Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Asun mieheni ja lastemme kanssa Etelä-Euroopassa lähellä turistien suosimaa aluetta. Meillä on myös kokemusta ja kyselyitä kun kummin kaiman serkun vaimon sisko tarvitsee majapaikka. Pahin on pihi serkkuni vaimoineen ja lapsineen. Joka kevät alkaa sama soittelu: "Reimalla alkaa loma juhannuksena, kävisikö, että tullaan taas kun meillä on ollut niin kivaa siellä" Joo, on ollut tosi kivaa kun kumpikaan vanhemmista ei laita tikkua ristiin (serkun vaimo makaa uima-altaalla, lapset on kuin siat pellossa, ikinä ei ota osaa ruokakustannuksiin, lainamani auton bensatankki ajetaan tyhjäksi eikä elettäkään tankata tai saati antaa rahaa bensaan)

Muutama vuosi sitten odotin kaksosia kun serkkuni taas soitti joka keväisen puhelunsa. Hän ehdotti, että tulisivat taas kylään. Sanoin, että nyt ei käy, laskettuun aikaan olisi muutama viikko ja en jaksa passata ketään. No, tästä muutama päivä ja kaksoset syntyivätkin etuajassa.

Oli perjantai kun serkkuni laittoi viestin, että tiistaina nähdään, löysivät todella halvat lennot ja pakkohan niitä suvun uusia tulokkaita tulla katsomaan!

Olin niin ärsyyntynyt, että laiton takaisin viestin EI KÄY. Kaupunki on täynnä hotelleja, joista voitte varata majoituksen. Ja me voidaan nähdä vain päiväseltään.

Serkkuni vastasi, että "voidaanko ME maksaa HEIDÄN hotelli kun he eivätkään pääse meille!

Ei maksettu ei! Ja eivät tulleet käymään tämän jälkeen.

Mielestäni on mukava välillä majoittaa sukulaisia ja ystäviä, mutta vieraiden tulisi ottaa huomioon, että haluamme itsekin nauttia lomistamme ja matkustella. En halua viettää lomaani omassa kodissani passaten muita. Se on meille arkipäivää asua täällä "turistialueella".

No nyt tuli kyllä sellainen stoori, että piti lukea ihan kaksi kertaa ääneen ja päivitellä täällä muutaman ihmisen kanssa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein kaupunkialueella kasvillisuuskartoituksia. Ihmisiltä (siis ihan ohikulkijoilta) tuli mitä kummallisempia vaatimuksia, että mitä tulisi tehdä 'siinä samalla'.

Olisi pitänyt kaataa puita: jollakin leikkikentällä oli pihlaja, johon lapset kiipeilevät ja se on siten vaarallinen. Lähikaupungissa (!) kadunvarsipaikkojen vieressä oli puistolehmuksia, joiden kirvat sotkevat autot eli minun olisi tämän miehen mielestä pitänyt kaataa puut pois..

Katuvarret olivat roskattuja, joten minun olisi pitänyt ne siivota.

Joku nainen oli lukenut juuri lehdestä vieraslajeista, joten ehdotti, että poistaisin jättiputket samalla. Ihan nopsakkaasti, ilman ammattitaitoa ja suojavarusteita.

Mikään homma ei ole niin pieni kuin se, jonka voi toisille nakittaa...

Tosiasiallisesti kartoitusaikataulut oli vedetty varsin kireälle; tunnissa piti tsekata 10 hehtaaria. Siinähän sitä ehtii vaikka mitä muuta...

Kaikkia h-tin suojatyöpaikkoja sitä julkisella sektorilla on.

Kuljetaan ja katsellaan, mutta mittään ei tehdä. Kuulostaa justiin siltä.

Ällös huoli, työnantajana toimi yksityinen yritys, ei kunta.

Äkkinäiselle varmasti näyttää siltä, ettei mitään tehdä, kuljetaan ja katsellaan. Siinä samalla kirjataan kaikki havaitut lajit, niiden runsaudet ja pinta-alapeittävyydet. Rajataan luontotyyppejä, kasvillisuusalueita ja havainnoidaan potentiaalisia biotooppeja tietyille lajeille.

Vauvan parhaimpia keskusteluita aikoihin! :D

Onhan näitä kertynyt...

Mutta ensimmäisenä tuli mieleen kun olimme puolisoni kanssa perustaneet/perustamassa perheen, niin anoppi vaati että maksamme heidän (hänen & appiukon) asuntolainaa, koska "te sen sitten saatte perinnöksi kun muita perijöitä ei ole" ( ja me olemme elättäneet aikoinaan häntä 18vuotta, nyt sen vuoro välillä) ??!! Olin sanaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin joskus yhen naisen luo jatkoille baarista, ja hän keräsi tortillarahan jokaiselta vieraalta. Tortillarahalla sai sitten syömistä, summa oli muistaakseni 2e. Samainen naikkonen keksi periä euroja mitä ihmeellisimmistä asioista ja kullankiilto silmissä bongaa kaikki kolikot puiston penkkien alta. Nyyttäreillä hän laski, että eräs tyttö söi 4 Tuc keksiä päällekäin, ja taivasteli sitä keittiössä syöjän selän takana. Kyttäsi muutenkin ruokia, eikä lopulta kukaan halunnut syödä mitään, helpompaa oli. Tuc-kekseistä jaksoi taivastella vielä vuosia sen jälkeen. Eräs vieras oli toisilla kutsuilla vahingossa juonut väärästä pepsipullosta, ja tämä nainen kauhistui siitäkin. "Minun pepsistä siis joi mieti, ihan kysymättä otti siitä!". Tästä kertoi monelle eri ihmiselle, että miten itsekäs vieras oli. Baarissa auliisti aina ilmoitti maksavansa narikan molemmista ja kärtti sitä kahta euroa niin kauan, että sen sai. Oli hemmetin vaikea saada baari-illan aikana kaksi euroa kasaan käteistä, joten sitten piti laskea, että kuinka monta huikkaa hän voi juoda drinkistäni että se kaksi euroa tulee täyteen. Tarjosi usein kyytiä kauppaan kun asuttiin samalla suunnalla, ja aina olisi pitänyt vipata 2e vaikka käytännössä ei tullut yhtään ohiajoa, ja siis itse tarjosi kyytiä. Liekö heillä suvussa tuo, sillä kyysäsin joskus tän naisen siskoa yli 300km toiselle paikkakunnalle jonne olin menossa itsekin mutta ajoa tuli silti aika lailla ylimääräistä, ja bensamaksuksi sain... NO TADAAVITUNTADAA... KAKSI EUROA! Oikein juhallisesti ojensi kolikon kertoen, että tällä olemme sujut. Yhteydenpitoni tähän kahden euron naiseen loppui, kun olin hänelle itselleen kuskina ja käytös oli ylimielistä ja kohteli minua kuin taksikuskia, kympin olisi siitä kymmenien kilomerien ajelusta maksanut mutta vasta sitten, kun hän oli valmis autosta nousemaan. Heitin kirjaimellisesi naisen autosta.ulos, tortillaraha oli mielestäni jo kuitattu. Jumaliste, mitä ihmisiä maa päällään kantaa.

Tuntuu naisilla olevan yleisempää tuo muutamasta eurosta nillittäminen. Olen törmännyt vastaavaan ties missä, kuinka paljon kukakin syö polttarinyyttäreillä, kuinka paljon joku juo jossain juhlissa boolia yms yms. Joka pennistä nillitystä. Itse en laske enkä vaadi takaisin joitain muutaman kusisen euron juttuja. Miespuolisten kavereiden kanssa ei koskaan ole tämmöistä. Ja ei, en maksa peitonheilutuksella :D

Kyllä pahimmat mun tuntemat siipeilijät on järjestään miehiä. Siis nämä, jotka laskevat tarkkaan, jos omista rahoista kyse, mutta erittäin harvoin päästään niitä omia rahoja näkemään, kun loisitaan tavalla tai toisella muiden kustannuksella. Vaikka siis ollaan ok-palkkaisissa vakitöissä tai jopa hyvätuloisia.

Ei tämä ole mikään kilpailu. Sinulla oma omat kokemuksesi, minulla omani.

Miksi ihmeessä koet sitten itse tarpeelliseksi puhua mistään kilpailusta? Kerroin omat kokemukseni, kuten asian ilmaisit.

Koska kirjoitit melko hyökkäävästi ikäänkuin "kyllä mun mielestä tää on NÄIN jne". Siksi puhuin kilpailusta. Että koitetaan ns. lyödä laudalta toisen subjektiivinen teksti.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan parhaimpia keskusteluita aikoihin! :D

Ei mulla muuta

Kyllä mun nuoruudessa oli periaate että kuski ei maksa mistään mitään ja jos kuskia alkaa potuttaan niin kuski lähtee kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.

Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.

Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁

Mun mielestä tuossa alapeukutetavaa oli:

yläaste-ikäinen, neljän tunnin yöunet ja poikakaverilla yötä. Plus se, miten kohtelet perhettäsi. Tuskin ne kahvittelujuhlat sulle mitenkään yllärinä tuli? Nimim: yläasteikäisen äiti, jonka lapselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin.

Masennus on todella paha sairaus, mutta miten se iskeekin aina kun pitäisi niittää nurmikko, kastella istutukset, pestä ikkunat, siivota...? Ystävälläni on tapana vedota masennukseensa aina, kun talossa on jotain tehtävää. Hän on valjastanut puoli sukua ja pari hyväntahtoista ystäväänsä auttajaksi, kun masennus iskee. Ja sen iskiessä on aina joku projekti juuri siinä vaiheessa, että se on pakko tehdä, ja koska itse ei voi tehdä, auttajaringistä soitellaan joku paikalle. Kun se on tehty, masennuskin taas hellittää. Ja kyllä puhuisin melkein masennuksesta lainausmerkeissä, ainakin juuri noina aikoina, niin monta vuotta tuota on jo tapahtunut. Itse en kuulu enää auttajarinkiin.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on todella paha sairaus, mutta miten se iskeekin aina kun pitäisi niittää nurmikko, kastella istutukset, pestä ikkunat, siivota...? Ystävälläni on tapana vedota masennukseensa aina, kun talossa on jotain tehtävää. Hän on valjastanut puoli sukua ja pari hyväntahtoista ystäväänsä auttajaksi, kun masennus iskee. Ja sen iskiessä on aina joku projekti juuri siinä vaiheessa, että se on pakko tehdä, ja koska itse ei voi tehdä, auttajaringistä soitellaan joku paikalle. Kun se on tehty, masennuskin taas hellittää. Ja kyllä puhuisin melkein masennuksesta lainausmerkeissä, ainakin juuri noina aikoina, niin monta vuotta tuota on jo tapahtunut. Itse en kuulu enää auttajarinkiin.

Oikeasti masentunutta ei kiinnosta nurmikko tai ikkunat.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut minulle, vaan isälleni, mutta kerronpa kuitenkin. Isäni äiti, mummoni, kuoli ja piti lähteä hautajaisiin. Isä ilmoitti asiasta työnantajalleen. Ei puhettakaan mistään osanotoista sun muista, vaan työnantajan edustaja muistutti isääni hautajaispäivänä olevasta, täysin toissijaisesta työtehtävästä kysyen, että eikö hautajaisia voisi siirtää, että isäni pääsisi töihin. Kyllä, luit oikein. Ei tullut kauppoja, ja isäni on tänään onnellisesti eläkkeellä.

Kuulostaa ihan minun entiseltä pomoltani! Olin töissä kaupan alalla, joten minulla oli usein töitä myös viikonloppuisin.  Olin menossa naimisiin, ja hääpäiväni (lauantai) oli hyvissä ajoin sovittu vapaapäiväksi. Istuin aamulla kampaajalla, ja yhtäkkiä pomoni soitti. En edes tiedä miksi vastasin, mutta hän tosiaan kysyi, että voinko tulla vihkimisen jälkeen iltavuoroon töihin, sillä joku työntekijä oli sairaana. Sanoin että en todellakaan tule hääpäivänäni töihin, ja tästähän pomo suuttui, ja alkoi uhkailemaan että määräaikaista työsopimustani ei jatketa, kun ei kerran tuon vertaa ole työmotivaatiota! Olisi vissiin pitänyt jättää yli sadan hengen hääjuhla väliin, ja antaa sukulaisten ja ystävien juhlia keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut minulle, vaan isälleni, mutta kerronpa kuitenkin. Isäni äiti, mummoni, kuoli ja piti lähteä hautajaisiin. Isä ilmoitti asiasta työnantajalleen. Ei puhettakaan mistään osanotoista sun muista, vaan työnantajan edustaja muistutti isääni hautajaispäivänä olevasta, täysin toissijaisesta työtehtävästä kysyen, että eikö hautajaisia voisi siirtää, että isäni pääsisi töihin. Kyllä, luit oikein. Ei tullut kauppoja, ja isäni on tänään onnellisesti eläkkeellä.

Kuulostaa ihan minun entiseltä pomoltani! Olin töissä kaupan alalla, joten minulla oli usein töitä myös viikonloppuisin.  Olin menossa naimisiin, ja hääpäiväni (lauantai) oli hyvissä ajoin sovittu vapaapäiväksi. Istuin aamulla kampaajalla, ja yhtäkkiä pomoni soitti. En edes tiedä miksi vastasin, mutta hän tosiaan kysyi, että voinko tulla vihkimisen jälkeen iltavuoroon töihin, sillä joku työntekijä oli sairaana. Sanoin että en todellakaan tule hääpäivänäni töihin, ja tästähän pomo suuttui, ja alkoi uhkailemaan että määräaikaista työsopimustani ei jatketa, kun ei kerran tuon vertaa ole työmotivaatiota! Olisi vissiin pitänyt jättää yli sadan hengen hääjuhla väliin, ja antaa sukulaisten ja ystävien juhlia keskenään.

Uskomatonta.

Tuttavallani on oikeastikin terveydellisiä ongelmia ja vointi on välillä varsin huono, mutta miksi haalia viisi lasta, hevoslauma, koiralauma, iso omakotitalo ja kesämökki kun se jaksaminen ei ole siihen riittävää.

Facebookissa huutelee ihmisiä avuksi milloin mihinkin painepesuriprojektiin, tapettien irrotukseen ja ikkunanpesuun. Ja tietysti kiukuttelee itsesäälissä syytellen toisia, kun apua ei aina ole jonoksi asti. Sanoo 'kyllä muistavansa tämän'. Entä sitten jos muistaa, mutta ei itse muista/jaksa/pysty koskaan tekemään mitään toisten apuna. Ei edes niissä omissa talkoissaan.

Niihin olen osallistunut jo ihan riittämiin. Hetkellisen avuntarpeen ymmärrän, mutta avuntarve on jatkuvaa ja työmäärä vain lisääntyy, kun laumat kasvavat...

Kovin moni sukulainen näyttää uskovan, että teen mielelläni oman alani töitä ilmaiseksi. Työ vie todella paljon aikaa ja on suhteellisen tarkkaa puuhaa, joten en voi vain ottaa sukulaisten projekteja noin vain siihen sivuun tehtäväksi. Aikaa täytyy jäädä oikeillekin hommille ja vapaa-aikaakaan minulla ei kovin paljoa ole, koska olen yrittäjä. Ja silloin kun sitä vapaa-aikaa on, haluaisin viettää sen rentoutuen.

Ymmärtäisin ehkä aivan pienet hommat, jotka voisin tehdä tunnissa, mutta kyseessä on joka kerta vähintään kolmen päivän työt. En ymmärrä miten ihmiset kehtaa. Kyseessä on vielä sukulaiset, jotka eivät muuten ole yhteydessä - vain silloin, kun tarvitsevat jotain. :D Juuri tänään setämies otti yhteyttä asian tiimoilta. Setä on bussikuski, joten taidan vaatia ilmaiset liput vuodeksi pariksi, katsotaan menisikö homma jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on todella paha sairaus, mutta miten se iskeekin aina kun pitäisi niittää nurmikko, kastella istutukset, pestä ikkunat, siivota...? Ystävälläni on tapana vedota masennukseensa aina, kun talossa on jotain tehtävää. Hän on valjastanut puoli sukua ja pari hyväntahtoista ystäväänsä auttajaksi, kun masennus iskee. Ja sen iskiessä on aina joku projekti juuri siinä vaiheessa, että se on pakko tehdä, ja koska itse ei voi tehdä, auttajaringistä soitellaan joku paikalle. Kun se on tehty, masennuskin taas hellittää. Ja kyllä puhuisin melkein masennuksesta lainausmerkeissä, ainakin juuri noina aikoina, niin monta vuotta tuota on jo tapahtunut. Itse en kuulu enää auttajarinkiin.

Oikeasti masentunutta ei kiinnosta nurmikko tai ikkunat.

Juuri näin.

Melkoisia tarinoita ja valitettavasti osa aika tutuntuntuisia.

Itse otin periaatteeksi aikanaan, että rahaa en kenellekään lainaa ja tavaroidenkin lainaamisen kanssa on vähän niin ja näin. Koneita ja laitteita ei joko palauteta lainkaan tai korkeintaan usean pyynnön jälkeen. Lisäksi ne on usein onnistuttu tilsimään rikki.

Kummallisesti yövieraiden määrä väheni, kun muutimme pois Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyydestä. En muista kenenkään tuoneen mukanaan edes sitä perinteistä kahvipakettia. Totesinkin välillä miehelleni, että tämän matkustajakodin pito alkaa käydä tyyriiksi.

Kun erilaiset puhelimitse (usein lauantai-iltaisin) tapahtuvat "konsultaatiopyynnöt"  rupesivat pännimään, otin salaisen puhelinnumeron. Se pikkuserkunkumminkaimakin löytää sinut, kun on hätä saada neuvoja.

Teidän, että selän takana haukutaan leuhkaksi, pihiksi ja ties miksi. Siinähän louskuttavat.

Piti kirjoittaman tiedän eikä teidän.

Mulla olisi kyllä mennyt koko hääpäiväni pilalle jos pomo soittelis töihin ja alkaisi sitten vielä uhkailemaan työsopimuksen purkamisella :(

Kauhea pomo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut minulle, vaan isälleni, mutta kerronpa kuitenkin. Isäni äiti, mummoni, kuoli ja piti lähteä hautajaisiin. Isä ilmoitti asiasta työnantajalleen. Ei puhettakaan mistään osanotoista sun muista, vaan työnantajan edustaja muistutti isääni hautajaispäivänä olevasta, täysin toissijaisesta työtehtävästä kysyen, että eikö hautajaisia voisi siirtää, että isäni pääsisi töihin. Kyllä, luit oikein. Ei tullut kauppoja, ja isäni on tänään onnellisesti eläkkeellä.

Kuulostaa ihan minun entiseltä pomoltani! Olin töissä kaupan alalla, joten minulla oli usein töitä myös viikonloppuisin.  Olin menossa naimisiin, ja hääpäiväni (lauantai) oli hyvissä ajoin sovittu vapaapäiväksi. Istuin aamulla kampaajalla, ja yhtäkkiä pomoni soitti. En edes tiedä miksi vastasin, mutta hän tosiaan kysyi, että voinko tulla vihkimisen jälkeen iltavuoroon töihin, sillä joku työntekijä oli sairaana. Sanoin että en todellakaan tule hääpäivänäni töihin, ja tästähän pomo suuttui, ja alkoi uhkailemaan että määräaikaista työsopimustani ei jatketa, kun ei kerran tuon vertaa ole työmotivaatiota! Olisi vissiin pitänyt jättää yli sadan hengen hääjuhla väliin, ja antaa sukulaisten ja ystävien juhlia keskenään.

Ei ihan vedä vertoja, mutta..

Olin sairaslomalla (työterveyshuollon lekurilla käyty ja lappu oli). Pomo soittaa että pystytkö tulee töihin. No siinä kuiskaus voimakkuudella kerron että kuumetta 38, yskä, nuha eikä tosiaan ääntä irtoo. "No tulisit ees kassalle, kyllä joku muu voi juosta varastosta sun asiakkaiden tavarat".

En mennyt, siellä kun ei voinut vaan istua kassalla, olisi pitänyt kertoa tuotteista kysyville ja kun ei ääntä lähtenyt yhtään.

Sama pomo ei ottanut todesta lievää lämpöhalvausta (ilmastointi mäsänä ja ulkona 28-32), no työn ohessa kävin oksentamassa kun pomo ei laskenut kotiin ("kaikilla täällä on kurja olo") eikä ollut pokkaa vaan lähteä nuorena määräaikaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin joskus yhen naisen luo jatkoille baarista, ja hän keräsi tortillarahan jokaiselta vieraalta. Tortillarahalla sai sitten syömistä, summa oli muistaakseni 2e. Samainen naikkonen keksi periä euroja mitä ihmeellisimmistä asioista ja kullankiilto silmissä bongaa kaikki kolikot puiston penkkien alta. Nyyttäreillä hän laski, että eräs tyttö söi 4 Tuc keksiä päällekäin, ja taivasteli sitä keittiössä syöjän selän takana. Kyttäsi muutenkin ruokia, eikä lopulta kukaan halunnut syödä mitään, helpompaa oli. Tuc-kekseistä jaksoi taivastella vielä vuosia sen jälkeen. Eräs vieras oli toisilla kutsuilla vahingossa juonut väärästä pepsipullosta, ja tämä nainen kauhistui siitäkin. "Minun pepsistä siis joi mieti, ihan kysymättä otti siitä!". Tästä kertoi monelle eri ihmiselle, että miten itsekäs vieras oli. Baarissa auliisti aina ilmoitti maksavansa narikan molemmista ja kärtti sitä kahta euroa niin kauan, että sen sai. Oli hemmetin vaikea saada baari-illan aikana kaksi euroa kasaan käteistä, joten sitten piti laskea, että kuinka monta huikkaa hän voi juoda drinkistäni että se kaksi euroa tulee täyteen. Tarjosi usein kyytiä kauppaan kun asuttiin samalla suunnalla, ja aina olisi pitänyt vipata 2e vaikka käytännössä ei tullut yhtään ohiajoa, ja siis itse tarjosi kyytiä. Liekö heillä suvussa tuo, sillä kyysäsin joskus tän naisen siskoa yli 300km toiselle paikkakunnalle jonne olin menossa itsekin mutta ajoa tuli silti aika lailla ylimääräistä, ja bensamaksuksi sain... NO TADAAVITUNTADAA... KAKSI EUROA! Oikein juhallisesti ojensi kolikon kertoen, että tällä olemme sujut. Yhteydenpitoni tähän kahden euron naiseen loppui, kun olin hänelle itselleen kuskina ja käytös oli ylimielistä ja kohteli minua kuin taksikuskia, kympin olisi siitä kymmenien kilomerien ajelusta maksanut mutta vasta sitten, kun hän oli valmis autosta nousemaan. Heitin kirjaimellisesi naisen autosta.ulos, tortillaraha oli mielestäni jo kuitattu. Jumaliste, mitä ihmisiä maa päällään kantaa.

Tuntuu naisilla olevan yleisempää tuo muutamasta eurosta nillittäminen. Olen törmännyt vastaavaan ties missä, kuinka paljon kukakin syö polttarinyyttäreillä, kuinka paljon joku juo jossain juhlissa boolia yms yms. Joka pennistä nillitystä. Itse en laske enkä vaadi takaisin joitain muutaman kusisen euron juttuja. Miespuolisten kavereiden kanssa ei koskaan ole tämmöistä. Ja ei, en maksa peitonheilutuksella :D

Kyllä pahimmat mun tuntemat siipeilijät on järjestään miehiä. Siis nämä, jotka laskevat tarkkaan, jos omista rahoista kyse, mutta erittäin harvoin päästään niitä omia rahoja näkemään, kun loisitaan tavalla tai toisella muiden kustannuksella. Vaikka siis ollaan ok-palkkaisissa vakitöissä tai jopa hyvätuloisia.

Ei tämä ole mikään kilpailu. Sinulla oma omat kokemuksesi, minulla omani.

Miksi ihmeessä koet sitten itse tarpeelliseksi puhua mistään kilpailusta? Kerroin omat kokemukseni, kuten asian ilmaisit.

Koska kirjoitit melko hyökkäävästi ikäänkuin "kyllä mun mielestä tää on NÄIN jne". Siksi puhuin kilpailusta. Että koitetaan ns. lyödä laudalta toisen subjektiivinen teksti.

Mitä ihmettä oikein selität? :D Millaisia sanankäänteitä olisi pitänyt käyttää, ettet olisi ahdistunut?