Vierailija

Ensimmäinen välivuosi nyt mennyt töissä käydessä ja sohvalla maatessa, ulkomaille en päässyt kertaakaan. Nyt haluaisin kovasti matkustella (reppureissata), onko huono idea pitää toinen välivuosi vai onko se ihan normaalia?

Kommentit (12)

Vierailija

Se riippuu todella paljon siitä, mitä välivuoden aikana teet. Ammattialasi töitä vai hanttihommia? Makaatko sohvalla vai lähdetkö todella ulkkomaillle? Jos lähdet, mitä siellä teet ja opitko mitään?

Noin yleisesti ottaen helpointa opiskelemaan pääsy on juuri edellisen koulun loppumisen jälkeen. Jokainen välivuosi vie sua kauemmas opiskelemaan pääsystä, ellet erikseen näe vaivaa sen eteen, että homma kääntyy toisin päin. Siis tarkoituksella ja suunnitelmallisesti pidä huolta siitä, että teet jotain hyödyllistä ja mielellään dokumentoitavissa olevaa.

Vierailija

Kiitos vstauksesta, hanttihommiahan minä olen tehnyt kun eihän tällaisella ylioppillaalla mitään ammattia ole. Pitää vielä miettiä että miten se toinen välivuosi olisi järkevintä käyttää. 

Onkos täällä muilla mielipiteitä? Kukaan pitänyt montaa välivuotta ja miten meni? 

AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Toinen välivuosi on erittäin huono ajatus. Ammatti kannattaa hankkia nuorempana, tai muutaman vuoden päästä huomaat olevasi jumissa niissä hanttihommissa. Eikö reppureissaamaan voisi lähteä vaikka valmistumisen ja hetkellisen työnteon jälkeen? 

Vierailija

Mun tyttö piti kolme välivuotta. Kävi töissä ja matkusteli ja aloitti sitten ammattiopinnot, kun löytyi ala, joka kiinnosti.  Välivuosien aikana selkeytyi ajatus, mitä haluaa. Olen todella tyytyväinen tytön ratkaisuun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Up, Eikö täällä tosiaan ole kenelläkään kokemusta välivuosista? :D 

AP

Mä oon 22-vuotias. Mulla alkaa syksyllä neljäs "välivuosi". Itseasiassa opiskelin ekan vuoden AMKissa, mutta keskeytin sen. Sen jälkeen sain kivan työpaikan ok liksalla. Oon "välivuosien" aikana matkustanut melkein 30 maassa. En tiedä mihin korkeakouluun edes hakisin. Oikeastaan missään koulussa ei ole alaa, mikä kiinnostaisi.

Olen tämän kesän matkaoppaana Kreetalla ja rakastan tätä hommaa. Pääsee ihan lukiopohjalta, jos on hyvä kielitaito. Matkailuala kiinnostaa, restonomin koulutus ei. Vihaan sanaa välivuosi. Se vie hohdon näiltä mun elämäni parhaimmilta vuosilta. Tuskin edes haen enää kouluun. Mikä välivuosi se sitten olisikaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toinen välivuosi on erittäin huono ajatus. Ammatti kannattaa hankkia nuorempana, tai muutaman vuoden päästä huomaat olevasi jumissa niissä hanttihommissa. Eikö reppureissaamaan voisi lähteä vaikka valmistumisen ja hetkellisen työnteon jälkeen? 

No mitä ihmettä? Itse haluan ainakin toteuttaa kaikki haaveeni mahdollisimman pian. Voinhan olla viiden vuoden päästä vaikka ilman jalkoja. Sitten kaduttaisi, etten matkaillut. En usko, että ajattelisin "kyllä kannatti ensin opiskella". Matkailu muuttaa ihmistä niin paljon (etenkin jos sen tekee yksin), että se vaikuttaa myös opiskeluun. Opiskella ehtii kyllä vaikka viisikymppisenä.

Vierailija

Minä pidin kaksi välivuotta lukion jälkeen (nyt olen 27), ensimmäisen olin töissä ja toiseksi lähdin ulkomaille au pairiksi. Minä olen sitä mieltä että ehdottomasti kannattaa lähteä reissaamaan nyt kun on mahdollista, sitten kun opiskelet, ei ole välttämättä aikaa/rahaa ainakaan kovin pitkiin reissuihin. Lisäksi kyllähän se matkailu avartaa, ja töitä kyllä ehtii tekemään :)

Vierailija

Voit pitää välivuoden kesken opiskelun tai vaikka sitten, kun olet saanut opiskelupaikan, otat sen vasta vuoden kuluttua vastaan.
Eli suosittelisin kyllä hakemaan opiskelupaikkaa! Uskon, että nyt helpompi hakea ja pärjätä pääsykokeissa, kun tiedot ovat vielä paremmassa muistissa, samoin sellainen tuntuma opiskeluun.

Tosin, jos et ole nyt jo hakenut, niin taitaa tulla joka tapauksessa toinen välivuosi.

Täti 35v

Teet niin kuin itsestä parhaalta tuntuu ja jokaisen tulisi saada tehdä itse omat päätöksensä, etenkin omaa elämää koskevat. On kuitenkin ihan hyvä, että mietit eri näkökulmia etukäteen niin kuin nyt teet.

Näissä välivuosiasioissa ihmiset on niin kahtia jakautuvaa kastia, toiset on tiukasti vastaan ja toiset puolesta. Itse oon puolesta, ellei nuori nyt ole ihan vain jäämässä kotiin työkkärin tuilla makoilemaan. Jos kuitenkin on ihan järkevät suunnitelmat välivuodelle/välivuosille, niin miksei. Ja etenkin jos ei ole aavistustakaan, mitä haluaisi opiskella, niin sitä suuremmalla syyllä välivuosi voi olla paikallaan ns. kypsymismielessä. Nykyään kun opintotukikuukausia rajoitetaan eikä välttämättä pääse niin helpolla enää opiskelemaan useampia tutkintoja, niin voi olla vain järkevää miettiä tarkkaan minne haluaa opiskelemaan. Eläkekertymääkään ei sikäli tarvitse murehtia, kuten aiemman sukupolven, jolla sitä alkoi karttua vasta 23 vuotiaasta eteenpäin, kun nyt ei sen puolesta ole kiire saada opiskeluja hoidettua nuorena alta pois (tää on ehkä ainoa, mikä mua neljässä välivuodessani harmitti, kun opiskelut yli 23 vuotiaana "söi" eläkekertymää).

Toisaalta myöhemminkin voi tulla muita tekijöitä (parisuhde, lapsia, joku huippu työtarjous kotimaasta, asuntolaina...), minkä takia ei olekaan enää otollinen aika lähteä heilumaan maailmalle. Nyt on kuitenkin sikäli helppo irtautua täältä.

Tietty on sit vielä kaikenlaisia erityistapauksia, että jos nyt olet vaikka joku kuuden laudaturin ylioppilas ja haaveena joku lääkis, niin voi tietysti olla riskinä, että maailmalla liesutessa opit hälvenee muistista. Toisaalta taas voi olla, että saat arvokkaita kokemuksia, kielitaitosi kasvaa, löydät oman juttusi, saat jonkin työpaikan, koska olet ollut ulkomailla pitkään...

"Vaarana" on, että vuosi vuodelta houkutus pitää "vielä yksi välivuosi" kasvaa. :-) Mutta toisaalta vaikka munkin tuli pidettyä niitä lopulta neljä (olin aupairina, vapaaehtoistöissä ulkomailla ja pari vuotta kotimaassa töissä), niin en kadu niistä yhtäkään. Ne oli just mulle oikeat vaihtoehdot silloin ja nyt ajateltuna ne kaikki jutut mitä silloin tein ja nyt viime vuosina oon tehnyt alkaa loksahdella ikäänkuin yhteen ja on johtaneet siihen, mitä haluan tehdä ja jokainen aiempi juttu on ollut eräällä tavalla askel kohti "mun juttua". Toiset tietää jo lapsena, mitä haluavat ja toiset sit vasta vähän myöhemmin. Toiset katuu mummuna, kun tuli vain suoritettua koko elämä, toisilla on mitä muistella eikä kaduta, että tuli tehtyä niinkuin käskettiin, vaan on aina osannut ajatella itsekin ja luottaa itseensä ja tuntemuksiinsa. :-)

Kyllä se elämä kantaa, yleensä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla