Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kävin kauppaopiston iltakouluna. Luokalla oli syrjäänvetäytyvä nainen, jolla oli paljon poissaoloja. Kerran hän sitten tuli kysymään, että saisiko kopioida muistiinpanojani. Ajattelin, että hänelle oli varmaan iso kynnys tulla kysymään ja että tietenkin pitää auttaa. Se oli virhe.

Tyypistä tuli oikea maanvaiva. Minä sain hyviä arvosanoja ja hän pyysi minua opettamaan mm. matikkaa. Hänelle sopisi esim. lauantaiaamuna klo 9. Minulle ei sopinut. Jos hän oli ollut pois koulusta, hän soitti minulle heti kun arveli minun ehtineen kotiin. Ja soitti niin monta kertaa, että vastasin. Soitti parin minuutin välein. Mainittakoon, että tämä tapahtui aikana, jolloin ei ollut kännyköitä vaan pelkät lankapuhelimet. 

Sitten alkoi soitella myös työpaikalleni vaikka sanoin, etten ehti työaikana puhumaan. Kerran halusi tulla hakemaan ruotsin muistiinpanoni työpäivän aikana. Olin tuolloin raskaana ja menossa Naistenklinikalle. Sanoin, että jos tulee ennen klo 10, voi kopsata ne, sen jälkeen joudun lähtemään. Hän tietysti myöhästyi. Työpaikalla (tyhmät) olivat paljastaneet minne olin lähtenyt. Hän ilmestyi Naistenklinikalle! Yritin piiloutua lehden taakse. Kuulin kun hän meni kysymään luukulta ja uskomatonta: ne kertoivat, että olin ultrassa ja käskivät istua odottamaan! Sitten hän huomasikin minut.

Viimein kyllästyin ja käskin unohtaa meidän puhelinnumeron. Helpotus oli suuri, kun tyyppi jäi luokalleen. 

Vihje tulee vähän myöhässä, mutta tiesithän, että lankapuhelimenkin voi irrottaa seinästä tai nostaa luurin pöydälle, jolloin puhelut ei yhdisty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kävin kauppaopiston iltakouluna. Luokalla oli syrjäänvetäytyvä nainen, jolla oli paljon poissaoloja. Kerran hän sitten tuli kysymään, että saisiko kopioida muistiinpanojani. Ajattelin, että hänelle oli varmaan iso kynnys tulla kysymään ja että tietenkin pitää auttaa. Se oli virhe.

Tyypistä tuli oikea maanvaiva. Minä sain hyviä arvosanoja ja hän pyysi minua opettamaan mm. matikkaa. Hänelle sopisi esim. lauantaiaamuna klo 9. Minulle ei sopinut. Jos hän oli ollut pois koulusta, hän soitti minulle heti kun arveli minun ehtineen kotiin. Ja soitti niin monta kertaa, että vastasin. Soitti parin minuutin välein. Mainittakoon, että tämä tapahtui aikana, jolloin ei ollut kännyköitä vaan pelkät lankapuhelimet. 

Sitten alkoi soitella myös työpaikalleni vaikka sanoin, etten ehti työaikana puhumaan. Kerran halusi tulla hakemaan ruotsin muistiinpanoni työpäivän aikana. Olin tuolloin raskaana ja menossa Naistenklinikalle. Sanoin, että jos tulee ennen klo 10, voi kopsata ne, sen jälkeen joudun lähtemään. Hän tietysti myöhästyi. Työpaikalla (tyhmät) olivat paljastaneet minne olin lähtenyt. Hän ilmestyi Naistenklinikalle! Yritin piiloutua lehden taakse. Kuulin kun hän meni kysymään luukulta ja uskomatonta: ne kertoivat, että olin ultrassa ja käskivät istua odottamaan! Sitten hän huomasikin minut.

Viimein kyllästyin ja käskin unohtaa meidän puhelinnumeron. Helpotus oli suuri, kun tyyppi jäi luokalleen. 

Vihje tulee vähän myöhässä, mutta tiesithän, että lankapuhelimenkin voi irrottaa seinästä tai nostaa luurin pöydälle, jolloin puhelut ei yhdisty?

Tarkkaan ottaen puhelut yhdistyi molemmissa tapauksissa perille saakka, mutta puhelin ei tietysti hälyttänyt.

Mikäli johto oli seinästä irti, niin soittaja kuuli silti sen puhelimen "hälytysäänen". 

Luuri pöydällä taas tuuttasi varattua.

Minun luo ei korona aikana tule ketään. En päästä asuntoon. En myöskään itse käy kylissä. En kyllä ole käynyt kaupassakaan. Niin sit pitäis päästää joku viettämään öitä. Ei kävisi. Menköön hotelliin.

Olisiko kellään mitään lisättävää tänne?

Naapurini ilmoitti minut lapsensa varahakijaksi päiväkotiin jos lapsi sairastuu. Tämä kävi ilmi kun hain omaa lastani päiväkodista. Päiväkodin työntekijä mainitsi asiasta minulle. En ollut aikaisemmin tästä järjestelystä kuullutkaan, naapuri ei ollut kysynyt minulta että sopisiko asia minulle. Tein tämän asian selväksi päiväkodissa ja ilmoitin että en todellakaan ole varahakija. Tämä naapuri oli muutenkin aina hyväksikäyttämässä tuttujaan. Yritin aina olla mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kävin kauppaopiston iltakouluna. Luokalla oli syrjäänvetäytyvä nainen, jolla oli paljon poissaoloja. Kerran hän sitten tuli kysymään, että saisiko kopioida muistiinpanojani. Ajattelin, että hänelle oli varmaan iso kynnys tulla kysymään ja että tietenkin pitää auttaa. Se oli virhe.

Tyypistä tuli oikea maanvaiva. Minä sain hyviä arvosanoja ja hän pyysi minua opettamaan mm. matikkaa. Hänelle sopisi esim. lauantaiaamuna klo 9. Minulle ei sopinut. Jos hän oli ollut pois koulusta, hän soitti minulle heti kun arveli minun ehtineen kotiin. Ja soitti niin monta kertaa, että vastasin. Soitti parin minuutin välein. Mainittakoon, että tämä tapahtui aikana, jolloin ei ollut kännyköitä vaan pelkät lankapuhelimet. 

Sitten alkoi soitella myös työpaikalleni vaikka sanoin, etten ehti työaikana puhumaan. Kerran halusi tulla hakemaan ruotsin muistiinpanoni työpäivän aikana. Olin tuolloin raskaana ja menossa Naistenklinikalle. Sanoin, että jos tulee ennen klo 10, voi kopsata ne, sen jälkeen joudun lähtemään. Hän tietysti myöhästyi. Työpaikalla (tyhmät) olivat paljastaneet minne olin lähtenyt. Hän ilmestyi Naistenklinikalle! Yritin piiloutua lehden taakse. Kuulin kun hän meni kysymään luukulta ja uskomatonta: ne kertoivat, että olin ultrassa ja käskivät istua odottamaan! Sitten hän huomasikin minut.

Viimein kyllästyin ja käskin unohtaa meidän puhelinnumeron. Helpotus oli suuri, kun tyyppi jäi luokalleen. 

Vihje tulee vähän myöhässä, mutta tiesithän, että lankapuhelimenkin voi irrottaa seinästä tai nostaa luurin pöydälle, jolloin puhelut ei yhdisty?

Tarkkaan ottaen puhelut yhdistyi molemmissa tapauksissa perille saakka, mutta puhelin ei tietysti hälyttänyt.

Mikäli johto oli seinästä irti, niin soittaja kuuli silti sen puhelimen "hälytysäänen". 

Luuri pöydällä taas tuuttasi varattua.

Et taida ymmärtää, mitä puhelun yhdistyminen oikeasti tarkoittaa?

Ylös

up

Nuorempana tuli härskejä pyyntöjä lähinnä autoilun muodossa. Itselle tuntemattomia tutuntuttuja sai kuskata aamuyöstä kotiin ilman korvausta. "Hei toi on hyvä kaveri, heitetään se myös kotiin toiselle puolelle kaupunkia." Niihin auttoi se, että alkoi itsekin käyttämään alkoholia kuten ne kyydissä istuneet olivat tehneet jo aiemmin. Perheen perustaminen auttoi lisää, ihmiset eivät niin herkästi kehdanneet pyytää kyytejä tai muita vastikkeettomia palveluksia.

Muutaman vuoden sainkin olla kohtuullisen rauhassa kunnes erehdyin lapsettoman sukulaisen edunvalvontavaltuutetuksi. Luulin, että vastaan rahoista ja tarvittaessa kirjoitan nimen virallisiin papereihin kun tulee päätöksen teon aika esim. hoidoista. Väärin meni. Läheisten ja sukulaisten taholta tuli vaatimus järjestää hoitoa. No minä järjestin, kävin tapaamiset ja taivuttelin vastahankaisen "potilaan" suostumaan, että hoitajat käyvät. Sitten näiltä eläkkeeltä olevilta läheisiltä on tullut paljon ideoita mitä minun pitäisi järjestää tälle valvottavalle hemmottelua kuten hierontaa, jalkahoitoa ym. Eivät ymmärrä, että jonkun pitää mennä paikan päälle avaamaan ovi tai kuskaamaan tämä hoidokki sinne palveluun. Voin kyllä hoitaa raha-asiat mutta miksi nämä kekseliäät päivisin joutilaat eläkeläiset eivät voi käydä näitä käytännön asioita hoitamassa. Kai minun pitäisi ottaa töistä lomapäivä tai uhrata perheen kanssa vietettävä viikonloppu ja mennä järjestämään vähän hemmotteluja. Sitten nämä eläkeläiset ovat myös keksineet, että tämä hoidokki on laitoshoidon tarpeessa ja minä olen syyllinen että raukka joutuu olemaan omassa kodissaan. Itse olen kyllä ymmärtänyt, että arvion laitoshoidosta tekee kunnallinen kotihoito eikä noita paikkoja ole noin vain tarjolla.

Myös sukulaisilta olen saanut hyviä neuvoja mitä minun kannattaisi tehdä. Yksikään sukulainen ei ole tarjoutunut hoitamaan mitään näistä asioista. Perinnön jaon aikaan ehkä osaavat paikalle.

Tämä ketju on antanut hyvää vertaistukea. Ja tosiaan pointti on, älkää suostuko edunvalvontavaltuutetuksi ellei kyseessä ole oma vanhempi. Ja siinäkin tapauksessa kaikki vastuut ja mahdolliset korvaukset papereihin, jos on useita sisaruksia. Itse ryhdyin tuohon, koska tilanne tuli äkkiä ja paperit lyötiin eteen. En ehtinyt perhetyä aiheeseen ja keksiä sopivaa syytä kieltäytyä.

Siinä missä pääkaupunkiseudulla asuvilla on näyttänyt riesaksi saakka olevan lentokentälle matkaavia tai ulkomailta palaavia vieraita, on minulla kokemus enemmänkin päinvastainen.

Matkustan paljon (lukuunottamatta luonnollisesti mennyttä vuotta) ja matkan päästä kun tulen, ajan/ajamme usein kentälle autolla tai joskus saavumme kotimaanlennolla. Mikäli aikataulu on sellainen, että täytyy yöpyä kotimaan päässä ennen ulkomaanlentoa, otamme kaikkein mieluiten hotellin. Varsinkin autolla tullessa hotelli on mieluisa vaihtoehto, kun autonkin saa loman ajaksi ilmaiseen parkkiin.

Tämäkös ei pääkaupunkiseudun kavereille passaa. Kerrasta toiseen jaksetaan loukkaantua, kun ei innosta myöhään illalla raahautua matkalaukkujen kanssa kerrostalokaksioon Vantaan perukoille tai keskelle Helsinkiä, joista matka lentokentälle junalla kestää vähintään puoli tuntia, plus tietysti se juna-asemalle köpöttämiseen kuluva aika. Autolle pitäisi etsiä yön ajaksi tai vaikka koko loman ajaksi paikka kadun varresta tai mistä lie pysäköintihallista. Toki, voi myös ajaa lentokenttäparkkiin, joka taas maksaa parilta viikolta jo hotellihuoneen verran.

Ei millään mahdu kavereiden ymmärrykseen, että paljon mieluummin nautitaan hyvä aamupala hotellilla ja hypätään vaikka lentokenttäbussiin tai kävellään kentän kupeesta jalkaisin kentälle mukavassa sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen, kuin yömyöhään saakka väkisin valvoneena ja muhkuraisella vuodesohvalla puolikasta unta pari tuntia nukkuneena hiivitään ulos toisten kodista aamu neljältä ilman toivoakaan aamupalasta. Koska luonnollisestikaan ei saa herättää toisia unilta.

Luonnollisesti tuliaiset täytyisi tuoda mukana kumpaankin suuntaan, kiitollisuudenvelkana majapaikasta ja niistä parista leivänkäntystä, jota iltapalaksi saa.

Ei, ei, ei. Siinähän loukkaantuvat ja murahtelevat kerrasta toiseen. Muuten kyllä tulee käytyä kylässä, joten kyseessä ei edes ole sellaiset ihmiset, joita ei muuten näkisi tai joihin ei ole muuten yhteydessä. Sama narina aina, kun on tarvetta käydä jollain muullakin asialla sillä suunnalla. Työmatkan tai lomaviikonlopun lomassa pitäisi lykätä kotiinpaluuta tai vaikka sovittuja menoja sen takia, että pitäisi lähteä vierailemaan heidän luonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin vuokralla ja olin saanut hankittua uudet kalusteet, television ja astianpesukoneen. Tapasin miehen, jonka kanssa muutettiin yhteen mun vuokrakämppään. Omasta halustaan myi paljoa omia kalusteita pois, vaikka tiettyä elektroniikkaa olisi voinut säilyttää vaatehuoneessa tai kellarikomerossa. Eron tultua alkoi vaatimaan multa astianpesukonetta ja yritti viedä muutakin omaisuutta, jonka olin ostanut jo ennen miehen tapaamista. Kuvitteli, että mun pitäisi antaa sille tavaroita isoja ja kalliitaa käytötavaroita uuteen kotiin. 

Olen tästä vähän eri mieltä kuin ilmeisesti suurin osa peukuttelijoista. Aikuisten yhteenmuutossa yleensä on kaksin kappalein kaikkea isoa ja kallista, kuten televisiota, sohvaa, pesukonetta ym. Olisi reilua valita yhteiseen asuntoon tavarat tasan niin että molemmat saavat säilyttää jotain ja molemmat joutuvat myös luopumaan jostain. Joskus toinen kuitenkin luopuu omistaan yhteisen hyvän eteen, joko siksi että toiselle on tärkeää säilyttää itse valitsemansa sisutus ja toinen tähän myöntyy, tai muutetaan toisen asuntoon jossa kaikki on jo valmiina ja kätevämpää toisen laittaa omat tavaransa pois. Tällöin eron sattuessa olisi mielestäni ihan reilua että yhteenmuuttaessa hyötynyt puolestaan joustaisi eron tullessa ja auttaisi toista edes jotenkin uuden elämän alkuun.

Näin olen itsekin tehnyt ja erotessa jaettiin isot tavarat suunnilleen puoliksi miettimättä sitä kuka on milloinkin maksanut mistäkin. On ihan älyttömän kallista ostaa kerralla uusiksi pyykkikone, tiskikone, kaikki huonekalut, televisio ym. Myöskin sohvien, tiskikoneiden ja televisioiden säilyttely vaatehuoneessa tai kellarikomerossa vuosikaisia mahdollisen eron varalta kuulostaa aika hullunkuriselta. 

Minä, kun muutin ex-poikaystäväni luo, myin kaikki huonekalut ja kodinkoneet pois ja pidin rahat.

Minun kaikki oli vanhoja, vanhemmiltani saatuja.

Pesukoneen sain ilmaiseksi ja toin sen ratikalla.

Muutin hänen luo kahdella matkalaukulla.

Kun erosimme, oli vähän enemmän irtaimistoa. Muutin soluasuntoon.

Asuin siellä hetken, jonka jälkeen ostin ensimmäisen oman asunnon ja sinnekin irtaimisto tuli vähän kerralla.

Veit pesukoneen sporalla?? Siis mitä mä en nyt snaijaa?? 😂😂

Kirjoitusasusta päätellen olet hesan juntti, joten ei liene ihme ettet ymmärrä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä pääkaupunkiseudulla asuvilla on näyttänyt riesaksi saakka olevan lentokentälle matkaavia tai ulkomailta palaavia vieraita, on minulla kokemus enemmänkin päinvastainen.

Matkustan paljon (lukuunottamatta luonnollisesti mennyttä vuotta) ja matkan päästä kun tulen, ajan/ajamme usein kentälle autolla tai joskus saavumme kotimaanlennolla. Mikäli aikataulu on sellainen, että täytyy yöpyä kotimaan päässä ennen ulkomaanlentoa, otamme kaikkein mieluiten hotellin. Varsinkin autolla tullessa hotelli on mieluisa vaihtoehto, kun autonkin saa loman ajaksi ilmaiseen parkkiin.

Tämäkös ei pääkaupunkiseudun kavereille passaa. Kerrasta toiseen jaksetaan loukkaantua, kun ei innosta myöhään illalla raahautua matkalaukkujen kanssa kerrostalokaksioon Vantaan perukoille tai keskelle Helsinkiä, joista matka lentokentälle junalla kestää vähintään puoli tuntia, plus tietysti se juna-asemalle köpöttämiseen kuluva aika. Autolle pitäisi etsiä yön ajaksi tai vaikka koko loman ajaksi paikka kadun varresta tai mistä lie pysäköintihallista. Toki, voi myös ajaa lentokenttäparkkiin, joka taas maksaa parilta viikolta jo hotellihuoneen verran.

Ei millään mahdu kavereiden ymmärrykseen, että paljon mieluummin nautitaan hyvä aamupala hotellilla ja hypätään vaikka lentokenttäbussiin tai kävellään kentän kupeesta jalkaisin kentälle mukavassa sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen, kuin yömyöhään saakka väkisin valvoneena ja muhkuraisella vuodesohvalla puolikasta unta pari tuntia nukkuneena hiivitään ulos toisten kodista aamu neljältä ilman toivoakaan aamupalasta. Koska luonnollisestikaan ei saa herättää toisia unilta.

Luonnollisesti tuliaiset täytyisi tuoda mukana kumpaankin suuntaan, kiitollisuudenvelkana majapaikasta ja niistä parista leivänkäntystä, jota iltapalaksi saa.

Ei, ei, ei. Siinähän loukkaantuvat ja murahtelevat kerrasta toiseen. Muuten kyllä tulee käytyä kylässä, joten kyseessä ei edes ole sellaiset ihmiset, joita ei muuten näkisi tai joihin ei ole muuten yhteydessä. Sama narina aina, kun on tarvetta käydä jollain muullakin asialla sillä suunnalla. Työmatkan tai lomaviikonlopun lomassa pitäisi lykätä kotiinpaluuta tai vaikka sovittuja menoja sen takia, että pitäisi lähteä vierailemaan heidän luonaan.

Mistä ihmeestä ne sun etäiset tuttavat ja sukulaiset tietävät sun jokaisen matkan ja majapaikan? Laitatko jokaisen hengenvedon someen?

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä pääkaupunkiseudulla asuvilla on näyttänyt riesaksi saakka olevan lentokentälle matkaavia tai ulkomailta palaavia vieraita, on minulla kokemus enemmänkin päinvastainen.

Matkustan paljon (lukuunottamatta luonnollisesti mennyttä vuotta) ja matkan päästä kun tulen, ajan/ajamme usein kentälle autolla tai joskus saavumme kotimaanlennolla. Mikäli aikataulu on sellainen, että täytyy yöpyä kotimaan päässä ennen ulkomaanlentoa, otamme kaikkein mieluiten hotellin. Varsinkin autolla tullessa hotelli on mieluisa vaihtoehto, kun autonkin saa loman ajaksi ilmaiseen parkkiin.

Tämäkös ei pääkaupunkiseudun kavereille passaa. Kerrasta toiseen jaksetaan loukkaantua, kun ei innosta myöhään illalla raahautua matkalaukkujen kanssa kerrostalokaksioon Vantaan perukoille tai keskelle Helsinkiä, joista matka lentokentälle junalla kestää vähintään puoli tuntia, plus tietysti se juna-asemalle köpöttämiseen kuluva aika. Autolle pitäisi etsiä yön ajaksi tai vaikka koko loman ajaksi paikka kadun varresta tai mistä lie pysäköintihallista. Toki, voi myös ajaa lentokenttäparkkiin, joka taas maksaa parilta viikolta jo hotellihuoneen verran.

Ei millään mahdu kavereiden ymmärrykseen, että paljon mieluummin nautitaan hyvä aamupala hotellilla ja hypätään vaikka lentokenttäbussiin tai kävellään kentän kupeesta jalkaisin kentälle mukavassa sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen, kuin yömyöhään saakka väkisin valvoneena ja muhkuraisella vuodesohvalla puolikasta unta pari tuntia nukkuneena hiivitään ulos toisten kodista aamu neljältä ilman toivoakaan aamupalasta. Koska luonnollisestikaan ei saa herättää toisia unilta.

Luonnollisesti tuliaiset täytyisi tuoda mukana kumpaankin suuntaan, kiitollisuudenvelkana majapaikasta ja niistä parista leivänkäntystä, jota iltapalaksi saa.

Ei, ei, ei. Siinähän loukkaantuvat ja murahtelevat kerrasta toiseen. Muuten kyllä tulee käytyä kylässä, joten kyseessä ei edes ole sellaiset ihmiset, joita ei muuten näkisi tai joihin ei ole muuten yhteydessä. Sama narina aina, kun on tarvetta käydä jollain muullakin asialla sillä suunnalla. Työmatkan tai lomaviikonlopun lomassa pitäisi lykätä kotiinpaluuta tai vaikka sovittuja menoja sen takia, että pitäisi lähteä vierailemaan heidän luonaan.

En paljoa ole matkustanut ja siksi ehkä kysynkin tyhmiä, mutta kysyn kuitenkin. Jos olet yhden yön hotellissa, niin tosiaanko sinne voi jättää auton ilmaiseen parkkiin mainitsemasi viikon loman ajaksi?

Itse kun oon ihan Suomessa käynyt hotellissa ja auto hotellin pysäköintihallissa, niin siitä yhdestä yötäkin menee maksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä pääkaupunkiseudulla asuvilla on näyttänyt riesaksi saakka olevan lentokentälle matkaavia tai ulkomailta palaavia vieraita, on minulla kokemus enemmänkin päinvastainen.

Matkustan paljon (lukuunottamatta luonnollisesti mennyttä vuotta) ja matkan päästä kun tulen, ajan/ajamme usein kentälle autolla tai joskus saavumme kotimaanlennolla. Mikäli aikataulu on sellainen, että täytyy yöpyä kotimaan päässä ennen ulkomaanlentoa, otamme kaikkein mieluiten hotellin. Varsinkin autolla tullessa hotelli on mieluisa vaihtoehto, kun autonkin saa loman ajaksi ilmaiseen parkkiin.

Tämäkös ei pääkaupunkiseudun kavereille passaa. Kerrasta toiseen jaksetaan loukkaantua, kun ei innosta myöhään illalla raahautua matkalaukkujen kanssa kerrostalokaksioon Vantaan perukoille tai keskelle Helsinkiä, joista matka lentokentälle junalla kestää vähintään puoli tuntia, plus tietysti se juna-asemalle köpöttämiseen kuluva aika. Autolle pitäisi etsiä yön ajaksi tai vaikka koko loman ajaksi paikka kadun varresta tai mistä lie pysäköintihallista. Toki, voi myös ajaa lentokenttäparkkiin, joka taas maksaa parilta viikolta jo hotellihuoneen verran.

Ei millään mahdu kavereiden ymmärrykseen, että paljon mieluummin nautitaan hyvä aamupala hotellilla ja hypätään vaikka lentokenttäbussiin tai kävellään kentän kupeesta jalkaisin kentälle mukavassa sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen, kuin yömyöhään saakka väkisin valvoneena ja muhkuraisella vuodesohvalla puolikasta unta pari tuntia nukkuneena hiivitään ulos toisten kodista aamu neljältä ilman toivoakaan aamupalasta. Koska luonnollisestikaan ei saa herättää toisia unilta.

Luonnollisesti tuliaiset täytyisi tuoda mukana kumpaankin suuntaan, kiitollisuudenvelkana majapaikasta ja niistä parista leivänkäntystä, jota iltapalaksi saa.

Ei, ei, ei. Siinähän loukkaantuvat ja murahtelevat kerrasta toiseen. Muuten kyllä tulee käytyä kylässä, joten kyseessä ei edes ole sellaiset ihmiset, joita ei muuten näkisi tai joihin ei ole muuten yhteydessä. Sama narina aina, kun on tarvetta käydä jollain muullakin asialla sillä suunnalla. Työmatkan tai lomaviikonlopun lomassa pitäisi lykätä kotiinpaluuta tai vaikka sovittuja menoja sen takia, että pitäisi lähteä vierailemaan heidän luonaan.

Mistä ihmeestä ne sun etäiset tuttavat ja sukulaiset tietävät sun jokaisen matkan ja majapaikan? Laitatko jokaisen hengenvedon someen?

Kyseessä on siis sen verran läheisiä ystäviä/kavereita, että tiedämme toistemme ulkomaanmatkat ilman some-päivityksiäkin. Kyllä toki sitäkin käy, että matkan aikana someen kuvan laittaessa pamahtaa viestiä, että miksei piipahdettu menomatkalla. Mutta kyllä, olen aktiivinen myös somessa.

Ja mitä tulee tuohon pysäköintiin, niin esimerkiksi uudella nimellä kulkevan entisen Bonus Innin (nyk. Skyline Airport Hotel) pihassa ilmainen pysäköinti 15 vuorokaudeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minun tapauksessani ei yleensä ole pyydetty vaan käsketty, kun on huomattu, että minun on vaikea sanoa ei.

Kaveri pyysi minua käymään tyhjentämässä hänen postilaatikkonsa sillä aikaa, kun hän miehineen oli useamman viikon ulkomailla kesälomalla. Lupauduin, mutta tietämättäni olin lupautunut myös puutarhanhoitohommiin, mikä tarkoitti rutikuivana kesänä ruohokentän, kukkapenkkien, keittiöpuutarhan ja ikkunalaatikkoistutusten kastelemista useamman kerran viikossa, eikä millään letkulla vaan kastelukannulla kantaen tontin ääripäästä. Kaveri soitti reissultaan ensimmäisenä päivänä, antoi ohjeet ja kertoi, missä olivat istutustyökalut; puutarhapöydälle oli jätetty läjä taimia istutettavaksi, ja ne kuolisivat helteeseen, jollei asiaa hoidettaisi heti. Kuivat kukkaset istutuksista oli nypittävä, jottei puutarha näyttäisi epäsiistiltä. Kaiken kukkuraksi oli luvattu myös naapurille (jota en ole koskaan edes nähnyt), että kävisin kastelemassa hänenkin tiluksensa siinä samalla vaivalla.

Äitini vaati samanlaista palvelua maksutta vielä eläessään. Lisäsi tuohon päälle vielä koiransa. Piha oli täynnä istutuksia ja vaikkamiten parhaani tein, aina sai palkaksi haukut😂. Mulla oli siihen aikaan jo oma perhe ja olin äitiyslomalla, niin äitini ajatteli, että mulla on hyvin aikaa..

Noh, yleensä verenpainettani nostattaa ystäväni, joka on vaan välillä niin älyttömän uusavuton.

Pitäisi kuskata kaikkialle, jokin aika sitten pyysi kyytiä (noin 1,5km matka), koska ”kylmyys eli -4 ja lumi”. Ei voi pyöräillä mihinkään, koska lumi ja vaikeus siirtää pyörä ulos rappukäytävästä jne. Hohhoijaa.

Tämä on lempiketjuni ja melkein harmittaa ettei minulla ole kerrottavana läheskään niin hurjia tarinoita kuin monilla muilla, mutta nostetaan nyt jollain. Ei siis härski odotus, mutta älytön.

En juo kahvia, joten minusta on outoa että koko suku olettaa minun totta kai ostavan omaan kotiini kahvinkeittimen että voin vieraille tarjota. Ja jos olen sukumökillä tms, en tajua miksi minua pyydetään keittämään kahvit muille, kun en itse juo. Shokkipaljatus, en edes osaa käyttää kahvinkeitintä :D On minua ohjeistettu, mutta ei se niin vain jää mieleen kun ei kyseistä taitoa arjessa tarvitse. Jos joku pyytää laittamaan teetä, se passaa koska vain, vaikka en itse aikoisi juoda.

Kahvilla on tiettyjen ihmisten elämässä lähes pyhä asema. Esimerkiksi mummolleni oli ennen joka vierailulla yhtä suuri yllätys kun en juonut kahvia, tai kun kaikki muut joivat "vain" yhden kupillisen. Nykyään juon kohteliaisuussyistä puoli kuppia, ettei tarvitsisi selitellä. Alle kouluikäisenä  join samaisella mummolla kahvia muovimukista, tuli niin aikuinen olo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä pääkaupunkiseudulla asuvilla on näyttänyt riesaksi saakka olevan lentokentälle matkaavia tai ulkomailta palaavia vieraita, on minulla kokemus enemmänkin päinvastainen.

Matkustan paljon (lukuunottamatta luonnollisesti mennyttä vuotta) ja matkan päästä kun tulen, ajan/ajamme usein kentälle autolla tai joskus saavumme kotimaanlennolla. Mikäli aikataulu on sellainen, että täytyy yöpyä kotimaan päässä ennen ulkomaanlentoa, otamme kaikkein mieluiten hotellin. Varsinkin autolla tullessa hotelli on mieluisa vaihtoehto, kun autonkin saa loman ajaksi ilmaiseen parkkiin.

Tämäkös ei pääkaupunkiseudun kavereille passaa. Kerrasta toiseen jaksetaan loukkaantua, kun ei innosta myöhään illalla raahautua matkalaukkujen kanssa kerrostalokaksioon Vantaan perukoille tai keskelle Helsinkiä, joista matka lentokentälle junalla kestää vähintään puoli tuntia, plus tietysti se juna-asemalle köpöttämiseen kuluva aika. Autolle pitäisi etsiä yön ajaksi tai vaikka koko loman ajaksi paikka kadun varresta tai mistä lie pysäköintihallista. Toki, voi myös ajaa lentokenttäparkkiin, joka taas maksaa parilta viikolta jo hotellihuoneen verran.

Ei millään mahdu kavereiden ymmärrykseen, että paljon mieluummin nautitaan hyvä aamupala hotellilla ja hypätään vaikka lentokenttäbussiin tai kävellään kentän kupeesta jalkaisin kentälle mukavassa sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen, kuin yömyöhään saakka väkisin valvoneena ja muhkuraisella vuodesohvalla puolikasta unta pari tuntia nukkuneena hiivitään ulos toisten kodista aamu neljältä ilman toivoakaan aamupalasta. Koska luonnollisestikaan ei saa herättää toisia unilta.

Luonnollisesti tuliaiset täytyisi tuoda mukana kumpaankin suuntaan, kiitollisuudenvelkana majapaikasta ja niistä parista leivänkäntystä, jota iltapalaksi saa.

Ei, ei, ei. Siinähän loukkaantuvat ja murahtelevat kerrasta toiseen. Muuten kyllä tulee käytyä kylässä, joten kyseessä ei edes ole sellaiset ihmiset, joita ei muuten näkisi tai joihin ei ole muuten yhteydessä. Sama narina aina, kun on tarvetta käydä jollain muullakin asialla sillä suunnalla. Työmatkan tai lomaviikonlopun lomassa pitäisi lykätä kotiinpaluuta tai vaikka sovittuja menoja sen takia, että pitäisi lähteä vierailemaan heidän luonaan.

Mistä ihmeestä ne sun etäiset tuttavat ja sukulaiset tietävät sun jokaisen matkan ja majapaikan? Laitatko jokaisen hengenvedon someen?

Kyseessä on siis sen verran läheisiä ystäviä/kavereita, että tiedämme toistemme ulkomaanmatkat ilman some-päivityksiäkin. Kyllä toki sitäkin käy, että matkan aikana someen kuvan laittaessa pamahtaa viestiä, että miksei piipahdettu menomatkalla. Mutta kyllä, olen aktiivinen myös somessa.

Ja mitä tulee tuohon pysäköintiin, niin esimerkiksi uudella nimellä kulkevan entisen Bonus Innin (nyk. Skyline Airport Hotel) pihassa ilmainen pysäköinti 15 vuorokaudeksi. 

Matkan aikana someen laitettu kuva on kutsu murtovarkaille.

Johan Pomppas kirjoitti:

Anna mun kaikki kestää kirjoitti:

Menimme kaverimme mökille,meitä oli kolme pariskuntaa.Mökin omistaja sai toisen makuuhuoneen,yksi toinen kaveri toisen,me nukuimme mieheni kanssa keittiössä.Kun söimme aamiaista,otin voileivälle siivun makkaraa sekä siivun juustoa,johon yksi miehistä huomautti,että ota joko juustoa TAI makkaraa.Olimme maksaneet ruuat kimpassa.Meinasin kysyä,enkö ole maksanut molemmista. Syön yleensä vähän,nytkin otin vain yhden voileivän,jos olisin syönyt kaksi,toiseen olisin ottanut juustoa ja toiseen makkaraa,nyt säästyi kuitenkin yksi leipäpala ja ripaus margariiniä.Ei kyllä olisi tullut mieleen vahtia toisten annosten kokoja,vaikka yhdessä ruuat maksoimmekin.

Emme ole koskaan menneet mihinkään yhteismajoitukseen sen paremmin tuttujen / kavereiden tai edes läheisten (vanhemmat, sisarukset jne) kanssa juuri tästä syystä.

Kaikilla on omat tavat ja tottumukset, rahatilanteet on erilaisia... en elä kenenkään lompakolla eikä kukaan elä minun. Emme häiritse reissuillamme muita, eivätkä muut meitä, kun majoitumme erikseen.

Yhtä aikaa voidaan mennä jonnekin, mutta silloinkaan ei ole minkään valtakunnan riippuvuussuhdetta suuntaan tai toiseen.

Jos ei ole varaa lähteä jonnekin ilman, että on riippuvainen muiden rahapanoksesta tsi läsnäolosta tavalla tai toisella, ei kannata mennä ollenkaan.

Samaan tulokseen olen tullut. EI ENÄÄ KOSKAAN MITÄÄN SUKUMATKOJA!!

Tein kerran sellaisen virheen, että suostuin lähtemään miehen + miehen veljen perheen + anopin kanssa ulkomaille. Oltiin vielä sellaisella pitemmällä kierroksella, joka kesti yli 2 viikkoa - tyyliin useassa eri kohteessa, siirtymiset vuokratulla tila-autolla jne.

Ja miten se menikään... Majoitukset: 1 makuuhuone miehen veljelle + avovaimolleen - 1 mh miehen veljen teini-ikäisille lapsille - 1 mh meille + anopille. Näin oikeestaan joka kohteessa.

Ruokailut: Ravintolalaskut jaetaan VIITEEN osaan. Kaksi osaa meille, kaksi osaa miehen veljelle, yksi osa anopille. Eli teinien osuudet jyvitettiin kaikkien kesken. Anopin osuus taas pyöristettiin reilusti alaspäin, mies näitä makseli (en kyllä tajua miksi). Ja ravintolavalinnat tottakai, joka ilta, sen mukaan miten teinit haluaa.

Aamiaiset: Kaikki menee yhtäaikaa aamiaiselle. Ei yhden yhtä kertaa miehen kanssa yhdessä edes aamiaiselle (illallisista nyt puhumattakaan), koska miehen veljen perhe ei puhu edes auttavaa englantia eikä anoppi tietysti iäkkäämpänä myöskään.

Mutta muut aktiviteetit: Miehen veli oli varannut kaikenlaista retkeä ym. itselleen ja vaimolleen. Joopa. Siellä sitten kielitaitoa löytyikin sen verran, että pystyivät osallistumaan ja jättämään kersat meidän huoleksi. - Muuten riittäväksi aktiviteetiksi riitti tuon avovaimon jatkuvasti hokema "auringonpalvonta". Eli uima-altaalle aurinkotuoliin lepäilemään. Ei mihinkään tylsään kohteeseen, hehän olivat jo päivän kaikkia kohteita kiertäneet.

En suoraan sanoen tajunnut tätä reissua ennen, että tuossa perheessä minun mieheni (nuorimmainen) ei pääse päättämään mistään eikä uskalla sanoa vastaan mitään. Tein kyllä tämän reissun jälkeen selväksi, että tää oli ensimmäinen ja viimeinen näin pitkä matka tuolla kokoonpanolla. Toki joku risteily tms. lyhyt käy, mutta ei enää koskaan mitään pitempää reissua.

Vierailija kirjoitti:

Minut on merkitty kummiksi minulta itseltäni mitään kysymättä.

Ei ole tullut "kummilapselle" lahjoja laiteltua.

En tosin ole ollut ko perheen kanssa tekemisissäkään.

Tässä puhutaan nyt varmaan jostain epävirallisesta kummiudesta. Koska jos puhutaan kristillisistä kummeista, sehän liittyy aina kasteeseen. Kastetilaisuudessa kummit siunaavat kastettavan paikan päällä, joten kummiksi ei voi joutua tietämättään. Kummien nimet merkitään kastetodistukseen. Mihin sinun nimesi olis merkitty, jos ei ollut kasteesta kyse?