Lue keskustelun säännöt.
Isä hylkäsi lapset uuden onnen takia. Miten selviämme tästä? :(
23.05.2016 |
Miten selviän ja miten etenkin lapset voi selvitä tilanteesta jossa isä valitsi uuden onnen eli "äitipuolen" lapsineen? Vanhan avioliiton lapset eivät enää mahdu kuvioon. Onko muille käynyt vastaavaa? Mistä saisimme vertaistukea? Yritän olla vahva mutta on niin vaikeaa kun heti herätessä totuus iskee kuin metrinen halko :( :(
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Isän tehtävä on pitää toimiva suhde lapsiin.
Tietysti äiti antaa tukea siihen myös,mutta vaikea on tuputtaa lapsia miehen suuntaan jos ovat selvästi tiellä.Useita kertoja on hämmästyttäviä hylkäämisiä seurannut.Tottakai sama onnistuu naisiltakin.
Mies vaan tahtoo olla hylkääjä suurimmassa osassa.Läheltä nähnyt kuinka ennen hyvä isä muuttuu täysin välinpitämättömäksi lapsiaan kohtaan.Ei ikinä olisi voinut uskoa.
Lapset eivät ymmärrä,ikävöivät,tuntevat hylkäämisen.Vaatii äideiltä todella voimia olla puolueeton kun itsekin ovat tilanteissa sokissa.Silloin tukea tarvitaan.
Aamen! En olisi paremmin osannut sanoa (y)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toitotetaan että älä lyö kiilaa lasten ja isän väliin. Ei se nyt aina niinkään mene, ei lapset ole tyhmiä. Lasten pitää saada tuntea myös ne vihan tunteet.
Meillä kävi samoin. Nykyään ero tullut jo siitä uudestakin vaimosta ja nyt isää sitten kiinnostaisi olla yhteydessä lapseensa. Vaan kun teini ei enää halua edes kuulla isästään, niin törkeän tempun hänelle aikanaan teki. Anteeksi teini on mielessään isälleen antanut. Ei vaan koe enää minkäänlaista yhteyttä isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tapahtui meillle vuonna -98. Lapset on fiksuja ja pärjääviä, kuten tuhannet muutkin vastaavan lapset. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhdenkin vanhemman perheistä. Lapset ei osaa kaivat poissaolevaan, jos siitä ei tee numeroa. Nyt keskityt siihen teidän arkeen iloineen ja suruineen. Olet läsnä ja saatavilla, se riittä sinun lapsille.
Keskity uskottelemaan tuota itsellesi. Lapsuus ilman toista vanhempaa on puolikas lapsuus.
Pitääkin tämä kertoa heti lapsille!
Tietävät sen varmasti kertomattakin.
Eivät taida tietää. Puuttuva ei sitä elämän suuntaa määrää vaan ne läsnäolevat!
Mistä lapseni nyt ovat jääneet paitsi, kun isä ei ole läsnä ollut?
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä empaattisia ihmisiä tänään. Totta kai tuo on valtava kriisi niin jätetylle puolisolle kuin lapsillekin! Meillä tapahtui sama tänä keväänä, nyt tosin on hieman merkkejä ilmassa siitä, että lapsi alkaa sittenkin kiinnostaa myös isäänsä. Alkuajat meni uuden onnen huumassa ja ehdoilla aivan täysin. Vielä nytkin on vakaasti siinä uskossa, että lapselle ero ei ole ollut juttu eikä mikään, koska lapsi nyt ei satu näyttämään tunteitaan avoimesti isälleen.
Itse painiskelen erokriisin keskellä, yritän käydä töissä ja olla läsnä lapselle. Olen hakenut ammattiapua ja puhunut muutenkin kaikille, jotka haluavat kuunnella, mutta vaikeaa tämä on edelleen. Uskon, että joskus vielä elämä taas hymyilee, mutta toistaiseksi sinnitellään päivästä toiseen. Ahdistaa, kun muut tekevät kesälomasuunnitelmia, kun itsestä tuntuu, että koko tulevaisuus on pirstaleina...
Sulle ja ap:lle haluan toivoa paljon voimia. Pienien asioiden kautta ilo palaa elämäänne, antakaa sille mahdollisuus. Tuntuu, ettei siitä selviä koskaan, mutta ensi keväänä huomaatte kuinka suuren askeleen olette ottaneet eteenpäin. En sano, että aina on helppoa, mutta se tuska ei ole koko ajan läsnä. Saman kokeneena, siitä on nyt vuosi aikaa.
Muistakaa palstamammat jatkossakin mitätöidä ja vähätellä miehiä. Aika monella palstan nalkuttajapihtaajalla on aivan sama vielä edessä kuin aloittajalla. Älkääkä vahingossakaan katso sinne peiliin ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä empaattisia ihmisiä tänään. Totta kai tuo on valtava kriisi niin jätetylle puolisolle kuin lapsillekin! Meillä tapahtui sama tänä keväänä, nyt tosin on hieman merkkejä ilmassa siitä, että lapsi alkaa sittenkin kiinnostaa myös isäänsä. Alkuajat meni uuden onnen huumassa ja ehdoilla aivan täysin. Vielä nytkin on vakaasti siinä uskossa, että lapselle ero ei ole ollut juttu eikä mikään, koska lapsi nyt ei satu näyttämään tunteitaan avoimesti isälleen.
Itse painiskelen erokriisin keskellä, yritän käydä töissä ja olla läsnä lapselle. Olen hakenut ammattiapua ja puhunut muutenkin kaikille, jotka haluavat kuunnella, mutta vaikeaa tämä on edelleen. Uskon, että joskus vielä elämä taas hymyilee, mutta toistaiseksi sinnitellään päivästä toiseen. Ahdistaa, kun muut tekevät kesälomasuunnitelmia, kun itsestä tuntuu, että koko tulevaisuus on pirstaleina...
Kauheasti jaksamista sulle ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen ! Tämän jälkeen olet vaan entistä vahvempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa palstamammat jatkossakin mitätöidä ja vähätellä miehiä. Aika monella palstan nalkuttajapihtaajalla on aivan sama vielä edessä kuin aloittajalla. Älkääkä vahingossakaan katso sinne peiliin ; )
En mitätöinyt enkä nalkuttanut ja jos olisin niin senkun mies jättäisi sen vuoksi. Jätti toisen vuoksi. Mutta mitä ne lapset oli tehnyt? Käsketkö lapsiakin katsomaan peiliin kun eivät isälleen kelvanneet? Me katsomme peiliin kun jokainen lapsensa hylännyt mies katsoo ja näkee sen hirviön siellä tuijottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa palstamammat jatkossakin mitätöidä ja vähätellä miehiä. Aika monella palstan nalkuttajapihtaajalla on aivan sama vielä edessä kuin aloittajalla. Älkääkä vahingossakaan katso sinne peiliin ; )
Oi miten erinomainen ja täydellinen ihminen!!
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa palstamammat jatkossakin mitätöidä ja vähätellä miehiä. Aika monella palstan nalkuttajapihtaajalla on aivan sama vielä edessä kuin aloittajalla. Älkääkä vahingossakaan katso sinne peiliin ; )
Eli jos vaimo on ollut nalkuttaja, niin erossa kuuluu hylätä myös lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toitotetaan että älä lyö kiilaa lasten ja isän väliin. Ei se nyt aina niinkään mene, ei lapset ole tyhmiä. Lasten pitää saada tuntea myös ne vihan tunteet.
Meillä kävi samoin. Nykyään ero tullut jo siitä uudestakin vaimosta ja nyt isää sitten kiinnostaisi olla yhteydessä lapseensa. Vaan kun teini ei enää halua edes kuulla isästään, niin törkeän tempun hänelle aikanaan teki. Anteeksi teini on mielessään isälleen antanut. Ei vaan koe enää minkäänlaista yhteyttä isäänsä.
Kirjoitin tuon viestin, jossa totein, että mieheltä todella sikamainen temppu. Nyt vastaukseni yllä olveaan viestiin. Tietysti lapset ovat myös ajattelievia ihmisiä ja heilläkin on tunteet, joita pitää kunnioittaa. Kuitenkaan kiilaa ei pidä ryhtä lyömään isä-lapsi suhteen väliin vaan koittaa olla mahdollisimman hyvin tukena siinä, että lapset voisivat olla tekemisisään isän kanssa jos/ja kun heistä siltä tuntuu. Tekisi varmasti hyvää lapsille olla tekemisissä isän kanssa ja mahdollisesti keskustella siitä mitä on tapahtunut. Toisaalta on ihan ymmärrettävää, ettei isästä vieraantunut lapsi halua olla isänsä kanssa tekemisissä, mutta minusta vanhemman pitäisi huolehtia (ainakin tehdä parhaansa) ettei tuollaista vieraantumista tapahtuisi, vaikka vanhempi kuinka vihaisi exäänsä.
Minusta on aivan Perk**een kova hinta jos lapsi menetää lopun elämäkseen toisen vanhempansa. Tuo asia varmasti vaikuttaa lapseen lopun elämäänsä. Ja millaisen roolimallin ongelmien ratkaisuun se lapselle opettaa. On ihan ok hylätä lapset niinhän isäkin teki. On ihan ok heittää ukko pihalle niin ettei se enään ole lastenkaan kanssa tekemisissä.
Meillä asia meni niin, että isäni teki todella rumia temppuja (huom useita) äidilleni kun olin 3-4-vuotias. Tästä huolimatta äiti yritti meidän lasten takia pitää isään yhteyttä. Asuttiin eri paikkakunnilla ja monesti ajettiin satoja kilometrejä ja sitten sovittu tapaaminen jäi tapahtumatt, koska isällä oli "vähän" jäänyt ryyppy päälle (aamulla siis oli puhelimessa ok, mutta samalla kun me ajoimme hän lipitteli viinaa [stressasi tapaamista]). Tästä huolimatta äiti aina vei meidät lapset uudelleen ja uudelleen tapaamaan isää, niin että hän olis itse mukana, juuri isän arvaamattoman alkoholin käytön takia. Tuo äitini kärsivällisyys on asia, josta olen eniten kiitollinen äitini kasvatukseen. Miten tarnia sitten päättyi. No isäni kuoli ollessani 17-vuotias. Jos äitini ei olisi tuota yhteydenpitoa tehnyt. Olisin äitilleni ikuisesti katkera, koska en olisi tavallaan saanut oppia tuntemaan todellista isääni. Ainoa muisto itselläni olisi siis isästä se, kun hän leikki minun kanssaan pienenä (siis hyvä muisto isästä). Nuo reissut opettivat minulle sen, että äitini toimi aivan oikein kun hän heitti isän pihalle/hän lähti, eikä äiti huolinut häntä takaisin. M30 ja perheenisä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa palstamammat jatkossakin mitätöidä ja vähätellä miehiä. Aika monella palstan nalkuttajapihtaajalla on aivan sama vielä edessä kuin aloittajalla. Älkääkä vahingossakaan katso sinne peiliin ; )
Eli jos vaimo on ollut nalkuttaja, niin erossa kuuluu hylätä myös lapset?
Miehet keksii sit vaikka mitä tekosyitä vaikka mille. Kun sä nalkutit niin petin ja kun sä sanoit että vahdi lapsia niin mä sit hylkäsin ne. Sun syytä! Aina naisen ja äitien syytä kaikki. Tosi aikuista toimintaa. Miten me naiset edes siedämme miehiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten selviän ja miten etenkin lapset voi selvitä tilanteesta jossa isä valitsi uuden onnen eli "äitipuolen" lapsineen? Vanhan avioliiton lapset eivät enää mahdu kuvioon. Onko muille käynyt vastaavaa? Mistä saisimme vertaistukea? Yritän olla vahva mutta on niin vaikeaa kun heti herätessä totuus iskee kuin metrinen halko :( :(
Onhan tuo mieheltä sikamainen temppu. Vaikka kuinka uuden onnen löytäisi, niin eihän sitä nyt omia lapsiaan saisi unohtaa. Tiedän, että tämä minun "vaatimus" voi tuntua kohtuuttomalta, mutta vähän niinkuin sanonta kuuluu "tyhmä aloittaa, mutta tyhmempi jatkaa". Eli yritä vain olla katkeroitumatta ja anna miehelle tilaisuus olla isä lapsillesi sitten kun hänellä vähän pää selviää tästä uudesta rakkaudesta. Jos nyt ihmisellä vähäänkää on aivotoimintaa, niin eiköhän mies hetken kuluttua tajua, että hänellä on omia lapsia, jotka häntä varmasti kaipaavat. Toivon ja uskon siis, että ex-miehelläsi lopulta järki voittaa. Ole sinä kuitenkin joustava, koska olet teistä kahdesta selvästi se fiksumpi..
M30 ja perheenisä
Kiitos kommentistasi :')
Ei auta kuin uskoa että hän vielä tulee järkiinsä. Sen odottaminen vain on todella raastavaa.
Ap.
Ole hyvä :), Toivotaan (ja myös uskon). Yleensä täällä provoilen ja kirjoittelen kaikkea typerää, mutta kuten edellisestiä viestistäni huomaat aihe on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä, joten koitan aina sanoa oikean sanottavani kun tästä aiheesta tulee täällä puhetta.. M30 ja perheensiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa palstamammat jatkossakin mitätöidä ja vähätellä miehiä. Aika monella palstan nalkuttajapihtaajalla on aivan sama vielä edessä kuin aloittajalla. Älkääkä vahingossakaan katso sinne peiliin ; )
Eli jos vaimo on ollut nalkuttaja, niin erossa kuuluu hylätä myös lapset?
Miehet keksii sit vaikka mitä tekosyitä vaikka mille. Kun sä nalkutit niin petin ja kun sä sanoit että vahdi lapsia niin mä sit hylkäsin ne. Sun syytä! Aina naisen ja äitien syytä kaikki. Tosi aikuista toimintaa. Miten me naiset edes siedämme miehiä...
Omalle pettämiselleen on niin helppoa löytää oikeutus (myös meidän naisten), kun alkaa oikein miettiä kaikkia suhteen aikana olleita riitoja ja erimielisyyksiä. Oman itsensä takia se oikeutus pitää kaivaa vaikka kuinka pienistä asioista, koska muuten syyllisyyden tunne on sietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinpana marttyrina sitten jeesuksen järjestät lapsillesi kriisiterapia istuntoja vähintään kaksi kertaa päivässä, että oikein vellotte asiassa vielä kun lapset on aikuisuuden kynnykselläkin. Ja muista kertoa tämä aina kun se on vaan mahdollista kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytät sitä myös pirun huonona tekosyynä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, joita kohtaatte.
Kyllä sinä tämän vielä voitoksi saat käännettyä! Empatia ja sympatia tulee säteilemään!
Mikäs tätä vaivaa?
Miehen ex.
En tiedä mutta luulen, että sitä sun miehen exää vaivaa ja haittaa teidän käytös enemmän. Sen verran tasapainoista tekstiä suollat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä empaattisia ihmisiä tänään. Totta kai tuo on valtava kriisi niin jätetylle puolisolle kuin lapsillekin! Meillä tapahtui sama tänä keväänä, nyt tosin on hieman merkkejä ilmassa siitä, että lapsi alkaa sittenkin kiinnostaa myös isäänsä. Alkuajat meni uuden onnen huumassa ja ehdoilla aivan täysin. Vielä nytkin on vakaasti siinä uskossa, että lapselle ero ei ole ollut juttu eikä mikään, koska lapsi nyt ei satu näyttämään tunteitaan avoimesti isälleen.
Itse painiskelen erokriisin keskellä, yritän käydä töissä ja olla läsnä lapselle. Olen hakenut ammattiapua ja puhunut muutenkin kaikille, jotka haluavat kuunnella, mutta vaikeaa tämä on edelleen. Uskon, että joskus vielä elämä taas hymyilee, mutta toistaiseksi sinnitellään päivästä toiseen. Ahdistaa, kun muut tekevät kesälomasuunnitelmia, kun itsestä tuntuu, että koko tulevaisuus on pirstaleina...
Sulle ja ap:lle haluan toivoa paljon voimia. Pienien asioiden kautta ilo palaa elämäänne, antakaa sille mahdollisuus. Tuntuu, ettei siitä selviä koskaan, mutta ensi keväänä huomaatte kuinka suuren askeleen olette ottaneet eteenpäin. En sano, että aina on helppoa, mutta se tuska ei ole koko ajan läsnä. Saman kokeneena, siitä on nyt vuosi aikaa.
Kiitos koskettavista sanoistasi. Voimia myös sinulle ja lapsillesi. Ap.
Kyllä mäkin olen ihastunut liitossa ollessani vaikka kuinka monta kertaa. Ja niin on varmaan moni muukin. Mutta en silti pelkän ihastumisen takia ikinä jättäisi perhettäni, koska nää ihastumiset menee aina ohi ajan myötä. Eihän tästä elämästä tulisi mitään, jos jokaisen mieliteon perässä hyppisi. Nää pettäjät ja jättäjät on usein kovin putkinäköisiä ja selkärangattomia tyyppejä. Ei siedetä yhtään vastoinkäymisiä ja muutenkin hairahdellaan mitä ihmeellisimpiin asioihin.. Toisaalta en tiedä menettääkö siinä loppuviimein kovin paljoa, jos tällainen ihminen lähtee elämästä. Koska luulisin että hän lähtisi jossain kohtaa joka tapauksessa, jos on taipuvainen tällaiseen toimintaan. Surullistahan se on lasten kannalta, mutta toisaalta mun mielestä yksi luotettava vanhempi on parempi vaihtoehto kuin se, että toinen vanhemmista on epäluotettava eikä pidä lupauksiaan. Kyllä siinä katkeroituu sekä lapset että toinen vanhempi, jos kaikki sovitut asiat aina peruuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Pahinpana marttyrina sitten jeesuksen järjestät lapsillesi kriisiterapia istuntoja vähintään kaksi kertaa päivässä, että oikein vellotte asiassa vielä kun lapset on aikuisuuden kynnykselläkin. Ja muista kertoa tämä aina kun se on vaan mahdollista kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytät sitä myös pirun huonona tekosyynä kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, joita kohtaatte.
Kyllä sinä tämän vielä voitoksi saat käännettyä! Empatia ja sympatia tulee säteilemään!
Mistä tämä avautumisesi kumpuaa? Aikamoista tekstiä. Tuntuu jopa jotenkin henkilökohtaiselta hyökkäykseltä aloittajaa kohtaan. Kannattaisi käsitellä niitä oman elämän solmuja ja päästä niistä yli...
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä empaattisia ihmisiä tänään. Totta kai tuo on valtava kriisi niin jätetylle puolisolle kuin lapsillekin! Meillä tapahtui sama tänä keväänä, nyt tosin on hieman merkkejä ilmassa siitä, että lapsi alkaa sittenkin kiinnostaa myös isäänsä. Alkuajat meni uuden onnen huumassa ja ehdoilla aivan täysin. Vielä nytkin on vakaasti siinä uskossa, että lapselle ero ei ole ollut juttu eikä mikään, koska lapsi nyt ei satu näyttämään tunteitaan avoimesti isälleen.
Itse painiskelen erokriisin keskellä, yritän käydä töissä ja olla läsnä lapselle. Olen hakenut ammattiapua ja puhunut muutenkin kaikille, jotka haluavat kuunnella, mutta vaikeaa tämä on edelleen. Uskon, että joskus vielä elämä taas hymyilee, mutta toistaiseksi sinnitellään päivästä toiseen. Ahdistaa, kun muut tekevät kesälomasuunnitelmia, kun itsestä tuntuu, että koko tulevaisuus on pirstaleina...
Tämän kirjoittaneelle ja teille muille saman kokeneille,
Hyvin kaikki tulee menemään. Olette vahvoja ja selviätte kyllä, vaikka nyt tuntuisi kuinka pahalta tahansa. Elämä kantaa sittenkin. Lapsistanne tulee vahvoja, vaikka arpia voikin sieluun jäädä. Isättömyys ei tapa, jos on muuten rakastettu. Eikä sen yksin olevan äidin tarvitse olla täydellinen tai korvata puuttuvaa isää. Pelkkä äitinä oleminen riittää ❤️
T. Yksin äidin kanssa onnellisena kasvanut isänsä hylkäämä aikuinen nainen
Ja lapsille on varmaan annettu isän nimi jota kantavat sitten taakkana? Antakaa lapsille omat nimenne naiset, ei epävakaiden miesten.
Kiitos kommentistasi :')
Ei auta kuin uskoa että hän vielä tulee järkiinsä. Sen odottaminen vain on todella raastavaa.
Ap.