Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Ex-kaveri oli sitä mieltä että Hänen 30 v juhliin pitää käyttää rahaa. Ei riittänyt ehdotus ravintolasta ja jostaki keilauksesta, typerää semmonen. Olis pitänyt käyttää rahaa satoja euroja hänen synttäreihin (vuokrataan yksityistilat ja harrastukset yms) ja kun sanoin ettei oo rahaa (olin pienipalkkainen) niin kaveri tokas "just. Et muhun ei sitte voida käyttää ollenkaan rahaa!!" ja siis ihan tosissaan... :S sama ystävä ei oo koskaan edes ostanu mulle yhtään lahjaa (synttäreinä, jouluna tms vaikka itse olin hänelle ostanut, tokas vaan joskus että eikö ookki tyhmää jos antaa lahjan jollekki mutta toinen ei sitten myös anna 🙈🙈🙈)............... Joo ei siinäkään mtn mut jos oikeen erikseen tuo ilmi noi että lahjat yms tärkeitä niin miksei sitten itse anna niitä, vaatii vaan itselleen? Huhhh.

Yks kaveri kerran soitti, että menojalkaa vähän vipattaa, et lähdetäänkö bailaa. Ajattelin, et joo täältä todellakin, olis hauska pitkästä aikaa vähän lähtee tuulettuu. Nähtiin sitten Vallilan kirkon kohdalla ja tää kaveri ilmoitti, että pitää käydä ostaa tupakkaa tosta ärrältä ja käveltiin sitten siihen. Sitten tää kaveri tilas sen röökiaskinsa ja tuli hiljaisuus, eikä mitään tapahtunut, ku myyjä löi hinnan koneeseen. Sit tää kaveri tokas "nii siis mä ajattelin, et sä maksat, kun ei mul oo rahaa" olin ihan et mitä helvettiä, mut maksoin sen röökiaskin ja ajattelin, että poltan ne ite sitte ja heitän muutaman kaverille. Ärrältä ulos päästyämme kysyin, et millä se meinas bailaa, jos sil ei oo rahaa, niin vastaus oli sama, että ajatteli mun tarjoovan. Sanoin et enhän mä nyt voi koko iltaa tarjota, olin sillä hetkellä myös työttömänä ja sain tasan saman verran rahaa kuukaudessa, ku tää kaverikin. Sen sijaan, että se olis ollu silleen "aa okei" niin tää sano vaa "no mä varmaa meen sit kotiin, meni vähä fiilis" olin tullu toiselta puolelta Helsinkiä sinne ja sain sen houkuteltua sit baariin, kun lupasin tarjoo sille yhden juoman. Se joo sitten sen niin nyrpeenä siinä ja lähti pois sitten. Tää sama kaveri joskus soitti mulle kallion terveysasemalta, että voinko saattaa sen sporalla himaan vallilaa, kun se ei oo muistanut syödä ja sillä on epilepsia ja kuulemma tuntu että kohtaus tulee"sen jälkee voin mennä" (tää kaveri aina vetoo siihen epilepsiaan joka asiassa, kun on jotain vaille) . Ite asuin sillon Malmilla ja selitin, että se matkustais sen välin kahdeksan kertaa edestakaisin, ennenku oon edes siellä, kun julkisilla pitäs liikkua myös, niin siitä tää sitten loukkaantu verisesti mulle. Tämmösiä juttuja on miljoonia ja en oo jaksanut pahemmin edes vastata tälle kaverille enää, kun tiedän että sille on ystävyys sitä, että sitä palvotaan ja autetaan, mutta mitään siltä ei saa takas

En tiedä muista, mutta minusta on vähän härskiä, kun sellaiselle kaverille, joka menee kolmatta kertaa naimisiin, järjestetään polttareita traditioineen. Ja niihin pitäisi investoida 50-100 euroa. Ihan mielelläni voisin pistää sen 50 e jonkun ekaa kertaa avioituvan kemuihin, mutta uusintakierroksella olevan kohdalla tulee nolo olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asut maaseudulla ja sulla on traktori niin valmistaudu seuraavaan:

Puhelin soi ja vastaat ja sieltä kuuluu:"  Sullahan oli se traktori" jne jne

Pointti on se, että hyvin monen ihmisen mielestä traktorin omistaminen tarkoittaa sitä että on innokas kaikenmaailman P--scahommiin sillä traktorilla.

Opin valehtelemaan törkeimmille, että traktori on nyt rikki, vaikka rengas puhjennut.

Kaupungissa riittää pakettiauton omistaminen. Käypä ostamassa pakettiauto, niin jo on ihme, jos ei tule jo autoa liikkeestä kotiin ajaessa ensimmäinen yhteydenotto ja utelu ehtisitkö muuttoavuksi tulevaksi viikonlopuksi.

Sama juttu, jos omistat auton ja peräkärryn.

Voisitteko laittaa henkilön sukupuolen joka on tarinan ikävä henkilö. Saisi vähän käsitystä miten tämä asia jakautuu eri sukupuolten suhteen.

Miehen lapsuudenystävällä (mies hänkin) menee aika huonosti. Epäilemme, että on päihdeongelmaa, on ollut onnettomuuksia joiden seurauksena työkyvyttömyyttä ja ulosottoa, parisuhde karilla ja huoltajuuskiistaa yms. Osa ongelmista on huonoa tuuria, mutta osassa on kyllä ihan omaa vikaakin, mm. turvavyön käyttämättömyys ja rattijuopumus, minkä seurauksena liikennevakuutus ei maksa vastapuolen kuluja vaan ne on ulosotossa. Sossujen seulanäytteissä näkyy yllättäen "vuosien takaa" bentsoja, vaikka mitään ei ole käyttänyt yms.

Nyt on sitten rahasta pulaa, luottokortti tapissa ja akuutisti kamala rahapula. Sähköt katkaistaan ensi viikolla ja ei ole rahaa ostaa ruokaa lapsille ja sossut on tulossa kotikäynnille joten ruokaa pitää kaapeissa olla. Sympatiani toki sille. Tänpäiväinen ehdotus oli vaan jo aika härskiä. Minä olen ammatiltani lääkäri, ja hän ehdotti että olisin kirjoittanut hänelle reseptin Diapam 10mg ja Rivatril 2mg 100 molempia, ja ne myymällä olisi saanut talouden tasapainoon. Kieltäydyin, tietenkin, vaikka kuinka kärtti "kun en minä niitä edes itse söisi"... 

Tätä ennen mieheni oli ehdottanut että maksaa sen sähkölaskun ja käyvät yhdessä kaupassa ostamassa kaapin täyteen peruselintarvikkeita ja se ei kelvannut. Näinköhän moni muukaan asia tuosta tarinasta on totta, onnettomuuksia ja eroa lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asut maaseudulla ja sulla on traktori niin valmistaudu seuraavaan:

Puhelin soi ja vastaat ja sieltä kuuluu:"  Sullahan oli se traktori" jne jne

Pointti on se, että hyvin monen ihmisen mielestä traktorin omistaminen tarkoittaa sitä että on innokas kaikenmaailman P--scahommiin sillä traktorilla.

Opin valehtelemaan törkeimmille, että traktori on nyt rikki, vaikka rengas puhjennut.

Kaupungissa riittää pakettiauton omistaminen. Käypä ostamassa pakettiauto, niin jo on ihme, jos ei tule jo autoa liikkeestä kotiin ajaessa ensimmäinen yhteydenotto ja utelu ehtisitkö muuttoavuksi tulevaksi viikonlopuksi.

Eikä tarvita edes sitä pakua. Voi riittää jo ihan perus peräkärryn omistaminen! Johan tulee yhteydenottoja että kais kuskaat tämän halkokuorman/muuttokuorman/sontakuorman ensi lauantaina  Mikkelistä Kuopioon? Palkkioksi voi hyvällä tuurilla tulla joku 10 euron arvoinen pullo pitkäripaisesta.

Oikeesti: mitä ihmisten päässä liikkuu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaveri pyysi hakemaan hänet lentokentältä ja viemän kotiin puolilta öin arkiyönä keskellä talvea. 10 euroa tästä oli ollut liikaa, tarjosi 5 euroa. talvella jo auton käynnistys vie jopa 5 euroa koska pakkaset, itse valvominen puoleen yöhön koska tavallisesti nukun ajoissa, ja toisen odottelut kentällä ja kotiin vienti. tuttuni sanoi että tuosta maksettaisiin 40 euroa, koska palvelu. no, empä hakenut kentältä ja tiedä sitten mitä taksistaan maksoi :D 

Lentokentältä hakeminen voi olla normaali ystävänpalvelus tai sitten hyötymisyritys riippuen monesta asiasta: Tuleeko pyyntö ajoissa, jolloin ehdit varautua asiaan ja ehkä lämmittää autoasi tms., asutko lähellä lentokenttää tai tuleeko kaverin heittämisestä sinulle isokin reissu, onko sinulla seuraavana päivänä työpäivä ym. ym. Voisin tarjoutua tuohon, jos ei olisi minulle iso reissu tai hirveä vaiva, ja jos saisin pienen bensarahan sekä matkoilta jonkun pienen tuliaisen.

Nimenomaan PIENEN TULIAISEN :)

Asun lähellä kenttää enkä todellakaan lähde kyytimään ketään (paitsi puolisoani), no jos 500 euroa saisin, etukäteen maksettuna, joltain lokilta joka ylipäänsä kehtaa tuollasta pyytää, voisin harkita. Mikä helkkarin ilmaistaksi mä olen vaikka asunkin kentän lähellä? 

Kerran asuessani ulkomailla, jo lähemmäs 30-vuotiaana, otti vanhan lukiokaverin isosisko yhteyttä ja kutsui minut kanssani samalla luokalla olleen siskonsa polttareihin. En ollut kouluaikaan hänen kanssaan edes samoissa kaveriporukoissa, vain samalla luokalla. En myöskään ollut ollut hänen kanssaan missään tekemisissä lukion päätyttyä, saatikka että olisin edes tiennyt hänen olevan menossa naimisiin! Kutsua häihin ei siis ollut tullut, eikä olisi tulossakaan. Siskonsa olisi halunnut vain, että menen polttareihin ja maksan niistä muiden mukana 😂 Kieltäydyin kunniasta. Teki saman tempun parille muulle samalla luokalla olleelle ja yksi haksahti suostumaan ja maksamaan jo aktiviteeteistä. Summa ei sitten edes riittänyt, vaan polttarien osallistumismaksu oli noussut ja noussut. Tämä tuttu ilmoitti sitten myös ettei tule, koska ei ole varaa maksaa enempää, mutta jo maksettuja rahoja ei koskaan palautettu. Tämä morsmaikku meni naimisiin ja polttarit myös oli pidetty, mutta edelleenkään tähänkään päivään mennessä hän ei ole ottanu yhteyttä. Isosisko sooloili? En tiedä, mutta härskiä joka tapauksessa. Yleensä polttareihin pyydetään niitä jotka on kutsuttu häihin eikä jotain random tyyppejä morsiamen kouluajoilta.

Vierailija kirjoitti:

Tuskimpa toi on mikään miehet-naiset -juttu, meillä esim. osa menee mielellään noin mut ite en kyl halua maksella muiden pihvilounaita kasvissyöjänä :D En itekään tajua miksei voi pyytää omaa laskua

Aivan, kukin maksaa omat viulunsa ja viinansa.

Vai kuka kuka lähtisi mun kanssa liikkeelle ravintolaan, kun tilaan alkuruuat, kunnon pihvit, jälkkärit ja konjakit itselleni - ja seuralaiseni tilaisi vain kevyen salaatin jäävedellä - ja lasku pistettäisiin 50/50?   :) 

Oikeasti olen ollut joskus duuniporukalla syömässä, meitä oli joku 7 henkeä. Joku ehdotti tuota että loppulaskusta jokainen maksaa 1/7 osan. Ilmoitin jämäkästi mutta ystävällisesti että en suostu, mä maksan omat juomat ja ruuat. Loppuporukka eli nää 6 henkeä tekivät tuon "eurooppalaisen fiksun" ratkaisun. Jotkut olivat käyttäneet oikeasti hyväkseen tuota ja tilasivat kalleinta mitä saa, muiden tilatessa normisettiä. Mentiin siitä jatkoille vielä ja ilta päättyi nyrkkitappeluun juuri tuosta syystä. En ollut osallinen mutta pihvinpurija oli. 

Naapuri ilmoitti että sen rakkien räksytystä pitää sietää muutama tunti. Niillä on semmoisia rakkeja, jotka räksyttää taukoamatta tunteja yksin ollessaan.

Olin joulunpäivät vanhempieni luona vierailulla lapsuudenkodissani, minut oli sinne varta vasten kutsuttu kun vanhempani tiesivät miten raskaat kaksi edeltävää kuukautta olivat olleet - olin joulun alla ihan burnoutin rajamailla - ja minulle luvattiin että 1. olisin ainoa yövieras (veljeni vaimoineen vain kävisivät joulupäivänä), 2. saisin nukkua niin pitkään ja paljon kuin haluaisin, ja 3. saisin nukkua rauhassa (talo on tarpeeksi kaukana maalla että ei häiritse liikenne eikä naapurit eikä joulun aikaan edes lumiaura). Mitään lupauksista ei pidetty. Toinen veljeni plus vaimonsa ja kissansa (kissoja ei pitänyt tulla mukaan myöskään) jäivätkin yöksi ja minut häädettiin ainoasta rauhallisesta huoneesta, herätettiin yhtenä aamuna kuudelta ja toisena vähän ennen neljää, koska äitini ei myönnä tarvitsevansa kuulolaitetta ja laittaa television äänet täysille avatessaan toosan. Kun herätysäreydestä huolimatta kohteliaasti muistutin että minulle oli luvattu rauhalliset yöunet, sain vastaukseksi suunnilleen "tämä on meidän talo, kyllä sitä nyt omassa talossaan saa tehdä niin kuin haluaa!"

Tietysti se on vanhempieni talo, ei enää minun kotini samalla tavalla, mutta jäi sellainen olo kuin minulla ei olisi ollut mitään väliä - lapsena jos meille tuli lähisukulaisia yötä olemaan, välittömiä seuraamuksia olisi tullut jos itse olisin aamukuudelta laittanut television huutamaan niin että vierailijat heräävät. Enpähän sitten juuri nukkunut tai muutenkaan levännyt joulun aikaan, ja sain jälkeenpäin siitäkin kuulla kun ei rahkeet enää riittäneet näyttämään iloista naamaa koko aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin joulunpäivät vanhempieni luona vierailulla lapsuudenkodissani, minut oli sinne varta vasten kutsuttu kun vanhempani tiesivät miten raskaat kaksi edeltävää kuukautta olivat olleet - olin joulun alla ihan burnoutin rajamailla - ja minulle luvattiin että 1. olisin ainoa yövieras (veljeni vaimoineen vain kävisivät joulupäivänä), 2. saisin nukkua niin pitkään ja paljon kuin haluaisin, ja 3. saisin nukkua rauhassa (talo on tarpeeksi kaukana maalla että ei häiritse liikenne eikä naapurit eikä joulun aikaan edes lumiaura). Mitään lupauksista ei pidetty. Toinen veljeni plus vaimonsa ja kissansa (kissoja ei pitänyt tulla mukaan myöskään) jäivätkin yöksi ja minut häädettiin ainoasta rauhallisesta huoneesta, herätettiin yhtenä aamuna kuudelta ja toisena vähän ennen neljää, koska äitini ei myönnä tarvitsevansa kuulolaitetta ja laittaa television äänet täysille avatessaan toosan. Kun herätysäreydestä huolimatta kohteliaasti muistutin että minulle oli luvattu rauhalliset yöunet, sain vastaukseksi suunnilleen "tämä on meidän talo, kyllä sitä nyt omassa talossaan saa tehdä niin kuin haluaa!"

Tietysti se on vanhempieni talo, ei enää minun kotini samalla tavalla, mutta jäi sellainen olo kuin minulla ei olisi ollut mitään väliä - lapsena jos meille tuli lähisukulaisia yötä olemaan, välittömiä seuraamuksia olisi tullut jos itse olisin aamukuudelta laittanut television huutamaan niin että vierailijat heräävät. Enpähän sitten juuri nukkunut tai muutenkaan levännyt joulun aikaan, ja sain jälkeenpäin siitäkin kuulla kun ei rahkeet enää riittäneet näyttämään iloista naamaa koko aikaa.

Lisään vielä että tässä kai se otsikon härski odotus oli että jaksaisin vakavalla univajeella ja kattoa hipovalla stressitasolla silti olla vielä iloinen vieras, vaikka yhtäkään minulle annettua lupausta rennosta joulusta ei pidetty.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolalasku jonka maksaa kaveri ja muut hänelle. Yritti maksattaa kymmenkertaisen hinnan.

Olin seurueen ainoa joka ei maksanut vaadittua summaa. Meinasi mennä käsirysyksi.

Seuraavana aamuna oli kaveri melkoisen kiusaantunut vaan ei maksanut muille takaisin perimiään ylimääräisiä rahoja.

Ai, että 20€:n annoksesta 200€? Ei kukaan usko tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko laittaa henkilön sukupuolen joka on tarinan ikävä henkilö. Saisi vähän käsitystä miten tämä asia jakautuu eri sukupuolten suhteen.

Miksi pitäisi tehdä tästäkin miehet vastaan naiset ketju?

Voi hyvänen aika taas kerran! Ei voi kuin todeta, että kaikenlaista maa päällään kantaa. Miten te ihmiset kutsutte ystäviksi tai edes tuttaviksi tuollaisia härskejä hyväksikäyttäjiä ja siipeilijöitä, joita nytkin monissa viime päivien tarinoissa on ollut? Ei kenenkään kanssa ole pakko olla kaveria tai edes väleissä jos ei siitä saa itselleen mitään vaan aina on se antava osapuoli. Pitkähkön elämäni aikana en ole kertaakaan törmännyt tuon kaltaisiin tyyppeihin omassa elämässäni. En epämääräisiin rahan tai tavaran lainaajiin, en epämiellyttäviin vieraisiin, en ihmeellisiin avunpyyntösoittoihin tai ylipäätään mihinkään, josta olisi ollut isompaa harmia tai mielen pahoitusta itselle. Katsokaa nyt hiukan, millaisten ihmisten kanssa liikutte ja elätte ja heittäkää tuollaiset luojan mieliharmit huitsin jorpakkoon.

Minusta oli aika härskiä, kun kaveriporukassa (naisia) oli suunniteltu, mitä viedä kylään mennessä juuri muuttaneelle kaverille, kun hän oli kutsunut meidät neljä naista kahville. Lahjaan olisi pitänyt osallistua neljällä kympillä per nenä, jotta olisi saatu joku lahjakortti hemmotteluhoitoon jne. Ei siinä mitään, voi olla ajattelematontakin, porukassa on kaksi tosi hyvätuloista, eivät ehkä ajattele asiaa, mutta minulla oli ollut itselläni juuri äskettäin silloin aika isot synttäribileet, ja nämä kaksi hyvätuloista toivat minulle 10 euron arvoisen lahjan, puoliksi. Siksi tuntui aika röyhkeältä. 

Kyllä minusta oudointa ovat aina olleet ne kaverit, jotka ehdottavat jotain aivan överiä, ja itse on siinä tilanteessa aina niin äimänä, ettei edes ymmärrä, tosissaanko ihan vilpittömästi ehdottavat jotain noin hullua, vai  voiko kaverit tosiaan yrittää hyväksikäyttää oikein kunnolla. Siis nämä kaverit, jotka ihan pokkana ehdottavat, että ottaisimme heidän pari koiraa viikoksi hoitoon kun ovat ulkomailla, tai että voisiko oma lapsi tulla joukon jatkoksi viikonlopuksi kun menevät itse laivalle. Siis ilman mitään vastavuoroisuutta tietenkään ja harvoin muutenkaan mitään yhteydepitoa. Ystäväpalvelukset ovat ihan erikseen. 

Upeeta kirjoitti:

Teen tatuointeja ja eräs "kaveri"pariskunta, johon olin hetki sitten tutustunut halusi tilata mulle puoliksi väkisin tarvikkeita. Kieltäydyin monesti ja sanoin, että ei tarvii ja tilaan itse sitten kun on tarve. He kuitenkin hanakasti halusi ne tilata ja "auttaa" (en käsitä miks ne luuli mun tarvitsevan jotenkin apua). Tarvikkeet maksoi sitten joku 70€ ja tein heille kiitokseksi kummallekkin kuvat, jotka todellakin olis ollu reilusti yli 70€ arvoisia. No tein sitten luonnollisesti muillekin kuvia niistä tarvikkeista ja kun tää pariskunta sai siitä kuulla, niin ne saivat ihan silmittömät raivarit mulle. En olis kuulemma saanut tehdä muille niillä tarvikkeilla kuvia, ainoastaan heille. Ei olettivat, että mä oisin tehnyt niillä kaikilla 20neulalla yms. heille pelkästään kuvia ja he olis saanu ne kaikki tatuoinnit sillä 70€, jonka maksoivat niistä tarvikkeista. Yritin selittää, että eihän tossa oo mitää logiikkaa, kun en mä niitä kuvia huvikseen tee tai varsinkaan käytännössä ilmaseks. Olis meinaa suhteellisen paska tuntiliksa. No tästä ne kimpaantu niin paljon, että hakivat sitten tarvikkeet multa pois. En oo näistä sankareista kuullu sen jälkeen mitään, mutta eipä kyllä oo ollu ikäväkään. Mutta ainakin selvis, että miks ne niin väkisin halus ne tarvikkeet mulle tilata :D

Kuvitteleekohan nämä saavansa ravintolassakin ruoat ilmaiseksi jos vievät lihat ja potut mukanaan? Tai kampaamokäynnin maksutta, jos on omat sakset ja hiuslakat mukana. Kummallista kun ihmiset eivät käsitä että työssä maksaa toisen ihmisen ajankäyttö ja tarvikkeiden osuus maksusta on todella pieni.

Vierailija kirjoitti:

Upeeta kirjoitti:

Teen tatuointeja ja eräs "kaveri"pariskunta, johon olin hetki sitten tutustunut halusi tilata mulle puoliksi väkisin tarvikkeita. Kieltäydyin monesti ja sanoin, että ei tarvii ja tilaan itse sitten kun on tarve. He kuitenkin hanakasti halusi ne tilata ja "auttaa" (en käsitä miks ne luuli mun tarvitsevan jotenkin apua). Tarvikkeet maksoi sitten joku 70€ ja tein heille kiitokseksi kummallekkin kuvat, jotka todellakin olis ollu reilusti yli 70€ arvoisia. No tein sitten luonnollisesti muillekin kuvia niistä tarvikkeista ja kun tää pariskunta sai siitä kuulla, niin ne saivat ihan silmittömät raivarit mulle. En olis kuulemma saanut tehdä muille niillä tarvikkeilla kuvia, ainoastaan heille. Ei olettivat, että mä oisin tehnyt niillä kaikilla 20neulalla yms. heille pelkästään kuvia ja he olis saanu ne kaikki tatuoinnit sillä 70€, jonka maksoivat niistä tarvikkeista. Yritin selittää, että eihän tossa oo mitää logiikkaa, kun en mä niitä kuvia huvikseen tee tai varsinkaan käytännössä ilmaseks. Olis meinaa suhteellisen paska tuntiliksa. No tästä ne kimpaantu niin paljon, että hakivat sitten tarvikkeet multa pois. En oo näistä sankareista kuullu sen jälkeen mitään, mutta eipä kyllä oo ollu ikäväkään. Mutta ainakin selvis, että miks ne niin väkisin halus ne tarvikkeet mulle tilata :D

Kuvitteleekohan nämä saavansa ravintolassakin ruoat ilmaiseksi jos vievät lihat ja potut mukanaan? Tai kampaamokäynnin maksutta, jos on omat sakset ja hiuslakat mukana. Kummallista kun ihmiset eivät käsitä että työssä maksaa toisen ihmisen ajankäyttö ja tarvikkeiden osuus maksusta on todella pieni.

Voisi päinvastoin luulla, että jos kyse olisi kaverin ravintolasta, niin olettaisivat saavansa illallisen pitkän kaavan mukaan ilmaiseksi.

-eri