Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

sarkasmia kirjoitti:

Käyttäjä5500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikeissa aloittaa uuden ketjun aiheesta "lompakkoloiset treffielämässä" mutten kehdannut. Ehkä tämä ketju kelpaa, aihetta aika hyvin sivuten.

Törmäsin treffirintamalla mieheen, joka kuulosti ihan sopivalta. Ensimmäiset treffit kahvilassa: mies piti huolta että kumpikin maksoi omat kahvit. Se oli minulle ihan OK, ja  tunnuimme tulevan juttuun. Seuraavilla treffeillä mies ehdotti että tulisin hänen luokseen tekemään ruokaa. Sopihan se: mutta kun tuli aika hakea tarvikkeet ruokakaupasta, mies jäi autoon odottamaan tekosyyllä "pakko hoitaa pari työpuhelua". Pidin sitä ihan luonnollisena syynä, maksoin ostokset, tulin autoon. Mies oli ilmeisesti lopettanut jo puhelunsa, OK. Tein ruoan, söimme, lähdin kotiin.

Seuraavilla treffeillä sama juttu. Alkoi vähän mietityttää että nolottaako miestä näyttäytyä kanssani?

Kolmansilla treffeillä mies ehdotti että käydään ABC:llä buffetissa. Kuulemma herkkuruokaa hänen mielestään! Mutta kun tulimme sisään, mies häippäisi "vessaan" ja huikkasi että hoida sä nuo maksut kun ehdit. Tämä oli juuri joulun alla. Mies oli myös laittanut tekstarin etukäteen että "mulla on sulle joululahja!", koska olin puhunut miten tärkeää perheessäni on aina ollut lahjojen antaminen. Olin sitten ostanut lahjan hänellekin, olisi noloa vain saada eikä antaa. Ei kallis, muutaman kympin, kauniisti käärittynä. Mies sitten ylpeänä vetäisi esiin... sellaiseen läpinäkyvään lasiin ja pahvitaustaan laitetun valokuvan itsestään. Ei edes ollut paketissa.

Viimeinen niitti suhteelle tuli, kun hän ehdotti että tulisin mukaan kun hän menee ostamaan farkkuja kaupasta koska tarvitsee ne välttämättä huomiseksi. Makutuomariksi halusi kuulemma. Menimme, hän sovitti, ja kun tuli kassalle menon aika, hän jätti minut ja maksettavat tuotteet siihen (jo kassakoneeseen lyötynä) ja kipaisi peremmälle liikkeeseen). Myyjä katseli minua vähän siihen malliin että maksaisinko, jonoakin kun alkoi muodostua, mutta siinä vaiheessa meni kamelin selkä poikki. Totesin että mies hoitakoon farkkunsa itse ja kävelin ulos liikkeestä. Kohta tulee mies huutaen perästä ilman farkkuja ja äkäisenä. Mihin olin menossa?!! Oli siis ilmeisesti seurannut piilosta että maksanko. Totesin vain että mene takaisin ja maksa ne ostoksesi, minä en niitä sulle osta, ja ukko oikein suuttui. Että totta kai hän lähtee perään kun lähdin. Totesin että kiitos, mutta tämä suhde ei kiinnosta minua ja tämä oli tässä. Mies lähti huutaen pois, eikä muuten tosiaan mennyt sinne liikkeelle farkkujaan lunastamaan.

Kun eron jälkeen heitin sen valokuvan roskiin, huomasin että sen kuvan takana kehyksen sisällä oli miehen exän nimi. Oli antanut sen kuvan miehelle lahjaksi...

    Mies tarjoaa sinulle autokyydin ja emännöintimahdollisuuden hienossa kartanossaan niin kyllähän sinä ruoka-ja vaatehuollosta vastaat.

   Paljon alapeukuttavia tosikkoja ?

Tai sitten sarkasmiyrityksesi ei ollutkaan niin hulvattoman kylkiärepivän hauska kuin tunnut luulleen ja odottaneen.

Jos peukut ovat tosia, niin kyllä ihmisten huumorintajuttomuus yllättää aina uudelleen ja uudelleen. Eri.

1) Kaiken aikani.

2) Urani

3) Haaveeni ja fantasiani

4) Perhesuunnitteluni

5) Rahaa, etenkin välillisesti hyödykkeiden muodossa

En voi käsittää, miten on mahdollista.

No tämä nyt ei ole kovin paha, mutta...

Olin 18-vuotiaana juuri kortin saaneena kuskina kolmelle kaverilleni, kun menimme viettämään iltaa neljännen kaverimme (sanotaan vaikka A) luokse. Hän asui hieman kauempana kaupungista, n. 30km/suunta. Sovittiin etukäteen, että yhdessä lähdetään pois kun joku välttämättä haluaa. No, jossain välissä sitten yksi joukosta väsyi ja tahtoi grillin kautta kotiin, joten lähdimme takaisin kaupunkiin. Kaikki osoittivat olevansa yhtä mieltä poislähtemisestä.

Grillillä sitten yksi kyydissä olleista kavereistani (sanotaan B) alkoi mankua, josko vietyäni kaksi muuta kaveria kotiin heittäisin vielä hänet takaisin tämän kaupungin ulkopuolella asuvan kaverimme A luokse, sillä hänellä oli "niin hyvä meno päällä" ja hän aikoi jäädä kaverin A luokse yöksi, joten minä voisin mennä itse kotiin jos en haluaisi jäädä. Olin liikkeellä vanhempieni autolla eikä kukaan kavereista maksanut minulle mitään bensoista (en tosin olettanutkaan heidän maksavan, sillä minun ei tuolloin tarvinnut itse tankata vanhempieni autoa eivätkä he neuvoneet pyytämään mitään kyytiläisiltä), mutta en silti halunnut ajella edestakaisin ja kuluttaa vanhempieni bensaa päälle sadan kilometrin edestä. Lisäksi olin juuri kortin saaneena hieman epävarma kuski, enkä tahtonut ajaa pimeässä yksin takaisin niin pitkää matkaa. Olin myös väsynyt, vaikka tuskin mitään rattiin nukahtamisen pelkoa olisi sentään ollut. Selitin tätä ystävälleni, mutta hän loukkaantui. Minun mielestäni oli jo riittämiin, kun kuskasin jokaisen kotiovelta bileisiin, bileistä grilliin ja grilliltä takaisin kotiovelle... olinhan kuin ilmainen taksi, vaikka toki itsekin illanviettoon osallistuin.

Kyseisessä tapahtumassa oli myös toinen hieman härski kohta. Kysyin tältä kaveri B:ltä, oliko ystävä A luvannut hänelle yöpaikkaa kotoaan. B vastasi myöntävästi, on luvannut joo. Kun myöhemmin tapasin kaverin A ja asia tuli puheeksi, hän kielsi että olisi missään vaiheessa luvannut tälle B:lle yöpaikkaa luotaan. Päinvastoin, hän ei edes tahtonut tämän jäävän yöksi sillä oli itsekin jo kovin väsynyt ja tahtoi vain nukkumaan. Lisäksi hän koki B:n alkoholinkäytön ja yön läpi örveltämisen hieman raskaana katseltavana yksinään.

Pähkinänkuoressa siis kaveri B:n mielestä minun olisi pitänyt lähteä tekemään ylimääräinen 60 km:n mutka, bensarahaa ei luonnollisesti tarjottu ja oli yhdentekevää, että en kokenut mukavaksi ajella yksin matkaa takaisin. Kaverin A olisi pitänyt tarjota hänelle nukkumapaikka vasten tahtoaan, ja luultavasti vielä jatkaa juhlimista hänen kanssaan, vaikka itse halusi vain nukkumaan. Kaveri B ei osannut oikein nähdä asioita muiden silmillä, vaan hänelle tärkeää oli saada tahtonsa läpi. Kippasin kyllä tämänkin kaveri B:n kotiinsa nukkumaan yhtä lailla kun muutkin kyydissä olleet, hän vihoitteli asiasta jonkun aikaa mutta leppyi sitten. :D

3296 jatkaa...

Olen oppinut, että kaikille ei kannata opiskelijana kertoa että käytössä on auto, eikä kaikkia tarvitse todellakaan ottaa kyytiin jos ei halua. Tietenkään kaikki eivät ole hyväksikäyttäjiä, ja hyviä kavereita ottaa mielellään kyytiin aina välillä. Varsinkin jos auttaminen on vastavuoroista.

Kerran teininä en osannut sanoa ei kun kyytiin änkesi (baari-illan päätteeksi) eräs hirvittävä kana, joka kuului kyllä tuttavapiiriini ja oli hyvän kaverini kaveri, mutta josta itse en liiemmin (varsinkaan) humalaisena pitänyt. Änkesi vielä etupenkille riemastuttamaan kuljettajaa :) Jakeli koko ajan ohjeita ja valitti ajotaidoistani, yritti kaiketi osoittaa paremmuuttaan huutamalla autossa niin että kaikki kuulivat. Ohjeet olivat luokkaa "ei sun tarvii kattoo oikealle, ei tuolta koskaan tuu autoja, nonii kato nyt ei sieltä ketään tullu" ja tietysti hirveää huokailua ja hymähtelyä ja silmien pyörittelyä kun hidastin tasa-arvoisessa risteyksessä nähdäkseni tuleeko oikealta autoja. Hyvin rasittavaa jatkuvaa ohjeistamista, tuolloin tosin minunkin hiljaisen ja hyväksyvän hiiren ärsytyskäyrä nousi loppumatkasta niin että ärjyin henkilölle että turpa kiinni nyt. :D

Opiskeluaikana olin juuri kertomassa kaverille että omistan auton ja että voisimme käydä joskus yhdessä toisella puolella kaupunkia sijaitsevassa kohteessa jonne pääsystä olimme juuri hetki sitten haaveilleet (mutta jonne ei ihan viitsinyt kävellä), mutta muutin mieleni kun kyseinen sankari päätti juuri ilmoittaa että on jonkun "ärsyttävän tyypin" kaveri ihan vain siksi että sillä on auto ja että hän soittaa aina sille jos haluaa jonnekin kauemmas esim. shoppailemaan. Tuli jotenkin epämukava olo, että en voisi sitten enää olla varma pitääkö hän oikeasti minusta vai olenko minäkin vain ärsyttävä tyyppi jolla on auto.

Nämä nyt eivät varsinaisesti olleet härskejä odotuksia ja vaatimuksia, mutta tarinoita vaativista ihmisistä nyt kuitenkin. Anteeksi pieni off topic, mutta pysyypähän ketju ylhäällä :')

Tää ei ole ehkä niin paha, mutta tuntui pahalta. Ja oli opettavainen.

Ystävälläni on rikas mies ja hän itse on rikkaasta suvusta. Omistaa asunnon Helsingissä paraatipaikalta, liikkuu HSL:n sijaan taksilla ja matkustelee useammin ulkomaille kuin minä vanhempiani tapaamaan 100km päähän.

Minä siinä kohtaa hoitovapaalla ja mieheni oli pienipalkkaisessa työssä. Ystäväni ehdotti mulle että nähdäänkö? Lupasin, että nähdään.

Nähtiin sovitusti ja hän ehdotti, että mennäänkö kulmakunnan kalleimpaan kahvilaan. No kyllähän se sopi: ottaisin vain kahvin, sen kotiäidin budjetti kestäisi. Ystäväni otti kalliin erikoiskahvin, leivoksen ja smoothien - kunnes huikkasi, että hänellä ei muuten ole tilillä lainkaan rahaa, voisinko lainata, hän maksaa kyllä takaisin. No minähän siinä nieleskelin ja lainasin rahat. Siinä sitten juotiin ja syötiin (mä join kahvini) ja kun olin 'valmis', hän ilmoitti että hiukoo vielä, annanko vielä rahaa salaattiin ja smoothieen uudelleen! Maksoin senkin ja sitten ystäväni mietti, että miten näin köyhällä voi olla niin paljon rahaa! No en tiedä, mutta selvisi miten hän voi olla niin rikas, kun maksattaa kaiken muilla. No, penäsin aikanaan kaikki lainaamani rahat takaisin. Ei siinä mitään, mutta tuntui vaan tosi pahalta kun toisella on rahaa mennä ja liihotella ja sitten pummitaan meiltä pienituloisilta rahat.

Eikä mennyt aikaakaan, kun hän taas laittoi viestiä: nähdäänkö? Ja kun ilmoitin, että nyt ei sovi, tuli viesti takaisin päin: hän tarttis lainata 140€ käteisellä, kun on pettänyt miestään ja tullut raskaaksi ja pitäisi abortti maksaa ilman että raha liikkuu tileillä.

No arvaatte varmaan.

En todellakaan antanut sitä rahaa. Ja erohan niille tuli.

Tämä ketju vain vahvistaa sen vanhan faktan, että lääkäri ei tee mitään ilmaiseksi.

Monen muun alan ihmiset voivat auttaa toisia (järjen rajoissa toki) mutta lääkäri on ainoa joka ei suostu tekemään yhtään mitään ilman maksua.

Ei siis mikään ihme, että niin moni lääkäri esittää lentokoneessakin nukkuvaa, kun kuulutellaan ja kysellään onko lääkäriä koneessa.

Olet täysin väärässä. Tunnen monia lääkäreitä, jotka auttavat ilmaiseksi, tuttuja ja tuntemattomia. Isäni (lääkäri) kertoi että kun he kerran olivat äitini kanssa ruotsinlaivalla, kuulutettiin lääkäriä. Hän oli mennyt paikalle ja sinne oli saapunut myös neljä muuta kollegaa. No, potilas oli saanut avun ja isäni, jonka ei sitten tarvinnutkaan tehdä mitään, oli saanut kuitenkin kiitokseksi ilmaisen risteilylipun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Kaveri tulee kylään kun hänellä on ongelmia. Muuten tuskin tavataan. Jää jumittamaan luokseni pitkäksi aikaa. Hän ei käytä omia rahojaan ruokaan, vaikka kaikki on oltava kallista etityisruokavaliota.

Hän valittaa kaikesta ja komentaa lapsiani ilman syytä Esim.eivät saisi juoda edes mehua.

Vierailija kirjoitti:

Kollega ilmoitti, kun työaikaan tuli kiky-pidennys, että pelaa pasianssia sen ajan.

Tässä olisi päättäjille vähän mietittävää. Jos hoitaa hommansa reippaasti ilman juoru- ja tupakkataukoja, on valmis suorittavassa työssä jo tuntia ennen virallista työajan loppumista, ei kukaan hyödy tuosta. Pidetään väkisin työpaikalla sitten netissä tai pelaamassa sen loppuajan, minkä voisi viettää kotonakin. Ahkeruudesta ei palkita. Lorviminen kyllä. Eivät kaikki alat mene pelkän kellokortin mukaan.

Se vapaa-ajalla oleva lääkäri voi olla hyvinkin hönöissään jollakin risteilyllä tai lentokoneessa. Pahimmillaan autettu osapuoli nostaa jonkun hoitovirhesyytteen sitten siitä.

Kännikuskina toimiminen on yleensä turhauttavaa. En tajua, miten taksikuskit ja yöbussien kuskit jaksavat katsella noita illasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni asui seurustelumme alkuaikoina pienessä kylässä, jossa naapureita oli joka suuntaan. Naapureiden lapset käyttivät pihaa oikopolkuinaan, häiriköivät ilta-aikaan koputtelemalla ikkunoihin ja pimpottelemalla ovikelloja (ja lähtivät karkuun). Asiasta sanomalla vanhemmat vain myhäilivät että sori no can do..

Yhdet naapurit sitten ostivat hemmetin ison pihauima-altaan. Saavuttiin perjantai-iltana reissusta miehen kotiin ja mitäs nähtiinkään. Täyttivät allasta sekä miehen talon ulkohanasta että omastaan. Kuulemma tulee niin hitsin hitaasti vain yhdestä. Nämä naapurit lainailivat milloin mitäkin mieheltä kun ei se niitä tarvi kun on koko ajan töissä. :) Lupaa kysymättä siis kävivät hakemassa trimmeriä tms ulkovarastosta. Minähän se pahis olin kun laitoin moiselle stopin.

Voi että, tässä tarinassa on ihan väärä loppu! Odotin, että yhtenä perjantai-iltana naapurit saapuvat kotiinsa ja näkevät teidät siinä altaassa lillumassa. Siinä olisi ollut vastinetta lasten häiriköinnille.

Meillä oli naapureiden kanssa yhteinen varasto, vaan onneksi ei enää. Omat lukot jokaisella ovessa. Ihmiset eivät tajua, että ne työkalut kuluvat, kun niitä käytetään. Tai eivät vain viitsi välittää. Niitä tarvitaan ihan itsekin ja itse on hinta niistä myös maksettu.

Tuttavapiiristä olen oppinut sen, että jos jollakin on uima-allas tai palju pihalla, niin johan riittää kyläilypyyntöjä. Onhan myös grilli? Siis kutsumatta, vaan itse itsensä kutsumalla. Samoin se mökki ja ranta kelpaa. On eri asia oikeasti pyytää kylään, kuin että me tullaan kylään. "Kun lapsetkin niin tykkäävät ja viihtyvät." Entä jos me ei tykätä lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka kuvittelee, että kun hän toimii jollakin tavalla. Se on oikein. Moukka yrittää määrätä tuntemattamienkin ihmisten kotona tavart, vaikkei koskaan olisi käynytkään. Moukka ei ymmärrä että muuaalla on erilaisia tapoja. Surullista. Suurin osa meistä muista ymmärtää, että tapoja voi olla erilaisia. Ja pyrkii aina kohteliasaasti noudattamaan kyläpaikan tapoja, parhaansa mukaan, ei tietenkään syö kenenkään ruokia tai kurkistele jääkasppeihin tms. Joissakin poikoissa on kohteliasta odottaa, kun kahville kutsutaan ja joissakin paikoissa on tapana häärätä apuna keittiössä. Kun apua siis pyydetään. Ja samalla kysyä , tarviiko tuoda veistä jos omena maistuu, ja niinpä kahvihetki oli mukava kaikilla, ilman pönötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Jos kulhossa on pöydällä hedelmiä niin mielestäni ne ovat tarjolla.

Tohon korjaan, tuli niin hassusti

Siis kulhossa *ovat tarjolla, usein kysyn tarviiko veistä tai lautasliinaa/lautasta, jos haluaa joku ottaa.

Näinkö monen mielestä kulhossa olevat hedelmät ovat ilman tarjoamista vapaata riistaa muulle, kuin omalle perheelle? Ei meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Onhan se vähän ilkeää vieraita kohtaan, että siinä lähellä on joku herkkutarjotin tai mitähyvänsä hyvää. Luulevat että heille tarjotaan. No ei. Siinä sitten vieraat ihmettelee lähtiessään, että meinaskohan se tarjota vai unohti vai...,???

Meillä ainakin hedelmien hinta, kulutus ja menekki on tarkkaan laskettua touhua, sillä niitä menee. Ei todellakaan haluta lähteä tekemään ylimääräistä kauppareissua kaiken muun arjen sumplimisen keskellä siksi, että joku yllätysvierailija söi kuormasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Onhan se vähän ilkeää vieraita kohtaan, että siinä lähellä on joku herkkutarjotin tai mitähyvänsä hyvää. Luulevat että heille tarjotaan. No ei. Siinä sitten vieraat ihmettelee lähtiessään, että meinaskohan se tarjota vai unohti vai...,???

Eivät unohtaneet, jos ei tarjottu. Monella perheellä on oikeasti rahat todella tiukassa tänä päivänä. Joku teepussikin lasketaan, kahvista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hedelmät on kyllä kulhossa pöydällä aina, mutta ei niitä vieraat saa mennä omin lupinensa näpeltämään. Iso perhe ja kaupasta saa hedelmiä hakea jatkuvasti muutenkin. Kauppaan pari kilometriä matkaa ja esim. banaanit ja omenat lisäävät kassien painoa entisestään. Omat lapset osaavat kysyä että saako syödä vaikkapa pähkinöitä, tietävät että ne saattavat olla tarkoitettu johonkin leipomukseen.

Pöytään laitan tarjolle evästä, jotka on tarkoitettu vieraille. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää.

Mulle on itsestäänselvää se, että ihmisillä voi olla erilaisia tapoja.

Vain moukalla on sellainen tapa, että lupaa kysymättä syö kyläpaikan ruoat/hedelmät/suklaat tms. Ja vain moukalle moinen käytös on itsestäänselvää.

Vain moukka laittaa ne esille kun vieraat tulevat ellei niitä saa ottaa.

Fiksu ihminen laittaa näkymättömiin ne suklaat yms joita ei ole tarkoitus tarjota.

Vain VARKAILTA pitää kaikki piilottaa!

Kun kotiini tulee ihmisiä vierailulle, lähtökohtaisesti oletan, että heillä ei ole tapanaan varastaa. Ja näin on aina ollutkin, mutta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluukin vain fiksuja ihmisiä, ei varkaita.

Pöytään laitetaan hedelmiä ja jos vieras ottaa, on hän varas. No huhhuh. Onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä henkilökohtaisesti. Ja itsekin jos laitan pöytään jotain, on se ilman muuta tarkoitettu syötäväksi, ei pelkästään ihailua varten, että katsokaa, on meillä hedelmiä, mutta hähhää, ette saa ottaa.

Hedelmät on niin kalliitakin!! Vai onko?