Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Lopettakaa turha jankutus, niille on omat ketjut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joskus Spr:llä töissä. Myymälään tuli kiukkuinen pariskunta kysymään missä se sohva on. Mikä sohva? Myytävät tuotteet ovat tässä esillä. Joku oli luvannut tälle pariskunnalle sohvan ja kuskannut sen sitte kuitenkin Spr:lle. (en ihmettele) Niin, että he tulivat nyt sitte hakemaan sen. Ilmatteeks tietenkin. Selitin, että ei tämä homma toimi niin. Että jos sohva on meille lahjotettu, niin se tulee kyllä myyntiin. Tervetuloa ostoksille sitte. Kimpaantunut muija vaati päästä takahuoneeseen katsomaan, onko se sohva siellä. Tässä vaiheessa heidät ohjattiin ulos räyhäämään.
Enon ensimmäinen vaimo oli varsinainen sysipaska narsisti. Seurakunnassa hän oli hurskas uskova ja muisti aina kehua itseään. Tunnen vieläki syvää vihaa.
Muun muassa: *Bertta käytti minusta väärää nimeä. Pidin oman sukunimeni, kun menin naimisiin, mutta se oli kuulemma täysin sopimatonta. Olin vähän aikaa enolla töissä ja Bertta oli puhunut minusta tutuilleen väärällä nimellä. Oli tallentanut kännykkään nimeni puolisoni sukunimellä jne. Kun suutuin tästä, sanoi, että olen syntinen ja joudun helvettiin. Monesta muustakin asiasta olin monta kertaa jo joutunut kadotuksen syövereihin :D
Yritin pitää etäisyyttä enkä piitannut kovin usein käydä, vaikka enon kanssa tulin toimeen. Bertta soitteli välillä ja vaati milloin mitäkin typerää. Joskus lähdin avuksi kauppaan, mutta viimeinen kerta oli, kun hän oli unohtanut avaimet autoon ja haukkui minut parkkipaikalla pskaksi. Minulla ei ole korttia eikä autoa ja EN itse kutsunut itseäni mukaan.
Vaikka osaan pitää puoleni, niin narsistista on vaikea päästä eroon. Onnistui se lopulta. Ja olin hyvin huojentunut, kun aikanaan ilmoitettiin, että Bertta oli kuollut sairaskohtaukseen kotonaan. Puoli vuotta myöhemmin eno esitteli uuden morsiamensa, josta tuli vaimo vielä saman vuoden lopussa. Ja hyvä vaimo tulikin.
Kaikkea en viitsi kertoa. Sen verran pöyristyttäviä juttuja, että joku voi tunnistaa.
*nimi muutettu
Yks jojolaihduttaja-kaveri suuttui, kun olin laihtunu. Haukkui petturiksi.
Naapurin vanhempi rouva oli samaan aikaan apteekissa, ja näki millaisia lääkkeitä ostin. Kun olin kotona, niin tämä rouva soitti ovikelloa ja tuli asuntooni. Täällä hän sitten sanoi, että voisin kokeilla sinun ostamia uusia lääkkeitä josko ne sopisivat minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut pitkään sairaana, syöpä, ja sain viimein terveen paperit. Kun olin voimistunut tarpeeksi päätin järjestää juhlat lähimpien ihmisten kanssa, kutsuin mukaan niin sukulaisia, työkavereita kuin tuttujakin, ihmisiä jotka olivat pitäneet yhteyttä pahimpinakin aikoina ja joiden tunnen olevan ystäviäni.
Sana juhlista kuitenkin levisi ja osa ei-kutsutuista väitti että olen kuolemassa ja että jaan omaisuuttani vain pienelle valitulle piirille. Sain jopa viestejä että "Älä missään nimessä anna "tähän jokin sukukalleus" kenellekään se kuuluu serkun-kummin tytölle!" Tuli aika selväksi miksi en kutsunut juhliini näitä loisia.
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut pitkään sairaana, syöpä, ja sain viimein terveen paperit. Kun olin voimistunut tarpeeksi päätin järjestää juhlat lähimpien ihmisten kanssa, kutsuin mukaan niin sukulaisia, työkavereita kuin tuttujakin, ihmisiä jotka olivat pitäneet yhteyttä pahimpinakin aikoina ja joiden tunnen olevan ystäviäni.
Sana juhlista kuitenkin levisi ja osa ei-kutsutuista väitti että olen kuolemassa ja että jaan omaisuuttani vain pienelle valitulle piirille. Sain jopa viestejä että "Älä missään nimessä anna "tähän jokin sukukalleus" kenellekään se kuuluu serkun-kummin tytölle!" Tuli aika selväksi miksi en kutsunut juhliini näitä loisia.
Eiköhän sinulle tulleet ja ymmärtääkseni omistamasi *sukukalleudet* kuulu sille, jolle haluat ne antaa. Näitä, joille on muka luvattu jotakin ilmaantuu aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinänsä iäkkäiden avun tarpeen, mutta kun on mahdollista saada apua tietoteknisiin asioihin neuvontapisteiltä ynnä muualta. Ja nämä naapurit jotka pyytää apua osaavat kyllä tietotekniikan ja muuta mutta olettavat silti että olen aina saatavilla. Ja vaikka sanon että kokous on kesken ja olen myöhemmin saatavilla niin jäädään inttämään. Huoh.
Kirjastoista voi kysyä, mistä saa apua.
On olemassa vapaaehtoisjärjestöjä, esim. Enter https://www.entersenior.fi/
Exitsenior vois olla kans hyvä!
T: Urpo
Vierailija kirjoitti:
Hankimme perheelle kaksi koiranpentua, sekarotuiset nartut vahinko pentueesta, mutta molemmat vanhemmat tiedossa joten tiedämme suurin piirtein minkä kokoisia tulevat olemaan aikuisina. Naapurimme äimistyi kun kuuli etteivät koiramme ole puhdasrotuisia ja ehdotti että puhuu tuttunsa kanssa ja saa meille hyvällä hinnalla rotupennut, niin voimme sitten lopettaa sekarotuiset rakkimme.
Hyi helvetti mikä kusipää! Itse rakastan koiria, t: mies 61 vee, pomerianian isäntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankimme perheelle kaksi koiranpentua, sekarotuiset nartut vahinko pentueesta, mutta molemmat vanhemmat tiedossa joten tiedämme suurin piirtein minkä kokoisia tulevat olemaan aikuisina. Naapurimme äimistyi kun kuuli etteivät koiramme ole puhdasrotuisia ja ehdotti että puhuu tuttunsa kanssa ja saa meille hyvällä hinnalla rotupennut, niin voimme sitten lopettaa sekarotuiset rakkimme.
Hyi helvetti mikä kusipää! Itse rakastan koiria, t: mies 61 vee, pomerianian isäntä
Niin sanotut puhdasrotuiset koirat ovat usein luonnevikaisia ja lisäksi niillä on epämuodostumia ja sairauksia kehossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankimme perheelle kaksi koiranpentua, sekarotuiset nartut vahinko pentueesta, mutta molemmat vanhemmat tiedossa joten tiedämme suurin piirtein minkä kokoisia tulevat olemaan aikuisina. Naapurimme äimistyi kun kuuli etteivät koiramme ole puhdasrotuisia ja ehdotti että puhuu tuttunsa kanssa ja saa meille hyvällä hinnalla rotupennut, niin voimme sitten lopettaa sekarotuiset rakkimme.
Hyi helvetti mikä kusipää! Itse rakastan koiria, t: mies 61 vee, pomerianian isäntä
Niin sanotut puhdasrotuiset koirat ovat usein luonnevikaisia ja lisäksi niillä on epämuodostumia ja sairauksia kehossaan.
miten se tähän muka kuuluu? Ääliö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla kuin tuo moottorivene olisi kelvannut naapurille niiin meillä ilmestyi appivanhempien kuoltua lyhyen ajan sisällä vaikka mitä tavaran vaatijoita. Asuimme samassa talossa appien kanssa, niin että me asuimme yläkerrassa ja vanhukset alakerrassa, mutta tavaramme olivat aikalailla sekaisin niissä huoneissa joita kaikki käyttivät. Esimerkiksi posliinifiguriini-kokoelmani oli alakerrassa, koska iso vitriini mahtui sinne paremmin ja anopin koriste-eineitä oli yläkerrassa. Apen ja miehen työkalut taas olivat ihan sekaisin tallissa ja varastossa. Mutta sukulaisiin: tuntui että kylässä käydessään jokaine "tunnisti" jonkin esineen lapsuudestaan tai kertoi että oli aikoinaan sen lahjoittanut. Figuriinejani vaati muistoksi 3 henkeä, kunnes kerroin että ovat ihan itse hankkimiani ja sitten oltiin niin hämmästyneitä. Keittiöstä meinattiin viedä kitchen aid joka oli minun eikä anoppi ollut siihen koskaan edes koskenut, "eihän sille ole enää tarvetta...
Ainahan hyeenat ovat haaskalla
Olin leipomassa juhlia varten ja naapurini tuli kertomaan ettei voi tulla, koska ei saanutkaan lauantaita vapaaksi niinkuin oli luullut. Ehdotin että hän voi tulla sunnuntaina piipahtamaan, pidetään rääppiäiset pikku porukalla, yksi toinenkin tulee silloin. Naapurini miltei suuttui ja ilmoitti ettei hän mitään jämiä tule syömään ja saan tehdä hänelle täydet tarjoilut jos hän tulee, ei mitään mini versiota, vaan kokonainen iso täytekakku ja aloittamaton voileipäkakku, hän voi ottaa loput sitten kotiinsa jos jää yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ostaa jatkuvasti lapselle "lahjoja" Temusta ja jostain muusta kiinakrääsäkaupasta. Emme halua niitä ja ne päätyvät suoraan ongelmajätekeräykseen mutta tämäpä on nyt keksininyt että hän on nähnyt niin suuren vaivan etsiessään näitä "merkkivaatteita" jotka hän haluaa takaisin ja jos olemme jo laittaneet ne eteenpäin niin haluaa niistä korvauksen. On laskenut että on käyttänyt nyt ainakin 10000€ "vaatteisiin" ja "arvokkaisiin koriste-esineisiin" ja vaatii meiltä nyt maksua niistä.
Potku perseelle, helvetti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinänsä iäkkäiden avun tarpeen, mutta kun on mahdollista saada apua tietoteknisiin asioihin neuvontapisteiltä ynnä muualta. Ja nämä naapurit jotka pyytää apua osaavat kyllä tietotekniikan ja muuta mutta olettavat silti että olen aina saatavilla. Ja vaikka sanon että kokous on kesken ja olen myöhemmin saatavilla niin jäädään inttämään. Huoh.
Jos on sähköinen ovikello niin patteri irti. Tai mekaanisesta jousi tms. irti ja tilalle kameralla varustettu ovikello niin tietää onko siellä lähetti vai naapuri.
räjähdyspanos ovimaton alle, loppuu vittuilu
Mieheni on mitä rakastettavin tyyppi, mutta välillä hänen toimintansa on äärimmäisen raivostuttavaa.
Olin hiljattain parin päivän työmatkalla Euroopassa. Aikataulu oli todella tiukka, ja olin kotiinlähdön aikaan aivan poikki. Kaiken lisäksi paluuni viivästyi useilla tunneilla huonon sään vuoksi. En ollut ehtinyt syömään kunnolla koko päivänä, vaan olin liikkeellä välipalapatukan ja kahvin kanssa pikaisesti nautitun leivonnaisen voimin. Lisäksi karmea sää tarkoitti sitä, että kastuin yhdessä vaiheessa läpimäräksi sateenvarjosta huolimatta.
Ollessani bussissa matkalla kotiin, mies laittoi viestiä, ettei kotona ole ruokaa. Olin asiasta hieman närkästynyt, sillä hän oli poissaollessani tehnyt etätöitä, sekä ollut vapaalla. Hän ei kuulemma ollut halunnut lähteä ruokakauppaan sateen vuoksi. Lähin ruokakauppa sijaitsee viiden minuutin kävelymatkan päässä.
Mies tarjoutui tilaamaan ruokaa, ja kysyi, mitä minä haluan. Kerroin, että kiinalainen tai thairuoka maistuisi. Oletin miehen tekevän tilauksen.
Kun tulin viimein kotikaupunkini linja-autoasemalle puolenyön aikaan, mies laittaa viestiä, että kaikki ravintolat ovat jo kiinni. Hän ei ollut siis tilannut ruokaa, vaan oli jotenkin olettanut minun hoitavan asian bussissa istuessani. Olin niin nälkäinen, että heikotti. Lähdin lähimpään avoinna olevaan pieneen ruokakauppaan, mikä tarkoitti ylimääräistä lenkkiä. Minun piti mennä seuraavana aamuna toimistolle, joten tarvitsin myös jotain aamuksi. Raahasin ostokset yhdessä painavan repun ja käsilaukkuni kanssa. Ulkona satoi, mutta minulla ei ollut käsiä kannatella sateenvarjoa kunnolla, joten kastuin.
Kun pääsin kotiin, mies oli vastassa kylpytakissa. Hän oli illalla vain saunonut ja katsonut TV:tä. Kun aloin riisua märkiä vaatteitani, mies ilmoitti, että roskat on viemättä ja kissan hiekkalaatikko siivoamatta. Hän alkoi siivota hiekkalaatikkoa yms. mutta antoi samalla ymmärtää, että olisi halunnut minun hoitavan homman. Kun hän oli valmis, hän lykkäsi roskapussit minulle, ja sanoi, että minun pitää viedä ne, ja ettei hän menisi ulos kylpytakissa. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja jätekatos on ulkona.
Kun pääsin takaisin sisään, menin kylppäriin pesemään kasvoni ja muutenkin siistiytymään matkan jäljiltä. Mies kysyi minne olen menossa ja mitä toin kaupasta. Hän oletti, että teen iltapalaa itselleni ja hänelle (ei elettäkään, että hän olisi tehnyt). Mies meni sohvalle istumaan. Silloin pimahdin.
Mies oli siis ollut kotona koko päivän vailla mitään velvollisuuksia. Hän ei ollut voinut kävellä viiden minuutin matkaa ruokakauppaan sateen vuoksi, vaikka jääkaappi oli tyhjä. Hän ei tilannut ruokaa vaikka ehdotti sitä, vaan oletti minun hoitavan asian. Ja kun se ei onnistunut, hän oletti työmatkalta tuntien viivytyksen jälkeen palaavan vaimon hommaavan elintarvikkeita keskellä yötä. Ja kun vaimo palaa lopen uupuneena kotiin, hän olettaa tämän alkavan hoitaa askareita ja tekevän hänelle iltapalaa?
Muistaako kukaan tätä sketsiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana menin sukulaisen luo Lontooseen. Tapahtui 90 luvulla. Faxasi ohjeet miten löydän hänen luo. Lähetti ison listan mitä kaikkea pitää tuoda ja perillä sanoi nämä ovat tulisisia.
Alusta asti alkoi puhumaan kuinka hyvä ihminen hän on, kun saan asua hänen luonaan, hotellit ovat niin kalliita ja jossain vaiheessa antoi ymmärtää mennään pubiin ja saan maksaa.Viikon verran asuin ja lähdin sitten kotiin, miten lennot oli varattu. Yritti kovasti saada mua maksamaan vaikka mitä.
Asuu nyt Suomessa ja edelleenkin puhuu siitä, kun majoitti meitä. Vei ja toi, syötti ja juotti. Kaikki tietää totuuden, mutta muistaa omiaan ja värittää loput
Toivottavasti olet oikaissut.
oikaisu olisi paikallaan ottamalla nenästä kiinni jo repäisemällä ylös ,e ikö olisi hyvä "oikaisu?"
Rakennettiin omakotitaloa pientaloalueelle, jossa oli muutama muukin talonsa rakentaja.
Yksi naapuri oli jatkuvasti pyytelemässä apua toisilta naapureilta, lainailemassa työkaluja ja pyytämässä ihmisiä talkoisiin heidän talolleen.
Meillä muilla on nyt valmiit kodit, mutta tämä yksi naapuri ei ole saanut vieläkään taloaan asuttavaan kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on mitä rakastettavin tyyppi, mutta välillä hänen toimintansa on äärimmäisen raivostuttavaa.
Olin hiljattain parin päivän työmatkalla Euroopassa. Aikataulu oli todella tiukka, ja olin kotiinlähdön aikaan aivan poikki. Kaiken lisäksi paluuni viivästyi useilla tunneilla huonon sään vuoksi. En ollut ehtinyt syömään kunnolla koko päivänä, vaan olin liikkeellä välipalapatukan ja kahvin kanssa pikaisesti nautitun leivonnaisen voimin. Lisäksi karmea sää tarkoitti sitä, että kastuin yhdessä vaiheessa läpimäräksi sateenvarjosta huolimatta.
Ollessani bussissa matkalla kotiin, mies laittoi viestiä, ettei kotona ole ruokaa. Olin asiasta hieman närkästynyt, sillä hän oli poissaollessani tehnyt etätöitä, sekä ollut vapaalla. Hän ei kuulemma ollut halunnut lähteä ruokakauppaan sateen vuoksi. Lähin ruokakauppa sijaitsee viiden minuutin kävelymatkan päässä.
Mies tarjoutui tilaamaan ruokaa, ja kysyi, m
Tekosyysi ettette ole eronneet..?
Tämä tapahtui Turussa, senkin neropatti.