olen kielenkääntäjä. No hänellähän oli sitten heti minulle hommaa. Onpa kiva kun olet kielenkääntäjä kun ajattelin yhdellä tutulla joka on aina ollut hyvä kielissä niin teettää hänellä opinnäytetyön englanninkieliset osat. Mutta sinähän osaatkin paremmin. Ja ei kysynyt haluanko tehdä, ehdinkö tehdä ja paljonko maksaa. Ei muuten vaihdettu puhelinnumeroita eikä tullut puheeksi missä olen töissä ja nykyinen sukunimikin jäi mainitsematta.

Tuo henkilö oli jo silloin nuorena toisista kaiken ilmaisen hyödyn itselleen imevä.

Tässä ketjunpätkässä muuten ei ole yhtään asianajajaa eikä yhtään kääntäjää.

Ai, miten niin ei ole yhtään asianajajaa.... Tarkoitatko ku en kirjoita kirjakieltä... Pitäisikö? Ja miksi pitäisi? En puhu kirjakieltä omille asiakkaillekaan, koska yleensä sitä vieroksutaan. Monelle asiakkaalle on kynnyskysymys jo tulla AAn tapaamiselle, joten miksi vielä lisäisin sitä kynnystä olemalla turhan tärkeä ? Tässä kohta jo 20 v ollu näissä hommissa (valmistunut -97), niin voin kyllä todeta, että hieman on perspektiiviä tullu siihen, miten asiakkaiden kanssa jutellaan ja miten ne saadaan tunteen olonsa mukavaksi (tai no, niin mukaviksi kuin ikävien hoitamisen kanssa voi ylipäätään olla...).

En muuten puhu kirjakieltä oikeussalissakaan omille asiakkaille. Jo oikeuteen meneminen pelottaa asiakkaita yleensä (ellei kyseessä taparikollinen), niin jos mää muuttuisin salissa paskantärkeäksi omia asiakkaita kohtaan, ei siitä tulis mitään.... Oikeuden puheenjohtajaa kyllä teitittelen ja puhe on kirjakieltä.

Fatalji, se asianajaja, joka ei turhia tärkeile (paitsi jos on tarvetta. Kuten nyt on :)