Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olen julkaisemassa esikoisromaania. Suunnilleen puoli sukua ja tutuntutut sekä kaverit ja vanhat opettajat ovat kaikki muistaneet minua ensimmäistä kertaa vuosiin ja lähestyneet pyynnöillä, että haluavat sitten, että tuon heille yhden kappaleen nimikirjoituksella varustettuna. "Tokihan sä saat muutaman ilmaiseksi kun on sun kirja?"

No niin saan, mutta vain pari ja ei mulla siinä ole prioriteettina joku ala-asteen Pirkko-ope, josta en edes koskaan tykännyt. Useimmat näistä kinuajista eivät tunnu käsittävän, että on monia sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti auttoivat minua kirjani työstövaiheessa. Jos joku ne ilmaiskappaleet ansaitsee, niin he. Haluaisin myös tienata tällä, enkä voi lunastaa puolelle Suomea kirjoja alehinnalla, koska se ale on pois mun palkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto. On vissiin aika yleistä, että oma äiti on perseestä, varsinkin naisilla? Kuvottaa lukea tommosista kusipäistä. Oma äitini oli aivan paras ihanin, mutta valitettavasti ei tällä pallolla enää. Voimia kaikille paskan äidin kanssa taisteleville! 

Mun äiti (olen tämä valehtele-terapeutilles-että-minä-vaikutan-paremmalta -tyyppi) on loistava äiti. Veljelleni. Kuopus ja lempilapsi kun on saa kaiken mitä tahtoo ja äiti tekee mitä vaan poikansa eteen.

Veikkaan, että tyttöjen äidit on suuremmalla todennäköisyydellä keljuja tyttärelleen jos yhtälössä on myös poikalapsi. Muita, joilla sama kokemus?

Aivan samoin. Äitini on kaikille miehille hunajainen. Mulle kusipää. Kai se on kateutta kun on nuori nainen reviirillä.

siksi kun ihmiset nyt vaan on niin typeriä.

Huomaahan se jo siitä, kuinka paljon uskotaan erinäisiin nettihuijauksiin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä! Minullakin oli vaivana tuollainen illanistuja ja loisija!!! Hyvänpäiväntuttava jonka kutsuin kahville, oli muuten iiiiiso virhe. Istui pöytään kahville ja söi...

Vähän samantyyppinen tarina... Tapasin viikko sittem perjantaina nettideitin. Oltiin nähty kerran aiemmin pikaisesti, ja nyt suunnattiin "yksille". No, ilta kului ihan hauskoissa merkeissä, olutlaseja tyhjennettiin muttei oltu mitenkään umpijurrissa. Ilta eteni sitten siihen, että päädyimme lähtemään minun luokse koska hänen "kissat ja koira eivät ole tottuneet vieraisiin". Juotiin pari lasia viiniä, heilutettiin peittoa ja nukahdin lauantain ensimmäisinä tunteina. 

Farssi alkoi sitten aamulla. Itse kömmin ylös kahdeksan jälkeen kun en muutenkaan nuku yleensä pitkään. Nainen vain tuhisi peiton alla vielä puoli kahdeltatoista, mutta mitäpä minä toista herättämään. Jossain vaiheessa hän kömpi suihkuun, ja suihkun jälkeen kahvinkeitto ja aamupalan etsiminen toimikin jo omatoimisesti. Saatuaan kahvia, tämä edellisinä iltana hauska ja puhelias koulutettu esimiesasemassa oleva (?) naisihminen rojahti täysin puhekyvyttömänä zombina sohvalle, känny latukseen ja surffailu käyntiin. 

Minua lähinnä nauratti tässä vaiheessa, keskusteluyritykset kuitattiin parilla sanalla tai muminalla. Iltapäivä oli pitkällä kun daamille tuli nälkä. Ehdotin että lähdetään johonkin syömään, mutta ei, pitsaa voi tilata kotiinkin. Tilasin pitsat omaan piikkiin että sain itsekin syötyä. Tämän jälkeen sohvalla makaaminen jatkui, uutena mukaan tuli valitus ettei tv:stä tule mitään. Viiden aikaan illalla sitten sanoin suoraan, että hänen olisi aika lähteä kotia (missä ne kissat ja koira olivat olleet yksin jo reilut 30h?). Mutta ei hänellä kuulema ole "kiire mihinkään". Kun toinenkaan suora kehotus lähteä kotia ei tehonnut, vaihdoin taktiikkaa. Aloin vongata pillua :D Suorasukaiset ehdotukset panemisesta ja pienet kourimiset tehosivat, ja nainen sai itsensä yllättävän nopeasti lähtökuntoon. Ei mikään herrasmieshetki, mutta se helpotuksen tunne kun ulko-ovi sulkeutui naisen takana :D.

Ja nyt, tänään tuli viestiä "nähdäänkö illalla? Voisin tulla taas sun luokse". Ja mitään yhteyttä ei ole tässä välissä pidetty :D. 

Mitäs raahaat tuntemattomia kotiisi?

Oma vika. Ole onnellinen, ettei hän ollut sukkahousukuristaja.

Apua. Kuka jättää koiran 30 h tunniksi yksin ? Ällö ämmä.

Mä veikkaan, että mitään koiraa ei ollutkaan. "Koira" oli vaan tekosyy siihen, että nainen ei halunnut viedä miestä omille kämpilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Aika idiootti saa olla, ettei suostu, ja aika jännä, että keskipaikalle siirtymällä olisit auttanut pariskunnan vieretysten.

Eiko vain olekin. Miehensa istui seuraavalla rivilla keskipaikalla ja minun olisi tullut ottaa tama paikka oman kaytavapaikkani sijaan. Kyseessa 777 jossa keskipaikka busineksessa on aika ahdas koska penkkeja on kolme vierekkain keskella. Keskipaikalta ei paase hairioitta vessaan vaan on hypattava tai kiivettava jomman kunmman kaytavapaikan yli jos istuimet ovat full flat asennossa.

Valitsen aina paikkani lennolle etukateen enka koskaan vaihda vaikka kuinka kysyisit.

Itse en koskaan kysy, koska normaali ihminen tarjoaa tällaisessa tilanteessa vaihtoa muutenkin huomatessaan tilanteen ja epänormaali taas ei suostu kysyttäessäkään.

Itse en ymmärrä miksi minun tulisi kärsiä 7h lento keskpaikalla että muut saavat istua vierekkäin, varsinkin jos olen itse omin pikku kätösin paikkani valinnut ja maksanut jopa etukäteen?

Minulla sama homma. Ostan aina käytäväpaikan erikseen ja jos joku pyytää vaihtamaan keskelle, en luovu. Hänhän olisi voinut tehdä saman, jos keskipaikka ei kiinnosta. Sitä saa, mitä tilaa.

Myös varaan aina käytäväpaikan pitkille lennoille enkä todellakaan vaihtaisi sitä mihinkään keskipaikkaan. 

Ylipäänsä se, että joku pyytää kantamaan, muuttamaan, kyyditsemään, auttamaan, korjaamaan, asentamaan toistuvasti, ja saa apua, ilmaiseksi, edes voileipiä ei tarjota, vaikka tietokoneen asennukseenkin meni kolme tuntia, ajomatkat mukaan lukien lähes viisi.

Mutta sen kerran kun häneltä itseltään pyytää apua, homma on niin hankala, ei ole aikaa nyt, ensi viikolla eikä ensi kuussa, ei pysty kun on niiiiin paljon omia asioita ja pikkusormen kynsikin lohkesi. En ihan totta ole varma osaanko, kannaittaisko pyytää ammattilainen?

Tämmöstä katoin vuositolkulla kun kyseessä oli oma sisko ja säälin sitä vähän. Se ei koskaan missään tilanteessa auta muita, kun ei pysty. Selitykset vaihtelee, mutta niitä riittää.

Kun lopulta sain tarpeekseni, se oli totaalista.

Serkkuni vaimoineen pyysi isäni talkoisiin. Isä sitten teki serkun kanssa saunaa todella pitkän päivän, vaimo makasi sohvalla katsomassa töllöä. Mitään eivät tarjonneet koko aikana. Serkku kävi välillä syömässä ja vaimo tuli kuulemma välillä leipää syöden katsomaan. Kummallekaan ei tullut mieleen, että isällenikin voisi tarjota ruokaa. Isä on sen verran ylpeä, ettei pyydä. Yli 10 tuntia teki töitä saamatta edes kahvikuppia. Kiittivät kai lähteissä sentään. Kyse oli 30+-ikäisistä ja koulutetuista ihmisistä. Isä sitten kruisasi suoraan "talkoista" grillin kautta kotiin.

.

Kääk!

Minä en kanssa ymmärrä, että mikä velvollisuus mulla olisi mitään paikkoja vaihtaa. Ostan paikan ajoissa ja varaan huolella tietyn paikan. Ostakaa itsekin vain ajoissa, niin ei tartte muita vaivata. Tai kysykää muilta viime tingassa ostaneilta.

Tosin kerran eräässä urheilutapahtumassa vaihdoin, että venäläisnainen pääsi ystäviensä viereen. Tässä tapauksessa niin päin, että vaihtamalla sain paremman paikan pikkutytön takana, näki tosi hyvin. Junassa olen joskus itsekin tarjoutunut vaihtamaan - koska ruuhkajunassa käytäväpaikka on jopa kivempi - tilanteessa jossa pariskunta on saanut kaksi käytäväpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Matkustin kerran junassa pidempää matkaa. Minulla oli ikkunapaikka kasvot menosuuntaan sellaisessa neljän vastakkain istuttavassa paikassa. Ikkunapaikalla oli jaloille hiukan ahdasta, koska siinä kohtaa pöydän poikkitanko tuli kiinni lattiaan. Vaihdoin istumaan käytävän puolelle ajatuksella, että vaihdan sitten takaisin jos sille paikalle tulisi joku paikan varannut.

Minua vastapäätä ilmaantui hetken päästä kaksi rouvashenkilöä, joista minua vastapäätä istuva hetken päästä ehdotti että siirtyisin taaemmalle paikalle, missä oli tilaa ja minun olisi siellä mukavampaa. Ajatuksena varmaan, että hän saisi jalkansa suoraksi, kun en olisi hänen tiellään siinä edessä. Vilkaisin taakse ja siellä tosiaan oli tilaa, mutta sanoin että minun on ihan ookoo tässä. Nainen katsoi minua ällistyneenä, että ihanko oikeasti en siirry. Sanoin, että siellä on tilaa sinullekin, siirry sinä itse, jos katsot että jonkun pitää siirtyä. Nainen tuhahteli jotain ja katseli minua kiukustuneena.

Hetken päästä ne paikat, joille nainen oli minua ohjaamassa täyttyivät matkustajista, joten olisin joutunut vaan palaamaan takaisin tai siirtymään jonnekin muualle, jotta rouvalla olisi säästynyt tila jaloilleen. Nainen venytti toisen jalkansa jalkojeni välistä oikoseen, mutta kun hän jonkin ajan päästä siirsi jalkojaan laitoin omani keskelle pöydän alle, niin että niiden välistä ei ollut mahdollista venytellä jalkoja. Pidin toki huolen, että jalkani olivat kokonaan omalla puolellani.

Vähän ajan päästä rouvan jalkaterät ilmaantuivat omieni päälle. Jonkin aikaa annoin olla niin, mutta sitten nostin jalkateriäni ylös, niin että hänen jalkansa nousivat tietysti myös. Nainen raivosi, että mitä teen. Korotti ääntään, että minun pitää lopettaa heti, mitä olen tekemässä. Sanoin ihan rauhallisesti, että pidä jalkasi poissa minun jalkojeni päältä. Hän jatkoi raivoamistaan, kuinka epäkelpo olen ja hän säälii äitiäni, joka on saanut noin hirvittävän lapsen. Käytävän toisella puolella ollut turisti ihmetteli mitä oikein oli käynnissä.

Joo, en ollut omalla paikallani. Olisin voinut istua ikkunan vieressä pöydän tukitanko jaloissani. Toisaalta ei se rouvashenkilö sitä tiennyt, kun vaihdoin paikkoja ennen kuin hän tuli. Olin oikeastaan ihan tyytyväinen, etten suostunut vaihtamaan paikkaa tuollaisen epätasapainoisen raivoajan pyynnöstä.

Siskoni osti miehensä kanssa talon keskeltä ei mitään. Naureskeli vielä, miten järjetöntä on, kun meidän kolmio kaupungin puolella maksoi enemmän kuin heidän talonsa. Hänen miehensä on pitkää päivää tekevä yrittäjä, joten siskolla ei ole autoa kuin iltaisin, eikä tuolta mitään bussejakaan kulje. Nyt onkin ongelmissa, miten käyttää vauvaa neuvolassa ja muutenkin valittaa kun tuntee olonsa siellä yksinäiseksi. Nyt on viikottain alkanut soittelemaan, että voisinko kyyditä häntä. Muutaman kerran olen suostunut, ja hyvä kun edes bensat maksaa. Olen etäopiskelija, eikä siskon päähän tunnu menevän, että vaikka en ole koululla, on tehtävät kuitenkin tehtävä. Kun en suostunut siskoa hakemaan, hän valitti äidillemme, joka on häntä nyt sitten kuskaillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Matkustin kerran junassa pidempää matkaa. Minulla oli ikkunapaikka kasvot menosuuntaan sellaisessa neljän vastakkain istuttavassa paikassa. Ikkunapaikalla oli jaloille hiukan ahdasta, koska siinä kohtaa pöydän poikkitanko tuli kiinni lattiaan. Vaihdoin istumaan käytävän puolelle ajatuksella, että vaihdan sitten takaisin jos sille paikalle tulisi joku paikan varannut.

Minua vastapäätä ilmaantui hetken päästä kaksi rouvashenkilöä, joista minua vastapäätä istuva hetken päästä ehdotti että siirtyisin taaemmalle paikalle, missä oli tilaa ja minun olisi siellä mukavampaa. Ajatuksena varmaan, että hän saisi jalkansa suoraksi, kun en olisi hänen tiellään siinä edessä. Vilkaisin taakse ja siellä tosiaan oli tilaa, mutta sanoin että minun on ihan ookoo tässä. Nainen katsoi minua ällistyneenä, että ihanko oikeasti en siirry. Sanoin, että siellä on tilaa sinullekin, siirry sinä itse, jos katsot että jonkun pitää siirtyä. Nainen tuhahteli jotain ja katseli minua kiukustuneena.

Hetken päästä ne paikat, joille nainen oli minua ohjaamassa täyttyivät matkustajista, joten olisin joutunut vaan palaamaan takaisin tai siirtymään jonnekin muualle, jotta rouvalla olisi säästynyt tila jaloilleen. Nainen venytti toisen jalkansa jalkojeni välistä oikoseen, mutta kun hän jonkin ajan päästä siirsi jalkojaan laitoin omani keskelle pöydän alle, niin että niiden välistä ei ollut mahdollista venytellä jalkoja. Pidin toki huolen, että jalkani olivat kokonaan omalla puolellani.

Vähän ajan päästä rouvan jalkaterät ilmaantuivat omieni päälle. Jonkin aikaa annoin olla niin, mutta sitten nostin jalkateriäni ylös, niin että hänen jalkansa nousivat tietysti myös. Nainen raivosi, että mitä teen. Korotti ääntään, että minun pitää lopettaa heti, mitä olen tekemässä. Sanoin ihan rauhallisesti, että pidä jalkasi poissa minun jalkojeni päältä. Hän jatkoi raivoamistaan, kuinka epäkelpo olen ja hän säälii äitiäni, joka on saanut noin hirvittävän lapsen. Käytävän toisella puolella ollut turisti ihmetteli mitä oikein oli käynnissä.

Joo, en ollut omalla paikallani. Olisin voinut istua ikkunan vieressä pöydän tukitanko jaloissani. Toisaalta ei se rouvashenkilö sitä tiennyt, kun vaihdoin paikkoja ennen kuin hän tuli. Olin oikeastaan ihan tyytyväinen, etten suostunut vaihtamaan paikkaa tuollaisen epätasapainoisen raivoajan pyynnöstä.

Vaikutat oikein luonnolliselta, ystävälliseltä, sydämelliseltä ja joviaalilta ihmiseltä. Olet tasapainoinen ja sinut itsesi kanssa. Lukuisat ihmissuhteesi ovat syvällisiä ja antoisia, monet ihailevat ihanaa luonnettasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Matkustin kerran junassa pidempää matkaa. Minulla oli ikkunapaikka kasvot menosuuntaan sellaisessa neljän vastakkain istuttavassa paikassa. Ikkunapaikalla oli jaloille hiukan ahdasta, koska siinä kohtaa pöydän poikkitanko tuli kiinni lattiaan. Vaihdoin istumaan käytävän puolelle ajatuksella, että vaihdan sitten takaisin jos sille paikalle tulisi joku paikan varannut.

Minua vastapäätä ilmaantui hetken päästä kaksi rouvashenkilöä, joista minua vastapäätä istuva hetken päästä ehdotti että siirtyisin taaemmalle paikalle, missä oli tilaa ja minun olisi siellä mukavampaa. Ajatuksena varmaan, että hän saisi jalkansa suoraksi, kun en olisi hänen tiellään siinä edessä. Vilkaisin taakse ja siellä tosiaan oli tilaa, mutta sanoin että minun on ihan ookoo tässä. Nainen katsoi minua ällistyneenä, että ihanko oikeasti en siirry. Sanoin, että siellä on tilaa sinullekin, siirry sinä itse, jos katsot että jonkun pitää siirtyä. Nainen tuhahteli jotain ja katseli minua kiukustuneena.

Hetken päästä ne paikat, joille nainen oli minua ohjaamassa täyttyivät matkustajista, joten olisin joutunut vaan palaamaan takaisin tai siirtymään jonnekin muualle, jotta rouvalla olisi säästynyt tila jaloilleen. Nainen venytti toisen jalkansa jalkojeni välistä oikoseen, mutta kun hän jonkin ajan päästä siirsi jalkojaan laitoin omani keskelle pöydän alle, niin että niiden välistä ei ollut mahdollista venytellä jalkoja. Pidin toki huolen, että jalkani olivat kokonaan omalla puolellani.

Vähän ajan päästä rouvan jalkaterät ilmaantuivat omieni päälle. Jonkin aikaa annoin olla niin, mutta sitten nostin jalkateriäni ylös, niin että hänen jalkansa nousivat tietysti myös. Nainen raivosi, että mitä teen. Korotti ääntään, että minun pitää lopettaa heti, mitä olen tekemässä. Sanoin ihan rauhallisesti, että pidä jalkasi poissa minun jalkojeni päältä. Hän jatkoi raivoamistaan, kuinka epäkelpo olen ja hän säälii äitiäni, joka on saanut noin hirvittävän lapsen. Käytävän toisella puolella ollut turisti ihmetteli mitä oikein oli käynnissä.

Joo, en ollut omalla paikallani. Olisin voinut istua ikkunan vieressä pöydän tukitanko jaloissani. Toisaalta ei se rouvashenkilö sitä tiennyt, kun vaihdoin paikkoja ennen kuin hän tuli. Olin oikeastaan ihan tyytyväinen, etten suostunut vaihtamaan paikkaa tuollaisen epätasapainoisen raivoajan pyynnöstä.

Vaikutat oikein luonnolliselta, ystävälliseltä, sydämelliseltä ja joviaalilta ihmiseltä. Olet tasapainoinen ja sinut itsesi kanssa. Lukuisat ihmissuhteesi ovat syvällisiä ja antoisia, monet ihailevat ihanaa luonnettasi.

Jos aiot yrittää sarkasmia tyylilajina, ole edes älykäs tai hauska. Mielellään tietenkin molempia. Muuten olet vain lattea.

Härskeintä on ollut, kun netissä joku vaati olemaan älykäs ja hauska.

Itse po. henkilö on nuija.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni osti miehensä kanssa talon keskeltä ei mitään. Naureskeli vielä, miten järjetöntä on, kun meidän kolmio kaupungin puolella maksoi enemmän kuin heidän talonsa. Hänen miehensä on pitkää päivää tekevä yrittäjä, joten siskolla ei ole autoa kuin iltaisin, eikä tuolta mitään bussejakaan kulje. Nyt onkin ongelmissa, miten käyttää vauvaa neuvolassa ja muutenkin valittaa kun tuntee olonsa siellä yksinäiseksi. Nyt on viikottain alkanut soittelemaan, että voisinko kyyditä häntä. Muutaman kerran olen suostunut, ja hyvä kun edes bensat maksaa. Olen etäopiskelija, eikä siskon päähän tunnu menevän, että vaikka en ole koululla, on tehtävät kuitenkin tehtävä. Kun en suostunut siskoa hakemaan, hän valitti äidillemme, joka on häntä nyt sitten kuskaillut.

Opiskeluaikoina sieppasi, kun piti joillekin tyhmemmille yksilöille selittää, että tämä lukeminen nyt vain on minun työtä tällä hetkellä. Joskus keikkahommia päälle. Ei mennyt perille kuin hetkeksi. Taas kuviteltiin, että sitä vain makaillaan. Resurssit omiin palveluksiin käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee sarjaan härskit odotukset vaikka ei ole niin paha mitä tästä ketjusta olen lukenut.

Eli sairastan vaikeaa masennusta ja minulla on myös mm. yleinen ahdistuneisuushäiriö. Käyn kerran viikossa psykoterapeutin luona. Äitini kysyy minulta joka viikko milloin olen käynyt vastaanotolla ja milloin minulla on seuraava aika. Tuo nyt ei ole härskiä vaan se, että hän kysyy myös mistä olemme jutelleet psykoterapeuttini kanssa. En ole ikinä kertonut sitä hänelle enkä tule kertomaankaan mutta hän silti odottaa, että kertoisin hänelle. Ne asiat mitä puhun psykoterapeutin kanssa eivät kuulu kenellekään, ei edes äidilleni.

Oletko minä? Oma äitini nimittäin tiukkaa samaa.

Kerran vielä kävi niin, että sain terapeutilta käytännön neuvoja joilla lievittää tulehtuneita välejä äitiini otin asian äidin kanssa puheeksi ja hän sai raivarin, koska olin kertonut, että meillä on perheessä ongelmia. "Sinun ongelmia nää on, mitä sinä levittelet juttuja meistä! Kerrot sille ihmiselle ens kerralla vaikka että valehtelit ja keksit juttuja! Mitä se ajatteleekaan minusta?!"

En muuten ryhtynyt valehtelemaan valehdelleeni.

Mun äiti on lähinnä vaan ihan hemmetin utelias. Hänellä on muutenkin heikohkot sosiaaliset taidot. Kuka normaali ihminen nyt utelisi toisen terapiakeskusteluista? Toisaalta hän myös juoruilee. Esim. kertoo minulle työkavereidensa (joita en ole ikinä edes tavannut) sairauksista, puolisoiden kuolemista yms. Mua ei vois vähempää kiinnostaa minulle tuntemattomien ihmisten asiat, joten annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuskin työkaveritkaan tykkäisivät, jos saisivat tietää että äitini kertoilee heidän asioitaan omille läheisilleen.

Sori ohis.

-se jota lainasit

Muistui mieleen yksi entinen (onneksi) naapurin haaskalintu. Se oikeasti tuntui elävän eläkeläisenä ikkunassa ja korva ovella. Aina kun lähdettiin ulos, oli takkia päälle rappukäytävässä vetämässä ja heti utelemassa, mitä kuuluu. Aluksi kun erehtyi sanomaan, oli toinen naapurin juoruakka kyselemässä lisää, ketä ei edes tunnettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni osti miehensä kanssa talon keskeltä ei mitään. Naureskeli vielä, miten järjetöntä on, kun meidän kolmio kaupungin puolella maksoi enemmän kuin heidän talonsa. Hänen miehensä on pitkää päivää tekevä yrittäjä, joten siskolla ei ole autoa kuin iltaisin, eikä tuolta mitään bussejakaan kulje. Nyt onkin ongelmissa, miten käyttää vauvaa neuvolassa ja muutenkin valittaa kun tuntee olonsa siellä yksinäiseksi. Nyt on viikottain alkanut soittelemaan, että voisinko kyyditä häntä. Muutaman kerran olen suostunut, ja hyvä kun edes bensat maksaa. Olen etäopiskelija, eikä siskon päähän tunnu menevän, että vaikka en ole koululla, on tehtävät kuitenkin tehtävä. Kun en suostunut siskoa hakemaan, hän valitti äidillemme, joka on häntä nyt sitten kuskaillut.

Opiskeluaikoina sieppasi, kun piti joillekin tyhmemmille yksilöille selittää, että tämä lukeminen nyt vain on minun työtä tällä hetkellä. Joskus keikkahommia päälle. Ei mennyt perille kuin hetkeksi. Taas kuviteltiin, että sitä vain makaillaan. Resurssit omiin palveluksiin käytössä.

Onneksi sittemmin pystyi sanomaan, että luin, valmistuin, sain töitä. Pomo ei odota.

Jos on lennolla toivonut ja maksanut saavansa tietyn paikan ekstrana, ei siitä todellakaan luovuta jonkun randomin mieliksi. Olkoon vaikka sylivauva koneen toisella puolen pois häiritsemästä. Olisivat itse maksaneet sen saman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysya saa kaiketi, mutta suuttua viela siita etta en suostu vaihtamaan paikkaani lentokoneessa keskipaikalle jotta rouva saa istua miehensa vieressa. Ja viela businessluokassa. Valitkaa paikkanne ensi kerralla paremmin. Kyseli sitten emolta etta voisiko vaihtaa jonkun kanssa ja emo tiedusteli rouvalta etta oletko kysyny vieressa istujalta. Rouva pyoritteli silmiaan ja sanoi ettei hanelle kaynyt. Lentoemanta kylla ymmarsi ratkaisuni. Kuten todettua, ei on halpa, helppo ja nopea sana sanottavaksi, toinen hyva vastaus ei-sanan aiheuttamaan mutinaan on 'don't make your problems my problems'

Aika idiootti saa olla, ettei suostu, ja aika jännä, että keskipaikalle siirtymällä olisit auttanut pariskunnan vieretysten.

Business-luokassa ei ole keskipaikkaa, joten eiköhän kyse ole keksitystä tarinasta. Lisäksi business-lipun ostajalla on oikeus valita ilmaiseksi istumapaikkansa.