Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukioaikoinani halunnut osallistua vanhojen tansseihin. Lukiomme oli todella pieni ja lähestulkoon kaikki muut tanssivat, meitä väliin jättäneitä oli ehkä viisi henkeä jos sitäkään. En ollut yhtään mukana tanssien suunnittelussa tai järjestelyissä, koska se ei minua kiinnostanut tai koskettanut. Yllätys olikin melkoinen, kun paria päivää ennen tansseja selvisi, että lukion juhla-/liikuntasalin koristelu yms. järjestely ennen tansseja ja salin siivoaminen tanssien jälkeen oli nakitettu kokonaan näille ei-tanssiville. Meidän olisi siis pitänyt mennä tansseja edeltävänä iltana (todellakin siis illalla, omalla ajalla) järkkäämään kaikki kuntoon ja tanssien jälkeen (jälleen illalla, omalla ajalla) siivoamaan kaikki pois. Missään vaiheessa kukaan ei kysynyt mitään halustamme osallistua auttamaan, tämä käsky tuli vain ilmoitusluontoisesti joltakin toiselta opiskelijalta, joka oli tanssien vastuutiimin (tai mikä kokoonpano asiaa hoitikaan, en muista enää) jäsen. 

Tästä jutusta tuli mieleen oma lukiomuistoni abiristeilystä. En osallistunut risteilyyn, mutta tarmokas ja tomera oppilaskunnan puheenjohtaja Tarja päätti, että kaikki osallistuvat risteilykuluihin, koska samasta kassasta ostetaan myös luokanvalvojan muistaminen. Minä kiltti ja tyhmä sitten osallistuin.

Vanhojentansseihin olisin vuotta aiemmin osallistunut mielelläni ja harjoituksissa kävinkin kivan parini kanssa. Kunnes toinen tomera ja tarmokas oppilaskunta-aktiivi Päivi huomasi, miten hyvä tanssija parini oli, ja halusi pojan omaksi parikseen. Hän houkutteli pojan esittelemällä asian tälle niin, että minulle parin vaihto on ok, ja minulle taas niin, että poika haluaisi vaihtaa paria. Niinpä sain parin, joka ei osannut tanssia ja jäi lopulta kokonaan pois vanhojenpäivästä niin etten minäkään voinut osallistua tanssiin.

Minulle meinasi aikanaan käydä melkein samankaltainen temppu kuin sinulle vanhojentansseissa. Kysyin itselleni tuttua poikaa pariksi jo hyvissä ajoin, ja hän suostui. Ei mennyt kuin muutama päivä tästä kun eräs hänen kaverinsa (itselle vain naamalta tuttu tyttö) tuli tunnin jälkeen luokseni, ja pamautti että hän ja minun kysymäni poika olisivat jo ajat sitten sopineet menevänsä yhdessä. Itse olin vähän epäileväinen kun hän kysyi josko voisi siis mennä pojan kanssa, joten vastasin että pitää miettiä. No, tämä neiti olikin sitten mennyt sanomaan pojalle että kyllä minulle sopii että he menevät keskenään. Kun ystäväni (pojan parhaita kavereita) kuuli tästä, hän marssi oitis pojan luokse kysymään, että mikä on homman nimi. Poika ei ollut tietoinen tämän toisen neidin valehtelusta ja oli itsekin pöyristynyt kun siitä kuuli, hänelle oli sanottu että minä olisin sanonut kaiken olevan ok. Hän tuli myöhemmin luokseni ja pyysi anteeksi tämän tytön puolesta, ja ilmoitti tulevansa mielellään minun kanssani. Toinen tyttö jäi sitten nuolemaan näppejään.

Lasten syömisen pitää olla juuri sitä että on tietyt ajat jolloin syödään, turha opettaa pienestä pitäen jatkuvaa napostelua. Se ei ole myöskään kiduttamista, ei päiväkodissakaan napostella pitkin päivää vaan siellä syödään kun on ruoka-aika. 

Kotona pidän samaa tapaa, syödään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Mikäli jollain ruoalla ei maistu, niin seuraavalla kyllä maistuu. Toimiva ja hyvä tapa.

 [/quote]

Olen samaa mieltä kanssasi, että jatkuva napostelu ei ole hyvästä. Mieheni toinen lapsi oli aiemmin sellainen ihme napostelija, että ruoka-aikaan ei syö kunnolla ja sitten koluaa jatkuvasti ympäri keittiötä etsimätssä jotain naposteltavaa. Saattoi siis nousta ruokapöydästä ja 15-30 min kuluttua oli jo keittiössä valittamassa ettei taaskaan ole mitään syötävää. Ja kyllä meillä on aina jotakin syötävää, mutta ei koskaan sitä mitä sattuu tekemään mieli ja mieliteot tietenkin myös vaihtelevat pitkin päivää, eli varmuuden vuoksi keittiöstä pitäisi löytyä koko kaupan valikoima. Enää ei uskalla valittaa, kun puhuteltiin kuinka loukkaavaa jatkuva valitus on, kun autottomana olen kantanut ruokaa kaupasta kassikaupalla ja joka päivä kattanut ruuan valmiiksi pöytään ja tästä kiitoksena vain jatkuvaa valitusta ettei ole ruokaa.  Minun mielestäni vain on ravitsevampaa syödä kunnon ateria, eikä täyttää itseään jatkuvasti syömällä jotain välipaloja, joilla on ravitsemuksellisesti vaikea korvata kunnollista kattavaa lounasta tai päivällistä. Ja joo, onhan niitä olemassa kaikenmaailman terveysherkkuja välipaloiksi, mutta useimmassa taloudessa on kuitenkin olemassa jonkinlainen ruokabudjetti ja 5 hengen ruokakulut alkavat jo olla aika isot. 

Ja ruokailu on myös perheen yhteinen sosiaalinen hetki kun istutaan kaikki samassa pöydässä. Kun lapset kasvaa, niin nämä yhteiset hetket koko ajan vain vähenee, kun lapsilla on omat harrastukset ja menot. Olisi aika tylsää jos yhteinen ruokailu jäisi pois ja kaikki vain söisi yksikseen milloin nyt sattuu huvittamaan. 

Naapuri pyyti kysymään omalta äidiltäni että voisiko äitini lainata heille rahaa (eivät olleet koskaan äitiäni nähneetkään). Ei oltu edes kavereita naapurin kanssa...

Naapurilta tuli härski ehdotus, että osallistuisin talonyhtiön talkoisiin. Oli vielä niin limasen ystävällinen...

Monilla naisilla varmaan vastaavanlaisia ahdistelukokemuksia?

Taloyhtiön pesutuvassa naapuri jätti pyykit vuoroni ajaksi kuivaushuoneeseen ja sanoi lähtiessään että "kerää ne pois jos ovat tiellä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

Itseäni ärsyttävät vielä enemmän sellaiset ihmiset, jotka pyytävät minua "äkkiä vilkaisemaan" esim. ulkomailla sijaitsevan yliopiston hakuohjeet ja hakukelpoisuussäännöt. "Äkkiähän sinä kielitaitoisena nuo katsot ja käännät minulle"... Jep jep, menipä illasta kolme tuntia ystävän autteluun, ja myöhemmin sama henkilö sitten kehtaa vihjailla ottavansa maksun puolen tunnin kampaajapalvelusta tai parista treenineuvosta. Ikään kuin minun panokseni tässä tilanteessa oli vain "kaverin auttamista", ja heidän panoksensa sen sijaan ammattilaisen palvelua. Perkele!

kai oot sanonut näille hakijoille, että kannattaa varmaan jättää hakematta jos jo hakuvaiheessa tarvii käännösapua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

Itseäni ärsyttävät vielä enemmän sellaiset ihmiset, jotka pyytävät minua "äkkiä vilkaisemaan" esim. ulkomailla sijaitsevan yliopiston hakuohjeet ja hakukelpoisuussäännöt. "Äkkiähän sinä kielitaitoisena nuo katsot ja käännät minulle"... Jep jep, menipä illasta kolme tuntia ystävän autteluun, ja myöhemmin sama henkilö sitten kehtaa vihjailla ottavansa maksun puolen tunnin kampaajapalvelusta tai parista treenineuvosta. Ikään kuin minun panokseni tässä tilanteessa oli vain "kaverin auttamista", ja heidän panoksensa sen sijaan ammattilaisen palvelua. Perkele!

kai oot sanonut näille hakijoille, että kannattaa varmaan jättää hakematta jos jo hakuvaiheessa tarvii käännösapua

Ohis, mutta mua kyllä ihmetyttää nää tapaukset jotka on lähdössä ulkomaiseen yliopistoon asenteella "kyllä sen kielen varmaan siellä oppii".

Raksainssinä pitäs suunnitella ja valvoa vaikka mitä mökkejä ja sitten kun sanoo, että joo voin tehdä ja se hintalappu on 10k€, niin sitten sanotaan etteikö sitä nyt vois tehdä tonnilla ja viinapullolla ja kun talo on valmis ni pääset saunomaan. Öö ei, koska menee omaa aikaa piirtää se saakelin mökki, mitottaa se ja sit pitää valvoo se ja olla vielä 10v vastuussa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiön pesutuvassa naapuri jätti pyykit vuoroni ajaksi kuivaushuoneeseen ja sanoi lähtiessään että "kerää ne pois jos ovat tiellä".

Asusteltiin joskus jkl.n keltinmäessä ja siellä on sellanen tummiin pukeutunut about 60v nainen keräilee pulloja tienvarresta aka mustasurma. Kyseinen nainen päätti sit taloyhtiön pesuhuoneessa ottaa toisten vuorolla pyykit pois koneesta suoraan lattialle ja laitto omat koneeseen. Hommassa oli vielä se hauskaa, että vuorosta piti maksaa muistaakseni 0,5-1€/h ni tuo tyyppi saatto sen ekan puolen tunnin jälkeen tulla ja tyhjentää koneen lattialle ja omat sisään.

Vierailija kirjoitti:

Äitini aikanaan totesi, että ei sinun tarvitse aamuisin syödä, eihän hän eikä isänikään syö mitään aamupalaa, joivat pelkät aamukahvit. Lähdin nälkäisenä kouluun ja päivän ainoa kotiateria oli joskus seitsemän aikaan illalla. Ei iltapaloja, ei aamupaloja eikä välipaloja. Välillä kaapissa oli leipää ja jääkaapissa voita mutta ei aina, ja välillä taas oli päiviä joina äiti ei viitsinyt tehdä ruokaa kun hänellä ei ollut nälkä. Muistan kerran käyneeni hakemassa ruokakaupasta paketin margariinia, matkaa oli 1,5 km ja matkalla oli niin nälkä, että painuin kokoon koska vatsaan särki nälästä.  Kavereiden luona en todellakaan syönyt enkä kerjännyt, ja siihen nälkään tosiaan tottui, oli ihan "luonnollista" syödä kerran vuorokaudessa. Lopputulema oli se, että kun muutin oman katon alle ja aloin vastata omasta ruokahuollosta, tuli kartutettua kiloja vahingossa ja aivan hetkessä, tuntuu niin hyvältä voida syödä koska hyvänsä!....

Tämä oli jotenkin niin käsittämätöntä luettavaa, että toivoisi, että karma nappaisi vanhempasi jollain tasolla. Tuli mieleen, että kutsu ne joskus luoksesi esim mökille "täyshoitoon" ja tarjoile ruoka samalla kaavalla vasta illalla sekin niin, että vanhempiesi annokset ovat niukkoja ja itse syöt hyvin. Voitte sitten seuraavana päivänä käydä palautekeskustelun tai vaikka heti illallisella jos vanhempasi ovat siihen valmiita. 

Mummon perinnönjako meni tädin puolelta todella härskiksi rahan lypsämiseksi. Itse en onneksi ollut perijänä siinä, joten ihan pahimmalta ahdistelulta vältyin. Kuitenkin esim. monta vuotta aiemmin saatujen rippilahjan (kakkulapio+ ehkä 50e rahaa) ja yo-lahjan (4kpl arabian mukeja + 100 tai 200e rahaa) arvot, lisäksi kuviteli, että mumma oli jotain minun vuokria/velkoja maksellut (ei todellakaan ikänä. Vähänkö olisin kehdannut köyhältä muorilta ottaa rahaa!!!) ja vaati näiden mystisten rahojen palauttamista pesään...

Ideana tässä lahjojen arvon tenttaamisessa oli se, että jos ne jotenkin sais laskettua ennakkoperinnöksi mun isälle ja täti saisi enemmän rahaa pesästä. Tais olla valtava pettymys, kun ikänsä pienipalkkaisia siivoushommia tehnyt, minimaalisella eläkkeellä loppuaikansa elänyt mummeli ei jättänytkään miljoonaperintöä...

Köyhä mutta ei tyhmä kirjoitti:

Itse en onneksi ole kovin pahoihin vaatimuksiin ja odotuksiin törmännyt, mutta yksi kaveri on kyllä melkoinen "omien palveluiden ja tavaroiden tyrkyttäjä".

Tämä kaverini toimii Partylitemyyjänä, Tupperware-jälleenmyyjänä, tekee rakennekynsiä jne. Sinänsä hän on todella ihana ihminen. Monet kerrat yrittänyt saada mua pitämään millon mitäkin myyntikutsuja, halunnut laittaa mulle kynnet (tietenkin korvausta vastaan) jne. En oo ikinä osallistunut moisille kutsuille enkä varsinkaan suostuisi pitämään semmoisia. Myöskään pitkiä kynsiä en voisi edes kuvitella laittavani. Jos ja kun vastaan EI, hän vaatii aina selitystä.

Tämä henkilö sai muutama vuosi sitten vauvan, ja tietenkin seuraavilla vierailuilla yritti minulle myydä pieneksi käyneitä vauvanvaatteita, käyttämättömäksi jäänyttä turvakaukaloa jne. Itsellänihän ei lapset ole edes lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Myös ylimääräistä läppäriä yritetään myydä väkisin ja ylimääräistä kännykkää, joka "ostettiin ku saatiin halvalla mut ei oikeestaan tarvitakkaan  nii säähän voisit ostaa tän meiltä pois. Me saatiin hintaan 50€ mut sulta voisin pyytää 140€ ku kaupassa maksaa 150€".

En ole pitänyt kutsuja, laittanut kynsiä tai ostanut turhakkeita. Lähinnä ihmetyttää se, miten kukaan kehtaa niitä edes tyrkyttää! Ymmärrän kyllä ettei hänen rahatilanteensa ole kovin hyvä (kaikki ylimääräinen menee autoon, hienoon telkkariin, applen laitteisiin), mutta minulla (opiskelijalla) rahatilanne olisi ihan yhtä huono jos omistaisin auton ja käyttäisin rahaa mihinkään turhaan ja välttämättömään.

tuli tästä mieleen se tyyppi feissarimokissa kun möi jotain kaappia "alennuksella" tuplahinnalla mitä jos ois ikeasta uuden hakenut

Vuokrasimme vanhaa omakotitaloa ja siinä oli vuokralla nainen, joka oli varsin vähävarainen. Haaveili kuitenkin omasta talosta ja kertoi vuokrauksen alkaessa, että hänen tuttunsa oli ostanut talon niin, että oli maksanut vuokraa tietyn ajan ja sitten talo oli ollut hänen. Oli aika häkellyttävä hetki enkä osannut sanoa mitään. Olisi tietenkin kätevä malli vähävaraiselle saada omistukseen puutalo keskisuuren kaupungin keskustan tuntumasta!

No, eipä tällä varaa tällaiseen kaupantekoonkaan olisi ollut sillä ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi vaatia, että maksamme hänen sähkölaskujaan vaikka olimme selittäneet paljonko niistä tulee kuukausittain ja millä keinoin voi säästää esim puulämmitys ja ilmalämpöpumppu. Hän lähti aika nopeasti ja lähetteli vielä uhkaavia viestejä aikansa vuokrasuhteen päätyttyä. Syy sähkölaskuihin selvisi kun asuntoon mentiin hänen lähdettyään: oli alkusyksy ja patterit täysillä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin joskus yhen naisen luo jatkoille baarista, ja hän keräsi tortillarahan jokaiselta vieraalta. Tortillarahalla sai sitten syömistä, summa oli muistaakseni 2e. Samainen naikkonen keksi periä euroja mitä ihmeellisimmistä asioista ja kullankiilto silmissä bongaa kaikki kolikot puiston penkkien alta. Nyyttäreillä hän laski, että eräs tyttö söi 4 Tuc keksiä päällekäin, ja taivasteli sitä keittiössä syöjän selän takana. Kyttäsi muutenkin ruokia, eikä lopulta kukaan halunnut syödä mitään, helpompaa oli. Tuc-kekseistä jaksoi taivastella vielä vuosia sen jälkeen. Eräs vieras oli toisilla kutsuilla vahingossa juonut väärästä pepsipullosta, ja tämä nainen kauhistui siitäkin. "Minun pepsistä siis joi mieti, ihan kysymättä otti siitä!". Tästä kertoi monelle eri ihmiselle, että miten itsekäs vieras oli. Baarissa auliisti aina ilmoitti maksavansa narikan molemmista ja kärtti sitä kahta euroa niin kauan, että sen sai. Oli hemmetin vaikea saada baari-illan aikana kaksi euroa kasaan käteistä, joten sitten piti laskea, että kuinka monta huikkaa hän voi juoda drinkistäni että se kaksi euroa tulee täyteen. Tarjosi usein kyytiä kauppaan kun asuttiin samalla suunnalla, ja aina olisi pitänyt vipata 2e vaikka käytännössä ei tullut yhtään ohiajoa, ja siis itse tarjosi kyytiä. Liekö heillä suvussa tuo, sillä kyysäsin joskus tän naisen siskoa yli 300km toiselle paikkakunnalle jonne olin menossa itsekin mutta ajoa tuli silti aika lailla ylimääräistä, ja bensamaksuksi sain... NO TADAAVITUNTADAA... KAKSI EUROA! Oikein juhallisesti ojensi kolikon kertoen, että tällä olemme sujut. Yhteydenpitoni tähän kahden euron naiseen loppui, kun olin hänelle itselleen kuskina ja käytös oli ylimielistä ja kohteli minua kuin taksikuskia, kympin olisi siitä kymmenien kilomerien ajelusta maksanut mutta vasta sitten, kun hän oli valmis autosta nousemaan. Heitin kirjaimellisesi naisen autosta.ulos, tortillaraha oli mielestäni jo kuitattu. Jumaliste, mitä ihmisiä maa päällään kantaa.

Tuntuu naisilla olevan yleisempää tuo muutamasta eurosta nillittäminen. Olen törmännyt vastaavaan ties missä, kuinka paljon kukakin syö polttarinyyttäreillä, kuinka paljon joku juo jossain juhlissa boolia yms yms. Joka pennistä nillitystä. Itse en laske enkä vaadi takaisin joitain muutaman kusisen euron juttuja. Miespuolisten kavereiden kanssa ei koskaan ole tämmöistä. Ja ei, en maksa peitonheilutuksella :D

Kyllä pahimmat mun tuntemat siipeilijät on järjestään miehiä. Siis nämä, jotka laskevat tarkkaan, jos omista rahoista kyse, mutta erittäin harvoin päästään niitä omia rahoja näkemään, kun loisitaan tavalla tai toisella muiden kustannuksella. Vaikka siis ollaan ok-palkkaisissa vakitöissä tai jopa hyvätuloisia.

Ei tämä ole mikään kilpailu. Sinulla oma omat kokemuksesi, minulla omani.

Suomalaiset nyt tuppaavat tekemään kilpailun siitä, että kenellä menee kurjimmin tai huonommat kokemukset.

"Nazifaija" kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän näitä ruokapihejä perheitä, tai vanhempia, paljonkin. On isot asunto- ja autolainat, kova hinku mennä "elämässä eteenpäin", ja mielestään taloudenpitonsa on tarkkaa ja taloudellista.

No toki aikuiset selviävät niukallakin ruualla ja nälkäkurkeilu voi antaa jopa tyydytystä. Kasvavalle lapselle niukistelu on kuitenkin väärin. Silmät suurina ja nälissään sitten norkoilevat kyläpaikoissa sylki valuen.

Kyllä kotona pitää olla ruokaa ja sitä pitää saada ottaa myös omia aikojaan. Käsittämätöntä pahuutta, että "meillä syödään vain ruoka-aikoina". Ei lapsilla ja nuorilla ole samanlainen ruokarytmi ja aineenvaihdunta kuin aikuisella kuikelolla.

Lasten syömisen pitää olla juuri sitä että on tietyt ajat jolloin syödään, turha opettaa pienestä pitäen jatkuvaa napostelua. Se ei ole myöskään kiduttamista, ei päiväkodissakaan napostella pitkin päivää vaan siellä syödään kun on ruoka-aika. 

Kotona pidän samaa tapaa, syödään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Mikäli jollain ruoalla ei maistu, niin seuraavalla kyllä maistuu. Toimiva ja hyvä tapa.

 

Totta kai perheellä voi olla yhteiset ateriat, joilla pääsääntöisesti syödään. Mistään huvikseen napostelusta ei olekaan kyse, vaan siitä, että pidetään lapsia nälässä. Kyllä lapsella ja nuorella on oikeus pahimpaan kiljuvaan nälkään ottaa voileipä tai jogurtti, vaikka varsinainen ateriakin olisi tulossa. Sen kieltäminen on todellakin aikuisen, enää vain leveyssuuntaan kasvavan pahuutta.

Muutin vuosia sitten pohjoisesta Etelä-Suomeen ja tuttavani alkoivat käyttämään asuntoani ilmaisena majoituspaikkana työreissujensa yhteydessä. Alussa oli ihan mukavaa että "tutut" kävivät pitkästä aikaa kylässä koska aiemmin ei juurikaan yhteyttä pidetty. Homma kävi turhan raskaaksi petivaatteiden pesemisen, lentokentältä kuljettamisen(usein aamuyöstä)ja kaiken muun kestityksen jälkeen. Sanoinkin lopulta, jälleen aamun lennolle(klo. 4, asui Ruotsissa)vietäessä kaverille että en ole hotelli-sekä taksipalvelu ja eikö työnantajan pitäisi nämä asiat kustantaa. Aiemmin olimme yhteyksissä yli 10 vuotta sitten ennen näitä lukuisia yöpymisiä. Toiselle rahtari"kaverilleni" lopulta ilmoitin hänen jälleen yösijaa  kysellessä että olen sopinut muuta menoa. Kumpikaan ei ole enää ollut yhteyksissä? Tätä touhua katsoin kuitenkin pari vuotta...

Anoppi haluaa, että poikansa ostaisi hänen talonsa täydellä hinnalla, mutta hän saisi asumisoikeuden. Talosta saamansa rahat hän jakaisi kahdelle tyttärelleen.

Mieheni on pienipalkkaisessa työssä ja hänen kaikki rahansa menisivät lainan maksuun. Minä elättäisin minua, miestä ja anoppia. Meillä on avioehto. Nytkin maksan jo melkein kaikki meidän laskut, mutta se ei haittaa, koska minulla on parempi palkka.

Eikä oman talon ostamisesta tule nyt mitään, koska poika eli mies ei uskalla ostaa muuta taloa.

Tätini laittoi eräs ilta tekstiviestin, että älä nyt säikähdä tämä ei ole ihan pieni summa, mutta voisitko lainata minulle 4000e. Olin menossa töistä silloin kotiin ja olin aika pöyristynyt viestistä. Olin juuri myynyt asuntoni ja sijoittanut rahani uuteen asuntoon. Täti ei ole tänä päivänä maksanut velkojaan ja autosta rahoja äidilleen eikä saa pankista lainaa kun luottotiedot olivat kuulema menneet.

Kuinkahan moni tollaiselle ihmisille jakelis rahojaan, jolla ei ole maksukykyä ikinä maksaa takas? Kuulin jälkeenpäin mummiltani, että täti ei ollut avannut laskujaan enää pitkään aikaan. Miten itse olisitte toimineet? Niin ja en ole miljonääri, ihan päivät pitkät olen töissä nuoresta asti ahertanut rahojeni eteen siis omaa elämääni ja perhettäni varten, en jakaakseni ihmiselle jota työnteko ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Muutin vuosia sitten pohjoisesta Etelä-Suomeen ja tuttavani alkoivat käyttämään asuntoani ilmaisena majoituspaikkana työreissujensa yhteydessä. Alussa oli ihan mukavaa että "tutut" kävivät pitkästä aikaa kylässä koska aiemmin ei juurikaan yhteyttä pidetty. Homma kävi turhan raskaaksi petivaatteiden pesemisen, lentokentältä kuljettamisen(usein aamuyöstä)ja kaiken muun kestityksen jälkeen ...

Tämä on niin tuttua! Aikanaan oli imartelevaa, kun kaikilta tutuilta tuli yhteydenottoja ja halusivat "tavata". Minulla meni tosi pitkään ennen kuin tajusin, ettei hommassa ole mitään järkeä. Tavallaan hauska juttu oli, kun lukiokaveri tapasi ulkomaan matkoillaan yöpyä luonani. Jätti aina kännykän kotiin varkaiden pelossa ja soitti minun puhelimellani taksin maksullisesta numerosta. Muistaakseni laskutus oli joku 10-20mk, ei paljon mutta tajusin sen jotenkin vasta jälkeen päin. Eräältä Pariisin matkalta sain jopa tuliaisen. Oli ostanut minulle Marseille-saippuaa. Oli kuulemma miettinyt päänsä puhki mikä olisi hyödyllinen tuliainen. Samaa sai jo silloin Tarjoustalosta muutamalla markalla. 

Isosiskoni suuttui ja pisti välit poikki kun menin naimisiin ja sain ensimmäisen lapsen ennen häntä. On vieläkin katkera ja valitti asiasta äidin kuolinvuoteella kun oli toivonut että saataisiin meidän välit sovittua. Täysin narsisti. Surullista.