Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Menimme naimisiin maistraatissa. Miehellä oli farkut ja kauluspaita,minulla hame ja neule. Sen jälkeen mentiin  ravintolaan syömään. 

Anoppi ei tätä antanut anteeksi. Olisi pitänyt olla kirkkohäät ja miula valkoinen mekko. 

Nyt meillä oli kuulemma vain "leikkihäät".

Meillä oli myös häät korona-aikana maistraatissa. Säästi aika pitkän pennin, kun ei tarvinnut alkaa sukulaisia kestitsemään.

MTV Teksti-TV on härski, inhottaa käydä siellä

Vierailija kirjoitti:

Tuo on strategia jota käytetään kun on opittu että sillä tavalla saa tahtonsa läpi. Siihen ei oikeasti auta muu kuin sanoa ei. Muuten ne ei ikinä opi. Oppiiko silloinkaan mutta ei ainakaan ole multa tulleet kyselemään.

Tooosi kaukainen sukulainen tuli joskus mökille virnuillen että "tultiin nyt kylään" ja "oltais vähän aikaa". Kyllähän ne siinä pari tuntia pyöri. Kävin laittamassa paikat lukkoon ja lähdin asioille. Totesin vaan että tuossa lähellä on leirintäalue.

"Asettamalla työlleen hinnan, voi valita myös ne työt, jotka haluaa / ehtii tehdä. Ei terve ihminen tarvitse hyväntekeväisyyttä. Kolaa vaan pihansa lämpimikseen ja nauttii kuntoilusta samalla"

"Ei ole pakko ostaa jos ei hinta miellytä. Voi ostaa muualta."

Molemmat täysin totta, eikä kai kukaan ole muuta väittänytkään, koska luulisi sen olevan jokaiselle täysin selvää. Mutta työstä voi aina myös kieltäytyä, sen sijaan että asettaisi sille moninkertaisen (=härskin) hinnan.

Vierailija kirjoitti:

Joo tuo osituksen ymmärtäminen on jotenkin vaikeaa joillekin ihmisille. Nopeasti suostutaan kyllä osituksessa ottamaan rahat ja toiselle osapuolelle jää omaisuutta, jota ei voi heti kitata kurkusta alas tai pelata. Sitten kun toinen osapuoli myy omaisuutta, niin ollaan heti kärkkymässä "omaa" osuutta. Miehen veli ei millään ymmärrä, että ositukset on tehty niin isän kuin äidin omaisuudesta. Vielä kyselee, että paljonkos tästä talosta nyt sitten tulee hänelle kun talo oli myyty muutaman vuoden päästä. Voi elämän kevät.

 

 

Onneksi ex on ex... 

 

Rakensimme omakotitalon ja pari vuotta sen jälkeen erosimme. Ex oli löytänyt uuden ja muutti suoraan hänen luokseen. Ositus tehtiin ihan virallisesti, lakimies tarkisti paperit jne. Otin lisälainaa ja ostin hänet ulos talosta. Kyseessä ei ole mikään ökytalo, vaan ihan tavallinen talo isossa kaupungissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Hän sai kuitenkin ihan merkittävän summan rahaa, enemmän kuin mitä tienasi usean vuoden aikana. Niillä rahoilla hän on sijoittanut (käsittääkseni tappiollisesti), ostanut todella kalliin auton ja matkustellut. Erosta on nyt muutama vuosi aikaa. 

 

Olen nyt myymässä samaista taloa. Lapset ovat muuttamassa omilleen, tilaa on minulle liikaa ja olen korviani myöten täynnä lumitöitä. Ex valittaa, että talo on myynnissä liian halvalla, ja kun kysyin mitä asia häntä liikuttaa, niin kävi ilmi, että hän edelleen olettaa saavansa puolet talon my

"Joku voisi tähän todeta, että välit vaan poikki tuollaisiin idiootteihin, kuka tuollaisia muka kaipaa. Olisipa niin helppoa. Harva meistä pärjää tässä elämässä yksin, ja jos jokaiseen vähänkin ikävään tyyppiin alkaa katkaista välejä, niin kohta ei ole jäljellä ketään."

Yllättävän hyvin pärjää ilman tuollaisia ihmisiä. Mihin kuvittelit heitä tarvitsevasi? Eivät he yöllä lähde sinua kuljettamaan minnekään hädän sattuessa. Ja juju onkin siinä että tuollaisia on ympärillä niin kauan kun on heikko ja hyväksikäytettävä.

Lähdettiin muutto avuksi 90 km päähän kun meillä on pakettiauto. Ei edes muutto pitsaa saatu! Emäntä alkoi keittämään nuudelia. Kiva oli muuton jälkeen lähteä pitsalle oman perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

"Asettamalla työlleen hinnan, voi valita myös ne työt, jotka haluaa / ehtii tehdä. Ei terve ihminen tarvitse hyväntekeväisyyttä. Kolaa vaan pihansa lämpimikseen ja nauttii kuntoilusta samalla"

"Ei ole pakko ostaa jos ei hinta miellytä. Voi ostaa muualta."

Molemmat täysin totta, eikä kai kukaan ole muuta väittänytkään, koska luulisi sen olevan jokaiselle täysin selvää. Mutta työstä voi aina myös kieltäytyä, sen sijaan että asettaisi sille moninkertaisen (=härskin) hinnan.

Miksi ihmeessä pitäisi kieltäytyä, jos voi tehdä työn, kunhan siitä saa omasta mielestään sopivan korvauksen? 

Pointtihan just on, että epämieluisaa hommaa kohti nousee mielenkiinto, jos saa riittävän ison kompensaation. Väitän, että valtaosa ihmisistä antaisi vaikka Haaviston tai Halla-Ahon kairata itseään kakkoseen, ilman kumia, jos siitä kerrasta olisi tarjolla vaikka 10 miljoonaa euroa...

Vierailija kirjoitti:

"Asettamalla työlleen hinnan, voi valita myös ne työt, jotka haluaa / ehtii tehdä. Ei terve ihminen tarvitse hyväntekeväisyyttä. Kolaa vaan pihansa lämpimikseen ja nauttii kuntoilusta samalla"

"Ei ole pakko ostaa jos ei hinta miellytä. Voi ostaa muualta."

Molemmat täysin totta, eikä kai kukaan ole muuta väittänytkään, koska luulisi sen olevan jokaiselle täysin selvää. Mutta työstä voi aina myös kieltäytyä, sen sijaan että asettaisi sille moninkertaisen (=härskin) hinnan.

Sopiva hinnoittelu on kohtelias tapa kieltäytyä. Joissakin tapauksissa myös nopein - säästyy jankkaamiselta.

Hetki sitten soitti kaveri jonka kanssa ei enää juurikaan olla yhteydessä.  Kysyi vieläkö löytyy polttopuuta, mitä tarjosin muutama vuosi sitten itse keräämällä metsästä. Sanoin että varmaan siellä vielä jotain löytyy, miten niin. Haluaa nyt kun kylmää on polttopuuta. Kysyi uudestaan että eikö ne ole pilkottuja vaan metsässä. Piti vääntää rautalangasta että aikoinaan tarjosin ilmaiseksi metsästä hakemalla. Nyt mitkä on pilkottuja, maksaa sen työn verran mitä olen tehnyt halkojen eteen.  Oli pakko lyödä lopulta luuri kiinni, kun alkoi tulla valitusta siitä olen vailla rahaa vanhalta kaverilta. Siis niin kuin oikeasti alkoi vi...aan. tätä kirjoittaessa näköjään viestiä tulee lisää. Pitänee vastata jotain ja pahoitella että haluan hinnoitella oman työni. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa ihmettelen miten ihmiset suostuu kaikenalisiin älyttömyyksiin. Itse asun maalla, saaristossa ja hallissa on koneita ja vehkeitä, mitään en lainaa enkä kenenkään romuja ilmaiseksi korjaa. Talvisin auraan oman tieni n.400 m ja samalla käyn putsaamassa kahden ikäihmisen talojen pihat, tämän huomattua yksi lähellä asuva työikäinen äijä tuli vaatimaan että hänenkin piha pitäis aurata. sanoin että sopii, 100 euroa kerta ja kuitilla, ei sopinut liian kallista.

Sama ukko vaati että teen hänelle myös talven puut kun noille eläkeläisillekin vien, ilmoitin heittokuution hinnaksi 200, ei sopinut tämäkään.

Autan kyllä niitä jotka oikeasti apua tarvii mutta lokit ei täältä saa mitään.

Oliko tämä naapuri vaatimassa aurauksia ja puita ilmaiseksi? Jos oli, niin ihan oikein, mutta jos oli valmis maksamaan kohtuullisen hinnan, niin ihmettelen, edellyttäen, että kirjoittajalla on tällaista bisnes toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäis hankkiutua meidän koirista eroon, koska siskon lapsi pelkää niitä. Koirat on todella rauhallisia ja siskon perheen vierailujen ajan ovat ulkona. Sekin ilmeisesti on liikaa että lapsi näkee koirat ikkunasta....

Kysy siskoltasi eikö hän voisi hankkiutua lapsesta eroon? 

Vierailija kirjoitti:

Olin korjannut ystäväni lapsen haalarin ja maksanut siihen tarvikkeet. En ottanut mitään maksua korjauksesta. Palauttaessani haalaria, tämä ystävä ehdotti, että kotjaisin lisää heidän vaatteitaan, koska heillä on paljon takkeja, joista vetoketjut ovat rikki. No enpä tuohon ryhtynyt.

Lähden töihin aamuisin kello 7 ja tulen kotiin klo 17. Minulla on kolme pientä lasta. Ystäväni on työtön nainen, joka omistaa itsekin ompelukoneen, mutta peukalo on kai keskellä kämmentä?

Minä korjasin myös vuosia sitten sukulaisen lasten haalarien polvia, kun olivat puhki. Omilla tarvikkeilla tietenkin. Pyysin parikymppiä palkkaa koska olin silloin käydä opiskelija. Ilmeestä näki, että kohtuuton pyyntö oli. Ei tullut enempää korjattavaa. Kuvitteli saavansa ilmaiseksi. Muutenki hyväksikäytti esim äitiään kaikissa omissa kotitöissään ym. Toiset on ja kehtaa..

Naapuri on niin nuuka, ettei henno omaa perkärryä hankkia, vaan on käynyt jatkuvasti jo vuosia lainaamassa toisilta naapureilta. Hänellä on käyttötarvetta kärrylle enemmän, kuin muilla naapureilla yhteensä.

Nyt kävi sitten meidänkin kuomullista kärryä ruinaamassa, kun naapurin kuomuton oli saanut lumikuorman. Pari kertaa saa lainata, mutta sitten täytyy todeta, ettei kärryä ole ostettu kimppakäyttöön ja vuokrakärryjäkin on saatavilla. Naapurisovussakin rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa ihmettelen miten ihmiset suostuu kaikenalisiin älyttömyyksiin. Itse asun maalla, saaristossa ja hallissa on koneita ja vehkeitä, mitään en lainaa enkä kenenkään romuja ilmaiseksi korjaa. Talvisin auraan oman tieni n.400 m ja samalla käyn putsaamassa kahden ikäihmisen talojen pihat, tämän huomattua yksi lähellä asuva työikäinen äijä tuli vaatimaan että hänenkin piha pitäis aurata. sanoin että sopii, 100 euroa kerta ja kuitilla, ei sopinut liian kallista.

Sama ukko vaati että teen hänelle myös talven puut kun noille eläkeläisillekin vien, ilmoitin heittokuution hinnaksi 200, ei sopinut tämäkään.

Autan kyllä niitä jotka oikeasti apua tarvii mutta lokit ei täältä saa mitään.

Ootpa kova jätkä. Toki ihan oikein, että ei tee hyväntekeväisyyttä jos ei halua ja oman työnkin saa hinnoi

Juurikin näin. Jos ei halua hommaa tehdä, niin hinnoittelee sen niin, ettei tarvitse tehdä. Jos tarvitsee, niin ei ainakaan ota niin paljon päähän.

Vierailija kirjoitti:

"Asettamalla työlleen hinnan, voi valita myös ne työt, jotka haluaa / ehtii tehdä. Ei terve ihminen tarvitse hyväntekeväisyyttä. Kolaa vaan pihansa lämpimikseen ja nauttii kuntoilusta samalla"

"Ei ole pakko ostaa jos ei hinta miellytä. Voi ostaa muualta."

Molemmat täysin totta, eikä kai kukaan ole muuta väittänytkään, koska luulisi sen olevan jokaiselle täysin selvää. Mutta työstä voi aina myös kieltäytyä, sen sijaan että asettaisi sille moninkertaisen (=härskin) hinnan.

Jotkut eivät sitä usko, vaan jäävät jankuttamaan asiaa. Helpommin pääsee eroon.

Vierailija kirjoitti:

Lähdettiin muutto avuksi 90 km päähän kun meillä on pakettiauto. Ei edes muutto pitsaa saatu! Emäntä alkoi keittämään nuudelia. Kiva oli muuton jälkeen lähteä pitsalle oman perheen kesken.

Pyysitkö sinä sitä pitsaa? Eiköhän emännällä ollut siinä härdelissä muuta tekemistä, kuin pohtia sinun syömisiä. Helpompi olisi ollut, kun olisit ehdottanut sinne pitsalle menoa tai wolttaamista. Olisit voinut jopa sen pitsasi saada.

Vierailija kirjoitti:

Menimme naimisiin maistraatissa. Miehellä oli farkut ja kauluspaita,minulla hame ja neule. Sen jälkeen mentiin  ravintolaan syömään. 

Anoppi ei tätä antanut anteeksi. Olisi pitänyt olla kirkkohäät ja miula valkoinen mekko. 

Nyt meillä oli kuulemma vain "leikkihäät".

Autuaasti edesmenneen äitini mielestä ei oltu oikeasti naimisissa, kun vain maistraatissa oli vihitty ja ilman Korkeimman siunausta saati ainuttakaan sukulaista todistamassa. Anopin mielestä oli ennen muuta häpeä suvun edessä, koska ei saanut niitä häitä järjestää. - Ilmeisesti tiesi oikein hyvin, ettei ollut meillä luottamusta häneen ja pelkäsi, että myös muut tajuavat sen. Hupaisaa tilanteessa oli, että toiset lapsensa yhtyivät ja erosivat useampaankin kertaan, silti oli tunne, että toivoi juuri meidän eroavan, jos jonkun kerran piti erota.

Ymmärtäkää nyt hyvät lasten äidit, että kun lapsi aikuistuu, päästäkää irti ja antakaa valita elämänsä suunnan ja kumppaninsa, tukekaa niitä valintoja - jos siis tahdotte olla mukana heidän elämässään edelleen. Se, ettei löydy tukea ja kannustusta omalle lapselleen, tarkoittaa hylkäämistä. Aikuinen lapsi kulkee tietään - myös ilman tukeasi. Hän voi olla hyvin pettynyt siitä, että olit häntä varten kasvuvuosina, mutta kun hänen aikuisuutensa alkoi, alkoi myös aikuistuneen lapsen itsenäisten päätösten arvostelu. No, meidän tapauksessamme pariutuneen lapsen "väärät" valinnat olivat toki pitkälti hänen puolisonsa syytä. :D

Tätini pyysi rahaa lainaksi. Kun köyhällä opiskelijalla ei ollut, niin pyysi ottamaan opintolainaa ja lainaamaan ne rahat hänelle. Hän sitten tekisi testamentin hyväkseni. Opintolainat meni kyllä sitten omaan elämiseen seuraavat 4 vuotta eikä tädillä jäänyt perintöjäkään. 

Sain kummitädiltäni perintönä Helsingissä olevan yksiön, ja pidämme sitä käytössä silloin kun käymme Helsingissä teatterissa tai konsertissa. On niin mukava kun tietää, että on yöpymispaikka, ei tarvitse yöllä ajella 100 kilometriä kotiin. Yhtiövastike on 220 euroa kuukaudessa, eihän sillä hinnalla edes saa hotelliyötä kahdelle  Helsingin hotelleista.

Nyt on sukulaiset ja naapurit huomanneet sen, ja ovat jatkuvasti kyselemässä, että voidaanko sinne majoittua? Eivät maksaisi majoituksesta, ja varmaan tyhjentäisivät baarikaapin yöpymisensä aikana.

Ei ole annettu sitä muille, vaikka ne ovat siitä olleet melkoisen närkästyneitä.