Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Tuttava yritti tänään saada meidät mukaan vakuutuspetokseen kun oma koiransa oli kotonaan repinyt reiän huonolaatuiseen uudehkoon nahkasohvaan. - Meidän pieni kiltti koira ei ole ikinä rikkonut mitään eli ei kiitos ja harvennetaan tapaamisia. Ja ollaan tunnettu toisemme jo 48 vuotta. Harmittaa, että edes kehtasi olettaa meidän suostuvan moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttava yritti tänään saada meidät mukaan vakuutuspetokseen kun oma koiransa oli kotonaan repinyt reiän huonolaatuiseen uudehkoon nahkasohvaan. - Meidän pieni kiltti koira ei ole ikinä rikkonut mitään eli ei kiitos ja harvennetaan tapaamisia. Ja ollaan tunnettu toisemme jo 48 vuotta. Harmittaa, että edes kehtasi olettaa meidän suostuvan moiseen.
Harva vakuutus edes korvaa koirien tekemiä vahinkoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava yritti tänään saada meidät mukaan vakuutuspetokseen kun oma koiransa oli kotonaan repinyt reiän huonolaatuiseen uudehkoon nahkasohvaan. - Meidän pieni kiltti koira ei ole ikinä rikkonut mitään eli ei kiitos ja harvennetaan tapaamisia. Ja ollaan tunnettu toisemme jo 48 vuotta. Harmittaa, että edes kehtasi olettaa meidän suostuvan moiseen.
Harva vakuutus edes korvaa koirien tekemiä vahinkoja
Saksassa on pakollinen vastuuvakuutus koiranomistajille (Tierhalterhaftpflichtversicherung).
Muutama vuosi sitten opiskelin ja minulla oli menossa työharjoittelu. Työpaikkaohjaani näytti minulle kuvastoa, että haluaisinko tilata herkkuja, joilla hänen lapsensa keräsi rahaa harrastukseen. Myöhemmin kysyi vielä pariin otteeseen asiasta, ja liian kiltti kun olen, tilasin kohteliaisuudesta. Muistan vieläkin miten harmitti, olin todella pienituloinen yksinhuoltaja ja kirpaisi maksaa karkkirasiasta 7 euroa. Sillä rahalla olisin pari oikeaa ateriaa valmistanut. Nykyään kyllä osaan jo pitää puoleeni ja sanoa tarvittaessa ei.
Vierailija kirjoitti:
Tuttava yritti tänään saada meidät mukaan vakuutuspetokseen kun oma koiransa oli kotonaan repinyt reiän huonolaatuiseen uudehkoon nahkasohvaan. - Meidän pieni kiltti koira ei ole ikinä rikkonut mitään eli ei kiitos ja harvennetaan tapaamisia. Ja ollaan tunnettu toisemme jo 48 vuotta. Harmittaa, että edes kehtasi olettaa meidän suostuvan moiseen.
Suostuvan moiseen - eli mihin? Yrittikö hän saada sen näyttämään teidän koiran tekosilta, kun kotivakuutus ei korvannut oman koiran tekemiä kepposia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava yritti tänään saada meidät mukaan vakuutuspetokseen kun oma koiransa oli kotonaan repinyt reiän huonolaatuiseen uudehkoon nahkasohvaan. - Meidän pieni kiltti koira ei ole ikinä rikkonut mitään eli ei kiitos ja harvennetaan tapaamisia. Ja ollaan tunnettu toisemme jo 48 vuotta. Harmittaa, että edes kehtasi olettaa meidän suostuvan moiseen.
Suostuvan moiseen - eli mihin? Yrittikö hän saada sen näyttämään teidän koiran tekosilta, kun kotivakuutus ei korvannut oman koiran tekemiä kepposia?
Kotivakuutus ei yleensä korvaa oman lemmikin tahallisia tuhoja, mutta vastuuvakuutus saattaa korvata tuhot mitä oma lemmikki tekee toisen omaisuudelle. Arvaus toki, mutta olisikohan kyse tästä?
Närnär kirjoitti:
Naapurissa asuvat sukulaiset lainasivat vuodesta toiseen meidän autoa, koska kuskasivat lapsia harrastuksiin ym (mikä olisi hoitunut toki julkisilla tai fillaroidenkin). Samalla haukkuivat meidän autoa roiskeeksi ja kehtasivat ilmentää, etteivät sitä oikein arvostaneet. Ja koskaan eivät tankanneet, edes kysyneet, tarjoutuneet. Sitten kun mies kehtasi vihjata, että voisi joskus laittaa vähän tankkiin, niin suuttuivat silmittömästi. Eivätkä ole sen jälkeen autoa lainanneet. Mikä oletus on, että ollaan velvoitettua kustantamaan heidän lastensa harrastuksiin viemistä
Kate tollot lanasitte aina uudelleen. Ihan oikein tuommoisille vatipäille kuin te.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten opiskelin ja minulla oli menossa työharjoittelu. Työpaikkaohjaani näytti minulle kuvastoa, että haluaisinko tilata herkkuja, joilla hänen lapsensa keräsi rahaa harrastukseen. Myöhemmin kysyi vielä pariin otteeseen asiasta, ja liian kiltti kun olen, tilasin kohteliaisuudesta. Muistan vieläkin miten harmitti, olin todella pienituloinen yksinhuoltaja ja kirpaisi maksaa karkkirasiasta 7 euroa. Sillä rahalla olisin pari oikeaa ateriaa valmistanut. Nykyään kyllä osaan jo pitää puoleeni ja sanoa tarvittaessa ei.
Tämä on todella ikävää. Itse suoritin myös työharjoittelua 9 kk. Sinä aikana joku meni naimisiin, täytti 50, pääsi eläkkeelle. Monta keräystä
Olin työelämässä ollut ennenkin, tiesin keräyksiä on. Vakiovastaus oli kaikille valmiina.
Olen työharjoittelija. Valitettavasti minulla ei ole varaa osallistua.
Muistan, kun yksi alkoi tilittämään kyllähän siitä tulee iso summa kuussa ja etkö voi vitosta antaa.
Kehoitin miettimään jos päivän kulukorvaus on 9 euroa, on aika kohtuutonta minun antaa yli puolet tuloistani. Vai antaako hän myös yli puolet päivän palkasta.
Työssäkäyvä, taloutensa kuralle saattanut kaveri on alkanut pummailemaan säännöllisesti kyytiä, röökiä jne. olen itse siis työtön tällä hetkellä. Nyt kysyi lataisinko pivon tai mobilepayn, niin että voisin tiukassa tilanteessa laittaa hänelle vähän rahaa, ei kiitos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun väkivaltainen alkoholisti isäni jonka kanssa en ole ollut tekemisissä kolmeen kymmeneen vuoteen otti minuun yhteyttä kun sai tietää että minulla on varallisuutta ja huolehdin nykyään sukulaisistani.
Nämä sukulaiset joiden laskut ja asumisen nykyään maksan ovat ihmisiä jotka ottivat äitini ja minut luokseen kun isäni oli vetänyt äitiäni pleksiin ja jotka ovat olleet tukenani ja turvanani koko elämäni.
Jouduin blokkaamaan isäni kun hän alkoi käydä niin kierroksilla siitä ettei minua kiinnosta kakkaakaan olla hänen kanssaan tekemissä saati maksella hänen asumistaan/laskujaan. Hän vielä syytti äitiäni siitä että hän olisi aivopessyt minut. Ainoa muisto isästäni oli kun hän kännissä piiskasi minua vyöllä kun en syönyt perunamuusia. Sen jälkeen ei olla oltu tekemisissä.
Aikanaan kävin vauvani kanssa vauvauinnissa ja siellä yksi äiti uinnin jälkeen tuli vaivautuneena kysymään liikenesikö minulta ylimääräistä vaippaa kun puhdas vaippa unohtui kotiin. Totta kai annoin kun oli muutama ylimääräinen mukana. Seuraavalla kerralla sama juttu. Kolmas viikko putkeen niin aloin jo ärtyä, mikä ihmeen vaippa-automaatti minä oikein olin. Tottakai lainaan jos oikeeasti unohtaa, mutta alkoi vaikuttamaan siltä, että oletus oli että saa aina pummittua. Vastasin, ettei tällä kertaa ollut kuin yksi omalle muksulle mukana. Äiti siihen tuohtuneena, että mitä mä sitten laitan vauvalle???
1€ kirjoitti:
Yhtenä Jouluna kaverini tuli pyytämään autoa lainaksi. sanoin että bensaa on aika vähän tankissa, ehkä 10 litraa, ja että tankkaisi sen verran minkä edestä tulee ajelleeksi. Kaverini sanoi että tottakai, ja että tarvitsee autoa vain puoleksi tunniksi korkeintaan. No meni yli kuusi tuntia, eikä kaverista eikä autostani kuulunut mitään. Kahdeksan tunnin jälkeen palautti auton ja häipyi nopeasti. Seuraavana aamuna kun yritin lähteä ajamaan, niin auto ei lainkaan käynnistynyt. Ihmettelin vikaa pitkään, kunnes huomaisin, että bensamittari nollilla. Kaveri oli ajanut tankin TÄYSIN tyhjäksi, eikä tankannut. Kuulin myöhemmin yhteiseltä tutulta kuinka tämä "kaverini", piti minua töykeänä kun olin lainannut hänelle auton jossa ei tarpeeksi bensaa hänen tarpeisiinsa. Hänen oli kuulemma ollut pakko käydä tankkaamassa YHDELLÄ EUROLLA, jotta sai ajettua autoni takaisn parkkipaikalleen. Tältä kaverilta jotenkin unohtui se, että sanoi tarvitsevansa autuoa vain puolen tunnin ajoa varten, eikä 8 tunnin. Häneltä myös kummasti unohtui, että sanoi autossa oleva vain noin 10 litraa bensaa, minkä tosin ei olsi pitänyt paljoa merkitä, koska hän lupasi tankata ajojensa edestä. Se myös jotenkin unohtui. Mutta MINÄ olin se törkeästi käyttäytynyt, kun lainasin autoa, johon jopa auton lainaaja joutui omistaan 1€ verran tankkaamaan!
Nää on just näitä ihmisiä, että lainataan tai pyydetään palvelusta lyhytaikaiseen tai pieneen tarpeeseen, jolloin saa jonkun hyväntahtoisen hölmön helpommin suostumaan ja todellisuus onkin aivan muuta.
Eräs tyyppi toi jonkun naisen kanssa tämän naikkosen koiran hoitoon "pariksi tunniksi" veljeni luokse. Tämä tyyppi tietää, että veljeni on vähän pirupolo, mutta kiltti kuitenkin. Noh, parin tunnin koiranhoitoreissu venyi ensin päiviin ja lopulta viikkoon, kun nainen ei palannut kotiin reissuiltansa. Äitini tätä koiraa kävi hoitamassa, kun ei alkkisveli pysty oikein itsestänsäkään huolta pitämään. Koirakin oli laiha kuin mikä. Itse olisin toimittanut koiran löytöeläinkotiin ja nainen olisi saanut sieltä rientojensa jälkeen hakea koiransa maksua vastaan, mutta muilla kävi koiraa sääliksi ja pelkäsivät sen joutuvan siellä piikille, kun muijalla ei olisi todennäköisesti ollut varaa koiraa sieltä enää hakea. Pelkäänpä, että oli karhunpalvelus palauttaa koira tuollaisen ihmisen hoiteisiin takaisin, mutta asia ei ollut minun käsissäni. Älkää hankkiko lemmikkejä, jos ette niistä itse pysty huolehtimaan tai asianmukaista hoitopaikkaa niille järjestämään omien rientojenne ajaksi. Elävä olento ei myöskään mikään terapialelu ole.
Edellisestä tuli mieleen muuan lokkeiluun taipuvainen kaveri. Oli aikoinaan tapana käydä parin opiskelukaverin kanssa Ullanlinnanmäellä piknikillä vappupäivänä. Nämä kaverit eivät juuri jaksaneet nähdä vaivaa tarjoilujen eteen vaan toivat mukanaan tyypillisesti yhden sipsipussin tms. Itse halusin kunnon piknikin, joten minä toin sitten ne salaatit ja patongit.
Yhtenä vuonna sitten toinen kaverini kysyi muutamaa päivää ennen vappua minua heidän piknik-seurueeseensa. Koska näiden kahden kanssa ei oltu vielä sovittu mitään, sovin meneväni sitten tämän toisen kaverin seurueen kanssa. Kun vappuaattona sitten tämä lokkeilija alkoi kysellä että mihin aikaan Ullikselle huomenna, totesin että kun meillä ei ollut mitään sovittuna, olen menossa toiseen seurueeseen. Kaverin tuohtunut vastaus:
"No mitä minä sitten syön huomenna?"
Joo, josko vaikka sitten ne ruoat mitä olisit sille nyyttäri-piknikille tuonut...
Eräässä konsolipelissä kaverilistalla oleva tyyppi naurattaa ja aiheuttaa pään pudistuksia joskus. Hän saattaa pelissä pyyhältää muutaman muun pelaajan kanssa monta kertaa ohi olettaen, että lähden perään ilman, että olen edes nähnyt, minne he menevät. Sitten ihmettelee, miksi en seurannut heitä tai suostu auttamaan häntä erinäisissä asioissa, jonka jälkeen olisi pitänyt taas jahdata heitä ties minne. Hän on siis kutsunut nämä ihmiset omaan "tiimiinsä" ennalta ja minä kelpaan mukaan, kun tarvitaan hetkeksi jossain, jonka jälkeen saan painua vaikka hornaan. Joskus käy niin, että avun saatuaan tyyppi saattaa häipyä pelistä kiittämättä, onpa joskus tehnyt niinkin, että olen mennyt auttamaan häntä tehtävän ollessa jo melkein ohi ja jättänyt minut ihmettelemään, että mitä tässä oikein on meneillään.
Nyt on oppinut sen, etten tule enää hänen luokseen. Eilen tosin ihmetteli, miksen valvonut silmä kovana hetkeä, jolloin hän muodosti tiimin johon olisi pitänyt heti ymmärtää tulla mukaan. En myöskään enää auttanut vaikka jankutti jankuttamistaan. Sen verran kyllästynyt olen tähän epäkunnioittavaan asenteeseen. Hänelle sanoin, että odotan erästä toista kaverini peliin (en jaksa tapella periaatteessa turhista asioista) ja että joku muu varmasti suostuu auttamaan. Tämän jälkeen tyyppi hävisi toiseen "session" eikä puhunut minulle enää sanaakaan.
Autan monia kaverilistalla olevia pelaajia yllä mainituilla tavalla. He kysyvät ensin, voinko auttaa heitä, kutsuvat tiimiinsä itse, tehtävä odottaa valmiina ja saan jäädä, jos haluan. He eivät oleta, että juoksen heidän perässään minnekään ja tarjoavat apua minulle, jos satun tarvitsemaan. He myös kiittävät jälkeen päin. Tämän yllä mainitun pelaajan käytös vain kuvastaa sitä, miten hän pitää itseään jotenkin maailman napana.
Enkä siis ota tätä kaikkea kovin vakavasti, nämä ihmiset ovat täysin tuntemattomia minulle ja kyse on vain pelistä. Hämmästyttää vaan joidenkin toimintatavat. Kuin olisin joku raukka joka säälistä otetaan mukaan kun sattuu olemaan käyttötarvetta 😁
Kaveri pyysi mua kuljettamaan hänen 4 vuotiasta lasta ilman turvaistuinta, koska heidän istuin oli eksän autossa.
Ei ollut kyse mistään yllättävästä kyydin tarpeesta vaan suunnitellusta menosta yhdessä.
Hänen mielestään 25km matka edestakaisin menee ihan hyvin ilman. En suostunut. Yritti heittäytyä marttyyriksi: "mä en sit varmaan pääse sinne"
Yritin selittää, että jos sattuisikin jotain niin mä olisin vastuussa laillisesti ja saisin potea ikuista syyllisyyttä. Silti yritti vielä vakuutella et hän maksaa jos tulee sakot...
Onneksi tää kävi ilmi 6h ennen suunnitelmia niin kaveri sai jostain lainaan istuimen, mutta aika härskiä olettaa että kuljetan lasta ilman asianmukaista istuinta.