Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Nyt jo entinen kaveri pyysi luokseen syömään. Ruokailun jälkeen kaveri rupesi laskeskelemaan, että paljonka ruoka-aineksiin oli kulunut rahaa, ja päätyi siihen tulokseen, että olin hänelle 7 € velkaa syömästäni ruoasta.

Jos asut maaseudulla ja sulla on traktori niin valmistaudu seuraavaan:

Puhelin soi ja vastaat ja sieltä kuuluu:"  Sullahan oli se traktori" jne jne

Pointti on se, että hyvin monen ihmisen mielestä traktorin omistaminen tarkoittaa sitä että on innokas kaikenmaailman P--scahommiin sillä traktorilla.

Opin valehtelemaan törkeimmille, että traktori on nyt rikki, vaikka rengas puhjennut.

Tuttava tarjoutui leipomaan juhliin 4 suolaista piirakkaa. Maksoin tarvikkeet. Muusta korvauksesta ei sovittu. Kun juhlat aloitettiin niin pienehköt piirakat oli mukana: piirakoiden hinta oli 120€ ( siis raaka-aineiden lisäksi) ja kun sanoin ettei sell oltu sovittu niin hänen miehensä alkoi huutamaan ja nimittelemään naama punaisena karjuen ja leipoja tuhersi itkua kun olin häntä kupannut..

Käytän kyseisestä henkilöstä nimitystä ”ex-äitipuoli”, sillä emme ole nähneet pariin kolmeen vuoteen hänen, tai ”sisaruspuolieni” kanssa.

Viimeisen tapaus, jolla tämä kuppaaja sai mieleni maihin päiväkausiksi oli, kun laittoi viestiä ja pyysi 150 euroa tupareiden järjestämiseen. Valitteli kuinka vieraita on seuraavana päivänä tulossa Oulusta asti ja kaikki tarjottavat viinoineen puuttuvat ja tilillään kaksi euroa. Nieleskelin siinä hetken ja kysyin, että mihin minun kutsuni on mahtanut hukkua? Totesi, että ei tilat riitä.

”Eli juhlien maksajaksi kelpaan, mutta vieraaksi en?” kysyin ja löin luurit korvaan.

Ei ollut moksiskaan tai tajunnut edes hävetä, vaan säännöllinen rahan pummaaminen facebookissa jatkunut. Ei vastaa hyvän joulun toivotuksiin, ei puheluihin saatika sitten kun kyselen kuulumisia. Lukee viestit, ei vastausta ja sitten viikon päästä tulee ”Voitko lainaa 60 e, saat kuukauden päästä takas”.

Näitä rahapyyntöjä on syyskuun ja tammikuun aikana ollut niinkin vähän kuin 14 ja yhteenkään viestiini ei ole vastannut.

Olenko hirveä ihminen jos laitan suoraan estoon Facebookissa? Tätä miettinyt, mutta poen huonoa omatuntoa jos niin teen, sillä meillä on kyllä hyvät muistot vuosien takaa.

Ps: sama tyyppi soitti ja pyysi, jos voisin ostaa hänelle käytetyn auton osamaksulla ja laittaa sen ja vakuutukset omiin nimiini, niin voisi sitten sillä ajella kauppaan. Vihelsin pelin poikki siinä kohtaa kun alkoi jo luettelemaan, että automaatti pitää sitten olla ja tietyn merkkiset eivät kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri pyytää lopettamaan tupakoinnin omassa asunnossani koska tupakansavua kulkeutuu porraskäytävään. Savua kulkeutuu siitä syystä, että hän itse avaa porraskäytävän ikkunan, jotta vahassa talossa ilma kulkisi paremmin. Soitellut ovikelloani usesti. Hän myös mustamaalaa minua naapureiden silmissä ja on yrittänyt saada minulle häätöä ottamalla yhteytta vuokranantajaani.

Öö eihän se sun asunto ole vaan vuokranantajan.

Aivan mutta vuokranantaja sallii kuitenkin tupakoinnin asunnossa ja minulla on kyllä silti yksityisyyden suoja ja kotirauha voimassa vaikka asunkin vuokralla.

Tämä on vuodelta 2016 mutta ei silloinkkaan enää poltettu sisällä. Missä junttilassa te elätte?

Kuppari kirjoitti:

Tuttava tarjoutui leipomaan juhliin 4 suolaista piirakkaa. Maksoin tarvikkeet. Muusta korvauksesta ei sovittu. Kun juhlat aloitettiin niin pienehköt piirakat oli mukana: piirakoiden hinta oli 120€ ( siis raaka-aineiden lisäksi) ja kun sanoin ettei sell oltu sovittu niin hänen miehensä alkoi huutamaan ja nimittelemään naama punaisena karjuen ja leipoja tuhersi itkua kun olin häntä kupannut..

Jos joku ”tarjoutuisi” leipomaan juhliini 4 piirakkaa, niin kysyisin kyllä heti, että mitä ne maksaa? Onhan tuollaisissa jo hirveä vaivakin. Tietysti ei ole korrektia alkaa niitä hinnoittelemaan vasta toimitettaessa, vaan olisihan se hinta sovittava etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Alistut kirjoitti:

Miehen vanhemmat kuolivat neljä vuotta sitten.Sisaruksia yhteensä 6 joista yksi kuoli kolme v.sitten.Mieheni ja yksi veljistä on vaatineet pesänhoitaja sisareltaan ,pesänjakoa,omaa perintö osuuttaan.Sisar ei suostu yhden veljen kanssa jakoon,vaan pitävät kotitilaa ,vapaa ajan asuntona.Avaimetkin on lukkoihin vaihhdettu,vai näillä kahdella on pääsy taloon.Pattitilanne,kun pesänhoitaja sisar,ei näytä tiliotteita,eikä vastaa yhteys pyyntöihin.Mieheni ei yksin haluaisi alkaa riitelemään oikeuksistaan.Mitä tehdä?

Juristi asialle, pesä on jaettava jos yksikin osakas sitä vaatii. Juristi ilmoittaa pesänhoitajalle jakovaatimuksen. Jos sisko ei suostu eikä pesää saada sovussa jaettua niin sitten mennään käräjille jossa pesälle määrätään ulkopuolinen jakaja. Tämä sitten tekee jaon. Se toki sitten myös maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alistut kirjoitti:

Miehen vanhemmat kuolivat neljä vuotta sitten.Sisaruksia yhteensä 6 joista yksi kuoli kolme v.sitten.Mieheni ja yksi veljistä on vaatineet pesänhoitaja sisareltaan ,pesänjakoa,omaa perintö osuuttaan.Sisar ei suostu yhden veljen kanssa jakoon,vaan pitävät kotitilaa ,vapaa ajan asuntona.Avaimetkin on lukkoihin vaihhdettu,vai näillä kahdella on pääsy taloon.Pattitilanne,kun pesänhoitaja sisar,ei näytä tiliotteita,eikä vastaa yhteys pyyntöihin.Mieheni ei yksin haluaisi alkaa riitelemään oikeuksistaan.Mitä tehdä?

Juristi asialle, pesä on jaettava jos yksikin osakas sitä vaatii. Juristi ilmoittaa pesänhoitajalle jakovaatimuksen. Jos sisko ei suostu eikä pesää saada sovussa jaettua niin sitten mennään käräjille jossa pesälle määrätään ulkopuolinen jakaja. Tämä sitten tekee jaon. Se toki sitten myös maksaa.

Helppo juttu. Sovi asianajajan kanssa pesän hoidosta ja tee anomus käräjäoikeudelle/maistraatille pesänselvittäjän ja -jakajan määräämisesestä. Pesänhoitaja ottaa sitten maksun pesästä, jos siinä on rahaa, tai myy omaisuutta palkkionsa saamiseksi, tai maksat pussistasi. Jako hoituu näppärästi ja sen jälkeen korjataan ihmissuhdevahingot, kun pöly on laskeutunut. Pesähoitajan määrää aina oikeuslaitos. Kukaan ei voi ruveta pesänhoitajaksi omasta halustaan ilman oikeuden päätöstä. Usein pankki voi hoitaa asiaa eteenpäin. Perukirja  täytyy toki olla vahvistettu oikeudessa.

Suosittelen ja ainoa tapa saada asia hoidetuksi. Pesänhoitajaksi kannattaa ehdottaa kohtuullisuudesta tunnettua asianajajaa. Sellaista voi kysellä etukäteen, koska, jollakin on hyviä kokemuksia asianajajista ja osaavat neuvoa. Nämä neuvot annan ilman lakimiestaustaa pelkän oman kokemukseni perusteella.

Tein metsästysseuralle vuokrasopimuksen erään uudisasukkaan maista. Tilan koko kaksi hehtaaria, eli ei mikään iso juttu kellekään ja lähinnä ns. läpikulkua metsästyksen aikana helpottava sopimus. Eli saa olla koira jäljittämässä sekä ase suojaamaton. Vuokrasopimukseen kirjattiin pariskunnan molempien nimet, vaikka jälkikäteen selvisikin että vain perheen emäntä oli ainoa omistaja ko. kiinteistölle.

No isäntä tuli sitten viikon päästä vaatimaan että vastineeksi sopimuksesta( Sopimuksessa oli siis jo vuokra ja sen suoritus mainittu) pitäisi käydä heille ampumassa pari teertä palkkioksi. Oli kuulemma aivan siinä heidän lähipuissaan aamuviideltä jo ja en tietystikään moista luvannut, koska kaksi teertä olisi ollut omasta seuran asettamasta kolmen teeren kiintiöstä pois. Ja toisekseen maat vuokrasi metsästyseura enkä minä..

Alkoi mahdoton vittuilu: Sinä vuokraat meiltä maat ja mitään ei saada vastineeksi. Jos pari teertä meille käyt ampumassa niin onko se iso vaiva??

Sama julli oli oikea maanvaiva. Aina sai olla traktorin kanssa jotain tekemässä, ja milloin lainata mitäkin kampetta. Ja jos sattui korvausta pyytämään niin turpa mutrulla valitti että on hänkin meitä auttanut.. No ei tosiasiassa ollut, mutta ilmeisesti esim. postin tuominen laatikosta meille sunnuntaina ilman ilmoitusta vierailusta oli sen verran kallista että voi pyytää esim. traktoritöihin päiväksi. Tai hakemaan 20km päästä tupakkaa tai jotain muuta pientä.

Vierailija kirjoitti:

kaveri pyysi hakemaan hänet lentokentältä ja viemän kotiin puolilta öin arkiyönä keskellä talvea. 10 euroa tästä oli ollut liikaa, tarjosi 5 euroa. talvella jo auton käynnistys vie jopa 5 euroa koska pakkaset, itse valvominen puoleen yöhön koska tavallisesti nukun ajoissa, ja toisen odottelut kentällä ja kotiin vienti. tuttuni sanoi että tuosta maksettaisiin 40 euroa, koska palvelu. no, empä hakenut kentältä ja tiedä sitten mitä taksistaan maksoi :D 

En tiedä missä päin asutte, mutta itse inhoan Hki-Vantaa kentälle ajamista niin paljon että en suostu ketään oman perheen ulkopuolista kuskaamaan. Mies ja tytär on viety ja haettu, muita en sinne kuljeta. Varsinkin nyt kun on isot työmaat, aina eri parkkihallit ja rampit minne voi ajaa.

Eikä kyllä muutenkaan keskellä yötä tulis mieleenkään itsellä edes pyytää jotain tuttua hakemaan parilla eurolla. Taksit on sitä varten.

- Meidän metsästä saa varmaan ottaa kuusentaimia? No ei saa. Taimet maksavat 20 centtiä/kpl taimitarhalta ja tulevat 100 kpl laatikoissa. Eli todella paljon helpompi tie kuin toisen metsästä pois repiminen. Ja yleensä joku on ne sinne metsään istuttanut ja huolehtinut heinimisestä jne.

- Meidän maalla saa varmaan ajaa moottorikelkalla ja mönkijällä? No ei saa. Aiheuttaa vaurioita puiden juuristolle ja aiheuttaa melua jne.

- Tuletko linkoamaan traktorilla meidän metsään uran jotta voi ajaa moottorikelkalla? Kysyjällä ei mitään järkeä sen suhteen mitä traktorilla ja lingolla voi tehdä ja mitä ei voi.

- Jos omistat lautoja, tiiliä ja muita rakennustarvikkeita niin niitähän voi vaan ottaa tuosta noin vaan? No ei voi, koska ne on kalliita ja meilläkin varattu seuraavaan projektiin ja rakennusten kunnossapitoon.

- Jos omistat autotallin, niin sinnehän voi koska vaan tuoda jonkun rottelon korjattavaksi tee se itse-menetelmällä.

Meitä on moneen junaan ja kaikkien "ystävien" kanssa ei suhteet ole menneet jiiriin. Tuttavapariskunta lapsineen tuli kaukaa kylään. Yösija on päivänselvää, kun nähdään pitkästä aikaa ja tilaa riittää.

Töistä palattuani kotiin, tietokoneeni oli hävinnyt työpöydältäni eri pöydälle. Tarvetta oli ollut vierailijoilla asioitten hoitamisessa.

Oman makuuhuoneen kaapille mennessäni ihmettelin, kun sänkyni oli vuorattu vieraiden tavaroilla. Muu talonväki oli näin sallinut. Talon isännältä asiaa ei kysytty.

Myöhemminkin sattui kaikenlaista hämminkiä.

Joskus se on osoitettava selvästi, että nyt on rajat ylitetty. Joillakin ei ole minkäänlaista hienotunteisuutta, eikä käsitystä henkilökohtaisista rajoista. Arvata saattaa ettei tänäpäivänä olla yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos asut maaseudulla ja sulla on traktori niin valmistaudu seuraavaan:

Puhelin soi ja vastaat ja sieltä kuuluu:"  Sullahan oli se traktori" jne jne

Pointti on se, että hyvin monen ihmisen mielestä traktorin omistaminen tarkoittaa sitä että on innokas kaikenmaailman P--scahommiin sillä traktorilla.

Opin valehtelemaan törkeimmille, että traktori on nyt rikki, vaikka rengas puhjennut.

Kaupungissa riittää pakettiauton omistaminen. Käypä ostamassa pakettiauto, niin jo on ihme, jos ei tule jo autoa liikkeestä kotiin ajaessa ensimmäinen yhteydenotto ja utelu ehtisitkö muuttoavuksi tulevaksi viikonlopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.

Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.

Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.

Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.

Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.

Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.

Vähän, kuin konmari olisi käynyt.

Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.

Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.

Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.

Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.

Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.

Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.

Ellei mennyt tyttären lempilelu, jonka oli ajatellut omalle lapsellensa säästää. - Ei arvannut, että pitää korjata pois, jos kuitenkin oli todennäköistä, että perii äitinsä ullakoineen kellareineen.

Netissä julkaistaan myös kaiken aikaa tarinoita vanhusten ullakoilta löytyneistä arvottomista kipoista ja vaaseista, joista sitten löytyykin jonkun arvotaiteilijan puumerkki.

Eikö lempilelu pitäisi olla sitten jo ihan omissa varastoissa. Voi olla että ymmärsin väärin, että äiti tässä asui kerrostalossa, kun kerran kellarivaraston sai tyhjättyä. Oli miten oli, aikuisten lasten pitäisi muistaa, ettei vanhemmilla ole velvollisuutta säilöä lasten lapsuuden aikaisia tavaroita lopun ikäänsä. Toki fiksua vanhemmilta olisi kysyä, että tarvitsetteko vai laitetaanko kiertoon, mutta kaikille se ei näemmä tule mieleen. Naapurille tuossa kiukuttelu kuitenkin on ihan turha asia.

Kuolema voi lähiomaisessa herättää ihan irrationaalisia tunteita, joita ei aina voi järjellä selittää.

Ehkä tässä tyttäressäkin heräsi muisto äidistä eikä sinänsä rahallisesti arvottomista tavaroista.

Itse olin hämmästynyt kun hyvänpäivän tuttu soitteli kerran ja pyysi hakemaan oman lapsensa päiväkodista meille, siinä samalla kun omankin lapseni haen. Jotta hän pääsisi itse kampaajalle!

Olin saanut samana syksynä kolmannen lapsen ja vauvan kanssa harjoittelimme vasta arkea kahden isomman lapsen kanssa. Ja siihen olisi sitten pitänyt ottaa neljäskin lapsi kaveriksi pahimpien kurakelien aikaan kun itsekin lähinnä mietin miten saan oman lapseni päiväkodista kunnialla kotiin haettua.

Ja vielä oli pokkaa kolmen pienen lapsen äidille sanoa syyksi oman kampaajalla käynnin ....

Vierailija kirjoitti:

Helppo juttu. Sovi asianajajan kanssa pesän hoidosta ja tee anomus käräjäoikeudelle/maistraatille pesänselvittäjän ja -jakajan määräämisesestä. Pesänhoitaja ottaa sitten maksun pesästä, jos siinä on rahaa, tai myy omaisuutta palkkionsa saamiseksi, tai maksat pussistasi. Jako hoituu näppärästi ja sen jälkeen korjataan ihmissuhdevahingot, kun pöly on laskeutunut. Pesähoitajan määrää aina oikeuslaitos. Kukaan ei voi ruveta pesänhoitajaksi omasta halustaan ilman oikeuden päätöstä. Usein pankki voi hoitaa asiaa eteenpäin. Perukirja  täytyy toki olla vahvistettu oikeudessa.

Suosittelen ja ainoa tapa saada asia hoidetuksi. Pesänhoitajaksi kannattaa ehdottaa kohtuullisuudesta tunnettua asianajajaa. Sellaista voi kysellä etukäteen, koska, jollakin on hyviä kokemuksia asianajajista ja osaavat neuvoa. Nämä neuvot annan ilman lakimiestaustaa pelkän oman kokemukseni perusteella.

Pesänhoitajaksi voi alkaa kuka tahansa kansalainen, joka hallitsee itseään ja omaisuuttaan, eli ei ole holhouksen alainen.

VmP kirjoitti:

Itse olin hämmästynyt kun hyvänpäivän tuttu soitteli kerran ja pyysi hakemaan oman lapsensa päiväkodista meille, siinä samalla kun omankin lapseni haen. Jotta hän pääsisi itse kampaajalle!

Olin saanut samana syksynä kolmannen lapsen ja vauvan kanssa harjoittelimme vasta arkea kahden isomman lapsen kanssa. Ja siihen olisi sitten pitänyt ottaa neljäskin lapsi kaveriksi pahimpien kurakelien aikaan kun itsekin lähinnä mietin miten saan oman lapseni päiväkodista kunnialla kotiin haettua.

Ja vielä oli pokkaa kolmen pienen lapsen äidille sanoa syyksi oman kampaajalla käynnin ....

Oli tosiaan kirjaimellisesti hyvän päivän tuttu. Heti, kun koitti paha päivä ja olisi apua tarvinnut, sinä et enää häntä tuntenut. Itse sorrun samaan

Teen tatuointeja ja eräs "kaveri"pariskunta, johon olin hetki sitten tutustunut halusi tilata mulle puoliksi väkisin tarvikkeita. Kieltäydyin monesti ja sanoin, että ei tarvii ja tilaan itse sitten kun on tarve. He kuitenkin hanakasti halusi ne tilata ja "auttaa" (en käsitä miks ne luuli mun tarvitsevan jotenkin apua). Tarvikkeet maksoi sitten joku 70€ ja tein heille kiitokseksi kummallekkin kuvat, jotka todellakin olis ollu reilusti yli 70€ arvoisia. No tein sitten luonnollisesti muillekin kuvia niistä tarvikkeista ja kun tää pariskunta sai siitä kuulla, niin ne saivat ihan silmittömät raivarit mulle. En olis kuulemma saanut tehdä muille niillä tarvikkeilla kuvia, ainoastaan heille. Ei olettivat, että mä oisin tehnyt niillä kaikilla 20neulalla yms. heille pelkästään kuvia ja he olis saanu ne kaikki tatuoinnit sillä 70€, jonka maksoivat niistä tarvikkeista. Yritin selittää, että eihän tossa oo mitää logiikkaa, kun en mä niitä kuvia huvikseen tee tai varsinkaan käytännössä ilmaseks. Olis meinaa suhteellisen paska tuntiliksa. No tästä ne kimpaantu niin paljon, että hakivat sitten tarvikkeet multa pois. En oo näistä sankareista kuullu sen jälkeen mitään, mutta eipä kyllä oo ollu ikäväkään. Mutta ainakin selvis, että miks ne niin väkisin halus ne tarvikkeet mulle tilata :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.

Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.

Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.

Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.

Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.

Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.

Vähän, kuin konmari olisi käynyt.

Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.

Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.

Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.

Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.

Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.

Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.

Ellei mennyt tyttären lempilelu, jonka oli ajatellut omalle lapsellensa säästää. - Ei arvannut, että pitää korjata pois, jos kuitenkin oli todennäköistä, että perii äitinsä ullakoineen kellareineen.

Netissä julkaistaan myös kaiken aikaa tarinoita vanhusten ullakoilta löytyneistä arvottomista kipoista ja vaaseista, joista sitten löytyykin jonkun arvotaiteilijan puumerkki.

Eikö lempilelu pitäisi olla sitten jo ihan omissa varastoissa. Voi olla että ymmärsin väärin, että äiti tässä asui kerrostalossa, kun kerran kellarivaraston sai tyhjättyä. Oli miten oli, aikuisten lasten pitäisi muistaa, ettei vanhemmilla ole velvollisuutta säilöä lasten lapsuuden aikaisia tavaroita lopun ikäänsä. Toki fiksua vanhemmilta olisi kysyä, että tarvitsetteko vai laitetaanko kiertoon, mutta kaikille se ei näemmä tule mieleen. Naapurille tuossa kiukuttelu kuitenkin on ihan turha asia.

Kuolema voi lähiomaisessa herättää ihan irrationaalisia tunteita, joita ei aina voi järjellä selittää.

Ehkä tässä tyttäressäkin heräsi muisto äidistä eikä sinänsä rahallisesti arvottomista tavaroista.

Ei kai tässä ollut kyse vielä kenenkään kuolemasta, kun äiti lahjoitti itse tavaroita eteenpäin. Eikä mikään varmaankaan olisi estänyt tytärtä sanomasta äidille, että hän voi itse käydä ne läpi joita äiti ei halua enää säästää ja myydä pois mitä ei tarvita.