Lue keskustelun säännöt.
Isä hylkäsi lapset uuden onnen takia. Miten selviämme tästä? :(
23.05.2016 |
Miten selviän ja miten etenkin lapset voi selvitä tilanteesta jossa isä valitsi uuden onnen eli "äitipuolen" lapsineen? Vanhan avioliiton lapset eivät enää mahdu kuvioon. Onko muille käynyt vastaavaa? Mistä saisimme vertaistukea? Yritän olla vahva mutta on niin vaikeaa kun heti herätessä totuus iskee kuin metrinen halko :( :(
Kommentit (213)
En olisi uskonut, että näin moni on oikeasti sitä mieltä, että ap, tai jopa ne lapset ovat syyllisiä tuohon tilanteeseen ja, että on miesvihaa olla raivona lapsensa hylänneelle exälle/isälle, jonka hylkäämäksi on tullut. No, pitäisihän minun näin neljän av-palstailuvuoden jälkeen olla jo tottunut tällaiseen, toivon kuitenkin, että ette mene irl syyllistämään läheisiänne, jotka joutuvat ap:n, tai hänen lastensa "saappaisiin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut, että näin moni on oikeasti sitä mieltä, että ap, tai jopa ne lapset ovat syyllisiä tuohon tilanteeseen ja, että on miesvihaa olla raivona lapsensa hylänneelle exälle/isälle, jonka hylkäämäksi on tullut. No, pitäisihän minun näin neljän av-palstailuvuoden jälkeen olla jo tottunut tällaiseen, toivon kuitenkin, että ette mene irl syyllistämään läheisiänne, jotka joutuvat ap:n, tai hänen lastensa "saappaisiin"
En ymmärrä miksi kukaan olisi ap:n exän puolella. Mitä pahaa ne lapset ovat tehneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä empaattisia ihmisiä tänään. Totta kai tuo on valtava kriisi niin jätetylle puolisolle kuin lapsillekin! Meillä tapahtui sama tänä keväänä, nyt tosin on hieman merkkejä ilmassa siitä, että lapsi alkaa sittenkin kiinnostaa myös isäänsä. Alkuajat meni uuden onnen huumassa ja ehdoilla aivan täysin. Vielä nytkin on vakaasti siinä uskossa, että lapselle ero ei ole ollut juttu eikä mikään, koska lapsi nyt ei satu näyttämään tunteitaan avoimesti isälleen.
Itse painiskelen erokriisin keskellä, yritän käydä töissä ja olla läsnä lapselle. Olen hakenut ammattiapua ja puhunut muutenkin kaikille, jotka haluavat kuunnella, mutta vaikeaa tämä on edelleen. Uskon, että joskus vielä elämä taas hymyilee, mutta toistaiseksi sinnitellään päivästä toiseen. Ahdistaa, kun muut tekevät kesälomasuunnitelmia, kun itsestä tuntuu, että koko tulevaisuus on pirstaleina...
Sulle ja ap:lle haluan toivoa paljon voimia. Pienien asioiden kautta ilo palaa elämäänne, antakaa sille mahdollisuus. Tuntuu, ettei siitä selviä koskaan, mutta ensi keväänä huomaatte kuinka suuren askeleen olette ottaneet eteenpäin. En sano, että aina on helppoa, mutta se tuska ei ole koko ajan läsnä. Saman kokeneena, siitä on nyt vuosi aikaa.
Kiitos koskettavista sanoistasi. Voimia myös sinulle ja lapsillesi. Ap.
Ap lapsesi ovat vielä pieniä eikä heistä yksin huolehtiminen etenkään teidän tilanteessa ole helppoa. Olisiko mahdollista saada isovanhemmilta tai vaikka kummeilta apua jotta saisit itsekkin hetken hengähtää?
Oikuteen? Eronnut isä ei Suomessa saa oikeutta. Neuvolasta lähtien kaikki viranomaiset ovat naisia, jotka päättävät/raportoivat/suosittelevat asiat lasten äidin mielen mukaan. Kyllä riitatapauksissa mies on aika yksin koneistoa vastaan. Kauniiden puheiden mukaan lapsella on oikeus tavata erovanhempaansa. Kuitenkin, jos äiti estää tapaamiset, mitään sanktioita ei ole eikä tule. Jos isä yrittää siirtää tai tapaaminen jää väliin, (työmatka, sairaus tms pakottava este), loma-ajat, tapaamiset ja kaikki muu sovitellaan äidin pyynnöstä uusiksi. Sopimisen aikatauluttamisella voidaan tapaamiset jäädyttää pitkäksikin aikaa, jopa kuukausiksi. Näin kävi omalla kohdallani.
Woodnest kirjoitti:
Oikuteen? Eronnut isä ei Suomessa saa oikeutta. Neuvolasta lähtien kaikki viranomaiset ovat naisia, jotka päättävät/raportoivat/suosittelevat asiat lasten äidin mielen mukaan. Kyllä riitatapauksissa mies on aika yksin koneistoa vastaan. Kauniiden puheiden mukaan lapsella on oikeus tavata erovanhempaansa. Kuitenkin, jos äiti estää tapaamiset, mitään sanktioita ei ole eikä tule. Jos isä yrittää siirtää tai tapaaminen jää väliin, (työmatka, sairaus tms pakottava este), loma-ajat, tapaamiset ja kaikki muu sovitellaan äidin pyynnöstä uusiksi. Sopimisen aikatauluttamisella voidaan tapaamiset jäädyttää pitkäksikin aikaa, jopa kuukausiksi. Näin kävi omalla kohdallani.
Millä tavalla tämä liittyy ap:een tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat lapset huostaan, ilmoitat asiasta miehelle tekstarilla. Vastuu on molemmilla tai ei kummallakaan.
Elikkäs kun isä hylkää nin sitten pitää äidinkin niin kaikille se on reilua. Eiku mitesse nyt menikään?
Reilua on, että koko paska kaadetaan äidin niskaan ja isä pääsee kuin koira veräjästä? Ei toimisi meillä. Jos isä lähtee, lähtee äitikin. Niin se vaan menee. Maailma on julma ja kova paikka.
Juuri näin, lapsella on oikeus isään ja äitiin. Se on hyvä pitää mielessä lapsia hankkiessa.
Tiedän myös yhden tapauksen missä mies muutti uuden muijan ja sen lasten kotiin. Unohti heti omansa. Kun omat meni sitten isälle viikonlopuksi, lapset nukkui olohuoneen lattialla. Uuden muijan lapsilla oli omat huoneet. Eivät oikein tykänneet. Isä meni täysin uuden naisen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piditkö sitten hyviä aikoja ikuiseksi ansaituksi? Elämässä kun ei sitä ennusettavuutta ole niin tälläisiä "yllätyksiä" vaan tulee. Nyt et voi muuta kuin laittaa lapset kouluu ja mennä itse töihin ja sama huomenna. Ota asiat asioina ja käsittelet ne sellaisia kun ne vastaan tulee sen enempää dramatiosoimatta.
Onko tästä välistä poistettuja kommentteja vai kenelle tämä kommentoi?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös yhden tapauksen missä mies muutti uuden muijan ja sen lasten kotiin. Unohti heti omansa. Kun omat meni sitten isälle viikonlopuksi, lapset nukkui olohuoneen lattialla. Uuden muijan lapsilla oli omat huoneet. Eivät oikein tykänneet. Isä meni täysin uuden naisen ehdoilla.
Mikä miehiä vaivaa?? (anteeksi yleistys, en tarkoita kaikkia miehiä)
Tapaavatko vielä isäänsä? Minkäikäiset lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Woodnest kirjoitti:
Oikuteen? Eronnut isä ei Suomessa saa oikeutta. Neuvolasta lähtien kaikki viranomaiset ovat naisia, jotka päättävät/raportoivat/suosittelevat asiat lasten äidin mielen mukaan. Kyllä riitatapauksissa mies on aika yksin koneistoa vastaan. Kauniiden puheiden mukaan lapsella on oikeus tavata erovanhempaansa. Kuitenkin, jos äiti estää tapaamiset, mitään sanktioita ei ole eikä tule. Jos isä yrittää siirtää tai tapaaminen jää väliin, (työmatka, sairaus tms pakottava este), loma-ajat, tapaamiset ja kaikki muu sovitellaan äidin pyynnöstä uusiksi. Sopimisen aikatauluttamisella voidaan tapaamiset jäädyttää pitkäksikin aikaa, jopa kuukausiksi. Näin kävi omalla kohdallani.
Tässä ei nyt ruikuteta miesten tilanteesta. Tee siitä eri ketju. Ei viranomaiset saa sitä lapsia pakoilevaa isää mitenkään heitä tapaamaan että koneisto ei ole aikuisten vaan lasten puolella ja silti.
Vierailija kirjoitti:
Joko teit facebook jaon?
Minkä jaon? Kuka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siedä yleistystä ollenkaan ja kyseessä on nyt taas yhden osapuolen kertomus. Itse olen lapsen roolissa kokenut vanhempieni riitaisan eron, kun nuorin sisarus edelleen oli lapsi ja asui vanhempieni luona myöhemmin äidin. Isäni oli se joka toi ruuan pöytään ja piti katon pään päällä. Äidistänikään en voi sanoa paljoa pahaa, parempaa en voisi lapsena toivoa.
Mutta eron sattuessa, isäni oli 3-4 kuukautta aiemmin kokenut ns. läheltä piti tilanteen joka pisti hänet miettimään asioita. Molemmat vanhemmat olivat pysyneet onnettomassa suhteessa lapsien vuoksi, mutta nyt isä ilmoitti että hän lähtee. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän oli yhdessä pitkäaikaisen ystävättären kanssa.
Moni nainen tässä tilanteessa vihaisi isääni, vaikka oli hoitanut roolinsa isänä hyvin vuosia. Myös tämän jälkeen teki parhaansa pitkääkseen lapsistaan huolen. Äitini kertoi pitkään vähän eri tarinaa, mutta usein se näyttää olevan jätetyn ihmisen katkeruutta. Parhaansa hän teki että saisi luonaan asuneen siskonsa isääni vastaan. Tätä ei saa yksikään vanhempi tehdä.
Lasten pitää antaa itse luoda omat mielipiteensä. Meni vuosia korjata asiat, vanhimpana lapsena sain olla välikätenä ja yrittää nähdä kaikkien näkökulman. Äitini kävi terapiassa jossa oppi käsittelemään tilanteen ja katkeruuden tunteet. Tämän jälkeen kaikki alkoivat voimaan paremmin.
Vanhempien yhdessä olo ei ole lapsien hyvinvoinnin ehto. Asioista pitää kumminkin pystyä keskustelemaan kuin aikuiset. Katkeruutta ei saa tartuttaa lapsiin.
Suosittelen eronneille ihmisille suunnattua terapiaa. Omalla äidilleni se teki ihmeitä, asiat eivät korjaannu hetkessä, mutta miten nopeammin asioita pääsee hoitamaan ja käsittelemään sitä nopeammin voi nousta takaisin omille jaloilleen. Asian voi nähdä erittäin vaikeana ja jopa ylitse pääsemättömänä tai sitten uutena alkuna. Näin oma äitini teki enkä ole nähnyt häntä yhtä vahvana tai onnellisena koko elämäni aikana.
Oli exäsi sitten täysi itsekäs kusipää tai ei, tärkeintä on nyt sinun päästä eteenpäin ja pystyä elämään elämääsi. Et voi häntä tai hänen päätöksiään muuttaa, mutta voit hakea apua, pitää itsestäsi huolen ja sitä kautta lapsistasi.
Ps. Anteeksi pitkästä viestistä.
Mä olen tälläisen perheen lapsi ja arvaa mitä, kyllä siitä selviää :----) minusta asia ei edes ollut kummallinen, sit vaan eleltiin äiskän kans ja viikonloppuisin käytiin iskän ja sen uuden naisen luona, nykyisin olen sitä mieltä että näin oli parempi, sillä sain sieltä sitten ne sisarukset jotka olisivat jääneet saamatta jos vanhempani olisivat pysyneet yhdessä. Äitipuolestani en edelleenkään erityisesti pidä, tulemme toimeen mutta ei sen kummempaa. Lapsena hänestä tykkäsin, mutta kai hän minun ollessani teini koki että vien liikaa isän rahoja tai jotakin ja alkoi ilkeillä.
Päästä irti vain omasta katkeruudestasi, toki saat olla miehellesi vihainen, saat olla surullinen tai tuntea ihan mitä vaan, mutta muista että lapsesi eivät ole syy siihen, ÄLÄ HAUKU LAPSILLE HEIDÄN ISÄÄNSÄ jos siis aikoo vielä olla isä lapsille ja tavata heitä. Minulle äitini edelleen sanoo ilkeästi että "olet kuin isäsi" mutta aikuisena osaan ottaa sen kehuna - isäni on aina ollut minun silmissäni hyvä isä. Lapsena se kuitenkin tuntui pahalta kun ensin kuuli miten paska ihminen se isä onkaan ja sitten "itse on kuin isänsä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla niin että jalat pysy ristissä liian kauan ja nalkutit
Hyvin selviät kun niin päätät ja jatkatte eteenpäin.
Kiehuu kun lukee tälläistä. Oma faija oli alkkis, eikä sen takia kuvioissa. Tuntuu lapsena pahalta, aikuisena ja nuorena syylliseltä. Nyt on itsellä ero edessä ja toivon vaan että saisin nähdä lastani mahdollisimman paljon, ottaisin vaikka kokonaan jos saisin. Tosin pahoin pelkään, että äiti yrittää omia lapsen kokonaan itselleen, isän pitää kuulemma maksaa lapsestaan
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin että jalat pysy ristissä liian kauan ja nalkutit
Huoh miten väsynyt läppä! Zzzzzzz....
Vierailija kirjoitti:
Kiehuu kun lukee tälläistä. Oma faija oli alkkis, eikä sen takia kuvioissa. Tuntuu lapsena pahalta, aikuisena ja nuorena syylliseltä. Nyt on itsellä ero edessä ja toivon vaan että saisin nähdä lastani mahdollisimman paljon, ottaisin vaikka kokonaan jos saisin. Tosin pahoin pelkään, että äiti yrittää omia lapsen kokonaan itselleen, isän pitää kuulemma maksaa lapsestaan
Otat samat vastuut ja taistelet lapsesta siinä missä äitikin. Kommunikoit rehellisesti ja olet aikuinen. Jos toimit noin niin ei ole mitään syytä miksei viikko-viikko toimisi. Jos äiti pistää vastaan ja yrittää eristää lasta sinusta, samalla kun sinä toimit aikuismaisesti niin ainakin oikeudessa kelkka kääntyy sinuun päin. Sinähän osoitat kykysi jaettuun vanhemmuuteen, äiti ei. Tämä legenda siitä, että oikeus ja muut automaattisesti ajavat naisen asemaa ovat täyttä puppua.
Kerrot lapsille että isä tykkä si toisesta naisesta ja muutti toisen naisen lapsien luo.Tuo on totta.Lapsille ei kannata valehdella tai kaunistella, totuus tulee ilmi.
Kiitos viisaista ja lohdullisista sanoistasi. Ap.