Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Asun mieheni ja lastemme kanssa Etelä-Euroopassa lähellä turistien suosimaa aluetta. Meillä on myös kokemusta ja kyselyitä kun kummin kaiman serkun vaimon sisko tarvitsee majapaikka. Pahin on pihi serkkuni vaimoineen ja lapsineen. Joka kevät alkaa sama soittelu: "Reimalla alkaa loma juhannuksena, kävisikö, että tullaan taas kun meillä on ollut niin kivaa siellä" Joo, on ollut tosi kivaa kun kumpikaan vanhemmista ei laita tikkua ristiin (serkun vaimo makaa uima-altaalla, lapset on kuin siat pellossa, ikinä ei ota osaa ruokakustannuksiin, lainamani auton bensatankki ajetaan tyhjäksi eikä elettäkään tankata tai saati antaa rahaa bensaan)

Muutama vuosi sitten odotin kaksosia kun serkkuni taas soitti joka keväisen puhelunsa. Hän ehdotti, että tulisivat taas kylään. Sanoin, että nyt ei käy, laskettuun aikaan olisi muutama viikko ja en jaksa passata ketään. No, tästä muutama päivä ja kaksoset syntyivätkin etuajassa.

Oli perjantai kun serkkuni laittoi viestin, että tiistaina nähdään, löysivät todella halvat lennot ja pakkohan niitä suvun uusia tulokkaita tulla katsomaan!

Olin niin ärsyyntynyt, että laiton takaisin viestin EI KÄY. Kaupunki on täynnä hotelleja, joista voitte varata majoituksen. Ja me voidaan nähdä vain päiväseltään.

Serkkuni vastasi, että "voidaanko ME maksaa HEIDÄN hotelli kun he eivätkään pääse meille!

Ei maksettu ei! Ja eivät tulleet käymään tämän jälkeen.

Mielestäni on mukava välillä majoittaa sukulaisia ja ystäviä, mutta vieraiden tulisi ottaa huomioon, että haluamme itsekin nauttia lomistamme ja matkustella. En halua viettää lomaani omassa kodissani passaten muita. Se on meille arkipäivää asua täällä "turistialueella".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliensa pitämisestä palveluksia pyydettäessä olen kokenut kovan koulun. Olen joskus ihan väsyneenä hoitanut asioita jotka eivät kuulu mulle mitenkään ja joista en ole hyötyyt yhtään, mutta nahka on parkkintunut vuosien saatossa. Mulla on ollut myös todella vaikeaa saada ketään uskomaan että olen kipeä tai alikuntoinen tai vastaavasti tarvitsen apua jossain tai tarvitsee pysähtyä näin raskaana ollessa vessaan. Joskus kiva kun itsekin alkaa pelätä et onko tarpeeksi uskottava kun 39 kuumetta ja joku odottaa että tekisin jotain palveluksi.. Nykyisin olen sanonut vaatimuksiin ihan suoraan että ei pysty ja antanut tyyppien kiukutella sen jälkeen ihan rauhassa, vaikka edelleen nakutta niskassa syyllisyys omasta auttamattomuudesta.

Vähän samoja kokemuksia. Siskoni puolisoineen loukkaantui minulle kun en kovassa kuumeessa lähtenyt ajamaan toiselle puolelle Suomea heidän jälkikasvunsa syntymäpäiville. Jaksoivat muistuttaa asiasta vielä pitkään. Luulisi että tuossa tilanteessa on itsestään selvää jäädä kotiin, mutta ei silloin kun heistä on kyse.

Mun isä on rakennusmies. Kerran sillä oli korkea kuume, ja silloin tuli eräs sukulainen  pyytämään  jonkun pikkuremontin tekoon, siitä paikasta olisi pitänyt lähteä. Isä sanoi, että hän ei  nyt kuumeessa ala tekemään mitään. Sukulainen suuttui ja lähti ovet paukkuen.

Kaverin äiti sanoi joskus heillä yökylässä olevalle tytölle että koskas meidän "Tiina" pääsee teille kylään kun ruoka on niin kallista nykyään. Kyseessä oli aivan langanlaiha tyttö, joku voisi kuvailla anorektiseksi, joka ei todellakaan syönyt lapsena juuri mitään.

Lisäksi kaveripiirissä kyläiltiin kyllä vuorotellen toisten tykönä.

Olin ystävieni kanssa baarissa ja seuraan lyöttäytyi tuttava. Vaihtaessamme baarista yökerhoon tämä tuttava tuppautui mukaan (eikä taaskaan maksanut osuuttaan kimppataksista, hänellä kun "on bussikortti ja olisin voinut mennä julkisilla").

Pilkun tultua siirryin ystävieni kanssa taksitolpalle, tuttavaa ei tässä vaiheessa näkynyt. Kotiin päästyäni puhelimeeni tuli kiukkuinen "missä olet?" tältä tuttavalta. Vastasin olevani kodissani. Häneltä tuli kasa törkeitä haukkumaviestejä ja vaatimuksia maksaa hänen paluutaksinsa kun julkiset eivät enää kulkeneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin joskus yhen naisen luo jatkoille baarista, ja hän keräsi tortillarahan jokaiselta vieraalta. Tortillarahalla sai sitten syömistä, summa oli muistaakseni 2e. Samainen naikkonen keksi periä euroja mitä ihmeellisimmistä asioista ja kullankiilto silmissä bongaa kaikki kolikot puiston penkkien alta. Nyyttäreillä hän laski, että eräs tyttö söi 4 Tuc keksiä päällekäin, ja taivasteli sitä keittiössä syöjän selän takana. Kyttäsi muutenkin ruokia, eikä lopulta kukaan halunnut syödä mitään, helpompaa oli. Tuc-kekseistä jaksoi taivastella vielä vuosia sen jälkeen. Eräs vieras oli toisilla kutsuilla vahingossa juonut väärästä pepsipullosta, ja tämä nainen kauhistui siitäkin. "Minun pepsistä siis joi mieti, ihan kysymättä otti siitä!". Tästä kertoi monelle eri ihmiselle, että miten itsekäs vieras oli. Baarissa auliisti aina ilmoitti maksavansa narikan molemmista ja kärtti sitä kahta euroa niin kauan, että sen sai. Oli hemmetin vaikea saada baari-illan aikana kaksi euroa kasaan käteistä, joten sitten piti laskea, että kuinka monta huikkaa hän voi juoda drinkistäni että se kaksi euroa tulee täyteen. Tarjosi usein kyytiä kauppaan kun asuttiin samalla suunnalla, ja aina olisi pitänyt vipata 2e vaikka käytännössä ei tullut yhtään ohiajoa, ja siis itse tarjosi kyytiä. Liekö heillä suvussa tuo, sillä kyysäsin joskus tän naisen siskoa yli 300km toiselle paikkakunnalle jonne olin menossa itsekin mutta ajoa tuli silti aika lailla ylimääräistä, ja bensamaksuksi sain... NO TADAAVITUNTADAA... KAKSI EUROA! Oikein juhallisesti ojensi kolikon kertoen, että tällä olemme sujut. Yhteydenpitoni tähän kahden euron naiseen loppui, kun olin hänelle itselleen kuskina ja käytös oli ylimielistä ja kohteli minua kuin taksikuskia, kympin olisi siitä kymmenien kilomerien ajelusta maksanut mutta vasta sitten, kun hän oli valmis autosta nousemaan. Heitin kirjaimellisesi naisen autosta.ulos, tortillaraha oli mielestäni jo kuitattu. Jumaliste, mitä ihmisiä maa päällään kantaa.

Tuntuu naisilla olevan yleisempää tuo muutamasta eurosta nillittäminen. Olen törmännyt vastaavaan ties missä, kuinka paljon kukakin syö polttarinyyttäreillä, kuinka paljon joku juo jossain juhlissa boolia yms yms. Joka pennistä nillitystä. Itse en laske enkä vaadi takaisin joitain muutaman kusisen euron juttuja. Miespuolisten kavereiden kanssa ei koskaan ole tämmöistä. Ja ei, en maksa peitonheilutuksella :D

Kyllä pahimmat mun tuntemat siipeilijät on järjestään miehiä. Siis nämä, jotka laskevat tarkkaan, jos omista rahoista kyse, mutta erittäin harvoin päästään niitä omia rahoja näkemään, kun loisitaan tavalla tai toisella muiden kustannuksella. Vaikka siis ollaan ok-palkkaisissa vakitöissä tai jopa hyvätuloisia.

Ei tämä ole mikään kilpailu. Sinulla oma omat kokemuksesi, minulla omani.

Miksi ihmeessä koet sitten itse tarpeelliseksi puhua mistään kilpailusta? Kerroin omat kokemukseni, kuten asian ilmaisit.

Vierailija kirjoitti:

Muakin joskus ihmetyttää, että tällaisten juttujen takana saattaa olla ihan rehtiä palkan maksamista/ jollain muulla tavoin korvaamista. Onko se joku vääryys, että pyydetään apua? Jos asiassa ei jokin ole kohdallaan ( esim palkka ei ole sopiva ) niin kannattaa aukaista suunsa.

No kyllähän tämän ketjun esimerkeistä on "ihan rehti" palkanmaksaminen kaukana. Tai ainakin minulta on mennyt ohi. Seinähulluiltahan ylivoimainen enemmistö näiden kertomusten kitupiikeistä/hyväksikäyttäjistä kulostaa.

Ei ole omalle kohdalle sattunut, mutta hevospiireissä kuulee, millaista käytöstä hevosenomistajat kohtaa ihan vakioriesanaan.

On käsittämättömän yleistä, että vanhemmat pyytää joltain tuntemaltaan hevosenomistajalta, josko lapset pääsisi ilmaiseksi hevosen selkään. Ei auta vaikka sanoisi, että tämä heppa ei sovi aloittelijoille tms. Kuumalla kilpurilla on aloittelija helposti märkä läntti ojanpohjalla. Mutta ei-hevosihminen ei tätä kertakaikkisesti aina älyä. "Onhan se meidän iitu ollut kaksi kertaa ponitalutuksessa, on oikein taitava!"

Ja on niitäkin, että muksut menee täysin luvatta, jopa selkeän kiellonvastaisesi käsittelemään jotain hevosta. Kun jotain sattuu, vanhemmat vaatii HEVOSEN OMISTAJAA tilille asiasta. Että kehtaakin pitää niin vaarallista elukkaa! Ei meidän iitulta voi odottaa oman järjen käyttöä kun hevosen näkee, tai edes kykyä ymmärtää suoria ohjeita. Vaikka iitu ois 15v. Voisin kuvitella, että koirien suhteen on joskus sama juttu.

Muutenkin hevosista ymmärtämättömät kuvittelee, että kun jollain on hevonen, on se automaattisesti hankittu koko tuttavapiirin viihdykkeeksi. Ei mitään käsitystä siitä, kuinka paljon rahaa, vaivaa ja riskinottoa hevosenomistaminen sisältää. Jos hankkii itselleen kalliin kilpahevosen valmentautumista varten, ei sillä joka ilta ehdi tai huvita päästää kummin kaimoja humputtelemaan. Tai vaikka ei edes olisi mikään kilpahumma, vaan omistajan omaa humputtelua varten - ei silti voi suuttua, kun ei omasta pussistaan halua kustantaa muidenkin selässä pomppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minunn kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,

Niin. Mä oon nähnyt sitrusallergikon syövän omenaa. Se siitä allergiasta?

Pihamme sitruspuissa kasvaa sitruunoita, appelsiineja ja omenoita.

Joskus melkein itkettää, kun lukee palstaa. :D

Nyt meni sulta ohi.

Tämän yhden mamman mielestä ilmeisesti koiraa ei voi hankkia, jos on kissalle allerginen. Toinen mamma vertasi tätä älynväläystä siihen, ettei sitrusallergikko voisi syödä omenaa.

Veljen vaimo on sitä lajia, että meidän suku kelpaa siinä vaiheessa kun jotain tarvitaan, mutta heidän ei tarvitse osallistua mihinkään. Esimerkiksi meidän pitää osallistua heidän juhliin, rahalahjojen kanssa tietysti, heitä ei kiinnosta osallistua meidän juhliin. Muutama vuosi sitten vanhempieni olisi pitänyt antaa mökkinsä veljen perheen käyttöön juhannukseksi, vaikka arvon herrasväkeä ei ole koskaan edes näkynyt puu- tai muissa talkoissa, joihin me muut sisarukset osallistumme mahdollisuuksien mukaan, ja saamme tietysti vastineeksi käyttää mökkiä. Veljen vaimon mielestä mökki on vanhempieni oma työleiri, joten hänellä ei ole mitään velvollisuutta osallistua mökin kunnossapitoon. Eipä olekaan, mutta ei ole myöskään oikeuksia mökin käyttöön...

Entisen rivarikämpän edessä oli pieni palsta ruohikkoa, niin kuin muidenkin asuntojen edessä. Nämä eivät olleet mitään varsinaisia pihoja (ei todellakaan), eivätkä kuuluneet asunnon vuokraan / omistukseen, vaan taloyhtiön huoltamia ja hallinnoimia. Esim. tälle pikku pläntille sai istuttaa halutessaan, mutta ei mitään kalusteita / koristeita jne.  No tuossa taloyhtiössä asui yksi jos toinenkin sekopää / kyttääjä -mummeli (kolme laskujeni mukaan, ainakin). Jo ensimmäisenä päivänä kun asuntoon muutin, tuli yksi heistä valittamaan että asunnon ulkopuolella ei saa säilyttää MITÄÄN kalusteita (jotkut olivat niitä kyllä laittaneet), että minun täytyy siivota omani pois; siinä oli rikka ja harja oven pielessä. Kuulemma asuntojen täytyy olla esteettisesti yhteneväisiä, ilmeisesti tuo harja nyt rikkoi tätä sääntöä. 

Eräänä päivänä sitten kotiin saapuessani oli toinen mt-mummo ikkunani alla lakaisemassa raivoisasti. Kun tervehdin ja saavuin kotiovelleni, alkoi helvetillinen raivoaminen siitä, että en ole huolehtinut PIHASTANI ja olen levitellyt ympäriinsä tupakantumppeja sun muuta. Totesin, että minun tumppeja eivät ole, eikä ole minun pihanikaan, joten vaatimus oli paitsi typerä myös kohtuuton. Pihan haravointi kuului huoltomiehille; ei käyttöoikeutta pihaan, ei velvollisuutta. Mistään tällaisesta ei muuttaessa ollut puhettakaan. Huuto jatkui, mikä meni yli ymmärryksen ja totesin kovaäänisesti että "Painut nyt vittuun siitä ikkunani alta ennen kuin soitan poliisille." Lähti nopeasti lipettiin.

Tätä kiusaamista ilmeisesti oli samassa taloyhtiössä toistunut jo vuosikaudet. Nämä koko ikänsä taloyhtiössä asuneet mummot terrorisoivat etenkin kaikkia talon nuoria naispuolisia asukkaita. Muutin pois, ennen kuin ehti mennä pahemmaksi. Ajattelin ensin, että minua ei pompotella, mutta sen verran pahalta tuntui mennä edes kotiin että päätin vaihtaa maisemaa. Mm. naapurin nuorta äitiä oli vanhempi rouva moittinut, kun oli ottanut kesämekko päällä aurinkoa yhteisellä piha-alueella, että "Ei täällä saa nakuna aurinkoa ottaa, jos ei ole parempaa tekemistä niin haravoi!" :D :D Myöskään lapsille ei olisi saanut järjestää pihajuhlia, ei olisi saanut grillata (koska yksi sekopäistä tuuletti kesät päivät kämppäänsä jatkuvalla soitolla). Huoh.. vittu mitä hulluja.

Vierailija kirjoitti:

Minun tapauksessani ei yleensä ole pyydetty vaan käsketty, kun on huomattu, että minun on vaikea sanoa ei.

Kaveri pyysi minua käymään tyhjentämässä hänen postilaatikkonsa sillä aikaa, kun hän miehineen oli useamman viikon ulkomailla kesälomalla. Lupauduin, mutta tietämättäni olin lupautunut myös puutarhanhoitohommiin, mikä tarkoitti rutikuivana kesänä ruohokentän, kukkapenkkien, keittiöpuutarhan ja ikkunalaatikkoistutusten kastelemista useamman kerran viikossa, eikä millään letkulla vaan kastelukannulla kantaen tontin ääripäästä. Kaveri soitti reissultaan ensimmäisenä päivänä, antoi ohjeet ja kertoi, missä olivat istutustyökalut; puutarhapöydälle oli jätetty läjä taimia istutettavaksi, ja ne kuolisivat helteeseen, jollei asiaa hoidettaisi heti. Kuivat kukkaset istutuksista oli nypittävä, jottei puutarha näyttäisi epäsiistiltä. Kaiken kukkuraksi oli luvattu myös naapurille (jota en ole koskaan edes nähnyt), että kävisin kastelemassa hänenkin tiluksensa siinä samalla vaivalla.

Onpa ketju päässyt pitkäksi! On kiva nähdä, että en ole ainoa ihminen, jonka on vaikea sanoa ei, mutta vielä kivempi nähdä, että mitta on tullut lopulta täyteen ja liian kiltteyden hyödyntämisestä on tehty loppu.

Lisään yllä olevaan kirjoitukseeni pikantin yksityiskohdan: naapuri, jolle minut oli luvattu töihin moneksi viikoksi, oli tuon ajan matkoilla. Talossa kuitenkin piteli lomaansa tuolloin ulkomailla asunut tytär miesystävänsä kanssa. Kysyin, miksei nuoripari voinut hoitaa puutarhan ylläpitoa, ja vastaus oli että no eiiiihän X nyt sellaista muista tehdä. Kaveri myös kertoi minulle naapurin terveiset: minun oli tarkkailtava sitä, milloin nuoripari olisi viettämässä aikaa muualla, ja käydä hoitamassa asiat heidän poissaollessaan, jotten häiritsisi heitä. Tuosta tyttärestä oli tuolloin hyvää vauhtia tulossa "koko Suomen" (miinus yksi) rakastama julkkis, ja kai kaverinikin sokaistui hänen potentiaalistaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli ja hänen ex erosi noi 6-7v. sitten. Noin vuosi sitten tämä ex soitti minulle, että meille on kuulemma annettu 4kpl pinnatuoleja(niitä aitoja), jotka olivat heidän kotona käytössä. Miehen veli antoi meille, kun ei itse halunnut enää, meinasi jo laittaa roskiin. Tää ex-avopuoliso oli sitä mieltä, että kaikki mitä heidän asunnossa on ollut olisi kuulunut laittaa puoliksi. Ts.voitko antaa edes 1-2 tuolia. En suostunut ja varmistelit vielä mieheltäni ja anopiltani mitä mieltä ovat. Tuolit olivat peräisin mieheni mufalta, joka on nyttemmin jo edesmennyt, mutta oli siis tuolit antanut pidettäväksi, kun ei ollut itsellään käyttöä. Kaikkea naurettavaa sitä kuulee. Me ollaan naimisissa ja jos ero tulis niin tuskinpa alkaisin soittelemaan parista lainatuolista. Ex varmaan on tajunnut tuolien arvon ja olisi halunnut myydä ne, usein kun on rahapulassa.

eli varastit jakamattoman pesän omaisuutta? Syyllistyit varkauteen. Sillä lailla. Oleellista ei ole mistä ne on peräisin, jos on yhteiseen kotiin hankittu tai mufasi lahjoittanut ne nuorelle perille ja lapsilleen elämän alkuun.

Berylia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Buaahhhhh...härskeistä ehdotuksista puheen ollen, ei suatana. Taitaa eniten äitikkää vtuttaa elukat, niin pitää sitten alkaa oikein kiristämään. Anoppina pitäisin huolen siitä, ettei mitään perintöä varmasti jää.

Lapseni on kissalle allerginen eikä anoppi ottanut asiaa tosissaan.

Menimme kuitenkin vierailuille ja kun matkaa oli satoja kilometrejä niin yötäkin olimme.

Lasta alkoi lopulta ahdistaa niin ettei aikonut enää henki kulkea ja huulet sinersi.

Oli pakko mennä ulos ( kesäaika) nukkumaan.

Ei voitu enää mennä yöksi, ei kai lasta voi tukehduttaakaan.

Ihmiset eivät aina ymmärrä että allergiaan voi jopa kuolla.

Ne jotka arvostelevat lapsesi suojaamista EIVÄT OLE NÄHNEET oikeasti allergisen lapsen allergiakohtausta!

Siitä on leikki kaukana ja kiire ensiapuun.

Nyt ohis, mutta..

Allergoista valehteleminen on väärin, enkä tarkoita, että tässä olisi valehdeltu. Vaan olen huomannut tietyistä piiretistä sen, kuinka valehdellaan jollain plevan allergia x ja sitten muutamat perustelevat näillä valehtelijoilla nämä kaikkien allergiat, eli eivät enää ota tosissaan oikeita allergioita, joka on sekin väärin. Kenenkään toisen ei tule testata onko henkilö x allerginen oikeasti vai leikisti.

Minulla oli kissa ja jostain syystä miehen äiti ei aluksi minusta pitänyt, ei edes vielä tunnettu. Selitti kuinka ei voi luokseni tulla, koska mies on kissoille allerginen. No ei tullut oireita. Kun saatiin miehen lapsuus kuvia saadessamme oman lapsen, monissa kuvissa mieheni leikki ja NUKKUI kissa kainalossa. Eikä ole koskaan kuulemma saanut lääkkeitä, eli he valehtelivat tästä allergiasta. Kuka antaa allergisen lapsen altistua allergeenilleen? Noh, pointti oli, että allergiat tulisi ottaa vakavasti. Ei testata onko oikeasti, eikä valhdella niitä olevan, jos ei ole.

Tein kaupunkialueella kasvillisuuskartoituksia. Ihmisiltä (siis ihan ohikulkijoilta) tuli mitä kummallisempia vaatimuksia, että mitä tulisi tehdä 'siinä samalla'.

Olisi pitänyt kaataa puita: jollakin leikkikentällä oli pihlaja, johon lapset kiipeilevät ja se on siten vaarallinen. Lähikaupungissa (!) kadunvarsipaikkojen vieressä oli puistolehmuksia, joiden kirvat sotkevat autot eli minun olisi tämän miehen mielestä pitänyt kaataa puut pois..

Katuvarret olivat roskattuja, joten minun olisi pitänyt ne siivota.

Joku nainen oli lukenut juuri lehdestä vieraslajeista, joten ehdotti, että poistaisin jättiputket samalla. Ihan nopsakkaasti, ilman ammattitaitoa ja suojavarusteita.

Mikään homma ei ole niin pieni kuin se, jonka voi toisille nakittaa...

Tosiasiallisesti kartoitusaikataulut oli vedetty varsin kireälle; tunnissa piti tsekata 10 hehtaaria. Siinähän sitä ehtii vaikka mitä muuta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua pyydettiin pimeenä au pairiksi kun olin 15v. Muutin kesäksi siihen perheeseenmaalle, lähin kauppa oli 20km päässä. Perheessä oli kolme lasta alle 8v, nuorin vuoden ikäinen. Huolehdin 200 neliön omakotitalosta ja kolmesta lapsesta ja sen lisäksi multa odotettiin ruohonleikkaamista ja ulkotöitä. Kaikki kotityöt ja siivoaminen jäi mulle. En olisi suostunut etukäteismaksuun jos olisin tiennyt, mihin joudun. Vapaapäiviä ei ollut, vaan jokainen päivä oli täynnä työtä. Palkka oli markka-aikaa enkä muista summaa, mutta ei mitenkään riittänyt työmäärään nähden, ei rahalla olisi ihmisoikeuksia siinä perheessä saanut.

Tein kaiken olevinaan väärin, ja rouva huusi suoraa huutoa, kun en osannut leikata ruohoa ekalla kerralla. En ollut ikinä kerrostaloasujana edes leikkuria nähnyt. Kodin piti olla tip top siisti, ja lastenhoidon lomassa oli siivottava.

Perhe pyysi huolehtimaan lapsista vuorokauden yli kun lähtevät risteilylle tuttavaperheen kanssa. Suostuin vaikka pelotti. Sitä ei kerrottu kun vasta lähtöpäivänä, että myös kaveriperheen sylivauva jää mulle. Kaksi yötä ja kolme päivää hoidin ja sain onneksi kaverin sinne avuksi, oman ikäiseni. Kun perhe tuli reissusta, sain aivan tajuttomat huudot sotkuisesta kodista.Nainen käveli pitkin taloa ja osoitti, missä sotkuja oli.

Masennuin niin paljon siellä asuessani että kun lopulta uskalsin kertoa äidille kohtelusta, äiti kielsi menemästä enää ja lupasi maksaa perheelle ennakkopalkan takaisin.  Perheen äiti suuttui silmittömästi ja kertoi sitten kaikille, miten epäluotettava ja työmoraaliltani huono olen. Tänä päivänäkin menee kylmät väreet kun näen sen narsistisen lehmän kehumassa Facebookissa saavutuksiaan taitelijana ja lastensa erinomaisuutta. Aivan kamala akka, ja miehensä myös.

Miksi en yllättynyt? Taiteilijat ovat harvinaisen usein nyrkillätapettavia kusipäitä.

Minä olen kuullut eräästä näyttelijättärestä (vanhempi täti jo), jonka au pairina suurin piirtein s*tanan paskaa lapioimaan suostuva ystäväni ei kyennyt olemaan..

Vierailija kirjoitti:

Tein kaupunkialueella kasvillisuuskartoituksia. Ihmisiltä (siis ihan ohikulkijoilta) tuli mitä kummallisempia vaatimuksia, että mitä tulisi tehdä 'siinä samalla'.

Olisi pitänyt kaataa puita: jollakin leikkikentällä oli pihlaja, johon lapset kiipeilevät ja se on siten vaarallinen. Lähikaupungissa (!) kadunvarsipaikkojen vieressä oli puistolehmuksia, joiden kirvat sotkevat autot eli minun olisi tämän miehen mielestä pitänyt kaataa puut pois..

Katuvarret olivat roskattuja, joten minun olisi pitänyt ne siivota.

Joku nainen oli lukenut juuri lehdestä vieraslajeista, joten ehdotti, että poistaisin jättiputket samalla. Ihan nopsakkaasti, ilman ammattitaitoa ja suojavarusteita.

Mikään homma ei ole niin pieni kuin se, jonka voi toisille nakittaa...

Tosiasiallisesti kartoitusaikataulut oli vedetty varsin kireälle; tunnissa piti tsekata 10 hehtaaria. Siinähän sitä ehtii vaikka mitä muuta...

Kaikkia h-tin suojatyöpaikkoja sitä julkisella sektorilla on.

Kuljetaan ja katsellaan, mutta mittään ei tehdä. Kuulostaa justiin siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein kaupunkialueella kasvillisuuskartoituksia. Ihmisiltä (siis ihan ohikulkijoilta) tuli mitä kummallisempia vaatimuksia, että mitä tulisi tehdä 'siinä samalla'.

Olisi pitänyt kaataa puita: jollakin leikkikentällä oli pihlaja, johon lapset kiipeilevät ja se on siten vaarallinen. Lähikaupungissa (!) kadunvarsipaikkojen vieressä oli puistolehmuksia, joiden kirvat sotkevat autot eli minun olisi tämän miehen mielestä pitänyt kaataa puut pois..

Katuvarret olivat roskattuja, joten minun olisi pitänyt ne siivota.

Joku nainen oli lukenut juuri lehdestä vieraslajeista, joten ehdotti, että poistaisin jättiputket samalla. Ihan nopsakkaasti, ilman ammattitaitoa ja suojavarusteita.

Mikään homma ei ole niin pieni kuin se, jonka voi toisille nakittaa...

Tosiasiallisesti kartoitusaikataulut oli vedetty varsin kireälle; tunnissa piti tsekata 10 hehtaaria. Siinähän sitä ehtii vaikka mitä muuta...

Kaikkia h-tin suojatyöpaikkoja sitä julkisella sektorilla on.

Kuljetaan ja katsellaan, mutta mittään ei tehdä. Kuulostaa justiin siltä.

Jos et tiedä mitä kasvillisuuskartoitukset ovat ja miksi niitä tehdään, älä kommentoi. Lisäksi koska kasvillisuuskartoituksia tehdään vain kesällä, kyse ei ole mistään suojatyöpaikasta, vaan noihin palkataan usein määräaikaisiin tehtäviin biologian opiskelijoita harjoittelija palkalla. Ja siis tekevät todella kiireistä, asiantuntemusta vaativaa työtä sellaisella 1500e/kk palkalla. 

Erehdyin joskus taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Johan alkoi tulla kaikenlaisia vaatimuksia. Yhden pariskunnan televisio olisi pitänyt korjata ja toista häiritsi kun talon lapsilla oli kavereita leikkimässä, sillä piha kuluu ja minun olisi pitänyt kieltää kavereiden kanssa leikkiminen tämän takia jne. Enää en siihen hommaan ala.

Mulla on eräs työtön pummiystävä, joka on pysynyt elämässäni lähinnä sen takia, että ollaan tunnettu ihan pikkusista asti. Nyt aikuisiällä elämä on vienyt vähän eri suuntiin; hän ei ole kiinnostunut töihin menemisestä ja lähinnä tissuttelee kaljaa ja polttelee pilveä päivät pitkät, kun taas mä käyn töissä ja hoidan asiani.

Kun ostin omistuskämpän niin hän oli tosi iloinen. Nyt hän voisi irtisanoa oman vuokrasopimuksen ja muuttaa mun luokseni kun ei tarvitse maksaa vuokraa! Ei ihan tuntunut ymmärtävän sitä, että vaikka mä en tästä omasta asunnostani joudukkaan vuokraa maksamaan niin vastiketta ja lainanlyhennyksiä kyllä. Luuli todellakin voivansa sluibailla täällä ilmaiseksi mun kanssani. Sanoi myös, että tänne voisi pistää puskat kasvaan, koska ei kuulemma omistusasunnosta voi saada häätöä..

Aina kun käydään yhdessä kaupassa niin hän juoksee hyllyjen välistä milloin minkäkin tavaran kanssa; "osta mulle tää pitsa" "hei voitko ostaa mulle nää murot" niinkuin mikäkin pikkulapsi. Luulee, että koska olemme ystäviä niin olen jotenkin elätysvelvollinen. Häneltä noita härskeimpi odotuksia ja vaatimuksia tuleekin. Kerran kun en suostunut lainaamaan hänelle rahaa niin hän kehoitti mua kysymään vanhemmiltani josko he lainaisivat. Vaikka hän ei ole ikinä edes tavannut mun vanhempiani.

Tämä ei sattunut minulle, vaan isälleni, mutta kerronpa kuitenkin. Isäni äiti, mummoni, kuoli ja piti lähteä hautajaisiin. Isä ilmoitti asiasta työnantajalleen. Ei puhettakaan mistään osanotoista sun muista, vaan työnantajan edustaja muistutti isääni hautajaispäivänä olevasta, täysin toissijaisesta työtehtävästä kysyen, että eikö hautajaisia voisi siirtää, että isäni pääsisi töihin. Kyllä, luit oikein. Ei tullut kauppoja, ja isäni on tänään onnellisesti eläkkeellä.