Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Raparperitarina saa jatkoa. Ja muuttuu aina vaan absurdimmaksi ja hupaisemmaksi. 

Tosiaan työkaverini osalta tämä menee ihan uusavuttomuuden piikkiin. Mutta hänen anoppinsa osalta todennäköisesti ei :D He olivat siis naisissa tulleet mökkireissun alkajaisiksi hakemaan sitä raparperia. Työkaveri on kuulemma aina saanut raparperit valmiina, joten ei uskaltanut luottaa omaan kykyynsä löytää edes oikeaa kasvia :'D Joten anoppi lähti siis mukaan. 

Perille päästyään anoppi oli uskotellut työkaverilleni, että myös siinä raparperin lähellä kasvava vuorenkilpi on raparperia ja että on tosi haitallista, jos raparperi pääsee leviämään, sillä se happamoittaa maata. Ja työkaverini pesunkestävänä kaupunkilaisena oli kummastellen päästänyt anopin valloilleen, kun tässä kerran ihan palvelusta työkaverille tehtäisiin. Ja niin oli raparperi kaivettu pilaamasta maata. 

Mutta nyt on sitten huomenna raparperiparka palaamassa työkaverin anopin mökiltä takaisin omistajalleen :D 

Hirvee lokki-anoppi! 😆

Vierailija kirjoitti:

Vau. Voiko toi oikeesti olla totta? Eikö työkaveri ollut ihan nolona anopinkutaleen vuoksi? Kerro lisää jos saat jatkosta irti, miten anoppikulta reagoi tms 😃

Oli ihan todella nolona! Mutta tosiaan, loppu hyvin kaikki hyvin. 

Oma suku vaikuttaa varsin terveeltä näitä tarinoita lukiessa. Aidosti olen pahoillani monien puolesta. Käsittämättömän moukkia ihmisiä olemassa.

Veljeni oli vuosia sitten silloisen tyttöystävänsä ja koiransa kanssa mun luona yökylässä. ”Tiina” lainasi uutta toppiani kun vietimme päivän Korkeasaaressa. Tiina tiputti rinnuksille suklaajäätelöä ja anteeksipyyntö oli perinteinen ”oho”. No eihän se vaalea toppi lähtenyt koskaan pesussa puhtaaksi. Onneksi ei ollut kallis.

Pari päivää viettivät aikaa luonani ja ennen heidän lähtöään käytiin veljen ja koiran kanssa lenkillä ja Tiina jäi asuntooni pakkaamaan. Lähtiessä neiti puhui puhelimeen eikä edes heippoja sanonut – kiitoksista puhumattakaan. Veljeni toki kiitteli, mutta odotin samaa Tiinalta.

Vähän aikaa vierailun jälkeen etsin suosikkipaitaani enkä löytänyt sitä mistään. Soitin äidillekin olenko unohtanut paidan heille. No ei löytynyt. En keksinyt muuta selitystä katoamiselle kuin sen, että olin vahingossa heittänyt sen kierrätyskamojen mukana. Sitten meni useampi kuukausi ja veljeni oli eronnut jo Tiinasta. Äiti soitti ja kertoi Tiinan palauttaneen joitakin tavaroita ja niiden joukossa taitaa olla se paita jota aikaisemmin etsin. Siis tämä ämmä oli käynyt hakemassa sen vaatehuoneestani sillä aikaa kun olin veljen kanssa lenkittämässä koiraa eikä kysynyt lupaa saati olisi ilmoittanut jälkikäteen. Olin niin raivona tälle naiselle. Onneksi oli siinä vaiheessa jo ex.

Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.

Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.

Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.

En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.

Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.

Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.

Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?

Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.

Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.

Sorry meni vähän aiheen ohi.

Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?

Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.

Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä. Oikea apu ja antaminen on tervetullutta, kiitän ja arvostan. Mutta tuo dumppaaminen saisi loppua - en ole kaatopaikka. Vaikea on kieltäytyä, kun ihan autolla perille kipataan roinaa kasvot loistaen antamisen ilosta. Ei sitä viitsi sitten suoraan sanoa, että ei nuo romut kiinnosta. Pitää olla kiitollinen ja päivitellä ilosta moneen kertaan ihmisen hyväsydämisyyttä. Ja omalla kustannuksella hankkiutua käyttökelvottomasta tavarasta eroon.

Ovatko nuo lahjoittajat hieman vanhempia ihmisiä? Oma äitini muuttui hieman seniiliksi vanhoilla päivillään. Jouluisin hän kääri lahjapaperiin meitä varten omia vanhoja tavaroita, ja meidän olisi pitänyt olla kiitollinen niistä. Näin hän omalla tavallaan suoritti kotinsa tyhjennysoperaatiota.

Yritin useita kertoja auttaa häntä siivoomisessa ja tavaroiden raikkoamisessa, mutta joka kerta hän kävi hakemassa poisheitetyt tavarat takaisin roskiksesta ja jopa lehtilaatikosta sinne heitetyt lehdet.

En vielä ole seniili, käyn kohtuu vaativassa työssä vielä.

Mutta näytin aikuistuneelle tyttärelleni että nämä ja nämä hän sitten saa kun minusta aika jättää.

Kyseessä oli astioita joista maksetaan kirpputoreilla ja vanhan tavaran kaupoissa ihan hyvin.

Tytär oli hetken hiljaa ja kysyi saako sitten viedä kirpputorille?

Meni kerrasta perille, hänellä on oma makunsa enkä ole mitään tyrkyttänyt hänelle sen koommin.

Olen ajatellut että jos joku kehuu jotakin omistamaani tavaraa josta olen valmis luopumaan niin tarjoan sitä tälle ihmiselle siitä paikasta, muuten en kuvittele että minulla olisi mitään sellaista mitä joku kovasti itselleen haluaisi.

Sorry meni vähän aiheen ohi.

Keväällä puhuin äidille että häneltä 20 vuotta sitten käytettynä saamani lautasarja alkaa olla tullut tiensä päähän. Moni on mennyt rikki ja niitä riittää hädin tuskin omalle perheelle. Äiti heti tarjoamaan että hänpä antaa minulle oman käytössä olevan sarjansa koska on kyllästynyt niihin ja ostaa itselle uuden. Sanoin siihen että en halua niitä, ostan itse omani. Äiti suuttui, mikä vika hänen lautasissaan on kun eivät kelpaa, ehjät ja hyvät lautaset? No miksi ei itse käytä niitä jos niissä ei ole vikaa?

Muutenkin on jatkuvasti on työntämässä minulle jotain vanhaa tavaraansa.Kymmeniä vuosia vanhoja mattoja, pöytäliinoja, astioita. Ehjiä ja käyttökelpoisia, ei siinä mitään, mutta 20-30 vuotta sitten ostettu tavara ei ole ulkonäöllisesti sellainen minkä haluan kotiini. On selvää että 40-vuotiaan ja 65-vuotiaan maku on ihan erilainen. Veisi kirpparille.

Todellakin äitisi kannattaa laittaa kamansa myyntiin. Retro on nykyään hinnoissaan, äitisi tienaa pitkän pennin niillä sinun halveksimillasi kamoilla. Tai jos ei vielä, niin kannattaa säilytellä vielä 10-20 vuotta edelleen, sitten niillä jo ihan rikastuu.

Varmasti jos olisi tunnettu merkki, mutta ei ole. Valkoinen peruslautanen tasoa halpahalli. Kaikki vanha ei ole kullanarvoista.

Siskoni vaati että perimämme asunto täytyy myydä lähes pilkkahintaan ja nopeasti, jotta hän pääsee eroon ulosmitatuista veloistaan. Kun en suostunut, olin ahne ja itsekäs. Maksoin vastikkeet lähes yksin monta kuukautta kun "onhan sulla varaa kun käyt töissä" (olen osa-aikainen). Mitään kiitoksia en tästä saanut, vaan osani oli kuulemma helppo. Sain velat takaisin myöhemmin. En missään vaiheessa suostunut lainaamaan, mutta minkäs teet kun jonkun on pakko ne hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni vaati että perimämme asunto täytyy myydä lähes pilkkahintaan ja nopeasti, jotta hän pääsee eroon ulosmitatuista veloistaan. Kun en suostunut, olin ahne ja itsekäs. Maksoin vastikkeet lähes yksin monta kuukautta kun "onhan sulla varaa kun käyt töissä" (olen osa-aikainen). Mitään kiitoksia en tästä saanut, vaan osani oli kuulemma helppo. Sain velat takaisin myöhemmin. En missään vaiheessa suostunut lainaamaan, mutta minkäs teet kun jonkun on pakko ne hoitaa.

Kuolinpesä kyllä pitää jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Hinnasta voi sitten kyllä neuvotella. 

Nyt varmaan alapeukkuja tulee, mutta tulkoon. Itsellä edellisessä asunnossa asuessa oli alakerrassa todella pelottava naapuri. Sellainen isokokoinen keski-ikäinen nainen, jonka ulkonäössä ja käyteksessä näkyi runsaan alkoholin pidempiaikainen käyttö. Unohteli maksaa laskuja ja oveen kiinnitetyistä "maksa velat" lapuista päätellen oli rahallisesti pulassa. Riehui yksinään kämpässä ja raivosi välillä meille naapureilleki. Kyseisellä ihmisellä kävi vielä paljon miesvieraita. Oli yritetty häätääkin hänet, mutta huonoin tuloksin.

Kuitenkin tämä naapuri unohti vähän väliä maksaa laskujaan, kuten sähkölaskun. Toi kerran jos toisenkin puhelinta tai tablettia meille lataukseen. Myöskin keitin hänelle teetä tai lämmitin hänen ruokiaan hänelle mikrossa kun hän niin vaati. Kyiseinen naapuri myös tykkäsi nukkua pitkään, joten ennen aamu kymmentä hiippailin hiljaa asunnossa. En kuunnellut muusiikkia tai käyttänyt edes sähköhammasharjaa, koska muuten olisi noussut valitus. Monesti tuli myös umpitunnelissa pyytämään itselleen juoppokuskiksi. Tästä kyllä kieltäydyin aina jonkun tekosyyn varjolla ja sitten vältelin naapuria parhaani mukaan pari viikkoa, koska harrasti kyräilyä yms. näiden kieltäytymisten jälkeen. Tiedän, että olin hänelle aivan liian kiltti. Kuitenkin olin tuolloin 20 vuotias ja nainen oli huomattavasti minua kookkaampi (lisäksi lähes aina alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena). Myöskään nuo tehtävät eivät olleet pyyntöjä vaan käskyjä. Lisäksi hänellä kävi jatkuvasti rikollisilta näyttäviä ja vaikuttavia miesvieraita. Hyh onneksi asun nykyään mukavassa naapurustossa :D.

Vierailija kirjoitti:

Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.

Tuota... Eikö yhtään hälytyskellot soi kun köyhään maahan pyydetään jatkuvasti viemään "mitä milloinkin painavaa" ? Ootko varma ettei niihin sulle tuputettuihin paketteihin oo pakattu jotain lisälastia? Toisten kamoja EI pakata omaan laukkuun, kun lähdetään ulkomaille. Saatat olla ollut kuriiri monta kertaa tietämättäsi. Mulle ja poikaystävälleni koitettiin kerran tuputtaa yhtä (autoiluun tarkoitettua) niskatukea vientiin ulkomaille tyypin ystävälle. Ei suostuttu, vaikka tuputtaja vänkäsi kuinka. Ei vaan voi tavaraa rikkomatta tietää mitä siellä on sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.

Tuota... Eikö yhtään hälytyskellot soi kun köyhään maahan pyydetään jatkuvasti viemään "mitä milloinkin painavaa" ? Ootko varma ettei niihin sulle tuputettuihin paketteihin oo pakattu jotain lisälastia? Toisten kamoja EI pakata omaan laukkuun, kun lähdetään ulkomaille. Saatat olla ollut kuriiri monta kertaa tietämättäsi. Mulle ja poikaystävälleni koitettiin kerran tuputtaa yhtä (autoiluun tarkoitettua) niskatukea vientiin ulkomaille tyypin ystävälle. Ei suostuttu, vaikka tuputtaja vänkäsi kuinka. Ei vaan voi tavaraa rikkomatta tietää mitä siellä on sisällä. 

Heh, tuo on ihan siis hyvä pointti ja paljon muutenkin matkustelevana mulle itsestäänselvyys mutta tässä ei oo siitä kyse, tiedän sen. Tässä saattaa olla kyse toisenlaisesta hyväksikäytöstä, vaimo täällä päälle 60 ja hyvin mukava rouva - mies siellä noin 30-vuotias ja varsin menevä tapaus mitä facebookista olen päätellyt. Toisinpäin en kamoja kuskailisi, eikä ole kyllä pyydettykään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.

Tuota... Eikö yhtään hälytyskellot soi kun köyhään maahan pyydetään jatkuvasti viemään "mitä milloinkin painavaa" ? Ootko varma ettei niihin sulle tuputettuihin paketteihin oo pakattu jotain lisälastia? Toisten kamoja EI pakata omaan laukkuun, kun lähdetään ulkomaille. Saatat olla ollut kuriiri monta kertaa tietämättäsi. Mulle ja poikaystävälleni koitettiin kerran tuputtaa yhtä (autoiluun tarkoitettua) niskatukea vientiin ulkomaille tyypin ystävälle. Ei suostuttu, vaikka tuputtaja vänkäsi kuinka. Ei vaan voi tavaraa rikkomatta tietää mitä siellä on sisällä. 

Heh, tuo on ihan siis hyvä pointti ja paljon muutenkin matkustelevana mulle itsestäänselvyys mutta tässä ei oo siitä kyse, tiedän sen. Tässä saattaa olla kyse toisenlaisesta hyväksikäytöstä, vaimo täällä päälle 60 ja hyvin mukava rouva - mies siellä noin 30-vuotias ja varsin menevä tapaus mitä facebookista olen päätellyt. Toisinpäin en kamoja kuskailisi, eikä ole kyllä pyydettykään.

Ja siis tiedän koska tiedän että ko maassa esim kannabista saa kai sadasosahintaan siitä mitä suomesta. Ja oikeastaan mitä vaan lääkkeitä puoli-ilmaiseksi ilman mitään reseptejä niinkuin noissa kehitysmaissa yleensäkin. Kyllä ne kuljetukset valitettavasti menee ihan toiseen suuntaan, sieltä se paska meille tulee :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.

Tuota... Eikö yhtään hälytyskellot soi kun köyhään maahan pyydetään jatkuvasti viemään "mitä milloinkin painavaa" ? Ootko varma ettei niihin sulle tuputettuihin paketteihin oo pakattu jotain lisälastia? Toisten kamoja EI pakata omaan laukkuun, kun lähdetään ulkomaille. Saatat olla ollut kuriiri monta kertaa tietämättäsi. Mulle ja poikaystävälleni koitettiin kerran tuputtaa yhtä (autoiluun tarkoitettua) niskatukea vientiin ulkomaille tyypin ystävälle. Ei suostuttu, vaikka tuputtaja vänkäsi kuinka. Ei vaan voi tavaraa rikkomatta tietää mitä siellä on sisällä. 

Ei sinne köyhään maahan viedä Suomesta kalliita huumeita vaan sieltä tuodaan tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.

Tuota... Eikö yhtään hälytyskellot soi kun köyhään maahan pyydetään jatkuvasti viemään "mitä milloinkin painavaa" ? Ootko varma ettei niihin sulle tuputettuihin paketteihin oo pakattu jotain lisälastia? Toisten kamoja EI pakata omaan laukkuun, kun lähdetään ulkomaille. Saatat olla ollut kuriiri monta kertaa tietämättäsi. Mulle ja poikaystävälleni koitettiin kerran tuputtaa yhtä (autoiluun tarkoitettua) niskatukea vientiin ulkomaille tyypin ystävälle. Ei suostuttu, vaikka tuputtaja vänkäsi kuinka. Ei vaan voi tavaraa rikkomatta tietää mitä siellä on sisällä. 

Heh, tuo on ihan siis hyvä pointti ja paljon muutenkin matkustelevana mulle itsestäänselvyys mutta tässä ei oo siitä kyse, tiedän sen. Tässä saattaa olla kyse toisenlaisesta hyväksikäytöstä, vaimo täällä päälle 60 ja hyvin mukava rouva - mies siellä noin 30-vuotias ja varsin menevä tapaus mitä facebookista olen päätellyt. Toisinpäin en kamoja kuskailisi, eikä ole kyllä pyydettykään.

Ja siis tiedän koska tiedän että ko maassa esim kannabista saa kai sadasosahintaan siitä mitä suomesta. Ja oikeastaan mitä vaan lääkkeitä puoli-ilmaiseksi ilman mitään reseptejä niinkuin noissa kehitysmaissa yleensäkin. Kyllä ne kuljetukset valitettavasti menee ihan toiseen suuntaan, sieltä se paska meille tulee :/

Voi myös olla rahaa, joista ei haluta pankkijälkiä yms. arvokasta. Kyllä kaikkea jännää liikkuu meiltäkin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Raparperipuskasta tuli mieleen kun uusi luokkakaverini kävi alakouluaikoina ekaa kertaa meillä kylässä. Hän asui kerrostalossa ja meillä oli omakotitalo ja iso puutarha, jossa paljon mansikoita, herukoita, yrttejä, jopa perunoita ja raparpereja ym.

Hän halusi heti kylään uudestaan seuraavana päivänä, mutta se ei johtunutkaan minusta ja kivasta seurasta vaan hänellä oli mukaan isoja pusseja. Hän käveli suoraan puutarhaan ja alkoi riipiä marjoja ja juureksia suoraan pusseihin. Itse olin ihan suu auki, että mitä tapahtuu. Onneksi äitini tuli sanomaan, että ei niitä saa kerätä, ne ovat meidän omia puutarhan antimia. Muutaman saa syödä herkkuna, mutta ei kerätä pussiin.

En tiedä olisiko äitinsä käskenyt poimia vai mistä oli kyse, mutta oli erittäin pahastuneen ja närkästyneen oloinen kun kiellettiin tämä toiminta. Jos olisin ollut yksin kotona, olisin varmaan kilttinä vaan katsonut kuinka puutarhaa kalutaan tyhjäksi.

voi voi voi..oisitte menettäneet pari pussillista omenia,...siis niitä joita jää toneittain hukkaan maahan lojumaan joka syksy. ja viedään sitten kompostiin. Olisin iloinen jos joku olisi halunnut poimia herukoiota meidän muutamasta puskasta, niitä tuulee niin paljon, ja ei kukaan niitä kaikkia jaksa yksin syödä. Aina jäi pensaisii ne. mansikoistakin saa kuumeen jos lliiikaa yksin syö.

Olin menossa naimisiin ja siskoni oli oma-aloitteisesti ilmoittanut etukäteen, että hän sitten meikkaa minut. Itse en juurikaan osannut meikata. Hääpäivää edeltävänä päivänä hän sitten ilmoitti, että ei aiokaan meikata.

Sama sisko kymmenisen vuotta myöhemmin: Olimme palaamassa etelänlomalta myöhään illalla Helsinki-Vantaalle, ja olimme sopineet, että menemme yöksi hänen ja miehensä luo (asuimme itse yli 300 km päässä). Lentokone oli laskeutunut ja matkalaukut saatu, soitin siskolle, että kohta ollaan siellä, sisko sanoi ettei meille sovikaan teidän yöpyminen. Puhelun päätyttyä siskon mies soitti, että tietysti tulette.

Working girl kirjoitti:

Mielestäni varsin härskiä on pyytää minua tuomaan ilmaiseksi tavaroita/tuotteita työpaikaltani. Näitä pyyntöjä riittää toimistotarvikkeista, valmistamistamme tuotteista, työajallani tehtävistä pikku palveluksista tai joutavuuksista pälättämistä heidän kanssaan puhelimessa taukojeni ulkopuolella.

Tuntuu olevan kovin vaikeaa ymmärtää etten suostu varastamaan työnantajaltani, en edes aikaa.

Minä ja veljeni olimme samassa työpaikassa muutaman vuoden kunnes veljeni lähti "parempiin" hommiin. Työpaikalla oli yleinen käytäntö, että jos joku tarvitsi ja vei omaan käyttöön muutamaa ruuvia tai muuta pientä,  niin sitä katsottiin läpi sormien vaikka se periaatteessa kiellettyä olikin. No, broidi alkoi sitten soitella, että muistatkos kun siinä nurkassa oli semmoinen vehje, tuo se minulle,  siis tilasi minulta tavaraa jonka varastaisin ja veisin hänelle, vieläpä ilmaiseksi. Muutaman kerran luistin millä milloinkon tekosyyllä, mutta lopulta tein selväksi, etten minä aio hänen takiaan työpaikkaani vaarantaa vaan että jos hän jotakin tarvitsee, niin herra on hyvä ja kävelee ovesta sisään, ottaa tarvitsemansa ja poistuu. Ei näkynyt äijää kun riski olisikin pitänyt ottaa itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raparperipuskasta tuli mieleen kun uusi luokkakaverini kävi alakouluaikoina ekaa kertaa meillä kylässä. Hän asui kerrostalossa ja meillä oli omakotitalo ja iso puutarha, jossa paljon mansikoita, herukoita, yrttejä, jopa perunoita ja raparpereja ym.

Hän halusi heti kylään uudestaan seuraavana päivänä, mutta se ei johtunutkaan minusta ja kivasta seurasta vaan hänellä oli mukaan isoja pusseja. Hän käveli suoraan puutarhaan ja alkoi riipiä marjoja ja juureksia suoraan pusseihin. Itse olin ihan suu auki, että mitä tapahtuu. Onneksi äitini tuli sanomaan, että ei niitä saa kerätä, ne ovat meidän omia puutarhan antimia. Muutaman saa syödä herkkuna, mutta ei kerätä pussiin.

En tiedä olisiko äitinsä käskenyt poimia vai mistä oli kyse, mutta oli erittäin pahastuneen ja närkästyneen oloinen kun kiellettiin tämä toiminta. Jos olisin ollut yksin kotona, olisin varmaan kilttinä vaan katsonut kuinka puutarhaa kalutaan tyhjäksi.

voi voi voi..oisitte menettäneet pari pussillista omenia,...siis niitä joita jää toneittain hukkaan maahan lojumaan joka syksy. ja viedään sitten kompostiin. Olisin iloinen jos joku olisi halunnut poimia herukoiota meidän muutamasta puskasta, niitä tuulee niin paljon, ja ei kukaan niitä kaikkia jaksa yksin syödä. Aina jäi pensaisii ne. mansikoistakin saa kuumeen jos lliiikaa yksin syö.

Mistä sä päättelit että tuo perhe yksin käyttää nuo marjat, yrtit yms? Meilläkin on mansikkamaa ja herukoita. Ne mitä ei itse jakseta poimia, tarjotaan sukulaisille että saa tulla poimimaan. Ja huom. sukulaisille ja hyville ystäville. Ei niitä ensimmäisenä lasten kavereiden vanhemmille olla tarjoamassa. Ja vielä vähemmän saavat jos tulevat kysymättä paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raparperipuskasta tuli mieleen kun uusi luokkakaverini kävi alakouluaikoina ekaa kertaa meillä kylässä. Hän asui kerrostalossa ja meillä oli omakotitalo ja iso puutarha, jossa paljon mansikoita, herukoita, yrttejä, jopa perunoita ja raparpereja ym.

Hän halusi heti kylään uudestaan seuraavana päivänä, mutta se ei johtunutkaan minusta ja kivasta seurasta vaan hänellä oli mukaan isoja pusseja. Hän käveli suoraan puutarhaan ja alkoi riipiä marjoja ja juureksia suoraan pusseihin. Itse olin ihan suu auki, että mitä tapahtuu. Onneksi äitini tuli sanomaan, että ei niitä saa kerätä, ne ovat meidän omia puutarhan antimia. Muutaman saa syödä herkkuna, mutta ei kerätä pussiin.

En tiedä olisiko äitinsä käskenyt poimia vai mistä oli kyse, mutta oli erittäin pahastuneen ja närkästyneen oloinen kun kiellettiin tämä toiminta. Jos olisin ollut yksin kotona, olisin varmaan kilttinä vaan katsonut kuinka puutarhaa kalutaan tyhjäksi.

voi voi voi..oisitte menettäneet pari pussillista omenia,...siis niitä joita jää toneittain hukkaan maahan lojumaan joka syksy. ja viedään sitten kompostiin. Olisin iloinen jos joku olisi halunnut poimia herukoiota meidän muutamasta puskasta, niitä tuulee niin paljon, ja ei kukaan niitä kaikkia jaksa yksin syödä. Aina jäi pensaisii ne. mansikoistakin saa kuumeen jos lliiikaa yksin syö.

Mistä sä päättelit että tuo perhe yksin käyttää nuo marjat, yrtit yms? Meilläkin on mansikkamaa ja herukoita. Ne mitä ei itse jakseta poimia, tarjotaan sukulaisille että saa tulla poimimaan. Ja huom. sukulaisille ja hyville ystäville. Ei niitä ensimmäisenä lasten kavereiden vanhemmille olla tarjoamassa. Ja vielä vähemmän saavat jos tulevat kysymättä paikalle.

Juuri näin. Olen tuon jutun kirjoittaja ja meidän puutarhasta ei mennyt mitään kompostiin. Äiti teki hilloja ja mehuja, ylimääräiset menivät sitten lähisukulaisille hyvään tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä matkustan noin 3-5 kertaa vuodessa aika köyhään maahan jossa eräällä tuttavallani on aviomies. Nainen siis asuu suomessa ja hänen aviomiehensä tuossa ko maassa. Pitävät yhteyttä lähinnä skypellä ja nainen on pari kertaa käynyt katsomassa miestään, menivät siis tietääkseni naimisiin naisen ekalla lomalla tuohon maahan kolmisen vuotta sitten. No ei siinä mitään, minullakin on maassa tuttavia kun olen siellä matkustellut nyt säännöllisesti päälle 10 vuoden ajan, joskus aviomieheni kanssa, joskus yksin. Ongelma on se että tämä nainen tahtoo aina lähettää tuliaisia miehelleen. Paljon tuliaisia. Minä haluan viedä tuliaisia omille ystävilleni ja maksan aina lisälaukunkin eli maksan lentoyhtiölle noin 100 euroa lisärahtia. Olen sanonut että jotain ihan pietä voin viedä, kirjeen tai rahaa mutta en muuta mutta on aina tuputtamassa mitä milloinkin painavaa. Ja kauhea itku ja porina siitä kun minulla on varaa matkustaa ja hänellä ei vaikka on aviomieskin siellä ja minulla ei ole edes oikeaa sukua, pelkkiä ystäviä ja minulla on mieskin suomessa jne jne. Olen päättänyt että seuraavaksi kun lähden se on "äkkilähtö" enkä kerro koko matkasta.

Tuota... Eikö yhtään hälytyskellot soi kun köyhään maahan pyydetään jatkuvasti viemään "mitä milloinkin painavaa" ? Ootko varma ettei niihin sulle tuputettuihin paketteihin oo pakattu jotain lisälastia? Toisten kamoja EI pakata omaan laukkuun, kun lähdetään ulkomaille. Saatat olla ollut kuriiri monta kertaa tietämättäsi. Mulle ja poikaystävälleni koitettiin kerran tuputtaa yhtä (autoiluun tarkoitettua) niskatukea vientiin ulkomaille tyypin ystävälle. Ei suostuttu, vaikka tuputtaja vänkäsi kuinka. Ei vaan voi tavaraa rikkomatta tietää mitä siellä on sisällä. 

Heh, tuo on ihan siis hyvä pointti ja paljon muutenkin matkustelevana mulle itsestäänselvyys mutta tässä ei oo siitä kyse, tiedän sen. Tässä saattaa olla kyse toisenlaisesta hyväksikäytöstä, vaimo täällä päälle 60 ja hyvin mukava rouva - mies siellä noin 30-vuotias ja varsin menevä tapaus mitä facebookista olen päätellyt. Toisinpäin en kamoja kuskailisi, eikä ole kyllä pyydettykään.

Ja siis tiedän koska tiedän että ko maassa esim kannabista saa kai sadasosahintaan siitä mitä suomesta. Ja oikeastaan mitä vaan lääkkeitä puoli-ilmaiseksi ilman mitään reseptejä niinkuin noissa kehitysmaissa yleensäkin. Kyllä ne kuljetukset valitettavasti menee ihan toiseen suuntaan, sieltä se paska meille tulee :/

Voi myös olla rahaa, joista ei haluta pankkijälkiä yms. arvokasta. Kyllä kaikkea jännää liikkuu meiltäkin eteenpäin.

Eipä sinne eurojakaan kannata viedä kun kurssi on ollut niin huono pitkään. Toki voisi antaa vaikka varastetun korun myytäväksi mutta epäilen. Kyse on vaan siitä että pienikin postilähetys maksaa muutaman kympin ja perille meno kestää kuulema vähintään muutaman viikon ja tavaraa katoaa matkalla mutta sinne hanille pitää saada uudet lenkkarit ja muuta tavaraa mikä kulkee kätevästi mun kautta ja kaikenlisäksi ilmaiseksi kun mä maksan extrarahdin. Ja kannan laukut joskus parinkin välilaskun kanssa.