Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
anoppi ei ikinä, ei enää ikinä, tule hoitamaan poikaamme!
22.05.2016 |
jätimme pojan 2v anopille eilen kahden maissa. kun palasimme hakemaan viiden pintaan , poika nökötti hiekkalaatikolla yksin ! olin niin raivoissani, että olin tappaa anopin ja tein selväksi että lastani hän ei enää hoida!
mies yritti rauhoitella, huusin niin että naapuritaloon varmaan kuului...
selvisi, että anoppi oli tullut ruokaa laittamaan ja jättänyt pojan samaan aikaan pihalla olleiden naapurin tyttöjen vastuulle! .O
kerrostalo, vieressä vilkas ajotie...
vituttaa vieläkin niin ettei veri kierrä, en tunne yhtään myötätuntoa anoppia kohtaan ja pysyn päätöksessäni. lastani.hän. ei. enää.hoida,IKINÄ. kylässä voimme käydä, mutta poika ei jää sinne!
mies koettaa puolustella sillä, että lapsena oli itsekin aina veljensä kanssa kaksin tai sitten isompien lasten kanssa keskenään pihalla (syntyneet 70-luvulla)...
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Te jotka puollatte sitä, että 2-vuotiaan voi jättää valvomatta pihalle: viime kesänä hukkui paljuihin kaksi kaksivuotiasta. Se antaa jo osviittaa, kuinka turvallista on jättää sen ikäinen pihalle yksinään.
Ei osaa varoa vielä vaaroja, voi nähdä tien toisella puolella vaikka nätin kukan tms. ja juosta hakemaan sitä, osaamatta varoa autoja. Ihan näin yhtenä esimerkkinä.
Niin toinen hukkui paljuun ja toinen siihen naapurin uima-altaaseen. Nehän tapahtui melkein peräkkäin. 2v. menee sinne mikä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ne naapurin tytöt käyvät ala-astetta, tarkempaa ikää en tiedä. enkä tiedä, miten kauan poika oli pihassa ollut yksin, mutta luojan lykky joku oli jättänyt siihen traktorin joka kiinnosti enemmän kuin seikkailemaan lähteminen!
mies on syntynyt 72, kerrostalossa on anoppi ja edesmennyt appiukko asuneet aina. miehen lapsuudessa anoppi kuulemma kävi välillä huutelemassa parvekkeelta "pojat, näköpiiriin!" mutta ei kuulemma sen kummemmin tarkistellut jälkikasvunsa olinpaikkaa.. miehen mukaan kävivät välillä aika kaukanakin ja kerran hävitti veljensä n. puoleksi tunniksi! muistelee näitä retkiä nauraen, mutta minua karmii ajatella mitä kaikkea siinä olisi voinut käydä ...
a.p
Et ylireagoi lainkaan. Itselläni on 2-vuotias ja ihan hirveä ajatus, että joku jättäisi hänet noin. Luojan kiitos anoppi on jopa tarkempi turvallisuudesta kuin minä. Yritä antaa anteeksi anopille, mutta älä tosiaan enää jätä lasta hoitoon anopille, tavatkaa vain niin että olet itse läsnä.
Törkeää huutaa, oma valintasi kun jätit hoitoon. Anoppina ja äitinä en jätä vastuulleni annettua lastenlasta kenellekään muulle hoitoon, koska vanhemmat ovat antaneet lapsen minun vastuulleni, ei minulla silloin ole oikeutta siirtää vastuuts jollekin muulle ilman vanhempien lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Törkeää huutaa, oma valintasi kun jätit hoitoon. Anoppina ja äitinä en jätä vastuulleni annettua lastenlasta kenellekään muulle hoitoon, koska vanhemmat ovat antaneet lapsen minun vastuulleni, ei minulla silloin ole oikeutta siirtää vastuuts jollekin muulle ilman vanhempien lupaa.
Tajuatko miten ristiriidassa ensimmäinen ja jälkimmäinen lause ovat? Ap jätti lapsen nimenomaan anopin vastuulle hoitoon, eikä kellekään naapurintytöille.
Miksi asiaa pitää tässäkin keskustelussa mustavalkoisesti katsoa vain toisesta näkökulmasta ? Joko on aivan täysin ok jättää kaksivuotias vieraiden tyttöjen vahdittavaksi, tai siten se on hirveintä mitä ihminen voi tehdä. Eiköhän tässä ole kysymys vain sukupolvien törmäyksestä. Silloin kun anoppisi lapset olivat pieniä tälläisiin asioihin suhtaudittiin ehkä vähän turhankin huolettomasti. Anoppi toimi vastuuttomasti jättäessään lapsen vahtimisen tyttöjen vastuulle, mutta luultavasti lapsi ei silti suuressa vaarassa ollut, sillä kai useimmat ala-aste ikäisetkin tajuavat tomia, jos taapero lähtee tietä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja ihmettelen edelleen, millä sitä ollaan hengissä?
No mutta eihän me ollakaan. Lasten tapaturmakuolleisuus on laskenut 95% 60-luvulta. Pelkästään vuonna 1969 kuoli 169 lasta liikenneonnettomuuksissa, kun vuoden 2013 lukema on 6.
http://yle.fi/uutiset/miten_60-luvun_lapsi_selvisi_mokkireissusta_hengi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pieni lapsi hukkuu, vanhemmat eivät ole vahtineet tarpeeksi, koska koko ajan pitää vahtia. Mutta muussa tapauksesssa näköjään lapsen saa jättää huoletta pihalle.
Onhan sen jo ihan laitonta jättää 2-vuotias yksin ilman valvontaa. Anoppi rikkoi lakia. Siinä ei enää mielipiteet kiinnosta. Heitteillejättö ja vaaransi 2-vuotiaan hengen ja turvallisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua täysin. Mun anoppi oikein tunkee joka jumalan päivä poikaamme katsomaan, tahtoo hoitaa, sylitellä jne. Mikä on siis ihan ookoo! Mutta, Heti kun saa vauvan syliin vaeltaa toiseen päähän taloa. (Minkä tähden ei voi pysyä esim olohuoneessa vaan on pakko jonnekin saunan tai kattilanhuoneen perälle mennä)
Jos lupaa vahtia (en oo yli puoleksi tuntia antanut) niin jättää pojan yksin jos vaikka puhelin soi ja vaeltaa taas jonnekkin. Saattaa vartin häläpättää ja vauva itkee ja sitten sen käy itse pelastamassa. Poika opettelee just tuettuna seisomaan nousemista ja on herkästi päällään jos ei vahdi. Mies ei edellisen liiton tyttöä antanut enää vahtia kun anoppi oli luvannut katsoa tyttöä 3v ja sitten lähtenytkin sisään neljänteen kerrokseen laittamaan pyykkiä ja jättänyt tytön kerrostalon pihalle yksin.
Anoppi on muutenkin semmosen adhdtöhö että hirvittää, oon miettiny onko sillä joku dementia alkamassa kun unohtaa kaiken koko ajan, toistaa itseään ja on muutenkin henkisesti jossain tonttulandiassa.
Esim. Anoppi sanoo: Katso tätä mun basilikaa!
Sitten se keittää kahvin ja kahvin aikana tule taas sen basilikan kanssa ett katso minun basilikaa.Se haluaisi viiä poikaa vaunuilla kävelylle mutta en arvaa antaa kun se on niin huonossa kunnossa fyysisesti (reuma) ja sitten se unohtelu ja ihme töhötys. Kauheen huomionhakuista käytöstä myös paljon. Esim pojan nimiäisissä oli temponut vatsatanssivehkeet päälle ja tuli niissä sitten esiintymään ja rimppaloimaan. Anopusta tulee vahvasti mieleen pasilan Repomies.
Apua :DDD
Anteeksi kun nauran, mutta näen silmissäni kuinka anoppi esittää vatsatanssia arvokkaassa tilaisuudessa :DD
Vakavasti puhuen olisiko jotain otsalohkodementiaa? Se vaikuttaa käytökseen sillä tavalla estoja poistavasti.
Toivottavasti ukkos eroaa susta oot kyllä pimee kuin valon silmä siellä minne se valo ei pääse paistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n tapauksessa oikeasti mitä tahansa olisi voinut sattua. 100% tuurista kiinni. AP saa olla onnellinen, että kävi tuuri, ja lapsi on edelleen hengissä. Kauhistuttaa edes ajatella, mitä omalle pojalleni (myös 2-vuotias) olisi samassa tilanteessa voinut tapahtua.
Itse asumme kolmikerroksisessa talossa, ja oma äitini ei sitten mitenkään voi laittaa terassin ovea kiinni, kun on tullu tupakalta. Ei siis viitsi vääntää ovea kunnolla kiinni, enkä ollut tästä tietoinen, ennen kuin kerran poika sitten veti likuoven auki, juoksi suoraan terassin kaiteelle ja lähti kiipeämään. Sain onneksi kiinni ajoissa. Mummin kommentti, kun asiasta raivosin: "Joojoo". Onko se sitten "joojoo", kun lapsi on pudonnut kolmen kerroksen matkan alas betoniportaille, kallo murskana ja niskat poikki? Onko se "joojoo"?
Toinen tapaus oli, kun olimme anopin kanssa Ikeassa. Minä ja mies kauhealla kiireellä jotain haettiin, ja jätettiin poika rattaineen anopille siksi aikaa. Kun palaamme, niin näky on seuraava: silloin 1,5-vuotias poikamme on kauttaaltaan oksennuksessa, ja naama tulipunaisena koittaa haukkoa henkeä. Anoppi vaan katselee kaikkea ympärillä olevaa krääsää. Voin sanoa, että tuli sanottua pari valittua sanaa, mutta loppupeleissä anoppi käänsi asian MINUN syykseni, kun en omaa lastani edes hoida, vaan olen hänet jotenkin saanut sairastumaan oksennustautiin. Että tällaista meillä. Lienee sanomattakin selvää, että kumpikaan mummi ei lasta enää hoida.
50-vuotisen elämänkokemukseni perusteella voin kertoa, että kun joku vasta sulle "joojoo", oli kyse ihan mistä asiasta tahansa, tyyppi ei ole kuunnellut sanaakaan / ei välitä asiasta ja tekee tasan juuri päinvastoin, kuin "joojoo" -vastaus antaisi ymmärtää. Olenkin ottanut tavaksi käskeä aina joojoo-tyypin toistamaan sanasta sanaan mitä juuri lupasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta voisin olettaa miehen olevan nyt eri mieltä asiasta. Hyvin vanha mies parivuotiaan isäksi tämä tyyppi ja siten jo omat kantansa elämään muodostanut.
Vai että _hyvin vanha_ mies 2-vuotiaan isäksi!! =D 70-luvulla syntynyt voi olla 35-45 -vuotias. Tiedän miehiä jotka ovat tulleet isäksi 50-70-vuotiaana. Kaikki raskaudet eivät ole vahinkoja teini-iässä, niin kuin ilmeisesti sinulla.
Okei, ei hyvin vanha, mutta varmasti jo niin aikuinen, että omat arvot ja asenteet on muodostettu. Sitä hain, ettei ole miniän vietävissä tässä asiassa.
Ja kyllä nelikymppnen on kuitenkin jo bilogisessa mielessä vanha pikkulapsen vanhemmaksi.
Miksi ihmeessä minut tähän vedät tuossa mielessä? Jännä ilmiö täällä. En ole teiniäiti, mutten myöskään nelikymmpisenä lapsia saanut.
Minäkin tiedän nelikymppisiä jotka ovat 8 vuotiaan tasolla henkisesti. Bilogisesti ovat kuitenkin neljäkymmentä vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ne naapurin tytöt käyvät ala-astetta, tarkempaa ikää en tiedä. enkä tiedä, miten kauan poika oli pihassa ollut yksin, mutta luojan lykky joku oli jättänyt siihen traktorin joka kiinnosti enemmän kuin seikkailemaan lähteminen!
mies on syntynyt 72, kerrostalossa on anoppi ja edesmennyt appiukko asuneet aina. miehen lapsuudessa anoppi kuulemma kävi välillä huutelemassa parvekkeelta "pojat, näköpiiriin!" mutta ei kuulemma sen kummemmin tarkistellut jälkikasvunsa olinpaikkaa.. miehen mukaan kävivät välillä aika kaukanakin ja kerran hävitti veljensä n. puoleksi tunniksi! muistelee näitä retkiä nauraen, mutta minua karmii ajatella mitä kaikkea siinä olisi voinut käydä ...
a.p
Et ylireagoi lainkaan. Itselläni on 2-vuotias ja ihan hirveä ajatus, että joku jättäisi hänet noin. Luojan kiitos anoppi on jopa tarkempi turvallisuudesta kuin minä. Yritä antaa anteeksi anopille, mutta älä tosiaan enää jätä lasta hoitoon anopille, tavatkaa vain niin että olet itse läsnä.
Voit hankkia anopille lähestymiskiellon. Tapaamiset vain valvotusti. Oppiipa poikansakin puolustelemaan äitiään ja alentamaan ja kyseenalaistamaan vaimoaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja ihmettelen edelleen, millä sitä ollaan hengissä?
Autoissa ei ollut edes turvavyötä saati turvaistuimia. Keväällä hypättiin narua katukäytävällä ja syksyllä kiipeiltiin omenapuissa omppuvarkaissa.
En ole vielä päässyt mummuksi, mutta en kyllä jättäisi 2-vuotiasta yksin pihalle.
Silti täällä tuntuu olevan melkoisen hysteeristä väkeä, jos kilometrin ajomatkalle huudetaan turvaistuinta. Ei niitä takseissakaan ole ja silti joskus voi joutua sellaisella kulkemaan.
Oma anoppini ei hoitanut omaa lastani kuin pari kertaa pari tuntia tämän ollessa pieni.
Eikä häntä se oikein kiinnostanutkaan. Silloin harvoin, kun tarvitsimme lapsenvahtia, niin pyysimme sukulaistyttöä. Poika ei nyt tunne mitään kiinnostusta mummoaan kohtaan, kun ei heillä ole ollut yhteistä aiemminkaan.
Ihan tuurilla on ainakin meidän sisarusparvi hengissä. Niin monta vaaratilannetta jokainen muistaa, että on kyllä tuurilla seilattu. Samoin äitini muistaa vastaavia omasta lapsuudesta. Esimerkiksi kun on kiskottu sisarta jäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n tapauksessa oikeasti mitä tahansa olisi voinut sattua. 100% tuurista kiinni. AP saa olla onnellinen, että kävi tuuri, ja lapsi on edelleen hengissä. Kauhistuttaa edes ajatella, mitä omalle pojalleni (myös 2-vuotias) olisi samassa tilanteessa voinut tapahtua.
Itse asumme kolmikerroksisessa talossa, ja oma äitini ei sitten mitenkään voi laittaa terassin ovea kiinni, kun on tullu tupakalta. Ei siis viitsi vääntää ovea kunnolla kiinni, enkä ollut tästä tietoinen, ennen kuin kerran poika sitten veti likuoven auki, juoksi suoraan terassin kaiteelle ja lähti kiipeämään. Sain onneksi kiinni ajoissa. Mummin kommentti, kun asiasta raivosin: "Joojoo". Onko se sitten "joojoo", kun lapsi on pudonnut kolmen kerroksen matkan alas betoniportaille, kallo murskana ja niskat poikki? Onko se "joojoo"?
Toinen tapaus oli, kun olimme anopin kanssa Ikeassa. Minä ja mies kauhealla kiireellä jotain haettiin, ja jätettiin poika rattaineen anopille siksi aikaa. Kun palaamme, niin näky on seuraava: silloin 1,5-vuotias poikamme on kauttaaltaan oksennuksessa, ja naama tulipunaisena koittaa haukkoa henkeä. Anoppi vaan katselee kaikkea ympärillä olevaa krääsää. Voin sanoa, että tuli sanottua pari valittua sanaa, mutta loppupeleissä anoppi käänsi asian MINUN syykseni, kun en omaa lastani edes hoida, vaan olen hänet jotenkin saanut sairastumaan oksennustautiin. Että tällaista meillä. Lienee sanomattakin selvää, että kumpikaan mummi ei lasta enää hoida.
50-vuotisen elämänkokemukseni perusteella voin kertoa, että kun joku vasta sulle "joojoo", oli kyse ihan mistä asiasta tahansa, tyyppi ei ole kuunnellut sanaakaan / ei välitä asiasta ja tekee tasan juuri päinvastoin, kuin "joojoo" -vastaus antaisi ymmärtää. Olenkin ottanut tavaksi käskeä aina joojoo-tyypin toistamaan sanasta sanaan mitä juuri lupasi.
Sanasta sanaan toistaminen ei tarkoita, että on ymmärtänyt sisällön, ei todellakaan. Pyydä kertomaan sama asia omin sanoin ja kuulet mitä hän on ymmärtänyt sanomastasi. Toistaminen onnistuu vaikka linnunaivoilla, ymmärtämättä mitään sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja ihmettelen edelleen, millä sitä ollaan hengissä?
Autoissa ei ollut edes turvavyötä saati turvaistuimia. Keväällä hypättiin narua katukäytävällä ja syksyllä kiipeiltiin omenapuissa omppuvarkaissa.
En ole vielä päässyt mummuksi, mutta en kyllä jättäisi 2-vuotiasta yksin pihalle.
Silti täällä tuntuu olevan melkoisen hysteeristä väkeä, jos kilometrin ajomatkalle huudetaan turvaistuinta. Ei niitä takseissakaan ole ja silti joskus voi joutua sellaisella kulkemaan.
Oma anoppini ei hoitanut omaa lastani kuin pari kertaa pari tuntia tämän ollessa pieni.
Eikä häntä se oikein kiinnostanutkaan. Silloin harvoin, kun tarvitsimme lapsenvahtia, niin pyysimme sukulaistyttöä. Poika ei nyt tunne mitään kiinnostusta mummoaan kohtaan, kun ei heillä ole ollut yhteistä aiemminkaan.Ihan tuurilla on ainakin meidän sisarusparvi hengissä. Niin monta vaaratilannetta jokainen muistaa, että on kyllä tuurilla seilattu. Samoin äitini muistaa vastaavia omasta lapsuudesta. Esimerkiksi kun on kiskottu sisarta jäistä.
Elämä on terveellä pohjalla, kun on tiukan paikan selviytymistilanteita.
Miten nämä turvakaukaukalo-konttauskypärä -lapset koskaan voisivat olla vahvoja aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja ihmettelen edelleen, millä sitä ollaan hengissä?
Autoissa ei ollut edes turvavyötä saati turvaistuimia. Keväällä hypättiin narua katukäytävällä ja syksyllä kiipeiltiin omenapuissa omppuvarkaissa.
En ole vielä päässyt mummuksi, mutta en kyllä jättäisi 2-vuotiasta yksin pihalle.
Silti täällä tuntuu olevan melkoisen hysteeristä väkeä, jos kilometrin ajomatkalle huudetaan turvaistuinta. Ei niitä takseissakaan ole ja silti joskus voi joutua sellaisella kulkemaan.
Oma anoppini ei hoitanut omaa lastani kuin pari kertaa pari tuntia tämän ollessa pieni.
Eikä häntä se oikein kiinnostanutkaan. Silloin harvoin, kun tarvitsimme lapsenvahtia, niin pyysimme sukulaistyttöä. Poika ei nyt tunne mitään kiinnostusta mummoaan kohtaan, kun ei heillä ole ollut yhteistä aiemminkaan.Ihan tuurilla on ainakin meidän sisarusparvi hengissä. Niin monta vaaratilannetta jokainen muistaa, että on kyllä tuurilla seilattu. Samoin äitini muistaa vastaavia omasta lapsuudesta. Esimerkiksi kun on kiskottu sisarta jäistä.
Elämä on terveellä pohjalla, kun on tiukan paikan selviytymistilanteita.
Miten nämä turvakaukaukalo-konttauskypärä -lapset koskaan voisivat olla vahvoja aikuisia?
En usko autosta kolarissa lentämisen tekevän kenestäkään vahvempaa ihmistä. Konttauskypärä lapsia olen tavannut tasan yhden. Hänenkin sisaruksiltaan jo tipahti se kypärä pois, ettei sitä käyttäneet kuin esikoisella. Normaalilla järjellä varustettu ihminen kyllä karsii suurimmat vaaranpaikat pois ja lapsi saa silti touhuta. Ei niitä hengenvaaratilanteita oikeasti kannata haalia ollakseen vahvempi. Elämä ei ole niin kivaa sitten vammautuneena.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1960-luvulla ja ihmettelen edelleen, millä sitä ollaan hengissä?
Autoissa ei ollut edes turvavyötä saati turvaistuimia. Keväällä hypättiin narua katukäytävällä ja syksyllä kiipeiltiin omenapuissa omppuvarkaissa.
En ole vielä päässyt mummuksi, mutta en kyllä jättäisi 2-vuotiasta yksin pihalle.
Silti täällä tuntuu olevan melkoisen hysteeristä väkeä, jos kilometrin ajomatkalle huudetaan turvaistuinta. Ei niitä takseissakaan ole ja silti joskus voi joutua sellaisella kulkemaan.
Ajoin kyläilemään ja matkaa oli kokolailla kilometri, mutta minulla oli isompia viemisiä, joten lähdettiin parivuotiaan kanssa autolla. Matkalla on yksi valoristeys, jossa meitä ajettiin auton takaoveen roimaa ylinopeutta ja päin punaisia. Lapsi selvisi turvaistuimen ansiosta täysin vahingoittumattomana ja se oli kaikkien pelastustöihin osallistuneiden mukaan suoranainen ihme.
Alue: Aihe vapaa
Ei tulis mieleenkään jättää 2-3 v ikäistä yksin ulos! Mitä vaan voi sattua. Lapsi voi juosta kilometrin johonkin lyhyessäkin ajassa, ajaa pyörällä saman matkan hetkessä, jäädä kulman takaa tulevan auton alle, juosta vilkkaalle tielle, hukkua läheiseen jokeen, joku hullu voi napata lapsen mukaansa, isommat lapset voi kiusata, lapsi voi hätääntyä ollessaan yksin jne jne. Itellä lapsia 2-11 v väliltä. Eikä omakaan 11 v saa vahtia nuorinta. En halua hänelle niin suurta vastuuta enkä tuskaa, jos jotain pääsee tapahtumaan. Osa 2 v ikäisistä on vaipoissa ja hädin tuskin puhuu! Miten voisi ulkoilla yksin?