Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija
25.05.2016 |

.

Kommentit (11850)

Vierailija
1961/11850 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kolmekymppinen poikaystävä, jolla oli hyvä duuni ja iso palkka. Markka-aikaan 20 000 mk ja minulla siihen aikaan noin 8 000 mk. Lisäksi olin yksinhuoltaja. Mies kärtti minut mukaan seuraksi työmatkalle toiseen kaupunkiin. Menimme miehen autolla ja yövyimme hotellissa. Hän halusi minun maksavan puolet hotelli- ja diesel-kuluista, ja maksoinkin. Seuraavalla työmatkalla sama homma. Tässä vaiheessa vasta ymmärsin, että työnantaja maksaa miehelle nuo kulungit, ja saa minulta ikään kuin "bonuksen". Kolmannella hotellireissulla katsoin kostoksi miehen firman piikkiin televisiosta pornoa, kun ukko veti toisaalla luentoa. Ei kestänyt vuottakaan meidän suhteemme, hyvä niin. Rajansa pihiydelläkin, ja tämä tosiaan oli vain jäävuoren huippu siitä, millä kaikella koetti tienata minulta kuin ohimennen.

No, jos tuo oli pelin henki, niin kait veloitit itse mieheltä 500 mk per varvi?

Vierailija
1962/11850 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.

Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1963/11850 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Käytiin eräissä häissä siten, että meillä oli jo kaksi lasta mukana ja ajomatkaa tuli lähes 1000km. Saita kaveri joka on hyväpalkkaisessa duunissa jakoi autoilun kustannukset viidellä ja en tiennyt että auto kulkee niin vähällä kulutuksella ja bensa niin halpaa.

Tuosta autoilun kustannusten aliarvioimisesta en sano mitään, mutta sinustako olisi kohtuullista että ulkopuolinen ihminen alkaisi maksella oman osuutensa lisäksi lastesi matkoja? Vai mitä tässä nyt valitettiin? Teitä oli viisi ihmistä autossa, ja neljä kuului teidän talouteenne.

En oo se jota siteerasit, mutta jos nyt pilkkua viilaa, bensaa kuluu sen verran miten paljon voimaa tarvii aiton siirtämiseen ja lapset painavat useimmiten vähemmän kuin aikuinen ihminen.

Mutta sitten asiaan. Kohtuullista olisi miettiä, paljonko säästi kun ei tarvinnutkaan käyttää julkisia kulkuvälineitä. Matkaa oli kuitenkinkin se lähes 1000km! Junaliput ja bussit/taxi maksut että pääsee juhlapaikalle... Todennäköisesti kimppakyyteilemällä säästät sievoisen summan, välissäkin voi vielä olla kirkosta juhlapaikalle siirtyminen, sekin maksaa jos ei joku sääli ja ota mukaansa. Puhumattakaan vaivannäön vähenemisestä ja ehkäpä vielä ajankin säästämisestä, voihan hyvinkin olla että on haettu ovelta ja lopulta palautettukin kotiovelle asti.

Kohtuullista olisi ottaa tuommoiset myös huomioon... Itte en ainakaan kehtaisi laittaa samalla lähtölinjalle toisen lapsien kanssa, hävettäis tuommoinen käytös niin paljon, et hyvä jos ei silmät putoisi päästä.

Ulkopuolinen minäkin, mutta kiinnostuin. Auton omistaja ja kuljettaja olisi voinut hyvällä syyllä laskuttaa kyytiläiseltä myös työstään auton ajajana. Satunnaiset kyyditettävät myöskään harvoin tulevat ajatelleeksi, ettei se bensa ole ainoa kulu autosta, on vakuutukset, parkkimaksut,  ja auton hankintahintakin pitäisi ottaa huomioon, jos nyt aletaan niitä hiuksia halkomaan. 

No jos ei nyt kuljetustyöstä makseta, mutta kyllä vakuutuksesta ja auton hankintahinnasta voi maksaa. Meillä on autoilun kulut 45 senttiä kilometriltä eli ihan samat kuin töissä saa oman auton käytöstä. 

Bensa 0,10

vakuutus 0,5

varaosat 0,1

huolto 0,3

arvonpudotus 0,2

Että ei todellakaan kyytiraha voi olla pelkkä bensan hinta. Yleensä käytäntönä, että menemme vuorotellen kaikkien autoilla eikä koskaan makseta kellekään mitään. Niin minusta aikuiset toimivat. :)

Erikoinen tapa toimia, kun yhdellä on auto ja toisella ei :D mutta niinhän teillä Porvoossa osataan...

Toisekseen huoh. Tässäkin tapauksessa oli kyse siitä että perhe oli jo päättänyt lähteä matkalle, ja autoon otettiin viidenneksi vielä yksi perheen ulkopuolinen jäsen mukaan. Matkaa ei suunniteltu eikä tehty sen viidennen ihmisen tarpeiden mukaan, vaan auto olisi kulunut 100% saman verran ilman häntäkin.

Entä matkustusmukavuus ?

Meillä on vain 1 lapsi ja oma auto.

Menimme häihin ja serkkuni ehdotti otamme hänen lapset kyytiin, säästää junalipuissa.

Yhden lapset sijaan autossa olisi ollut 3 lasta. Varsinkin pojat aloittavat aina jonkun show'n.

Kieltäydyin ja kerroin emme mene suoraan kumpaankaan suuntaan.

Meiltä menee suoria junia hääpaikalle ja ennakkoon ostaessa hinta on edullinen. En tietenkään olisi saanut mitään korvausta.

Vierailija
1964/11850 |
10.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

sähkärin rouva kirjoitti:

Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.

Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.

Siis sisko on ammatiltaan ompelija...

Vierailija
1965/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaverini oli perheensä kanssa (vanhemmat ja kolme lasta) kolme viikkoa kyläilemässä siskollaan, jolla asunto New Yorkissa ja rantatalo Hamptonsissa. Ilmaiseksi tietenkin asuivat heillä. Siskonsa on töissä eräässä (kalliiden) vaatteiden kaupassa ja kaveri selitti mulle ihan tuohtuneena miten oli olettanut että sisko olisi valmiiksi ostanut hänen lapsilleen läjät vaatteita lahjaksi, niin että olisivat olleet siellä odottamassa kun menivät loisimaan kolmeksi viikoksi. Eikä sisko antanut yhtään omaa vanhaa laukkuansakaan kaverilleni vaikka oli toiselle siskolle edellisvuonna antanut. JepJep.

Vierailija
1966/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei-mies kirjoitti:

En lainaa autoani kenellekkään, sanon Ei. En ole ilmainen taksi kenellekkään, sanon Ei. Jos joku haluaa kyytiini, oli suunta tai matkan syy mikä tahansa, hän maksaa. Hän maksaa kuin taksissa. Jollei halua maksaa, en ota kyytiin vaan ohjeistan tilaamaan taksin tai menemään bussilla tms. Ja tottakai ilmoitan asiasta kyydinpyytäjälle etukäteen, enkä paru jälkikäteen netin keskustelupalstoilla kuinka joku käyttää minua hyväkseen. Loiset ovat usein maksaneet, toki moni on mennyt kauppaan ihan omalla kyydillään. Toisaalta, ei voisi vähempää kiinnostaa. Oma autoni, oma mökkini, oma veneeni. Vain minun, pyytäjille sanon Ei. Sano sinäkin äläkä alistu hyväksikäytettäväksi ressukaksi. Se on todella noloa.

No huh huh.

Olisiko normaali ihminen, siis täysijärkinen henkilö sellainen kuitenkin joka mielellään auttaa toisia ihmisiä olematta kumminkaan jatkuvan riiston kohteena?

Siis joku tolkku asiassa?

Vai pitääkö olla täysi mulkku ja äärimmäisen ehdoton kaikessa?

Onhan ihmisellä oikeus päättää auttaako ja ketä auttaa. Kaikki voivat sen kortin ja auton hommata, jos muuten ei itsenäisesti voi liikkua. En ole edellinen vastaaja mutta pointtini on se. Minultakin ollaan vinkumassa tuoda kaupasta asioita ja tällä henkilöllä on rahaa kuin roskaa ajella taksilla. Hyväksikäyttöä se on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1967/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tapauksesta on yli kaksikymmentä vuotta, mutta silti nostaa raivon ja kiukun pintaan, kun ajattelen sitä. Isäni kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen. Olin käymässä vanhempieni luona juuri tuolloin, joten olin äitini kanssa kahdestaan kotona seuraavana päivänä isän kuolemasta. Isän sukulaismies, ahne ja pihi ukkeli, ilmestyi pihaan heti aamusta, oli ilmeisesti kuullut tapahtuneesta. Mies ei tullutkaan sisään, vaan näimme hänen nuuskivan pihalla ja työkaluvajan nurkilla. Surunvalittelujen sijaan äijä kertoi tulleensa hakemaan jotain työkonetta, jonka isäni oli "luvannut" hänelle. Itse mykistyin täysin tuosta härskiydestä, ja jäin varmaan suu auki tuijottamaan. Äitini oli onneksi tilanteen tasalla ja selitti rauhallisesti, että se on mahdotonta, koska kone on naapurien kanssa yhteisesti hankittu ja yhteiskäytössä. "Ai niinkös se olikin", äijä mutisi ja luikki tiehensä sillä kertaa.  

Minun mieleeni jäi tuon tilanteen mieletön absurdius ja olen tuntenut raivoa ja häpeää jälkeenpäin. Miksi en saanut suutani auki ja haukkunut äijää lyttyyn siinä paikan päällä, uhannut poliisilla ja potkinut perseelle! Ajoitus ja käytös oli vain niin härskiä, että en edes osannut kuvitella, että joku voisi toimia noin. En ole pystynyt sen jälkeen pitämään yhteyttä edes tuon miehen perheeseen, vaikka meillä on aika pieni suku, eikä heillä ole mitään tekemistä asian kanssa.     

  

Vierailija
1968/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

sähkärin rouva kirjoitti:

sähkärin rouva kirjoitti:

Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.

Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.

Siis sisko on ammatiltaan ompelija...

Eihän ammattilaisen pidä olettaa tekevän ilmaista työtä tai jokainen sukulainen on heti ompeluttamassa kaikki mekkonsakin ilmaiseksi. Se on tästä ketjusta tullut selväksi. Harmi vaan että ette itse olleet tajunneet sitä kun mies teki ilmaiseksi sähköhommat. Ei pidä olettaa että kaikki ovat laupiaita samarialaisia vain koska itse on ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1969/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttavani pyysi minua keittiölle apuun hänen ja miehensä häihin noin vuosi sitten. Lisäkseni tuli kolme muuta tyttöä. Meille luvattiin korvaus vaivannäöstä.

Päivä oli työntäyteinen ja raskas. Keittiöllä oli paljon hommaa ja tekemistä, saimme juosta kun täytimme pöytiä ja tarjoilimme ruokaa vieraille.

Päivän päätteeksi sulhasen äiti sanoi vielä meille, että hääpari korvaa päivämme ja jos he unohtavat käski muistuttamaan.

Nyt vuoden jälkeen korvausta ei ole kuulunut. Ja arvatkaa kehtaanko muistuttaa että mitenkä olisi korvaus..

Taitavat jättää korvaamatta!! Todella röyhkeää sanon minä!

Olen ollut muissakin häissä/juhlissa apuna ja aina on maksettu/annettu jotain kiitokseksi

Vierailija
1970/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Naapuri halusi minulta hyvää suuseksiä

Kai sä annoit? Pitäähän naapuria auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1971/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

sähkärin rouva kirjoitti:

Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.

Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.

Hmmm olenkohan mä tavannut tämän miehesi perheen. :D:D Harkittiin rintamamiestalon ostamista ja puolitutut olivat sellaisen remontoineet itse, pikkurahalla kuulema. Käytiin siellä katsomassa lopputulosta ja rouva esitteli mm.sähköjohtoja jotka tuttu oli puoli-ilmaiseksi vetänyt. Kehuskeli miten halvalla saivat, tarvikkeiden hinnalla. Itse laskettiin että sähkötöihin uppoaa tuhansia euroja, mutta heillä oli halpaa. Siellä oli muutenkin joku tuttu tehnyt kaikki isot hommat, ja kaivuria oli lainattu appiukolta jne. Helppoo, helppoo.

Ärsyttää muutenkin kaikki isoa työmäärää vähättelevät termit, näitä termejä käyttävät ihmiset jotka haluavat uskotella itselleen, että kyseinen duuni on pikku juttu ja koittavat käyttää hyväksi.

"Sukulainen on sähkömies, sehän voisi VETÄSTÄ sähköt meille". Viikon urakkaa en kutsuisi vetäisyksi.. Tai sähän oot meikkaaja/kosmetologi, sähän voisit vähä SIPASTA meikkiä mulle.. Tunnin työn jälkeen on meikkaajalla tosiaan olo, että on sipaistu... :P Tai insinöörituttavaa pyydetään tekemään laskelma johon inssiltäkin kuluu aikaa tunti, mutta eihän se ole kun näpytellä laskimella.

Ihmiset on kyllä ärsyttäviä hyväksikäyttäjiä.

Vierailija
1972/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani pyysi minua keittiölle apuun hänen ja miehensä häihin noin vuosi sitten. Lisäkseni tuli kolme muuta tyttöä. Meille luvattiin korvaus vaivannäöstä.

Päivä oli työntäyteinen ja raskas. Keittiöllä oli paljon hommaa ja tekemistä, saimme juosta kun täytimme pöytiä ja tarjoilimme ruokaa vieraille.

Päivän päätteeksi sulhasen äiti sanoi vielä meille, että hääpari korvaa päivämme ja jos he unohtavat käski muistuttamaan.

Nyt vuoden jälkeen korvausta ei ole kuulunut. Ja arvatkaa kehtaanko muistuttaa että mitenkä olisi korvaus..

Taitavat jättää korvaamatta!! Todella röyhkeää sanon minä!

Olen ollut muissakin häissä/juhlissa apuna ja aina on maksettu/annettu jotain kiitokseksi

 

Siis mitä ihmettä? Sulhasen äiti ilmoitti, että jos maksua ei kuulu niin rohkeasti vain muistuttamaan. Sinä sitten et kehtaa muistuttaa, ja nyt haukut sitten hääparin röyhkeäksi? Tämä on justiinsa sitä, mistä tässä ketjussa aikaisemminkin ollaan keskusteltu. Valitetaan toisen henkilön röyhkeydestä, vaikka itsellä ei ole munaa siitä huomauttaa ja kärvistellään vain hiljaa.

Toivon mukaan et ole aikuinen ihminen, koska muuten tuollainen uusavuttomuus on hävettävää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1973/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ennen kodinkonealalla myyntitöissä ja tottakai kavereille, tutuille ja sukulaisille myin tavaraa alennuksella.

Pienemmät kamat, kuten johdot, kuoret laturit aina -50-60% myyntihinnasta.

Isommat kuten tietokoneet ja läppärit, etsin heille aina maahantuojalta laatuvehkeitä mitkä oli tulossa speciaalierään esim. isoon tarjouskampanjaan ja ehdotin heille niitä. Esim. 700€ televisio saattoi olla 400€ jne. yleensä nämä kaupat meni ns. nollakuitilla eli ei voittoa ollenkaan.

Harvemmin näistä alennuksista tuli kiitosta, koska se nyt on itsestään selvyys että minä provisiopalkalla oleva myyjä mitään tuloja tarvi.

Sitten kuitenkin kun joku menee joskus rikki, esim. se samperin 7euron puhelimenkuori niin tullaan valittamaan naama mutrulla kun paskan osti. Totean vain että tule liikkeeseen, niin vaihdetaan takuun piirissä uuteen. "No emmä jaksa nähä sitä vaivaa tuon seittämän euron kuoren takia"

Tai jos joku osti sen suhteellisen tehokkaan läppärin viidellä sadalla eurolla, tulee valittamaan että naapuri liikkeessä myytiin koneita tarjouksella 450€. Totean jälleen että ihan eri koneet kyseessä sinun koneesi on huomattavasti tehokkaampi ja enemmän muistia jnejne. Ja silti jäi kavereille naama mutrulle.

Nykysin en enään noita hommia tee, teknisellä alalla kuitenkin, niin eiköhän kaikki tekniset viat ja ongelmat ohjaudu aina minulle...

Hyviä kavereita jeesaan, tutuille sanon vaan että mene liikkeeseen tai katso googlesta.

Vierailija
1974/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Naapuri halusi minulta hyvää suuseksiä

Että oikein hyvää kehtasi pyytää... Pyyntö normaalista tai huonosta suikkarista olis vielä menny läpi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1975/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani pyysi minua keittiölle apuun hänen ja miehensä häihin noin vuosi sitten. Lisäkseni tuli kolme muuta tyttöä. Meille luvattiin korvaus vaivannäöstä.

Päivä oli työntäyteinen ja raskas. Keittiöllä oli paljon hommaa ja tekemistä, saimme juosta kun täytimme pöytiä ja tarjoilimme ruokaa vieraille.

Päivän päätteeksi sulhasen äiti sanoi vielä meille, että hääpari korvaa päivämme ja jos he unohtavat käski muistuttamaan.

Nyt vuoden jälkeen korvausta ei ole kuulunut. Ja arvatkaa kehtaanko muistuttaa että mitenkä olisi korvaus..

Taitavat jättää korvaamatta!! Todella röyhkeää sanon minä!

Olen ollut muissakin häissä/juhlissa apuna ja aina on maksettu/annettu jotain kiitokseksi

 

Siis mitä ihmettä? Sulhasen äiti ilmoitti, että jos maksua ei kuulu niin rohkeasti vain muistuttamaan. Sinä sitten et kehtaa muistuttaa, ja nyt haukut sitten hääparin röyhkeäksi? Tämä on justiinsa sitä, mistä tässä ketjussa aikaisemminkin ollaan keskusteltu. Valitetaan toisen henkilön röyhkeydestä, vaikka itsellä ei ole munaa siitä huomauttaa ja kärvistellään vain hiljaa.

Toivon mukaan et ole aikuinen ihminen, koska muuten tuollainen uusavuttomuus on hävettävää.

No kehtaisitko itse muka mennä ruinaamaan maksua?! Jotkut käytöstavat sentään pitää olla!

Vierailija
1976/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hamassa nuoruudessani liikuin porukassa, josta yksi nuori nainen asui omassa kämpässään.

Kävimme silloin tällöin porukalla istumassa iltaa siinä yksiössä, kun olimme tulossa jostakin muualta, max. ehkä noin kerran viikossa tunti-pari. Mitään tarjoiluja ei ollut.

Illanistujaiset siellä kämpillä päättyivät siihen, kun tuo naisihminen oli sitä mieltä, että porukan muiden jäsenten pitäisi osallistua hänen vuokranmaksuunsa, koska olemme hänen kämpillään "koko ajan". Oli miettinyt kullekin sopivat summatkin valmiiksi, useita mummonmarkka-satasia per pää. Noh, ei maksettu.

Olikohan tämä sittenkin ovela kikka vihjaista, että viihdyitte hänen luonaan enemmän kuin hän olisi jaksanut?

Vierailija
1977/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani pyysi minua keittiölle apuun hänen ja miehensä häihin noin vuosi sitten. Lisäkseni tuli kolme muuta tyttöä. Meille luvattiin korvaus vaivannäöstä.

Päivä oli työntäyteinen ja raskas. Keittiöllä oli paljon hommaa ja tekemistä, saimme juosta kun täytimme pöytiä ja tarjoilimme ruokaa vieraille.

Päivän päätteeksi sulhasen äiti sanoi vielä meille, että hääpari korvaa päivämme ja jos he unohtavat käski muistuttamaan.

Nyt vuoden jälkeen korvausta ei ole kuulunut. Ja arvatkaa kehtaanko muistuttaa että mitenkä olisi korvaus..

Taitavat jättää korvaamatta!! Todella röyhkeää sanon minä!

Olen ollut muissakin häissä/juhlissa apuna ja aina on maksettu/annettu jotain kiitokseksi

 

Siis mitä ihmettä? Sulhasen äiti ilmoitti, että jos maksua ei kuulu niin rohkeasti vain muistuttamaan. Sinä sitten et kehtaa muistuttaa, ja nyt haukut sitten hääparin röyhkeäksi? Tämä on justiinsa sitä, mistä tässä ketjussa aikaisemminkin ollaan keskusteltu. Valitetaan toisen henkilön röyhkeydestä, vaikka itsellä ei ole munaa siitä huomauttaa ja kärvistellään vain hiljaa.

Toivon mukaan et ole aikuinen ihminen, koska muuten tuollainen uusavuttomuus on hävettävää.

No kehtaisitko itse muka mennä ruinaamaan maksua?! Jotkut käytöstavat sentään pitää olla!

Häissä on paljon muistettavaa, joten tuollainen asia saattaa ihan oikeasti lipsahtaa mielestä. Ei asiallinen muistutus ole ruinaamista.

Vierailija
1978/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naapuri oli nähnyt varastossani (en tiedä miten, ei häkkivarasto) nojatuolin ja pyysi sitä itselleen. En tarvinnut, annoin. Eipä ole ollenkaan härski pyyntö kuitenkaan näihin ketjun parhaimpiin verrattuna. En vaan itse olisi kehdannut pyytää.

Vierailija
1979/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hamassa nuoruudessani liikuin porukassa, josta yksi nuori nainen asui omassa kämpässään.

Kävimme silloin tällöin porukalla istumassa iltaa siinä yksiössä, kun olimme tulossa jostakin muualta, max. ehkä noin kerran viikossa tunti-pari. Mitään tarjoiluja ei ollut.

Illanistujaiset siellä kämpillä päättyivät siihen, kun tuo naisihminen oli sitä mieltä, että porukan muiden jäsenten pitäisi osallistua hänen vuokranmaksuunsa, koska olemme hänen kämpillään "koko ajan". Oli miettinyt kullekin sopivat summatkin valmiiksi, useita mummonmarkka-satasia per pää. Noh, ei maksettu.

Olikohan tämä sittenkin ovela kikka vihjaista, että viihdyitte hänen luonaan enemmän kuin hän olisi jaksanut?

Näin. Kaveri asui aikoinana keskustassa ja hänen luonaan oli kiva käydä  istumassa. Kun kaveri muutti syrjempään, se loppui siihen. Pahimmat olivat jopa valitelleet, että kiva etkopaikka nyt häviää. Kaveri sanoi joskus vitsillä, että pitäsiköhän peria pääsymaksu, kun tulevat kutsumatta, jopa kun hän itse ei ole lähdössä. Ehkä se oli hän? 

Vierailija
1980/11850 |
11.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen taksikuski.

Tulot eivät ole tälläisessa pikkukaupungissa kehuttavat. Pitää tehdä pitkiä päiviä jotta saa elätettyä perheen.

Tutut yrittävät aika-ajoin saada ilmaisen kyydin baariin. Sinne kun tuntuu löytyvän rahaa, muttei kyytimaksuun.

Kapakoiden purkuaikaan (silloin asiakkaita riittää sen tunnin verran) soitetaan ja vaaditaan heti hakemaan ja grillin kautta kotia, ilman maksua tietenkin. Minun pitäisi odotella ilmaiseksi kun he jonottavat ruokaa itselleen....

Minä ajan provisiolla, eli jos ei auto tienaa, en tienaa minäkään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän viisi