Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Arg, itselläni kävi ikävästi laskun jakamisessa.

Ystäväni on sitä mieltä aina pitää jättää tippiä kunnolla ja jakaa lasku tasan.

Yhden kerran taas pyysi ihmisiä syömään. Sanoin voin tulla, mutta maksan vain omani. Nipinipi jne. Sanoin en tule muuten. Lopulta tämä suostui siihen.

Oli tosi kiva ilta ja sitten minun piti lähteä, viimeinen bussi lähti, jolla pääsi suoraan oven eteen. Sanoin ystävälleni maksan laskuni tiskillä ja sanoin muutamalle muullekin.

Kävin maksamassa tiskillä osuuteni ja lähdin. Illalla tuli viesti osuuteni on xx euroa.

Kerroin olin maksanut osuuteni tiskillä, kuten kerroin. Kukaan ei kuulemma ollut kuullut, ystäväni oli saanut laskun, jakanut sen osallistujien määrällä ja maksoi osuuteni ja nyt haluaa maksun.

Laitoin hänelle viestin, missä ilmoitin en maksa muiden juomia , kuvan kuitistani ja sanoin en ole velkaa mitään, olen osuuteni maksanut. Ystäväni jatkoi tarjoilijat eivät tykkää jakamisesta ja ei hänen pidä minun osuutta maksaa.

Lopulta homma meni siihen, ettei me olla oltu tämän jälkeen enää missään tekemisissä. Tiedän hän oli kertonut muille en ole maksanut osuuttani ja tiedän joku oli sanonut minä ilmoitin maksavani osuuteni suoraan tiskille. Minua ei ole tämän jälkeen tähän porukkaan enää pyydetty.

Ikävä loppu.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri just eilen pyysi, että kolaisin hänen piha-alueet eli Joulun pyhät 2 viikkoa. Sanoin vaan, että kyllå äjokaisen pitää hoitaa omapiha-alueensa tai sitten palkata siihen ammattilainen. Annoin vieläå paikallisen talonmiespalvelun puhelinnumeron. Nainen lähti hyvin hämmentyneenä ja pettyneenä ovelta. Tänään toinen naapuri kertoi, kuinka tämä kolanainen oli päästellyt ärriä, kun nykyajan miehet ei enää auta vanhuksia. Minä siihe sitten, että hankkikoot itelleen miehen palvelemaan. Minä ainakaan en osta rivarikämppää sillä silmällä, että pääsen auttamaan muita. 

Meillä autetaan puolin sun toisin.

Minä olen kykenevä kolaamaan, menen usein auttamaan lumitöissä.

Meillä naapuri itse aina ilmoittaa voi ottaa kukat hoitoon kesälomaksi ja tyhjentää postilaatikon.

Veljeni välttämättä halusi asentaa meille kameran. Naapurilla on meille avain.

Loman lopulla hän tuli meille, tuuletti ja toi mukanaan imurin, laittoi tuoreita kukkia pöydälle ja postin pinoon keittiön pöydälle, toi hoidossa olleet kukat takaisin.

Naapuri ei oikein matkusta itse ikinä mihinkään, ei voi vst itse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukkoni on tosi saita ja haluaisi tehdä kaikki virallisemmat paperihommat kuten testamentit ja vastaavat itse. Hän ei juurikaan osaa käyttää tietokonetta ja olettaa mieheni hoitavan tekstin naputtelun, tulostamiset ja muut. Pari vuotta sitten appiukko antoi miehelleni kopion heidän tuttavaperheen testamentista saatesanoilla, että meille pitäisi saada samanlainen. Mieheni ei siis todellakaan ole lakimies. Onneksi kieltäytyi ja kehotti vanhempiaan hoitamaan vastaavat asiat vaikka pankin lakimiehen kanssa.

Appivanhemmat ovat myymässä taloaan ja samalla tavalla heille olisi pitänyt tehdä myynti-ilmoitus nettiin ja ottaa valokuvat siihen. Oletuksena oli myös, että mieheni näppärästi selvittää millä sivulla talo menisi nopeiten kaupaksi ja mikä on sopiva hinta. Siinä vaiheessa totesin, että näitä palveluita varten on olemassa ihan oma ammattikuntansa, jolle maksetaan jos oma aika tai osaaminen ei riitä.

Oon kai sitten itse pihi kun olen tehnyt oman testamenttini ihan itse enkä minäkään mikään lakimies ole. En pitänyt sitä edes vaikeana. Ehkä asiaa helpotti se ettei mulla ole rintaperillisiä ja perijöiden määrä on pieni.

Jokainen saa olla juuri niin pihi, kuin itse haluaa. Sinä et sentään häirinnyt ketään muuta pyynnöilläsi, josta tässä keskustelussa oli kyse.

Älkää jumittako jankkaamaan. Menee hyvä ketju pilalle. Uusia tarinoita vain.

Poikaystäväni kysyi voisiko hän käydä minun vaatekaapilla ja pukeutua vaatteisiini. Ensin järkytyin ja ajattelin, että minkä ihmeen pervon kanssa olen päätynyt asumaan saman katon alle.

Muutaman päivän kuluttua annoin luvan ja samalla sovimme, että voin kokeilla hänen vaatteitaan. Nyt meillä on joskus asu-iltoja, joissa pukeudumme toistemme vaatteisiin ja katsomme sohvalla telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystäväni kysyi voisiko hän käydä minun vaatekaapilla ja pukeutua vaatteisiini. Ensin järkytyin ja ajattelin, että minkä ihmeen pervon kanssa olen päätynyt asumaan saman katon alle.

Muutaman päivän kuluttua annoin luvan ja samalla sovimme, että voin kokeilla hänen vaatteitaan. Nyt meillä on joskus asu-iltoja, joissa pukeudumme toistemme vaatteisiin ja katsomme sohvalla telkkaria.

En osaa kuvitella mitä itse vastaisin tuollaiseen pyyntöön, mutta hienoa jos teillä toimii noin! Peukku!

Ravintolalasku jonka maksaa kaveri ja muut hänelle. Yritti maksattaa kymmenkertaisen hinnan.

Olin seurueen ainoa joka ei maksanut vaadittua summaa. Meinasi mennä käsirysyksi.

Seuraavana aamuna oli kaveri melkoisen kiusaantunut vaan ei maksanut muille takaisin perimiään ylimääräisiä rahoja.

Eräs sukulainen vaan ilmoittaa tulevansa jouluksi meille. Vaikka kieltäisimme on oven takana aattona.

Hoidan sairasta puolisoa enkä jaksaisi palvella ketään tämän lisäksi. Tuliaisiksi tuo aina tiskirättiä makuista teetä.

Älkää hyvät ihmiset tunkeko toisten kotiin juhlapyhiksi eikä muutenkaan jos ei kutsuta.

Per##le

Vierailija kirjoitti:

Ravintolalasku jonka maksaa kaveri ja muut hänelle. Yritti maksattaa kymmenkertaisen hinnan.

Olin seurueen ainoa joka ei maksanut vaadittua summaa. Meinasi mennä käsirysyksi.

Seuraavana aamuna oli kaveri melkoisen kiusaantunut vaan ei maksanut muille takaisin perimiään ylimääräisiä rahoja.

Ravintolassa yhden henkilön osuus maksaa yleensä noin 30 - 60 euroa. Eli muut maksoivat hänelle 300 - 600 euroa ja montas teitä olikaan? Kaverisi nettosi varmaan useita tuhansia euroja.

Ps. Voisitko pyytää seureuttasi ravintolaan syömään kanssani, mieluiten säännöllisin väliajoin niin voin lopettaa päivätyön tekemisen kokonaan.

Minulla oli työkaveri, joka oletti minun kuskaavan häntä töihin ja kotiin. Hän ei asunut edes matkan varrella, vaan olisin joutunut hakemaan hänet 10km päästä keskustasta, jossa itse asun. Rahaa bensoihin häneltä oli turha odottaa. Kertoi myöhemmin työkavereille, että kiusaan häntä, koska en suostu kuskaamaan häntä, vaikka asutaan molemmat Ylöjärvellä! Ne kilometrit välistä oli vaan unohtunut ja oltiinkin "naapureita". Jos hän olisi asunut lähempänä, ei olisi ollut mitään ongelmaa. Mutta, että minä haen hänet jostain perämettästä 10km päästä ilmaiseksi... Juu, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Arg, itselläni kävi ikävästi laskun jakamisessa.

Ystäväni on sitä mieltä aina pitää jättää tippiä kunnolla ja jakaa lasku tasan.

Yhden kerran taas pyysi ihmisiä syömään. Sanoin voin tulla, mutta maksan vain omani. Nipinipi jne. Sanoin en tule muuten. Lopulta tämä suostui siihen.

Oli tosi kiva ilta ja sitten minun piti lähteä, viimeinen bussi lähti, jolla pääsi suoraan oven eteen. Sanoin ystävälleni maksan laskuni tiskillä ja sanoin muutamalle muullekin.

Kävin maksamassa tiskillä osuuteni ja lähdin. Illalla tuli viesti osuuteni on xx euroa.

Kerroin olin maksanut osuuteni tiskillä, kuten kerroin. Kukaan ei kuulemma ollut kuullut, ystäväni oli saanut laskun, jakanut sen osallistujien määrällä ja maksoi osuuteni ja nyt haluaa maksun.

Laitoin hänelle viestin, missä ilmoitin en maksa muiden juomia , kuvan kuitistani ja sanoin en ole velkaa mitään, olen osuuteni maksanut. Ystäväni jatkoi tarjoilijat eivät tykkää jakamisesta ja ei hänen pidä minun osuutta maksaa.

Lopulta homma meni siihen, ettei me olla oltu tämän jälkeen enää missään tekemisissä. Tiedän hän oli kertonut muille en ole maksanut osuuttani ja tiedän joku oli sanonut minä ilmoitin maksavani osuuteni suoraan tiskille. Minua ei ole tämän jälkeen tähän porukkaan enää pyydetty.

Ikävä loppu.

Tämän kirjoittaja voisi opetella että-sanan käytön. Olisi teksti paljon helpompi lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas pilataan ketja jankkauksella.

Mitä tuo sinun viestisi antoi keskustelulle?

No mitä sinun viestisi siitten antoi? 🤣

Entäs sun kommentti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.

Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.

Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.

Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.

Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.

Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.

Vähän, kuin konmari olisi käynyt.

Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.

Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.

Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.

Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.

Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.

Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.

Ellei mennyt tyttären lempilelu, jonka oli ajatellut omalle lapsellensa säästää. - Ei arvannut, että pitää korjata pois, jos kuitenkin oli todennäköistä, että perii äitinsä ullakoineen kellareineen.

Netissä julkaistaan myös kaiken aikaa tarinoita vanhusten ullakoilta löytyneistä arvottomista kipoista ja vaaseista, joista sitten löytyykin jonkun arvotaiteilijan puumerkki.

Eikö lempilelu pitäisi olla sitten jo ihan omissa varastoissa. Voi olla että ymmärsin väärin, että äiti tässä asui kerrostalossa, kun kerran kellarivaraston sai tyhjättyä. Oli miten oli, aikuisten lasten pitäisi muistaa, ettei vanhemmilla ole velvollisuutta säilöä lasten lapsuuden aikaisia tavaroita lopun ikäänsä. Toki fiksua vanhemmilta olisi kysyä, että tarvitsetteko vai laitetaanko kiertoon, mutta kaikille se ei näemmä tule mieleen. Naapurille tuossa kiukuttelu kuitenkin on ihan turha asia.

Ei !!!! Ne joulukoristeet, mitä löytyi kellarista, ne laitettiin niiden muiden joulukoristeiden luo. Kirppikselle meni tarpeetonta kodin tavaraa. Siellä ei ollut leluja, mitään erikoista.

Olen tässä muistanut minä mm järjestin hänen valokuviaan, minun vuoksi joulukoristeet löytyivät yhdestä paikasta jne.

Kun naapuri muutti vanhainkotiin, sinne sai viedä vain tietyn verran irtaimistoa. Esim siellä ei ollut omaa keittiötä, hän jätti kaikki reippaasti yli 20 v vanhat pannut ja kattilat minulle.

Koska minulla oli niille paikka, ne jäi minulle. Tuskin hänen tyttärensä olisi ottanut niitä käyttöön.

Minun ansiosta oli naapurin muutto helpompi ja kaikille vaivattomampi.

Myöskään muutto ei tullut yllättäin. Paikkaa haettiin ja siinä vaiheessa jo tiedettiin kuinka vähän irtaimistoa saa viedä mukana.

Miksihän näissä tarinoissa tietoa tulee aina tipoittain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Merkistä riippuen 15-vuotias auto voi maksaa satasia tai ehkä hiukan toista tonnia. Tai sitten se voi maksaa satoja tuhansia euroja. Eli tuosta nyt ei voi päätellä mitään naapurin ahneudesta.

Kerroin taannoin koko tapauksen. Pointti oli siinä, että oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, mutta ei ollut valmis maksamaan mitään. Autosta tosiaan sai 2000€ erään kampanjan aikana.

Ei sellaisissa kampanjoissa autoista rahaa saa, vaan hyvityksen, kun ostaa uuden.

Tätä tarkoitin. Appiukon poika antoi vaihdossa appiukon entisen auton ja tiedän myös sen, että eihän autoliike tappiolle jää, mutta naapuri tosiaan oli valmis ottamaan auton mitään korvausta ja auto ei kuitenkaan ollut mikään romu, kun sillä ajettiin vuosikaudet ja autoliikkeen hyvitti siitä jo mainitsemani summan. Härskiä pyytää kuolinpesältä yleensä mitään, jos asiasta ei ole etukäteen sovittu. Sen varmuudella tiedän, että tämän naapurin kanssa ei appiukko ollut sopinut mitään.

Kuolinpesäkö vaihtoi auton uuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukkoni on tosi saita ja haluaisi tehdä kaikki virallisemmat paperihommat kuten testamentit ja vastaavat itse. Hän ei juurikaan osaa käyttää tietokonetta ja olettaa mieheni hoitavan tekstin naputtelun, tulostamiset ja muut. Pari vuotta sitten appiukko antoi miehelleni kopion heidän tuttavaperheen testamentista saatesanoilla, että meille pitäisi saada samanlainen. Mieheni ei siis todellakaan ole lakimies. Onneksi kieltäytyi ja kehotti vanhempiaan hoitamaan vastaavat asiat vaikka pankin lakimiehen kanssa.

Appivanhemmat ovat myymässä taloaan ja samalla tavalla heille olisi pitänyt tehdä myynti-ilmoitus nettiin ja ottaa valokuvat siihen. Oletuksena oli myös, että mieheni näppärästi selvittää millä sivulla talo menisi nopeiten kaupaksi ja mikä on sopiva hinta. Siinä vaiheessa totesin, että näitä palveluita varten on olemassa ihan oma ammattikuntansa, jolle maksetaan jos oma aika tai osaaminen ei riitä.

Oon kai sitten itse pihi kun olen tehnyt oman testamenttini ihan itse enkä minäkään mikään lakimies ole. En pitänyt sitä edes vaikeana. Ehkä asiaa helpotti se ettei mulla ole rintaperillisiä ja perijöiden määrä on pieni.

Voihan sen tehdä halutessaan itse, jos tilanne on simppeli niin kuin sinulla. Appivanhemmillani on taas ihan eri tilanne taustalla eikä tuo tuttavaperheen pohja oikein sopinut appivanhempieni toiveisiin. Asiantuntemusta vaativaa muokkaustyötä olisi pitänyt tehdä paljon. Mieheni tekemä testamentti olisi kyllä säästänyt rahaa mutta pätevä se tuskin olisi ollut.

Olen kuullut, että metsässä loukkaantunut mies oli kirjoittanut ennen kuolemaansa omalla verellään kiveen ”Kaikki vaimolle”. Oli todettu päteväksi testamentiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystäväni kysyi voisiko hän käydä minun vaatekaapilla ja pukeutua vaatteisiini. Ensin järkytyin ja ajattelin, että minkä ihmeen pervon kanssa olen päätynyt asumaan saman katon alle.

Muutaman päivän kuluttua annoin luvan ja samalla sovimme, että voin kokeilla hänen vaatteitaan. Nyt meillä on joskus asu-iltoja, joissa pukeudumme toistemme vaatteisiin ja katsomme sohvalla telkkaria.

En osaa kuvitella mitä itse vastaisin tuollaiseen pyyntöön, mutta hienoa jos teillä toimii noin! Peukku!

Kiitos kannustuksesta! Meille tämä järjestely sopii :)

Vierailija kirjoitti:

Ravintolalasku jonka maksaa kaveri ja muut hänelle. Yritti maksattaa kymmenkertaisen hinnan.

Olin seurueen ainoa joka ei maksanut vaadittua summaa. Meinasi mennä käsirysyksi.

Seuraavana aamuna oli kaveri melkoisen kiusaantunut vaan ei maksanut muille takaisin perimiään ylimääräisiä rahoja.

Miten ihmeessä muut ei kiinnittäneet huomiota tuohon?

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulainen vaan ilmoittaa tulevansa jouluksi meille. Vaikka kieltäisimme on oven takana aattona.

Hoidan sairasta puolisoa enkä jaksaisi palvella ketään tämän lisäksi. Tuliaisiksi tuo aina tiskirättiä makuista teetä.

Älkää hyvät ihmiset tunkeko toisten kotiin juhlapyhiksi eikä muutenkaan jos ei kutsuta.

Per##le

Ei kai sillä avaimia sentään ole? Ovi lukkoon ja ovikello irti.

Ihmisten auttaminen arkiongelmissa on vaativa taiteen laji, on valittava huolella ketä auttaa. Oman kokemuksen perusteella tavaroiden ”lainaajat” voidaan jakaa kahteen pää ryhmään.

Suuri ryhmä on ihmiset jotka eivät osaa /välitä käyttää lainattuja tavaroita huolella josta seuraa se että kun ja jos lainatut tavarat palautuu niin ne ei ole siinä kunnossa kun ne oli lainatessa ; 30m jatkojohto palautuu kahtena pätkänä , tärytys kone ” putosi” monttuun josta syystä ohjaus kahvat on poikki , Sirkkelillä on sahattu ”jotain” koska melkein kaikki kovapalat puutuu. Yms , lista on aika pitkä.

Korvausta ei tule vaikka sitä pyytää,  tule vain kommentti ” se on kallista”.

Sitten on se pieni ryhmä joka palauttaa tavarat ainakin samassa , joskus paremmassa kunnossa kuin lainatessa. Tavarat palautuu niin kun on sovittu ja aina tulee joku ”korvaus” jos ei muuta niin ainakin viini pullo.

Sama jako pätee myös palvelujen tarvitsijoihin. Suuri ryhmä pyytää kaikenlaista  ”apua” . Voisitko hitsata, korjata , vähän katsoa taikka ottaa kivet pois parkkipaikalta kun sinulla on noita koneita, korvaus on aika usein kommentti ” kyllä siitä tuli melkein sellainen kun ajattelin ”

Hyvin valikoiva tavaroiden lainaaminen taikka palvelujen tekeminen on johtanut ystäväpiirin pienenemiseen, mutta se ei haittaa koska ystävyyden hinta ei voi olla hyväksikäytön hyväksyminen.

Sain yllättäen viestin tutulta jota en tunne kovinkaan hyvin. Olemme sellaisissa väleissä, että saatamme jutella pitkäänkin jos jossain tapaamme, mutta en ole esimerkiksi koskaan käynyt hänen luonaan tai hän minun, enkä tiedä hänen perheestään oikeastaan mitään. Hän pyysi minulta palvelusta, ja kertoi olevansa menossa toimenpiteeseen, joka edellyttää sedaatiota. Lääkäriaseman sääntöjen mukaan potilasta ei päästetä lähtemään toimenpiteen jälkeen ilman saattajaa. Tämän tutun siskon piti tulla saattajaksi, mutta hän oli alkanut epäröidä koronatilanteen vuoksi, koska hänen lapsellaan on astma. Toimenpide oli pitänyt saattajan puuttuessa perua, ja nyt tuttu järjesteli itselleen uutta aikaa. Hän pyysi siis minua tulemaan hakemaan hänet sieltä. Aikaikkuna, jonka hän antoi, osui joululomien aikaan, ja osastollani olisi tuolloin paljon ihmisiä poissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisin osastolla kahdestaan yhden työkaverin kanssa. Olin ollut töissä ko. paikassa niin vähän aikaa, ettei minun ollut mahdollista pitää lomiani jouluna. 

Sanoin tutulle, että minun on mahdotonta ottaa töistäni vapaata. Paikka, josta hän piti hakea, sijaitsi 25 minuutin bussimatkan päässä työpaikastani. Hän sanoi lähettävänsä minulle taksin, ja että enkö voisi tulla lounastauolla, ja että hommaan ei pitäisi mennä kauaa. 

Työni on sellaista, että taukoja on mahdotonta suunnitella ennalta, sillä aina saattaa tulla jokin pyyntö joka pitää suorittaa nopeasti. En voisi jättää työkaveria yksin vastuuseen. Enkä voisi ottaa riskiä, että taksia joutuukin odottamaan tai hänen lähtönsä viivästyykin. Mieleen tuli myös kysymys siitä, että hänen siskonsa ei suostu menemään koronatilanteen vuoksi, mutta minut, tuttavan, voisi kyllä uhrata? 

En tiedä muista, mutta minä en oikeastaan halua tietää puolituttujen terveysasioista liikaa. Olisi tuntunut vaivaannuttavaltakin olla hoitamassa tällaista asiaa sellaiselle ihmiselle, jota en oikeastaan tunne. 

Sanoin, ettei tämä onnistu mitenkään työni vuoksi. Tuttu yritti inttää asiasta. Onneksi ei tarvinnut mennä niin pitkälle, että olisi pitänyt jyrähtää. Samalla aloin miettiä millaista mahtaa olla ihmisellä, jonka ainoa vaihtoehto tällaisessa tilanteessa on ottaa yhteys ihmiseen, josta ei tiedä oikeastaan yhtään mitään?