Onko lastenhoidosta tehty liian vaikeaa?

Totta. Siihenkin olen kiinnittänyt huomiota, että lapsia leikitetään paljon nykyään. Ei siis jätetä lasta yksin leikkimään vaan ohjataan sitä toimintaa ja leikkiä. Muistelen omaa lapsuuttani, kun äiti laitteli pyykkejä ja teki vaikka mitä samalla kun me pyörimme pihalla omin päimme.

Tämä joka asioiden  hifistely ja  pro tason suorittaminen leviää ja samalla uuvuttaa. Lenkille vain mitä hienoimat releet ja ohjelmat vaativat , lasten kanssa joka ohjeen ja mallin mukaan niin, että tosiaan uuvutaan. Tähän vielä vaativa työelämä jossa pitää päteä , sosiaaliset suhteet joissa paineita olla hyvä ystävä ja aina paremmat tarjoiklut kuin viimeksi.

Just tota suorittamismeininkiä tarkotan, tuntuu ettei lasten kanssa osata enää vaan olla ollenkaan.

Me oltiin mummulassa koko serkkukatras. Mummu teki ruuat ja saunassa vahti tarkkana, kun vesi piti sekoittaa sopivaksi muuropadan kuumasta vedestä. Muuten leikittiin serkukset keskenämme ja oli lapsuuden parasta aikaa.

Kaitse on sitä kun koulussa opetetaan hakemaan faktatietoja ja pyrkimään kymppisuoritukseen. Sama tehokkuus jatkuu työelämässäkin. Vanhemmuus taas kannattaisi - jo lastenkin takia - ottaa löysemmin rantein, ja hoksata ettei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, mutta kun ihminen on viritetty juoksemaan oravanpyörässä niin ei sitä heti osakaan relata.

Onhan vaatimukset hyvälle vanhemmuudelle kohonneet huimasti. Oma äitini on todennut ettei osaisi nykymittapuun mukaisesti kasvattaa lapsia. Olemme syntyneet 80-90-lukujen aikana ja meistä tuli kunnon kansalaisia, vaikka välillä olimme kuin ellun kanat.

Kyllähän tälläkin palstalla aloituksista välillä näkee, että kriteerit ovat aika korkealla, kun joku tekee aloituksen, jossa kysyy "pitäisikö tehdä lasu, kun lapsella on eriparisukat jalassa". Minua naurattaisi tuollainen aloitus ellen tietäisi vastaavia tapauksia ihan oikeasta elämästä. Ventovieraat ihmiset saattavat uhkailla huostaanotolla, jos kiukutteleva lapsi ei suostu pitämään hattua päässä. Tai sitten nämä, jotka paheksuen neuvovat syöttämään lapsen, kun se kiukuttelee, vaikka kyse on jostain ihan muusta mikä ei ulkopuoliselle näy.

Oma lukunsa on neuvola, mutta siitä en jaksa nyt avautua.

Tänään oli puostossa monilapsinen perhe, jossa isommat nostelivat pieniä syrjään vaaranpaikoista ihan oma-alotteisesti. Tuli mieleen, että mistä kaukaa maalta mahtavat olla, muttakäin miettimään myös, että kun ei nykyään lapsena opi katsomaan pienempiensä perään niin sillähän se tuntuu työläältä vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Siihenkin olen kiinnittänyt huomiota, että lapsia leikitetään paljon nykyään. Ei siis jätetä lasta yksin leikkimään vaan ohjataan sitä toimintaa ja leikkiä. Muistelen omaa lapsuuttani, kun äiti laitteli pyykkejä ja teki vaikka mitä samalla kun me pyörimme pihalla omin päimme.

Ei lapsen nykyään saa antaa olla pihalla omin päin, kun se voi esim. hukkua ojaan tai jäädä auton alle.

Oma kokemukseni taas on, että osa jo 40-luvulla syntyneistä äideistä ol ihan häiriintyneitä. He ovat kasvattaneet meidät nykyajan vanhemmat. Emme osaa enää olla lasten kanssa, koska omat vanhempamme olivat täysiä paskoja, eikä millään haluttais satuttaa omia kakaroitamme, mutta terve malli olla lasten kanssa puuttuu. Sit tulee joku terveen äidin aikuinen lapsi nyt tähän hämmästelemään, että ei voi olla totta. No, minusta on.

Nykylapsilla pitää olla koko ajan virikkeitä, ihan vauvasta asti. Ja virikepäivähoitoa pienelle taaperolle. Kaikki niin hyvin ohjelmoitua että jo pienikin muutos päiväohjelmassa suistaa äidin itkupotkuraivariin.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni taas on, että osa jo 40-luvulla syntyneistä äideistä ol ihan häiriintyneitä. He ovat kasvattaneet meidät nykyajan vanhemmat. Emme osaa enää olla lasten kanssa, koska omat vanhempamme olivat täysiä paskoja, eikä millään haluttais satuttaa omia kakaroitamme, mutta terve malli olla lasten kanssa puuttuu. Sit tulee joku terveen äidin aikuinen lapsi nyt tähän hämmästelemään, että ei voi olla totta. No, minusta on.

Jep. Isolla osalla suomalaisista on huono (turvaton/pelokas) kiintymyssuhde ja se on seurausta myös aiemmista lastenhoidon suosituksista. Lapsia jätettiin itkemään yksin, mitä nykyisin pidetään vääränä vaihtoehtona.

Asiantuntijoiden mukaan vanhemmuudessa juuri ei tarvita jatkuvia virikkeitä ja suorittamista, vaan vanhempien läsnäoloa.

Onhan Tässä hyvääkin. Lasten tapaturmat ovat vähentyneet.

Myönnän, että itse oli tuollainen väsynyt äiti. Vahdin kuin vaikka, ettei tapaturmia tulisi. Otin kiinni vaikka ilmasta, jos oli tarvis. Mutta eipä sitten tullutkaan asiaa terveyskeskukseen tai lääkäriin. Kaverini, joka nautti äitiydestään, johtuu viemään tätä päivystykseen muutaman kerran. Lapsi oli kuulemma niin nopea, että putosi ja kaatui ja mitä milloinkin. En tietenkään kehdannut sanoa, että kyllä lapsen perässä pysyy, jos tosissaan yrittää.

Vanhemmat ovat nykyään huolellisempia, siinä syy.

Vierailija kirjoitti:

Nykylapsilla pitää olla koko ajan virikkeitä, ihan vauvasta asti. Ja virikepäivähoitoa pienelle taaperolle. Kaikki niin hyvin ohjelmoitua että jo pienikin muutos päiväohjelmassa suistaa äidin itkupotkuraivariin.

Toisaalta jos ne lapset on jo tuttuneet, että koko ajan ohjataan ja ohjelmoidaan, niin nostavat varmasti metelin heti kun palveluun tulee katko.

Nykyajan vanhemmuus on kyllä sellaista suorittamista että oksat pois. Kaikki pyörii vain lasten ympärillä. En yhtään ihmettele, että vanhemmat uupuvat ja tarvitsevat "lomaa" lapsistaan. Toki, itsehän ovat soppansa keittäneet, jos kaikki vapaa-aika menee ajaessa lapsia harrastuksiin ja lomat siellä missä parhaat virikkeet lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Onhan Tässä hyvääkin. Lasten tapaturmat ovat vähentyneet.

Myönnän, että itse oli tuollainen väsynyt äiti. Vahdin kuin vaikka, ettei tapaturmia tulisi. Otin kiinni vaikka ilmasta, jos oli tarvis. Mutta eipä sitten tullutkaan asiaa terveyskeskukseen tai lääkäriin. Kaverini, joka nautti äitiydestään, johtuu viemään tätä päivystykseen muutaman kerran. Lapsi oli kuulemma niin nopea, että putosi ja kaatui ja mitä milloinkin. En tietenkään kehdannut sanoa, että kyllä lapsen perässä pysyy, jos tosissaan yrittää.

Vanhemmat ovat nykyään huolellisempia, siinä syy.

No ei ne lapset silti joka inahduksesta hajoa, ettei toi nyt yksin riitä selitykseksi.

On totta! Itsekin miettinyt että miten se oma lapsuus 80-luvulla tuntui niin helpolta ja normaalilta elämältä verrattuna tähän nykyaikaan.

Eri perheillä erilain toki. Esim yhdessä kaverin perheessä ostettu hirveä määrä "lasten hoitoon käytettäviä tavaroita" mistä en ole itse kuullutkaan. Luetaan tutkimuksia miten mikäkin lapseen vaikuttaa, ruoat ym. Koko elämä tuntuu vain pyörivän sen lapsen ja vanhemmuuden ympärillä.

Samoten lasten leikittäminen on karannut käsistä. Odotetaan että kylään tulevat aikuisetkin ovat tulleet nimenomaa lapsia katsomaan ja leikkimään heidän kanssaan. Yritä siinä sivussa vaihtaa kuulumisia vanhempien kanssa.

Vanhemmuus on sellaista nykyään että teit mitä tahansa niin aina se on jonkun milelestä väärin. Vanhemmat eivät enää tiedä miten lasten kanssa ollaan kun joka paikassa pelotellaan että lapsi saa traumoja siitä ja tästä ja tosta ja se ja se on huonoa lapsen kehitykselle. Esim. kauppareissulla kun kovaan ääneen komennan lasta olemaan kunnolla niin saan paheksuvia katseita komentelusta, mutta sitten toisaalla valitetaan kun ei lapsille laiteta rajoja ja pidetä kuria. Tavallaan koko ajan elää huonolla omatunnolla kun tuntuu että tekee enemmän väärin kuin oikein ja se on todella turhauttavaa ja väsyttävää.

Se kyttäys ja huoli toisten lapsista ei ole tasa-arvoista eikä järkiperäistä. Häiriökäyttäytvä lapsi saa olla miten on, jos iskä on yrittäjä tai vähän kermaporukkaa. Joku ihan normaalisti käyttäytyvä saa ihmettelyä vaikka niistä eripari sukista tai erilaisesta musiikkimausta, jos perhetausta ei miellytä tiettyjä tahoja.

Olenko ainoa, jonka mielestä on outo ajatus, että vanhempien pitäisi LEIKKIÄ lastensa kanssa? Mielestäni lasten kuuluu leikkiä itsekseen tai toistensa kanssa, ei vanhempien (toki jos vanhemmat itse oikeasti haluavat, niin saavathan he niin tehdä, ei sillä). Muistan kuinka oma äitini sanoi lapsena, kun valitin tekemisen puutetta, ettei se ole niin vaarallista ettei koko ajan ole jotain tekemistä. Ei hän sännännyt laatimaan minulle ja sisaruksilleni jotakin ohjattua toimintaa, ihan itse piti keksiä ohjelmaa. Ja hän sentään oli kotiäiti, joka kyllä tosi mielellään vietti aikaa lastensa kanssa ja jolle lapset olivat kaikki kaikessa.

Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.

Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi. 

Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.