Lapsettomat naiset tulevat omituisiksi viimeistään viidenkympin korvilla
Tämä todettu niin sukulaisissa, ystävä- ja tuttavapiirissä kuin työelämässä.
En ole tätä missään tuonut ääneen esiin. Jokaisella on kuitenkin joku läheinen, joka on lapseton vapaaehtoisesti tai syyttään. Siksi aihe jää taka-alalle keskusteluissa. En halua loukata ketään.
Tunnistatteko ilmiön? Useat puhuvat vain fyysistä vaivoistaan, ovat jotenkin syrjäytyneen oloisia kaikin puolin. Vaikka asema olisi sosioekonomisesti hyväkin.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat miehet ne vasta omituisiksi tulevatkin! Alkoholisoituvat lähibaarissa, elävät epäterveellisesti, jahtaavat nuoria naisia epätoivoisesti.
Kävin viimeksi baarissa 2013 ja silloinkin työporukassa asiakkaiden kanssa. Saunaoluen saatan juoda silloin tällöin. Viimeksi viime vuonna. Yritän elää aika terveellisesti vaikken orjallisesti noudata mitään ruokavaliota ja urheilen joka päivä. Pidän enemmän omanikäisestäni seurasta vaikkakin nuorempien kanssa on hauska tehdä töitä. Nuorten naisten ajatusmaailma on severran varhaisasteella etten heidän jutuistaan oikein jaksa innostua. Tohtoris-vaimon kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Seksi toimii ja normi perhe-elämää vietellään. Kaikki hyvin. Ei kannata ainakaan minun puolestani huolestua.
Mietin aina sitä, ovatko näiden kirjoitusten tehtailijat ajatelleet, miten veemäistä on manata kauheaa vanhuutta tahattomasti lapsettomille. Heille jos kenelle vanhuus ilman lapsenlapsia on tragedia. Uhkakuvat lienevät kuitenkin veloille kuittailua, tai mistäs sitä tietää - ehkä joku haluaa hieroa suuren menetyksen kokeneiden naamaan sitä, että he tulevat olemaan outoja ja onnettomia viisikymppisiä.
Joo, mä tunnen pari tuollaista yli 50-vuotiasta. Eiku hetkinen, niillä onkin lapsia. Ei sittenkään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina sitä, ovatko näiden kirjoitusten tehtailijat ajatelleet, miten veemäistä on manata kauheaa vanhuutta tahattomasti lapsettomille. Heille jos kenelle vanhuus ilman lapsenlapsia on tragedia. Uhkakuvat lienevät kuitenkin veloille kuittailua, tai mistäs sitä tietää - ehkä joku haluaa hieroa suuren menetyksen kokeneiden naamaan sitä, että he tulevat olemaan outoja ja onnettomia viisikymppisiä.
No nuo kirjoittajat ovat julmia mutta kai ennen kaikkea koittavat saada omaa oloaan paremmaksi (joka pohjimmiltaan on ilmeisen huono).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tylsältä kuulostaa? Ok, mä oon sitten varmaan tehnyt väärät valinnat elämässä ja sä oot tehnyt ne oikeat valinnat. Sun elämä on päivästä päivään jännää. En vaan osaa asettua harhaisen ihmisen elämään, kai se on samanlaista kun painajaiset olis 24 h päällä mut lääkkeet kuulemma tasottaa pahimmat kuprut.
No voihan! Luulin, että olet vähän tasokkaampi tapaus. Lääkejuttusi oli tylsääkin tylsempi. Tiedät varmasti, että lääkkeitä käyttävät ajattelevat aina, että muutkin käyttävät niitä ja siksi käyttäjillä on aina lääkkeet mielessä ja jutuissa mukana. Tule siis hetkeksi niistä lääkehöyryistä pois.
En ole missään väittänyt, että olen tehnyt vain oikeita valintoja. Ei kukaan voi väittää niin, jos ei ole elänyt kymmentä (tai sataa) erilaista elämää joiden välillä pystyisi analyyttisesti vertailemaan tekemiään valintoja ja niiden seurauksia. Ja kun ei voi, vaan meillä on vain yksi elämä ja rajallinen määrä valintoja. Sillä yksi asia johtaa toiseen, ja se toinen kolmanteen jne.
Silti ei matkailu, mökkeily ja muu touhu ole kuin tyhjän täyttämistä. Ja tiedät sen itsekin.
Matkailuun ja mökkeilyyn ei nykyään monilla perheillä ole varaa,tiedät sen itsekin.
On ihmisiä, jotka haluavat hyvin kiihkeästi muuttua....
'joksikin yhteiskunnan silmissä',helpoin keino minkä he ajattelevat siihen olevan,on se että he hankkivat nimenomaan siinä tarkoituksessa lapsen.
Muutenhan he tietäisivät (itsekin) olevansa aivan totaalisen täysiä nollia ja luusereita.
Heidänhän täytyisi tunnustaa se tosiasia itselleenkin ja juuri sitähän he eivät kestäisi- ja juuri siksi he sitten hankkivat sen lapsen.
'Horror vacui', se perimmäinen tyhjyyden kammo onkin siis se heidän perimmäinen syynsä lastenhankintaan ja kuten tiedetään, juuri 'tyhjät tynnyrit kolisevat eniten'...
Mutta mikä on todellisuudessa syy ja mikä seuraus? Jos ihminen on hankalaa tyyppiä, ehkä hän ei niin kovin helposti löydä puolisoa ja sitten ne lapsetkin jäävät saamatta. Tuskin lapsettomuus aiheuttaa "omituisuutta".
'Omituisuus' ei ole sinänsä kenenkään tai minkään ominaisuus, se on vain havainnon tekijän oma päätelmä. Kaikkea sellaista mitä joku ei ymmärrä ( eikä vaivaudu edes yrittämään )voi hän nimittää 'omituiseksi' .Se on aina se helpoin tapa kuitata kaikki,mitä ei ymmärrä ja hakea tukea ymmärtämättömyydelle muista kertomalla se,ettei ymmärrä. Lausunto kertoo kuitenkin aina enemmän päätelmän tekijästä itsestään ,kuin sen kohteesta tai lähteestä.
Minä olen viisikymppinen vapaaehtoisesti lapseton enkä ole omituiseksi tullut vaan olen normaali oma itseni, aina vain ja edelleen. Että silleen.
Olin pesettämässä autoni tässä pari viikkoa sitten, tai sille tehtiin itse asiassa täysi siivous sisä- ja ulkopuolelta. Liikkeen omistaja ihaili auton yleistä siisteyttä ja erikoisesti vaaleiden kangaspenkkien hyvää kuntoa ja puhtautta ja hämmästyi, kun kerroin auton olevan neljä vuotta vanha. Minä sanoin, että meillä auto pysyy hyvässä kunnossa, kun ei ole lapsia eikä lemmikkejä, ja mies nyökytteli siihen, että lapset ne kyllä ovat auton sisustan pahimpia tuhoajia tahmaisine sormineen ja muine sotkemisineen, hän kun on kaikenlaisia autoja nähnyt ja puhdistanut.
Taas yksi hyvä syy olla hankkimatta lapsia: auto on vanhanakin kuin uusi. ;) :D
129
Olen yli 50-vuotias vela, ja kävin tämän ketjun perusteella katsomassa fb-aikajanaani. Sieltä viime ajoilta löytyy kuvia lemmikeistä, jaettuja artikkeleita (mm. kuumiin autoihin jätetyistä lemmikeistä, yöttömästä yöstä), linkki norppakameraan, kuvia puutarhasta ja keikoista.
Maailma muuttuu ja tulevaisuudessa viiskymppiset lapsettomat eivät ole mikään ihmetyksen ja säälittelyn kohde, heitä on siihen liian paljon.
Vanhapiikojen, ikäneitojen ja vanhapoikien säälittely pohjaa tietysti aikaan, jolloin varsinkin naisen oli erittäin tärkeää päästä naimisiin ja sitten tuotta jälkeläisiä, mieluiten tietysti poikia. Siitä riippui hänen taloudellinen ja sosiaalinen asemansa, koska naiset eivät saaneet käydä koulua, eikä juuri tehdä työtä kodin ulkopuolella. (työväenluokkaiset naiset, jotka piikoivat, olivat tosiaan (niin kuin eräässä tutkimuksessa vähän aikaa sitten todettiin) pioneereja, koska he kävivät töissä ja olivat usein haluttuja puolisoiksi, koska rahaa saattoi olla säästettynä + tietotaito palvelusajoilta). Silloin ei juuri kyselty haluatko naimisiin tai haluatko lapsia. Ikäneitojen kohtalo saattoi tosiaan olla surkuteltava: usein he jäivät hoitamaan vanhempiaan, joutuivat syytingille sisarustensa talouteen, joutuivat hakeutumaan työhön jne jne. Eikä heitä arvostettu, heille tirskuttiin, heitä pidettiin kireinä (miehenpuute), onnettomina (ei ole elämää naisella miehettä ja lapsetta ), hupsuina, hassahtaneina.
Nyt ei tarvitse tehdä lapsia, jos ei niistä välitä. Win-win-tilanne ihan kaikille. Joku jo tuolla aiemmin heitti, et olisiko jonkinlaisesta katkeruudesta taustalla näissä provoissa, et se oma valinta jollain tasolla arveluttaa ja ketuttaa armottomasti katso lapsettomia, varsinkin jos ne huitelee pitkin maailmaa ja nautiskelevat. Ennen tosiaan sanottiin, et jos et tee lapsia, niin kadut sitten vanhana ja sinusta tulee katkera vanhus. Ja tätä on moni varmaan hokenut itselleen arjen vttumaisina päivinä kun ukko ja lapset vänisee. Ja sitten jos niitä katkeria lapsettomia vanhuksia ei sitten olekaan niin hirveästi, niin siinä pitää alkaa sitten oikein kyttäämään, että tuossa nyt ainakin on yksi kitkerä lapseton ämmä, totta se sittenkin on. Tällä keinoin vahvistetaan sitä haluttua mielikuvaa: minun ratkaisuni oli oikea, noiden oli väärä. Nyt saavat katua, kun pitivät vain hauskaa ja olivat itsekkäitä, kun minä jouduin uhrautumaan ja hoitamaan lapset ja kodin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, osaatko päätellä tuntemattomasta ihmisestä sen, onko hänellä lapsia vai ei? Millä perusteella teet päätelmäsi?
No en tietysti ihan pintapuolisella kontaktilla, mutta varmasti syvempään jutusteltaessa usein.
Paha sanoa,... yleensä kun tuttavuus vähänkin etenee, niin tulee esiin lapset/lapsettomuus. Joten ihan puhtaalta pöydältä tätä on vaikea arvioida. Mutta eikö Sari Sarkomaa vaikuta hyvin erilaiselta ihmiseltä kuin Sirkka-Liisa Hämäläinen? Kummatkin urallaan menestyneitä naisia. Jos näin saa ekstrapoloida?
Aloitukseni herättikin paljon keskustelua ja moni on sanonut, että aihe on tabu. Tilastolliset seikat ovat selvät: lapsettomat kärsivät niin fyysisistä kuin mielenterveydellisistä ongelmista moninkertaisesti perheellisiä enemmän.
Mikä on kana ja mikä muna? Ovatko alun perinkin olleet vanhemmiksi ja jopa parisuhteeseen sopimattomia?
Mutta en oikeastaan hakenut näitä varsinaisia tilastoin ja tutkimuksin todennettavia ongelmia. Monet ns. terveen kirjoissa, ja kuten jo aloituksessani sanoin "hyvässä sosioekonomisessa asemassa" olevat lapsettomat naiset ovat yksinkertaisesti omituisia.
Omituisuus ilmenee niin eri tavoin, että vaikea tähän on kaikkia vivahteita eritellä. Mutta itseensä käpertyminen sairaalloisella tavalla yhdistää lähes jokaista. Tai siihen koiraan... kissaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu! Fyysisistä vaivoista voisin mainita mustelman reidessä kun tipahdettiin sohvalta rakastellessa, alkoholilla oli osuutta asiaan. Nukahdettin sylikkäin lattialle ja aamulla oli kyllä venytettävä. Tänään katsellaan krapulassa jääkiekkoa ja syödään jäätelöä. Onneksi pakkasessa oli yksi pitsa niin ei nälkään kuolla. Huomenna on arki, jakkupuku päälle ja virastoon, yäk mutta kyllä sen kestää. Loppuviikosta lento, viikonlopuksi reissuun. Viiskymppisen elämä on sietämätöntä.
Hyi vittu. Kuulostaa siltä mitä itse tein parikymppisenä. Juu, tosi hienoa varmaan elää "ikinuoruutta".
Vierailija kirjoitti:
Minä olen viisikymppinen vapaaehtoisesti lapseton enkä ole omituiseksi tullut vaan olen normaali oma itseni, aina vain ja edelleen. Että silleen.
Entä ulkopuolisten silmissä?
Päinvastoin minusta he ovat yleensä mukavampia kuin muut
Kälyni on tällainen, tosin vasta vähän päälle 30v, mutta elämä pyörii oman yksiön ja kahden kissan ympärillä. Keksii kaikenlaisia vaivoja joista valittaa, sosiaalisia suhteita ei juuri ole. Töissä ei käy kun ei huvita. Ei ole tainnut amiksesta valmistumisen jälkeen olla kuin parilla työkkärin pakkotyöjaksolla. Täysin siskonsa vastakohta.
Sitten taas oma veljeni lähemmäs 40v, ei lapsia. Elää täyttä elämää, on paljon harrastuksia, hyvä työ, paljon sosiaalisia suhteita.
Ei tämä lapsista ole kiinni vaan ihmisestä itsestään. Ehkä tietyntyyppiset ihmiset helpommin jäävät lapsettomiksi tai eivät halua niitä. Ei voi kuitenkaan yleistää, "hyvää" ja "huonoa" löytyy yhtä paljon perheellisistä kuin lapsettomistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen viisikymppinen vapaaehtoisesti lapseton enkä ole omituiseksi tullut vaan olen normaali oma itseni, aina vain ja edelleen. Että silleen.
Entä ulkopuolisten silmissä?
En tiedä, osaan ajatella vain omasta pääkopastani lähtöisin. Millainen sinä olet ulkopuolisten silmissä? Onko sinulla joitakin salaperäisiä kykyjä päästä toisten ajatuksiin, mitä meillä muilla ei ole?
"Hyi vittu. Kuulostaa siltä mitä itse tein parikymppisenä. Juu, tosi hienoa varmaan elää "ikinuoruutta".".
Sulla voikin olla hyi-vittu, toiset säilyy paremmin, se on geeneissä. Lapsettomana myös erinäiset paikat on kuosissa. Mun pointti on se, ettei ikä rajoita millainen on ihmisenä. Asenteesta löytyy se onni, on tyytyväinen siihen mitä on. Ei joka päivä tarvitse olla samanlainen. Luuletko, että kuljen revityissä farkuissa ja vedän ostarilla sidukkaa? No en. Mutta osaan nauttia elämästä. Toivottavasti sinä olet 30-40 vee elämäänsä ryytynyt tosi lapsellinen nainen, menisi niin tasan onnen lahjat.
Olen vastaillut tuolle, jolle on vaikeaa käsittää, että AV on Suomen tunnetuin keskustelupalsta ja että täällä käyvät kaikenlaiset ihmiset. Se, minkä alan lehti pitää palstaa, ei merkitse mitään. Myönnän käyttäneeni idiootti-sanaa turhan monta kertaa. Kyseisen tyypin ymmärtämättömyys tai haluttomuus ymmärtää ärsytti.
Olen yhden, jo aikuisen pojan äiti.
Tällä palstalla kuten muillakin on paljon provoilua ja kärjistystä ja mielipiteitä, jotka eivät välttämättä ole kirjoittajankaan omia. Velat eivät aina edes ole noiden velakirjoitusten takana. Kukin elää miten parhaaksi katsoo.