Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Noni voisitteko mennä nyt muualle jankkaamaan niistä hedelmistä ja pähkinöistä! Kuten myös siitä tytöstä joka ei mennytkään oikikseen vaikka vanhemmat halusivat!!

Menee hyvä ketju pilalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Aivan. On hyviä käytöstapoja, jotka hallitsevat ihmiset tietävät ettei mitään toisten omaa noin vain oteta ja syödä lupaa kysymättä, sekä huonoja käytöstapoja, jolloin tullaan toisten kotiin, otetaan mitä halutaan ja syödään koska sattuu tekemään mieli. 

Kaveri oli ottanut multa lupaa kysymättä ison kasan vaatteita lainaan, ja kun asian huomasin ja kysyin, niin sanoi ostaneensa ne kaupasta. Eikä olisi "ostamiaan" vaatteita halunnut palauttaa. Lopulta myönsi niiden olevan minun, mutta väitti minun antaneen/lainanneen ne hänelle. Lopulta sain ne takaisin, enkä kaveria pahemmin kylään kutsunut, kun en tiennyt mitä sen mukaa tarttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Aivan. On hyviä käytöstapoja, jotka hallitsevat ihmiset tietävät ettei mitään toisten omaa noin vain oteta ja syödä lupaa kysymättä, sekä huonoja käytöstapoja, jolloin tullaan toisten kotiin, otetaan mitä halutaan ja syödään koska sattuu tekemään mieli. 

Ei luoja sentään. Jos olisi noin vaikeaa, en kutsuisi ketään kylään enää. Mä ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia tapoja, ja niitä kohteliaat vieraat noudattaa. Sit on ihmisiä, jotka ei ymmärrä, että joku muu voi ajatella eri tavalla kun hän. Jos mulla ja mun ystävillä on joku tapa, joka kaikille sopii, lienee ok että teemme niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Aivan. On hyviä käytöstapoja, jotka hallitsevat ihmiset tietävät ettei mitään toisten omaa noin vain oteta ja syödä lupaa kysymättä, sekä huonoja käytöstapoja, jolloin tullaan toisten kotiin, otetaan mitä halutaan ja syödään koska sattuu tekemään mieli. 

Toisissa kyläpaikoissa keitän usein itse kahvit itselleni, koska niin on tapana, toisissa kyläpaikoissa tiedän, että tämä olisi äärettömän epäkohteliasta. Eli talossa talon tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikeissa aloittaa uuden ketjun aiheesta "lompakkoloiset treffielämässä" mutten kehdannut. Ehkä tämä ketju kelpaa, aihetta aika hyvin sivuten.

Törmäsin treffirintamalla mieheen, joka kuulosti ihan sopivalta. Ensimmäiset treffit kahvilassa: mies piti huolta että kumpikin maksoi omat kahvit. Se oli minulle ihan OK, ja  tunnuimme tulevan juttuun. Seuraavilla treffeillä mies ehdotti että tulisin hänen luokseen tekemään ruokaa. Sopihan se: mutta kun tuli aika hakea tarvikkeet ruokakaupasta, mies jäi autoon odottamaan tekosyyllä "pakko hoitaa pari työpuhelua". Pidin sitä ihan luonnollisena syynä, maksoin ostokset, tulin autoon. Mies oli ilmeisesti lopettanut jo puhelunsa, OK. Tein ruoan, söimme, lähdin kotiin.

Seuraavilla treffeillä sama juttu. Alkoi vähän mietityttää että nolottaako miestä näyttäytyä kanssani?

Kolmansilla treffeillä mies ehdotti että käydään ABC:llä buffetissa. Kuulemma herkkuruokaa hänen mielestään! Mutta kun tulimme sisään, mies häippäisi "vessaan" ja huikkasi että hoida sä nuo maksut kun ehdit. Tämä oli juuri joulun alla. Mies oli myös laittanut tekstarin etukäteen että "mulla on sulle joululahja!", koska olin puhunut miten tärkeää perheessäni on aina ollut lahjojen antaminen. Olin sitten ostanut lahjan hänellekin, olisi noloa vain saada eikä antaa. Ei kallis, muutaman kympin, kauniisti käärittynä. Mies sitten ylpeänä vetäisi esiin... sellaiseen läpinäkyvään lasiin ja pahvitaustaan laitetun valokuvan itsestään. Ei edes ollut paketissa.

Viimeinen niitti suhteelle tuli, kun hän ehdotti että tulisin mukaan kun hän menee ostamaan farkkuja kaupasta koska tarvitsee ne välttämättä huomiseksi. Makutuomariksi halusi kuulemma. Menimme, hän sovitti, ja kun tuli kassalle menon aika, hän jätti minut ja maksettavat tuotteet siihen (jo kassakoneeseen lyötynä) ja kipaisi peremmälle liikkeeseen). Myyjä katseli minua vähän siihen malliin että maksaisinko, jonoakin kun alkoi muodostua, mutta siinä vaiheessa meni kamelin selkä poikki. Totesin että mies hoitakoon farkkunsa itse ja kävelin ulos liikkeestä. Kohta tulee mies huutaen perästä ilman farkkuja ja äkäisenä. Mihin olin menossa?!! Oli siis ilmeisesti seurannut piilosta että maksanko. Totesin vain että mene takaisin ja maksa ne ostoksesi, minä en niitä sulle osta, ja ukko oikein suuttui. Että totta kai hän lähtee perään kun lähdin. Totesin että kiitos, mutta tämä suhde ei kiinnosta minua ja tämä oli tässä. Mies lähti huutaen pois, eikä muuten tosiaan mennyt sinne liikkeelle farkkujaan lunastamaan.

Kun eron jälkeen heitin sen valokuvan roskiin, huomasin että sen kuvan takana kehyksen sisällä oli miehen exän nimi. Oli antanut sen kuvan miehelle lahjaksi...

    Mies tarjoaa sinulle autokyydin ja emännöintimahdollisuuden hienossa kartanossaan niin kyllähän sinä ruoka-ja vaatehuollosta vastaat.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli ottanut multa lupaa kysymättä ison kasan vaatteita lainaan, ja kun asian huomasin ja kysyin, niin sanoi ostaneensa ne kaupasta. Eikä olisi "ostamiaan" vaatteita halunnut palauttaa. Lopulta myönsi niiden olevan minun, mutta väitti minun antaneen/lainanneen ne hänelle. Lopulta sain ne takaisin, enkä kaveria pahemmin kylään kutsunut, kun en tiennyt mitä sen mukaa tarttuu.

Meilläpäin -mutta olenkin maalaisjuntti- tuollaista kutsutaan varastamiseksi.

Miksi ihmeessä kerroitte kenellekään, että olitte ostaneet lihaa! Alkaako teillä soittokierros heti kun olette ostaneet jotain enemmän/parempaa? "Että me ostettiin nyt näitä kalliita paisteja ja nyt me valmistetaan näitä ja nyt me syödään näitä"!!

Naapuri pyysi kyytiä ruokakauppaan. Sanoin että sopii, kun itse olen lähdössä myös. Mutta kun tätä ihmistä olisi pitänyt ajeluttaa ja käyttää ties missä, kun nyt autolla ollaan liikkeellä ja on ihan matkan varrella. No, osa pyynnöistä ei ollut lähellekään matkan varrella. Suuttui sitten, kun sanoin että jääkö tähän vai lähteekö kyydissä kotiin, kun mulla on muutakin menoa. Pilasin kuulemma hänen suunnitelmansa, enkä auta vaikka ihan hyvin voisin, eikä hän isoa asiaa pyydä...okei.

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa opiskelijoita ja teemme toki samalla töitä, mutta niistä saatavat tulot ovat pieniä. Olin useampi vuosi sitten eräässä ruokakaupassa töissä ja ostin tarjouksesta pari isoa palaa naudan sisäfileetä. Miehen veli ja tämän vaimo (tekevät hyväpalkkaista työtä) kysyivät voivatko tulla syömään kun kuulivat että olin ostanut paljon lihaa. No mikäs siinä, lämmitettiin sauna ja alettiin väsäämään ruokaa. Miehen veli kysyi että tarvitaanko mitään kaupasta ja sanottiin että jotain jälkiruokaa voisi tuoda. No nää toi itselleen saunakaljat ja röhnöttivät vaan pöydän ääressä kysymättä tarvitaanko me apua ruoan laitossa. Palvelu pelasi koska jouduin korjaamaan heidän astiatkin kun he lähtivät saunomaan...

Niin siis tätä kirjoitusta tarkoitin, että mistä ihmeestä kaikki sukulaiset tietävät, että teillä on ostettu lihaa?!

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Hedelmät on teillä kulhossa pöydällä aina mutta niitä ei saa vieraat ottaa. Eväitä on vieraita varten pöydällä, joita siis saa ottaa.

Kerrotko vieraille siis että hedelmiä ei saa ottaa mutta vieressä olevia eväitä saa ottaa?

Vai mistä vieraiden pitää se ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Olin aikeissa aloittaa uuden ketjun aiheesta "lompakkoloiset treffielämässä" mutten kehdannut. Ehkä tämä ketju kelpaa, aihetta aika hyvin sivuten.

Törmäsin treffirintamalla mieheen, joka kuulosti ihan sopivalta. Ensimmäiset treffit kahvilassa: mies piti huolta että kumpikin maksoi omat kahvit. Se oli minulle ihan OK, ja  tunnuimme tulevan juttuun. Seuraavilla treffeillä mies ehdotti että tulisin hänen luokseen tekemään ruokaa. Sopihan se: mutta kun tuli aika hakea tarvikkeet ruokakaupasta, mies jäi autoon odottamaan tekosyyllä "pakko hoitaa pari työpuhelua". Pidin sitä ihan luonnollisena syynä, maksoin ostokset, tulin autoon. Mies oli ilmeisesti lopettanut jo puhelunsa, OK. Tein ruoan, söimme, lähdin kotiin.

Seuraavilla treffeillä sama juttu. Alkoi vähän mietityttää että nolottaako miestä näyttäytyä kanssani?

Kolmansilla treffeillä mies ehdotti että käydään ABC:llä buffetissa. Kuulemma herkkuruokaa hänen mielestään! Mutta kun tulimme sisään, mies häippäisi "vessaan" ja huikkasi että hoida sä nuo maksut kun ehdit. Tämä oli juuri joulun alla. Mies oli myös laittanut tekstarin etukäteen että "mulla on sulle joululahja!", koska olin puhunut miten tärkeää perheessäni on aina ollut lahjojen antaminen. Olin sitten ostanut lahjan hänellekin, olisi noloa vain saada eikä antaa. Ei kallis, muutaman kympin, kauniisti käärittynä. Mies sitten ylpeänä vetäisi esiin... sellaiseen läpinäkyvään lasiin ja pahvitaustaan laitetun valokuvan itsestään. Ei edes ollut paketissa.

Viimeinen niitti suhteelle tuli, kun hän ehdotti että tulisin mukaan kun hän menee ostamaan farkkuja kaupasta koska tarvitsee ne välttämättä huomiseksi. Makutuomariksi halusi kuulemma. Menimme, hän sovitti, ja kun tuli kassalle menon aika, hän jätti minut ja maksettavat tuotteet siihen (jo kassakoneeseen lyötynä) ja kipaisi peremmälle liikkeeseen). Myyjä katseli minua vähän siihen malliin että maksaisinko, jonoakin kun alkoi muodostua, mutta siinä vaiheessa meni kamelin selkä poikki. Totesin että mies hoitakoon farkkunsa itse ja kävelin ulos liikkeestä. Kohta tulee mies huutaen perästä ilman farkkuja ja äkäisenä. Mihin olin menossa?!! Oli siis ilmeisesti seurannut piilosta että maksanko. Totesin vain että mene takaisin ja maksa ne ostoksesi, minä en niitä sulle osta, ja ukko oikein suuttui. Että totta kai hän lähtee perään kun lähdin. Totesin että kiitos, mutta tämä suhde ei kiinnosta minua ja tämä oli tässä. Mies lähti huutaen pois, eikä muuten tosiaan mennyt sinne liikkeelle farkkujaan lunastamaan.

Kun eron jälkeen heitin sen valokuvan roskiin, huomasin että sen kuvan takana kehyksen sisällä oli miehen exän nimi. Oli antanut sen kuvan miehelle lahjaksi...

Voitko paljastaa edes maakunnan tasolla, missä päin tämä aarre vaikuttaa?

Kuulostaa nimittäin tutulta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikeissa aloittaa uuden ketjun aiheesta "lompakkoloiset treffielämässä" mutten kehdannut. Ehkä tämä ketju kelpaa, aihetta aika hyvin sivuten.

Törmäsin treffirintamalla mieheen, joka kuulosti ihan sopivalta. Ensimmäiset treffit kahvilassa: mies piti huolta että kumpikin maksoi omat kahvit. Se oli minulle ihan OK, ja  tunnuimme tulevan juttuun. Seuraavilla treffeillä mies ehdotti että tulisin hänen luokseen tekemään ruokaa. Sopihan se: mutta kun tuli aika hakea tarvikkeet ruokakaupasta, mies jäi autoon odottamaan tekosyyllä "pakko hoitaa pari työpuhelua". Pidin sitä ihan luonnollisena syynä, maksoin ostokset, tulin autoon. Mies oli ilmeisesti lopettanut jo puhelunsa, OK. Tein ruoan, söimme, lähdin kotiin.

Seuraavilla treffeillä sama juttu. Alkoi vähän mietityttää että nolottaako miestä näyttäytyä kanssani?

Kolmansilla treffeillä mies ehdotti että käydään ABC:llä buffetissa. Kuulemma herkkuruokaa hänen mielestään! Mutta kun tulimme sisään, mies häippäisi "vessaan" ja huikkasi että hoida sä nuo maksut kun ehdit. Tämä oli juuri joulun alla. Mies oli myös laittanut tekstarin etukäteen että "mulla on sulle joululahja!", koska olin puhunut miten tärkeää perheessäni on aina ollut lahjojen antaminen. Olin sitten ostanut lahjan hänellekin, olisi noloa vain saada eikä antaa. Ei kallis, muutaman kympin, kauniisti käärittynä. Mies sitten ylpeänä vetäisi esiin... sellaiseen läpinäkyvään lasiin ja pahvitaustaan laitetun valokuvan itsestään. Ei edes ollut paketissa.

Viimeinen niitti suhteelle tuli, kun hän ehdotti että tulisin mukaan kun hän menee ostamaan farkkuja kaupasta koska tarvitsee ne välttämättä huomiseksi. Makutuomariksi halusi kuulemma. Menimme, hän sovitti, ja kun tuli kassalle menon aika, hän jätti minut ja maksettavat tuotteet siihen (jo kassakoneeseen lyötynä) ja kipaisi peremmälle liikkeeseen). Myyjä katseli minua vähän siihen malliin että maksaisinko, jonoakin kun alkoi muodostua, mutta siinä vaiheessa meni kamelin selkä poikki. Totesin että mies hoitakoon farkkunsa itse ja kävelin ulos liikkeestä. Kohta tulee mies huutaen perästä ilman farkkuja ja äkäisenä. Mihin olin menossa?!! Oli siis ilmeisesti seurannut piilosta että maksanko. Totesin vain että mene takaisin ja maksa ne ostoksesi, minä en niitä sulle osta, ja ukko oikein suuttui. Että totta kai hän lähtee perään kun lähdin. Totesin että kiitos, mutta tämä suhde ei kiinnosta minua ja tämä oli tässä. Mies lähti huutaen pois, eikä muuten tosiaan mennyt sinne liikkeelle farkkujaan lunastamaan.

Kun eron jälkeen heitin sen valokuvan roskiin, huomasin että sen kuvan takana kehyksen sisällä oli miehen exän nimi. Oli antanut sen kuvan miehelle lahjaksi...

Voitko paljastaa edes maakunnan tasolla, missä päin tämä aarre vaikuttaa?

Kuulostaa nimittäin tutulta...

Keski-Pohjanmaalla.

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen kaveri lokitti aina:

"mä voin ottaa ton rotsin/ kengät/ mailan/ jne, jos et sitä käytä".

Ihan pokkana pyysi vaikka mitä kamaa itselleen. Oltiin jo ihan aikuisia yli 2- kybäsiä ja kaikilla omat kodit ja elämät.

Itselle ei tulisi mieleenkään kysyä toisen kamoja itselleen - ilmaiseksi?

Ostos-tv:n malliin. "Eikä tässä vielä kaikki." Ihan tyrmistyneenä olen katsonut, kun eläkeikää lähestyvät harrastavat samaa. Tuosta vaan kysytään, että et varmaan tarvitse tuota pöydällä olevaa maljakkoa. Miksi se siinä muuten olisi, jos ei tarvittaisi?

Onneksi on huomaavaisiakin ihmisiä. Olen joskus lupautunut lemmikkivahdiksi useammaksi päiväksi. On hankittu ruoat ja juomat, saunapuut kannettu valmiiksi ja kehotettu samalla nauttimaan olosta.

Vierailija kirjoitti:

Kun olimme kaveriporukalla tilataksilla liikkeellä, oli tapanamme kerätä "kolehti" taksin maksua varten. Kaikki antoivat esim, vitosen ja koko summa sitten kuskille. Siinä oli yleensä reilusti ylimääräistä, mutta niin saimme hyvää palveluakin vaikka meno joskus olikin "äänekästä". Kerran porukkaan tuli uusi naispuolinen tuttavuus ja hän sattui istumaan taksin etupenkille. Keräsimme tuttuun tapaan kolehdin ja annoimme rahat naiselle jotta hän antaisi ne kuskille. Nainen antoikin kuskille vain mittarin osoittaman summan ja pisti loput omaan taskuunsa.

Vähän samanlainen tilanne. OItiin kaveriporukalla lomamatkalla ravintolassa syömässä. Kaverin mielestä me muut laittoimme liikaa tippiä ja keräsi osan hiluista omaan taskuun. Sai sitten seuraavassa ravintolassa maksaa tipit...

Eikä noiden hilujen keräävien kanssa. :D En tiennyt tuollaisia olevan. Saahan sillä pari ylimääräistä markettikaljaa. Jokainen päättää itse, paljonko tippiä antaa tai ei anna. Sitten joku kiilaa väliin kolehtia keräämään. Eivät ne ole sen rahoja.

Eikös niitäkin ole, jotka ottavat kirkon kolehtipussista rahaa?

Olen ammatiltani valokuvaaja ja jokaikisiin sukujuhliin (häät, ylioppilasjuhlat, rippijuhlat, synttärit jne.) tulee pyyntö, että "ottaisitko sitten samalla juhlista muutaman valokuvan, kun olet siinä niin hyvä ja sulla on se hyvä kamerakin". Ja "muutama kuva" tarkoittaa tietenkin aina ns. virallisia potretteja plus kattavasti tilannekuvia juhlasta. Ja juhlien jälkeen pitäisi noin viikon parin sisällä toimittaa sitten juhlakaluille muistikortilla kiva runsas lajitelma kuvia käsiteltyinä. Tähän syyllistyvät sekä omat sukulaiseni, mutta myös puolisoni sukulaiset tuntuvat innostuneen kovasti ajatuksesta, että heillä on nyt suvussa näppärästi ilmainen valokuvaaja. Eli kaikki mahdolliset kissanristiäiset sukulaistytön yo-juhlista ja vanhojentansseista appiukon syntymäpäiväjuhliin on pitänyt kuvata. Ihmiset eivät ilmeisesti mitenkään käsitä, että kun otan juhlista kattavasti kuvia, olen siellä juhlissa töissä ja niiden kuvien käsittelykin jälkikäteen vie ihan mukavasti työtunteja. Harvassa ovat olleet ne ihanat juhlat, joissa kutsun saaminen on tarkoittanut sitä, että olen saanut nauttia juhlista ihan vaan vieraana ilman "työvelvoitetta".

Ammatissa kuin ammatissa tuntuu olevan tuo, että "sinultahan se käy niin kätevästi". Niitä aloja varten on opiskeltu pitkätkin pätkät, vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. On rahanarvoista palkkaan oikeutettua toimintaa. Ikinä ei tulisi mieleen sanoa, että poistapa vaikka tuo viisuri, kun sinulta käy se niin kätevästi. Instrumentit ja vastaanotonkin olet näköjään hankkinut. Tai muuta vastaavaa.