Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Hän väittää, että ei ole saanut mitään rahoja siinä vaiheessa!

Anoppi kysyi voisinko hoitaa koristelut ja jouluruuat hänen luonaan tänä vuonna? Eli tekisin alusta alkaen kaikki laatikot, hoitaisin kinkun paiston, lohen graavauksen jne. valmislaatikot ovat kauhistus. Vitsi on siinä että asumme 300 km päässä, olemme jo sopineet tulevamme heille aatonaattona ja että teen jälkiruuat + joulutortut kun olemme siellä. Ja syöjiä on paikalla yli 20 henkeä. Ennen joulutarjoilut hoidettiin porukalla ja lähempänä asuvat tekivät hankalimmin kuljetettavat, nyt he olivat saaneet päähänsä että tulen ennen perhettäni paikalle ja alan leikkiä joulunhenkeä yksinäni. Onneksi miehen sisarukset tajusivat ettei tuo työmäärä onnistu yhdeltä ihmiseltä, enkä voi niin vain ilmoittaa pomolleni että anoppini tarvii nyt enemmän apua. Anoppi murjottaa kun suunnitelmansa joulu orjasta ei onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi uutta omistajaa pitäisi kiinnostaa jonkun randomin lapsuusmuistot? "Muistelijat" käyvät ehkä vain tarkistamassa, joko on mökki tyhjänä, jotta voisi murtautua. Totta kai on jokin peitetarina valmiina.

Isoisäni omisti kuollessaan kolmen huoneen ja keittiön kokoisen mökin, joka oli samalla äitini ja sisarustensa lapsuudenkoti. Se oli ollut jo pitkään tyhjillään isoisän asuessa senioriasunnossa. Hänen kuolemansa jälkeen mökki tontteineen päätettiin myydä. Sen osti lopulta naapurissa asuva lapsiperhe, joka yhdisti tontin omaan tonttiinsa ja kunnosti mökkiä. 

Toisella paikkakunnalla asuva tätini käy kerran vuodessa kesällä useamman päivän vierailulla äitini luona (vanhempani asuvat lähellä äitini synnyinpaikkakuntaa). Täti ei ollut vieraillut mökillä vuosikausiin ennen sen tyhjentämistä ja myymistä. Sen jälkeen hän halusi alkaa vierailla mökillä aina kylässä käydessään. Pian myynnin jälkeen tapahtunut vierailu tuntui vielä luonnolliselta, sillä silloin sovittiin mökillä olevasta irtaimistosta. Seuraavana kesänä tapahtunut vierailukin oli vielä jotenkin selitettävissä, sillä mökin ostanut perhe oli kunnostanut rakennusta ja pihaa, ja tätini ja äitini halusivat nähdä sen uudessa asussaan, ja vietettiinhän tuolloin isoisän kuoleman yksivuotismuistopäivää.  

Olin itse tuossa vaiheessa jo omilleen muuttanut parikymppinen, joten en seurannut asiaa lähietäisyydeltä. Kun isoisän kuolemasta oli kulunut noin kolme vuotta, olin vanhempieni luona kylässä paria päivää ennen tädin vuotuista vierailua. Kun kyselin äidiltäni heidän suunnitelmistaan, minulle selvisi, että he aikoivat vierailla isoisän vanhalla mökillä. Minulle selvisi samalla myös se, että he olivat tehneet näin joka vuosi, ja joskus jopa parikin kertaa vuodessa. 

Olin häkeltynyt. Kysyin, että ovatko he ajatelleet, mitä mökin nykyisin omistava perhe näistä vierailuista tuumaa, ja että onkohan ihan sopivaa, että he ramppaavat katsomassa kiinteistöä jonka omistajia he eivät enää ole.  äitini sanoi vain, että tottakai asia on heille OK, ja että kyllä he ymmärtävät, että tärkeää ja nostalgista paikkaa käydään katsomassa. Yritin sanoa, että miettisivät vielä, mutta asia on kuulemma OK ja täysin ymmärrettävissä. 

En tiennyt mitä ajatella. Aika karmeaa, että jonkin kiinteistön ostaessaan ostaisi samalla suvun, joka ei pysty pysymään paikasta erossa. 

Nykyään äitini vie tätiäni edelleen katsomaan paikkaa, mutta he eivät mene pihamaalle asti, vaan vievät auton johonkin lähistölle, ja menevät katsomaan sitä kauempaa. En kyllä omistajana itse tykkäisi siitäkään, että tonttini rajalle tultaisiin kuikuilemaan...

Tässä ketjussa jatkuvasti kommentoidaan ihmisille, että mikseivät ihmiset sano toisille suoraan, kuinka daijuja he ovat. Kerronpa siihen liittyvän näkökulman.

Nyt aikuisena päätin jossakin vaiheessa, etten suostu enää mihin tahansa, vaan alan sanoa vastaan. Teen tämän aina asiallisesti: en ala nimittelemään tai haukkumaan toisia, vaan perustelen ihan järkisyillä, miksi heidän toimintansa ei ole ok. Naiivina ihmisenä olen ajatellut, että tällä tavalla aikuiset ihmiset saisivat asiat sovittua, ja elämä jatkuisi normaalisti.

No, näin ei suinkaan ole. Useimmiten toinen ihminen alkaa jankata vastaan, että miksei muka ole ok. Sen jälkeen hän heittäytyy puolustuskannalle ja selittää ummet ja lammet siitä, kuinka hänen toiminnassaan ei ole mitään vikaa. Pahimmillaan on taas hyökätty minua vastaan kuinka olen kohtuuton ja hankala, kun en suostu heidän vaatimuksiinsa. Siinä useimmiten vaan tulee entistä pahempi mieli. Tämän myötä olen itsekin alkanut lannistua ja todennut, että joidenkin ihmisten kanssa on vaan parempi myöntyä, ettei tule taas riitaa.

Joku voisi tähän todeta, että välit vaan poikki tuollaisiin idiootteihin, kuka tuollaisia muka kaipaa. Olisipa niin helppoa. Harva meistä pärjää tässä elämässä yksin, ja jos jokaiseen vähänkin ikävään tyyppiin alkaa katkaista välejä, niin kohta ei ole jäljellä ketään.

Viimeisin esimerkki omasta elämästä: lähisukulainen veti herneet nenään ja loukkaantui syvästi, kun pyysin häntä poistamaan luvatta lapsestani tehdyn SoMe-postauksen. Että semmoista.

Mun eksä oli kroonisessa rahapulassa ja vielä pari vuotta suhteen päättymisen (yhteisymmärryksessä) jälkeen pyysi rahaa lainaan. Ikinä ei maksanut takaisin. Viimein kyllästyin ja sanoin, että ei tipu. No siitä alkoi hirveä anelu, syyllistäminen, kerjääminen ja säälinkerjääminen. Sanoin vain ei ei ei ja lopulta pistin välit kokonaan poikki, kun ei muu auttanut. Ihme tyyppi.

Up

Ei tämä ole härskiä ollenkaan, koska ystäväni ja tuttuni tietää ettei minulta kannata sellaisia edes pyytää / olettaa. Minulla on lähipiirissä 3 autotonta ystävää ja jokainen heistä käyttää minua ns hyväkseen kun heitä pitää kuskata milloin minnekin tai viedä tapaamisesta kotiin tai jos haluan tavata, niin minun pitää tulla heidän luokseen koska heidän pitäisi muuten käyttää julkisia ja siihen kuluu aikaa ja rahaa. Eräälläkin ystävällä on pihapiirissä varmaan 2 tai 3 erilaista autoa mutta kun niistä ei yhtä lukuun ottamatta mikään toimi ja mies käyttää toimivaa, niin hän ajatuttaa minulla itseään vaikka tuo toimiva auto olisi pihassa. 

Työpaikalla eräs kollegani yrittää ovelasti ujuttaa omia tehtäviään minulle tai kun 3 henkilön pitäisi yhdessä tehdä jotain hän ei osallistu tekemiseen, on kyllä läsnä mutta ei ota välttämättä edes läppäriä mukaan neukkariin jotta hänen ei tarvitse olla sihteerinä tai näyttää mitään esitystä koska ei ilmeisesti oikein osaa. Hänelle tulee lähes joka kerta "muka joku tärkeä puhelu johon hänen täytyy just vastata" kun jaetaan tekemisiä, ihan hassu, ei tajua että me kyllä tajutaan tämä toistuva kuvio. Hän on muutenkin tiimimme vapaamatkustaja ja jättäytyy ihan kaikesta taka-alalle koska tietää että me muut hoidetaan työt. Olen jo kertaalleen sanonut hänelle että en hoida jotain xx asiaa koska ei se kuulu minulle mitenkään, että hoitaisi vaan omat tehtävänsä. Hänen alaisensa myös puhuvat pitkin firmaa kuinka hän delegoi kaiken mahdollisen heille ettei tarvitse itse tehdä mitään tai ehkei hän vaan osaa.

Entinen naapuri seisoi sateessa ulkona klo 23 yöllä ja koputti ikkunaan. Hän halusi kyydin äitinsä luo. Huusin ikkunaluukusta, että soita taksi. Taksi ei kuulemma vastannut. Lähdin häntä viemään, vaikka ihan älytöntähän se oli. Sain kympin vaivanpalkkaa. Se tuntui naurettavan pieneltä summalta verrattuna siihen, että käytin yöllä puoli tuntia omaa aikaa ja omaa autoa hänen kuljettamiseensa. Eniten ärsytti, että kasteli itsensä vesisateessa ja tuli sitten minun autooni kastelemaan penkit.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole härskiä ollenkaan, koska ystäväni ja tuttuni tietää ettei minulta kannata sellaisia edes pyytää / olettaa. Minulla on lähipiirissä 3 autotonta ystävää ja jokainen heistä käyttää minua ns hyväkseen kun heitä pitää kuskata milloin minnekin tai viedä tapaamisesta kotiin tai jos haluan tavata, niin minun pitää tulla heidän luokseen koska heidän pitäisi muuten käyttää julkisia ja siihen kuluu aikaa ja rahaa. Eräälläkin ystävällä on pihapiirissä varmaan 2 tai 3 erilaista autoa mutta kun niistä ei yhtä lukuun ottamatta mikään toimi ja mies käyttää toimivaa, niin hän ajatuttaa minulla itseään vaikka tuo toimiva auto olisi pihassa. 

Työpaikalla eräs kollegani yrittää ovelasti ujuttaa omia tehtäviään minulle tai kun 3 henkilön pitäisi yhdessä tehdä jotain hän ei osallistu tekemiseen, on kyllä läsnä mutta ei ota välttämättä edes läppäriä mukaan neukkariin jotta hänen ei tarvitse olla sihteerinä

Entinen pomoni oli tällainen "delegoija"- ihan itsekin tätä ilmaisua käytti. Hän delegoi omat ikävimmät hommansa muille ja muiden mukavimmat itselleen. Sitten kun niistä oli kotiutumassa yritykselle rahaa niin otti ne suurimmalla tuotolla olevat takaisin itselleen että sai itsensä näyttämään eri omaiselta myyntihenkilöltä vaikka töissä viihtyi ehkä 4 tuntia päivässä ja siitäkin 2 tuntia lounaalla, kampaajalla tms. Tämä järjestely takasi sen, ettei hänen tarvinnut juuri provikoita maksella työntekijöilleen ja sai itse tehdä ne parhaat hommat, paskaduunit muille.

ai että- EP, muistan sinua varmaan vielä kuolinvuoteellakin. niin epäreilu olit sen lisäksi että puhuit täysin keksittyjä tarinoita minusta ja muista. Olisi pitänyt olla aikanaan tiukempi ja nostaa vaikka syyte kunnianloukkauksesta. kun sepitit niitä tarinoitasi... Toivottavati yhteistyökumppanit eivät uskoneet niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäis hankkiutua meidän koirista eroon, koska siskon lapsi pelkää niitä. Koirat on todella rauhallisia ja siskon perheen vierailujen ajan ovat ulkona. Sekin ilmeisesti on liikaa että lapsi näkee koirat ikkunasta....

Meidän poika pelkäs koiria ihan samalla tavoin. Oli taaperoikäisenä pelästynyt yhtä koiraa ja siitä lähtien pelännyt. Nyt osaa jo suhtautua normaalisti kun näkee koiran, mutta aristelee vieraita koiria.

Up!

Naapurin tyttöpari kysyi minulta lahjoitusta muumimukiin. En voinut suostua.

Eräs tuttuni tuli käymään luonani ja näki vaatteita, jotka olivat kasseissa odottamassa sitä, että vien ne kirpputorille myyntiin. Sitten saatuaan tietää asiasta hän ehdotti innoissaan, että hän voi ottaa ne itselleen ilmaisesti, katsoa sopiiko niistä jotkut hänelle ja heittää loput menemään. Ihmetteli kun en suostunut siihen.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ex on ex... 

 

Rakensimme omakotitalon ja pari vuotta sen jälkeen erosimme. Ex oli löytänyt uuden ja muutti suoraan hänen luokseen. Ositus tehtiin ihan virallisesti, lakimies tarkisti paperit jne. Otin lisälainaa ja ostin hänet ulos talosta. Kyseessä ei ole mikään ökytalo, vaan ihan tavallinen talo isossa kaupungissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Hän sai kuitenkin ihan merkittävän summan rahaa, enemmän kuin mitä tienasi usean vuoden aikana. Niillä rahoilla hän on sijoittanut (käsittääkseni tappiollisesti), ostanut todella kalliin auton ja matkustellut. Erosta on nyt muutama vuosi aikaa. 

 

Olen nyt myymässä samaista taloa. Lapset ovat muuttamassa omilleen, tilaa on minulle liikaa ja olen korviani myöten täynnä lumitöitä. Ex valittaa, että talo on myynnissä liian halvalla, ja kun kysyin mitä asia häntä liikuttaa, niin kävi ilmi, että hän edelleen olettaa saavansa puolet talon my

Kommentoi julkisesti esim.somessa miten asia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Mummu jolta ostimme talon viime syksynä, päätti tulla  poimimaan marjat pois talon pihalla olevista pensaista. Kun huomasimme takapihallamme pyörivän vanhuksen ja menimme kysymään mitä hän oikein tekee niin ilmoitti että marjat ovat hänen, hän istutti pensaat vuosia sitten ja on hoitanut niitä. Piti pari kertaa selittää että talon ja tontin mukana meille siirtyivät myös pihan kasvit, lukuunottamatta yhtä koristepensasta jonka siirrosta oli sovittu kauppakirjassa.

Härskiä, mutta vähän myös säälittää höpsö mummo joka ei osannutkaan luopua pensaistaan. Toivottavasti tilanne ratkesi kauniisti.

Samallainen tapaus. Naapurin mökkivieraille edell.omistaja oli antanut luvan poimia meidän ostamastamme pihasta marjat, omenat yms. Vedin pensaat ja muut sileeks

Mulle ilmeisesti. Eihän siitä mitään tullut:)

Ensimmäisen vaimon kanssa erotessa tehtiin ositukset pilkuntarkasti ja maksoin mielelläni nykyrahassa muutaman tonnin, jäihän minulle avoautot ja traktorit ja autokorjaamo. Ja yhteisestä kodista saatiin niin hyvä hinta että rahaa jäi ihan hyvin, saatoin ostaa toisen, remontoitavan mökin. Yrityksen laina oli asuntolainan nimellä kokonaan, se oli pankinjohtajan suositus, silloin sain koko lainoistani asuntolainan korkovähennyksen.

Oliko tuo niin härski vaatimus kun toinen vaimo erotessamme oli lukenut osituksista ja muista ja vaati puolta talon hinnasta ja muustakin omaisuudesta. Vaikka koitin selittää että tuloni on pienet ja lainaa jäljellä enemmän kuin omaisuuteni arvo. No, ok tehdään tai teetetäänpä laskelma. Kävi ilmi että hänelläpä on nimissään yksiö pääkaupunkiseudulla jonka hänen äitinsä oli ostanut hänen nimiinsä aikoinaan opiskeluasunnoksi. Mitään lahjaveroa tms. ei oltu maksettu. Hänen olisikin pitänyt maksaa aika mojova summa minulle ja se jäikin siihen ja sovittiin että kumpikin saa pitää omaisuutensa. Kaikki meni aivan oikein. Nykyään tekisin avioehdon jos vielä avioon aion. On talo, yritys, autot ja traktorit ja kesäpaikkakin eikä velkaa. Jokainen pitäköön itse omalla työllä hankkimansa omaisuuden yksiselitteisesti.

Tuo on strategia jota käytetään kun on opittu että sillä tavalla saa tahtonsa läpi. Siihen ei oikeasti auta muu kuin sanoa ei. Muuten ne ei ikinä opi. Oppiiko silloinkaan mutta ei ainakaan ole multa tulleet kyselemään.

Vierailija kirjoitti:

Minun synttärini osuivat viikonlopulle. En halunnut juhlia sen kummemmin, mutta sovimme mieheni veljen perheen kanssa vähän paremmasta lounaasta. Mukaan piti liittyä myös miehen äiti. Omat vanhempani asuvat kaukana. 

Syntymäpäiväni aattona veljen perhe kuitenkin joutui perumaan suunnitelmat pahan flunssan takia.  Myös miehen äiti perui tulonsa, kun ei olisi saanut veljeltä kyytiä (hän on vähän ailahtelevainen luonne, ja bussin ottaminen nousi jostain syystä kynnyskysymykseksi...) 

Muutamaa päivää myöhemmin mieheni sanoi keskustelleensa veljensä kanssa, että mentäisiin lounaalle tulevana viikonloppuna.  Veljen perhe haluaisi antaa lahjan, ja muutenkin voitaisiin vähän juhlistaa synttäriä jälkijunassa. Ilahduin ajatuksesta. 

Saman päivän iltana mies kuitenkin kertoi veljensä sanoneen, että ei sittenkään halua mennä sovittuun ravintolaan, koska oli pettynyt siellä saamaansa ruokaan edellisellä

Mikä se lahja oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt saada yhteyttä kotiseudulla asuvaan serkkuuni jonka kanssa olimme lapsina hyviä ystäviä emmekä ole tavanneet kunnolla vuosiin. Yllättäen sainkin häneltä viestiä ja kyselyn saisiko hän tulla käymään meillä. Ilo tapaamisesta haihtui kun selvisi että haluaa perheineen meille yöksi kun ovat menossa aamulennolla ja muutimme pari kuukautta sitten 3 km päähän lentokentästä. Sanoi puhelimessa että tulevat illalla, menevät suoraan nukkumaan ja lähtevät seitsemältä lentokentälle, ei ole aikaa muistelemisiin. 

 

Et kai tuohon vaan suostunut? Todella itsekästä ajattelua serkultasi.

Meillä oli "yllättäen" tilanpuutetta, eli muka muutto vielä kesken. Eivät tulleet.

Onko valehteleminen mielestäsi parempi vaihtoehto kuin totuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt saada yhteyttä kotiseudulla asuvaan serkkuuni jonka kanssa olimme lapsina hyviä ystäviä emmekä ole tavanneet kunnolla vuosiin. Yllättäen sainkin häneltä viestiä ja kyselyn saisiko hän tulla käymään meillä. Ilo tapaamisesta haihtui kun selvisi että haluaa perheineen meille yöksi kun ovat menossa aamulennolla ja muutimme pari kuukautta sitten 3 km päähän lentokentästä. Sanoi puhelimessa että tulevat illalla, menevät suoraan nukkumaan ja lähtevät seitsemältä lentokentälle, ei ole aikaa muistelemisiin. 

 

Et kai tuohon vaan suostunut? Todella itsekästä ajattelua serkultasi.

Meillä oli "yllättäen" tilanpuutetta, eli muka muutto vielä kesken. Eivät tulleet.

Onko valehteleminen mielestäsi parempi vaihtoehto kuin totuus?

Kukakohan tuossa aloitti valehtelun? Serkku halusi muka tulla käymään luonamme, mutta oikeasti halusi vain ilmaisen majoituksen.