Miksi Suomessa tarvitaan jokaiseen helppoonkin hommaan koulutus? Esim. maalari, liikunnanope jne.

Tässä keskustelussa ei ole ollut vertailua (koska tutkimustietoa ei liene?) siitä, kuinka paljon vähemmän tapahtuu työtapaturmia/tulee työkyvyttömyyttä vääränlaisten työtapojen tai työergonomian vuoksi/tulee yleensä virheitä sen vuoksi, että koulutuksella saa tietoutta, jolla niitä ehkäistään.

Esim. kampaaja ilman koulutusta: oppii varmasti leikkaamaan hiuksia ja voi leikata hiuksia vuosia joo. Mutta oppiiko kemikaalien käsittelyn oikein ja jääkö lopulta viisikymppisenä sairaseläkkeelle, koska työasento on vuosia ollut huono.

Vastaavia asioita voi miettiä myös raksatyöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän moni ammatti on sellainen, että sen parhaiten oppisi ammattilaisen antamalla perehdytyksellä työpaikalla. Kuinka moni työpaikka on kuitenkaan valmis ottamaan vastuun henkilön kouluttamisesta, varsinkin kun ei ole takuita että hän jää paikkaan töihin pidemmäksi aikaa? Koulutuksen tarkoitus on osittain ottaa tuota vastuuta pois työpaikoilta ja tarjota valmiiksi osaavaa työvoimaa yrityksille. Hieman metsään mennään siinä, että koulutuksesta yritetään tehdä yhteismitallista ja pakotetaan kaikki samantasoiset koulutukset yhtä pitkiksi. Osan ammateista tosiaan oppisi tarpeeksi hyvin jo vuoden intensiivisellä opettelulla.

Mutta mitäa sitten tehdään, kun työpaikalta lähtee kokeneet eläkkeelle tai muihin hommiin eikä.perehdyttämiseen ole aikaa eikä tilaisuutta? Näin on usein käynyt esim omalla työpaikallani, että ihmisiä on irtisanoutunut ja uusien rekrytoinnista ei ole ajoissa huolehdittu, jolloin uudet tulevat ihan tyhjän päälle, ei ole ketään saman työnkuvan omaavaa henkilöä perehdyttämässä. Tällöin on kyllä todella hyvä, että on olemassa koulutus, jonka käyneellä ihmisellä voi olettaa olevan kunnolliset perustiedot ja taidot.

Useimpiin töihin riittäisi se, että: työ tekijäänsä opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai liikunnanopella pedagoginen koulutus? No eihän sitä muuten osaisi oppilaita haukkua. Jos olisi sisäistänyt koulutuksensa, osaisi ottaa huomioon erilaiset oppijat, esim. sen että huonokuntoinen saa hien pintaa vähemmällä rehkimisellä kuin hyväkuntoinen. Mutta ei, sama alkuverryttely pitää kaikkien tehdä. Sitten on jo niin poikki, ettei jaksaisi enää tehdä mitään. Tämä kasvattaa vihaa liikuntaa kohtaan ja koulusta päästyään lapsi ei liiku.

Joku kyseli, että vuosikymmenellä liikuntatunnit on käyty. Minä olen käynyt 1970-80-luvuilla, omat lapseni 2000-2010-luvuilla ja vonkertoa, ettei opetusmenetelmät ole muuttuneet miksikään vaan opetus on edelleen samaa paskaa. Hukkaan on mennyt liikunnanopen koulutus. Siinä työssä pärjää vaikkei osaisi edes lukea.

Ai niin, lapseni ovat käyneet peruskoulunsa yhdessä Suomen Norsseista (yliopiston harjoittelukoulu) eli tulevat liikunnanopet saavat vanhoilta samat paskaneuvot. Ei parempaa luvassa :-(

 Itse kävin kouluni yhdessä Suomen urheiluhulluista pitäjistä.

Itse olen päässyt sijaistamaan liikuntatunteja. Tein ne perinteiset rutiinit välillä, mutta välillä myös uudistin sen mukaan, mitä oppilaat toivoivat. Oli kivaa vaihtelua ikuiseen hippaan ja sählyyn. Etenkin tytöille, kun osasin vähän ns. naisellisempia nykyaikaisia lajeja.

Työskentelen kulttuurialalla, jonka koulutuksia yleisesti halveksitaan ja ajatellaan kenen tahansa pystyvän tuottamaan mitä tahansa alaan liittyvää toimintaa. Tosiasia on, että tällä alalla useimmat ovat korkeakoulutettuja ja kouluttamattomia haahulijoita on nykyisin yhä entistä vähemmän. Koulutuksen puutteen huomaa alalla aika lailla heti. Myös taiteilijana on yhä harvinaisempaa menestyä itseoppineena. Kaikissa taiteen lajeissa tuotos jää yleensä ohueksi ja amatöörimäiseksi, jos sieltä puuttuu täydellinen metodologian tuntemus tai se on pintapuolista. Tämäkin saa nyt varmasti alapeukkuja, koska "kuka tahansahan voi olla taiteilija, kun heittäytyy vaan..." Tosiasiassa se, että juot säännöllisesti punkkua ja tanssit kadulla avojaloin, osasit joskus peruskoulussa piirtää tai harrastat kesäteatteria ja koruaskartelua ei tee kenestäkään vielä taiteilijaa. Tämäkin on yksi sitkeä harhakuvitelma, jopa koulutetuilla ihmisillä.

Taiteilija- ja yhteiskunnan kustantama kulttuurielämä. Yksi iso ja turha rahareikä veonmaksajille. Jos ei omilla tuotoilla tule toimeen, olkoon ilman. Niin ovat monet muutkin ryhmät. Siellä vielä saarnataan jotakin pakkosuvaitsevaisuutta vähän joka suuntaan. Ja kuka maksaa viulut?