Lue keskustelun säännöt.
Kerroin vanhemmilleni raskaudestani ja nyt itkettää.
24.05.2016 |
Olen 20-vuotias ja alusta asti on ollut selvää, että synnytän lapsen. Vanhempani kuitenkin haukkuivat minut ihan pystyyn ja äitini sanoi, että pilaan elämäni. En voisi kuulemma enää opiskella yliopistossa kuten olen suunnittelut. Isäni puolestaan sanoi, että toivottavasti tajuan tehdä abortin. Tuli paha mieli kun omat vanhemmat suhtautuvat tuolla tavalla.
Miten teidän muiden nuorten äitien vanhemmat ovat ottaneet raskausuutisen?
Kommentit (39)
No, minun äitini sai raivokohtauksen ja uhkaili monta kuukautta katkaista välit. Pilaan kuulemma elämäni ja jään yksinhuoltajaksi. Ei koskaan halua hoitaa lapsenlastaan eikä pahemmin varmaan nähdäkään.
Miehen vanhemmat olivat onnellisia ja ilmoittivat olevansa tukena.
Ikää minulla 23 ja miehellä 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minun äitini sai raivokohtauksen ja uhkaili monta kuukautta katkaista välit. Pilaan kuulemma elämäni ja jään yksinhuoltajaksi. Ei koskaan halua hoitaa lapsenlastaan eikä pahemmin varmaan nähdäkään.
Miehen vanhemmat olivat onnellisia ja ilmoittivat olevansa tukena.
Ikää minulla 23 ja miehellä 25
Onko sun äidillä kaikki muumit laaksossa? Normaali ikä saada esikoinen.
Onko vanhempasi yleensä mukavia ihmisiä? Ovatko tukeneet sua aiemmin elämässäsi? Koska jos ovat, luulen että ensijärkytyksen jälkeen varmasti tottuvat ajatukseen ja innostuvat lapsenlapsesta. Jos ovat muutenkin ikäviä ihmisiä niin etsisin muita ihmisiä tuekseni. Ansaitset nyt hyviä ihmisiä ympärillesi!
Terv. Toinen parikymppinen
Vierailija kirjoitti:
No, minun äitini sai raivokohtauksen ja uhkaili monta kuukautta katkaista välit. Pilaan kuulemma elämäni ja jään yksinhuoltajaksi. Ei koskaan halua hoitaa lapsenlastaan eikä pahemmin varmaan nähdäkään.
Miehen vanhemmat olivat onnellisia ja ilmoittivat olevansa tukena.
Ikää minulla 23 ja miehellä 25
Et sinä ole mikään erityisen nuori äiti enää.
Et edes ole erityisen nuori äidiksi vaan parhaassa lisääntymisiässä! Onnea raskaudesta. Yliopisto-opiskelijat ovat kautta aikojen saaneet lapsia ja itse asiassa tämä yhdistelmä voi olla käteväkin, koska aina löytyy kursseja joilla ei ole läsnäolopakkoa vaan esim esseevaihtoehto tms. Lapsi ei pilaa elämääsi vaan antaa siihen potkua. Jos olet yh niin haasteitakin tulee olemaan, mutta missään nimessä en näkisi, ettet voisi vauvasta "selviytyä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä juuri suunnittelin remontoida sijoituasunnostamme soluasunnon. Siinä olisi kaksi yhdenhengen huonetta ja yksi esim yhden lapsen yksihuoltajalle sopiva tilavampi kokonaisuus. Lapsi päiväkotiin, asumaan kohtuuhintaisesti ja äiti opiskelemaan? Kuullostaisiko mukavalta tulevaisuudelta?
OMG!!!
No en voi olla kuin pahoillani sun puolesta!! Ja ihme luuloja tuollaiset että et muka pystyisi opintojasi jatkamaan! Rankkaa se varmasti on muttta mahdollista. Toivottavasti vanhempasi kääntävät kelkkansa jossain vaiheessa. Ainakaan minä en tuollaisia sanoja unohtaisi ihan herkästi.
Tsemppiä, jos olet raskaudesta onnellinen ja tyytyväinen, koita keskittyä onnelliseen odotukseen, ja jätä ne vanhempasi omaan arvoonsa ja omiin oloihinsa.
Minulla on vähän vastaavanlainen tilanne, olen sinua kyllä paljon paljon paljon vanhempi kun sain ensimmäisen ja ainoan lapseni, ja olen opiskeluni opiskellut jo vuosia sitten. Sanomista tuli ammatistani jossa on hyvin epäsäännölliset työajat. Joten sitä paskaa tuli niskaan oikein olan takaa.. Koko raskauden ajan mätkätettiin, mutta eipä noi välit ole koskaan olleet kummoiset, joten mitta tuli täyteen ikuista arvostelua, haukkumista ja kun en vaan mitään osaa tehdä oikein. Ilmoittivat myös etteivät aio meitä perheenä auttaa missään lastenhoidossa, mutta miten olisivat voineetkaan kun asutaan lähes 400 km päässä toisistamme =D
Tilanne on se että lapsi on kolme vuotias, eikä ole isovanhempiaan nähneet, eikä edes tiedä niiden olemassa olosta. Kun kerta aina on vaan negatiivistä sanottavaa ja jatkuvaa riidanhaastamista, niin en lasta aiokkaan esitellä isovanhemmille, ennenkun asenne muuttuu, jota epäilen hyvin vahvasti, mutta toisaalta.. eipä ole sieltä suunnalta hirveästi pyyntöjä tullutkaan. Hyvin on mennyt lapsen kanssa, toki epäsäännöllinen työni asettaa meille perheenä haasteita, mutta onhan lapsella silti isä, joka tekee päivätyötä ja pitää rytmiä yllä.
Jätä ap ne vanhempien sanomiset ihan omaan arvoonsa. Mieti vaan sitä vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano heille että ovat huonoja vanhempia ja aiot itse olla parempi ja tukea lapsiasi/lastasi. Sun vanhempien ei olisi kannattanut hankkia lasta. Sano suoraan että suut kiinni ja et tule ikinä unohtamaan tai antamaan anteeksi sitä miten suhtautuivat asiaan. Luulevat kun nostavat tarpeeksi suuren metakan ja kiukuttelevat että saavat sinut toimimaan niinkuin haluavat. Kuka on lapsi ja kuka aikuinen? Itkettävät raskaana olevaa, kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Sano heille että ovat huonoja vanhempia ja aiot itse olla parempi ja tukea lapsiasi/lastasi. Sun vanhempien ei olisi kannattanut hankkia lasta. Sano suoraan että suut kiinni ja et tule ikinä unohtamaan tai antamaan anteeksi sitä miten suhtautuivat asiaan. Luulevat kun nostavat tarpeeksi suuren metakan ja kiukuttelevat että saavat sinut toimimaan niinkuin haluavat. Kuka on lapsi ja kuka aikuinen? Itkettävät raskaana olevaa, kamalaa.
Toivottavasti ap on tätä kirjoittajaa kypsempi ja jättää tämän ihan omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata välittää, olin kolmikymppinen kun sain samanlaista kuraa niskaani, olin siis ammattiin valmistunut ja töissä, mutta se vakipaikka puuttui...
Vierailija kirjoitti:
Minä juuri suunnittelin remontoida sijoituasunnostamme soluasunnon. Siinä olisi kaksi yhdenhengen huonetta ja yksi esim yhden lapsen yksihuoltajalle sopiva tilavampi kokonaisuus. Lapsi päiväkotiin, asumaan kohtuuhintaisesti ja äiti opiskelemaan? Kuullostaisiko mukavalta tulevaisuudelta?
Joku opiskelijako haluaisi muuttaa soluasuntoon jossa on yh lapsensa kanssa? Mites tuo opiskelijaelämä, kun millamari menee pikkukakkosen jälkeen nukkumaan?? Tai toisinpäin... haluaako vanhempi samaan kämppään juhlivien opiskelijoiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä tuossa vaiheessa sanoisin suoraan, että nyt on SE hetki että kannattaa HYVIN tarkkaan miettiä mitä sanoo ja miten asennoituu asiaan, tai käy hetkessä niin että kävelen ovesta ulos ja ,hiustupsuakaan ei tule näkymään itsestäni tai vauvasta, ja perään on turha soitella ja anella. Annan toki miettimis aikaa, mutta nyt ollaan hyvin hyvin heikoilla jäillä jos tuollaiselle linjalle lähtee. And I mean it! Ja nyt ei kannata rutista sanaakaan. Miettikää rauhassa siirtoanne.
Mitä he sanoivat kun olivat toipuneet alkujärkytyksestä?
Totta kai heillä vanhempina oli vähän toisenlaisia odotuksia suhteesi. Ja ovathan he sinunkin haaveita kuunnelleet ja tukeneet. Sinä ymmärrät sen verran mitä nenästä suuhun valuu mitä lapsi tuo tulleessaan ja vanhemmat enemmän ja tietävät mistä kaikesta joudut luopumaan ja miten lapsi niitä haaveita kaataa. On ihan ymmärrettävää, että he odottivat sivulta vähän enemmän.
Älä nyt vielä toivosta luovu heidän suhteen. Kyllä he tuosta vielä toipuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin yliopsitollahan on nykyään lastenhoitopalveluakin saatavilla! :) Antaa palaa vaan, sun vanhemmat on sen ikäisiä että lapsen saaminen on tarkoittanut ihan eri asiaa kuin nykyään. Kyllä ne siit sulaa viimeistään kun vauva on syntynyt. Eikä ne varmastikaan sua oikeasti hauku, ovatpahan vain huolissaan siitä miten te pärjäätte - ja ilmaisevat sen vain sangen huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tuossa vaiheessa sanoisin suoraan, että nyt on SE hetki että kannattaa HYVIN tarkkaan miettiä mitä sanoo ja miten asennoituu asiaan, tai käy hetkessä niin että kävelen ovesta ulos ja ,hiustupsuakaan ei tule näkymään itsestäni tai vauvasta, ja perään on turha soitella ja anella. Annan toki miettimis aikaa, mutta nyt ollaan hyvin hyvin heikoilla jäillä jos tuollaiselle linjalle lähtee. And I mean it! Ja nyt ei kannata rutista sanaakaan. Miettikää rauhassa siirtoanne.
*reps*
Tätähän nuoret tekee...lähtee suurin elkein ja palaa sinne mamman helmoihin, kun ei niiden lasten kanssa niin romattista ollutkaan kuin elokuvissa.
Ei vanhempasi sitä päätä mikä elämäsi pilaa. Elämä on matka ja valmis vasta kuoltuasi.
Älä siis välitä vanhempiesi ensireaktiosta, olit varmaan itsekkin järkyttynyt alkuun. Todennäköisesti vanhempasi ymmärtävät sulateltuaan asiaa sen positiivisuuden.
Sano suoraan vanhemmillesi kuinka paljon he loukkaavat sinua ja että kaipaat ennemminkin tukea kuin paskaa. Toivota myös tervetulleisi 2000 luvulle jolloin opiskellaan vielä 50 vuotiainakin uusia aloja. Jos sinulla on suunnitelma tuleivaisuudellesi niin vanhempiasi voi helpottaa kuulla miten kaikki nyt järjestyy.
Onnea raskaudesta!
Vanha talo, jossa korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat ja hyvin ääntä eristävät kiviseinät. Yhteinen keittiö ja kylpyhuone. Kaksi eteistä. Vessa.
Yh:lle isosta olohuoneesta, kylpyhuoneesta (opiskelijat käyvät myös suihkussa, kulku eteisestä), vaatehuoneesta ja parvekkeesta koostuva koti. Opiskelijoille yksi yhteinen vessa ja lukittavat huoneet. Sijainti hyvä. Miltäs vaikuttaa? Keittiö yhteinen.
vuokranantaja
Ne pelkää että joutuvat hoitamaan vauvaa harvase viikonloppu, ehkä siksi reaktio oli tuo. Ap pidä mielessä se, että kun lapsen saat niin 1 v. on vasta valmis olemaan yhden yön erossa äidistä/isästä. Hoitoon jättäminen menee ikäkuukausien mukaan 1 kk = 1 h, 2 kk = 2 h erossa. Tätä nykyajan nuoret tai vähän vanhemmatkaan äidit ei välttämättä noudata. Pikkuvauvan paikka on äidin lähellä :)
En epäile ettekö voisi olla valmis vauva-arkeen, riippuu paljon siitäkin kuinka menevä tyyppi olet.. mutta vauvan hoito on raskasta ja siinäbei auta muuta kuin jaksaa vaikka kuinka itkettäisi ja väsyttäisi. Apua kannattaa pyytää, mutta käytä saamasi vapaa aika lepäämiseen, älä dokailuun. :)
Äiti ja anoppi ottivat hyvin vastaan uutiset, kun ilmoitimme toisena yliopisto-opiskeluvuotena, että raskaana ollaan. Opiskeluaika lapsien kanssa sujui hyvin ja valmistuminen viivästyi vain 2 vuotta normaalista, vaikka lapsia ehti tulla kaksi. Mieskin opiskeli ja kävi lisäksi osa-aikatyössä, minkä vuoksi rahasta ei ollut pulaa missään vaiheessa. Opiskeluaikana on ihan ylivertaisen hyvät joustot verrattuna työelämään ja mulla ainakin lapset ja opiskelu tasapainottivat toisiaan. Arvosanatkin parani.
Appiukko sitten latoi painokelvotonta tekstiä, mutta mies piti huolen, etten ollut kuulemassa (arvasi varmaan).
Eihän sinulla ole ongelmaa, koska yhdessä lapsen isän kanssa huolehditte lapsesta. Mies hankkii teille omakotitalon ja saat käyttöösi farmariauton, jolla on mukava kuljetella vauvaa. Yliopistossa voit opiskella, koska sinne otetaan sisään kaikki, jotka on saaneet vauvan ennen kuin täyttävät 21v.