Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Kaverini sai tietää, että olen saanut liput Slush-tapahtumaan. Juuri ennen tapahtuman alkua hän soittaa että minun täytyy tulla sisällä käytyäni ulos "tupakalle" (en polta) ja antaa rannekkeeni hänelle, jotta hänkin pääsee sisään. Vartijat eivät kuulemma enää tarkastaisi minulta ranneketta. En suostunut ja kaveri loukkaantui verisesti, hänen olisi ollut pakko päästä paikalle tapaamaan joku deitti siellä, ihan kuin missään muualla ei voisi tavata kuin keskellä päivää teknologiatapahtumassa...

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on oikeastikin terveydellisiä ongelmia ja vointi on välillä varsin huono, mutta miksi haalia viisi lasta, hevoslauma, koiralauma, iso omakotitalo ja kesämökki kun se jaksaminen ei ole siihen riittävää.

Facebookissa huutelee ihmisiä avuksi milloin mihinkin painepesuriprojektiin, tapettien irrotukseen ja ikkunanpesuun. Ja tietysti kiukuttelee itsesäälissä syytellen toisia, kun apua ei aina ole jonoksi asti. Sanoo 'kyllä muistavansa tämän'. Entä sitten jos muistaa, mutta ei itse muista/jaksa/pysty koskaan tekemään mitään toisten apuna. Ei edes niissä omissa talkoissaan.

Niihin olen osallistunut jo ihan riittämiin. Hetkellisen avuntarpeen ymmärrän, mutta avuntarve on jatkuvaa ja työmäärä vain lisääntyy, kun laumat kasvavat...

Tätä minäkin ihmettelen, että miksi pitää hankkia mahdollisimman paljon vastuuta, jonka alle kuka tahansa voisi musertua? Itse olen lähtenyt ennemminkin siitä, miten teen oman elämäni mahdollisimman helpoksi. =) Siis kerrostaloasunto lähellä työpaikkaa, ei lemmikkieläimiä, toimiva julkinen liikenne, ei lapsia jne. Näin jaksankin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka "ei vaan saaneet sanaa suustaan" ansaitsee tulla kyykytetyiksi. Ai että pistää vihaksi tollaset ovimatot.

Piti sitten tunkea kuokkimaan... Omapa on ongelmasi jos pistää vihaksi :p

Näitähän ei ole pakko lukea. Mitäs tunget nenäsi joka paikkaan!

Vierailija kirjoitti:

huh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassani olin ainut nainen. Eräänä päivänä yksi kollega tuli kysymään, että voisinko leipoa seuraavaksi päiväksi kakun, koska hänellä on _toisen_ nimen nimipäivä. Nauroin ja sanoin että en voi, olen tosi huono leipomaan. Hän oletti, että koska olen nainen, osaan leipoa ja teen niin käskystä. Seuraavana päivänä mies tuli töihin ja kailotti jo ovelta että "täältä tulee nimipäiväsankari!!" ja oli hämmästynyt kun kaikki muut eivät olleetkaan laulamassa kakun kanssa onnittelulauluja.. Mökötti minulle koko päivän siitä, etten tuonut kakkua. Uskomaton tyyppi!

Siis NIMIPÄIVÄ!!?? Joku 7-vuotias voisi olla nimipäivästään noin innoissaan.

Siis joo! Sama mies oli melko erikoinen muutenkin. Teki esim. hirmu numeron siitä, kun oli kesän kunniaksi leikannut hiukset lyhyemmiksi kuin normaalisti. Huusi töihin tullessaan ovelta "täältä tulee kesämies!" ja suorastaan vaati kaikkia kutsumaan häntä kesämieheksi sen päivän. Asui vanhempiensa luona, ikää oli yli 30.

Varmaankin kotona huomioitiin sen nimipäivät ja vanhemmat kutsui sitä vielä kesämieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on eräs työtön pummiystävä, joka on pysynyt elämässäni lähinnä sen takia, että ollaan tunnettu ihan pikkusista asti. Nyt aikuisiällä elämä on vienyt vähän eri suuntiin; hän ei ole kiinnostunut töihin menemisestä ja lähinnä tissuttelee kaljaa ja polttelee pilveä päivät pitkät, kun taas mä käyn töissä ja hoidan asiani.

Kun ostin omistuskämpän niin hän oli tosi iloinen. Nyt hän voisi irtisanoa oman vuokrasopimuksen ja muuttaa mun luokseni kun ei tarvitse maksaa vuokraa! Ei ihan tuntunut ymmärtävän sitä, että vaikka mä en tästä omasta asunnostani joudukkaan vuokraa maksamaan niin vastiketta ja lainanlyhennyksiä kyllä. Luuli todellakin voivansa sluibailla täällä ilmaiseksi mun kanssani. Sanoi myös, että tänne voisi pistää puskat kasvaan, koska ei kuulemma omistusasunnosta voi saada häätöä..

Aina kun käydään yhdessä kaupassa niin hän juoksee hyllyjen välistä milloin minkäkin tavaran kanssa; "osta mulle tää pitsa" "hei voitko ostaa mulle nää murot" niinkuin mikäkin pikkulapsi. Luulee, että koska olemme ystäviä niin olen jotenkin elätysvelvollinen. Häneltä noita härskeimpi odotuksia ja vaatimuksia tuleekin. Kerran kun en suostunut lainaamaan hänelle rahaa niin hän kehoitti mua kysymään vanhemmiltani josko he lainaisivat. Vaikka hän ei ole ikinä edes tavannut mun vanhempiani.

Minä olen alkanut sanomaan rahan lainailijoille näin: Eikös ne pankit ole sitä varten, että sieltä lainataan.

Mun ex mies kysyi, että paljonko maksat, että olen edellisestä liitosta olevaan lapsen. Käypä hinta olisi ollut 3 vuoden opiskelujen rahoittaminen sanoin tarjoukselle ei kiitos ja heivasin menemään. kysely oli tosissaan. oli sairaalloisen pihi, toisia hyväksikäyttävä ja narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex mies kysyi, että paljonko maksat, että olen edellisestä liitosta olevaan lapsen. Käypä hinta olisi ollut 3 vuoden opiskelujen rahoittaminen sanoin tarjoukselle ei kiitos ja heivasin menemään. kysely oli tosissaan. oli sairaalloisen pihi, toisia hyväksikäyttävä ja narsisti.

Häh?

Työpaikan Ihmeellinen Lahjarinki oli vähäinen, mutta sitäkin kummallisempi hyväksikäytön muoto.

Rinki muodostui kymmenen hengen tiimiin kuuluneesta kolmesta naisesta. Näiden naisten kesken kerättiin muistamisia niin kihlausten, avioliittojen, 1.-3. lasten syntymien, työkomennusten (=6kk toisessa yksikössä) ja lopulta työpaikanvaihdon kunniaksi. Tärkeää toki oli, että jokainen tiimin jäsen osallistui lahjaringin "keräyksiin". Yhdessä kerätyt lahjat luovutettiin tyypillisesti vain 1-2 hengen läsnäollessa, eikä esim. yhteisessä kahvitilaisuudessa.

Loppuaikoina lahjarinkiläisten lahjaan osallistumisen kustannukset olivat helposti yli 20e kerta. Vuositasolla muistamisen kustannukset pyörivät muutamassa satasessa.

Kun vaihdoin työpaikkaa, maistuivat rinkiläisille tarjoamani kahvit. Odotin, millainen muistaminen itselleni on varattu: pettymys oli pieni, kun edes korttia ei oltu ostettu. Vähän jäi hyväksikäytetty olo.

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatti-PT ja minulla on pitkä kokemus valmennuksesta ja urheiluravitsemuksesta. Harva sukulainen kyselee ohjaamaan (veloitan normaalisti 80-100 € kertaohjauksesta), mutta sitten taas räätälöityjä ravinto-ohjelmia pitäisi tehdä ilmaiseksi joka toiselle tutulle ja sukulaiselle, "kun pitäisi päästä läskeistä eroon..." Kehotan yleensä suosiolla ostamaan jonkun ruokavalion netistä, koska en yksinkertaisesti jaksa ensin selittää kaikkea juurta jaksaen, kuunnella mussutusta siitä, että aamupalalla ei haluta vetää muuta kuin 3 kuppia kahvia ja 5 röökiä. Ja kun pitäisi sitten vielä väitellä siitä, että irtokarkit ja limsa lihottaa siitä huolimatta, että niissä ei ole rasvaa, niin en yksinkertaisesti jaksa.

Pakko kommentoida kun osuu niin lähelle! Lopetin ruokaneuvojen antamisen kokonaan kun se meni jankkaamiseksi. Aluksi tarjosin apuani ihan iloisesti, mielellään autan läheisiä laihtumaan ja tervehtymään. MUTTA ohjeiden antamisen jälkeen alkoi valitus "mä en haluais tästä luopua aamuisin, tosta en tykkää, haluaisin enemmän sitä sun tätä". Meni hermo ja sanoin että syö mitä haluat, ihan ilmaiseksi nuo ohjeet sinun hyväksesi laadin, ei oo pakko noudattaa! Teki palveluksen, ja kiitoksen sijasta tuli ihme valitusta "mutku emmääää haluuuu!"

Nykyään menen ihan tuppisuuksi kun ruuasta puhutaan tai korkeintaan "joo se Snickers on varmaan ihan hyvä aamupala, pidä toi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatti-PT ja minulla on pitkä kokemus valmennuksesta ja urheiluravitsemuksesta. Harva sukulainen kyselee ohjaamaan (veloitan normaalisti 80-100 € kertaohjauksesta), mutta sitten taas räätälöityjä ravinto-ohjelmia pitäisi tehdä ilmaiseksi joka toiselle tutulle ja sukulaiselle, "kun pitäisi päästä läskeistä eroon..." Kehotan yleensä suosiolla ostamaan jonkun ruokavalion netistä, koska en yksinkertaisesti jaksa ensin selittää kaikkea juurta jaksaen, kuunnella mussutusta siitä, että aamupalalla ei haluta vetää muuta kuin 3 kuppia kahvia ja 5 röökiä. Ja kun pitäisi sitten vielä väitellä siitä, että irtokarkit ja limsa lihottaa siitä huolimatta, että niissä ei ole rasvaa, niin en yksinkertaisesti jaksa.

Pakko kommentoida kun osuu niin lähelle! Lopetin ruokaneuvojen antamisen kokonaan kun se meni jankkaamiseksi. Aluksi tarjosin apuani ihan iloisesti, mielellään autan läheisiä laihtumaan ja tervehtymään. MUTTA ohjeiden antamisen jälkeen alkoi valitus "mä en haluais tästä luopua aamuisin, tosta en tykkää, haluaisin enemmän sitä sun tätä". Meni hermo ja sanoin että syö mitä haluat, ihan ilmaiseksi nuo ohjeet sinun hyväksesi laadin, ei oo pakko noudattaa! Teki palveluksen, ja kiitoksen sijasta tuli ihme valitusta "mutku emmääää haluuuu!"

Nykyään menen ihan tuppisuuksi kun ruuasta puhutaan tai korkeintaan "joo se Snickers on varmaan ihan hyvä aamupala, pidä toi"

Hui kauhea, toivottavasti tuo on kärjistettyä, kuka oikeasti haluaisi syödä aamupalaksi suklaapatukan? Oksennus kyllä karkaisi siitä äkillisestä sokerin ja rasvan vyörystä.

Mun olis pitänyt antaa takaus sukulaiselle 200 000e asuntolainalle jonkun tuntemattoman kanssa yhdessä. . Kun en suostunut (tunnen tämän lainanhakijan rahan käytön - jatkuvasti veloissa ja maksuvaikeuksissa), olin hu*ra, lehmä ym mairittelevaa..

Muutenkin jatkuvasti soitteli rahaa vailla,mutta maksua ei kuulunut ikinä ajallaan..

Kun ilmoitin että nyt loppuu tää leikki, taas hirmuiset haukut ja jopa soittelut suvulle, kun olen niin ilkeä ihminen.. :D

tässä lainajutussa vielä se, että olin äitiysvapaalla joten tulot pienet.. en olis pystynyt lainan eriä hoitamaan, jos olis näin käynyt, että lasku olisi tullut. Tiedän vielä, että henkilö, joka takaukseen suostui, on maksanut useammankin kuin yhden erän tätä lainaa, kun velallinen jättää maksamatta!

Mutta lehmähän minä mieluummin olenkin kuin täysin persaukinen toisen lainojen makselun vuoksi!

Vierailija kirjoitti:

Ystävä pyysi, että hoitaisin heidän lapsiaan kesälomani ajan, kun päiväkoti oli kiinni ja vanhemmat eivät saaneet kesälomaansa pidettyä silloin.

Olisit vastannut että: juu jos hoidatte mun työn koko oman lomanne ajan kun minä sitten silloin pidän lomaa.

Ha, ketju palasi!

Jeeeee!!!

Kiitti, mode!

Vierailija kirjoitti:

Hui kauhea, toivottavasti tuo on kärjistettyä, kuka oikeasti haluaisi syödä aamupalaksi suklaapatukan? Oksennus kyllä karkaisi siitä äkillisestä sokerin ja rasvan vyörystä.

Entinen työkaveri söi vuosia aamupalaksi rivin Fazerin sinistä ja kupin kahvia. Jossain vaiheessa petrasi elämäntapojaan ja söi vain puolikkaan rivin.

Vierailija kirjoitti:

Tein kaupunkialueella kasvillisuuskartoituksia. Ihmisiltä (siis ihan ohikulkijoilta) tuli mitä kummallisempia vaatimuksia, että mitä tulisi tehdä 'siinä samalla'.

Olisi pitänyt kaataa puita: jollakin leikkikentällä oli pihlaja, johon lapset kiipeilevät ja se on siten vaarallinen. Lähikaupungissa (!) kadunvarsipaikkojen vieressä oli puistolehmuksia, joiden kirvat sotkevat autot eli minun olisi tämän miehen mielestä pitänyt kaataa puut pois..

Katuvarret olivat roskattuja, joten minun olisi pitänyt ne siivota.

Joku nainen oli lukenut juuri lehdestä vieraslajeista, joten ehdotti, että poistaisin jättiputket samalla. Ihan nopsakkaasti, ilman ammattitaitoa ja suojavarusteita.

Mikään homma ei ole niin pieni kuin se, jonka voi toisille nakittaa...

Tosiasiallisesti kartoitusaikataulut oli vedetty varsin kireälle; tunnissa piti tsekata 10 hehtaaria. Siinähän sitä ehtii vaikka mitä muuta...

Olen tehnyt vastaavia hommia ja ihan samanlaisin kokemuksin :D Paras oli kun olin vielä opiskelija ja kurssityötä varten parin kanssa tekemässä lintukartoitusta kaupungissa. Kaksi mummelia tuli vakavissaan selittämään että meidän piti karttaan merkitä että vieressä olen puistoalueen risukko pitäisi raivata, eivätkä vaatimukset hellittäneet vaikka useampaan kertaan selitimme että olemme opiskelijoita joilla ei ole mitään tekemistä kaupungin puisto-osaston tjsp kanssa. No, lopulta kyllä merkitsimme karttaan risuja ja kaksi mummoa että pääsisimme jatkamaan hommia, kurssikavereilla oli hauskaa karttaa katsoessa mutta pusikko säilyi kyllä ennallaan :)

Ilmeisesti jengi luulee että kartoitushommissa olevalla on joku kuuma linja puisto-osastoihin yms ja maastolaukussa moottorisahat sun muut tykötarpeet puunkaatoon ja liuta loukkuja kanien pyyntiin.

Duunari kirjoitti:

Työpaikan Ihmeellinen Lahjarinki oli vähäinen, mutta sitäkin kummallisempi hyväksikäytön muoto.

Rinki muodostui kymmenen hengen tiimiin kuuluneesta kolmesta naisesta. Näiden naisten kesken kerättiin muistamisia niin kihlausten, avioliittojen, 1.-3. lasten syntymien, työkomennusten (=6kk toisessa yksikössä) ja lopulta työpaikanvaihdon kunniaksi. Tärkeää toki oli, että jokainen tiimin jäsen osallistui lahjaringin "keräyksiin". Yhdessä kerätyt lahjat luovutettiin tyypillisesti vain 1-2 hengen läsnäollessa, eikä esim. yhteisessä kahvitilaisuudessa.

Loppuaikoina lahjarinkiläisten lahjaan osallistumisen kustannukset olivat helposti yli 20e kerta. Vuositasolla muistamisen kustannukset pyörivät muutamassa satasessa.

Kun vaihdoin työpaikkaa, maistuivat rinkiläisille tarjoamani kahvit. Odotin, millainen muistaminen itselleni on varattu: pettymys oli pieni, kun edes korttia ei oltu ostettu. Vähän jäi hyväksikäytetty olo.

Oltiinko samassa työpaikassa?

Minä en mennyt naimisiin enkä lisääntynyt, ja syntymä- ja nimipäiväkin oli juuri koko toimistoväen loma-aikana, joten noiden vuosien aikana minua ei muistettu kertaakaan. En laske varsinaiseksi muistamiseksi sitä syntymäpäivää, jolloin sattumalta toimistossa olikin väkeä, koska "päivänsankari tarjoaa" ja minut lähetettiin ostamaan kakkua ja jäätelöä itseni kunniaksi. Kollegalla oli samana päivänä synttärit, mutta hän ei tarjoilukehotuksista piitannut, vaikka kakku ja jäätelö maistui. Katsekontaktia hän ei ottanutkaan syödessään, santsatessaan eikä loppupäivänä.

Mieleen jäi myös se, kuinka kolmen hengen ydinporukan kaksi jäsentä keräsi rahaa kolmannen nelikymppisiä varten, käytti niitä kolmen hengen illallisiin ja antoi loput rahat päivänsankarin matkakassaan. Kaikenlainen antaminen loppui minulta siihen kertaan, kun minun hommakseni annettiin rahan kerääminen varsin kalliiseen lahjakorttiin, mutta sovitun rahan sijasta kirjekuoreen pudoteltiin vain pikkukolikoita. Maksoin puuttuvat nelisenkymmentä euroa itse siinä luulossa, että sovitut summat ilmestyisivät myöhemmin, mutta ei niin käynyt. Tuosta on vuosia, mutta muisto hivenen harmittaa yhä.

Vierailija kirjoitti:

Duunari kirjoitti:

Työpaikan Ihmeellinen Lahjarinki oli vähäinen, mutta sitäkin kummallisempi hyväksikäytön muoto.

Rinki muodostui kymmenen hengen tiimiin kuuluneesta kolmesta naisesta. Näiden naisten kesken kerättiin muistamisia niin kihlausten, avioliittojen, 1.-3. lasten syntymien, työkomennusten (=6kk toisessa yksikössä) ja lopulta työpaikanvaihdon kunniaksi. Tärkeää toki oli, että jokainen tiimin jäsen osallistui lahjaringin "keräyksiin". Yhdessä kerätyt lahjat luovutettiin tyypillisesti vain 1-2 hengen läsnäollessa, eikä esim. yhteisessä kahvitilaisuudessa.

Loppuaikoina lahjarinkiläisten lahjaan osallistumisen kustannukset olivat helposti yli 20e kerta. Vuositasolla muistamisen kustannukset pyörivät muutamassa satasessa.

Kun vaihdoin työpaikkaa, maistuivat rinkiläisille tarjoamani kahvit. Odotin, millainen muistaminen itselleni on varattu: pettymys oli pieni, kun edes korttia ei oltu ostettu. Vähän jäi hyväksikäytetty olo.

Oltiinko samassa työpaikassa?

Minä en mennyt naimisiin enkä lisääntynyt, ja syntymä- ja nimipäiväkin oli juuri koko toimistoväen loma-aikana, joten noiden vuosien aikana minua ei muistettu kertaakaan. En laske varsinaiseksi muistamiseksi sitä syntymäpäivää, jolloin sattumalta toimistossa olikin väkeä, koska "päivänsankari tarjoaa" ja minut lähetettiin ostamaan kakkua ja jäätelöä itseni kunniaksi. Kollegalla oli samana päivänä synttärit, mutta hän ei tarjoilukehotuksista piitannut, vaikka kakku ja jäätelö maistui. Katsekontaktia hän ei ottanutkaan syödessään, santsatessaan eikä loppupäivänä.

Mieleen jäi myös se, kuinka kolmen hengen ydinporukan kaksi jäsentä keräsi rahaa kolmannen nelikymppisiä varten, käytti niitä kolmen hengen illallisiin ja antoi loput rahat päivänsankarin matkakassaan. Kaikenlainen antaminen loppui minulta siihen kertaan, kun minun hommakseni annettiin rahan kerääminen varsin kalliiseen lahjakorttiin, mutta sovitun rahan sijasta kirjekuoreen pudoteltiin vain pikkukolikoita. Maksoin puuttuvat nelisenkymmentä euroa itse siinä luulossa, että sovitut summat ilmestyisivät myöhemmin, mutta ei niin käynyt. Tuosta on vuosia, mutta muisto hivenen harmittaa yhä.

Ai niin. Tuo lahjakortin saaja ei sitten koskaan käyttänyt korttia, koska ei kiinnostanut. Oli kyllä jo vuosia haaveillut ääneen siitä, että tuohon käsittelyyn pääsisi.

Vierailija kirjoitti:

Mun olis pitänyt antaa takaus sukulaiselle 200 000e asuntolainalle jonkun tuntemattoman kanssa yhdessä. . Kun en suostunut (tunnen tämän lainanhakijan rahan käytön - jatkuvasti veloissa ja maksuvaikeuksissa), olin hu*ra, lehmä ym mairittelevaa..

Onko oikeasti ihmisiä jotka huorittelevat esim. tällaisessa tilanteessa? Vai väitetäänkö näissä jutuissa vähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun olis pitänyt antaa takaus sukulaiselle 200 000e asuntolainalle jonkun tuntemattoman kanssa yhdessä. . Kun en suostunut (tunnen tämän lainanhakijan rahan käytön - jatkuvasti veloissa ja maksuvaikeuksissa), olin hu*ra, lehmä ym mairittelevaa..

Onko oikeasti ihmisiä jotka huorittelevat esim. tällaisessa tilanteessa? Vai väitetäänkö näissä jutuissa vähän?

Voi kuule, on. Tunnen ihmisen joka harrastaa tuota, samoin on sylkenyt läheisensä päälle kun läheinen kieltäytyi antamasta rahaa.. sama ihminen ostaa kalliita asioita joihin ei ole varaa, ja laittaa perään sukulaisille tekstiviestejä "meidän janipetteri tarvitsi sitä ja tätä, voitte laittaa rahat tälle tilille". Että kyllä näitä riittää. Ole onnellinen jos olet säästynyt tältä.