Isä hylkäsi lapset uuden onnen takia. Miten selviämme tästä? :(

Entinen miehesi on paskiainen. Suosittelen, että lapset tapaavat jatkossa paskiaista, mikäli hän suostuu tapaamaan omia lapsiaan.

Jos ei suostu, niin onneksi heillä on hyvä äiti, joka huolehtii heistä.

Olen pahoillani tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla niin että jalat pysy ristissä liian kauan ja nalkutit

Pahoittelen, että tuote, joka useimmilla päätyy wc-altaaseen on noussut sinulle päähän.

En viittaa nestemäiseen vaihtoehtoon, jota päässäsi oli jo aiemmin.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuota tapahtunut, ei kovin harvinaista edes. 

Yritä pitää välit hyvinä mieheen siltä osin kuin se vain on sinusta kiinni. On lasten ehdoton etu, että isä tapaa säännöllisesti lapsiaan. 

Pahinta, mitä voit tehdä on alkaa meuhkaamaan ja lyömään kiilaa lasten ja miehen väliin. Älä näytä katkeruuttasi lapislle, vaikka tunne olisi kuinka oikeutettua tahansa. 

Jaa. Ihan kasvatuksellisista syistä - miten perustelet sen lapsille, että jos mies kohtelee lastensa äitiä surkeasti lähtemällä jonkun toisen matkaan - niin sitten pitäisi vain leikkiä joo-joo tyyppiä: "kävele vain päältä", "on ihan oikein että teit tämän tempauksen meille", "olen pelkkä kynnysmatto"...  Siis millaisen käsityksen lapset saavat aikuisten touhusta, jos jätetyn äidin osa on vain loputtomasti peesailla toisen osapuolen edesottamuksia? Niellä kaikki paska mikä sinkoaa tuulettimeen?

Ap.lle. Unohda se sika. Anna sen pettyä uudessa suhteessa. Äläkä ikinä enää huoli takaisin. Jos on ryssinyt välit lapsiinsa - se on sen oma ongelma - ei sinun.

Teille vittuilijoille kysymys. Luuletteko te, että niille lapsille on jotakin väliä sillä milloin isä hylkäsi ja nalkuttiko ap vai ei, se hylkäsi ne lapsensa yhtä kaikki. Lapsille se isä on aina isä, nalkuttavasta vaimosta voi ottaa eron, mutta miksi se vaimon pään aukominen tarttee kostaa niille lapsille?

Meillä kävi niin että isoäidin kuoltua isoisä löysi uuden perheen. Taakse jäi lapset ja lastenlapset, kaikki aika menee uuden perheen kanssa. Eläkeläisinä heillä on aikaa hoitaa lapsenlapsia viikottain ja lasten luona käydään viikottain kylässä. Siis sen uuden naisen lasten ja lastenlasten. Isoisän puolella on lastenlapsia 5, ikähaarukalla 1,5-17v. kertaakaan ei ole lastenlapsia ole otettu hoitoon ( edes tunniksi). Eivät kuulemma jaksa koska hoitavat niin paljon naisen lastenlapsia. joululahjat sai hakea tapaninpäivänä oven suusta ja syntymäpäiville raahataan naisen lastenlapsia koska eivät muuten pääsisi .Tämä isoisä on perheessäni ainoa elossa oleva isovanhempi joten pitäisin hänet mielellään lapsilleni läheisenä. Isoisä takertui leskeydyttyään meihin lapsiin, omaan äitiinsä , sisaruksiinsa. Nämä kaikki jäi kun tuli se uusi elämä vastaan. Tämän vuoden puolella olemme nähneet kerran, lapset eivät onneksi ymmärrä kysellä isoisän perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuota tapahtunut, ei kovin harvinaista edes. 

Yritä pitää välit hyvinä mieheen siltä osin kuin se vain on sinusta kiinni. On lasten ehdoton etu, että isä tapaa säännöllisesti lapsiaan. 

Pahinta, mitä voit tehdä on alkaa meuhkaamaan ja lyömään kiilaa lasten ja miehen väliin. Älä näytä katkeruuttasi lapislle, vaikka tunne olisi kuinka oikeutettua tahansa. 

Jaa. Ihan kasvatuksellisista syistä - miten perustelet sen lapsille, että jos mies kohtelee lastensa äitiä surkeasti lähtemällä jonkun toisen matkaan - niin sitten pitäisi vain leikkiä joo-joo tyyppiä: "kävele vain päältä", "on ihan oikein että teit tämän tempauksen meille", "olen pelkkä kynnysmatto"...  Siis millaisen käsityksen lapset saavat aikuisten touhusta, jos jätetyn äidin osa on vain loputtomasti peesailla toisen osapuolen edesottamuksia? Niellä kaikki paska mikä sinkoaa tuulettimeen?

Ap.lle. Unohda se sika. Anna sen pettyä uudessa suhteessa. Äläkä ikinä enää huoli takaisin. Jos on ryssinyt välit lapsiinsa - se on sen oma ongelma - ei sinun.

Tämä tässä on niin hyvin sanottu! Halaisin sinua jos olisi mahdollista!

Vierailija kirjoitti:

Teille vittuilijoille kysymys. Luuletteko te, että niille lapsille on jotakin väliä sillä milloin isä hylkäsi ja nalkuttiko ap vai ei, se hylkäsi ne lapsensa yhtä kaikki. Lapsille se isä on aina isä, nalkuttavasta vaimosta voi ottaa eron, mutta miksi se vaimon pään aukominen tarttee kostaa niille lapsille?

koska uusi rakkaus... Niin tilanteestahan tekee äärimmäisen veemäisen se, että toinen voi vain seurata omia mielitekojaan ja jättää sitten kaikki selittelyt ja korjausliikkeet sille vanhemmalle, joka jää lasten kanssa. Vaikka lasten vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta on niin todella väärin, niin minkä helvetin takia pitäisi vain hymistellä tällaista hulttiovanhempaa lapsille? Esittää toinen jotenkin "parempana" kuin se on, vain siksi, koska se on "isä".  Kaikki p*ska potenssiin sata pitää vaan jättää silleen? Kyllä luulisi, että sellainenkin horjuttaa lasten omaa käsitystä oikeasta ja väärästä? Miten kohdellaan toista ihmistä? Väitänpä vielä, että nämä avioerolapset saavat aina takkiinsa, vaikka osapuolet tekisivät mitä. Sitä sopisi miettiä siinä vaiheessa kun harkitsee jotain tuollaista siirtoa uuteen suhteeseen, vaikka on jo perhe olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille vittuilijoille kysymys. Luuletteko te, että niille lapsille on jotakin väliä sillä milloin isä hylkäsi ja nalkuttiko ap vai ei, se hylkäsi ne lapsensa yhtä kaikki. Lapsille se isä on aina isä, nalkuttavasta vaimosta voi ottaa eron, mutta miksi se vaimon pään aukominen tarttee kostaa niille lapsille?

koska uusi rakkaus... Niin tilanteestahan tekee äärimmäisen veemäisen se, että toinen voi vain seurata omia mielitekojaan ja jättää sitten kaikki selittelyt ja korjausliikkeet sille vanhemmalle, joka jää lasten kanssa. Vaikka lasten vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta on niin todella väärin, niin minkä helvetin takia pitäisi vain hymistellä tällaista hulttiovanhempaa lapsille? Esittää toinen jotenkin "parempana" kuin se on, vain siksi, koska se on "isä".  Kaikki p*ska potenssiin sata pitää vaan jättää silleen? Kyllä luulisi, että sellainenkin horjuttaa lasten omaa käsitystä oikeasta ja väärästä? Miten kohdellaan toista ihmistä? Väitänpä vielä, että nämä avioerolapset saavat aina takkiinsa, vaikka osapuolet tekisivät mitä. Sitä sopisi miettiä siinä vaiheessa kun harkitsee jotain tuollaista siirtoa uuteen suhteeseen, vaikka on jo perhe olemassa.

On kyllä niin äärimmäisen vääristynyttä että niille lapsille pitää vain ja ainoastaan hehkuttaa sitä isää. Yhtään mitään pahaa ei tästä ylijumalasta saa sanoa tai olet katkera vanha pihtari joka ansaitseekin tulla kohdelluksi paskamaisesti. Ja nyxät ne vaan arvostelee ja pilkkaa eivätkä näe metsää puilta. Eikö heilläkään käy mielessä että sen ihanan miehen käytös voikin joskus vielä kohdistua heihin? Eiku eihän siinä niin voi käydä koska nyxät nyt vaan on upeita ja ihania seksipetoja joita ne lastenhylkääjä-miehet palvoo

Vierailija kirjoitti:

Pahinpana marttyrina sitten jeesuksen järjestät lapsillesi kriisiterapia istuntoja vähintään kaksi kertaa päivässä, että oikein vellotte asiassa vielä kun lapset on aikuisuuden kynnykselläkin. Ja muista kertoa tämä aina kun se on vaan mahdollista kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytät sitä myös pirun huonona tekosyynä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, joita kohtaatte.

Kyllä sinä tämän vielä voitoksi saat käännettyä! Empatia ja sympatia tulee säteilemään!

Kuvottavaa ulosantia vailla järjen hiventä. Selventäisitkö miten AP:n pitäisi toimia jotta hän toimisi oikein ja olisi empatiat ja sympatiat ansainnut?

Vierailija kirjoitti:

Kiehuu kun lukee tälläistä. Oma faija oli alkkis, eikä sen takia kuvioissa. Tuntuu lapsena pahalta, aikuisena ja nuorena syylliseltä. Nyt on itsellä ero edessä ja toivon vaan että saisin nähdä lastani mahdollisimman paljon, ottaisin vaikka kokonaan jos saisin. Tosin pahoin pelkään, että äiti yrittää omia lapsen kokonaan itselleen, isän pitää kuulemma maksaa lapsestaan

Juu, olen kuullut sellaistakin, että äidinkin pitää kuulema maksaa lapsistaan. Niitten lasten pitää kuulema syödä muutaman kerran päivässä, ne pitää vaatettaa, ja niitten pitää asuakin jossain. Harrastuksia ja muitakin tarpeita niillä kuulema on. Mystinen juttu ja sen äidin pitää kuulema IHAN TOSISSAAN maksaa noita luetteleman juttuja.

Siis oikeastikko vaaditaan, että myös isän pitää osallistua lapsen elatukseen? Ei saakeli, ei VOI OLLA TOTTA, ei millään.

Kyllä ne äiditkin hylkää lapsiaan usein jonkun ählämin kanssa. Miehiä on turha syyllistää. Aika onneksi parantaa haavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinpana marttyrina sitten jeesuksen järjestät lapsillesi kriisiterapia istuntoja vähintään kaksi kertaa päivässä, että oikein vellotte asiassa vielä kun lapset on aikuisuuden kynnykselläkin. Ja muista kertoa tämä aina kun se on vaan mahdollista kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytät sitä myös pirun huonona tekosyynä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, joita kohtaatte.

Kyllä sinä tämän vielä voitoksi saat käännettyä! Empatia ja sympatia tulee säteilemään!

Mikäs tätä vaivaa?

Miehen ex.

Nyt kuulostaa niin tutulta katkeralta tilitykseltä, että ettet vaan olisi T...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuota tapahtunut, ei kovin harvinaista edes. 

Yritä pitää välit hyvinä mieheen siltä osin kuin se vain on sinusta kiinni. On lasten ehdoton etu, että isä tapaa säännöllisesti lapsiaan. 

Pahinta, mitä voit tehdä on alkaa meuhkaamaan ja lyömään kiilaa lasten ja miehen väliin. Älä näytä katkeruuttasi lapislle, vaikka tunne olisi kuinka oikeutettua tahansa. 

Jaa. Ihan kasvatuksellisista syistä - miten perustelet sen lapsille, että jos mies kohtelee lastensa äitiä surkeasti lähtemällä jonkun toisen matkaan - niin sitten pitäisi vain leikkiä joo-joo tyyppiä: "kävele vain päältä", "on ihan oikein että teit tämän tempauksen meille", "olen pelkkä kynnysmatto"...  Siis millaisen käsityksen lapset saavat aikuisten touhusta, jos jätetyn äidin osa on vain loputtomasti peesailla toisen osapuolen edesottamuksia? Niellä kaikki paska mikä sinkoaa tuulettimeen?

Ap.lle. Unohda se sika. Anna sen pettyä uudessa suhteessa. Äläkä ikinä enää huoli takaisin. Jos on ryssinyt välit lapsiinsa - se on sen oma ongelma - ei sinun.

Näin se minunkin mielestäni menee.

En arvosta naisia ( tai miehiä ) jotka tahallaan pistävät kapuloita rattaisiin etävanhemman ja lasten välillä.

Mutta en kyllä alkaisi myöskään huolehtimaan sen kummemmin niistä väleistä.

Aikuinen mies osaa ja tajuaa itsekin ja ellei niin minkäs teet.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Lapset huomavat senkin jos isä hyvin haluttomasti lapsiaan tapailee.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi samoin 3vuotta sitten. Ei ollut tullut mieleenkään että lasten isä niin vaan hylkäisi heidät kun muutti naisen luo jonka kanssa petti minua. Sanoi vaan että elämä on nyt täydellistä eli wtf? Elämä olikin täydellistä ilman minua ja kahta lastamme 7 vuoden avioliiton jälkeen :( Se asenne murskasi minut pahemmin kuin ero. Monta iltaa itkien sikiöasennossa lattialla kun surun paino kaatoi minut ja pohdin miten pärjään ja miten selitän lapsille kun isiä ei vaan näy. Nytkin aloin vetistelemään kun muistelen asiaa. Mies jopa antoi minulle kokonaan huoltajuuden kun niin vähän halusi olla tekemisissä. Mutta se itse asiassa helpotti ns paperitöitä. Sitten joskus lapset sopeutuivat ja minä aloin itkeä vähemmän ja puolen vuoden päästä pystyin vähän jo elämään. Vuoden päästä exä halusi tavata lapsia säännöllisesti ja sovittiin että kerran kuukaudessa vkonlopun ovat isällään. Lapset ovat pieniä joten isän näkemistä odotetaan kuin joulua.

Ihmetyttää miten isät voivat noin vain hylätä lapsensa? Ymmärrän ettei exää haluta nähdä mutta kestänhän minäkin lasteni vuoksi sen että näen sen petturin kun hän hakee lapset ja vie heidät asuntoon missä asuu 'sen naisen' kanssa. Miksei miehet osaa olla aikuisia.

Ehkä miestä vain eivät lapset kiinnosta? Kaikille lapset (omatkaan) vain eivät ole niin tärkeä juttu. Ja ehkä hän sitten vain rakastui toiseen naiseen enemmän? 

Näitä valitettavasti sattuu, rakkaus ei kestä, löytyy uusi joka on omasta mielestä parempi tms. *shrug*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi samoin 3vuotta sitten. Ei ollut tullut mieleenkään että lasten isä niin vaan hylkäisi heidät kun muutti naisen luo jonka kanssa petti minua. Sanoi vaan että elämä on nyt täydellistä eli wtf? Elämä olikin täydellistä ilman minua ja kahta lastamme 7 vuoden avioliiton jälkeen :( Se asenne murskasi minut pahemmin kuin ero. Monta iltaa itkien sikiöasennossa lattialla kun surun paino kaatoi minut ja pohdin miten pärjään ja miten selitän lapsille kun isiä ei vaan näy. Nytkin aloin vetistelemään kun muistelen asiaa. Mies jopa antoi minulle kokonaan huoltajuuden kun niin vähän halusi olla tekemisissä. Mutta se itse asiassa helpotti ns paperitöitä. Sitten joskus lapset sopeutuivat ja minä aloin itkeä vähemmän ja puolen vuoden päästä pystyin vähän jo elämään. Vuoden päästä exä halusi tavata lapsia säännöllisesti ja sovittiin että kerran kuukaudessa vkonlopun ovat isällään. Lapset ovat pieniä joten isän näkemistä odotetaan kuin joulua.

Ihmetyttää miten isät voivat noin vain hylätä lapsensa? Ymmärrän ettei exää haluta nähdä mutta kestänhän minäkin lasteni vuoksi sen että näen sen petturin kun hän hakee lapset ja vie heidät asuntoon missä asuu 'sen naisen' kanssa. Miksei miehet osaa olla aikuisia.

Ehkä miestä vain eivät lapset kiinnosta? Kaikille lapset (omatkaan) vain eivät ole niin tärkeä juttu. Ja ehkä hän sitten vain rakastui toiseen naiseen enemmän? 

Näitä valitettavasti sattuu, rakkaus ei kestä, löytyy uusi joka on omasta mielestä parempi tms. *shrug*

Eikö se kuitenkin ole vähän lapsellinen ja kypsymätön asenne että tuli tehtyä lapsia mutta ei nyt kiinnostakaan joten unohdanpa ne.

Kun kai elämässä pitäisi jälkensä korjata vakkei aina niin kiinnostaisikaan.

Eikä mennä joidenkin sen hetkisten fiilisten mukaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Pahinpana marttyrina sitten jeesuksen järjestät lapsillesi kriisiterapia istuntoja vähintään kaksi kertaa päivässä, että oikein vellotte asiassa vielä kun lapset on aikuisuuden kynnykselläkin. Ja muista kertoa tämä aina kun se on vaan mahdollista kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytät sitä myös pirun huonona tekosyynä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, joita kohtaatte.

Kyllä sinä tämän vielä voitoksi saat käännettyä! Empatia ja sympatia tulee säteilemään!

Tiedän tällaisen isän. Mahtaako olla sama, vai onko näitä sekopäitä enemmänkin..?

Lapset ovat ihan sekaisin, oireilevat sekä psyykkisesti että fyysisesti, mutta isä vaan paasaa miten mikään ei voi johtua erosta vaan kaikki on ex-vaimon manipuloinnin syytä. Keskusteluapua ei olisi missään nimessä saanut hakea, eikä muutenkaan puhua erosta. Iskä vaan yhtäkkiä muutti uuden tyttöystävän luokse, mutta sellaista sattuu ja elämä jatkuu, ei siitä tarvi sen enempää puhua ja asioissa velloa. Paitsi kun isälle selvisi, että hänen on ihan oikeasti maksettava lapsista elatusmaksuja, eikä se summa voikaan olla mikään hänen itsensä sopivaksi katsoma määrä (50€/lapsi), vaan asia voidaan viedä oikeuteen jos asioihin ei muuten saada tolkkua. Sitten riittikin puhetta ja ex-vaimon haukkumista kaikille mahdollisille tahoille, luonnollisestikin myös isän puolen sukulaiset ja tuttavat puhuttiin kaikki äitiä ja lapsia vastaan. On ne exät ja niiden kakarat niin kamalia ja hulluja... Ja jotkut vielä uskovat ja ymmärtävät tällaisia isiä!

Ompas paljon kommentteja! Kiitos tsemppaajille! Vertaistuen voimaa ei pidä koskaan aliarvioida. Enää ei ole niin avuton olo vaikka tukiverkkoa meillä ei täällä ole, muutimme vuosi sitten exän työn perässä...Mutta kyllä me selvitään. En voi antaa exän katkeroittaa minua. Toivon että hän vielä joskus katuu sitä että jätti meidät... ap.

Nauti ajasta lasten kanssa. Toivu rauhassa erosta. Pidä välit isään, jos mahdollista. Kattele sinkkumarkkinoita, jostain fiksu ja tasapainoinen isäpuoli lapsille. Kyllä te selviätte, häntä pystyyn! :)

Vierailija kirjoitti:

Ompas paljon kommentteja! Kiitos tsemppaajille! Vertaistuen voimaa ei pidä koskaan aliarvioida. Enää ei ole niin avuton olo vaikka tukiverkkoa meillä ei täällä ole, muutimme vuosi sitten exän työn perässä...Mutta kyllä me selvitään. En voi antaa exän katkeroittaa minua. Toivon että hän vielä joskus katuu sitä että jätti meidät... ap.

Mitä sitten kun katuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompas paljon kommentteja! Kiitos tsemppaajille! Vertaistuen voimaa ei pidä koskaan aliarvioida. Enää ei ole niin avuton olo vaikka tukiverkkoa meillä ei täällä ole, muutimme vuosi sitten exän työn perässä...Mutta kyllä me selvitään. En voi antaa exän katkeroittaa minua. Toivon että hän vielä joskus katuu sitä että jätti meidät... ap.

Mitä sitten kun katuu?

Sitten hän vihdoin tajuaa mitä menetti ja takaisin en ota. En koskaan. ap.