Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
No, miksi tytär ei heti ottanut niitä tavaroita joita itselleen halusi, kun näki, että äiti käy niitä läpi ja antaa pois. Mitä tytär kiukuttelulla voitti? Äitinsä tavaroita, joita itse kävi läpi ja säästi mitä halusi.
Jospa tilanne selvisi liian myöhään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.
Mites toi sopii sen kanssa yhteen, kun tuossa toisessa vastauksessa sanottiin, että tyttären olisi pitänyt omia ne tavarat, kun äitinsä kävi niitä läpi. Eli päättäkää nyt jo.
Vierailija kirjoitti:
Pi**ua. Ja ois vielä ilmaiseksi pitänyt antaa. En antanut.
Mikä sun normitaksa sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Lokkisisko kirjoitti:
Myimme omakotitalon, voittoa 30000 euroa. Anopin mielestä meidän olisi pitänyt antaa mieheni siskolle osa voitosta! Ei annettu.
Ei tulisi mieleenkään kertoa anopille tai kenellekään sukulaiselle mitä maksoimme tai saimme talokaupoissa. Miehen ja minun raha-asiat ovat yksityisiä.
Edellinen kirjoittaja saa syyttää itseään jos anoppi nyt kiukuttelee ja tykkää että on tapahtunut vääryys.
Niinpä. Ollaan avopuolison kanssa rakentamassa taloa. Avokin sisko (jonka kanssa ei olla missään tekemisissä) utelee jatkuvasti äidiltään että mitä me on maksettu mistäkin. Tontista, talopaketista, paljonko rahaa menee kaikkineen, paljonko saatiin lainaa pankista. Ei olla kerrottu avokin äidille mitään, koska hän ei osaa pitää asioita omana tietonaan. Avokin sisko oli suuttunut ja ihmetellyt että miksi meidän taloprojektin hinta on niin suuri salaisuus. En kyllä itse taas käsitä miksi meidän raha-asiat hänelle kuuluisi.
Appiukkoni on tosi saita ja haluaisi tehdä kaikki virallisemmat paperihommat kuten testamentit ja vastaavat itse. Hän ei juurikaan osaa käyttää tietokonetta ja olettaa mieheni hoitavan tekstin naputtelun, tulostamiset ja muut. Pari vuotta sitten appiukko antoi miehelleni kopion heidän tuttavaperheen testamentista saatesanoilla, että meille pitäisi saada samanlainen. Mieheni ei siis todellakaan ole lakimies. Onneksi kieltäytyi ja kehotti vanhempiaan hoitamaan vastaavat asiat vaikka pankin lakimiehen kanssa.
Appivanhemmat ovat myymässä taloaan ja samalla tavalla heille olisi pitänyt tehdä myynti-ilmoitus nettiin ja ottaa valokuvat siihen. Oletuksena oli myös, että mieheni näppärästi selvittää millä sivulla talo menisi nopeiten kaupaksi ja mikä on sopiva hinta. Siinä vaiheessa totesin, että näitä palveluita varten on olemassa ihan oma ammattikuntansa, jolle maksetaan jos oma aika tai osaaminen ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Merkistä riippuen 15-vuotias auto voi maksaa satasia tai ehkä hiukan toista tonnia. Tai sitten se voi maksaa satoja tuhansia euroja. Eli tuosta nyt ei voi päätellä mitään naapurin ahneudesta.
Kerroin taannoin koko tapauksen. Pointti oli siinä, että oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, mutta ei ollut valmis maksamaan mitään. Autosta tosiaan sai 2000€ erään kampanjan aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokkisisko kirjoitti:
Myimme omakotitalon, voittoa 30000 euroa. Anopin mielestä meidän olisi pitänyt antaa mieheni siskolle osa voitosta! Ei annettu.
Ei tulisi mieleenkään kertoa anopille tai kenellekään sukulaiselle mitä maksoimme tai saimme talokaupoissa. Miehen ja minun raha-asiat ovat yksityisiä.
Edellinen kirjoittaja saa syyttää itseään jos anoppi nyt kiukuttelee ja tykkää että on tapahtunut vääryys.Niinpä. Ollaan avopuolison kanssa rakentamassa taloa. Avokin sisko (jonka kanssa ei olla missään tekemisissä) utelee jatkuvasti äidiltään että mitä me on maksettu mistäkin. Tontista, talopaketista, paljonko rahaa menee kaikkineen, paljonko saatiin lainaa pankista. Ei olla kerrottu avokin äidille mitään, koska hän ei osaa pitää asioita omana tietonaan. Avokin sisko oli suuttunut ja ihmetellyt että miksi meidän taloprojektin hinta on niin suuri salaisuus. En kyllä itse taas käsitä miksi meidän raha-asiat hänelle kuuluisi.
Itse olen jutellut juuri tällaisista asioista ihmisten kanssa kun itse olen harkinnut vastaavaa hankintaa, koska muiden kokemuksista saa paremman kuvan kokonaiskustannuksista ja yksityiskohdista kuin mitä myyntimiesten puheista saa. Kummastelisin jos sukulainen ei haluaisi näitä kertoa, mutta en toki sitä ääneen sanoisi, saahan jokainen pitää vaikka kengännumeronsa omana tietonaan jos näin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.
Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!
Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.
Hieman OT, mutta näinkin päin....
Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.
Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.
Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.
Tapahtuuko jossain oikeasti näin? Mitä elämäni ravintoloissa käynyt myös miesporukoiden kanssa, niin kyllä jokainen on aina maksanut omansa (tai oman perheensä) laskun ihan normaalisti vuorollaan, sen summan mitä tarjoilija pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.
Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!
Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.
Hieman OT, mutta näinkin päin....
Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.
Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.
Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.
Ei ole vitsi, vaan näin se käy, ettei vaan maksa kaverin sapuskasta 10 senttiä
Laskun loppusummaa ei jaeta syöjien määrällä. Minä söin sitä ja join tuon x2 ja tuon, maksan ne.
En pahoita mieltäni - N -
Olen tuon vitsin kirjoittaja. Kuulin sen joskus kauan sitten.
Mutta usein tuo pitää paikkansa. Joskus ihmettelen, mistä se johtuu? Opiskeluaikoina huomasin selvän eron siihen, jos olimme miesporukalla tai sekaporukalla ravintolassa. Miehille oli tärkeää, että kaikilla oli hauskaa ja pöydässä oli hyvä tunnelma. Siksi miehet heitti kunnon setelit yhteiseen kasaan, jotta kukaan ei olisi ilonpilaaja. Ihan sama vaikka itse maksaisi vähän enemmän, koska kavereiden keskenhän tässä ollaan. Ja seuraavassa baarissa joku muu saattaa maksaa vastaavasti enemmän minun osuuttani. Ei se ole niin tarkkaa kavereiden kesken. Aikaa myöten "tilit" tasoittuu.
Mutta sitten oli niitä tilanteita, kun seurueen nainen(set) sai hirveät raivarit siitä, että rahoja ei jyvitetty täsmällisesti. Tuolloin kävi usein niin, että seurueen miehet heitti pöytään pari seteliä lisää, jotta lasku saadaan pois päiväjärjestyksestä. Ja tunnelma sen jälkeen oli aika vaivautunut. Hyvä fiilis lopahti nollaan. Iso seurue jakaantui pienemmiksi ja hajaantui eri baareihin.
-Mies-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Merkistä riippuen 15-vuotias auto voi maksaa satasia tai ehkä hiukan toista tonnia. Tai sitten se voi maksaa satoja tuhansia euroja. Eli tuosta nyt ei voi päätellä mitään naapurin ahneudesta.
Kerroin taannoin koko tapauksen. Pointti oli siinä, että oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, mutta ei ollut valmis maksamaan mitään. Autosta tosiaan sai 2000€ erään kampanjan aikana.
Ei sellaisissa kampanjoissa autoista rahaa saa, vaan hyvityksen, kun ostaa uuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.
Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!
Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.
Hieman OT, mutta näinkin päin....
Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.
Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.
Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.
Ei ole vitsi, vaan näin se käy, ettei vaan maksa kaverin sapuskasta 10 senttiä
Laskun loppusummaa ei jaeta syöjien määrällä. Minä söin sitä ja join tuon x2 ja tuon, maksan ne.
En pahoita mieltäni - N -
Olen tuon vitsin kirjoittaja. Kuulin sen joskus kauan sitten.
Mutta usein tuo pitää paikkansa. Joskus ihmettelen, mistä se johtuu? Opiskeluaikoina huomasin selvän eron siihen, jos olimme miesporukalla tai sekaporukalla ravintolassa. Miehille oli tärkeää, että kaikilla oli hauskaa ja pöydässä oli hyvä tunnelma. Siksi miehet heitti kunnon setelit yhteiseen kasaan, jotta kukaan ei olisi ilonpilaaja. Ihan sama vaikka itse maksaisi vähän enemmän, koska kavereiden keskenhän tässä ollaan. Ja seuraavassa baarissa joku muu saattaa maksaa vastaavasti enemmän minun osuuttani. Ei se ole niin tarkkaa kavereiden kesken. Aikaa myöten "tilit" tasoittuu.
Mutta sitten oli niitä tilanteita, kun seurueen nainen(set) sai hirveät raivarit siitä, että rahoja ei jyvitetty täsmällisesti. Tuolloin kävi usein niin, että seurueen miehet heitti pöytään pari seteliä lisää, jotta lasku saadaan pois päiväjärjestyksestä. Ja tunnelma sen jälkeen oli aika vaivautunut. Hyvä fiilis lopahti nollaan. Iso seurue jakaantui pienemmiksi ja hajaantui eri baareihin.
-Mies-
Itse taas olen naisten kanssa ulkomailla reissatessa tottunut siihen että lounaat ja oluet ym maksetaan vuorotellen eikä ole niin tarkkaa jos jonkun euron heittää. Yllätys oli melkoinen kun lähdin reissuun miespuolisten kavereiden kanssa. Näillä oli oikeasti Excel-taulukko, johon merkittiin tabletilla jokainen raflaillallinen ja baari-illan lasku ja kuka oli maksanut mitäkin. Sitten reissun lopussa tasattiin tilit niin että kaikki olivat maksaneet sentilleen yhtä paljon. Olipa kokemus sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.
Mites toi sopii sen kanssa yhteen, kun tuossa toisessa vastauksessa sanottiin, että tyttären olisi pitänyt omia ne tavarat, kun äitinsä kävi niitä läpi. Eli päättäkää nyt jo.
Lääkkeet! 😂🖕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.
Ellei mennyt tyttären lempilelu, jonka oli ajatellut omalle lapsellensa säästää. - Ei arvannut, että pitää korjata pois, jos kuitenkin oli todennäköistä, että perii äitinsä ullakoineen kellareineen.
Netissä julkaistaan myös kaiken aikaa tarinoita vanhusten ullakoilta löytyneistä arvottomista kipoista ja vaaseista, joista sitten löytyykin jonkun arvotaiteilijan puumerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.
Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!
Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.
Hieman OT, mutta näinkin päin....
Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.
Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.
Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.
Ei ole vitsi, vaan näin se käy, ettei vaan maksa kaverin sapuskasta 10 senttiä
Laskun loppusummaa ei jaeta syöjien määrällä. Minä söin sitä ja join tuon x2 ja tuon, maksan ne.
En pahoita mieltäni - N -
Olen tuon vitsin kirjoittaja. Kuulin sen joskus kauan sitten.
Mutta usein tuo pitää paikkansa. Joskus ihmettelen, mistä se johtuu? Opiskeluaikoina huomasin selvän eron siihen, jos olimme miesporukalla tai sekaporukalla ravintolassa. Miehille oli tärkeää, että kaikilla oli hauskaa ja pöydässä oli hyvä tunnelma. Siksi miehet heitti kunnon setelit yhteiseen kasaan, jotta kukaan ei olisi ilonpilaaja. Ihan sama vaikka itse maksaisi vähän enemmän, koska kavereiden keskenhän tässä ollaan. Ja seuraavassa baarissa joku muu saattaa maksaa vastaavasti enemmän minun osuuttani. Ei se ole niin tarkkaa kavereiden kesken. Aikaa myöten "tilit" tasoittuu.
Mutta sitten oli niitä tilanteita, kun seurueen nainen(set) sai hirveät raivarit siitä, että rahoja ei jyvitetty täsmällisesti. Tuolloin kävi usein niin, että seurueen miehet heitti pöytään pari seteliä lisää, jotta lasku saadaan pois päiväjärjestyksestä. Ja tunnelma sen jälkeen oli aika vaivautunut. Hyvä fiilis lopahti nollaan. Iso seurue jakaantui pienemmiksi ja hajaantui eri baareihin.
-Mies-
Itse taas olen naisten kanssa ulkomailla reissatessa tottunut siihen että lounaat ja oluet ym maksetaan vuorotellen eikä ole niin tarkkaa jos jonkun euron heittää. Yllätys oli melkoinen kun lähdin reissuun miespuolisten kavereiden kanssa. Näillä oli oikeasti Excel-taulukko, johon merkittiin tabletilla jokainen raflaillallinen ja baari-illan lasku ja kuka oli maksanut mitäkin. Sitten reissun lopussa tasattiin tilit niin että kaikki olivat maksaneet sentilleen yhtä paljon. Olipa kokemus sekin.
Muuten ihan realistinen iltasatu, mutta oletit sukupuolet väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.
Mites toi sopii sen kanssa yhteen, kun tuossa toisessa vastauksessa sanottiin, että tyttären olisi pitänyt omia ne tavarat, kun äitinsä kävi niitä läpi. Eli päättäkää nyt jo.
Lääkkeet! 😂🖕
Sinä taidat olla niitä ihmisiä, jotka näyttävät toiselle keskisormea, koska eivät kehtaa näyttää sitä sormea, jolla kaivavat nenäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.
Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!
Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.
Hieman OT, mutta näinkin päin....
Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.
Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.
Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.
Ei ole vitsi, vaan näin se käy, ettei vaan maksa kaverin sapuskasta 10 senttiä
Laskun loppusummaa ei jaeta syöjien määrällä. Minä söin sitä ja join tuon x2 ja tuon, maksan ne.
En pahoita mieltäni - N -
Olen tuon vitsin kirjoittaja. Kuulin sen joskus kauan sitten.
Mutta usein tuo pitää paikkansa. Joskus ihmettelen, mistä se johtuu? Opiskeluaikoina huomasin selvän eron siihen, jos olimme miesporukalla tai sekaporukalla ravintolassa. Miehille oli tärkeää, että kaikilla oli hauskaa ja pöydässä oli hyvä tunnelma. Siksi miehet heitti kunnon setelit yhteiseen kasaan, jotta kukaan ei olisi ilonpilaaja. Ihan sama vaikka itse maksaisi vähän enemmän, koska kavereiden keskenhän tässä ollaan. Ja seuraavassa baarissa joku muu saattaa maksaa vastaavasti enemmän minun osuuttani. Ei se ole niin tarkkaa kavereiden kesken. Aikaa myöten "tilit" tasoittuu.
Mutta sitten oli niitä tilanteita, kun seurueen nainen(set) sai hirveät raivarit siitä, että rahoja ei jyvitetty täsmällisesti. Tuolloin kävi usein niin, että seurueen miehet heitti pöytään pari seteliä lisää, jotta lasku saadaan pois päiväjärjestyksestä. Ja tunnelma sen jälkeen oli aika vaivautunut. Hyvä fiilis lopahti nollaan. Iso seurue jakaantui pienemmiksi ja hajaantui eri baareihin.
-Mies-
Itse taas olen naisten kanssa ulkomailla reissatessa tottunut siihen että lounaat ja oluet ym maksetaan vuorotellen eikä ole niin tarkkaa jos jonkun euron heittää. Yllätys oli melkoinen kun lähdin reissuun miespuolisten kavereiden kanssa. Näillä oli oikeasti Excel-taulukko, johon merkittiin tabletilla jokainen raflaillallinen ja baari-illan lasku ja kuka oli maksanut mitäkin. Sitten reissun lopussa tasattiin tilit niin että kaikki olivat maksaneet sentilleen yhtä paljon. Olipa kokemus sekin.
Muuten ihan realistinen iltasatu, mutta oletit sukupuolet väärin.
Ihan syntyjään miehiä ja naisia ovat nämä, suurin osa nuoruudesta asti tuttuja. Tuota miesporukan excel-säätöä kieltämättä luulin vitsiksi ennen kuin näin ukkojen naputtavan summia oikein valmiiksi tehtyyn taulukkopohjaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.
Mites toi sopii sen kanssa yhteen, kun tuossa toisessa vastauksessa sanottiin, että tyttären olisi pitänyt omia ne tavarat, kun äitinsä kävi niitä läpi. Eli päättäkää nyt jo.
No, eipä niitä tytärkään voi ottaa keskustelematta ensin äitinsä kanssa, siinä mulla tuli nopeasti kirjoittaessa valittua väärä sana. Sori siitä. Äitinsä on ihan vapaa tekemään omaisuudellaan mitä haluaa. Jos tytär sieltä jotain haluaa, keskustelee ja sopii hän niistä äitinsä kanssa ja äiti antaa jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.
Ellei mennyt tyttären lempilelu, jonka oli ajatellut omalle lapsellensa säästää. - Ei arvannut, että pitää korjata pois, jos kuitenkin oli todennäköistä, että perii äitinsä ullakoineen kellareineen.
Netissä julkaistaan myös kaiken aikaa tarinoita vanhusten ullakoilta löytyneistä arvottomista kipoista ja vaaseista, joista sitten löytyykin jonkun arvotaiteilijan puumerkki.
Eikö lempilelu pitäisi olla sitten jo ihan omissa varastoissa. Voi olla että ymmärsin väärin, että äiti tässä asui kerrostalossa, kun kerran kellarivaraston sai tyhjättyä. Oli miten oli, aikuisten lasten pitäisi muistaa, ettei vanhemmilla ole velvollisuutta säilöä lasten lapsuuden aikaisia tavaroita lopun ikäänsä. Toki fiksua vanhemmilta olisi kysyä, että tarvitsetteko vai laitetaanko kiertoon, mutta kaikille se ei näemmä tule mieleen. Naapurille tuossa kiukuttelu kuitenkin on ihan turha asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokkisisko kirjoitti:
Myimme omakotitalon, voittoa 30000 euroa. Anopin mielestä meidän olisi pitänyt antaa mieheni siskolle osa voitosta! Ei annettu.
Ei tulisi mieleenkään kertoa anopille tai kenellekään sukulaiselle mitä maksoimme tai saimme talokaupoissa. Miehen ja minun raha-asiat ovat yksityisiä.
Edellinen kirjoittaja saa syyttää itseään jos anoppi nyt kiukuttelee ja tykkää että on tapahtunut vääryys.Niinpä. Ollaan avopuolison kanssa rakentamassa taloa. Avokin sisko (jonka kanssa ei olla missään tekemisissä) utelee jatkuvasti äidiltään että mitä me on maksettu mistäkin. Tontista, talopaketista, paljonko rahaa menee kaikkineen, paljonko saatiin lainaa pankista. Ei olla kerrottu avokin äidille mitään, koska hän ei osaa pitää asioita omana tietonaan. Avokin sisko oli suuttunut ja ihmetellyt että miksi meidän taloprojektin hinta on niin suuri salaisuus. En kyllä itse taas käsitä miksi meidän raha-asiat hänelle kuuluisi.
Itse olen jutellut juuri tällaisista asioista ihmisten kanssa kun itse olen harkinnut vastaavaa hankintaa, koska muiden kokemuksista saa paremman kuvan kokonaiskustannuksista ja yksityiskohdista kuin mitä myyntimiesten puheista saa. Kummastelisin jos sukulainen ei haluaisi näitä kertoa, mutta en toki sitä ääneen sanoisi, saahan jokainen pitää vaikka kengännumeronsa omana tietonaan jos näin haluaa.
Kyllä minäkin puhun raha-asioistani yms luotettavien ystävieni kanssa. Mutta en sellaisten ihmisten kanssa jotka lörpöttelevät kaiken kuulemansa ympäri kyliä.
Jospa siellä olikin sovittu, että naapuri saa tekemiensä palveluksien palkaksi sen auton?