Kerroin vanhemmilleni raskaudestani ja nyt itkettää.

0/5

Olin 19 kun sain ekan poikani ja porukat suhtautu hyvin vaikka sit sanovatkin kun ei oo työpaikkaa ja oon niin nuori.Ammattiin olin just kerenny valmistua.

Kovasti ne on ollu kaverina kun oli vaikee vauva-aikakin mutta nyt jo uhmaikänen 3.5v

Taitaa olla provo. Kirjoitin juuri vähän aikaa sitten yhteen toiseen ketjuun, että en haluaisi, että parikymppinen tyttäreni tulisi raskaaksi koska opiskelee vielä, enkä halua hänen pilaavan elämäänsä. Joku nyt siitä sitten keksi jutun.

Onnea! Olen pahoillani vanhempiesi reaktioista. Kyllä opiskelukaverini raskautuivat ihan tarkoituksellisesti opiskeluaikana, opinnot suorittivat loppuun hekin.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopsitollahan on nykyään lastenhoitopalveluakin saatavilla! :) Antaa palaa vaan, sun vanhemmat on sen ikäisiä että lapsen saaminen on tarkoittanut ihan eri asiaa kuin nykyään. Kyllä ne siit sulaa viimeistään kun vauva on syntynyt. Eikä ne varmastikaan sua oikeasti hauku, ovatpahan vain huolissaan siitä miten te pärjäätte - ja ilmaisevat sen vain sangen huonosti.

Opiskelijana saat lapsen ilmaiseksi kokopäivätarhaan, tai perhepäivähoitoon.  Koska ei ole tuloja ei myöskään maksa mitään.  Älä lannistu.  Kyllä sinä pärjäät.  Mene soskuun ja sieltä saat rahat elämiseen ja he maksavat myös koko vuokran, koska sinulla ei ole tuloja.  Kun on kysymyksessä lapsi, saat ihan varmasti soskusta rahat elämiseen, älä yhtään huoli.  Mietit sitten  niitä opiskeluja kun lapsi on syntynyt ja olet äitiyslomalla ja luet sitten pääsykokeisiin, joihin voit lukea jo nyt.  Jos asut kotona tee vanhemmillesi selväksi että muutat omillesi jos he sinua moittivat vielä asiasta eivätkä tue sinua.  Jos ei mene sana perille tilaa aika sosiaalitoimistoon ja kerro siellä asiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopsitollahan on nykyään lastenhoitopalveluakin saatavilla! :) Antaa palaa vaan, sun vanhemmat on sen ikäisiä että lapsen saaminen on tarkoittanut ihan eri asiaa kuin nykyään. Kyllä ne siit sulaa viimeistään kun vauva on syntynyt. Eikä ne varmastikaan sua oikeasti hauku, ovatpahan vain huolissaan siitä miten te pärjäätte - ja ilmaisevat sen vain sangen huonosti.

Opiskelijana saat lapsen ilmaiseksi kokopäivätarhaan, tai perhepäivähoitoon.  Koska ei ole tuloja ei myöskään maksa mitään.  Älä lannistu.  Kyllä sinä pärjäät.  Mene soskuun ja sieltä saat rahat elämiseen ja he maksavat myös koko vuokran, koska sinulla ei ole tuloja.  Kun on kysymyksessä lapsi, saat ihan varmasti soskusta rahat elämiseen, älä yhtään huoli.  Mietit sitten  niitä opiskeluja kun lapsi on syntynyt ja olet äitiyslomalla ja luet sitten pääsykokeisiin, joihin voit lukea jo nyt.  Jos asut kotona tee vanhemmillesi selväksi että muutat omillesi jos he sinua moittivat vielä asiasta eivätkä tue sinua.  Jos ei mene sana perille tilaa aika sosiaalitoimistoon ja kerro siellä asiasi. 

Kyllä jos lapsen hankkii se pitäisi pystyä itse myös elättämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tuossa vaiheessa sanoisin suoraan, että nyt on SE hetki että kannattaa HYVIN tarkkaan miettiä mitä sanoo ja miten asennoituu asiaan, tai käy hetkessä niin että kävelen ovesta ulos ja ,hiustupsuakaan ei tule näkymään itsestäni tai vauvasta, ja perään on turha soitella ja anella. Annan toki miettimis aikaa, mutta nyt ollaan hyvin hyvin heikoilla jäillä jos tuollaiselle linjalle lähtee. And I mean it! Ja nyt ei kannata rutista sanaakaan. Miettikää rauhassa siirtoanne.

*reps*

Tätähän nuoret tekee...lähtee suurin elkein ja palaa sinne mamman helmoihin, kun ei niiden lasten kanssa niin romattista ollutkaan kuin elokuvissa.

*reps*

Jouduin tekemään tuohon tyyliin omalla kohdallani...  tuolla aiemmin jo kirjoittelinkin vanhempien jatkuvasta arvostelusta, haukkumisesta yms yms. Ja tuohon tyyliin toiminkin, ja kun viesti ei menny perille, todella katkaisin välit ja se siitä. Lapsi on jo 3 vuotias, eikä ole isovanhempiaan nähnyt, Ja minulla oli ikää tuolloin 36v. (oli vakityöt, omakotitalot yms yms jo hankittu miehen kanssa)

Että reps reps vaan =D =D Sitä päivää odotellessa että palaan nöyränä mamman lihapatojen ääreen saa odotella. Se mitta palaa vanhemillakin ihmisillä kuin vain nuorilla.. *reps reps*

Oma äitini myös järkyttyi ja oli abortin kannalla. Niin se vain hänen mielensä muuttui vatsan kasvaessa ja vauvan tultua maailmaan. Opuskelutkin sujuivat myöhemmin ongelmitta. Älä huoli, kyllä ne siitä rauhoittuu. Paljon onnea sinulle 😍

Niin ja olin saman ikäinen tuolloin kun sinä nyt. Lapsikin jo 16v ja aloittaa lukion, hyvin olemme pärjänneet.

Sun vanhempien reaktio oli kyllä väärä, vaikka olosuhteet olisi millaiset. Erityisesti isäsi kommentti voi satuttaa todella pahasti ja pilata välit lopullisesti.

Vanhemmillesi voisin vain sanoa, että pikkulapsen kanssa opiskelu voi olla jopa helpompaa kuin työnteko. Opiskelu on nykyään joustavaa. Ja lapsen pitäminen on jokaisen henkilökohtainen päätös, jonka ei pitäisi millään muotoa loukata tulevia isovanhempia. Päinvastoin, heidän reaktionsa ja se, että he vaarantavat suhteensa omaan lapseensa on täysin heidän vastuullaan.

Ja sinulle sanoisin, että kokeile nousta tuon heidän käytöksensä yläpuolelle, ja säilytä heihin hyvät välit. Kerro missä rajasi menevät, monet vanhemmat eivät heti vain tajua että lapset ovat jo itsenäistyneet. Tuo reaktiokin voi johtua näistä "kasvukivuista". Vaadi heitä keskustelemaan asiallisesti mikä heitä huolettaa ja pyytämään anteeksi käytöstään. Pyydä samalla anteeksi omaa käytöstäsi jos sanoit tai teit tilanteessa jotain epäkunnioittavaa. Rauhoittele heitä, kerro realistisesti tulevaisuudensuunnitelmistasi, Ja mitä kaikkia tukia yms. yhteiskunnalla on tarjota sinulle. Osoita heille, että pärjäät kyllä, ja et koe joutuvasi luopumaan jostain mitä haluaisit (tutkinto tms.)

Mikäli heistä muodostuu liiallinen taakka, ota heihin etäisyyttä.

Onnea! Sain itsekin lapset kun opiskelin yliopistolla. Se oli ihan mukavaa. Kävin aina jonkun kurssin suorittamassa ja se toi kivasti vaihtelua vauva-arkeen. En olisi muuten ikinä kestänyt kolmea vuotta kotona(yhteensä viittä). Mutta älä vain lopeta opiskelua lapsen takia, sitä katuisit koko loppuikäsi!

Älä välitä vanhemmistasi. Jos he ovat aina tuollaisia niin laita välit poikki kokonaan. Oli verisiteitä tai ei, niin jos joku pahoittaa aina mielesi, hän ei ansaitse seuraasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopsitollahan on nykyään lastenhoitopalveluakin saatavilla! :) Antaa palaa vaan, sun vanhemmat on sen ikäisiä että lapsen saaminen on tarkoittanut ihan eri asiaa kuin nykyään. Kyllä ne siit sulaa viimeistään kun vauva on syntynyt. Eikä ne varmastikaan sua oikeasti hauku, ovatpahan vain huolissaan siitä miten te pärjäätte - ja ilmaisevat sen vain sangen huonosti.

Opiskelijana saat lapsen ilmaiseksi kokopäivätarhaan, tai perhepäivähoitoon.  Koska ei ole tuloja ei myöskään maksa mitään.  Älä lannistu.  Kyllä sinä pärjäät.  Mene soskuun ja sieltä saat rahat elämiseen ja he maksavat myös koko vuokran, koska sinulla ei ole tuloja.  Kun on kysymyksessä lapsi, saat ihan varmasti soskusta rahat elämiseen, älä yhtään huoli.  Mietit sitten  niitä opiskeluja kun lapsi on syntynyt ja olet äitiyslomalla ja luet sitten pääsykokeisiin, joihin voit lukea jo nyt.  Jos asut kotona tee vanhemmillesi selväksi että muutat omillesi jos he sinua moittivat vielä asiasta eivätkä tue sinua.  Jos ei mene sana perille tilaa aika sosiaalitoimistoon ja kerro siellä asiasi. 

Kyllä jos lapsen hankkii se pitäisi pystyä itse myös elättämään.

Lapsen elättäminen ja kasvattaminen maksaa paljon, paljon enemmän mitä kukaan omastaan maksaa. Terveydenhoito, peruskoulu, lapsiperheiden tuet ja muut tuet, koulutus yms. hyödykkeet mitkä aivan KAIKKI saavat ilmaiseksi tai pientä vastiketta vastaan.

Talousjärjestelmämme vain toimii näin. Ennen työllistymistään lapsi on yhteiskunnalle "velkaa" siis yhteiskunta on kuluttanut lapseen rahaa. Työuransa aikana aikuinen lapsi maksaa veroillaan takaisin tätä "velkaa". Ja on taas saajapuolella eläkkeellä.

Jos hankkii lapsen nuorena, voi tarvita enemmän tukea (ei sitä kukaan rajattomasti saa) mutta useammin se tukien varaan joutuminen on muusta kuin lapsesta kiinni. Sitten myöhemmin ne saadut tuet voi kuitenkin omalla työllään maksaa takaisin.

Tietysti huono on myös tuo edellistä edellisen kirjoittajan kiittämätön asenne, että kaikki-tuet-mulle-nyt-heti-ilman-mitään-vastiketta.

Oon 30, vauva ja amk+yliopisto kesken:D duunia pon painanut tähänkin asti hulluna, samoin rakastan opiskella. Joten aion kouluttaa itseäni lisää, hankkia lapsia ja tehdä keikkatöitä. Ihan normi elämää!

Vierailija kirjoitti:

Ne pelkää että joutuvat hoitamaan vauvaa harvase viikonloppu, ehkä siksi reaktio oli tuo. Ap pidä mielessä se, että kun lapsen saat niin 1 v. on vasta valmis olemaan yhden yön erossa äidistä/isästä. Hoitoon jättäminen menee ikäkuukausien mukaan 1 kk = 1 h, 2 kk = 2 h erossa. Tätä nykyajan nuoret tai vähän vanhemmatkaan äidit ei välttämättä noudata. Pikkuvauvan paikka on äidin lähellä :)

En epäile ettekö voisi olla valmis vauva-arkeen, riippuu paljon siitäkin kuinka menevä tyyppi olet.. mutta vauvan hoito on raskasta ja siinäbei auta muuta kuin jaksaa vaikka kuinka itkettäisi ja väsyttäisi. Apua kannattaa pyytää, mutta käytä saamasi vapaa aika lepäämiseen, älä dokailuun. :)

Öh, vähän offtopic, mutta onko pienenvauvan kanssa vanhemmuus vain biologisen äidin ja vauvan välinen juttu? Haluaisin tuoda esiin toisen näkökulman.

Kyllähän siihen vanhemmuuteen pitäisi kuulua alusta alkaen yhtä tiiviisti myös isä. Ja monissa tapauksissa isovanhemmatkin aika tiiviistikin. Kyllähän pienelle vauvalle se äiti on monesti tärkein, biologisista syistä, ja äiti on äitiyslomalla aluksi, mutta kukatahansa vauvan mielestä turvallinen aikuinen (isä, isovanhemmat) voi olla vauvan hoitaja/huoltaja, kunhan vauva on tähän tottunut pienestä pitäen.

Tuttavani äiti kuoli synnytyksen komplikaatioihin ja hyvin se kasvoi isän ja isovanhempien (asui siellä paljon) sekä muiden sukulaisten hellässä huomassa ihan siitä synnytyksestä asti. Sukunsa lempilapsi. :)

Ja joskus lapsen huoltajuus menee isovanhemmille heti synnyksen jälkeen, jos vanhempien elämäntilanne ei ole hallinnassa. :P

Joo, asutaan maalla. Täällä ydinperheen käsite ei ole niin suppea, kun neljättä sukupolvea asuu lähes pihapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopsitollahan on nykyään lastenhoitopalveluakin saatavilla! :) Antaa palaa vaan, sun vanhemmat on sen ikäisiä että lapsen saaminen on tarkoittanut ihan eri asiaa kuin nykyään. Kyllä ne siit sulaa viimeistään kun vauva on syntynyt. Eikä ne varmastikaan sua oikeasti hauku, ovatpahan vain huolissaan siitä miten te pärjäätte - ja ilmaisevat sen vain sangen huonosti.

Opiskelijana saat lapsen ilmaiseksi kokopäivätarhaan, tai perhepäivähoitoon.  Koska ei ole tuloja ei myöskään maksa mitään.  Älä lannistu.  Kyllä sinä pärjäät.  Mene soskuun ja sieltä saat rahat elämiseen ja he maksavat myös koko vuokran, koska sinulla ei ole tuloja.  Kun on kysymyksessä lapsi, saat ihan varmasti soskusta rahat elämiseen, älä yhtään huoli.  Mietit sitten  niitä opiskeluja kun lapsi on syntynyt ja olet äitiyslomalla ja luet sitten pääsykokeisiin, joihin voit lukea jo nyt.  Jos asut kotona tee vanhemmillesi selväksi että muutat omillesi jos he sinua moittivat vielä asiasta eivätkä tue sinua.  Jos ei mene sana perille tilaa aika sosiaalitoimistoon ja kerro siellä asiasi. 

Eikö lapsella ole isää kuvioissa? (en jaksa plärätä koko ketjua). En minä ainakaan saanut opiskeluaikana ilmaista päivähoitoa, vaan ihan maksimia maksettiin, kun mies töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne pelkää että joutuvat hoitamaan vauvaa harvase viikonloppu, ehkä siksi reaktio oli tuo. Ap pidä mielessä se, että kun lapsen saat niin 1 v. on vasta valmis olemaan yhden yön erossa äidistä/isästä. Hoitoon jättäminen menee ikäkuukausien mukaan 1 kk = 1 h, 2 kk = 2 h erossa. Tätä nykyajan nuoret tai vähän vanhemmatkaan äidit ei välttämättä noudata. Pikkuvauvan paikka on äidin lähellä :)

En epäile ettekö voisi olla valmis vauva-arkeen, riippuu paljon siitäkin kuinka menevä tyyppi olet.. mutta vauvan hoito on raskasta ja siinäbei auta muuta kuin jaksaa vaikka kuinka itkettäisi ja väsyttäisi. Apua kannattaa pyytää, mutta käytä saamasi vapaa aika lepäämiseen, älä dokailuun. :)

Öh, vähän offtopic, mutta onko pienenvauvan kanssa vanhemmuus vain biologisen äidin ja vauvan välinen juttu? Haluaisin tuoda esiin toisen näkökulman.

Kyllähän siihen vanhemmuuteen pitäisi kuulua alusta alkaen yhtä tiiviisti myös isä. Ja monissa tapauksissa isovanhemmatkin aika tiiviistikin. Kyllähän pienelle vauvalle se äiti on monesti tärkein, biologisista syistä, ja äiti on äitiyslomalla aluksi, mutta kukatahansa vauvan mielestä turvallinen aikuinen (isä, isovanhemmat) voi olla vauvan hoitaja/huoltaja, kunhan vauva on tähän tottunut pienestä pitäen.

Tuttavani äiti kuoli synnytyksen komplikaatioihin ja hyvin se kasvoi isän ja isovanhempien (asui siellä paljon) sekä muiden sukulaisten hellässä huomassa ihan siitä synnytyksestä asti. Sukunsa lempilapsi. :)

Ja joskus lapsen huoltajuus menee isovanhemmille heti synnyksen jälkeen, jos vanhempien elämäntilanne ei ole hallinnassa. :P

Joo, asutaan maalla. Täällä ydinperheen käsite ei ole niin suppea, kun neljättä sukupolvea asuu lähes pihapiirissä.

Normaalisti äiti ei asu lapsensa kanssa isovanhemmilla... Veikkaan, että keskimäärin jos lähellä asuu isovanhemmat niin näkevät lapsenlapsiaan noin kerran viikossa tai kahdessa. Omani näki vauva-aikana äitiäni ehkä 3 kertaa viikossa kun mentiin kyläilemään, silti lapseni vierasti mummiaan yhdessä vaiheessa. "1 v. on vasta valmis olemaan yhden yön erossa äidistä/isästä. Hoitoon jättäminen menee ikäkuukausien mukaan 1 kk = 1 h, 2 kk = 2 h erossa."  tässähän sanon ihan selvästi että äidistä tai isästä. Olettaen, että nämä asuvat lapsen kanssa, eikä isovanhemmat. Ja tuo ei ole mikään minun keksimä juttu, että 1 v. on periaatteessa vasta valmis yön yli olemaan erossa näistä lähimmäisistään mitkä yleensä äiti ja isä.  

Jos lapsi adoptoidaan tms niin tottakai adoptiovanhemmat ovat sen lapsen ensimmäiset ja tärkeimmät asiat sama kuin biologinen äiti ja isä. 

Olen pahoillani, ap. Vanhempasi eivät tiedä mistä puhuvat - Suomessa on erittäin helppoa opiskella yliopistossa pienten lasten äitinä, jopa yksinhuoltajana täysin mahdollista.

Onnea vauvasta! Toivottavasti sinulla on muuta tukea elämässäsi kuin vanhempasi.

Oonko mä niin puusilmä, missä kohtaa ap sanoo asuvansa vielä vanhemmillaan???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne pelkää että joutuvat hoitamaan vauvaa harvase viikonloppu, ehkä siksi reaktio oli tuo. Ap pidä mielessä se, että kun lapsen saat niin 1 v. on vasta valmis olemaan yhden yön erossa äidistä/isästä. Hoitoon jättäminen menee ikäkuukausien mukaan 1 kk = 1 h, 2 kk = 2 h erossa. Tätä nykyajan nuoret tai vähän vanhemmatkaan äidit ei välttämättä noudata. Pikkuvauvan paikka on äidin lähellä :)

En epäile ettekö voisi olla valmis vauva-arkeen, riippuu paljon siitäkin kuinka menevä tyyppi olet.. mutta vauvan hoito on raskasta ja siinäbei auta muuta kuin jaksaa vaikka kuinka itkettäisi ja väsyttäisi. Apua kannattaa pyytää, mutta käytä saamasi vapaa aika lepäämiseen, älä dokailuun. :)

Öh, vähän offtopic, mutta onko pienenvauvan kanssa vanhemmuus vain biologisen äidin ja vauvan välinen juttu? Haluaisin tuoda esiin toisen näkökulman.

Kyllähän siihen vanhemmuuteen pitäisi kuulua alusta alkaen yhtä tiiviisti myös isä. Ja monissa tapauksissa isovanhemmatkin aika tiiviistikin. Kyllähän pienelle vauvalle se äiti on monesti tärkein, biologisista syistä, ja äiti on äitiyslomalla aluksi, mutta kukatahansa vauvan mielestä turvallinen aikuinen (isä, isovanhemmat) voi olla vauvan hoitaja/huoltaja, kunhan vauva on tähän tottunut pienestä pitäen.

Tuttavani äiti kuoli synnytyksen komplikaatioihin ja hyvin se kasvoi isän ja isovanhempien (asui siellä paljon) sekä muiden sukulaisten hellässä huomassa ihan siitä synnytyksestä asti. Sukunsa lempilapsi. :)

Ja joskus lapsen huoltajuus menee isovanhemmille heti synnyksen jälkeen, jos vanhempien elämäntilanne ei ole hallinnassa. :P

Joo, asutaan maalla. Täällä ydinperheen käsite ei ole niin suppea, kun neljättä sukupolvea asuu lähes pihapiirissä.

Normaalisti äiti ei asu lapsensa kanssa isovanhemmilla... Veikkaan, että keskimäärin jos lähellä asuu isovanhemmat niin näkevät lapsenlapsiaan noin kerran viikossa tai kahdessa. Omani näki vauva-aikana äitiäni ehkä 3 kertaa viikossa kun mentiin kyläilemään, silti lapseni vierasti mummiaan yhdessä vaiheessa. "1 v. on vasta valmis olemaan yhden yön erossa äidistä/isästä. Hoitoon jättäminen menee ikäkuukausien mukaan 1 kk = 1 h, 2 kk = 2 h erossa."  tässähän sanon ihan selvästi että äidistä tai isästä. Olettaen, että nämä asuvat lapsen kanssa, eikä isovanhemmat. Ja tuo ei ole mikään minun keksimä juttu, että 1 v. on periaatteessa vasta valmis yön yli olemaan erossa näistä lähimmäisistään mitkä yleensä äiti ja isä.  

Jos lapsi adoptoidaan tms niin tottakai adoptiovanhemmat ovat sen lapsen ensimmäiset ja tärkeimmät asiat sama kuin biologinen äiti ja isä. 

Provosoiduin vähän tuosta lauseesta "Pikkuvauvan paikka on äidin lähellä"

Pääasiassa olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi, mutta joskus takerrun liikaa tähän, että vauvoja ja perheitä ei oteta huomioon yksilöinä. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin yliopsitollahan on nykyään lastenhoitopalveluakin saatavilla! :) Antaa palaa vaan, sun vanhemmat on sen ikäisiä että lapsen saaminen on tarkoittanut ihan eri asiaa kuin nykyään. Kyllä ne siit sulaa viimeistään kun vauva on syntynyt. Eikä ne varmastikaan sua oikeasti hauku, ovatpahan vain huolissaan siitä miten te pärjäätte - ja ilmaisevat sen vain sangen huonosti.

Opiskelijana saat lapsen ilmaiseksi kokopäivätarhaan, tai perhepäivähoitoon.  Koska ei ole tuloja ei myöskään maksa mitään.  Älä lannistu.  Kyllä sinä pärjäät.  Mene soskuun ja sieltä saat rahat elämiseen ja he maksavat myös koko vuokran, koska sinulla ei ole tuloja.  Kun on kysymyksessä lapsi, saat ihan varmasti soskusta rahat elämiseen, älä yhtään huoli.  Mietit sitten  niitä opiskeluja kun lapsi on syntynyt ja olet äitiyslomalla ja luet sitten pääsykokeisiin, joihin voit lukea jo nyt.  Jos asut kotona tee vanhemmillesi selväksi että muutat omillesi jos he sinua moittivat vielä asiasta eivätkä tue sinua.  Jos ei mene sana perille tilaa aika sosiaalitoimistoon ja kerro siellä asiasi. 

Kyllä jos lapsen hankkii se pitäisi pystyä itse myös elättämään.

Kyllähän ap lapsensa elättääkin sitten myöhemmin  mutta juuri tällaisia tapauksia varten maksamme veroja että nuori äiti saa apua kun sitä tarvitsee.  Ei kaikki verovarat ole tarkoitettu maahanmuuttajille.  Kyllä omatkin tarvitsevat apua ja ovat sitä oikeutetut saamaan.  Häntä pystyyn ap, jos tarvitset, muista mistä saat apua, sosiaalitoimistosta.  Siellä on ammatti-ihmiset juuri sinua varten.