Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Sain yllättäen viestin tutulta jota en tunne kovinkaan hyvin. Olemme sellaisissa väleissä, että saatamme jutella pitkäänkin jos jossain tapaamme, mutta en ole esimerkiksi koskaan käynyt hänen luonaan tai hän minun, enkä tiedä hänen perheestään oikeastaan mitään. Hän pyysi minulta palvelusta, ja kertoi olevansa menossa toimenpiteeseen, joka edellyttää sedaatiota. Lääkäriaseman sääntöjen mukaan potilasta ei päästetä lähtemään toimenpiteen jälkeen ilman saattajaa. Tämän tutun siskon piti tulla saattajaksi, mutta hän oli alkanut epäröidä koronatilanteen vuoksi, koska hänen lapsellaan on astma. Toimenpide oli pitänyt saattajan puuttuessa perua, ja nyt tuttu järjesteli itselleen uutta aikaa. Hän pyysi siis minua tulemaan hakemaan hänet sieltä. Aikaikkuna, jonka hän antoi, osui joululomien aikaan, ja osastollani olisi tuolloin paljon ihmisiä poissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisin osastolla kahdestaan yhden työkaverin kanssa. Olin ollut töissä ko. paikassa niin vähän aikaa, ettei minun ollut mahdollista pitää lomiani jouluna. 

Sanoin tutulle, että minun on mahdotonta ottaa töistäni vapaata. Paikka, josta hän piti hakea, sijaitsi 25 minuutin bussimatkan päässä työpaikastani. Hän sanoi lähettävänsä minulle taksin, ja että enkö voisi tulla lounastauolla, ja että hommaan ei pitäisi mennä kauaa. 

Työni on sellaista, että taukoja on mahdotonta suunnitella ennalta, sillä aina saattaa tulla jokin pyyntö joka pitää suorittaa nopeasti. En voisi jättää työkaveria yksin vastuuseen. Enkä voisi ottaa riskiä, että taksia joutuukin odottamaan tai hänen lähtönsä viivästyykin. Mieleen tuli myös kysymys siitä, että hänen siskonsa ei suostu menemään koronatilanteen vuoksi, mutta minut, tuttavan, voisi kyllä uhrata? 

En tiedä muista, mutta minä en oikeastaan halua tietää puolituttujen terveysasioista liikaa. Olisi tuntunut vaivaannuttavaltakin olla hoitamassa tällaista asiaa sellaiselle ihmiselle, jota en oikeastaan tunne. 

Sanoin, ettei tämä onnistu mitenkään työni vuoksi. Tuttu yritti inttää asiasta. Onneksi ei tarvinnut mennä niin pitkälle, että olisi pitänyt jyrähtää. Samalla aloin miettiä millaista mahtaa olla ihmisellä, jonka ainoa vaihtoehto tällaisessa tilanteessa on ottaa yhteys ihmiseen, josta ei tiedä oikeastaan yhtään mitään? 

Itse olen aina tuollaisessa tilanteessa valehdellut, että minulla on saattaja, ja mennyt taksilla. Ei siellä ketään väkisin pidetä. En tuplahäpäise itseäni kertomalla kellekään puolitutulle, ettei minulla ole yhtään läheistä ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain yllättäen viestin tutulta jota en tunne kovinkaan hyvin. Olemme sellaisissa väleissä, että saatamme jutella pitkäänkin jos jossain tapaamme, mutta en ole esimerkiksi koskaan käynyt hänen luonaan tai hän minun, enkä tiedä hänen perheestään oikeastaan mitään. Hän pyysi minulta palvelusta, ja kertoi olevansa menossa toimenpiteeseen, joka edellyttää sedaatiota. Lääkäriaseman sääntöjen mukaan potilasta ei päästetä lähtemään toimenpiteen jälkeen ilman saattajaa. Tämän tutun siskon piti tulla saattajaksi, mutta hän oli alkanut epäröidä koronatilanteen vuoksi, koska hänen lapsellaan on astma. Toimenpide oli pitänyt saattajan puuttuessa perua, ja nyt tuttu järjesteli itselleen uutta aikaa. Hän pyysi siis minua tulemaan hakemaan hänet sieltä. Aikaikkuna, jonka hän antoi, osui joululomien aikaan, ja osastollani olisi tuolloin paljon ihmisiä poissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisin osastolla kahdestaan yhden työkaverin kanssa. Olin ollut töissä ko. paikassa niin vähän aikaa, ettei minun ollut mahdollista pitää lomiani jouluna. 

Sanoin tutulle, että minun on mahdotonta ottaa töistäni vapaata. Paikka, josta hän piti hakea, sijaitsi 25 minuutin bussimatkan päässä työpaikastani. Hän sanoi lähettävänsä minulle taksin, ja että enkö voisi tulla lounastauolla, ja että hommaan ei pitäisi mennä kauaa. 

Työni on sellaista, että taukoja on mahdotonta suunnitella ennalta, sillä aina saattaa tulla jokin pyyntö joka pitää suorittaa nopeasti. En voisi jättää työkaveria yksin vastuuseen. Enkä voisi ottaa riskiä, että taksia joutuukin odottamaan tai hänen lähtönsä viivästyykin. Mieleen tuli myös kysymys siitä, että hänen siskonsa ei suostu menemään koronatilanteen vuoksi, mutta minut, tuttavan, voisi kyllä uhrata? 

En tiedä muista, mutta minä en oikeastaan halua tietää puolituttujen terveysasioista liikaa. Olisi tuntunut vaivaannuttavaltakin olla hoitamassa tällaista asiaa sellaiselle ihmiselle, jota en oikeastaan tunne. 

Sanoin, ettei tämä onnistu mitenkään työni vuoksi. Tuttu yritti inttää asiasta. Onneksi ei tarvinnut mennä niin pitkälle, että olisi pitänyt jyrähtää. Samalla aloin miettiä millaista mahtaa olla ihmisellä, jonka ainoa vaihtoehto tällaisessa tilanteessa on ottaa yhteys ihmiseen, josta ei tiedä oikeastaan yhtään mitään? 

Itse olen aina tuollaisessa tilanteessa valehdellut, että minulla on saattaja, ja mennyt taksilla. Ei siellä ketään väkisin pidetä. En tuplahäpäise itseäni kertomalla kellekään puolitutulle, ettei minulla ole yhtään läheistä ihmistä. 

En mä alkuperäistä tarinaa näkisi härskiksi pyynnöksi vaan yrittää sumplia hankalassa tilanteessa.

Ei uskoa jakamis talouteen kirjoitti:

Ihmisten auttaminen arkiongelmissa on vaativa taiteen laji, on valittava huolella ketä auttaa. Oman kokemuksen perusteella tavaroiden ”lainaajat” voidaan jakaa kahteen pää ryhmään.

Suuri ryhmä on ihmiset jotka eivät osaa /välitä käyttää lainattuja tavaroita huolella josta seuraa se että kun ja jos lainatut tavarat palautuu niin ne ei ole siinä kunnossa kun ne oli lainatessa ; 30m jatkojohto palautuu kahtena pätkänä , tärytys kone ” putosi” monttuun josta syystä ohjaus kahvat on poikki , Sirkkelillä on sahattu ”jotain” koska melkein kaikki kovapalat puutuu. Yms , lista on aika pitkä.

Korvausta ei tule vaikka sitä pyytää,  tule vain kommentti ” se on kallista”.

Sitten on se pieni ryhmä joka palauttaa tavarat ainakin samassa , joskus paremmassa kunnossa kuin lainatessa. Tavarat palautuu niin kun on sovittu ja aina tulee joku ”korvaus” jos ei muuta niin ainakin viini pullo.

Sama jako pätee myös palvelujen tarvitsijoihin. Suuri ryhmä pyytää kaikenlaista  ”apua” . Voisitko hitsata, korjata , vähän katsoa taikka ottaa kivet pois parkkipaikalta kun sinulla on noita koneita, korvaus on aika usein kommentti ” kyllä siitä tuli melkein sellainen kun ajattelin ”

Hyvin valikoiva tavaroiden lainaaminen taikka palvelujen tekeminen on johtanut ystäväpiirin pienenemiseen, mutta se ei haittaa koska ystävyyden hinta ei voi olla hyväksikäytön hyväksyminen.

 

Näinhän se on, mutta miksi olet niin närkästynyt? Minulle tämä ainakin opetettiin tyyliin äidinmaidossa. Valitse seurasi huolella etc. Jos et valitse niin olet itse vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain yllättäen viestin tutulta jota en tunne kovinkaan hyvin. Olemme sellaisissa väleissä, että saatamme jutella pitkäänkin jos jossain tapaamme, mutta en ole esimerkiksi koskaan käynyt hänen luonaan tai hän minun, enkä tiedä hänen perheestään oikeastaan mitään. Hän pyysi minulta palvelusta, ja kertoi olevansa menossa toimenpiteeseen, joka edellyttää sedaatiota. Lääkäriaseman sääntöjen mukaan potilasta ei päästetä lähtemään toimenpiteen jälkeen ilman saattajaa. Tämän tutun siskon piti tulla saattajaksi, mutta hän oli alkanut epäröidä koronatilanteen vuoksi, koska hänen lapsellaan on astma. Toimenpide oli pitänyt saattajan puuttuessa perua, ja nyt tuttu järjesteli itselleen uutta aikaa. Hän pyysi siis minua tulemaan hakemaan hänet sieltä. Aikaikkuna, jonka hän antoi, osui joululomien aikaan, ja osastollani olisi tuolloin paljon ihmisiä poissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisin osastolla kahdestaan yhden työkaverin kanssa. Olin ollut töissä ko. paikassa niin vähän aikaa, ettei minun ollut mahdollista pitää lomiani jouluna. 

Sanoin tutulle, että minun on mahdotonta ottaa töistäni vapaata. Paikka, josta hän piti hakea, sijaitsi 25 minuutin bussimatkan päässä työpaikastani. Hän sanoi lähettävänsä minulle taksin, ja että enkö voisi tulla lounastauolla, ja että hommaan ei pitäisi mennä kauaa. 

Työni on sellaista, että taukoja on mahdotonta suunnitella ennalta, sillä aina saattaa tulla jokin pyyntö joka pitää suorittaa nopeasti. En voisi jättää työkaveria yksin vastuuseen. Enkä voisi ottaa riskiä, että taksia joutuukin odottamaan tai hänen lähtönsä viivästyykin. Mieleen tuli myös kysymys siitä, että hänen siskonsa ei suostu menemään koronatilanteen vuoksi, mutta minut, tuttavan, voisi kyllä uhrata? 

En tiedä muista, mutta minä en oikeastaan halua tietää puolituttujen terveysasioista liikaa. Olisi tuntunut vaivaannuttavaltakin olla hoitamassa tällaista asiaa sellaiselle ihmiselle, jota en oikeastaan tunne. 

Sanoin, ettei tämä onnistu mitenkään työni vuoksi. Tuttu yritti inttää asiasta. Onneksi ei tarvinnut mennä niin pitkälle, että olisi pitänyt jyrähtää. Samalla aloin miettiä millaista mahtaa olla ihmisellä, jonka ainoa vaihtoehto tällaisessa tilanteessa on ottaa yhteys ihmiseen, josta ei tiedä oikeastaan yhtään mitään? 

Itse olen aina tuollaisessa tilanteessa valehdellut, että minulla on saattaja, ja mennyt taksilla. Ei siellä ketään väkisin pidetä. En tuplahäpäise itseäni kertomalla kellekään puolitutulle, ettei minulla ole yhtään läheistä ihmistä. 

Ohis tässä että jos tämän enempää kuin mitä hän kuvailee ei ole ihmissuhdetta, miksi ihmeessä pitäisi kovasti selitellä yhtään mitään? Sanoo että en pysty ja heippa hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.

Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!

Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.

Hieman OT, mutta näinkin päin....

Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.

Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.

Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.

Naisilla on pienemmät palkat, heidän on oltava rahoistaan tarkempia, jos mielivät pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain yllättäen viestin tutulta jota en tunne kovinkaan hyvin. Olemme sellaisissa väleissä, että saatamme jutella pitkäänkin jos jossain tapaamme, mutta en ole esimerkiksi koskaan käynyt hänen luonaan tai hän minun, enkä tiedä hänen perheestään oikeastaan mitään. Hän pyysi minulta palvelusta, ja kertoi olevansa menossa toimenpiteeseen, joka edellyttää sedaatiota. Lääkäriaseman sääntöjen mukaan potilasta ei päästetä lähtemään toimenpiteen jälkeen ilman saattajaa. Tämän tutun siskon piti tulla saattajaksi, mutta hän oli alkanut epäröidä koronatilanteen vuoksi, koska hänen lapsellaan on astma. Toimenpide oli pitänyt saattajan puuttuessa perua, ja nyt tuttu järjesteli itselleen uutta aikaa. Hän pyysi siis minua tulemaan hakemaan hänet sieltä. Aikaikkuna, jonka hän antoi, osui joululomien aikaan, ja osastollani olisi tuolloin paljon ihmisiä poissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisin osastolla kahdestaan yhden työkaverin kanssa. Olin ollut töissä ko. paikassa niin vähän aikaa, ettei minun ollut mahdollista pitää lomiani jouluna. 

Sanoin tutulle, että minun on mahdotonta ottaa töistäni vapaata. Paikka, josta hän piti hakea, sijaitsi 25 minuutin bussimatkan päässä työpaikastani. Hän sanoi lähettävänsä minulle taksin, ja että enkö voisi tulla lounastauolla, ja että hommaan ei pitäisi mennä kauaa. 

Työni on sellaista, että taukoja on mahdotonta suunnitella ennalta, sillä aina saattaa tulla jokin pyyntö joka pitää suorittaa nopeasti. En voisi jättää työkaveria yksin vastuuseen. Enkä voisi ottaa riskiä, että taksia joutuukin odottamaan tai hänen lähtönsä viivästyykin. Mieleen tuli myös kysymys siitä, että hänen siskonsa ei suostu menemään koronatilanteen vuoksi, mutta minut, tuttavan, voisi kyllä uhrata? 

En tiedä muista, mutta minä en oikeastaan halua tietää puolituttujen terveysasioista liikaa. Olisi tuntunut vaivaannuttavaltakin olla hoitamassa tällaista asiaa sellaiselle ihmiselle, jota en oikeastaan tunne. 

Sanoin, ettei tämä onnistu mitenkään työni vuoksi. Tuttu yritti inttää asiasta. Onneksi ei tarvinnut mennä niin pitkälle, että olisi pitänyt jyrähtää. Samalla aloin miettiä millaista mahtaa olla ihmisellä, jonka ainoa vaihtoehto tällaisessa tilanteessa on ottaa yhteys ihmiseen, josta ei tiedä oikeastaan yhtään mitään? 

Itse olen aina tuollaisessa tilanteessa valehdellut, että minulla on saattaja, ja mennyt taksilla. Ei siellä ketään väkisin pidetä. En tuplahäpäise itseäni kertomalla kellekään puolitutulle, ettei minulla ole yhtään läheistä ihmistä. 

Ohis tässä että jos tämän enempää kuin mitä hän kuvailee ei ole ihmissuhdetta, miksi ihmeessä pitäisi kovasti selitellä yhtään mitään? Sanoo että en pysty ja heippa hei.

Tilanteesta teki todella piinallisen se, että kyseinen henkilö ei uskonut lyhyitä perusteluja (eli että en voi olla töistä poissa), vaan alkoi inttää, että enkö voisi tulla 17:30 jälkeen (en voi, koska työaika päättyy myöhemmin) tai enkö voisi ihan vain pikaisesti piipahtaa ulkona. Hän otti sen niin, että olen liian jyrkkä. Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa inttää, jos toisen syy olla tekemättä jotain on se, että hän on töissä. On suorastaan törkeää vaatia, että joku riskeeraisi uuden työpaikkansa ja maineensa työpaikalla. 

Edellinen siis 5643

Anoppi haluaa että perustan PRISMAPERHEEN! Olen Vela mutta sitä ei suostu ymmärtämään.

Ei uskoa jakamis talouteen kirjoitti:

Ihmisten auttaminen arkiongelmissa on vaativa taiteen laji, on valittava huolella ketä auttaa. Oman kokemuksen perusteella tavaroiden ”lainaajat” voidaan jakaa kahteen pää ryhmään.

Suuri ryhmä on ihmiset jotka eivät osaa /välitä käyttää lainattuja tavaroita huolella josta seuraa se että kun ja jos lainatut tavarat palautuu niin ne ei ole siinä kunnossa kun ne oli lainatessa ; 30m jatkojohto palautuu kahtena pätkänä , tärytys kone ” putosi” monttuun josta syystä ohjaus kahvat on poikki , Sirkkelillä on sahattu ”jotain” koska melkein kaikki kovapalat puutuu. Yms , lista on aika pitkä.

Korvausta ei tule vaikka sitä pyytää,  tule vain kommentti ” se on kallista”.

Sitten on se pieni ryhmä joka palauttaa tavarat ainakin samassa , joskus paremmassa kunnossa kuin lainatessa. Tavarat palautuu niin kun on sovittu ja aina tulee joku ”korvaus” jos ei muuta niin ainakin viini pullo.

Sama jako pätee myös palvelujen tarvitsijoihin. Suuri ryhmä pyytää kaikenlaista  ”apua” . Voisitko hitsata, korjata , vähän katsoa taikka ottaa kivet pois parkkipaikalta kun sinulla on noita koneita, korvaus on aika usein kommentti ” kyllä siitä tuli melkein sellainen kun ajattelin ”

Hyvin valikoiva tavaroiden lainaaminen taikka palvelujen tekeminen on johtanut ystäväpiirin pienenemiseen, mutta se ei haittaa koska ystävyyden hinta ei voi olla hyväksikäytön hyväksyminen.

 

¨¨

Jos minä lainaisin jotain ja palauttaisin vähemmän kelpoma kuin lainaan saadessa, todellakin tarjoaisin korvausta. Tuntuu tosi oudolta että kertomasi mukaan ihmiset ei lainatessaan reagoi siihen että palauttavat huonompana takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.

Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!

Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.

Hieman OT, mutta näinkin päin....

Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.

Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.

Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.

Ei ole vitsi, vaan näin se käy, ettei vaan maksa kaverin sapuskasta 10 senttiä

Laskun loppusummaa ei jaeta syöjien määrällä. Minä söin sitä ja join tuon x2 ja tuon, maksan ne.

En pahoita mieltäni - N -

Olen tuon vitsin kirjoittaja. Kuulin sen joskus kauan sitten.

Mutta usein tuo pitää paikkansa. Joskus ihmettelen, mistä se johtuu? Opiskeluaikoina huomasin selvän eron siihen, jos olimme miesporukalla tai sekaporukalla ravintolassa. Miehille oli tärkeää, että kaikilla oli hauskaa ja pöydässä oli hyvä tunnelma. Siksi miehet heitti kunnon setelit yhteiseen kasaan, jotta kukaan ei olisi ilonpilaaja. Ihan sama vaikka itse maksaisi vähän enemmän, koska kavereiden keskenhän tässä ollaan. Ja seuraavassa baarissa joku muu saattaa maksaa vastaavasti enemmän minun osuuttani. Ei se ole niin tarkkaa kavereiden kesken. Aikaa myöten "tilit" tasoittuu.

Mutta sitten oli niitä tilanteita, kun seurueen nainen(set) sai hirveät raivarit siitä, että rahoja ei jyvitetty täsmällisesti. Tuolloin kävi usein niin, että seurueen miehet heitti pöytään pari seteliä lisää, jotta lasku saadaan pois päiväjärjestyksestä. Ja tunnelma sen jälkeen oli aika vaivautunut. Hyvä fiilis lopahti nollaan. Iso seurue jakaantui pienemmiksi ja hajaantui eri baareihin.

-Mies-

Itse taas olen naisten kanssa ulkomailla reissatessa tottunut siihen että lounaat ja oluet ym maksetaan vuorotellen eikä ole niin tarkkaa jos jonkun euron heittää. Yllätys oli melkoinen kun lähdin reissuun miespuolisten kavereiden kanssa. Näillä oli oikeasti Excel-taulukko, johon merkittiin tabletilla jokainen raflaillallinen ja baari-illan lasku ja kuka oli maksanut mitäkin. Sitten reissun lopussa tasattiin tilit niin että kaikki olivat maksaneet sentilleen yhtä paljon. Olipa kokemus sekin. 

Meillä kaikki tilaa oman laskun. Mikä siinäkin on vaikeaa?

Monesti ulkomailla seurue saa yhteisen laskun eivätkä seurueen jäsenet omaa pyydettäessäkään.

No siinä tapauksessa fiksu ihminen on katsonut edes suunnilleen mitä omat ruuat ja juomat on maksanu. Mikä siinä on vaikeaa?

Kyllä, jokainen maksaa tietenkin oman osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Merkistä riippuen 15-vuotias auto voi maksaa satasia tai ehkä hiukan toista tonnia. Tai sitten se voi maksaa satoja tuhansia euroja. Eli tuosta nyt ei voi päätellä mitään naapurin ahneudesta.

Kerroin taannoin koko tapauksen. Pointti oli siinä, että oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, mutta ei ollut valmis maksamaan mitään. Autosta tosiaan sai 2000€ erään kampanjan aikana.

Ei sellaisissa kampanjoissa autoista rahaa saa, vaan hyvityksen, kun ostaa uuden.

Tätä tarkoitin. Appiukon poika antoi vaihdossa appiukon entisen auton ja tiedän myös sen, että eihän autoliike tappiolle jää, mutta naapuri tosiaan oli valmis ottamaan auton mitään korvausta ja auto ei kuitenkaan ollut mikään romu, kun sillä ajettiin vuosikaudet ja autoliikkeen hyvitti siitä jo mainitsemani summan. Härskiä pyytää kuolinpesältä yleensä mitään, jos asiasta ei ole etukäteen sovittu. Sen varmuudella tiedän, että tämän naapurin kanssa ei appiukko ollut sopinut mitään.

Kuolinpesäkö vaihtoi auton uuteen?

Ei, vaan auto jäi sitten appiukon pojalle, kun sitä ei annettu naapurille.

Eräs puolituttu mukava henkilö pyysi lainata 3.000e. Lupasi kirjoittaa velkakirjan ja maksaa koroineen. 

Hän itse työtön ja vaimo äitiyslomalla. En tiedä edes kaverin sukunimeä.

up

up

uppista

Tilanteesta teki todella piinallisen se, että kyseinen henkilö ei uskonut lyhyitä perusteluja (eli että en voi olla töistä poissa), vaan alkoi inttää, että enkö voisi tulla 17:30 jälkeen (en voi, koska työaika päättyy myöhemmin) tai enkö voisi ihan vain pikaisesti piipahtaa ulkona. Hän otti sen niin, että olen liian jyrkkä. Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa inttää, jos toisen syy olla tekemättä jotain on se, että hän on töissä. On suorastaan törkeää vaatia, että joku riskeeraisi uuden työpaikkansa ja maineensa työpaikalla. [/quote]

Minulla oli myös vastaavan kaltainen tilanne. Oli eräs yhteinen juttu, jonne k.o henkilön mielestä oli "aivan pakko" mennä (ei ollut!). En viitsi tarkemmin kuvailla tunnistamisen vuoksi, mutta terveen järjen omaava olisi ymmärtänyt miksi sinne ei kannata mennä.

No, itse olin toisella paikkakunnalla työmatkalla. K.o henkilö oletti, että voin ottaa palkattoman vapaapäivän ihan vain pyytämällä, matkustaa päiväksi samalle paikkakunnalle ja illalla palata töihin. Tämä olisi maksanut minulle yli sata euroa, kun olisin jäänyt ilan palkkaa plus matkakulut päälle. Olisin kyllä saanut vapaan, jos olisi ollut todellinen tarve, mutta tämä ei sitä ollut. Tyyppi ei uskonut kieltäytymistä ja jankutti enkö millään voisi tulla. Ei millään voinut ymmärtää, että en vaan voi keskeyttää työmatkaa vain siksi, että hän haluaa niin. Parasta oli vielä se, että sama tilaisuus oli tarjolla vielä myöhemmin, mutta sitten se ei enää ollut kiinnostava k.o henkilön mielestä.

Olen pitkällä lomautuksella ja myyn aikani kuluksi tarpeetonta FB.ssä.

Ystäväni huomasi ilmoituksiani ja ehdotti myyn myös hänen tavaroita.

En luvannut, vastasin meillä on tarpeeksi myytävää itselläni, palataan ensi vuonna.

Olin jossain käymässä, hän oli käynyt meillä ja tuonut ison kasan sillä aikaa.

Siitä ilo alkoi. Oletko laittanut jo myyntiin, katso nyt meni riisinkeitin kaupaksi, onko mun jo myynnissä jne.

Mutta paras ! Me asumme Helsingissä, ei tietenkään kk lippu voimassa.

Joku oli kysynyt voidaanko treffata Malmilla, tämä oli vastannut tietenkin onnistuu.

Ilmoitti mulle osoitteen , missä pitää olla tiettyyn aikaan.

Kerroin kertalippu maksaa 2,80 ja mulla menee tunti aikaa. Ehdotti menen pyörällä.

Tässä vaiheessa kysyin miten ajattelit jakaa myynnit.

Arvaa mitä vastasi ?

Minä autan häntä, ei hän kuvitellut minulle pitäisi maksaa mitään, menee samalla. Ja siinä samalla fillaroin Malmille ja takaisin.

Ilmoitin hänen kannattaa tulla hakemaan tavaransa mahdollisimman nopeasti ja sopia treffit itse Malmin tyypin kanssa.

Kävi sitten kostoksi mun ilmoituksiin kommentoimassa tuonko Malmille.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkällä lomautuksella ja myyn aikani kuluksi tarpeetonta FB.ssä.

Ystäväni huomasi ilmoituksiani ja ehdotti myyn myös hänen tavaroita.

En luvannut, vastasin meillä on tarpeeksi myytävää itselläni, palataan ensi vuonna.

Olin jossain käymässä, hän oli käynyt meillä ja tuonut ison kasan sillä aikaa.

Siitä ilo alkoi. Oletko laittanut jo myyntiin, katso nyt meni riisinkeitin kaupaksi, onko mun jo myynnissä jne.

Mutta paras ! Me asumme Helsingissä, ei tietenkään kk lippu voimassa.

Joku oli kysynyt voidaanko treffata Malmilla, tämä oli vastannut tietenkin onnistuu.

Ilmoitti mulle osoitteen , missä pitää olla tiettyyn aikaan.

Kerroin kertalippu maksaa 2,80 ja mulla menee tunti aikaa. Ehdotti menen pyörällä.

Tässä vaiheessa kysyin miten ajattelit jakaa myynnit.

Arvaa mitä vastasi ?

Minä autan häntä, ei hän kuvitellut minulle pitäisi maksaa mitään, menee samalla. Ja siinä samalla fillaroin Malmille ja takaisin.

Ilmoitin hänen kannattaa tulla hakemaan tavaransa mahdollisimman nopeasti ja sopia treffit itse Malmin tyypin kanssa.

Kävi sitten kostoksi mun ilmoituksiin kommentoimassa tuonko Malmille.

"Että" on yllättävän käyttökelpoinen suomen kielen sana. Suosittelisin lisäämään sen myös omaan sanavarastoosi, olisi aika paljon luettavampi tämäkin tarina jos heittäisit muutaman tuonne sekaan.

Autoin kaveriani lastenhoidossa tosipaljon kun olivat pienempiä. Oli yh ja arki pyöri lasten kanssa. TARJOUDUIN itse ilmaiseksi lapsenvahdiksi, olihan hänkin monintavoin ollut tukena elämässäni. Muuttoapuna useasti, henkisenä tukena, auttoi kouluhommissa, ihan mitä vaan olin vailla niin kaveri oli tukemassa. Jopa sillon kun olin vähemmän rakastettava. Joten totta kai mä vietin mieluusti aikaa lasten kanssa kun tämä tahtoi tuulettumaan. Olin myös henkisenä tukena ja autoin parhaani mukaan kaikessa. Oli tosi ihana viettää aikaa tän ja sen perheen kanssa ihan huvikseen. Sellanen vastavuoronen ihmissuhde. Miten se tosi ystävyyden kuuluukin mennä.

Omat sukulaiset sitte koitti et olisin heidän mukuloitaan kattellu ilmaseks. Siis ihmiset jotka hädintuskin päin katsoi tai mitä nähtiin kertaa enempää vuodessa. Samaset ihmiset valisti mua ennen lapsiaan miten mitään ei voi tehdä ilmaseks ja miten kaikesta pitää hyötyä.. Ei kuulemma ystävät halua auttaa heidän lasten kanssa. Oon koittanu vihjasta et ehkäpä kannattais sitä omaa persettä pitemmälle joskus katsoa ja auttaa niitä kavereita joskus jossakin ilman hyötymistä. Itse en lähde heitä auttamaan, kun se olisi heidän puolelta puhdasta hyväksikäyttöä.

Joskus ollaan se osapuoli joka antaa enemmän ja joskus sitte se joka ottaa. Kaverini tällähetkellä auttaa mun lasten kanssa. Saattaa tulla viesti että ottais lapset hoitoon taikka et tulevat koko poppoo leffaa katsomaan. Se saattaa vaan tulla meille ja viettää illan noiden kanssa et mä ja mun mies voidaan käydä rauhassa kaupassa. Ihan niinkin mä sillon aikanaan tein. Toisin kun omat sukulaiset jotka ei edes kysele lapsista tai mun kuulumisia. Soittavat kyllä soitella puheluita miten elämä on rankkaa ja kärsimystä. Parikertaa kuullut haukkuja kun en ole heitä tarjoutunut auttamaan samallatavalla kun "ventovieraiden" lapsia. Ja miten nyt saan nähdä miten jään yksin eikä ketään tule auttamaan... Näin on juu :D

Vierailija kirjoitti:

Anoppi haluaa että perustan PRISMAPERHEEN! Olen Vela mutta sitä ei suostu ymmärtämään.

Mä en oikein meinaa ymmärtää, mikä on Prisma-perhe. Valoa hajottava?😆

Itsellä on kolme lasta ja me täältä pikkukaupungista ei ole korona-aikana käyty kuin kerran isommassa kaupungissa Prismassa. Mun oli pakko saada uudet työkengät eikä oman kaupungin Tokmanni myynyt. Sehän olis ihan luksusta päästä Prismaan. Jos tää korona joskus loppuis.