Lue keskustelun säännöt.
Soitat kaverillesi tarkoituksena kertoa, että sinulla epäillään syöpää. Kaverisi alkaakin valittaa,
30.04.2026 |
miten hirveän raskasta on kun töiden jälkeen meni kuntosalille ja sieltä kotiin, niin mies oli kyllä hakenut lapset päiväkodista, mutta taas oli ruokana spagettia, leluja olohuoneen lattialla ja vessa ihan sotkuinen. Ja miten ei kestä tuota miestä enää ja on niin hermoja raastavaa ja raskasta.
Kertoisitko syöpäepäilystä, vai antaisitko olla?
Kommentit (25)
Ajatuksiako sen kaverin pitäisi lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin epäilystä vain yhdelle tai kahdelle. Sitten, kun diagnoosi on varma ja hoitosuunnitelma tehty, voin kertoa siitä useammalle.
suurin osa kavereista oli sitten mies tai nainen on täysin tarpeettomia
moni ymmärtää tämän vasta kun alkaa tulla ikää
Olin just vähän samanlaisessa tilanteessa. Ja en sitten kertonut omia uutisia. En siksi että kaveri valitti omiaan, vaan siksi ettei häntä sitten nolostuta kun valitti "turhasta".
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin epäilystä vain yhdelle tai kahdelle. Sitten, kun diagnoosi on varma ja hoitosuunnitelma tehty, voin kertoa siitä useammalle.
Huomasitko aloituksen kysymyksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole sellainen kaveri jonka tiedän kääntävän senkin jutun itseensä. "joo mun tutulla oli kerran syöpä ja se oli kyllä tosi rankkaa mulle, kerran epäilin itellänikin syöpää kun oli sitä ja tätä..."
"Ikävä kuulla että sulla on noin raskasta. Mulla kun on vaan syöpä. Mutta tsempit sulle!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaverit kuuntelee toisen valituksia ja sitten kertoo omiansa. Mistä se kaveri voisi tietää, miksi mä soitan? Eli kuuntelisin häntä ja sitten kerotisin omat kuulumiset.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin epäilystä vain yhdelle tai kahdelle. Sitten, kun diagnoosi on varma ja hoitosuunnitelma tehty, voin kertoa siitä useammalle.
Huomasitko aloituksen kysymyksen?
Jos aloituksen kaveri olisi lähin ystäväni, niin kertoisin. Eihän hänellä ole tietoa mitä puheluni koskee. En tosin soittaisi viikolla työpäivän jälkeen vaan laittaisin viestin, että olisi asiaa, milloin hänellä olisi aikaa puhelulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on lääkärit puhuneet syövän mahdollisuudesta jo viisi eri kertaa, mutta olen ollut niin onnekas ettei ole vielä kertaakaan osunut kohdalle, joten kertoisin ehkä vasta jos syöpä todetaan. Aika usein löydöt voi olla hyvälaatuisia ja pelkkä leikkaus riittää.
Tietysti jos on sopiva tilaisuus, voit kertoa epäilystä ja miltä se tuntuu. Aiheuttaahan se varmasti huolta. Kannattaa kuitenkin vain toivoa parasta ja huolestua vasta jos todetaan syöpä. Silloinkin voi hoidot tehota.
Omista epäilyistäni vakavin sai erikoislääkärin kehottamaan "valmistautumaan pahimpaan" eli kuolemaan, mutta lääkärit olikin mokanneet ja magneettikuva oli otettu väärästä suunnasta minkä takia kasvain näytti kasvaneen. Se olikin hyvälaatuinen eikä kasvanut. Tosin siinä meni kauan ennen kuin asia varmistui, yli vuosi.
Typerys ap. Mulla epäiltiin syöpää alkuvuodesta enkä kertonut kellekään ennenkuin sain tiedon, ettei ole syöpää. Sä teet varmaan kaikesta valtavan numeron, kuten nytkin siitä, ettei sun kaverisi lukenut sun ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopetin yhteydenpidon kaveriin jolle aina tuli kiire lopettaa puhelu kun oli kertonut omat kuulumiset. Itse pääsin vauhtiin niin hänelle tuli kiire. Heippa vaan Outi.
Onneksi voi karsia ystävät, jotka käy rasittaviksi.
Ei sun ole pakko raahata koko elämää ihmissuhteita, jotka ei ole molemminpuolin tyydyttäviä, ja yhtä lailla sun ystävilläsi on oikeus lopettaa ystävyys, jos sinä käyt raskaaksi ihmiseksi. Mä en olisi sun kanssasi koskaan ystäväksi alkanutkaan, koska vaikutat aika vähä-älyiseltä ja kyvyttömältä reflektoimaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin just vähän samanlaisessa tilanteessa. Ja en sitten kertonut omia uutisia. En siksi että kaveri valitti omiaan, vaan siksi ettei häntä sitten nolostuta kun valitti "turhasta".
Juuri tätä ajoin takaa! Itselleni siis tuli tuo sama tunne. Ja ei, en kertonut tilanteestani. Kaveri kyllä tiesi että olen ollut tutkimuksissa, mutta ei sitä ainakaan tuossa kohtaa muistanut. Puhuttiin vain muista asioista ja se siitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Typerys ap. Mulla epäiltiin syöpää alkuvuodesta enkä kertonut kellekään ennenkuin sain tiedon, ettei ole syöpää. Sä teet varmaan kaikesta valtavan numeron, kuten nytkin siitä, ettei sun kaverisi lukenut sun ajatuksia.
Väärin. En nimenomaan tehnyt asiastani isoa numeroa, kun en tohtinut kertoa sitä lainkaan. Annoin olla, ehkä kerron myöhemmin mutta nyt ei tuntunut sopivalta hetkeltä. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Ikävä kuulla että sulla on noin raskasta. Mulla kun on vaan syöpä. Mutta tsempit sulle!"
Loistava kuittaus...
Yleensä tuommoisissa puheluissa on tapana höpöttää kaikkea arkista eikä oletuksena ole että puhutaan ikävistä tai pelottavista asioista. Kaveria voi vähän varoittaa aiheesta esim viestittämällä jotain tyyliin: Mulla pyörii mielessä yksi asia ja tuntuisi hyvältä saada jutella siitä. Sain kerran kuulla sukulaisen kuolemasta kun vastasin puhelimeen julkisessa kulkuneuvossa. Jäin sitten vähän ennen määränpäätä pois kyydistä kun itkuhan siinä tuli.
No kaverit kuuntelee toisen valituksia ja sitten kertoo omiansa. Mistä se kaveri voisi tietää, miksi mä soitan? Eli kuuntelisin häntä ja sitten kerotisin omat kuulumiset.