Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Veljen vaimo...

Hän jotenkin oletti että mentyään naimisiin veljeni kanssa että hänellä täysi oikeus kaikkeen vanhempieni talossa. Hän mm tyhjensi mitään kysymättä minun vanhan huoneeni ja myi kaikki huoneessani olevat tavarat ( sellaisia lapsuuden tavaroita ym joilla oli minulle todella suuri tunnearvo ym) ja otti niistä tavaroista sitten rahat itselleen. Mitään ei suostunut myöskään korvamaan.

Otin tämän asian heti puheeksi kun tajusin mitä oli tapahtunut. Tää nainen suuttui minulle ja loukkaantui ja perusteli sillä että enhän minä niitä varmaan enää mihinkään tarvi. Siis aivan kaiken tää punkki ehti tyhjentää ja mun vanhemmat on tosi kilttejä ja he oikeasti luulivat että olimme sopineet tän veljen vaimon kanssa että tää juttu on ihan ok. Mitään ei oltu sovittu ja sain tietää asiasta vasta paljon myöhemmin. Olen tästä vieläkin todella katkera hänelle ja emme tuon tapauksen jälkeen olleet enää missään välissä. Hän syytti minua vielä pihiksi ja lapselliseksi.

Onneksi erosivat

Loppujen lopuksi veljesi ex-vaimo teki sinulle palveluksen, et sinä mihinkään niitä vanhoja rojujasi tarvinnut etkä tarvitse. Ja kun nainen joutui vielä tekemään sen ilmeisen vähäisellä taloudellisella hyödyllä ja sai "lisäpalkakseen" katkeruutesi ja mykkäkoulusi niin olidit todellakin hänelle anteeksipyynnön velkaa.

Naapuri ehdotti yhdyntää vaikka hän on naimisissa, kyllä olen suostunut ja vieläkin jatkan tätä toimintaa :) eipä olla siis jääty kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri ehdotti yhdyntää vaikka hän on naimisissa, kyllä olen suostunut ja vieläkin jatkan tätä toimintaa :) eipä olla siis jääty kiinni.

Oletko nainen vai mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri ehdotti yhdyntää vaikka hän on naimisissa, kyllä olen suostunut ja vieläkin jatkan tätä toimintaa :) eipä olla siis jääty kiinni.

Oletko nainen vai mies?

Nainen ja meillä on täydellinen yhdyntä... säälin tän vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen vaimo...

Hän jotenkin oletti että mentyään naimisiin veljeni kanssa että hänellä täysi oikeus kaikkeen vanhempieni talossa. Hän mm tyhjensi mitään kysymättä minun vanhan huoneeni ja myi kaikki huoneessani olevat tavarat ( sellaisia lapsuuden tavaroita ym joilla oli minulle todella suuri tunnearvo ym) ja otti niistä tavaroista sitten rahat itselleen. Mitään ei suostunut myöskään korvamaan.

Otin tämän asian heti puheeksi kun tajusin mitä oli tapahtunut. Tää nainen suuttui minulle ja loukkaantui ja perusteli sillä että enhän minä niitä varmaan enää mihinkään tarvi. Siis aivan kaiken tää punkki ehti tyhjentää ja mun vanhemmat on tosi kilttejä ja he oikeasti luulivat että olimme sopineet tän veljen vaimon kanssa että tää juttu on ihan ok. Mitään ei oltu sovittu ja sain tietää asiasta vasta paljon myöhemmin. Olen tästä vieläkin todella katkera hänelle ja emme tuon tapauksen jälkeen olleet enää missään välissä. Hän syytti minua vielä pihiksi ja lapselliseksi.

Onneksi erosivat

Loppujen lopuksi veljesi ex-vaimo teki sinulle palveluksen, et sinä mihinkään niitä vanhoja rojujasi tarvinnut etkä tarvitse. Ja kun nainen joutui vielä tekemään sen ilmeisen vähäisellä taloudellisella hyödyllä ja sai "lisäpalkakseen" katkeruutesi ja mykkäkoulusi niin olidit todellakin hänelle anteeksipyynnön velkaa.

Joo, siis kyl munki mielestä toisen tavarat voi myydä omistajalta lupaa kysymättä ja pitää rahat itsellään. Joka siitä suuttuu, on pikkumainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri ehdotti yhdyntää vaikka hän on naimisissa, kyllä olen suostunut ja vieläkin jatkan tätä toimintaa :) eipä olla siis jääty kiinni.

Oletko nainen vai mies?

Nainen ja meillä on täydellinen yhdyntä... säälin tän vaimoa.

Miksi säälit?

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorempana seurustelin yhden miehen kanssa. Matkaa hänen luokseen oli melkoisesti ja tää mies tuli sitten hakee aina linja-auto asemalta, koska yhteydet hänen kämpilleen oli todella huonot. Minä maksoin miehelle aina bensat kun tuli hakemaan ja tarjosin kahvit ym. Alussa meidän ruoka ostokset meni tasan,mutta mies alkoi sitten vaatia minulta sitä ,että minä ostaisinkin kaiken . Olin silloin nuori ja tyhmä ja erittäin rakastunut ja minähän maksoin , tein ruoat ja siivosinkin aina tän miehen luona. Hän ei koskaan ostanut yhtään mitään ja jos mentiin kapakkkaan, niin minä olin aina se joka maksoi taxit ja tarjosin juomat.

Kerran kesällä oli todella kuuma päivä. Mies ehdotti että tulisin hänen luokseen ja mentäisiin rannalle. Hän myös sanoi että joku ruokakori olisi hyvä piknikille. Minö tein sitten suolaista piiraakkaa, ostin viinirypäleitä, suolakeksejä,juustoa ja tietenkin kuoharia kaksi pulloa. MIes lupasi tulla hakemaan minut asemalta ja siellä sitten odotin kaksi tuntia. Soitin hänelle ja hän ilmoitti että onkin ollut rannalla jo muutaman tunnin ja että ei viitsi hakea minua autolla, pitäisi tulla bussilla. Hän ei tiennyt kulku yhteyksistä kuten en minäkään ja sitten ilmoitti että akku on vähissä ja että kyllä minä bussilla pääsen.

No ainoa bussi joka lähti siihen suuntaan oli sellainen että piti matkan varrella jäädä puolitiehen ja siitä piti sitten kävellä noin 6 km rannalle ja tyhmänä ryhdyin tuohon.

Rannalle päästyäni tää mies oli sitten rantabaarissa joidenkin naisten kannassa ryyppäämässä. Hän vain otti sen korini ja alkoi sitten juomaan ja syöttämään näitä naisia. Ei mitään puhetta yhteisestä ajasta eikä edes kiitos saatikiaan kysymyksiä että miten reissu ja mainitsin hänelle että on ollut aika pitkä reissu ja piti kävelläkin monta kilsaa. Tää mies vaan ilmotti että voisinkin vielä lisää tarjota hänelle juomia!

Kerroin mielipiteeni koko asiasta ja hän vain piti minua nipona. Lähdin aika pian pois rannalta sitten ja kaverini tuli hakemaan minut kun pyysin.

Ei oltu yhteyksissä tuon jälkeen ,mutta kuukauden päästä hän laittoi viestin ja ihmetteli kun ei ole kuulunut! Hän pyysi minua tulemaan käymään ja mainitsi että voinko lainata hänelle rahaa useamman satasen. En todellakaan suostunut ja hän suuttui haukkuen minut. Hän säesti että haluaa naisen joka on palvelualtis ja osallistuu yhteisiinkuluihin.

Lopetin koko suhteen siihen paikkaan

Nykyisin kun mietin asiaa niin hävettää kun olin niin rakastunut ja sinisilmäinen ja annoin toisen käyttää hyväksi noinkin kauan aikaa.

Olet kiva ja kiltti ihminen, joten ainoa joka saa hävetä on se sika. Sinulla oli hyvä usko ihmiseen ja se ei ole häpeän aihe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorempana seurustelin yhden miehen kanssa. Matkaa hänen luokseen oli melkoisesti ja tää mies tuli sitten hakee aina linja-auto asemalta, koska yhteydet hänen kämpilleen oli todella huonot. Minä maksoin miehelle aina bensat kun tuli hakemaan ja tarjosin kahvit ym. Alussa meidän ruoka ostokset meni tasan,mutta mies alkoi sitten vaatia minulta sitä ,että minä ostaisinkin kaiken . Olin silloin nuori ja tyhmä ja erittäin rakastunut ja minähän maksoin , tein ruoat ja siivosinkin aina tän miehen luona. Hän ei koskaan ostanut yhtään mitään ja jos mentiin kapakkkaan, niin minä olin aina se joka maksoi taxit ja tarjosin juomat.

Kerran kesällä oli todella kuuma päivä. Mies ehdotti että tulisin hänen luokseen ja mentäisiin rannalle. Hän myös sanoi että joku ruokakori olisi hyvä piknikille. Minö tein sitten suolaista piiraakkaa, ostin viinirypäleitä, suolakeksejä,juustoa ja tietenkin kuoharia kaksi pulloa. MIes lupasi tulla hakemaan minut asemalta ja siellä sitten odotin kaksi tuntia. Soitin hänelle ja hän ilmoitti että onkin ollut rannalla jo muutaman tunnin ja että ei viitsi hakea minua autolla, pitäisi tulla bussilla. Hän ei tiennyt kulku yhteyksistä kuten en minäkään ja sitten ilmoitti että akku on vähissä ja että kyllä minä bussilla pääsen.

No ainoa bussi joka lähti siihen suuntaan oli sellainen että piti matkan varrella jäädä puolitiehen ja siitä piti sitten kävellä noin 6 km rannalle ja tyhmänä ryhdyin tuohon.

Rannalle päästyäni tää mies oli sitten rantabaarissa joidenkin naisten kannassa ryyppäämässä. Hän vain otti sen korini ja alkoi sitten juomaan ja syöttämään näitä naisia. Ei mitään puhetta yhteisestä ajasta eikä edes kiitos saatikiaan kysymyksiä että miten reissu ja mainitsin hänelle että on ollut aika pitkä reissu ja piti kävelläkin monta kilsaa. Tää mies vaan ilmotti että voisinkin vielä lisää tarjota hänelle juomia!

Kerroin mielipiteeni koko asiasta ja hän vain piti minua nipona. Lähdin aika pian pois rannalta sitten ja kaverini tuli hakemaan minut kun pyysin.

Ei oltu yhteyksissä tuon jälkeen ,mutta kuukauden päästä hän laittoi viestin ja ihmetteli kun ei ole kuulunut! Hän pyysi minua tulemaan käymään ja mainitsi että voinko lainata hänelle rahaa useamman satasen. En todellakaan suostunut ja hän suuttui haukkuen minut. Hän säesti että haluaa naisen joka on palvelualtis ja osallistuu yhteisiinkuluihin.

Lopetin koko suhteen siihen paikkaan

Nykyisin kun mietin asiaa niin hävettää kun olin niin rakastunut ja sinisilmäinen ja annoin toisen käyttää hyväksi noinkin kauan aikaa.

Olet kiva ja kiltti ihminen, joten ainoa joka saa hävetä on se sika. Sinulla oli hyvä usko ihmiseen ja se ei ole häpeän aihe

Kyllä tuommoinen sinisilmäinen typeryys varmaan hävettääkin jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta aiemmasta mummosta mieleen oma ex-anoppini. Hän saattoi laittaa yhtäkkiä postissa ilman syytä lahjan tulemaan, ja pian tuli perästä viesti että niinkö vähän minun lahjaani arvostatte, ettette edes laita kuvaa lapsista sitä aukaisemassa. Oli sitä ennen soitellut miehen sisaruksille, kuinka hän niin meidän perhettä auttaa ja kiitoksen sanaa ei kuulu. Kyseessä siis lahja, josta saimme vasta tietää, lahja joka tuli ilman syytä ja ennen kaikkea, lahja jota ei pyydetty/odotettu. Emme ikinä pyytäneet häneltä apua tai rahallista tukea. Kysyttäessä olen sanonut lasten toiveita, mutta en sen kummempaa. Ei ole koskaan edes lapsenlikkana ollut puolen tunnin vaunulenkkiä pidempää aikaa, joten ihan todella ei ole siitä kyse että olisimme hyväksikäyttäneet häntä.

Tämä lienee vähän siinä ja siinä onko enemmän sitä rajattomat isovanhemmat osiota, mutta on kyllä mielestäni härski odotus. Siis se, että laittaa lahjan toisille kysymättä edes onko tarvetta, ja sitten luulee että lahjan anto antaa antajalle jotain oikeuksia.

Voi hyvänen aika....paljastit vahingossa oman ilkeytesi ja itsekkyyden. Mummu on yrittänyt edes jotain, kun on vieraannutettu lapsista. Oletko kysynyt mummulta että onko ollut haluja hoitaa? Ehkä hän on ehdottanut vaunuttelua, yökylää, retkiä ym. mutta aina on ollut jotain aivan pakollista estettä? Kehtaat vielä kiukutella hänen ainoasta keinostaan olla lasten elämässä mukana. mikä vaiva se lyhyt video olisi ollut sinulle. Surettaa että tämä on tätä nykyään. Ennen mummut ja lapset viettivät aikaa yhdessä ja niistä hetkistä jäivät läpi elämän säilyvät muistot. Nyky lapsilta tämä evätään yhden hlön oikeudella joka on AINA lasten äiti ja "huono mummu" on AINA se miehen äiti. Inhimillisyyttä ei ole enää, on vain minä minä minä minä minä äidit. Hädän tullen mummua kyllä huudetaan lakki kourassa hätiin...! Noloa kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran hoitamassa siskoni koiria hänen luonaan. Mulla oli lupa päästää koirat vapaana pihaan, paitsi yksi isompi kolmesta koirasta piti pitää niin, ettei se saanut mennä kahden muun kans ulos yhtä aikaa, koska se oli kova riehumaan. Kaksi pienempää sai ulkoilla ihan tavallisesti aidatulla pihalla keskenään.

Nää kaksi pientä mulla oli sitten ulkona ja alkoivat vähän juosta pitkin pihaa ja kisailla. Toinen juoksi yhtäkkiä vahingossa yhtä tolppaa päin, kun kääntyi katsomaan taakseen onko toinen kannoilla. Ei kuitenkaan näyttänyt satuttaneen itseään, vaan jatkoi matkaansa eikä ollut moksiskaan. Jälkikäteen en huomannut koirassa mitään erikoista eikä siskonikaan.

Muutamaa viikkoa myöhemmin sisko soitti ja kertoi, että koira oltiin jouduttu käyttään eläinlääkärissä, kun siltä oli joku hammas mennyt poikki. Meinasi, että se olisi tuosta törmäysepisodista. Vaati, että mun pitäisi yrittää saada korvaus kotivakuutuksestani tai jostain vahinkovakuutuksesta. Että väittäisin vaikka vakuutusyhtiölle, että koira olisi karannut sisältä ulos. En suostunut. En toki kiellä, etteikö olisi ollut mahdollista, että törmäyksessä olisi voinut sattua jotain tämmöistä. Mutta mistä tiedän, ettei olisi voinut sattua sen jälkeenkin jossain muussa yhteydessä? Enkä kyllä ala vakuutusyhtiötä huijaamaan. Enkä tiedä, olinko huono, kun en maksanut mitään, koska mielestäni hoidin sääntöjen mukaan ja kaksi pientä sai juosta yhdessä ja se oli vahinko. Kerroin kuitenkin tapauksesta. Eikä siskoni ole itse asiassa ikinä mulle mitään maksanut koirien hoidosta, vaikka yhteen aikaan hoidin niitä monena viikonloppuna muutaman vuoden ajan.

No et ollut huono, ei ole hoitajan velvollisuus huolehtia eläinlääkärikuluista jos toimii omistajan antamien ohjeiden mukaan.

Työskentelin viime vuosikymmenellä kuorma-auton kuljettajana erään ison kuljetusyhtiön palveluksessa. Työvuoroihini kuului pakettien ja muun rahtilähetysten jakamisen lisäksi satunnaisesti runkovuorot, eli ajetaan rekalla kotikaupunkini rahtiterminaalista toisen kaupungin rahtiterminaaliin. Kotipaikkakunnaltani Helsinkiin muuttanut kaverini kuuli, että ajan myös välillä sellaista vuoroa, jossa viedään kuorma Vantaalle logistiikkakeskukseen ja otetaan paluukuorma kyytiin ja ajetaan takaisin kotipaikkakunnan terminaaliin. Tämä kaverini kysyi, että voisinko hakea hänen vanhemmiltaan porakoneen ja joitain työkaluja ja tuoda ne siinä samalla reissulla hänen asunnolleen Helsingin Punavuoreen, kun hän oli aloittelemassa remonttia ja ne välineet oli saatava äkkiä. Kaverini ei tainnut vielä oikein hahmottaa sitä, että pk-seudulla ne etäisyydet eivät ole ihan yhtä lyhyitä kuin hänen entisellä kotiseudullaan, eikä se ole mikään "pikku koukkaus" että ajan Vantaalta erikseen 20 kilsaa suuntaansa Punavuoreen ja ajaisin rekalla sinne ahtaille kaduille. Eikä aikataulu olisi antanut yhtään myöden lyhyellekään koukkaukselle, koska se Vantaalla vietetty aika käytettiin vain kuorman purkuun, uuden kuorman lastaukseen ja lisäksi lakisääteinen tauko tuli pitää siellä.

Mutta joo, vaikka en kyseiseen kaverin pyyntöön suostunutkaan, niin ei meillä välit sentään viilentyneet eikä kyseinen tapaus mitään draamaa aiheuttanut. Kyseisellä kaverilla on vain joskus vähän omanlainen ajattelutapa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen vaimo...

Hän jotenkin oletti että mentyään naimisiin veljeni kanssa että hänellä täysi oikeus kaikkeen vanhempieni talossa. Hän mm tyhjensi mitään kysymättä minun vanhan huoneeni ja myi kaikki huoneessani olevat tavarat ( sellaisia lapsuuden tavaroita ym joilla oli minulle todella suuri tunnearvo ym) ja otti niistä tavaroista sitten rahat itselleen. Mitään ei suostunut myöskään korvamaan.

Otin tämän asian heti puheeksi kun tajusin mitä oli tapahtunut. Tää nainen suuttui minulle ja loukkaantui ja perusteli sillä että enhän minä niitä varmaan enää mihinkään tarvi. Siis aivan kaiken tää punkki ehti tyhjentää ja mun vanhemmat on tosi kilttejä ja he oikeasti luulivat että olimme sopineet tän veljen vaimon kanssa että tää juttu on ihan ok. Mitään ei oltu sovittu ja sain tietää asiasta vasta paljon myöhemmin. Olen tästä vieläkin todella katkera hänelle ja emme tuon tapauksen jälkeen olleet enää missään välissä. Hän syytti minua vielä pihiksi ja lapselliseksi.

Onneksi erosivat

Loppujen lopuksi veljesi ex-vaimo teki sinulle palveluksen, et sinä mihinkään niitä vanhoja rojujasi tarvinnut etkä tarvitse. Ja kun nainen joutui vielä tekemään sen ilmeisen vähäisellä taloudellisella hyödyllä ja sai "lisäpalkakseen" katkeruutesi ja mykkäkoulusi niin olidit todellakin hänelle anteeksipyynnön velkaa.

Veljen vaimokin liittyi keskusteluun.

Tuttavani tiesi, että teen vuorotöitä ja perinteinen 08-16 työaika ei koskenut minua juuri koskaan. Tässä hän näki oivan tilaisuuden, että aina vapaa-ajallani olen sopivasti käytettävissä ilmaiseksi ryyppykuskiksi.

Pari kertaa kuskasin hyvää hyvyyttäni, mutta lähtö ei koskaan tapahtunut sovittuun aikaan kun aina "kuunnellaan vielä tää biisi", "mä just kaadoin lasin täyteen, oota niin juon nopsaan" tai "ei kai sulla minnekään kiire oo kun töistäkin just pääsit". Lopetin nämä ilmaiset taksikuskin hommat ja siihen loppui tuttavankin kiinnostus pitää yhteyttä.

Vaimon poikaystävä ehdotti vasektomiaa.

Yhden illan juttu pyysi minulta aamulla, että antaisin hänelle rannekelloni, koska se oli hänestä niin hieno. Joo, hienohan se oli ja sen arvo oli kellosepän mukaan yli 3000mk, joten en antanut. Kun kysyin, miksi hän olisi sen halunnut, niin sanoi haluavansa sen muistoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta aiemmasta mummosta mieleen oma ex-anoppini. Hän saattoi laittaa yhtäkkiä postissa ilman syytä lahjan tulemaan, ja pian tuli perästä viesti että niinkö vähän minun lahjaani arvostatte, ettette edes laita kuvaa lapsista sitä aukaisemassa. Oli sitä ennen soitellut miehen sisaruksille, kuinka hän niin meidän perhettä auttaa ja kiitoksen sanaa ei kuulu. Kyseessä siis lahja, josta saimme vasta tietää, lahja joka tuli ilman syytä ja ennen kaikkea, lahja jota ei pyydetty/odotettu. Emme ikinä pyytäneet häneltä apua tai rahallista tukea. Kysyttäessä olen sanonut lasten toiveita, mutta en sen kummempaa. Ei ole koskaan edes lapsenlikkana ollut puolen tunnin vaunulenkkiä pidempää aikaa, joten ihan todella ei ole siitä kyse että olisimme hyväksikäyttäneet häntä.

Tämä lienee vähän siinä ja siinä onko enemmän sitä rajattomat isovanhemmat osiota, mutta on kyllä mielestäni härski odotus. Siis se, että laittaa lahjan toisille kysymättä edes onko tarvetta, ja sitten luulee että lahjan anto antaa antajalle jotain oikeuksia.

Voi hyvänen aika....paljastit vahingossa oman ilkeytesi ja itsekkyyden. Mummu on yrittänyt edes jotain, kun on vieraannutettu lapsista. Oletko kysynyt mummulta että onko ollut haluja hoitaa? Ehkä hän on ehdottanut vaunuttelua, yökylää, retkiä ym. mutta aina on ollut jotain aivan pakollista estettä? Kehtaat vielä kiukutella hänen ainoasta keinostaan olla lasten elämässä mukana. mikä vaiva se lyhyt video olisi ollut sinulle. Surettaa että tämä on tätä nykyään. Ennen mummut ja lapset viettivät aikaa yhdessä ja niistä hetkistä jäivät läpi elämän säilyvät muistot. Nyky lapsilta tämä evätään yhden hlön oikeudella joka on AINA lasten äiti ja "huono mummu" on AINA se miehen äiti. Inhimillisyyttä ei ole enää, on vain minä minä minä minä minä äidit. Hädän tullen mummua kyllä huudetaan lakki kourassa hätiin...! Noloa kaikin puolin.

Kyllä vieraannuttaa voi vain jostain, joka on alun alkaenkin ollut hyvin läheinen. Jos haluaa olla lastenlasten elämässä mukana ja vanhemmat eivät näe tarvetta lastenhoidolle, niin voi vaikka kutsua koko porukan kylään, ostaa kasan muovailuvahaa ja ehdottaa lapsille tulisivatko mummon kanssa muovailemaan. Ihmeellisen uusavuttomia osa nykymummoista, ainoastaan puhelimeen saadut kuvat ja hoitoaika nähdään "oikeaksi" tavaksi olla lastenlasten kanssa.

Ihan siksi kirjoitin, että kyllä minullakin olisi purskahtanut kahvit suusta, jos olisin meidän lasten isovanhemmilta lukenut tuollaisen viestin. Ja meillä on erittäin lämpimät ja hyvät välit isovanhempiin, sekä anoppi että oma äitini ovat aivan ihania ja rakkaita ihmisiä. Paljon kertoneekin, etten voisi heidän kuvitella toimivan noin. Ei tuo vain ole millään lailla hyvätapaista. Lahja annetaan aina pyyteettä. Eihän se muuten mikään lahja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen vaimo...

Hän jotenkin oletti että mentyään naimisiin veljeni kanssa että hänellä täysi oikeus kaikkeen vanhempieni talossa. Hän mm tyhjensi mitään kysymättä minun vanhan huoneeni ja myi kaikki huoneessani olevat tavarat ( sellaisia lapsuuden tavaroita ym joilla oli minulle todella suuri tunnearvo ym) ja otti niistä tavaroista sitten rahat itselleen. Mitään ei suostunut myöskään korvamaan.

Otin tämän asian heti puheeksi kun tajusin mitä oli tapahtunut. Tää nainen suuttui minulle ja loukkaantui ja perusteli sillä että enhän minä niitä varmaan enää mihinkään tarvi. Siis aivan kaiken tää punkki ehti tyhjentää ja mun vanhemmat on tosi kilttejä ja he oikeasti luulivat että olimme sopineet tän veljen vaimon kanssa että tää juttu on ihan ok. Mitään ei oltu sovittu ja sain tietää asiasta vasta paljon myöhemmin. Olen tästä vieläkin todella katkera hänelle ja emme tuon tapauksen jälkeen olleet enää missään välissä. Hän syytti minua vielä pihiksi ja lapselliseksi.

Onneksi erosivat

Loppujen lopuksi veljesi ex-vaimo teki sinulle palveluksen, et sinä mihinkään niitä vanhoja rojujasi tarvinnut etkä tarvitse. Ja kun nainen joutui vielä tekemään sen ilmeisen vähäisellä taloudellisella hyödyllä ja sai "lisäpalkakseen" katkeruutesi ja mykkäkoulusi niin olidit todellakin hänelle anteeksipyynnön velkaa.

Annatko osoitteesi ja jätät oven auki, niin käymme tiistaina poistamassa asunnostasi kaikki ne tavarat, joita et ole vuoden sisään tarvinnut?

Vierailija kirjoitti:

Eräs autoton ja ajokortiton kaveri on aina kyselemässä kyytiä ”siinä samalla” kun itsekin menen jonnekin. Tulisi edes jonnekin tien varteen, mistä on helppo ottaa kyytiin, mutta pitäisi aina hakea ja viedä kotiovelle.

Näin kortittomana ja autottomana tämä tuntuu ihan käsittämättömältä. Koska asun korvessa, on joskus pakko pyytää kyytiä, mutta vain ihmisiltä jotka ovat siihen lupautuneet. Maksan myös 0,50 €/km ja vaivanpalkkaa. Korttiin ja oman auton ylläpitoon menisi niin paljon rahaa, että on paljon pienempi paha maksaa se muutama sata euroa parista kyydistä, kuin maksaa parin automatkan vuoksi oma auto. Autottomuus on valinta ja se tarkoittaa sitä että silloin joutuu kävelemään, pyöräilemään ja kantamaan. Kauppaan on 12 km, mutta rinkan kanssa sekin on kuljettavissa. Jos ei olisi, hankkisin oman auton. Nyt tarve on onneksi sellainen, että pidempi matka runsaiden tavaroiden kanssa tulee tehtyä muutaman kerran vuodessa ja kuskina on ihminen joka on oma-aloitteisesti siihen tarjoutunut. Minun ei tarvitse hankkia autoa ja ystäväni joka on opiskelija vähän kuluttavalla autolla saa 150 € reissusta. Molemmat voittavat. Edes korvauksella en kyllä kehtaisi pyydellä kyytiä jatkuvasti, enkä varsinkaan ihmiseltä joka ei olisi sanonut "laita viestiä jos jonnekin tarvitsee mennä, ei ole ongelma". Jotenkin monet autottomat eivät ollenkaan ymmärrä kuinka kallista se auton ylläpito on, eikä se kuskailu ole mitenkään vaivatonta ellei nyt ole jokin "hyppää bussipysäkiltä matkan varrelta kyytiin ennalta sovittuna aikana säännöllisesti" tyyppinen tilanne.

Silloinen kämppikseni väärensi sossun vuokravakuuslapun (tai jonkun mikä kävi ainakin silloin vuokratakuusta), pummi vuokrarahoja minun kavereiltani eikä halunnut maksaa niitä takaisin, ja jätti vuokraosuutensa maksamatta. Sain tietää tästä, kun vuokranantaja ilmestyi lakimiessukulaisensa kanssa ovelle ilmoittamaan, että nämä perusteet riittävät vuokrasopimuksen purkuun. Minä en voinut maksaa koko vuokraa yksinäni, joten menetin asuntoni juuri sopivasti syyskuun alussa yhdessä maan suurimmista opiskelijakaupungeista.

Kämppiksen kommentti oli, että mihin *me* muutetaan seuraavaksi. Juu, minä muutin kyllä ihan yksin. Hän jäi loisimaan kavereidensa koteja ja polttamaan siltoja takanaan.

Mummu vaan päätti minun huolehtivan vaarista, kun vaari oli huonossa kunnossa. Mummulla oli pitkä matka tapaamaan vakavasti sairasta tuttuaan. Itse olen nuori ihan kokematon hoitamaan ketään.

Sattumoisin sairastuin noihin aikoihin kun sen aika koitti.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin

Pari muuta tyyppii kävi hoitamassa vaaria