Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Aikoinaan entisessä työpaikassani oli joku illanvietto ja tarjolla oli vain alkoholia ja jotain pikkusuolaista. Jossain kohtaa eräs nainen keksi että hän tilaa sinne partypizzan (eli sellainen halkaisijaltaan melkein metrin kokoinen lätty). Hintaa sillä taisi olla 35-40€. Ihan siis omasta halustaan ja nälästään sen tilasi, kenenkään pyytämättä. Monet siitä sitten söi illan mittaan.

Seuraavana työpäivänä kiersi sitten jokaisen luona käsi ojossa, että hänelle pitää korvata se pizza minkä maksoi omasta pussistaan, ja ihmiset antoi joitain euroja kukin. Minä en edes syönyt sitä pizzaa, mutta tää nainen mulkaisi minua vihaisesti kun sanoin etten maksa pizzasta mitä en edes syönyt, ja alkoi supatella muiden duunikavereiden kanssa jotain scheissea, mistä seurasi että isompi porukka piti mykkäkoulua ja katseli minua nenänvarttaan pitkin pitkän aikaa. Helpommalla olisi päässyt heittämällä pari euroa, mutta periaatteestakaan en antanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sisareni halusi muuttaa työttömän miesystävänsä ja vauvan kanssa appivanhemmilleni koska he halusivat säästää rahaa (asua ilmaiseksi) minä ja mieheni asuimme siellä silloin kun olimme parikymppisiä. Sisareni on tavannut appikseni kerran. Häissämme.  Sisareni suuttui verisesti kun en edes suostunut ehdottamaan tätä järjestelyä heille. On "lainaillut" myös 100-200€ euroa kuussa minulta jo useamman vuoden ajan.

On siis ”lainaillut”, eli et ole saanut rahojasi takaisin, ja silti ilmeisesti annat joka kuukausi sen 100-200€? Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.

Totta. On vaan helpompaa ja eivät ehkä sitten mene äitini pienelle eläke-pussille. Häntä lähinnä yritän suojella. Kylmä todellisuus varmaan iskee sitten kun hänestä aika jättää ja ei voi käyttää häntä kiristykseen. "Ai no pitää varmaan pyytää mutsilta"

Miksi luulet, ettei siskosi joka tapauksessa kävisi muidenkin pusseilla?

Varmasti käykin, kun on noin röyhkeä. Mullakin on sumeilematta valehteleva sisko, sekin on jo yli 60 joten ei varmaan koskaan paranna tapojaan.

-eri

Sartsu kirjoitti:

Rikkailla on päällään merkkivaatteita. Onnellisilla ihmisillä on päällään kissankarvoja.

Kiitos päivän nauruista, Sartsu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten opiskelin ja minulla oli menossa työharjoittelu. Työpaikkaohjaani näytti minulle kuvastoa, että haluaisinko tilata herkkuja, joilla hänen lapsensa keräsi rahaa harrastukseen. Myöhemmin kysyi vielä pariin otteeseen asiasta, ja liian kiltti kun olen, tilasin kohteliaisuudesta. Muistan vieläkin miten harmitti, olin todella pienituloinen yksinhuoltaja ja kirpaisi maksaa karkkirasiasta 7 euroa. Sillä rahalla olisin pari oikeaa ateriaa valmistanut. Nykyään kyllä osaan jo pitää puoleeni ja sanoa tarvittaessa ei.

Ymmärrän, että tutulle voi olla vaikea kieltäytyä, mutta minusta kyseessä ei ihan ollut tämän ketjun aiheen mukainen härski vaatija. Ei ole erityisen härskiä kysyä, haluaako ostaa karkkia…

Ai kolmeen kertaan?

Nämä työpaikalla jankuttajat ovat saakelin rasittavia, koko ajan jonkun lapsista joku (näillä on aina useita) kerää rahaa myymällä ylihintaisia karkkeja, kekesejä, vessapapereita tai sukkia. Ja ei, en osta myöskään kolmea partiokalenteria.

tälläinen pitäisi kieltää työpaikoilla. laita aloitelaatikkoon postia tästä.

Meitä on kymmenen ja olen ainoa lapseton. En taida ;)

olet harjoittelija ja jos et saa vakituista paikkaa niin anna palaa vaan mitä mieltä olet tuollaisesta kauputtelusta!

No Rupert itsekkin myymään jonkun kissanpelastuayhdistyksen roinaa. Aina kun joku tulee myymään sulle jotain niin ehdotat että nyt on sun vuoro ostaa näitä kissakortteja, katotaan sitten ensi kerralla niitä sunnpikton luokkaretkisukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten opiskelin ja minulla oli menossa työharjoittelu. Työpaikkaohjaani näytti minulle kuvastoa, että haluaisinko tilata herkkuja, joilla hänen lapsensa keräsi rahaa harrastukseen. Myöhemmin kysyi vielä pariin otteeseen asiasta, ja liian kiltti kun olen, tilasin kohteliaisuudesta. Muistan vieläkin miten harmitti, olin todella pienituloinen yksinhuoltaja ja kirpaisi maksaa karkkirasiasta 7 euroa. Sillä rahalla olisin pari oikeaa ateriaa valmistanut. Nykyään kyllä osaan jo pitää puoleeni ja sanoa tarvittaessa ei.

Ymmärrän, että tutulle voi olla vaikea kieltäytyä, mutta minusta kyseessä ei ihan ollut tämän ketjun aiheen mukainen härski vaatija. Ei ole erityisen härskiä kysyä, haluaako ostaa karkkia…

Ai kolmeen kertaan?

Nämä työpaikalla jankuttajat ovat saakelin rasittavia, koko ajan jonkun lapsista joku (näillä on aina useita) kerää rahaa myymällä ylihintaisia karkkeja, kekesejä, vessapapereita tai sukkia. Ja ei, en osta myöskään kolmea partiokalenteria.

tälläinen pitäisi kieltää työpaikoilla. laita aloitelaatikkoon postia tästä.

Ja sitten näistä syyllistetään että lasten takia, lasten harrastus/seura/leikkikoulu tarvitsee rahaa että lapset saa harrastaa ja pääsee kisamatkalle Saksaan (ennen koronaa). Miksi lapsettomana maksaisin näitä? Haluan laittaa sen kympin ihan omaan matkakassaani että pääsen itse joskus Saksaan!

Oli muutenkin järkytys että partiokalenteri maksaa kympin! Jonkun 3€ voisi ehkä maksaa mutta ei minulla ole varaa heitellä yhtenään kymppejä muiden ihmisten lasten harrastusten maksamiseen.

Tuli kutsu kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Kutsussa oli tilinumero ja "pyyntö" laittaa summa jonka käyttäisimme kukkiin rahana ainoan perillisen tilille ja tulla ilman kukkia, koska vainaja ei ollut kuulemma "kukkaihminen". Matkaa olisi ollut 600 km ja kutsussa oli myös, jotta vain kahvia tarjolla, (omat eväät sallittu).

Juu, skippasimme tilaisuuden, emmekä laittaneet rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli kutsu kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Kutsussa oli tilinumero ja "pyyntö" laittaa summa jonka käyttäisimme kukkiin rahana ainoan perillisen tilille ja tulla ilman kukkia, koska vainaja ei ollut kuulemma "kukkaihminen". Matkaa olisi ollut 600 km ja kutsussa oli myös, jotta vain kahvia tarjolla, (omat eväät sallittu).

Juu, skippasimme tilaisuuden, emmekä laittaneet rahaa.

On kyllä todella härskiä pyytää vainajan muistamiseen varatut rahat itselleen :o 

Vainajalle tärkeä hyväntekeväisyyskohde olisi oikea osoite, mikäli kukkamuistamisia ei jostain syystä haluta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli kutsu kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Kutsussa oli tilinumero ja "pyyntö" laittaa summa jonka käyttäisimme kukkiin rahana ainoan perillisen tilille ja tulla ilman kukkia, koska vainaja ei ollut kuulemma "kukkaihminen". Matkaa olisi ollut 600 km ja kutsussa oli myös, jotta vain kahvia tarjolla, (omat eväät sallittu).

Juu, skippasimme tilaisuuden, emmekä laittaneet rahaa.

Tiedän tällaisen tapauksen myös mutta siinä kerrottiin rahojen menevän vainajan lapselle (koska vainajalla oli ilmeisesti omat raha-asiat retuperällä). Tavallaan ymmärrän, mutta kieltämättä vähän outo tapa.

Vinkki kaikille: voitte ottaa oppia siitä miten nämä lokit itse välttelee vastapalveluksia eri verukkeilla. Samalla lailla siis rupeatte vain sanomaan heille heti kättelyssä, että juuri nyt ei ole aikaa, mutta ehkä sitten ensi kerralla (kun on juhlat/muutto/tarve jollekin palvelukselle). Ja sitten tietysti ensi kerrankaan tullen teillä ei ole aikaa, vaan taas vain tyhjä lupaus.

Tämä siis vinkkinä ihmisille, jotka joutuvat olemaan lokkien kanssa tekemisissä perhesyistä tms. Kaveripiirin tai työpaikan lokit tietty pystyy helpommin häätämään tiehensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasite kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yksi ylipainoinen tuttu mökillä käymässä 4 päivää. Hän ei tuonut mitään ruokaa tms. mukanaan, vain itselleen siidereitä, joita piti jemmassa (ts. ei antanut muille). Rikkoi yhden vuoteen rungon, sai polkupyörän rikki ja hajotti riippumattotelineen -- mitään ei tarjoutunut korvaamaan. Söi hyvällä halulla meidän ostamia ruokia ja joi myös meidän viinejä.

Lähtöpäivänä soitti 30 minsaa sen jälkeen kun oli lähtenyt, että "Unohdin omien siidereiden tölkit siihen eteiseen. Annattehan sitten panttirahat minulle, kun olette palauttaneet tölkit?"

Ei PASSAA OTTAA VIERASTA VASTAAN! Kun tulee laskua noin paljon!

Meillä nämä tutut ovat hyvin nopeasti laitettu eteenpäin. Meillä on tosi kiva mökki. Vanhempani ovat sen ostaneet nuoruudessaan, laittaneet sitä rakkaudella ja jatkuvasti kunnostaneet. Nyt eivät enää jaksa tehdä mitään. Veljeni kanssa hankimme arvioitsijan, sain mökin ennakkoperintönä ja veljeni tulee saamaan saman määrän joskus, kun tarvitsee. Lisäksi mökki on lähellä minun perhettä, veljelläni on useita satoja km matkaa.

Monet sukulaiset ja tutut ovat mökillä vuosien varrella käynyt. Maaliskuussa muutimme mökille, lapset kävivät koulua etänä. Ongelmana on ainoastaan netti. Toimii parhaiten tuvassa ja omissa kokouksissa käsitellään asioita, jotka eivät kuulu ulkopuolisille. Saatiin homma toimimaan, kun porrastettiin, kaikki jousti.

Kesällä se sitten alkoi. Ilmoitettiin tullaan kylään. Sanoin ei käy, koska olen töissä. Kun tullaan sisälle, tullaan tupaan.  Meille jopa tuli ihmisiä kylään, auto vaan pihalle. Tässä vaiheessa mies yleensä otti kopin ja sanoi nyt on todella huono hetki. Pidettiin tauko, tarjottiin kahvit pihalla tai katetussa terassilla ja kerrottiin mikä on homman nimi.

Turvavälit !!! me asuttiin mökillä maaliskuusta lokakuuhun. Ei käyty missään. Alueen lähikauppiaalle kirjoitin kauppalistan sähköpostilla. Tuli vahvistus huomenna klo 12 voi hakea. Ajettiin pihaan, työntekijä toi ostokset pihalle, kannettiin ostokset autoon ja ajettiin pois. Kuitti oli kassissa ja summa maksettiin tilille.

Mitä ihmisiä vaivaa ? Kuka kehtaa mennä toisen kotiin, jos ei ole tervetullut. 

Hyvä TE mökille muuttaja perhe IHANA TARINA...meille kävi sama juttu kuin teille.EI PASSAA KERTOA KENELLEKKÄÄN ETTÄ ON JOSSAIN X PAIKASSA VEDEN ÄÄRELLÄ/Landella.

Asuimme keväästä syksyyn mökillämme, eikä tullut kertaakaan kutsumattomia vieraita.

Ensimmäinen tärkeä seikka mökkimme hankinnalle aikanaan oli, että se sijaitsee meren saaressa.

Osa ystävistä pääsee sinne veneillään, mutta valtaosa tarvitsee kyydin. Aina ovat soittaneet, sopiiko käydä piipahtamassa/ yökylässä. Toisekseen kysyvät aina perään, pitääkö tuoda ruokaa/juomaa/jotain.

Rosvotkin tarvitsevat veneen, tai moottorikelkan ja tavaroiden roudaaminen ei liene houkuta, kun samaa tavaraa löytänee mantereiden mökeiltä.

Mökkeilymatkaa kotisohvalta ei kuitenkaan ole mantereen vastaavia mökkejä enempää ~45min.

Härskiä tässä tarinassa on se, että yksi sun toinen on ollut ostamassa mökkiämme, tehtyämme todella laajan remontin, sekä pihatyöt ja laiturihommat.  Ollaan sitten sitä valmista, meille itsellemme tehtyä ostelemassa :)

’Ostaminen’ voi tarkoittaa myös sen tunnustamista, että olette onnistuneet luomaan upean kokonaisuuden ei välttämättä niin, että teidän pitäisi myydä se. Nurinperinkieltä nääs!

Mitä härskiä siinä on, että haluaisi ostaa valmiin hienon mökin? Ei kaikki halua ostaa mitään mörskää, jossa pitää tehdä kauheat remontit ennen kuin voi käyttää, varsinkin jos itse ei ole remonttitaitoinen tai ole sellaista visuaalista silmää, että osaisi nähdä siinä mörskässä sen mahdollisen upean lopputuloksen. Sitten se voi olla härskiä, jos tarjoaa siitä upeasta mökistä pilkkahintaa kuvitellen omistajan siihen suostuvan tai jankkaa asiasta toistuvasti saatuaan jo vastauksen, ettei ole myynnissä eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aikanaan tätini toinen muutaman viikon vanhan serkkuni pariksi päiväksi äidileni hoitoon koska oli itse menossa sairaalaan. Täti tuli 3 kk päästä hakemaan vauvansa.

Jätti vauvansa siskolleen hoitoon, kun joutui sairaalaan? Eikö se ole aika luonnollista? Sisareni tai veljeni voisi tuoda vauvojaan vaikka useampia meidän perheeseen ja ne olisivat hoidossa juuri niin kauan kuin vanhemman sairaalassa olo/kunto vaatii! Maksuako siitä pitäisi pyytää? Ruokarahaa ja päivärahaa, yölisät päälle? Siitä että hoitaa omien lasten ohessa niiden serkkua? Kissakin ottaa orvon oravanpoikasen omien pentujensa joukkoon, ruokkii ja hoitaa, mutta nykyihmisten mielestä "jokainen huolehtikoon pentunsa itte". Ja kumpi olikaan petoeläin?

Eiköhän tässä tarinassa täti ole seikkaillut jossain muuallakin kun sairaalassa sen 3 kuukautta.

Ilmeisesti lapsen isälläkin oli omat seikkailut... Se paras paikka lapselle taisi tässä tapauksessa oli ihan jossain muualla kuin omien vanhempien luona.

Mua pyydettiin keväällä 2020 perustamaan lasten leikkikerho taloyhtiömme kerhotilaan. Ehdottaja oli miettinyt jo valmiiksi, että kerho kokoontuisi ti ja to klo 17-19. Perusteluina vielä, että korona on sulkenut lasten harrastukset niin niiden tilalle tarvitaan jotain, että vanhemmat saavat lepoa. Kieltäydyin. Ammatiltani olen siis vaka-ope .

Ei nyt mikään suuren luokan härskiys, mutta mua vaan asia ärsytti: Nuorena, kun käytiin tansseissa, yksi tuttavatyttö, jonka kanssa ei muuten oltu sen kummemmin kavereita, kysyi aina kyytiä tansseihin. Maksoi kyllä bensarahaa, mutta ei itse koskaan tarjonnut vastavuoroisesti kyytiä, vaikka hänellä itsellään oli kotipihassa _oma_ hyvä auto, jonka isänsä oli hänelle heti kortin saamisen jälkeen ostanut. Itse ajelin (härskisti ;D) vanhempieni autolla. (Kotona siis molemmat vielä asuimme, lukion lopulla tai heti sen jälkeen.) Olisi se joskus ollut mukava itsekin vain istua kyydissä, eikä aina olla kuskina.

Mietin sitten, että taidanpa mieluummin ajella yksikseni musiikkia kuunnellen, kun kyseessä ei ollut edes kaveri niin juttelukin oli sitten vähän sitä sun tätä ja kun vastavuoroisuuttakaan ei ole. Yhden kerran sitten valehtelin, etten ole lähdössä vaikka lähdinkin. Noloa oli sitten, kun törmäsinkin tähän tyttöön tansseissa. Ei, ei hän ollut omalla autollaan suinkaan tullut, vaan onnistunut ruinaamaan kyydin miestututulta, joka asui kymmeniä kilsoja toisessa suunnassa.

Tämä mies sitten haki minuakin tanssiin. Yllättävää, ei hän minua ennen ollut tanssittanut :o No löytyihän sillekin kiinnostukselle selitys. Mies koetti minulta kysellä, voisinko viedä tämän tytön kotiin, kun hänelle tulee niin pitkä kiertomatka sitten vielä keskellä yötä. Ehei, mitäs läksit, en nyt kyllä halua siihen samaan tilanteeseen takaisin :D No, vielä härskimpää tältä tytöltä itse asiassa oli sen miehen taksina käyttäminen, kun ei edes matkan varrella asunut...

Vanhemmat sanoivat että teet meille Uuden Vuoden ruoat.  En tee sori vaan.

Tää menee top kolmoseen! T. Lastenhoitajana pk.ssa työskentelevä

Vierailija kirjoitti:

Mua pyydettiin keväällä 2020 perustamaan lasten leikkikerho taloyhtiömme kerhotilaan. Ehdottaja oli miettinyt jo valmiiksi, että kerho kokoontuisi ti ja to klo 17-19. Perusteluina vielä, että korona on sulkenut lasten harrastukset niin niiden tilalle tarvitaan jotain, että vanhemmat saavat lepoa. Kieltäydyin. Ammatiltani olen siis vaka-ope .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten opiskelin ja minulla oli menossa työharjoittelu. Työpaikkaohjaani näytti minulle kuvastoa, että haluaisinko tilata herkkuja, joilla hänen lapsensa keräsi rahaa harrastukseen. Myöhemmin kysyi vielä pariin otteeseen asiasta, ja liian kiltti kun olen, tilasin kohteliaisuudesta. Muistan vieläkin miten harmitti, olin todella pienituloinen yksinhuoltaja ja kirpaisi maksaa karkkirasiasta 7 euroa. Sillä rahalla olisin pari oikeaa ateriaa valmistanut. Nykyään kyllä osaan jo pitää puoleeni ja sanoa tarvittaessa ei.

Ymmärrän, että tutulle voi olla vaikea kieltäytyä, mutta minusta kyseessä ei ihan ollut tämän ketjun aiheen mukainen härski vaatija. Ei ole erityisen härskiä kysyä, haluaako ostaa karkkia…

Ai kolmeen kertaan?

Nämä työpaikalla jankuttajat ovat saakelin rasittavia, koko ajan jonkun lapsista joku (näillä on aina useita) kerää rahaa myymällä ylihintaisia karkkeja, kekesejä, vessapapereita tai sukkia. Ja ei, en osta myöskään kolmea partiokalenteria.

tälläinen pitäisi kieltää työpaikoilla. laita aloitelaatikkoon postia tästä.

Minä ilmoitin aina kylmän rauhallisesti etten tilaa. Minulla on tapana sanoa niin, että se kuulostaa äkäisestä vaikka lapset ja kaverit tietää, etten ole asiasta yhtään äkäinen. Vieraampi uskoo kerrasta. Kannattaa opetella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten opiskelin ja minulla oli menossa työharjoittelu. Työpaikkaohjaani näytti minulle kuvastoa, että haluaisinko tilata herkkuja, joilla hänen lapsensa keräsi rahaa harrastukseen. Myöhemmin kysyi vielä pariin otteeseen asiasta, ja liian kiltti kun olen, tilasin kohteliaisuudesta. Muistan vieläkin miten harmitti, olin todella pienituloinen yksinhuoltaja ja kirpaisi maksaa karkkirasiasta 7 euroa. Sillä rahalla olisin pari oikeaa ateriaa valmistanut. Nykyään kyllä osaan jo pitää puoleeni ja sanoa tarvittaessa ei.

Ymmärrän, että tutulle voi olla vaikea kieltäytyä, mutta minusta kyseessä ei ihan ollut tämän ketjun aiheen mukainen härski vaatija. Ei ole erityisen härskiä kysyä, haluaako ostaa karkkia…

Ai kolmeen kertaan?

Nämä työpaikalla jankuttajat ovat saakelin rasittavia, koko ajan jonkun lapsista joku (näillä on aina useita) kerää rahaa myymällä ylihintaisia karkkeja, kekesejä, vessapapereita tai sukkia. Ja ei, en osta myöskään kolmea partiokalenteria.

tälläinen pitäisi kieltää työpaikoilla. laita aloitelaatikkoon postia tästä.

Meitä on kymmenen ja olen ainoa lapseton. En taida ;)

Valkoiset valheet on tämmöisiä tapauksia ja arkoja ihmisiä varten keksitty. Olen kymmeniä kertoja ollut allerginen jollekin tuotteessa olevalle aineelle, pyydän siis AINA tuotetiedot nähtäväksi. Myös muita valheita olen kertonut.

Ennen muinoin myytiin joululehtiä, paikallisen kaupan eteisessä eräs tunnetusti hyvin epämiellyttävä mies tuputti lehteä jokaiselle, sanoin, että minulla on jo, kehtasi tingata keneltä olet ostanut, totesin, että sain lahjaksi ja jatkoin matkaa. Lehteä ei siis ollut.

Ystävä hoiti tuttavansa koiria ja ihmettelin käydessäni että mitä ihmeen läikkiä hänen sängyllä/ sohvalla on. Totesi että koirilla oli ilmeisesti juoksut, mitä tämä omistaja ei ollut kertonut. Onhan se kätevää tupata koirat muille sotkemaan juoksujen ajaksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sisareni halusi muuttaa työttömän miesystävänsä ja vauvan kanssa appivanhemmilleni koska he halusivat säästää rahaa (asua ilmaiseksi) minä ja mieheni asuimme siellä silloin kun olimme parikymppisiä. Sisareni on tavannut appikseni kerran. Häissämme.  Sisareni suuttui verisesti kun en edes suostunut ehdottamaan tätä järjestelyä heille. On "lainaillut" myös 100-200€ euroa kuussa minulta jo useamman vuoden ajan.

Olet siis itsekin asunut miehesi kanssa appivanhempiesi luona ja nyt paheksut, kun sisaresi halusi tehdä samaa?

Outoa on, että tyydyt osaasi raha-automaattina, vuosien ajan olet syytänyt sisarellesi rahaa kuukausittain. Eikö häntä pitäisi ohjeistaa käyttämään omia rahojaan niin, että ne riittävät?

-no onhan se hieman outoa jos sisko haluaa muuttaa toisen siskon appivanhempien luo 🤔  -ei siis omiensa- eihän hän ole mitään kautta edes sukua siskonsa appivanhemmille ihan uppo oudoille ihmisille 😱

Vierailija kirjoitti:

Mua pyydettiin keväällä 2020 perustamaan lasten leikkikerho taloyhtiömme kerhotilaan. Ehdottaja oli miettinyt jo valmiiksi, että kerho kokoontuisi ti ja to klo 17-19. Perusteluina vielä, että korona on sulkenut lasten harrastukset niin niiden tilalle tarvitaan jotain, että vanhemmat saavat lepoa. Kieltäydyin. Ammatiltani olen siis vaka-ope .

Itse vastaan näihin että kuulostaa tosi kivalta, perusta vain kerho ja tsemppaan vielä perään. Kun toinen alkaa hämmentyneenä kyselemään että ei kun ajattelin että sinä järjestäisit, niin heittäydyn yhtä hämmentyneeksi ja kyselen että miksi ihmeessä niin ajattelit. Aika harva kehtaa sanoa että "kun olet opettaja, niin varmaan teet mielelläsi töitä vapaa-aikanakin"