Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
anoppi ei ikinä, ei enää ikinä, tule hoitamaan poikaamme!
22.05.2016 |
jätimme pojan 2v anopille eilen kahden maissa. kun palasimme hakemaan viiden pintaan , poika nökötti hiekkalaatikolla yksin ! olin niin raivoissani, että olin tappaa anopin ja tein selväksi että lastani hän ei enää hoida!
mies yritti rauhoitella, huusin niin että naapuritaloon varmaan kuului...
selvisi, että anoppi oli tullut ruokaa laittamaan ja jättänyt pojan samaan aikaan pihalla olleiden naapurin tyttöjen vastuulle! .O
kerrostalo, vieressä vilkas ajotie...
vituttaa vieläkin niin ettei veri kierrä, en tunne yhtään myötätuntoa anoppia kohtaan ja pysyn päätöksessäni. lastani.hän. ei. enää.hoida,IKINÄ. kylässä voimme käydä, mutta poika ei jää sinne!
mies koettaa puolustella sillä, että lapsena oli itsekin aina veljensä kanssa kaksin tai sitten isompien lasten kanssa keskenään pihalla (syntyneet 70-luvulla)...
Kommentit (153)
Ennen vahinkoalttiit karsiutuivat matkan varrella onnettomuuksiin, nykyisin heitä selviää hengissä enemmän ja ne jotka ei matkan varrella viisastu odottavat yhteiskunnan kantavan heistä vastuun.
Tekis mieli kysyä, että kannattiko, mutta jätän kysymättä kun se ei olisi poliittisesti korrekti kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei 2-vuotiasta jätetä naapurin tyttöjen vastuulle. Mutta ei huutaminenkaan auta.
Mä hoidin 12 vuotiaana 1,5 ja 4 v veljen lapsia kesällä 3-4 tuntia päivässä. Nuoremalla oli vielä Down'in syndrooma.
Me kyllä selvisimme ihan hyvin.
Minnä hoidin 8-vuotiaana vuotta nuoremman siskon kanssa vauvaikäistä pikkuveljeä öisin, kun vanhemmat oli tanssesissa ja ryyppäämässä. Me selvisimme ihan hyvin .... kukaan ei kuollut eikä loukkaantunut.
Katjjaaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla provo. 70-luvulla syntynyt on tuskin noin pienen lapsen vanhempi.
Mikä idiootti :D Minulla vuonna 1972 syntynyt mies ja vauva tällähetkellä 6kk.
Meidän asuinalueella asuu 30-vuotias nainen, jolla on 69-vuotias mies, ja heillä on 8 lasta, kaikki pariskunnan yhteisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta voisin olettaa miehen olevan nyt eri mieltä asiasta. Hyvin vanha mies parivuotiaan isäksi tämä tyyppi ja siten jo omat kantansa elämään muodostanut.
Vai että _hyvin vanha_ mies 2-vuotiaan isäksi!! =D 70-luvulla syntynyt voi olla 35-45 -vuotias. Tiedän miehiä jotka ovat tulleet isäksi 50-70-vuotiaana. Kaikki raskaudet eivät ole vahinkoja teini-iässä, niin kuin ilmeisesti sinulla.
Okei, ei hyvin vanha, mutta varmasti jo niin aikuinen, että omat arvot ja asenteet on muodostettu. Sitä hain, ettei ole miniän vietävissä tässä asiassa.
Ja kyllä nelikymppnen on kuitenkin jo bilogisessa mielessä vanha pikkulapsen vanhemmaksi.
Miksi ihmeessä minut tähän vedät tuossa mielessä? Jännä ilmiö täällä. En ole teiniäiti, mutten myöskään nelikymmpisenä lapsia saanut.
Minäkin tiedän nelikymppisiä jotka ovat 8 vuotiaan tasolla henkisesti. Bilogisesti ovat kuitenkin neljäkymmentä vuotiaita.
Tässä ei nyt kai puhuttu laitoshoidossa olevista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja ihmettelen edelleen, millä sitä ollaan hengissä?
Autoissa ei ollut edes turvavyötä saati turvaistuimia. Keväällä hypättiin narua katukäytävällä ja syksyllä kiipeiltiin omenapuissa omppuvarkaissa.
En ole vielä päässyt mummuksi, mutta en kyllä jättäisi 2-vuotiasta yksin pihalle.
Silti täällä tuntuu olevan melkoisen hysteeristä väkeä, jos kilometrin ajomatkalle huudetaan turvaistuinta. Ei niitä takseissakaan ole ja silti joskus voi joutua sellaisella kulkemaan.
Oma anoppini ei hoitanut omaa lastani kuin pari kertaa pari tuntia tämän ollessa pieni.
Eikä häntä se oikein kiinnostanutkaan. Silloin harvoin, kun tarvitsimme lapsenvahtia, niin pyysimme sukulaistyttöä. Poika ei nyt tunne mitään kiinnostusta mummoaan kohtaan, kun ei heillä ole ollut yhteistä aiemminkaan.Ihan tuurilla on ainakin meidän sisarusparvi hengissä. Niin monta vaaratilannetta jokainen muistaa, että on kyllä tuurilla seilattu. Samoin äitini muistaa vastaavia omasta lapsuudesta. Esimerkiksi kun on kiskottu sisarta jäistä.
Elämä on terveellä pohjalla, kun on tiukan paikan selviytymistilanteita.
Miten nämä turvakaukaukalo-konttauskypärä -lapset koskaan voisivat olla vahvoja aikuisia?
En usko autosta kolarissa lentämisen tekevän kenestäkään vahvempaa ihmistä. Konttauskypärä lapsia olen tavannut tasan yhden. Hänenkin sisaruksiltaan jo tipahti se kypärä pois, ettei sitä käyttäneet kuin esikoisella. Normaalilla järjellä varustettu ihminen kyllä karsii suurimmat vaaranpaikat pois ja lapsi saa silti touhuta. Ei niitä hengenvaaratilanteita oikeasti kannata haalia ollakseen vahvempi. Elämä ei ole niin kivaa sitten vammautuneena.
Tulipa tuosta konttauskypärästä mieleen, että yksi tuttu kolmen lapsen äiti osti kuopukselleen tuollaisen kypärän siinä vaiheessa, kun poika opetteli konttaamaan. Kuopus oli vain luonteeltansa niin täysin erilainen, kuin kaksi aiempaa poikaa. Mielestäni ei ollut mitenkään ylisuojelua tai liiallisuutta se kypärän ostaminen, koska pojalla ei oikeasti ollut minkäänlaista järkeä päässä, vaan toohotti menemään, siis kiipeili minne tahansa pääsi, ja sieltä sitten ilmaan minkäänlaista pelonhäivääkään alas. Voi olla, että poitsu on sen kypärän ansiosta elossa. Meillä olisi voinut olla oikeastaan ihan fiksu ostos esikoiselle, toisen lapsen kohdalla taas 100% turha. Meillä esikoinen oli myös aika päätön touhottaja, hyvä kun oli edes oppinut kävelemään, niin juoksi ja kiipesi joka paikkaan ilman mitään pelkoja myös, ja kyllä niitä muksahduksia tuli ja paljon. Kuopus meillä taas lähti varoen liikkeelle, ja varovasti peruuttaa, jos on jonnekin kiivennyt. Aivan kuin yö ja päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja ihmettelen edelleen, millä sitä ollaan hengissä?
Autoissa ei ollut edes turvavyötä saati turvaistuimia. Keväällä hypättiin narua katukäytävällä ja syksyllä kiipeiltiin omenapuissa omppuvarkaissa.
En ole vielä päässyt mummuksi, mutta en kyllä jättäisi 2-vuotiasta yksin pihalle.
Silti täällä tuntuu olevan melkoisen hysteeristä väkeä, jos kilometrin ajomatkalle huudetaan turvaistuinta. Ei niitä takseissakaan ole ja silti joskus voi joutua sellaisella kulkemaan.
Oma anoppini ei hoitanut omaa lastani kuin pari kertaa pari tuntia tämän ollessa pieni.
Eikä häntä se oikein kiinnostanutkaan. Silloin harvoin, kun tarvitsimme lapsenvahtia, niin pyysimme sukulaistyttöä. Poika ei nyt tunne mitään kiinnostusta mummoaan kohtaan, kun ei heillä ole ollut yhteistä aiemminkaan.Ihan tuurilla on ainakin meidän sisarusparvi hengissä. Niin monta vaaratilannetta jokainen muistaa, että on kyllä tuurilla seilattu. Samoin äitini muistaa vastaavia omasta lapsuudesta. Esimerkiksi kun on kiskottu sisarta jäistä.
Elämä on terveellä pohjalla, kun on tiukan paikan selviytymistilanteita.
Miten nämä turvakaukaukalo-konttauskypärä -lapset koskaan voisivat olla vahvoja aikuisia?
En usko autosta kolarissa lentämisen tekevän kenestäkään vahvempaa ihmistä. Konttauskypärä lapsia olen tavannut tasan yhden. Hänenkin sisaruksiltaan jo tipahti se kypärä pois, ettei sitä käyttäneet kuin esikoisella. Normaalilla järjellä varustettu ihminen kyllä karsii suurimmat vaaranpaikat pois ja lapsi saa silti touhuta. Ei niitä hengenvaaratilanteita oikeasti kannata haalia ollakseen vahvempi. Elämä ei ole niin kivaa sitten vammautuneena.
Tulipa tuosta konttauskypärästä mieleen, että yksi tuttu kolmen lapsen äiti osti kuopukselleen tuollaisen kypärän siinä vaiheessa, kun poika opetteli konttaamaan. Kuopus oli vain luonteeltansa niin täysin erilainen, kuin kaksi aiempaa poikaa. Mielestäni ei ollut mitenkään ylisuojelua tai liiallisuutta se kypärän ostaminen, koska pojalla ei oikeasti ollut minkäänlaista järkeä päässä, vaan toohotti menemään, siis kiipeili minne tahansa pääsi, ja sieltä sitten ilmaan minkäänlaista pelonhäivääkään alas. Voi olla, että poitsu on sen kypärän ansiosta elossa. Meillä olisi voinut olla oikeastaan ihan fiksu ostos esikoiselle, toisen lapsen kohdalla taas 100% turha. Meillä esikoinen oli myös aika päätön touhottaja, hyvä kun oli edes oppinut kävelemään, niin juoksi ja kiipesi joka paikkaan ilman mitään pelkoja myös, ja kyllä niitä muksahduksia tuli ja paljon. Kuopus meillä taas lähti varoen liikkeelle, ja varovasti peruuttaa, jos on jonnekin kiivennyt. Aivan kuin yö ja päivä.
Anteeksi, ostivat siis kypärän silloin, kun poika opetteli kävelemään. Käsittääkseni kypärä oli käytössä jopa puolisen vuotta.
Viimeks ku näin anoopin nii annoi sille viinaa johon mää olin laittanu vöhö metanoolii. En siit sen jelkee mittää kuullu. Kyl maar tää toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo toimi väärin jos lähellä on autotie joki tai jokin muu vaaranpaikka. Koululaiset voinevat hetken katsoa pikkuista jos ollaan esim omakotitalon pihassa ja mummo näkee/kuulee lapsenlapsen liikut. Usein mummot eivät kehtaa kieltäytyä hoitoavusta vaikka ovatkin jo väsyneitä ja eivät jaksaisi. Ehkä hän käytöksellään nyt viestitti hoitakaa itse lapsenne.
Oliko mummo syntynyt -41? Eli 75 -vuotias. Eihän hän enää jaksa edes nostaa lasta syliin välttämättä. Ihan liian vanha hoitamaan pientä, riippuen tietysti kunnosta ja onko dementia vallanut mielen. Isomman lapsen seurana oleminen varmaan kävisi paremmin. Ei ehkä kykene arvioimaan noin pienen lapsen mielentiloja ja kykyä itse huolehtia itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia jättää omat lapset naapurin tyttöjen hoitoon kuin toisen, oman pojan ja hänen kumppanin,lapsen. Anoppi on toiminut vastuuttomasti, kirjoituksessahan lukee selvästi että 2-vuotias on ollut yksin hiekkalaatikolla. Ajotie vieressä, en jättäisi tälläiselle omia lapsiani enää, oli kuka tahansa. Näistä hukkumisista ym. näkyi olevan näissä mainintoja. Itse ihmettelin aikaisemmin tätä 3,5-vuotiasta joka hukkui talon lähellä, vai oliko peräti tontilla, olevaan ojaan. Lapsi oli ollut ulkona yksin 45 minuuttia, äiti sisällä talossa. Kuka jättää tuon ikäisen yksin ulos jos lähellä on tuollainen paikka? Lehtitietojen mukaan ketään ei epäillä rikoksesta, mietin vain miksei? Ainakin olisi ollut syytä käydä läpi äidin some-toiminta tuolta ajalta. On helppo sanoa että nykyisin ylisuojellaan lapsia, joskus tuntuu että voisi suojella enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja ihmettelen edelleen, millä sitä ollaan hengissä?
Autoissa ei ollut edes turvavyötä saati turvaistuimia. Keväällä hypättiin narua katukäytävällä ja syksyllä kiipeiltiin omenapuissa omppuvarkaissa.
En ole vielä päässyt mummuksi, mutta en kyllä jättäisi 2-vuotiasta yksin pihalle.
Silti täällä tuntuu olevan melkoisen hysteeristä väkeä, jos kilometrin ajomatkalle huudetaan turvaistuinta. Ei niitä takseissakaan ole ja silti joskus voi joutua sellaisella kulkemaan.
Oma anoppini ei hoitanut omaa lastani kuin pari kertaa pari tuntia tämän ollessa pieni.
Eikä häntä se oikein kiinnostanutkaan. Silloin harvoin, kun tarvitsimme lapsenvahtia, niin pyysimme sukulaistyttöä. Poika ei nyt tunne mitään kiinnostusta mummoaan kohtaan, kun ei heillä ole ollut yhteistä aiemminkaan.Ihan tuurilla on ainakin meidän sisarusparvi hengissä. Niin monta vaaratilannetta jokainen muistaa, että on kyllä tuurilla seilattu. Samoin äitini muistaa vastaavia omasta lapsuudesta. Esimerkiksi kun on kiskottu sisarta jäistä.
Liikenteessä kuoli vuonna 1971 1041 henkeä, entäpä vuonna, 2012 235 henkeä, vain neljäsosa -71 määrästä . Henkilö autojen määrä Suomessa lisääntyi tuossa ajassa reilusta alle miljoonasta yli kolmeen miljoonaan, siis kolminkertaistui. Olisiko kannattanut varoa silloinkin ja käyttää niitä turvavöitä jos ne autossa sattuivat olemaan?? Jos itselle tai aivan lähipiirille ei ole sattunut mitään ei se tarkoita etteikö muille ei olisi sattunut. Minun kaksi veljeä ajoivat pahat mp-kolarit 70-luvulla, ilman omaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko nuori anoppi sulla.
?
Jos on lapsensa saanut 70-luvulla on todennäköisesti syntynyt 50-luvulla. Eli pikemminkin vanha anoppi.
40-lukulaiset äiditkin ovat saaneet lapsia vielä 70-luvulla.
Mun miehen äiti on syntynyt 20-luvulla ja mies 70-luvulla, tämä äiti oli 41 v poikansa syntyessä eli ei mikään supervanha. Ihmeen huonoja matikkapäitä täällä.
Täytyy siis olla niin, että anoppi syntynyt -29 ja poika -70.
Alue: Aihe vapaa
Joku tuossa kirjoitti, että asia olisi ollut ok, jos anoppi olisi sopinut näiden tyttöjen kanssa lapsenhoitokeikan, ja maksanut palkkaa... No ei olisi ollut ok. Vanhemmat ovat sopineet anopin kanssa lastenhoidosta. Ei silloin lastenhoitajaa vaihdeta kertomatta, ja vaihdeta vieläpä toiseen lapseen. Olen minäkin pikkuveljeä vahtinut 12-vuotiaana, mutta jos 2v jätetään ala-asteikäisen hoiviin, niin kyseessä pitää olla 100% vanhempien päätös, eikä niin että vanhemmat luulevat aikuisen hoitavan taaperoaan ja lapsi onkin jätetty toisten lasten hoitoon. Vanhemmilla on oikeus tietää, kuka heidän lastaan vahtii. Tuo on heitteillejättö, mitä anoppi teki.
Mutta enemmän mulla ap:na huolestuttaisi tuo, että mies vain naureskellen kertoo kuinka itsekin aikanaan hukkasi veljensä puoleksi tunniksi kun olivat olleet yksin.. Selvästi mies ei ajattele tilanteessa olleen mitään ongelmaa, joten voitko ap todella luottaa ettei miehesi toimi joskus samalla logiikalla itse lastenhoitovuorossa ollessaan?
Ja on se kumma, miten näihin ketjuihin tulee aina näitä anoppijankkaajia, kuinka mummot on niin tärkeitä lapselle että niiden pitäisi antaa tehdä mitä huvittaa ja luottaa sokeana, ja antaa "hoitaa" sydämensä kyllyydestä jos ikinä haluaa tarvittaessa lastenhoitoapua saada.Äidit haukutaan hysteerisiksi kun eivät (syystä) luota jne.