Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Ehkä näitä klassia ja aika kevyitä. Vaimon sisko taantuu teiniksi suvun mökillä.

Eli keskittyy saunomiseen ja aurinottoon. Mikä sinänsä on ihan OK.

Mutta odottaa, että muut käy kaupassa ja tekee ruuat ja tiskaa tiskit, siivoaa hänenkin jälkensä etc.

Eli mitään talkoohommia ei kukaan häneltä odota, mutta näihin perusaskareisiin voisi osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Siis mitä ihmettä? Meillä jo lapsuudenkodissa jätettiin nurmikko tarkoituksella leikkaamatta, kun voikukat oli parhaimmillaan, koska ne on hirmunättejä silloin.

Ja nykyään tehdään itse samoin.

Tuossa asiassa voi tietysti vähän miettiä kotinsa sijaintia. 

Jos asut haja-asutusalueella ja ympärillä vain omat pellot, niin toki noin voi tehdä.

Mutta jos voikukkapeltosi takana on naapurin porkkanamaa jotka hän epätoivoisesti yrittää pitää rikkaruohovapaana, olisi vähintään ystävällistä ettei ne voikukat sinne siementäisi.

Voikukka on rikkaruoho. Miksi kenenkään pitäisi olla rikkaruohonkasvattajan kynnysmattona?

Varsinkaan sellaisen, joka pitää pihansa siistinä.

Mikä rikkaruoho? Voikukka on kaunis ja muinainen hyötykasvi, josta on iloa myös perhosille ja muille hyönteisille. Siemennysvaiheessa linnut saavat siitä ravintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt lukijat tietävät, että kaikissa talouksissa esillä oleva ruoka ei ole vapaasti syötävää kysymättä. Silloinkin voi tulla nihkeä vastaus, että ota vaan, vaikka oikeasti toivotaan, että älä ota.

Älä nyt hyvä ihme sano, että ota vaan, jos et halua, että otetaan! Tässä ketjussa monessa kommentissa käy ilmi tämä sama oletus siitä, että osataan lukea rivien välistä mitä tarkoitetaan. Ei ihmiset ole ajatusten lukijoita, ja jos sanot muuta kuin tarkoitat, on ihan oma vikasi jos sinua ei ymmärretä, etkä voi silloin loukkaantua!

Ei se ole rivien välistä lukemista vaan normaaleja sosiaalisia taitoja ymmärtää, että jos sinulle ei tarjota ruokaa, niin silloin sinun ei haluta sinun syövän sitä. Jos siis pyydät ruokaa, niin todennäköisesti kohtelias emäntä/isäntä sanoo, ota vaan. Jos olet kohtelias vieras, et pyydä ruokaa. Jos olet törkeä vieras, pyydät ruokaa. Nämä säännöt pätee lyhyellä vierailulla, jos sinut on pyydetty pitkällä vierailulle, niin silloin kohtelias emäntä/isäntä tarjoaa ruoat.

Halusin tarjota äidilleni, joka täytti pyöreitä vuosia lomamatkan ulkomaan kohteeseen, joka oli hänen unelmansa ollut monta vuotta. Mainitsin tästä asiasta Veljeni vaimolle, joka innostui asiasta niin että.ehdotti josko hän ja heidän 3 alle kouluikäistä lasta voisi lähteä mukaan reissun. Epäröin ensin, mutta Veljeni vaimo alkoi puuhata matkaa, varata lentolippuja ja hotellia. No perillä selvisi , miksi. Veljeni vaimo halusi reissun ja yksin ei olisi kolmen pienen lapsen kanssa olisi onnistunut. Toimimme äitini kanssa kanssa lastenhoitajana ja kohteet ja ravintolat missä käytiin valittiin lasten ehdoilla ...Olipa raskas reissu, todettiin molemmat, Äitini ja minä. Muutenkin Veljeni ja sen vaimo törkeästi noudattivat lapsensa äidilleni ja nostattivat hänellä kaikkea mahdillisra, autosta lähtien. Äitini oli niin helläsyfäminen ja halusi auttaa ja tukea. Turha oli yrittää sanoa mitään. Sitten kun äiti oli vanha ja sairas, eivät kyllä monesti käyneet hänen luonaan....kun ei enää voinut hyötyä

Vierailija kirjoitti:

Opiskelukaveri ehdotti että pitäisi pukeutua vaippaan ja piirtää tällä itsestä kuva: https://bit.ly/sumoapps

Olisi ilmeisesti halunnut kuvata samalla minua.

Ei siinä mitään ihmeellistä, mutta en tehnyt sitä koska pidän enemmän GIMP:istä.

Olisit piirtänyt perus paintilla. Eikö olisi edes maksanut? :D

Yksi kaverini menehtyi yllättäen, kun oltiin parikymppisiä opiskelijoita. Se oli luonnollisesti valtava shokki kaikille hänet tunteneille. Muutama päivä suru-uutisen jälkeen kysyin poikaystävältäni, voisinko tulla hänen luokse, kun tuntui että seinät kaatui päälle yksin omassa opiskelijaboksissa. Poikaystävä sanoi, että sopii, jos vaan en sitten näytä olevani allapäin kun olen siellä, ettei hänen ja kämppiksensä viikonloppu mene pilalle.

Naapurin rouva ehdotti, jos siippani voisi käydä hoitelemassa häntäkin. Hän kun on kuulemma kiinnostunut miehestäni, mutta aika eri riitä yksinhuoltajana etsimään miestä. Olisi kuulemma helpompi pysyä tyydyttyneenä, kun vieras löytyisi läheltä. 

Hän puhui asiasta kuin jostakin kukkien kastelusta. Varmaan hänelle se sitä olikin. Emme ole enää missään tekemisissä vaikka mieheni välillä vitsailee asiasta ja kesäisin ottaa aurinkoa uikkareillaan meidän pienellä rivaripihalla.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouva ehdotti, jos siippani voisi käydä hoitelemassa häntäkin. Hän kun on kuulemma kiinnostunut miehestäni, mutta aika eri riitä yksinhuoltajana etsimään miestä. Olisi kuulemma helpompi pysyä tyydyttyneenä, kun vieras löytyisi läheltä. 

Hän puhui asiasta kuin jostakin kukkien kastelusta. Varmaan hänelle se sitä olikin. Emme ole enää missään tekemisissä vaikka mieheni välillä vitsailee asiasta ja kesäisin ottaa aurinkoa uikkareillaan meidän pienellä rivaripihalla.

Olisiko se ollut jotenkin pois sinulta? Irtoaako miehestä vain tietty määrä penetraatioita, ja ne eivät tunnu riittävän edes sinulle?

Nim. Ei se järvi soutamalla kulu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaverini menehtyi yllättäen, kun oltiin parikymppisiä opiskelijoita. Se oli luonnollisesti valtava shokki kaikille hänet tunteneille. Muutama päivä suru-uutisen jälkeen kysyin poikaystävältäni, voisinko tulla hänen luokse, kun tuntui että seinät kaatui päälle yksin omassa opiskelijaboksissa. Poikaystävä sanoi, että sopii, jos vaan en sitten näytä olevani allapäin kun olen siellä, ettei hänen ja kämppiksensä viikonloppu mene pilalle.

Olipa törkeää käytöstä poikaystävältäsi. Toivottavasti et kauaa katsellut moista tunnekylmyyttä.

No itsellä on kunnon opportunisti sukulainen, joka pitää yhteyttä ihmisiin vain silloin kun on heiltä jotain vailla. Hän on katsonut, että velvollisuuteni on esim. opettaa hänen lapselleen lukion matematiikkaa (lapsi oli täysin kujalla, joten mahdoton tehtävä). Myös lapsen lukiokurssien valinta oli jostain syystä mun tehtävä (wtf?). Kun sanoin että mulla on ikävä kyllä omiakin menoja, joita en voi tän vuoksi perua, hän suuttui. Lopulta taivuin ja lupasin tavata lapsen kirjastossa joka on puolimatkassa meiltä kummaltakin, siihenkin sukulainen urputti että kirjasto on hälyisä, kyllä sun pitää tulla tänne lapsen kotiin (aivan eri puolella kaupunkia kuin itse asun).

Itse olen kerran pyytänyt häneltä muuttoapua pesukoneen kantamiseen, sitä en saanut enkä mitään selitystäkään.

Erään kummilapsen äiti. Lapsen syntymästä asti aivan pientä vauvaa piti käydä hoitamassa Kun naisella oli omia menoja ja jos ei hetkeen nähty, hän kyseli onko minun ollut ikävä hänen lastaan. No ei kyllä ollut. Minusta oli kiva että ystävä sai lapsen mutta en ole toisten lapsiin kovin kiintynyt. Ristiäisiin sekä synttäreille oli aina tarkat toiveet mitä piti tuoda. Milloin tarvittiin mitäkin kalliimpaa tuotetta tai jotain aivan tiettyä, esim junakuvioinen yöpuku jota sitten piti etsiä kissojen ja koirien kanssa nettikaupoista. Isompana piti tuoda rahaa kun lapsi halusi saada kalliin pelikoneen.

Pyysin kyseisen äidin myöhemmin oman lapseni kummiksi, ajattelin että tässähän se sitten vastavuoroisesti menee. Olimme vielä silloin melko hyviä kavereitakin. Oma lapseni on saanut lahjaksi mm. hänen lapsensa käytetyt ja nukkaiset villasukat, käytetyn pipon, puoliksi täytettyjä puuhakirjoja, kirpputorilta ostetun todella huonon ja rikkinäisen satukirjan, niin ikään kirpputorilta ostetun kipsisen eläinkoristeen ja myös kirpputorilta ostetun monta kokoa liian ison mekon. Minua ei haittaa jos lahja on kirppikseltä jos se olisi saajalleen sopiva, esim. lelu josta lapsi tykkää, kirja josta hän pitää (esim tietystä kirjasarjasta), itse tehdyt tai edulliset (esim. H&M) villasukat, tussit, piirustuspaperi tms. Hinnalla ei siis ole väliä mutta tuntuu kummalliselta kun kyseinen ihminen antaa aina mitä sattuu itsellä tarpeettomana olemaan tai ilmaiseksi / puoli-ilmaiseksi saamaan.

Henkilöllä on lisäksi koko ajan olleet paremmat tulot kuin minulla ja perhe mm matkustaa ulkomaille useita kertoja vuodessa ja heillä on muutakin kalliimpaa elämäntyyliä kuin meillä. Lapsen puolesta harmittaa. Tekisi mieli itse ostaa jotain ja sanoa että tämä on kummilta kun lapsi itsekin ihmettelee lahjoja. Kohteliaana sanoo kuitenkin kiitos ja hymyilee avattuaan lahjan. Itsekin olen tämän jälkeen ostanut edullisia lahjoja hänen lapselleen, mutta kuitenkin uusia ja sellaisia joiden voisi kuvitella sopivan sen ikäiselle lapselle. Ystävyyssuhteemme on laimentunut, muistakin syistä, mutta osittain myös tästä. Kyseinen henkilö ei ole myöskään koskaan tarjoutunut hoitamaan lasta tai auttamaan jossakin lapseen liittyvässä asiassa, ei edes tule kahville tavatakseen lasta. Välillä on mennyt yli vuosi etteivät näe (silloin ei myöskään anna esim. synttäri- tai joululahjaa lapselle, itse kyllä olen joka kerta vienyt tai lähettänyt hänen lapselleen).

Olen itse miettinyt että koko kummijärjestelmä on keinotekoinen. Minulla on useita kummilapsia, tapaan heitä kyllä koska olen vanhempien ystävä ja annan lahjoja mutta siinäpä se. Valitettavasti minulla ei ole aikaa kahdenkeskiseen olemiseen kummilasten kanssa koska minulla on omakin perhe. Tuntuu että monella kummius on sama kuin lahja-automaattina oleminen. Nyttemmin olen eronnut kirkosta ja voin hyvillä mielin kieltäytyä kummiudesta jos sitä pyydetään. Uskaltaisin nyt myös tällä kokemuksella sanoa ettei kummius ehkä ole minua varten. Juttelen mielelläni kaverien lasten kanssa ja voin tuoda pieniä yllätyksiä ilman kummin titteliäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaverini menehtyi yllättäen, kun oltiin parikymppisiä opiskelijoita. Se oli luonnollisesti valtava shokki kaikille hänet tunteneille. Muutama päivä suru-uutisen jälkeen kysyin poikaystävältäni, voisinko tulla hänen luokse, kun tuntui että seinät kaatui päälle yksin omassa opiskelijaboksissa. Poikaystävä sanoi, että sopii, jos vaan en sitten näytä olevani allapäin kun olen siellä, ettei hänen ja kämppiksensä viikonloppu mene pilalle.

Olipa törkeää käytöstä poikaystävältäsi. Toivottavasti et kauaa katsellut moista tunnekylmyyttä.

Joo, en katsellut. Ero tuli nopeasti sen jälkeen, kun pahin lamaannus oli hellittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouva ehdotti, jos siippani voisi käydä hoitelemassa häntäkin. Hän kun on kuulemma kiinnostunut miehestäni, mutta aika eri riitä yksinhuoltajana etsimään miestä. Olisi kuulemma helpompi pysyä tyydyttyneenä, kun vieras löytyisi läheltä. 

Hän puhui asiasta kuin jostakin kukkien kastelusta. Varmaan hänelle se sitä olikin. Emme ole enää missään tekemisissä vaikka mieheni välillä vitsailee asiasta ja kesäisin ottaa aurinkoa uikkareillaan meidän pienellä rivaripihalla.

Olisiko se ollut jotenkin pois sinulta? Irtoaako miehestä vain tietty määrä penetraatioita, ja ne eivät tunnu riittävän edes sinulle?

Nim. Ei se järvi soutamalla kulu.

Joo järvi ei kulu, mutta airo hapertuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni oli 2vkoa vanha kun tuore isoäiti, anoppini, alkoi vihjailla että eikös lepo maittaisi, pitkät yöunet - hän kyllä hoitaa vauvan, saisi vieläpä nukkua mummin vieressä. Heräsin vauvan kanssa noin kolmesti yössä ja pärjäsin oikein hyvin. Kerroin ettei vauva todellakaan yökyläile vielä ainakaan vuoteen. Anoppi sai kohtauksen, huusi että omin hänen lapsenlapsensa ja että on ennenkin lypsetty maitoa pulloon ja annettu mummoille vauva hoitoon, on se vauva kuitenkin mumminkin! Tämä vaatimus oli vasta alkusoittoa kaikelle, rauha saatiin vasta melkein 300km päähän muuttamalla. Törkeää mielestäni, varsinkin kun anoppi kiinnostui minusta vasta kun olin raskaana.

Harvemmin tulee kirjoitettua tänne vastauksia mutta tästä pomppas verenpaine ja saanut vielä yläpeukkua. Itse äärettömän lapsenlapsi-rakkaana mummuna alkoi aivan ahdistaa tämä. Liian nuori äiti ja hormoneissaan, yhdistelmä joka jättää tuoreen isoäidin sylin tyhjäksi. Olisit voinut ehdoittaa päiväseltään hoitamisia tai vain oleilua, eihän se anoppisi mitenkään ole voinut tietää kuinka tarkat näkemykset sinulla on. Ekakertaisen, nuoren äidin kaikkivoipaiset luulot joita halusi toppuutella...? En tiedä mitä tekisin jos miniäni tekisivät vastaavan tempun minulle, ei s juuitä tuskaa voi ajatellakaan. Vielä näet mitä teit mutta liian myöhään. Meillä mummuilla on sanaton nautintaoikeus,hoivausoikeus ja auttamisoikeus ;) Maailman paras "työ". Olisit lähtenyt miehesi kanssa tanssimaan ja antanut pienen nauttia oman isoäitinsäkin seurasta välillä. Täytyy muistaa toisaalta sekin että nettiin kirjoitetaan myös ihan mitä sattuu, tiedä onko lasta koskaan laittanutkaan, halunnut viljellä pahaa mieltä tänne sivuille...

Sinä et ole perhekeskeinen rakastava mummo vaan kajahtanut eukko.

Terveisin 56v kahden aikuisen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolemansairas himohamstraaja haluaa diagnoosinsa jälkeen väkisin tunkea suurta tavaramääräänsä kotiini. Himohamstraus ollut niin pahaa ettei hänen yli 90 neliön asunnossa ole kävelytilaa saati istumatilaa ja tavaramäärät kattoon saakka. Ovat ns. ennakkoperintää ja välit tulehtuu jos en suostu tekemään asunnostani hänen krääsänsä varastoa. En kaipaa mitään perintöä häneltä jos joku miettii että haluan valikoida rusinat pullasta[/

Meillä ei ole kuolemansairas, vaan appivanhempani ovat ihan kunnossa ja aivan ihania.

Pari v meni ja saatiin asunto tyhjäksi krääsästä.

Rahaa tuli yhteensä n 20 000 e, eli voi vaan kuvitella paljonko siihen on euroja mennyt.

Koska meillä oli rahalle tilaa ja löytyi hyvä kirppis, josta saatiin paikka provikkasopimuksella, saatiin tavarat eteenpäin kivuttomasti .

Otan kaiken roinan vastaan oikein mielelläni. Aikaa kierrättämiseen menee aikaa, mutta nytkin puolessa vuodessa oon tienannut yli tonnin toisten roinilla.

Puolesta vuodesta tonni, eipä ole kovin ihmeellinen tuntipalkka. Hyväntekeväisyydestä menee melkein.

Toinen vaihtoehto on otetaan maksullinen lava, täytetään ja viedään kaatopaikalle.

Nyt on kaikki tehty arjen lomassa, saatu vähän rahaa ja tavarat on huolellisesti kierrätetty oikeisiin paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Näitä stooreja olisi melko montakin, mutta pahimmasta päästä taitaa olla meidän häihin liittyvä tarina. Päätettiin siis mieheni kanssa muutama vuosi sitten melko nopealla aikataululla mennä naimisiin ja järjestää pienehköt juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille. Budjettikin oli hyvin pieni. Varattiin kirkko ja juhlapaikka ja ilmoitettiin asiasta vanhemmillemme. Seuraavana päivänä tästä sain viestin tädiltäni, jonka kanssa en ole erityisemmin ollut tekemisissä lähes kymmeneen vuoteen (nähneet jossain sukujuhlissa kerran vuodessa). Olimme kyllä ajatelleet kutsua hänet juhliin, mutta emme hänen viittä lastaan ja heidän lapsiaan, koska en ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä nykyään. Täti kirjoitti viestissään oikein lipevästi ja nuoleskellen, että kuinka olen hänelle niin läheinen, melkein kuin oma lapsi (ei siis tosiaan pidetä ikinä mitään yhteyttä esim. puhelimitse) ja että hän niin sydämestään toivoo, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa sekä muut serkut ja heidän lapset kutsutaan juhlaan. Vastasin, että meidän budjetti ja juhlatilan koko on niin pieniä, että valitettavasti emme voi kutsua ollenkaan serkkuja mukaan. Tästähän täti sitten suutahti kunnolla ja laittoi jotain syyllistäviä viestejä useamman kappaleen. Meni pari viikkoa, kunnen täti lähetti anteeksipyyntöviestin. Vastasin siihen, että ok, ei mitään, nähdään juhlissa. Sen jälkeen täti sai taas jonkun innostumiskohtauksen ja erilaisia ehdotuksia häiden teemasta, koristeista, minun puvusta, ruoasta ja kaikesta mahdollisesta alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Sen lisäksi hän soitteli minun äidilleni jatkuvasti ja yritti saada puhuttua äitiäni ympäri, että kutsuisin sittenkin ne hänen lapsensa mukaan ja muun maussa valitti, kun kuuli että vihkiminen tapahtuu mieheni kotikirkossa ja kaikkeen muuhunkin yritti tehdä muutoksia (esim. ruokalista olisi pitänyt olla hänen laatimansa). Minulla oli loppua kohden hermot jo niin kireällä, että olisin halunnut sanoa suorat sanat ja ilmoittaa, että ei ole tädillä koko häihin asiaa. Mutta äitini ei siihen suostunut ja hän uhkasi, että jos sen teen, niin sitten hänkään ei tule paikalle (hänellä on tädin kanssa läheiset välit, en kyllä tajua miksi). Suoraan sanottuna fiilis koko häistä meni tädin ja äitini käytöksen takia ihan pilalle ja miehenikin yritti jo ehdottaa koko häiden perumista, kun näki, että minulla oli niin huono mieli. No, häät kuitenkin pidettiin. Täti tuli paikalle ja näytti nyrpeä nenää koko päivän. Onnitellessa minua hän vain kätteli ja puuskahti oikein v-mäisesti että "Onnea nyt sitten vaan!". Kuulin seuraavana päivänä kaasoilta, että täti oli juonut loppuillasta itsensä melko kovaan humalaan ja varastanut lähtiessään kaksi viinipulloa baaripöydästä. Hääkortin välistä löytyi viiden euron seteli ja sarkastinen onnittelu, jonka oli allekirjoittanut ne viisi serkkuani, jotka eivät päässeet osallistumaan juhlaan. Että sellainen tarina! Enpä ole tuon jälkeen ollut enää tädin kanssa missään tekemisissä. :D

Tämä on aivan kamala. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouva ehdotti, jos siippani voisi käydä hoitelemassa häntäkin. Hän kun on kuulemma kiinnostunut miehestäni, mutta aika eri riitä yksinhuoltajana etsimään miestä. Olisi kuulemma helpompi pysyä tyydyttyneenä, kun vieras löytyisi läheltä. 

Hän puhui asiasta kuin jostakin kukkien kastelusta. Varmaan hänelle se sitä olikin. Emme ole enää missään tekemisissä vaikka mieheni välillä vitsailee asiasta ja kesäisin ottaa aurinkoa uikkareillaan meidän pienellä rivaripihalla.

Olisiko se ollut jotenkin pois sinulta? Irtoaako miehestä vain tietty määrä penetraatioita, ja ne eivät tunnu riittävän edes sinulle?

Nim. Ei se järvi soutamalla kulu.

Trolli voi soutaa v...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouva ehdotti, jos siippani voisi käydä hoitelemassa häntäkin. Hän kun on kuulemma kiinnostunut miehestäni, mutta aika eri riitä yksinhuoltajana etsimään miestä. Olisi kuulemma helpompi pysyä tyydyttyneenä, kun vieras löytyisi läheltä. 

Hän puhui asiasta kuin jostakin kukkien kastelusta. Varmaan hänelle se sitä olikin. Emme ole enää missään tekemisissä vaikka mieheni välillä vitsailee asiasta ja kesäisin ottaa aurinkoa uikkareillaan meidän pienellä rivaripihalla.

Olisiko se ollut jotenkin pois sinulta? Irtoaako miehestä vain tietty määrä penetraatioita, ja ne eivät tunnu riittävän edes sinulle?

Nim. Ei se järvi soutamalla kulu.

Niinpä. Nykyään niin moni mies pihtaa aviovaimolleen että on hyvä jos naapurista löytyy kanki joka tyydyttää toisen miehen vaimonkin. Ja eihän sitä tiedå vaikka syntyvyyttäkin hiukan lisäisi. Ja jääkiekkopelien mukaan eihän se väliä kuka sen laittaa sisään kunhan joku laittaa.

Tästä varmaan asianomaiset tunnistaa itsensä helposti, mutta antaa mennä. Miehen siskon ja miehensä 6 lapsi syntyi keskosena ja oli hyvin pitkään sairaalassa. Noh päivä koitti, jolloin keskonen pääsi sairaalasta. (Emme asiasta tienneet). Oli siis lauantai ja olimme normaaliin tapaan kotona. Odotimme ihan muita vieraita meille kylään, kunnes yhtäkkiä aamulla tuli soitto miehen siskolta, että voivatko tulla odottamaan perheineen meille pariksi tunniksi, kunnes vauva sairaalasta kotiutetaan, koska asuimme lähellä sairaalaa. Tottakai heidät päästin meille odottamaan ”pariksi tunniksi”. Noh asia kääntyi sitten niin, että olivat 5lapsen kanssa koko päivän meillä! En ollut varautunut noin suureen määrään ihmisiä meille kylään ja heilläkään ei ollut omia eväitään mukana, joten valmistin sitten jauhelihaa ja makaroonia koko poppoolle (mitä kaapista löytyi), vihjailin, että meille olisi kohta vieraita tulossa, mutta vastasivat vain ”että ei haittaa”. Lapset leikkivät ja sotkivat asunnonkin ja ahdisti sekin kun toiset vieraat tulossa ja kämppä ihan kaatopaikka ja talo täynnä muita ihmisiä. No rauhallinen kahvitteluhetki muuttui kaaottiseksi. Noh noin 17-18 aikaan, sitten miehen sisko perheineen oli lähdössä, mutta asiat alkoivat menee vielä hullumaksi, kun pyysivät meidän vauvan turvakaukaloa lainaan, koska eivät muistaneet ottaa heidän vauvalleen omaa mukaan. Noh tietysti lainasin turvakaukalon ja vielä istuimeen sopivan lämpöpussinkin, kun oli kylmä talvi. Painotin sitten, että varmasti nämä sitten palauttavatkin, koska itse vielä niitä tarvitsimme omalle vauvallemme. Noh aikaa kului tästä päivästä ja soittelin sitten perään, että saisiko tavaroita takaisin, kun niitä tarvitsisimme, niin muuttui tämäkin sitten mielenkiintoiseksi. Miehen sisko sitten vaan totesi, ettei heillä niitä enää ole, koska hänen miehensä veli tuli heille kyläilemään heidän vauvansa kanssa ja tullessa sinne heillä ei ollut turvakaukaloa, joten he antoivat nämä meidän sitten heille. Tästä kyllä suutuin kovin, enkä tarkalleen enää muista mitä sanoin, mutta eipä ole pahemmin enää yhteyttä pidetty, mitä nyt jossain kissanristiäisissä nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani valokuvaaja ja jokaikisiin sukujuhliin (häät, ylioppilasjuhlat, rippijuhlat, synttärit jne.) tulee pyyntö, että "ottaisitko sitten samalla juhlista muutaman valokuvan, kun olet siinä niin hyvä ja sulla on se hyvä kamerakin". Ja "muutama kuva" tarkoittaa tietenkin aina ns. virallisia potretteja plus kattavasti tilannekuvia juhlasta. Ja juhlien jälkeen pitäisi noin viikon parin sisällä toimittaa sitten juhlakaluille muistikortilla kiva runsas lajitelma kuvia käsiteltyinä. Tähän syyllistyvät sekä omat sukulaiseni, mutta myös puolisoni sukulaiset tuntuvat innostuneen kovasti ajatuksesta, että heillä on nyt suvussa näppärästi ilmainen valokuvaaja. Eli kaikki mahdolliset kissanristiäiset sukulaistytön yo-juhlista ja vanhojentansseista appiukon syntymäpäiväjuhliin on pitänyt kuvata. Ihmiset eivät ilmeisesti mitenkään käsitä, että kun otan juhlista kattavasti kuvia, olen siellä juhlissa töissä ja niiden kuvien käsittelykin jälkikäteen vie ihan mukavasti työtunteja. Harvassa ovat olleet ne ihanat juhlat, joissa kutsun saaminen on tarkoittanut sitä, että olen saanut nauttia juhlista ihan vaan vieraana ilman "työvelvoitetta".

Olen myös valokuvaaja, enkä lähde yksiinkään juhliin kameran kanssa. Kerran on pyydetty, ja kieltäydyin kutsusta (joskin olin niin nössö, että tekosyyn varjolla). Jos mut kutsutaan juhliin, menen juhlimaan. Jos mut kutsutaan kuvaamaan, mulle maksetaan palkkaa. Kuvaan vain itselleni tuntemattomien ihmisten juhlia, ja veloitan niistä oikean palkan. Onneksi mulle ei juuri tule edes näitä "ota sitten kamera mukaan" -kutsuja. Johtuuko siitä, että mulla on fiksuja sukulaisia ja tuttuja vai siitä, että olen heidän mielestään huono kuvaaja, sitä en osaa sanoa :-D Mutta iloinen olen, jos ovat palkanneet kuvaajan paikalle (enkä koskaan myöskään mene millään tavalla puuttumaan palkatun kuvaajan työhön - tätäkin joskus sattuu).

Miten se onkin, että valokuvaajille se ns. tuttavan apu on aina aivan mahdotonta. Mutta annappa olla, jos pitää valokuvaajan kotitietokone korjata niin "no mutta sähän niin näppärästi ja eihän se oo kun pikku juttu.." It-ammattilaisen taidot eivät sitten olekaan vapaa-ajalla työtä. Olenkin alkanut kommentoida, että tietokoneen voi viedä huoltoon sinne tai tuonne firmaan, alkaen 150e + tunnit.